torstai 16. elokuuta 2012

SSD-levy voi olla ansa

Uh, tämä on kovin noloa. Ensi kertaa olen menettänyt suuren joukon digikuvia levyn hajottua kesken matkan.

Pari vuotta sitten vaihdoin vanhan Lenovo-kannettavani kiintolevyn tilalle Kingstonin 128 Gt SSD-levyn. Se sai vanhankin koneen toimimaan mukavan nopeasti ja pidensi akun kestoa.

Hajonnut Kingstonin V-sarjan levy oli halpamalli parin vuoden takaa. 
Kesällä olin ulkomailla ja siirsin digikameran kuvat joka ilta kannettavan levylle. Aiemmilla matkoilla olin siirtänyt kuvat vielä levyltä usb-tikuille, mutta isojen raw-kuvien kirjoittaminen oli niin hidasta, että tällä kertaa päätin luopua ylimääräisestä varmistuksesta.

Kuten arvata saattaa, se oli virhe. Viimeisenä iltana (tietenkin!) siirtäessäni kuvia muistikortilta kannettavaan kone pysähtyi, eikä enää löytänyt koko asemaa. SSD-levy oli kuollut.

Onneksi paluulento oli vasta seuraavana iltapäivänä, joten ehdin vielä aamupäivällä ottaa osan kadonneista kuvista uudelleen. Osan pystyi palauttamaan kameran muistikortilta. Silti satoja kuvia hävisi pysyvästi. Työtiedostojen kopiot olivat pilvessä, joten vahinko rajoittui vain kuviin.

SSD-levyjen mainoksissa korostetaan vain levyn nopeutta. Jos kestävyydestä ylipäätään mainitaan jotain, lukema liittyy kirjoituskertojen määrään. Niiden kuluttua umpeen levylle ei voi enää kirjoittaa, mutta tiedostot voi silti lukea. Pikku juttu.

Tunnetun valmistajan levy kesti runsaat kaksi vuotta kevyessä käytössä (kannettava on vain matkakäyttöä varten, oikeat työt teen pöytäkoneilla). Lenovon aiempi, kolme vuotta palvellut perinteinen kiintolevy on yhä kunnossa. Tässä tapauksessa mekaaninen levy oli siis kestävämpi kuin SSD-levy.

SSD-levyt eivät ole ikuisia. Runsas vuosi sitten OCZ sai paljon kielteistä julkisuutta levyjensä nopeasta hajoamisesta. Ilmeisesti ohjauselektroniikka pettää ennen kuin flash-piirien elinikä tulee täyteen, mutta tästä käyttöiästä valmistajat eivät puhu mitään.

Kun SSD-levy hajoaa, tietojen pelastaminen voi olla hyvin vaikeaa. Keväällä Norman-Ibas kertoi edistyneensä tiedonpelastuksessa, mutta levyillä käytetyt ohjaus- ja muistipiiriratkaisut saattavat olla mallikohtaisia, mikä vaatii paljon enemmän työtä kuin tietojen pelastaminen hajonneilta mekaanisilta levyiltä.

Mekaanisen kiintolevyn hajoamista voi usein ennakoida sen päästämistä epätavallisista äänistä tai lukuvirheistä. SSD-levy ei oireile, joten tuho tulee yllätyksenä. Ainoa oire, minkä itse havaitsin, oli levyn hidastuminen -- mutta oletin sen olevan tyypillistä Windowsin hidastumista käytön ja levyn täyttymisen myötä.

Levyn kuntoa voi seurata SMART-parametreista, mutta SSD-levyjen tapa raportoida näitä tietoja vaihtelee. Kyseinen Kingstonin levy ei kertonut mitään sellaisia lukuja, joista levyn kuntoa olisi voinut tarkkailla. Tässä suhteessa pöytäkoneeni HyperX-levy on paljon parempi, sillä valmistajan oma apuohjelma kertoo ainakin muistipiirien kulumisen:

Kingston 240 Gt HyperX-levy raportoi SMART-tietoja, joista voi seurata levyn kulumista.
Mahdollinen elektroniikan hajoaminen tullee tässäkin tapauksessa täytenä yllätyksenä.

Mikä pahinta, matkakoneiden levyt on usein salattu Bitlockerilla, mikä tekee tiedostojen pelastamisen käytännössä mahdottomaksi.

Siksi SSD-levy, jonka odotetaan olevan lähes ikuinen, voi olla todellinen tiedostojen ansa. Oma levyni on vielä valmistajalla tutkittavana, joten lopullinen syy hajoamiseen tai Amerikan valokuvien kohtalo selviää ehkä myöhemmin. Lisään tiedot tämän kirjoituksen loppuun.

Joka tapauksesa vanha viisaus pätee aina: varmistukset kuntoon! Ja erityisesti, jos kyse on kannettavan koneen SSD-levystä.

48 kommenttia:

Juho Laatu kirjoitti...

Kovalevyjen sisältöjä pelastusfirmat pelastavat aika taitavasti. Osaavatkohan tehdä jotain hajonneille SSD-levyillekin?

Janne kirjoitti...

Muuten ihan asiaa, mutta ei kukaan missään mielestäni ole SSD-levyjä ikuisena pitänyt tai sellaisiksi väittänyt. Päinvastoin asianharrastajien keskusteluissa ollaan hyvinkin huolissaan muistisolujen ylimääräisestä kulumisesta. Ja huono luotettavuus (korkean hinnan ohella) on nimeomaan ollut tämän(kin) uuden tekniikan Akilleen kantapää.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi ihmeessä poistaa kuvat muistikortilta kesken reissun? Itse poistan ne vasta kotona kun kuvista on otettu varmuuskopiot. Eli kuvista on *aina* olemassa kaksoiskappaleet myös tien päällä..

Tero Teelahti kirjoitti...

Itselläni on hajonnut neljä SSD-levyä viimeisen puolentoista vuoden aikana, kaikki OCZ-merkkisiä. Kingstonin HyperX sen sijaan on kestänyt hyvin. Olen tänä aikana oppinut etteivät SSD:t todellakaan ole ikuisia, ja kun ne hajoavat hajoavat ne kerralla eikä mitään ole tehtävissä.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

Tosi harmittavaa tuollainen. Wanhana pieruna minulla on aina vanha kunnon Canonin systeemi hopeafilmillä back-up´na,johon otan samat kuvat kuin Nokia-kännyn 5 megan digikameraan.

Vaimo ei luota ollenkaan nykytekniikkaan,vaan ostaa matkalle 10 euron kertakäyttökameran ja hänellä on matkalta aina parhaat kuvat. Kehitys vain vie reilun viikon,kun paikallinen liike ei enää itse kehitä,vaan lähettää Eiri-kuvalle. Ammattilaista tällainen saattaa tietenkin naurattaa ja järkyttää.

Viisaat sanovat,ettei digikulttuuristamme jää mitään jälkipolville. No niin,huomen aamulla sitten koneeseen ja Cape Canaveralin lähtöalusta 39-A:a kuvaamaan (hopealle;).

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä ottaako Petteri Järvinen reissussa niin paljon kuvia, että ne eivät reissun aikana mahdu kameran muistikortille. Itse teen aina niin, että kopioin kuvat koneen kovalevylle ja poistan ne kamerasta vasta sitten, kun kuvat on koneen kovalevyltä varmuuskopioitu.

Ihan noita hopeafilmijuttuja en ymmärrä. Kannattaisi Hannu Tanskasen vaimon ostaa digipokkari. Sieltäkin kuvat voi teettää vaikkapa Eiri-kuvalla...

Osmo kirjoitti...

Minäkin olen ottanut linjan, että kuvia ei poisteta kortilta ennen varmuuskopiointia. Kun flash on petiaatteessa samaa ja samanhintaista oli se muistitikkuna tai korttina, ei juuri ole mieltä varmistaa muistitikulle, sen kun ostaa niin paljon kortteja, että ne riittävät.

Samaa voi suositella vähän kuvaajalle sunnuntaikuvaajalle: ei tyhjennetä niitä kortteja vaan ostetaan uusi kortti. 16 gigan kortille mahtuu n. 5000 kuvaa ja se maksaa 10-20 euroa. Jos kuvaa vaikka 10000 kuvaa vuodessa voi kaikki kuvat arkistoida kortteina. Ne varmuuskopiot kuitenkin monelta jäävät ottamatta. Vuonna 2005 kuvan hinta kortilla oli n. 10 senttiä. Nyt se on n. 0,3 senttiä.

Toki, jos kuvaa paljon sarjaa, josta sitten valitsee muutaman on tilanne hieman eri.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@Digiajan lapsena epäilemättä et ymmärrä. Kemistinä minäkin pidän hopeafilmistä,pikselit ylivoimaisia ja kuvaamisessa on retroa. Pari e-pommia tulevassa kahinassa ja bittiajan aarteet häviävät kyberavaruuteen.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@Ei tämmöinen maallikkokaan aina ole ihan pihalla. Kun hesarin "tiede" äskettäin ylisti pilvipalveluita suurena tulevaisuutena, esitin epäilyni,eihän sellaista kukaan kuunnellut,typerä vanhus. Ei kulunut montaa päivää,kun toinen Applen perustajista Steve Wodj..no niin,jotain sinnepäin,varoitti samasta asiasta ja nyt jo kuunneltiin.

Markus kirjoitti...

Itse käytän SSD-levyä vain käyttöjärjestelmälevynä. Tähän riittää ihan 60 gigatavun halpislevykin. Taitaa olla corsairin force. Levy täytti juuri kaksi vuotta ja on toiminut täysin moitteetta. Juuri muutamia viikkoja sitten tein nk. "secure erasen" eli nollasin koko hoidon ja laitoin windowsin uudelleen. Alkuperäinen nopeus palasi takaisin (SSD hidastuu aikojen saatossa, vaikka TRMIN olisikin kunnossa). Kuitenkaan SSD:llä ei ole muuta kuin pelkät käyttöjärjestelmä ja ohjelmatiedostot. Työtiedostot on usealla teratavun murikalla. Nämä eivät kuitenkaan silleen puhtia tarvitse, ja käyttis tulee jokatapauksessa silloin tällöin uusia. Windows 7 kirjastot ja dynaamiset kansiot mahdollistavat hurjan näppärästi sen, että työtiedostoja voi pitää fyysisesti aivan eri paikassa, mitä itse käyttistä. Sitä vain ihmettelen, että kun itselläni nimenomaan RASKAIN osuus on SSD-levyllä, eli käyttis, tempit jnejne, ja kone on JATKUVASSA ahkerassa käytössä, SSD toimii kuin unelma. Olisiko tässä sijaa pienelle epäilykselle että nk. "huonolla tuurilla" olisi osuutensa asioissa. Entäs oletko kokeillut secure erasea? Joskus kyseessä voi olla muistitikkumainen tiedostojärjestelmän sekoaminenkin, vaikkei itse tallennuslaitteessa mitään vikaa olisikaan? Bitti poikittain. Viimeistään secure-erase auttaisi tähän. On myös ohjelmia, joilla voi kaivaa tietoa vioittuneilta tikuilta/muistikorteilta ja miksipä ei ssd-levyiltäkin. Jos muistitikku ilmoittaa surullisenkuuluisan ilmoituksen "levyä ei ole alustettu, alustetaanko nyt?" niin tällöinhän tikku otetaan erikoiskäsittelyyn ja data pelastetaan. Olen näitä tehnyt monta kertaa. Ja silti tikut ovat fyysisesti tämän jälkeen toimineet hienosti!

Markus kirjoitti...

Suosittelisin tutustumaan ohjelmaan nimeltä EASEUS Data revovery. Maksaa muutamankymmentä euroa (dollaria). Tällä ohjelmalla oon menestyksekkäästi palauttanut lukemattomien "pimeiden" tikkujen ja muistikorttien sisällön. JA jopa kopsannut SAMALLE fyysiselle tikulle takasin alustuksen jälkeen. Ja kaikki on toiminut hienosti. Eli ei muuta kuin kovo irti koneesta, ehjään koneeseen. EASUKSELLA läpi. otat sen mitä tarttet ja tämän jälkeen uskoisin että levy jopa TOIMII. Secure erasea kehiin vain (eikai suomen johtavalle tietotekniikka-asiantuntijalle tartte kertoa miten se tehdään?). Eli tämä nollaa murikan tehdastilaan, nopeus palautuu jnejne.

Ei kyse ole useimminkaan rautaviasta. Vaan ikivanhasta NTFS-tiedostojärjestelmästä, alustalla mihin sitä ei koskaan ole luotu. Yksi ainoa bitti poikittain niin se tulkitaan siten, että koko levyä ei mukamas olis koskaan otettu käyttöön = "kadonnut sisältö"...

Petteri Järvinen kirjoitti...

Yksi Raw-kuva on n 30 Mt, työmatkalta kuvia tulee helposti tuhat + mahdolliset videot päälle. Ja kameran korttia ei koskaan saa päästää täyteen, aina voi tulla jotain yllättävää vaikka kotimatkalla.

Anonyymi kirjoitti...

@Petteri

$ bc -l
(30 * 2^20 * 1000) / 2^30
29.29687500000000000000

ie. tuhat kuvaa mahtuisi 32GB kortille.

Kyse on vain muutamien kymppien investoinnista tai satasista, jos käytät kaikkein kalleimpia ja nopeimpia (CF,SDHX tms.) kortteja ostaen niitä useita.

Kortteja ei tarvitse toki kuvata täyteen, vaihdat ajoissa niin että tilaa on aina jäljellä kuvata. Jos aina pitää olla varuillaan, niin silloin on parasta olla useampi kamera ja useampia kortteja.

Kameran mukana tuleville pienille korteillekin on käyttöä. Niihin voi kerätä mitä tahansa kuvia, joilla ei ole mitään merkitystä (exif-poistettuna, säilyttäen kameralle tyypilliset nimet tiedostoissa ym.)
Sellaisen, yhden tai pari pitää helposti saatavilla niin että sitä ei huomaa kun sen ottaa taskusta tms.

Hankalissa tilanteissa voi sitten vaihvihkaa olla ottavinaan sen kamerasta ja antaa sen pois tivaajalle. Jos ja kuvien vaatija huomauttaa, että "hei vaihdoit kortin, tämä ei ole se jolle kuvasit", niin pyydät toki kohteliaasti anteeksi ja annat toisen dummy kortin :]

igmas kirjoitti...

Ei SSD-levyjä ikinä ollu ikuisia tai se joka sen luulee niin oma päävaihva se on. SSD-levyt on ainostaan tehty käytöjärjestälmälevyks eikä mitään muuta. Sitäpaitsi SSD tekniika on niin uusi vielä että bugeja ja vikoja tulee varmaan.

Ville kirjoitti...

@Markus, kirjoitit: "Joskus kyseessä voi olla muistitikkumainen tiedostojärjestelmän sekoaminenkin, vaikkei itse tallennuslaitteessa mitään vikaa olisikaan? Bitti poikittain. Viimeistään secure-erase auttaisi tähän."

Satojen kiintolevyjen ja kymmenien vuosien kokemuksella ei ole tullut tällaista tiedostojärjestelmän sekoamista vastaan, joka vaatisi tietovälineen tyhjentämisen. Eli epäilen vahvasti tuota sekoamista ilman että tietovälineellä on mitään vikaa.

eniz kirjoitti...

Talouselämän nettisivuilta, sain juuri lukea että Petteriltä meni levy alta.
Sävy oli hieman sinnepäin että jos levylle on luvattu tietty määrä kirjoituskertoja, niin Petterin mielestä levyä pitäisi tämänkin jälkeen normaalisti pystyä lukemaan.
Kesätoimittajat näköjään blokeistakin kirjoittavat jutuja, koska jotain pitää kirjoittaa ymmärryksestä ei niin väliä.
Sori kuviesi puolesta Petteri ja hyvä että nostit esiin että nämä "paremmat" vaihtoehdotkaan eivät aina toimi.
Hyvää kesää, jos se joskus tulisi toivottaa Eljas

Aapo kirjoitti...

Minua ihmetyttää lähinnä se, että näinkin kokenut kaveri kuin PJ luottaa uuteen teknologiaan eikä ole hoitanut varmuuskopiointia ollenkaan.

Kaikki, minkä haluaa säilyttääm, pitää varmuuskopioida. Oli se sitten tallessa SSD:llä tai perinteisellä levyllä.

Vaikka SSD-levyn hajoamista voi olla vaikeampi ennakoida kuin perinteisen levyn, ei se hajoaminen silti ole yllätys. Kysymys on siitä, milloin se tapahtuu. Ei se, tapahtuuko se ollenkaan.

Omalla tavallaan tämä myös kertoo käyttöjärjestelmän heikosta backup-tuesta. Varmuuskopioinnin pitää olla automaattista ja helppoa, koska muuten se on helppo "unohtaa" ja aiheutaa suuren vahingon. Tuntemistani järjestelmistä vain OSX:ssä varmuuskopiointi on hoidettu järjestelmän puolesta kutakuinkin asiallisesti.

Matkalla varmuuskopiointi on tietysti hankalampaa. Helppo tapa tehdä se olisi ollut ulkoinen USB-levy, jonka tökkää vaikka yöksi koneeseen, ja yön aikana kamat kopioidaan ulkoiselle levylle. Automaattisesti, tietysti.

Vaikka perinteisten levyjen SMART-tilaa voi ehkä luotettavammin seurata, sitä ei pitäisi tarvita tehdä ollenkaan. Käyttöjärjestelmän tehtävä on seurata, missä kunnossa levy on. Jostain itselleni selittämättömästä syystä yksikään käyttis ei tätä automaattisesti tee. "Levysi on hajoamassa pian. Varmuuskopiosi on onneksi ajan tasalla. Vaihda levysi ensi tilassa."

Käsittääkseni Applen Kuvavirta-palveluun kuvat olisivat myös singahtaneet automaattisesti. Tosin tällaisella datamäärällä ei ehkä toimisi hyvin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

SSD-levyjen käyttöikää kuvataan sillä, kuinka monta kirjoituskertaa muistisolut kestävät. Esimerkiksi nyt pöytäkoneessa C: asemana oleva 240 gigatavun Kingston HyperX:lle luvataan 3000 kirjoituskertaa, kalliimmassa versiossa lukema on 5000. Aktiivisellakin käytöllä (useita gigatavuja kirjoituksia päivässä) tämän saavuttaminen kestää vuosia.

Kun flash-muistin kirjoituskerrat tulevat täyteen, dataa ei pysty muuttamaan, mutta levyä pystyy yhä lukemaan. siksi tämä ei ole mikään ongelma tiedonpelastuksen kannalta.

HyperX-levylle ilmoitetaan spekseissä MTBF-arvoksi miljoona tuntia. Saapa nähdä.

Kirjoitukseni pointti oli siinä, että levyn elektroniikka voi hajota paljon aiemmin ja vieläpä ilman varoitusta. Tälle kestolle valmistajat eivät anna mitään lupauksia. Kestävyys ei myöskään ole myyntiargumentti, kaikki pyörii nopeuden ympärillä.

Sinällään SSD-levyt sopivat hyvin myös datan säilyttämiseen. Ne eivät kärsi magneettikentistä eivätkä varsinkaan kannettavissa yleisistä kolhuista, kuumuudesta ym. Todennäköisesti data säilyy flash-muistissa pidempään kuin magneettisina merkkeinä kiintolevyn pinnalla, mutta tälle en ole saanut edes valmistajilta tai tiedonpelastuksen ammattilaisilta mitään aika-arvioita.

Tietenkään SSD-levy ei ole ikuinen, mutta kannettavissa koneissa se kestää paljon paremmin kuin mekaaninen levy -- kunhan vain elektroniikka ei petä. Juuri niin kävi minulle.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jostain itselleni selittämättömästä syystä yksikään käyttis ei tätä automaattisesti tee.

Tätä olen itsekin ihmetellyt. Windows tallentaa tiedot lukuvirheistä järjestelmälokiin, mutta ei varoita niistä käyttäjää. Tämä on käsittämätöntä.

SMART-tiedoista ei käytännössä ole juurikaan apua. Parametrit elävät koko ajan ja antavat jatkuvasti vääriä hälytyksiä. Todellinen SMART-hälytys tulee vasta silloin, kun levy on jo hajonnut -- ja silloin on liian myöhäistä.

Kuten kirjoituksessa kerroin, olen kaikilla aikaisemmilla matkoilla ottanut digikuvista lisäkopiot usb-tikuille. Ne ovat kuitenkin hitaita ja pienet usb-kiintolevyt epäluotettavia (edellinen kesti muutaman kuukauden). Ison datamäärän varmistaminen tien päällä on toistaiseksi ratkaisematon ongelma.

Tietoturva noudattaa usein Murphyn lakia: levy hajoaa juuri silloin, kun varmistuksia ei ole, ja tietenkin juuri matkan viimeisenä iltana :-(

ridfor kirjoitti...

kuvat mahtuu pakattuna pieneen tilaan jonka varmuuskopiointi ei ole vaikeaa. kannattaa poistaa turhat kuvat.

eniz kirjoitti...

Tekniikka on aina hyvää toimiessaan. Muuten ei. Uusia muisteja on kyllä kai aina mainostettu hieman epäilyttävästi, mitä tiedon säilymiseen tulee.

Se ammattilainen, joka muistaa edes DOSin peruskäskyt ja ei ikinä ole menettänyt mitään tietoja levyrikoissa tai käyttäjän virheiden takia ilmoittautukoon.
SD-kortteja kameroista on mennyt sekaisin, mutta olen sieltä saanut ongittua kuvat kuiville. Viime talvena ensimmäsitä kertaa pimahti 8 gigan SD-kortti, johon ei saanut mitään yhteyttä enää millään käytössäni olevalla välineellä. Onneksi oli lokakuussa otettu varmistus.
Hirvittää kun ystävättereni sukulaisilla on kamerassaan 32 gigan SD ja kaikki kuvat siellä, niitä katsotaan kyllä koneella, mutta harvemmin kopioidaan.
Olen yrittänyt sanoa tästä, mutta varmaan vasta kokemus opettaa. Muistan kun harmitti enemmän kuin hieman kun laitoin 36-kuvan diafilmin kehitettäväksi, kehityslinjalla oli joku vika ja sain korvaukseski uuden filmirullan. Saattoi se filmirulla olla vain 24-kuvan mittainen enää ei muista, muuta kuin sen harmituksen.
Toiset ottavat riskejä joissa tuhat kuvaakin on vasta alkua.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jpeg- ja raw-kuvat eivät pienene pakkaamalla. Turhia kuvia voi tietenkin karsia, sitä on hyvä tehdä illalla hotellissa tietokoneella ja lentokoneessa paluumatkalla kotiin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Satojen kiintolevyjen ja kymmenien vuosien kokemuksella ei ole tullut tällaista tiedostojärjestelmän sekoamista vastaan, joka vaatisi titovälineen tyhjentämisen

DOS-koneissa ei ollut mitenkään tavatonta, että levykkeen tai kiintolevyn FAT hajosi. Johtui kaiketi siitä, että muisti- tai ohjelmointivirheen vuoksi sovelluksen kirjoituskäsky ohjautui väärään paikkaan, yleensä nollakohtaan eli kirjanpitoalueelle.

Windows 95:n jälkeen tällaista ei ole enää sattunut. Sovellukset eivät pysty kirjoittamaan suoraan levylle. Ainoastaan vakava virhe käyttöjärjestelmässä voisi sotkea kirjanpitoalueen ilman vastaavaa fyysistä vikaa kiintolevyssä. Tältä osin kehitys on siis mennyt hyvään suuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

@Petteri

Todennäköisesti data säilyy flash-muistissa pidempään kuin magneettisina merkkeinä kiintolevyn pinnalla, mutta tälle en ole saanut edes valmistajilta tai tiedonpelastuksen ammattilaisilta mitään aika-arvioita.

Magneettiset muistit ovat osoittautuneet niin kestäviksi, en olisi tuosta niin varma enkä uskaltaisi luvata, että flashit ovat mangeettisia muistivälineitä kestävämpiä.

Ei tästä ole kuin pari vuotta kun luimme töissä 9-track nauhoilta Univacilla -60 ja -70 luvun alussa kirjoitettuja tilastoaineistoja. Lukeminen tehtiin -90 luvun alussa hankitulla VAX 4000:lla ja josta ne sitten siirrettiin uudemmille tietovälineille ja samalla storage-järjestelmään talteen.

Nauhat olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa. Ainoa ongelma osassa nauhoja oli pinnoitteen irtoaminen siinä määrin että se tukki välillä nauhurin lukupäätä ja haittasi lukemista. No siitä selvittiin kun lukupää putsattiin aina samalla kun nauha vaihdettiin. Nauhoja luettiin toista tuhatta ilman isompia ongelmia.

Vanhojen koneiden elektroniikkakin oli tehty paremmin. Elkojen tilalla oli tantaaleja ym. Levyt saattoivat pitää melkoista meteliä, mutta niiden toleranssit olivat niin suuria, että ne toimivat jopa vuosikymmeniä. Tuo käytetty VAX4000 sammutettiin ja luovutettiin museoon 21 vuoden käytön jälkeen nyt alkuvuonna, edelleen toimintakuntoisena.

Nykyisistä kovalevyistä (magneettisista medioista) en menisi lupaamaan, että toimivat parikymmentä vuotta.

Uusista hajoaa elektorniikka, tyypillisesti konkat kuivuvat ym., mutta ei se magneettisuus sieltä mihinkään niin vain katoa. Labrassa niiltä voidaan vielä vaihtamalla lukupäät toimivaan HDA:n lukea luultavasti 50v:n kuluttuakin datat talteen.

Flashin säilyvyydestä en osaa sanoa vielä, mutta en uskaltaisi olettaa että nykyiset kuluttajakäyttöön tehdyt flash muistit jos industrial-spekseinkään tehdyt välttämättä pariakymmentä vuotta enempää kestävät.

Luultavasti reikäkortit ja nauhat ovat niitä kestävimpiä tietovälineitä mitä ihminen on tietokoneiden kanssa käyttänyt kautta aikain. (Niitäkin luimme muuten vielä yhtä projektia varten 2000 luvun alkupuolella, aineisto oli -70 luvulta ...)

Anonyymi kirjoitti...

@Petteri

Ai niin, unohdin mainita. Olen yrittänyt joskus aikanaan, kun vielä oli lerppu- ja korppuasemia, sotkea levykkeitä magneettimeisselin kärjellä, keittänyt levykkeitä tunnin kattilassa jne.

Ei vaikutusta, levykkeet olivat täysin luettavissa vielä. Keittämisen jäljiltä tosin jouduin vaihtamaan levykkeen kuoret, ne kun vääntyivät lämmetessään niin että levy ei pyörinyt enää kunnolla.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä missä korput ja lerput aikoinaan, kovalevyt ja myös SSD:t ovat kulutustavaraa. Ne lähtökohtaisesti hajoavat ja käyttäjän tulee varautua siihen.

Reissussa itse käytän 2+1 taktiikkaa eli kuvista on vähintään kaksi kopiota kahdella erillisellä ulkoisella kovalevyllä ja mahdollisuuksien mukaan vielä kolmas kopio itse kannettavan tai kameran muistikorteilla. Jos joku kovalevyistä temppuilee, voi reissussa ostaa uuden eikä mitään ehdi vielä hävitä.

5DmkII(I) tyyppisillä kameroilla RAW-kuvauksessa pilven käyttäminen tai pelkästään muistikortille tallentaminen ei oikein onnistu, ja kulutustuote se muistikortti on siinä missä muutkin tallennusmediat.

Osmo: Nopea 16Gt CF-kortti maksaa kyllä 10-20 euron sijaan lähinnä 100+ euroa.

Anonyymi kirjoitti...

Tietokoneen käytön alkeiskurssilla l. ajokorttikurssilla kerrotaan varmuuskopioinnista? Eikö Mr. tietokirjailija ole kuulllut tästä?

Osmo kirjoitti...

Kovalevyt lähtökohtaisesti voivat hajota. Normaalisti kovalevy vaihdetaan uuteen isompaan ennen hajoamista. Muistikortteja kannattaa ostaa muutama ja sitten vaikka kerran päivässä vaihtaa korttia. Näin ei menetä kaikkia kuvia, jos vaikka kamera varastetaan, vaikka ei olisi siirtänytkään niitä koneelle. Flash on flashiä, joten kopionti flashilta flashille ei ole kovin mielekästä, jos syynä on tilanpuute. Ostaa tarpeeksi sitä flashiä, josta on puute.

Varmuuskopioinnin merkitystä ei voi korostaa liikaa. Usein varmuuskopioinnissa mietitään vain muistien fyysistä kestoa. Kuitenkin esimerkiksi hukkaaminen tai varastetuksi tulo on varsin merkittävä ongelma, jos kaikki kuvat ovat siellä kamerassa. Varmuuskopioinnissa määrä on laatua. Jos pitää miettiä jonkun median kestoa, on liian vähän kopioita. Toisaalta mikä tahansa varmuuskopio on parempi kuin ei mitään. Paperituloste ei ole varmuuskopio.

Nykyään luulisi, että vähän pidempään kuvanneella olisi kaapit täynnä muistikortteja. Minullakin on neljä kaksigigaista, joille ei juuri ole mitään käyttöä. Yhden teippasin kiinni pokkarin nahkalaukun kylkeen.

Adam kirjoitti...

Hyvä että toit asian esille, SSD:tä liikkuukin yleensä vain myönteisiä artikkeleita.

Itselläni kaatui terainen Buffalo ja ei mikään kone ei enää sitä tunnista. Asiantuntija sanoi lukupään vaurioituneen. Lähes tera tietoa katosi, hups. Käsittämätöntä että voivat olla näin herkkiä.

-Rape

Petteri Järvinen kirjoitti...

Neljän gigatavun kortit ovat matkalla hankalia, kun niihin mahtuu vain runsaat 100 kuvaa.

Itselläni oli 16 gigan CF, siihen mahtuu noin 500 raw-kuvaa (miinus videot) eli muutaman päivän kuvaukset.

Seuraava kokoluokka on 32 gigaa, josta halvin kortti Verkkokauppa.comissa maksaa 129 euroa, nopeammat tuplasti tämän.

Hannu kirjoitti...

Síis hetkinen, mukanasi oli vain yksi muistikortti? Siinä tapauksessa saat syyttää tapahtuneesta myös itseäsi. Halvin 16GB CF-kortti maksaa Verkkokauppa.com:ssa 28,90.

Kuten yllä joku oli kirjoittanutkin matkalle kannattaa ottaa niin monta muistikorttia ettei matkan aikana tarvitse poistaa kuvia kortilta.

(Lisäksi kannattaa ottaa raw-kuvat ilman jpegiä, jos matkan aikana ei tarvitse kuvia katsella.)

Anonyymi kirjoitti...

Entä muistitikkujen luotettavuus varmuuskopioinnissa? Nykyään monen gigan tikut ovat niin halpoja, että olen alkanut käyttää niitä vamuuskopioiden säilyttämiseen. Entä muistitikkujen luotettavuus verrattuna kameran muistikorttien käyttöön kuvatiedostojen loppuvarastona? Muistikortitkin ovat nykyään edullisia. Entä puolestaan tikut & kortit verrattuna DVD:iden luotettavuuteen?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Monta pientä muistikorttia on hankala yhdistelmä matkalla ja varsinkin tapahtumia kuvatessa. Halvimpia muistikortteja kannattaa välttää, niissä on riski menettää kuvat jo kuvaamisen aikana.

Ja kuten tekstissä kerroin (kannattaa lukea se ennen kommentointia), olin aina ennen tehnyt vara-varmistuksen tietokoneelta muistitikuille, mutta nyt luopunut siitä koska isojen raw-kuvien kirjoittaminen tikuille on niin hidasta. Tyypillinen Murphyn laki siis, mutta niistähän tietoturvan opetukset aina saavat alkunsa!

Anonyymi kirjoitti...

16GB muistikortti alkaa olla jo niillä rajoilla että se on liian pieni mihinkään järjelliseen käyttöön. Pokkarikuvaukset on tietty eri juttu.

Varmuuskopioiden lisäksi toinen suuri riski on se että kameran muistikortti täyttyy juuri väärällä hetkellä ja korttia pitää vaihtaa.

Itse olen vanhoja kortteja kantanut mukana mutta ei noilla hitailla, muutaman gigatavun korteilla oikein tee muuta kuin heittää vesilintua.

Anonyymi kirjoitti...

Olen päätynyt USBkovalevyyn, siinä on vanha backup SDD levystä, jos tarvitsee levy vaihtaa, niin käyttis ja ohjelmat asentuvat restorella. Edelleen valokuvista ja muusta tärkeästä tulee varmuuskopiot. USBlevyn eliniästä en tiedä. Ei taida mikään olla ikuista.

Anonyymi kirjoitti...

Muuan ammaittilainen sanoi, että valokuva, joka ei ole talletettu vähintään kahteen paikkaan, ei ole olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Eilen kaupassa ei kortit kelvanneet teknisen ongelman vuoksi. Yksi suurimmista k-marketeista oli hetken käteisen armoilla. Onneksi automaatti oli ovenpielessä. Sähkökatkon sattuessa sieltäkään ei hilloa irtoa, metro ja sporat ei toimi - autoa ei voi tankata ja vedentulokin loppuu.

Hannu kirjoitti...

>Monta pientä muistikorttia on hankala yhdistelmä matkalla >ja varsinkin tapahtumia kuvatessa. Halvimpia >muistikortteja kannattaa välttää, niissä on riski menettää >kuvat jo kuvaamisen aikana.

Nyt blogisti jostain syystä tahallaan ymmärtää väärin. Eihän niitä muistikortteja nyt repullista tarvita eikä niitä järjestään vaihdeta ja tietenkään tarvitse halvinta ostaa.

Jamie kirjoitti...

SSD:t ovat huomattavasti turvallisempia 2 vuoden käytöllä (vikaisuus Marvell/Intel-piireillä n. 0.5 % vrt 1-3% mekaaniset kovalevyt).

Poikkeuksena lähes kaikki n. 2 vuotta vanhat SandForce-ohjaimilla varustetut ssd:t, mm. Kingston ja OCZ. Kummallakin (Sandforce SF1200 tai vastaava) vikaisuusaste oli n. 4-8% luokkaa lyhyellä tarkasteluvälillä. Todennäköisesti luku tulee kasvamaan.

Itse tukeudun Cruicial M4:seen (Marvell), josta satojen amazon arvioiden joukosta en löytänyt yhtäkään negatiivista arviota kesken käyttöä hajoamisesta - lähinnä firmware ongelmia.

Choose well.

Jamie kirjoitti...

Tässä vielä linkki, joskaan ei sisällä Kingstonin malleja:
http://www.behardware.com/articles/862-7/components-returns-rates-6.html

Ero on merkittävä. MTBF kuvaa lähinnä piirien kestoa (read-write sykli). Jos piirejä käyttää "väärin" huonon ohjainpiirin tai huonosti koodatun firmiksen johdosta niin hassustihan siinä käy.

Anonyymi kirjoitti...

Just viimeviikolla meni 3v ThinkPad W500:n perinteinen 160GB Fujutsu levy. Onneksi tärkeimmistä kansioista oli backup, ajalta ennen kesälomille jääntiä. Eniten harmittaa asetusten ja mm. kirjanmerkkien menetys ja parin työpäivän "menetys". Hienoa, että työtiedostojen kopiot ovat pilvessä! Jos niissä olisi jotain arvokasta tai "kriittistä" tietoa, varmuuskopit saisi "Wikileaks'iltä" vielä vuosien päästä - vaikka olisit ne jo eilen poistanut ;-) Dropbox data on Amazonin palvelimilla ja iCloud'ia käyttää/ylläpitää edelleen Jobs ja haluaisi tarjota kaikille Samsungin työntekijöille tilin.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on aina reissussa 3 kpl 32 Gt kortteja. Ei lopu tila ja on vioittumisvarat mukana.
Vaihdan sitten vaan kortin pari kertaa matkan aikana vaikka tilaa olisikin. Lomalla ei viitsi edes MacBook Airia kantaa mukana.

Jani kirjoitti...

Onneksi Canon 1Dx kamerassa on kahden kortin paikka joten aina kun on jotain tärkeää kuvattavaa, niin kaksi korttia sisään, asetuksista tallennus kummallekin ja avot, ei tarvitse hirveesti stressata aiheesta. Ja sen lisäksi reissussa mukana vielä Hypermacin UDMA albumi, johon muistikortilta kaikki kuvat kerran päivässä talteen.

Vesa Kuusava kirjoitti...

Toisto on opintojen äiti. Itse olen harrastajakuvaaja, mutta skeptinen sellainen.

Reissuissa kaikki kuvatut kuvat katsotaan illalla läppäriltä. Kaikki kuvat kopioidaan samassa istunnossa kahdelle usb-kiintolevylle. Toinen piilotetaan huoneeseen ja toinen on mukana seuraavana päivänä laukussa. Jos hotellihuone tyhjene ja läppäri varastetaan on kuvat tallessa laukussa. Jos kuvatessa tapahtuu ryöstö, on kuvat tallessa hotellissa. Hajauta ja hallitse.

Meidän kuvaustahdillamme ei kuvia voi pistää nettiin, eikä kortille mahdu kuin parin päivän sessiot.

Anonyymi kirjoitti...

He He. Mulla oli juuri huollossa 50 v. kamera. Ei tarvi joka vuosi ostaa uutta ja kuvat säilyvät.

Anonyymi kirjoitti...

Muistitko ottaa levyn eheytyksen pois käytöstä? Muropaketin sivuilla on hyvä asennusohje ssd-levyn käyttöönottoon.

Anonyymi kirjoitti...

Itse varaudun haamisen lisäksi reissuilla varasteluun, hukkaamiseen tai muihin tapoihin kadottaa ne kuvat. Joten filmin voi yhtä hyvin hukata reissulla. Tosi paljon kun tulee kuvattua ja useammalla formaatilla niin oma ratkaisu on SSD levyinen pieni läppri ja 3 ulkoista USB3 levyä. Tiedostot kolmeen kertaan ja levyjen säilytys eri paikoissa. Esim. voi ottaa yhden levyn taskuun kun kamat jää hotelliin. Jos huone tyhjennetään niin kuvat on aina tallessa. Aina on riittänyt akaa tehdä nuo korttien tyhjennykset ja varmuuskopiot. Kortteja puolen kymmentä 32G-16G. Yhtään kuvaa ei ole reissuilla kadonnut. MItä nyt Etelämantereen reisulle mennessä lentoyhtiö hukklasi matkatavarat ja filmit jäi saapumatta ja olin pelkästään digin varassa.

Hiukan hämmästyin kuin Petteri näin yhden kortin varassa on tässä kohtaa.

Anonyymi kirjoitti...

Säilytän kaikki kuvat varmistuksena kameran muistikortilla ja sen täytyttyä ostan uuden.
mh 4.4.2014

Website Security Test