tiistai 23. lokakuuta 2018

Internetin ja somen kolme aaltoa

Monelle nykyihmiselle sosiaalinen media on internetin synonyymi. Ajatellaan, että sosiaalinen media mullisti tiedonvälityksen ja ihmisten nettikäyttäytymisen. Kehitys on kuitenkin paljon vanhempaa perua. Twitter-keskustelun seurauksena aloin pohtia, mitä some oikein vaikutti. Mitä uutta some varsinaisesti toi?

Verkkokeskustelut alkoivat jo 1980-luvulla. Yliopistoväki pääsi internet-verkon Usenet-palveluun, joissa oli tuhansia aihepiirin mukaan järjestettyjä keskustelualueita. Harrastajien piti tyytyä kotimaisten purkkien (BBS) paikallisiin keskusteluihin, jotka tosin Fidonetin kautta laajenivat kansainvälisiksi ja joissakin purkeissa pystyi lukemaan jopa Usenet-viestejä.

Iso mullistus tapahtui vuoden 1994 tienoilla, kun nettiin tuli graafinen käyttöliittymä (web-selain) ja yhteyksiä alettiin myydä ihan tavallisille ihmisille. Nettiin tuli miljoonia uusia käyttäjiä, jotka konkarien mielestä "pilasivat" kaiken. Lieveilmiöinä tulivat mm. sähköpostivirukset ja roskaposti. Keskustelut irtautuivat Usenetista ja siirtyivät aiheisiin omistautuneille keskustelupalstoille (mm. eri harrastusalueet) tai suuriin portaaleihin (mm. Suomi24).

Lokakuussa 2002 toimittajat soittelivat tauotta kysyäkseen, mitä olivat netin keskustelupalstat. Myyrmannissa pommin räjäyttänyt nuori mies oli osallistunut räjähdekeskusteluihin kotikemisti-palstalla. Toimittajat halusivat tietää, montako keskustelupalstaa Suomessa oli ja miten ne oikein toimivat.

Sitten tullaankin jo sosiaalisen median aikaan. Jos netin avautuminen 1994 kansalle oli internetin ensimmäinen muutosaalto, somesta tuli toinen. Se tapahtui kun Facebook löi itsensä läpi Suomessa 2007. Samoihin aikoihin tulivat Twitter ja Jaiku. Linked-in oli aloittanut jo monta vuotta aiemmin, mutta se profiloitui työpaikan ja tekijöiden etsintään.

Somessa aiemmin erilliset keskustelut, sähköpostit ja kotisivut (muistatko vielä käyttäjien henkilökohtaiset kotisivut, joita rustattiin innolla 2000-luvun alussa??) siirtyivät yhden sateenvarjon alle. Se näivetti monet erikoistuneet keskustelupalstat, mutta nosti Facebookin maailman suurimpien yritysten joukkoon. Samalla Facebookista tuli monille internetin synonyymi. Näin on varsinkin Aasiassa, missä Facebookin käyttö saattaa nettineutraliteetin vastaisesti olla ilmaista, operaattori veloittaa vain muusta datasiirrosta.

Käyttäjien nettisisällön kokoaminen yhteen paikkaan oli valtava bisnes, koska se mahdollisti tukun uusia asioita. Ja tässä tullaan juuri siihen, mitä uutta some varsinaisesti toi.

Aiemmin nimettömät käyttäjät rekisteröivät itsenä someen nimellä ja kuvalla, yleensä vielä oikeilla. Facebook "näki" käyttäjien toiminnan ja pystyi kohdistamaan heille mainontaa. Google oli profiloinut käyttäjiä jo aiemminkin; Hesarissa oli joskus 2000-luvun alussa juttu, jossa ilmaistiin huoli Googlen tiedonkeruusta ja mainonnasta. Facebook moninkertaisti mainosten tehon ja siihen liittyvät pelot.

Tähän liittyen osui silmiini toimiston varastoa siivotessa Internet Maailma -lehden numero 4/1999.

Internet maailma 4/99.
Yksi sen jutuista liittyy käyttäjien seuraamiseen mainostarkoituksissa -- kiinnostava aihe jo vuonna 1999 siis:

Verkkokansalaisen liikkeet kiinnostivat jo 1990-luvulla.
Sitten tuli vielä yksi iso asia: algoritmi. Kun käyttäjien tuottama sisältö oli yhdessä paikassa, algoritmi pystyi kohdentamaan mainoksia, mutta myös analysoimaan käyttäjien toimintaa ja poimimaan heille kiinnostavaa sisältöä. Tällä oli valtavia vaikutuksia, sillä se johti kuplaantumiseen ja mielipiteiden polarisaatioon. Kaikki outo, räväkkä ja ärsyttävä alkoi äkkiä olla suosittua ja haluttua. Alkuperäinen internetin idea kaikkien ajatusten samanarvoisuudesta romuttui.

Sosiaalisen median voittokulkuun vaikutti onnekas sattuma. Yhtä aikaa some-palveluiden kanssa tulivat älypuhelimet. Niissä oli kamera ja sijaintitieto, joten aineiston tuottaminen ja jakaminen muuttui helpoksi. Kukapa olisi jakanut lomakuvia tai arjen havaintoja Faceen, mikäli kuvat olisi pitänyt ottaa digikameralla, siirtää pöytäkoneelle ja sieltä someen. Älypuhelimista tuli keino tappaa aikaa junassa, bussissa ja arjen tyhjissä hetkissä -- joko itse sisältöä tuottaen tai muiden sisältöä kuluttaen.

Some olisi tuskin koskaan levinnyt yhteiskuntia ravistelevaksi voimaksi, ellei älypuhelimia olisi keksitty.

Mikä on seuraava aalto? Vieläkö verkko voi laajentua? Kolmas aalto voisi olla älykkäiden laitteiden kytkeytyminen nettiin. Jos IoT-laitteet yleistyvät odotetulla tavalla, ne voivat moninkertaistaa sisällön ja päätelaitteiden määrän. Samalla moninkertaistuvat erilaiset ongelmat.

Ehkä kehitys ei mene näin suoraviivaisesti. Ehkä kahden suuren aallon jälkeen näemmekin vastaliikkeen. Sekä Facebook että Twitter ovat alkaneet poistaa käyttäjiä ja rajoittaa sisältöä. Ne tunnustavat vaikutusvaltansa ja tietävät aiheuttavansa haittaa demokratialle, jos ne eivät puutu väärinkäyttöihin.

Itse uskon, että Piilaakson vaikutusvallasta ja somen rajoittamisesta tulee vielä isompi asia kuin kukaan nyt ymmärtää. Ellei netti sitten keksi jotain ihan uutta vuorovaikutustapaa, joka saa somen näyttämään yhtä vanhanaikaiselta kuin Usenet-keskustelut nyt.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

iot - voisi tuoda ohjatun jääkaapin, joka ilmoittaa kun tuotteet loppu tai vanhentuneet ja jos jostain aineesta tulee ruokamyrkytys niin facekaverit tietää / paikallisen kylän asukkaat plus kauppaa informoitu mistä olen ostanut tuotteen, ja seuraavalla kauppareissulla sitten automattisesti ostoksen loppusummasta oli se tuote mikä oli valmiiksi pilalla, vähennetty loppusummasta. Nopeasti ajateltuna facebook/ iot hyötyjä. Suurin osa kodin laitteista ja älystä on vain valjastettu tekemään minulle asiat nopeammin ja enemmän luppoaikaa jää.

Anonyymi kirjoitti...

"Tähän liittyen osui silmiini toimiston varastoa siivotessa Internet Maailma -lehden numero 4/1999."

Meidän mammalta löytyi SK vuodelta -63. Siirtyi nettiin, vähän vastusteli "Tekstikin on niin pientä tietokoneella..." No 27" näyttö ja mieli muuttui "Tästähän näkeekin hyvin."

Zarr kirjoitti...

Useat web-foorumit eivät *vieläkään* sisällä kaikkia ominaisuuksia mitä Usenetissä aikoinaan oli. Näitä olivat mm.

- Keskustelusäikeet (Web-versioitten toteutus vaihtelevaa)
- Cross-postaus (jos aihe sivuaa useampaa ryhmää, voi laittaa kaikkiin)
- Ja ennen kaikkea: STANDARDI protokolla, jolla nyysseihin pääsee. Ei niin kuin nykyään että joka palvelulla on oma käyttöliittymänsä ja näkymänsä, vaan loppukäyttäjä päättää sen itse käyttämänsä uutistenlukijan avulla.
- Killfileet ja blokkaamiset - kenen viestejä näkee ratkaistaan loppukäyttäjän puolella, ei palvelussa (josta ihmisten verkostot voisi päätellä)

Gmanella (http://dir.gmane.org/) on hyvä toteutus: Voit lukea aineistoa selaimella, mutta myös NNTP-rajapinta on saatavilla.

Usenet voi olla vanha, mutta jokohan 2020-luvulla päästäisiin samoihin ominaisuuksiin nykyfoorumeilla?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hyviä pointteja. Eikä näitä vanhoja Usenet-featureja ole myöskään Facebookin keskusteluissa.

Web-sivustojen omat keskustelufoorumit ovat myös erittäin haavoittuvia. Niissä käytetään vanhoja softaversioita, joita ei ole päivitetty enää vuosiin.

Osmo kirjoitti...

Olennainen muutos, jota et tainnut mainita oli laajakaistojen yleistyminen. Kun kesällä 2004 laajakaista maksoi tyypillisesti 39 euroa kuussa, oli puoli vuotta myöhemmin hinta oli noin puolet tästä. Alhaimmillaan kävästiin 17,90 eurossa, mutta tästä sitten mentiin takaisin n. 24 euroon. Toki samalla nopeus kasvoi, kun 2004-05 perusnopeus oli 256 kbit/s oli se 2010 8-10 Mbit/s.

Hintakilpailu 2004 syksyllä Soneran ja Elisan välillä oli tosi kivaa. Hinnat putosivat melkein päivittäin. Sain kuvan, että 30 euroa oli se kipuraja, joka alittaminen sai asiakkaat liikkeelle.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Laajakaistan tulo oli tosiaan merkittävä tekijä, etenkin hallituksen laajakaistastrategia (joulukuu 2003) ja miljoonan liittymän tavoitteen saavuttaminen etuajassa (kesäkuu 2005). Laajakaistastrategiaan asti valtion tietoyhteiskuntasuunnitelmat pohjautuivat digi-tv:hen (pankkiasiointi Marimekon unikkokuvioidulla televisiolla, heh). Joulukuussa 2003 todettiin, että palvelujen tulevaisuus oli netissä eikä televisiossa.

Noina vuosina hinnat kyllä laskivat, mutta laajakaistan saatavuus oli huono. Sitä peittoa rakennetaan vielä tänäänkin, 15 vuotta myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Kaakkois-Aasiassa suosituin on LINE. Facebookia ei juuri käytetä.

Muistan ennen laajakaistaa maksaneeni puhelinlaskussa jopa sata euroa kuussa modeemin käytöstä. Roikuin paljon Wikipediassa. Sitten tuli kiinteä ADSL kahden megan yhteys 20 euroa kuussa. Oli mahtavaa pitää linja auki tauotta.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Myanmarissa Facebook johti väkivaltaisuuksiin. Indonesiassa on 130 miljoonaa FB-käyttäjää, Filippiineillä 67 miljoonaa, Vietnamissa 55 ja Thaimaassa 51 miljoonaa. Valtavia lukuja. Joissakin maissa operaattorit eivät veloita datasiirrosta Facebookiin, mikä tekee siitä käyttäjien näkökulmasta internetin.

Paula kirjoitti...

Usenet oli ja on edelleen omaa luokkaansa. Valtaosa keskusteluista on siirtynyt webbifoorumeihin. Niin myös valtaosa ns. kohinasta. Ikävä kyllä. Se on nykyaikaa ja siihen on totuttava.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvinen kirjoitti:
"Myanmarissa Facebook johti väkivaltaisuuksiin. Indonesiassa on 130 miljoonaa FB-käyttäjää, Filippiineillä 67 miljoonaa, Vietnamissa 55 ja Thaimaassa 51 miljoonaa. Valtavia lukuja."

Kukaan tuntemani thaimaalainen ei juuri käytä Facebookia. Kaikilla LINE, koska siinä on nettipuhelut. Facebookin luvut selittyvät sillä, että Thaimaassa siihen rekisteröidytään prepaid-numerolla. Siis tunnari on pelkkä numero. Thaikut vaihtavat numeroita kuin paitaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vedän väitteeni takaisin. Järvinen on oikeassa. Olin tuossa virheellisessä uskossa, koska vaimo käyttää LINEa jostain syystä kommunikointiin. Kysäisinpä asiasta juuri. Hän kertoi, että useimmilla muilla on Facebook käytössä. Itse en käytä Facebookia, en ikinä ole käyttänyt. Vaimollakaan ei ole tiliä.

Osmo kirjoitti...

Tuo digi-TV:hen satsaaminen oli kylklä outoa. Haluttiinko sillä pitää sisältö valtion hallussa. Digi-TV:ssähän oli vain se paluukanava. Itse sisältö tuli TV:stä, jolloin siihen ei kuka tahansa voinut laittaa mitä haluaa. Sen tukemiksesi kirjoitettiin julkaisua, kuten Digi-TV oppimisessa. Tuntui, että tällä haettiin oikeutusta koko projektille. Se on vähän kuin penska, joka haluaa tietokoneen pelaamiseen ja painottaa vanhemmille sen hyödyllisyyttä opiskelussa.

Kuluttajabarometrin mukaan helmikuussa 2004 laajakaista oli 21 %:lla kotitalouksia. Vuotta myöhemmin luku oli 38 % ja helmikuussa 2006 meni 50 % rikki. Internet yhteyksissä yleensä 50 % oli mennyt rikki vasta toukokuussa 2004. Nousu 25 % => 50 % kesti nettiyhteyksillä lähes viisi vuotta, kun laajakaistoilla siihen meni alle kaksi.

Toinen merkittävä muutos yhteyksissä sitten oli siirtyminen mobiiliin 2010-luvun alkuvuosina.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Digi-tv oli tv-maailman vastaus sille kehitykselle, minkä he näkivät tietoliikenteessä tapahtuvan. TV-ala oli valtavan suuri ja mahtava, niinpä ministeriö kuunteli sen edustajia ja suoranaisia lobbareita. Lisäksi digisiirtymä osui aikaan, jolloin Suomi oli esikuvana koko maailmalle kännyköiden vuoksi. Pikaisella digisiirtymällä pedattiin markkinoita Nokialle, joka vielä 1990-luvulla oli suuri set-top boxien valmistaja. Uskottiin, että kun Suomesta tehtäisiin edelläkävijä myös tv-puolella, se poikisi isoja markkinoita Nokian lisäksi myös digi-tv-sovellusten ja palvelujen kehittäjille (vähän kuten tekoäly tai mobility-as-a-service nyt). Ylen silloinen toimitusjohtaja Wessberg nimitettiin jopa Nokian hallituksen jäseneksi, mikä tänään tuntuu ihan uskomattomalta.

Nokian puhelimet menestyivät 2000-luvun alussa niin hyvin, että Nokia luopui digibokseista kokonaan. Televisio hävisi laajakaistalle ja kanavamäärän moninkertaistuminen kannibalisoi lopulta myös kotimaisen pienen tv-bisneksen. Vain digiboksien myyjät keräsivät hurjat voitot myymällä jopa useita bokseja samoihin kotitalouksiin (kun tekstitykset eivät toimineet). Lisäksi jo silloin oli alkanut siirtyminen teräväpiirtoaikaan, mitä Suomen digistrategia ei ottanut lainkaan huomioon.

Epäsuoraa hyötyä koitui mobiilidatan puolelle, kun televisiotaajuuksia voitiin siirtää datakäyttöön. Tässä tosin Suomen kiirehtimisestä ei ollut mitään hyötyä, koska taajuuskoordinaatio on kansainvälistä yhteistyötä.

Tässä olisi paljonkin analysoitavaa jälkipolville. Aika vähän sitä on näkynyt. Suuren digisiirtymän 10-vuotispäivä ohitettiin mediassa lähes täydellä hiljaisuudella.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on pelkkää triviaa, mutta nykyinen Suomi24 tunnettiin 1994 nimellä sirkus, tai jotain sinne päin.

hdmi kirjoitti...

"Ylen silloinen toimitusjohtaja Wessberg nimitettiin jopa Nokian hallituksen jäseneksi, mikä tänään tuntuu ihan uskomattomalta. "

Mielenkiintoista että Wikipedian Wessberg-artikkelissa ei mainita hänen maksu-tv-touhujaan.

Markus kirjoitti...

Ilmeeni eilen kun katsoin sarjas CSI Cyber. Suomentaja oli selkeästi hieman nuoremman polven väkeä kun IRC:n liittyvät asiat oli kaikki järjestäen suomennettu ”Käyttää hyökkäyksessä hyväkseen IRC-galleriaa”...

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hah, tuohan on mainio! Irkki täytti kesällä 30 vuotta, nuoremman polven kääntäjät eivät sitä tunne - hyvä jos muistavat edes IRC Gallerian. Facebook jyräsi sen, samoin kuin Habbo Hotellin ja muita suomalaisia palveluita.

Anonyymi kirjoitti...

Irkissä notkuvat enää meikäläisen kaltaiset foliohatut ja nörtit. Itselläni ei ole mitään somea ei facebookia eikä tvitteriä. Mitä lisäarvoa ne toisivat foliohatulle ja nörtille joka on arvostaa yksityisyyttä ja tietoturvaa Toisaalta toivoisin että tulevina vuosina tulisi vastareaktio ihmiset lopettaisivat somepalveluiden käytön ja siirryttäisiin taas anonyymeihin toteutuksiin kuten irc. Tai darknet. Itse vierastan erityisen paljon tuota omalla nimellään somessa esiintymistä. ELi kyllä meitäkin on jotka eivät somea käytä. Käyttöjärjestelmänä tietenkin linux.

Markus kirjoitti...

Minä en edes käsitä miten facebookkia, instagramia yms voi mitenkään kutsua SOSIAALISEKSI mediaksi? Facebook itseasiassa TAPPOI kaiken sosiaalisen. Aikoinaan kun olin nuori, oli IRC keskustelualustana. Palkissa tai puttyn alareunassa näkyi iso kasa anonyymeja nimimerkkejä. Ihmiset tunnisti toisensa kyseisellä nimimerkillä ja jopa IRL kutsui toisiaan näillä nimimerkeillä ennemin kuin oikealla nimellä. Miksi tämä oli sosiaalista? Oikeasti sosiaalista. Täysin entuudestaan tuntemattomat Ihmiset jutteli kaikesta maan ja taivaan ja väliltä. Joidenkin entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa sitten synkkasi niin hyvin, että juteltiin privassa, jonkin ajan kuluttua paljastettiin oikea henkilöllisyys ja yhtäkkiä istutaan saunan lauteilla makkarat kiukaalla ja juodaan pari olutta. Tämä on SOSIAALISTA ja tämän facebook TUHOSI. Minulla on runsaasti vuosikymmeniä kestäviä ystävyyssuhteita IRC-ajoilta, mutta facebook oli vain kaverikokoelma jo ennestään tunnetuista ihmisistä. Facebookissa ei edes ole minkäänsortin järkevää kunnollista mekanismia tutustua uusiin ihmisiin. Sielä jaarittelee vain ne vanhat alkaen tyyliin ala-aste kavereista. Onko edes tervettä, että ihmiselämän väistämättömien asioiden vuoksi aikoinaan katkenneet jo unohtuneet kaveruudet yhtäkkiä popsahtaa pintaan. Vanhan ajan maailmassa ihmiset katkaisi välinsä ala-astekavereihn, yläastekavereihin, inttikavereihin yms ihan kaikkiin kun itse yhdistävä asia loppui. Nyt facebookin myötä nämä tyypit yhtäkkiä kummitteleekin uudelleen elämässä. Näin ihmiset on menettänyt selvästi keinon tutustua uusissa elämän käänteissä uusiin ihmisiin. Takerrutaan siihen vanhaan. Onpa sosiaalista. Ei mikään ihme, että ihmiset osaa enää pariutua tai lisääntyä. Nykyisin onneksi faceboon on kuihtumassa ja nuoriso on löytänyt taas tapoja olla keskenään. Ne juttelee toisilleen ihan suun avulla. Myös discord on tuonut taas vanhan ajan nimimerkit käyttöön ja IRCn nykymuodossa. Ihmisillä on kuitenkin taipumus verkossa ensin vähän tutustua toiseen ja toisen näkemyksiin, ennenkuin haluaa paljastaa itsestään kaiken. Tämä ei voi koskaan toimia palveluissa joissa käytetään oikeaa nimeä. Facebook on siis vain kasa ihmisryppäitä, joissa on ihmiset, jotka tunnet jo entuudestaan. Nämäkin nykyisin tietoturvan vuoksi tiukasti lukittuina ja piilossa.