tiistai 19. lokakuuta 2010

Vaivatonta luterilaisuutta

Länsimainen ihminen haluaa kaiken olevan helppoa ja vaivatonta. Ruuanlaiton, viihteen, liikunnan ja ihmissuhteiden pitää olla sellaisia, että ne hoituvat nopeasti ja vähällä vaivalla.

Sama vaatimus koskee uskontoa. Luterilaisuus sopii kiireiselle länsimaalaiselle hyvin, koska se ei vaadi tunnustajaltaan juurikaan työtä. Ei ole pakko käydä kirkossa eikä osoittaa uskoa omilla teoillaan. Kaiken voi hoitaa siten kuin itselle sopii, kahdenkesken oman Jumalan kanssa. Moni kuuluu kirkkoon vain häiden, hautajaisten ja joululaulukaraoken vuoksi. Kirkkoon kuulutaan, mutta varsinainen usko on yksityisasia.

Kun sitoutuminen on tätä tasoa, kirkosta eroaminenkin on pelkkä muodollisuus. Isot otsikot, joiden mukaan jo 20 000 ihmistä on eronnut kirkosta vastalauseena homokeskustelulle, vääristävät asiaa. Jos kyse olisi todellisesta uskosta ja Jumalasta, sitä ei yksi homokeskustelu horjuttaisi.

Nyt kirkko on kuin puolue, josta voidaan erota jos jokin seikka ei satu miellyttämään. Ei nyt sotketa tähän uskontoa, eihän? Sehän on jokaisen oma asia.

Ortodoksit ja katoliset eivät keskustele naispappeudesta eivätkä homoliitoista. Tällaiset asiat eivät yksinkertaisesti nouse esille. Kirkko on satoja vuosia tiennyt miten asiat ovat ja kansan tehtäväksi jää vain uskoa niihin. Työnjako näyttää toimivan hyvin. Katoliset napisevat lähinnä siitä, että ehkäisy pitäisi sentään sallia.

Muslimit menevät vielä pidemmälle. On itse uskonnosta mitä mieltä tahansa, on pakko ihailla sen kannattajien sitoutumista ja lähes fanaattista uskoa. Islam on kiinteä osa arkipäivää. Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä Mekkaan päin kääntyneenä, paastoavat Ramadanin ajan ja pyrkivät noudattamaan pilkuntarkasti Koraanin ohjeita silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa.

Eikä kyse ole keskinäisestä aivopesusta tai ryhmäkurista, sillä vieraaseen ympäristöön muuttaneet muslimit takertuvat uskonsa tapoihin entistä tiukemmin. En yhtänä ihmettele, vaikka Suomessa asuvat muslimit sisimmässään nauraisivat tämänhetkiselle homokeskustelulle. Näin onneton ja uskoton on länsimainen ihminen, joka kuitenkin kuvittelee tietävänsä kaiken ja katsoo oikeudekseen opettaa muulle maailmalle omia arvojaan.

Ehkä luterilaisuus on tehnyt virheen valitessaan modernin ja vapaamielisen linjan? Ainakaan luterilaisten määrä ei ole kasvussa, päinvastoin. Perinteitään kunnioittavat katoliset ja ortodoksit saavat lisää kannattajia. Ja kaikkein nopeimmin leviää islam, uskonnoista vaativin.

Uskonnon ankaruus ei tietenkään korreloi suoraan kannattajien määrän kanssa. Paljon enemmän vaikuttaa väestön epätasainen lisääntyminen eri puolilla maapalloa. Mutta on selvää, ettei ajassa elävä ja salliva luterilaisuus ainakaan näillä eväillä houkuttele uusia käännynnäisiä. 20 000 ihmistä on juuri äänestänyt jaloillaan -- tai pikemminkin hiirellään.

Ehkä ihmiset kaipaavat elämäänsä uskonnon tarjoamaa selkeyttä, kuria ja järjestystä? Ehkä he suorastaan haluavat elää herran kurissa ja nuhteessa? Ehkä he toivovat jonkun muun kertovan heille selkeästi, mikä on syntiä ja mikä ei?

Ehkä uskonnolta kaivataan perinteitä ja muuttumattomuutta juuri siksi, että kaikki muu ympärillämme muuttuu niin nopeasti.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä Mekkaan päin kääntyneenä, paastoavat Ramadanin ajan ja pyrkivät noudattamaan pilkuntarkasti Koraanin ohjeita silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa.

Näin on ehkä jossain kiihko-islamilaisessa massaa, mutta kyllä täällä länsimaissa muslimien meno on jotain ihan muuta. Tunnen useita muslimeita. Kukaan heistä ei rukoile viittä kertaa päivässä, mutta kaikille kyllä maistuu sianliha ja alkoholi.

Erkka Piirainen kirjoitti...

Vertailet nyt eri vaiheissa olevia kulttuureja keskenään.

Kun vertaillaan uskontoja keskenään, niin vahva tekijä on, että salliiko kulttuuri lasten olla eri mieltä asioista kuin heidän vanhempansa ovat ja tehdä itsenäisiä, perinteistä riippumattomia, valintoja. Kaikissa kulttuureissa asennemuutos on käsittääkseni lievenemään päin, mutta aste on eri.

Joidenkin uskontojen "suosion" kasvu selittyy harvoin yksilön omalla valinnalla, vaan väestönkasvulla ja lasten ehdollistamisella uskoon. Ja uskomusjärjestelmäthän sisältävät opin, joka kieltää epäilyn tai uhkaa rangaistuksella jos epäilee - tämä estää nopeat asenne-erot kahden sukupolven välillä, jos ympäröivä kulttuuri pysyy samana. Tästä syystä eroamista ja eroamattajättämistä on vaikea tarkastella samanarvoisina tekoina.

Kulttuuriympäristön vaihdos voi puolestaan kiihdyttää muutosta, mutta sekin vaatiin sukupolvien mittaisen ajan. Eli integroitumisprosessissa olevia (1. polven) maahanmuuttajia on turha pitää argumenttina mistään, paikallisen kulttuurin keskellä eläneet myöhemmät (natiivit) polvet vasta kertovat totuuden uskonnon otteesta.

Suomessa ev.lut.-kirkon jäsenmäärä tulee tulevaisuudessa laskemaan jo pelkästään siitä syystä, että eronneet harvoin liittävät lapsiaan seurakuntien jäseniksi. Harkinta ja valinta jätetään lapselle itselleen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Näin on ehkä jossain kiihko-islamilaisessa massaa, mutta kyllä täällä länsimaissa muslimien meno on jotain ihan muuta

Ymmärtääkseni myös Suomessa asuvat muslimit rukoilevat kesken työpäivän. Alkoholinkäytöstä en osaa sanoa, mahtaako maallistumisesta olla jotain tutkimuksia?

Vertailet nyt eri vaiheissa olevia kulttuureja keskenään.

En tiedä, mitä tarkoitat kulttuurien vaiheilla. Yleensä kai uskotaan, että ihmiset kaipaavat vapautta ja itsenäisiä valintoja. Kirjoitukseni tarkoitus olikin pohtia, pitääkö se aina paikkaansa. Miten on käynyt Venäjällä Neuvostoliiton hajottua? Mikä saa ihmiset liittymään scientologeihin ja esim. Koivuniemi-liikkeeseen?

Anonyymi kirjoitti...

Kirkko ja homot -keskustelu on mielenkiintoinen. Ymmärtääkseni vaatimus oikeudesta tulla vihityksi koskee vain evankelisluterilaista kirkkoa. Suomessa on kuitenkin nelisenkymmentä uskonnollista yhteisöä, joilla on vihkimisoikeus. Katolisen kirkon, ortodoksien, juutalaisten seurakuntien, mormonikirkon, islamilaisten yhteisöjen tai hare krishnojen kohdalla ei ilmeisesti ole tätä ongelmaa.

jaska kirjoitti...

Uskonnon ankaruus ei tietenkään korreloi suoraan kannattajien määrän kanssa. Paljon enemmän vaikuttaa väestön epätasainen lisääntyminen eri puolilla maapalloa. Mutta on selvää, ettei ajassa elävä ja salliva luterilaisuus ainakaan näillä eväillä houkuttele uusia käännynnäisiä. 20 000 ihmistä on juuri äänestänyt jaloillaan -- tai pikemminkin hiirellään.

Eikös nämä eroamiset johtuneet juuri uskonnon liiasta ankaruudesta ja toiveista, että kirkko olisi vielä enemmän ajassa mukana.

Tällainen salliva kirkko ei ehkä sitouta ihmisiä tiukasti, mutta se mahdollistaa suuret jäsenmäärät, vaikka kansa ei ole kovin uskonnollista.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Suomessa on kuitenkin nelisenkymmentä uskonnollista yhteisöä, joilla on vihkimisoikeus

Hyvä pointti. Ilmeisesti näissä yhteisöissä ei ole homojäseniä?

Eikös nämä eroamiset johtuneet juuri uskonnon liiasta ankaruudesta ja toiveista, että kirkko olisi vielä enemmän ajassa mukana.

Kaikkia ei voi miellyttää, joillekin kirkko on liian tiukka, joillekin päinvastoin.

Äsken osui silmiini seurakuntavaalien mainos: Hurdan kyrka vill du ha?

Onko oikein, jos kirkon opeista päätetään demokraattisesti äänestämällä? Vai tekeekö ihminen tässä jumalan omaksi kuvakseen?

hdmi kirjoitti...

"Ortodoksit ja katoliset eivät keskustele naispappeudesta eivätkä homoliitoista. Tällaiset asiat eivät yksinkertaisesti nouse esille. Kirkko on satoja vuosia tiennyt miten asiat ovat ja kansan tehtäväksi jää vain uskoa niihin. Työnjako näyttää toimivan hyvin. Katoliset napisevat lähinnä siitä, että ehkäisy pitäisi sentään sallia."

Umpikatolinen Espanja oli ensimmäisiä maita maailmassa jossa homojen avioliitot sallittiin, Italian syntyvyys lienee maailman alhaisimpia. Eli kyllä paavin opeista napistaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Umpikatolinen Espanja oli ensimmäisiä maita maailmassa jossa homojen avioliitot sallittiin

Tiedätkö, onko kyse kirkkovihkimisestä vai enemmänkin maallisesta suhteen rekisteröimisestä? Hyväksyykö kirkko homoliitot vaikka vaatii papeilta selibaattia?

Minkälaista keskustelua homoliitoista on mahdettu käydä katolisissa tai ortodoksisissa maissa?

hdmi kirjoitti...

"Umpikatolinen Espanja oli ensimmäisiä maita maailmassa jossa homojen avioliitot sallittiin

Tiedätkö, onko kyse kirkkovihkimisestä vai enemmänkin maallisesta suhteen rekisteröimisestä? Hyväksyykö kirkko homoliitot vaikka vaatii papeilta selibaattia?"

Ei kirkko hyväksy eli maallisesta liitosta on kysymys. Kyseessä on kuitenkin avioliitto eikä suomalaismallinen parisuhteen rekisteröinti.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Mitä eroa on lopulta parisuhteen rekisteröinnillä ja avioliitolla, jos kirkon siunausta ei lasketa?

Adoptio-oikeus? Ei se heteropareillakaan ole automaattinen, vaan siinä on esim. ikärajoja ja tapauskohtaista harkintaa.

Yhteinen sukunimi? Kuka tahansa voi Suomessa vaihtaa nimeään, ellei sukunimeä ole erityisesti suojattu.

Anonyymi kirjoitti...

"Mitä eroa on lopulta parisuhteen rekisteröinnillä ja avioliitolla, jos kirkon siunausta ei lasketa?"

Sillä on esim se käytännön ero, että nykyisellä järjestelmällä siviilisäätyä kysyttäessä henkilö joutuu automaattisesti ilmoittamaan myös seksuaalisesta suuntautumisestaan. Homoseksuaalit eivät voi olla avioliitossa, ja heterot eivät voi olla rekisteröityneessä parisuhteessa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

nykyisellä järjestelmällä siviilisäätyä kysyttäessä henkilö joutuu automaattisesti ilmoittamaan myös seksuaalisesta suuntautumisestaan

Tämä tuli esiin myös television homoillassa. Vika ei ole kirkossa vaan siviilisäädyn käsitteessä: miksi parisuhde ja avioliitto pitää olla erikseen? Eikä ongelma poistuisi sallimalla homoliitot, koska kaikki homoparitkaan eivät halua kirkkohäitä.

Wikipedia: "Tietosuojasyistä rekisteröidyssä parisuhteessa olevat luokitellaan tilastoissa yhteen naimisissa olevien kanssa." Onko siis väärin, jos esim. työnhakutilanteessa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä rastittaa kohdan "naimisissa" tai jopa "naimaton" (koska avoliitto ei ole siviilisääty).

Eikö homoliittojen sijaan pitäisi vaatia siviilisäätykäsitteen muuttamista? "Naimaton" viittaa jo sanana 1800-luvulle.

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisiköhän blogin nimi jo pikkuhiljaa vaihtaa? Petteri on näköjään kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista, liekö tekemistä ehdokkuuden kanssa vai lelujen kanssa ei jaksa enää leikkiä? Digijuttuja täältä saa kohta etsiä hiirien kanssa..

Anonyymi kirjoitti...

Eikä ongelma poistuisi sallimalla homoliitot, koska kaikki homoparitkaan eivät halua kirkkohäitä.

Varmasti monille niin homopareille kirkkohäät ja/tai -siunaaminen on tärkeää. Toivon heille voimia jaksaa taistella instituutiota vastaan, johon jaksavat uskoa vaikka se onkin heidät hyllännyt.
Tarkoitukseni oli kommentoida asiaa nimenomaan yhteiskunnan, muilta kuin kirkon tai uskonnon, osalta.

Onko siis väärin, jos esim. työnhakutilanteessa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä rastittaa kohdan "naimisissa" tai jopa "naimaton" (koska avoliitto ei ole siviilisääty).

Jos rekisteröity parisuhde on vaihtoehtona niin voi hyvinkin olla väärin.

Yhteiskunta siis voisi hyvin hyväksyä samaa sukupuolta olevian avioliiton. Yhteiskunnanhan on pystyttävä muuttumaan ajan mukana. Kirkko tehköön puolestani mitä haluaa!

hdmi kirjoitti...

"Onko siis väärin, jos esim. työnhakutilanteessa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä rastittaa kohdan "naimisissa" tai jopa "naimaton" (koska avoliitto ei ole siviilisääty).

Jos rekisteröity parisuhde on vaihtoehtona niin voi hyvinkin olla väärin."

En usko että työnantaja yleensäkään voisi siviilisäätyä udella:

http://www.talouselama.fi/tyoelama/article161988.ece

"Vuonna 2001 voimaan astunut laki yksityisyyden suojasta erottaa työelämän ja yksityiselämän tarkemmin kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa. Lähtökohtaisesti perheeseen, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluvat asiat eivät kuulu työnantajalle.

”Yrityksen on pystyttävä perustelemaan, että kysytyt asiat ovat työsuhteen hoitamisen kannalta välittömästi tarpeellisia”, sanoo Lapin yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen."

Petteri Järvinen kirjoitti...

Varmasti monille niin homopareille kirkkohäät ja/tai -siunaaminen on tärkeää.

Päivän Hesarin mukaan Ruotsin kirkossa on tähän mennessä siunattu 142 homoparia. Aika pieni määrä kohuun suhteutettuna.

Anonyymi kirjoitti...

No pitihän sen Petterinkin puuttua homokysymykseen,onneksi aika neutraalisti ;-) !

Luulenpa tässä yhteiskunnallisessa suuntauksessa olevan linkkiä siihen tosiasiaan,että Petteri on nyt kokoomuksen vaaliehdokas,tietotekniikkapuoli kärsii?

Toisaalta,olisi hyvä saada lopultakin eduskuntaan myös asiantuntemusta,joten ääneni kyllä menee Petterille.

Tuosta muslimien hartaudesta; kertovat että itseasiassa mässäävät pimeän tultua (kun jumala ei näe?) entistä enemmän ja lihovatkin Ramadan aikana.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ramadanin aikana saa syödä auringon laskettua.

Ja totta, pitäisi eriyttää tekniikka-aiheet toiseen blogiin.

Jussi kirjoitti...

Muslimeilla on tavat muutenkin varsin erilaisia.
http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/10/islam-ja-tekijnoikeus.html

Yöllä saa Ramadanin aikana syödä. Vain päivä syöpöttely on kielletty. Muslimit ovat muutenkin varsin käytännönläheistä ja asiallista porukkaa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Lähes 80 % suomalaisista kuuluu ev-lut. kirkkoon. Silti vain vähän yli kolmannes kertoi vuonna 2007 Kirkon tutkimuskeskukselle uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan. (HS 24.10.2010)

Website Security Test