perjantai 2. marraskuuta 2012

Suomalaisilla on pinna kireällä

Juhannuspäivän aamuna ajoin taksilla lentokentälle. Kuljettaja kertoi ajavansa pelkkiä yövuoroja ja panneensa merkille, miten vihaisia suomalaiset nykyään ovat. Taksikuski joutui usein ukkosenjohdattimeksi, johon asiakkaat purkivat pahaa oloaan. Osa pyysi myöhemmin anteeksi. Varsinkin johtajat vetosivat siihen, että "töissä on vähän paineita".

Monella pinnaa kiristää epävarma taloustilanne. Pitkä ura tai akateeminen koulutus ei enää takaa pysyvää työpaikkaa. Kuka tahansa voi pudota hyvästäkin asemasta lähes köyhyysrajalle, jos esimerkiksi perheen molemmat vanhemmat irtisanotaan.

Verotietojen julkistaminen keskellä ankeinta Suomea, kun edes lumi ei pehmennä kylmää ja pimeää maisemaa, on suomalaisen itseruoskinnan korkein huipennus. Nyt meillä on hyvä syy kadehtia tv-juontajia, viihdetähtiä ja urheilijoita sadoista tuhansista euroista. Ovatko he niin paljon minua parempia ihmisiä, että ovat ansainneet kymmenkertaiset tulonsa?

Poliitikkojen huipputulot saavat kysymään, miten suomalainen arki mahtaa pysyä mielessä ministerillä, jonka oma tilipussi ylittää 200 000 euroa vuodessa? On helpompaa tehdä päätöksiä arvonlisäveron korottamisesta, energiaverojen nostosta ja ruuhkamaksuista kun tietää, etteivät ne koske omaa taloutta. Jonkinlaista ironiaa on siinäkin, että kovatuloisin ministeri vastaa juuri työttömyyden hoidosta.

Entä sitten yritysjohtajat, jotka vaativat alaisiltaan säästöjä ja irtisanovat heitä, samalla kun itse nostavat huippupalkkoja ja suoritusbonuksia? Miten yritys voi vaatia työntekijöiltään sitoutumista, kun se itse toimii täsmälleen päinvastoin?

Työelämä rasittaa siellä vielä olevia. Isojen asuntolainojen turvin perheille on hankittu talo kaukana työpaikasta, jolloin muutama tunti päivässä kuluu ruuhkissa ja koko ajan nouseva liikkumisen hinta ahdistaa taloutta.

Valkokaulusammateissa on jatkuva kiire, projekteja käynnistetään ja kokouksissa istutaan, mutta mikään ei koskaan tule valmiiksi. Tai sitten työ tehdään puolihuolimattomasti loppuun, jotta päästään aloittamaan taas jotain uutta. Moni joutuu oikean työnsä ohella tuottamaan sisältöä yrityksen intranetiin, www-sivuille ja hoitamaan vasemmalla kädellä organisaation some-näkyvyyttä. Pitäisi blogata, tviitata ja suunnitella appsia, kun kaikilla kilpailijoilla on jo omansa.

Pinnaa kiristää myös internet. Moni seuraa netin uutissivuja Pavlovin koiran lailla. Uutiset ovat yleensä ikäviä: väkivaltaa, sotaa, avioeroja, mokia, tulvia, kolareita. Todellista, merkittävää tietoa on vähän, turhaa ahdistusta ja kohinaa aivan liikaa. Vain huonot uutiset ovat uutisia. Netin ansiosta niitä on ensi kertaa rajattomasti.

Informaatiotulva ahdistaa. Joka puolelta tulee työhön liittyviä linkkejä ja dokumentteja, jotka pitäisi lukea, koska kaikki muut ovat jo tehneet niin. Digiboksin levylle kertyy yhä enemmän kiinnostavia ohjelmia ja elokuvia, joita ei koskaan ehdi katselemaan. Riittämättömyyden tunne on pysyvä olotila.

Netin keskustelualueilla kukoistaa negatiivinen viestintä. Purnataan, valitetaan ja käsitellään todellisia tai kuviteltuja epäkohtia. Koska olet viimeksi nähnyt jonkun kirjoittavan myönteisestä asiasta? Koska joku kehui, miten hyvin jokin asia on Suomessa tai koko maailmassa? Netissä purettu paha olo on terapiaa itselle, mutta se tarttuu.

Sosiaalinen media toimii päinvastoin: siellä ihmiset kertovat vain hienoista asioista. Jos mahdollista, se kiristää pinnaa vielä enemmän. Ihmiset kehuskelevat saavutuksillaan, lomamatkoillaan sekä lastensa ja puolisonsa tekemisillä. Muutamista päivityksistä paistaa läpi narsismi, osa on pelkkää teatteria.

Kun Facebookissa näkee viestejä muiden elämän (todellisista tai kuvitelluista) huippukohdista, oma elämä tuntuu entistäkin kurjemmalta ja synkemmältä. Kenenkään elämä ei ole sellaista juhlaa kuin Facebookista voisi kuvitella.

Jos tunnistit edeltä itsesi, toimi näin: jätä verotiedot lukematta ja sulje sosiaalinen media. Keskity työssä (mikäli sellainen vielä on) oleelliseen ja lopeta hörhöily. Mieti, kannattaisiko elintasoa laskea, jos se toisi rauhallisemman elämän. Älä pura pahaa oloasi muille -- edes taksikuskeille. Ei ole heidän vikansa, ettei autoja riitä juhannuksen tai pikkujoulukauden öinä kaikille.

Ja muista, että ensi kuun jälkeen on jo vuosi 2013. 

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Maailmanloppukin tulee jo 48 päivän päästä niin turha stressaa enään :) http://www.2012supplies.com/countdown.html

Anonyymi kirjoitti...

"Älä pura pahaa oloasi muille -- edes taksikuskeille."

Suomalaisen mentaliteetti tuppaa olemaan se, että ei puhuta pahasta olosta vaan juodaan viinaa. Kannattaakohan sitä lietsoa yhtään enempää...

Anonyymi kirjoitti...

Eipä noiden poliitikkojen tulot nyt niin huippua näytä olevan verrattuna yrityspuolen johtajiin.

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Olihan tuossa ihan hyviäkin neuvoja. En tosin muista koskaan rähjänneeni taksikuskille, mutta pari kertaa taksikuski on kyllä purkanut omaa pahaa oloaan minuun, maksavaan asiakkaaseensa.

Mutta nämä tapaukset satuivat siellä isoolla kirkolla eli Helsingissä. Täällä Peräferioissa ja Huitsinevadoissa taksikuskit on yleensä varsin lupsakkaa porukkaa...

Anonyymi kirjoitti...

"Mieti, kannattaisiko elintasoa laskea, jos se toisi rauhallisemman elämän."

Petteri, hienoa. Olet arvomaailmaltasi enemmän punavihreä kuin sinivalkoinen. Vahvistat tätä suuntaustasi lukemalla myös Himasen ja kpneiden Sinisen kirjan. Tervetuloa ;-) Hyvä kolumni!

Vanha Mies

Anonyymi kirjoitti...

"Netin keskustelualueilla kukoistaa negatiivinen viestintä. Purnataan, valitetaan ja käsitellään todellisia tai kuviteltuja epäkohtia. Koska olet viimeksi nähnyt jonkun kirjoittavan myönteisestä asiasta? Koska joku kehui, miten hyvin jokin asia on Suomessa tai koko maailmassa? Netissä purettu paha olo on terapiaa itselle, mutta se tarttuu."

Tuntuu tarttuneen sinuunkin. Itse saan kyllä somesta yleensä päivään piristystä. Ja positiivisen palautteen antaminen eli toisen kehuminen tuoksuu hyvältä omaankin nenään, suosittelen kokeilemaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan politiikot ovat aivan palkkakuopassa. Urpilaiseen nähden kaupunginorkesterin kapellimestarikin vetää kaksinkertaiset tulot.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen ja humaani kirjoitus. Järjestelmä on sellainen että riittämättömyyden tunne saadan luotua jokaisella, joka ei ole riittävän itsepäinen ja selväjärkineen pannakseen twitterin ja vasepookit kiinni.

Jari kirjoitti...

http://yle.fi/uutiset/nain_moni_tienaa_vahemman_kuin_sina_-_kokeile_itse/6358393

Anonyymi kirjoitti...

Jos pelkät negatiiviset uutiset ahdistavat, niin kannattaa kokeilla Ajatusten aamiasen tilaamista sähköpostiin. Olen nyt pari viikkoa avannut työpäivät lukemalla aamukahvin ohessa päivän viestin ja nostaa kivasti fiilistä ja herättää positiivisia viboja.

http://positiivarit.fi/ajatusten_aamiainen

ihmettelevä esko kirjoitti...

Olikos se Aristoteles vai kuka niistä antiikin aikaisista ajattelijoista, joka yhteiskunnallista tulonjakautumista pohdittuaan tuli tulokseen, että vauraus jakautuu silloin hyvin, kun eniten tienaava tienaa maksimissaan 4krt sen mitä vähiten tienaava.

Mielestäni tämän kaltainen yhteiskunnallinen ajatuskulku olisi edelleen aivan loistava.

Mehukellarikirjailija kirjoitti...

Järvisen hyvästä blogista syntyneessä keskustelussa yksi kommentoija ihmettelee miksi vain negatiivisista asioista kirjoitellaan. Toinen antaa neuvoksi ”fiiliksen nostamiseksi ja positiivisten vibojen saamiseksi uutisahdistuksen sijaan Ajatusten aamiaisen” tilaamisen.

Miksi epäkohdista ei saisi kirjoittaa? Miksi se että on vihainen epäkohdista ja suuttuu vääryyksistä tulkitaan negatiiviseksi ajatteluksi ja positiivisena toimena pidetään pään pistämistä pensaaseen?
Epäkohtien ja vääryyksien nostaminen esille tähtää pyrkimykseen saada muutoksia aikaiseksi. Se ei suju yksikseen tekemällä, siihen tarvitaan joukkovoimaa ja yhteistyötä, joten kanssaihmisten herätteleminen ja muiden samansuuntaisesti ajattelevien ihmisten kokoaminen yhteen on tarpeen.
Poliitikot kyllä tekevät päätöksiä, mutta heidän toimiaan on valvottava ja ilman heidän painostamistaan kansanliikkeiden ja yksityisten kansalaisten toimesta, ilman epäkohtien julki tuomista ja keskustelua olisi moni asia jäänyt hoitamatta. Ja on jäänyt.

Päättäjät yrittävät usein estää keskustelun tärkeistä asioista väittäen keskustelun olevan vielä ennenaikaista. Miten niin ennenaikaista tai epäajankohtaista, eikö keskustelu yleensäkin ja julkinen keskustelu eritoten pitäisi käydä ennen päätöksiä? Ellei keskusteluoikeudesta ja suunnitelmien avoimuudesta ja päätösten läpinäkyvyydestä pidetä tiukasti kiinni, niin oho ja Hupsistarallaa, juna menikin jo ja hölmistyneet kansalaiset jäivät laiturille ihmettelemään.

Mehukellarikirjailija kirjoitti...

Järvisen hyvästä blogista syntyneessä keskustelussa yksi kommentoija ihmettelee miksi vain negatiivisista asioista kirjoitellaan. Toinen antaa neuvoksi ”fiiliksen nostamiseksi ja positiivisten vibojen saamiseksi uutisahdistuksen sijaan Ajatusten aamiaisen” tilaamisen.

Miksi epäkohdista ei saisi kirjoittaa? Miksi se että on vihainen epäkohdista ja suuttuu vääryyksistä tulkitaan negatiiviseksi ajatteluksi ja positiivisena toimena pidetään pään pistämistä pensaaseen?
Epäkohtien ja vääryyksien nostaminen esille tähtää pyrkimykseen saada muutoksia aikaiseksi. Se ei suju yksikseen tekemällä, siihen tarvitaan joukkovoimaa ja yhteistyötä, joten kanssaihmisten herätteleminen ja muiden samansuuntaisesti ajattelevien ihmisten kokoaminen yhteen on tarpeen.
Poliitikot kyllä tekevät päätöksiä, mutta heidän toimiaan on valvottava ja ilman heidän painostamistaan kansanliikkeiden ja yksityisten kansalaisten toimesta, ilman epäkohtien julki tuomista ja keskustelua olisi moni asia jäänyt hoitamatta. Ja on jäänyt.

Päättäjät yrittävät usein estää keskustelun tärkeistä asioista väittäen keskustelun olevan vielä ennenaikaista. Miten niin ennenaikaista tai epäajankohtaista, eikö keskustelu yleensäkin ja julkinen keskustelu eritoten pitäisi käydä ennen päätöksiä? Ellei keskusteluoikeudesta ja suunnitelmien avoimuudesta ja päätösten läpinäkyvyydestä pidetä tiukasti kiinni, niin oho ja Hupsistarallaa, juna menikin jo ja hölmistyneet kansalaiset jäivät laiturille ihmettelemään.

jeejee kirjoitti...

"Netin keskustelualueilla kukoistaa negatiivinen viestintä. Purnataan, valitetaan ja käsitellään todellisia tai kuviteltuja epäkohtia"

Foorumeita voi kehua siitä että toimivat monelle hörhölle henkisenä varaventtiilinä. Vanhaa Floora-mainosta mukaillen "Mihin ihmiset ennen purkivat kuikkunsa kun ei ollut nettiä?"

Sakari Castrén kirjoitti...

Yrittikö se kuski myydä sinulle etelän lomaosakkeestaan viikkoa tai kahta? Kuskit ovat lupsakoita, mutta "alla silmien hiverrys hyytää" vai miten se laulu meni. Kuskit ne vasta ovatkin tietäväisiä kaikesta! Ei tee mieli heittäytyä keskusteluun.

Anonyymi kirjoitti...

Loistava kirjoitus. Viimeisen kahden vuoden aikana olen itse oppinut olemaan valittamatta mistään. Valittaminen ei auta ketään, päinvastoin. Hankkiuduin myös muista valittajista eroon. Keltaisen lehdistön tapa tehdä rahaa ihmisen provosoinnilla ja vihan lietsonnalla on ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Luen lehtiä joskus ilmaiseksi lähinnä vitsinä ja ihmettelen miten jollain on pokkaa kirjoittaa omalla nimellään moista tuupaa ilman myötähäpeää. Verotiedot jätin lukematta, koska ei voisi vähempää kiinnostaa urkkia muiden asioita, keskityn ennemmin omaan elämään ja pyrkimään omiin päämääriini. Nykyään on mahtava fiilis, kun osaa nauttia elämästä ja jättää kaiken negatiivisen lukematta ja kuuntelematta.

Anonyymi kirjoitti...

"Älä pura pahaa oloasi muille -- edes taksikuskeille. Ei ole heidän vikansa, ettei autoja riitä juhannuksen tai pikkujoulukauden öinä kaikille."

Itse asiassa se on heidän vikansa.
Taksiyhdistyksille on annettu paikallinen monopoli tiettyjä laatukriteereitä vastaan ja kaikki taksikuskit ovat joko yrittäjinä sen jäseniä tai ovat näiden yrittäjien palveluksessa. Monopolilla saavutetusta laatuedusta maksetaan ajon korkeammalla hinnalla ja se on ok.
Sen sijaan ei ole ok, että samalla pidetään keinotekoisesti yllä niukkuutta ja tosiasiallisesti heikennettään palvelun laatua tarpeettomasti, vaikka juuri sitä korkeammalla hinnalla pyritään saavuttamaan.
Aivan turhaan kiristetään muiden jo muutenkin kireällä olevaa pinnaa entisestään.

Toisaalta voidaan syytä vierittää myös vaikkapa paikallispoliitikkojen (vink, vink) suuntaan, jotka eivät järjestä tarpeeksi julkista liikennettä vaikka sen tukeminen lienee kaikkein eniten kannatusta saava yksittäinen asia kautta koko poliittisen kentän. Monet varmaan mieluummin menisivät busseilla ja junilla juhlista kotiin, mutta nekään eivät tiettyyn aikaan enää kulje.

Website Security Test