maanantai 5. huhtikuuta 2010

Parasta YLEssä on radio

Yleisradion tehtävistä ja asemasta puhuttaessa huomio kohdistuu yleensä vain televisioon. Se on harmi, sillä parasta YLEssä on radio. Se jää turhan helposti tv-puolen varjoon, vaikka nettikuuntelu ja podcast-tekniikka ovat avanneet radiojakelulle aivan uudet mahdollisuudet. Radiota kuuunnellaan nykyisin enemmän kuin koskaan.

Radiossa YLE toteuttaa esimerkillisesti julkisen palvelun tehtäväänsä. Kaupallisista radioista on tullut jatkuvatoimisia jukebokseja, joissa juontajat heittävät läppää biisien välissä ja järjestävät kuulijoille lapsellisia kilpailuja. Vähän väliä ohjelman keskeyttävät mainokset, joista useimmat ovat kökköjä. Hyvä radiomainos on harvinaisuus.

YLEn radiokanavat ovat aivan erilaisia. Niillä lähetetään etukäteen mietittyä ja käsikirjoitettua ohjelmaa. Toimittajat käyvät kentällä tekemässä juttuja ajankohtaisista ihmisistä ja tapahtumista. YLE lähettää radiossa jumalanpalveluksia, kuunnelmia, aikamerkin... juuri tätä julkisen palvelun pitäisi ollakin: ei kilpailua kaupallisten kanavien kanssa vaan asiallista, kiinnostavaa ja sivistävää ohjelmaa niille kansalaisille, jotka sitä arvostavat.

Aristoteleen kantapää -ohjelma palkittiin hiljattain vuoden journalistisena tekona. Ohjelma on palkintonsa ansainnut. Palkintoraati kutsuu sitä osuvasti sivistäväksi puheohjelmaksi. Juuri siitä on kyse! Kaupallisilla kanavilla sivistys tuntuu olevan kirosana - tärkeintä on viihde, rentoutuminen ja se, että kaikilla on hauskaa. Tärkein tavoite on saada pysymään kuuntelijat taajuudella aina seuraavaan mainoskatkoon asti.

YLEssä on Aristoteleen kantapään ohella monia hyviä puheohjelmia: Tuomas Enbuske, Kirsi Virtanen, Markkinoilla, Julkinen sana, Pyöreän pöydän keskustelu keskiviikon Taustapeilissä... Markku Heikkinen olisi kiinnostava, jos hän malttaisi pitää poliittisen kantansa ja seksuaalivähemmistön vähemmän esillä. Antoisia ovat myös radion teemaillat, joihin kuuntelijat voivat soittaa ja esittää kysymyksiä asiantuntijoille. Ei visailuja, ei kilpailuja - vaan kysymyksiä, joiden aiheet vaihtelevat dogmatiikasta lähiluontoon.

Ennen musiikki oli arvokasta, koska sitä oli vähän. Nykyään musiikki soi kaikkialla kyllästymiseen asti. Asiallista puhetta kuuntelee mielellään. YLE Mondo lähettää sitä myös vieraalla kielellä.

Musiikkitarjonnassa YLE soittaa tasapuolisesti eri lajeja. Suoran sinfoniakonsertin tai Metropolitanin oopperalähetyksen voi kuulla vain julkisena palveluna.

Ilmeisesti resepti toimii. Ainakaan radion puolella YLEn ei ole pakko kilpailla samantyyppisillä ohjelmilla kaupallisten kanavien kanssa, vaan sillä on selvästi oma profiilinsa. Silti YLEn radiokanavat ovat säilyttäneet kuunteluosuutensa. Miksei samaa periaatetta uskalleta kokeilla televisiossa? Miksi TV:n puolella ei välillä tunnu olevan mitään eroa kaupallisen ja julkisen palvelun kanavien välillä?

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä näin se on. Radio on Ylessä parasta. Hommattuani Nokian 5530 kännykän, on siihen ollut mukava ladata mielenkiintoisia ohjelmia, kuten esim. Radiaattori ja Tuomas Enbuske. Kerran aloin kuuntelemaan Luontoiltaa, vaikka aihe sinällään ei hirveästi kiinnostanutkaan. Ohjelma vain vei ns. mukanaan. Väittäisin, että Radiossa on enemmän tunnelmaa kuin välkehtivässä TV:ssä, jonka kuvavirta enemmänkin turruttaa kuin laittaa ajattelemaan (toki poikkeuksiakin on).

Erikoisohjelmat ovat muutenkin mielenkiintoisia. Maailmanmusiikkia soittava, Hannu Blommilan juontama Kauriin Kääntöpiiri oli aikoinaan suosikkiohjelmiani - sen kautta löytyi monta hyvää artistia, joita kuuntelen yhä tänäkin päivänä.

Seuraavaksi Nokian soittimeen latautuu Enbusken ohjelma, jossa vieraana näyttää olevan joku Petteri Järvinen :)

P.S. Kiitos mielenkiintoisesta kirjasta "Yksityisyys..."

Timo Nurmi kirjoitti...

Samaa mieltä. Kuuntelen musiikkia nykyisin lähes pelkästään Spotifyn kautta, myös liikkuessa, mutta autoillessa soi Yle Puhe. Ohjelmat ovat säännönmukaisesti hyvin ja pieteetillä tehtyjä. Aristoteleen kantapäätä olen kuunnellut podcastina jo vuosia - se oli itse asiassa ensimmäinen suomenkielinen podcast, jota säännöllisesti aloin kuuntelemaan.

Teemu kirjoitti...

Täsmälleen. Ei muuta lisättävää, kuin että oma kestosuosikkini on Avaruusromua. Se on elektronisen ja kokeellisen musiikin orikoisohjelma. Olen kuunnellut sitä 1990-luvun alkupuolelta saakka. Hannu Taanilaa ei enää pahemmin kuule, mutta hyviä puheohjelmia on silti paljon.

Teemu Kemppainen kirjoitti...

Osittain Ylen radio-ohjelmien koetun laadun selittää suomalaisen kaupallisen radion rappiotila. Jotain Radio Helsinkiä ja Rondo FM:ää lukuunottamatta eetterin täyttää algoritmien valitsema kompressoitu tusinapop, jota juontaa tolloa esittävä juontajakaksikko. Kieltämättä Yle peittoaa nämä formaatit mennen tullen. Miksei markkinatalous toimi Suomen radiomarkkinoilla? Missä tasokas ohjelma? Esimerkiksi aamuisin ei Novaa, Metro FM:ää, Radio Rockia ja vastaavia yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan: ohjelma on liian toisteista ja rasittavaa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

@Teemu: No joo, mutta onko kaupallinen TV yhtään parempaa? Pienessä maassa kaupallisten toimijoiden on kalasteltava samoilla vesillä. Kohderyhmä on kaikilla sama, mutta ehkä keinoissa voisi sentään olla vähän nykyistä enemmän eroa?

Mukava nähdä, että asiallisella radiolla on näin paljon ystäviä. Radio ansaitsisi enemmän arvostusta, nyt se jää aina television varjoon.

Anonyymi kirjoitti...

Yle tuottaa paljon hyvää radio-ohjelmaa, mutta kaupallisten radioiden rappiotila johtuu ainakin osittain epäreilusta toimilupamenettelystä.

Esimerkki: Suositulta ja kaupallisesti kannattavalta Sävelradiolta vietiin toimilupa noin vain alta, perusteluna oli se että Yle jo tuottaa samankaltaista ohjelmaa.

Samalla tavalla kaupalliset Rock-asemat saavat olla jatkuvasti varpaillaan oman toimilupansa kanssa. PArempi keskittyä soittamaan listahittejä, jos ohjelmistoon ottaa kuunnelmia/dokumenttijuttuja/yms syvällisempää niin saattaa joutua YLE:n silmätikuksi ja sitten on toimiluvan jatko vaarassa.

The Interweb kirjoitti...

YLE lähettää radiossa jumalanpalveluksia, kuunnelmia, aikamerkin... juuri tätä julkisen palvelun pitäisi ollakin

Ovatko jumalanpalvelukset todella julkista palvelua? Jokainen palvelkoon omia jumaliaan omalla ajalla ja omalla rahalla.

Miksei markkinatalous toimi Suomen radiomarkkinoilla?

Vaikka ohjelmatarjonta ei miellytä juuri sinua, se ei tarkoita etteikö markkinatalous toimisi. Uskon, että kaupallisten kanavien tarjonta heijastelee hyvin valtaväestön mieltymyksiä. Miten muutenkaan voidaan olettaa markkinoiden toimivan, kun yhtä toimijaa tuetaan julkisilla varoilla. Markkinatalouden lait pikemminkin estävät YLE:n kanssa kilpailun.

Musiikkitarjonnassa YLE soittaa tasapuolisesti eri lajeja. Suoran sinfoniakonsertin tai Metropolitanin oopperalähetyksen voi kuulla vain julkisena palveluna.

Toden totta, tasapuolisesti koko spektriltä: sinfoniakonserteista oopperaan ja kaikkea siltä väliltä! Et varmaan ihan tätä tarkoittanut, mutta mitä järkeä on tekohengittää sellaista kulttuuria, jota kansa ei markkinaehtoisesti suostu ylläpitämään.

Yleisradion tärkein tehtävä on tukea kansanvaltaa ja tarjota kansalle yleissivistävää ohjelmaa. Vaikka näitä tavoitteita ei voidakaan markkinavetoisesti toteutta, ne synnyttävät perustellusti tevettä demokraattista yhteiskuntaa tukevia insentiivejä.

Korkeakulttuurin tukeminen popin kustannuksella ei oikein sovi tähän malliin. Voidaan jopa sanoa, että hyvä englannin kielen osaaminen Suomessa on ulkomailta tulleen populaarikultturin ansiota. Mitä ooppera on saanut aikaan?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ovatko jumalanpalvelukset todella julkista palvelua? Jokainen palvelkoon omia jumaliaan omalla ajalla ja omalla rahalla.

Jumalanpalvelukset ovat tärkeitä monille vanhoille ihmisille, jotka eivät pysty liikkumaan. Yhteiskunta on kasvattanut heidät valtionkirkon aikana. Ja parempi niin, sillä vaihtoehtona olisi amerikkalaisten kirkkojen maksamat käännytysohjelmat meikäläisessä televisiossa. Ei kuulosta hyvältä sekään.

Vaikka ohjelmatarjonta ei miellytä juuri sinua, se ei tarkoita etteikö markkinatalous toimisi.

Siksi olinkin yllättynyt, että niin moni oli kommenteissaan samaa mieltä radion hyvyydestä.

Toki markkinatalous toimii, mutta se toimii aina isojen ehdoilla. Puhtaassa markkinataloudessa pienet ryhmät jäävät kokonaan ilman, koska heille ei kannata tehdä mitään.

Markkinatalouden lait pikemminkin estävät YLE:n kanssa kilpailun.

Niinköhän? Meillä oli pitkään Classic Radio, josta tuli Classic FM, joka sitten lopetti toimintansa. Nyt on aloittanut/aloittamassa uusi yrittäjä.

tarkoittanut, mutta mitä järkeä on tekohengittää sellaista kulttuuria, jota kansa ei markkinaehtoisesti suostu ylläpitämään.

No, kulttuurin ja urheilun saralla on katsottu, että eri aloja on tarpeellista tukea. Muutoin meillä ei olisi kuin jääkiekkoa ja poppia.

Voidaan jopa sanoa, että hyvä englannin kielen osaaminen Suomessa on ulkomailta tulleen populaarikultturin ansiota. Mitä ooppera on saanut aikaan?

Englannin kielen valta-asema on seurausta USA:n taloudellisesta menestyksestä, ei kulttuurista. Englantia osataan a) hyvän koululaitoksen vuoksi ja b) dubbauksen puuttumisen vuoksi (joka oli alunperin vain kustannuskysymys; pienessä maassa ei ollut varaa dubbauksiin).

Itse oopperan ystävänä olen jäävi vertailemaan eri musiikin lajeja toisiinsa. Oopperan tuoma "hyöty" on sen mielihyvässä ja elämyksellisyydessä, ei kielenopetuksessa.

Jotain oopperasta kertoo se, että samoja teoksia ollaan esitetty jo 250 vuoden ajan. Se kertoo jotain teosten elinvoimaisuudesta. Harva pop-biisi elää edes 25:tä vuotta.

Taitaa myös olla niin, että Suomesta on lähtenyt maailmalle enemmän klassisen musiikin ja oopperan maailmantähtiä kuin pop-tähtiä. Mistä se kertoo? Tuskin mistään.

hdmi kirjoitti...

"Suositulta ja kaupallisesti kannattavalta Sävelradiolta vietiin toimilupa noin vain alta, perusteluna oli se että Yle jo tuottaa samankaltaista ohjelmaa."

Ei tuollaista perustelua ole koskaan käytetty. Sävelradio menetti lupansa koska se kuului MTV3 konserniin jolla oli jo valtakunnallinen Radio Nova. Tosin asiaan ehkä vaikutti myös se että MTV3 oli äskettäin päätynyt ruotsalaisomistukseen ja Suomen viranomaiset halusivat antaa näpäytyksen tästä.

Ylen radiot ovat sen verran hyviä ja kuunneltuja että tuskin siellä on halua kyylätä kilpailijoiden toimilupia. Mikä siinä sävelradiossa muuten niin ihmeellistä oli?

The Interweb kirjoitti...

Englannin kielen valta-asema on seurausta USA:n taloudellisesta menestyksestä, ei kulttuurista. Englantia osataan a) hyvän koululaitoksen vuoksi ja b) dubbauksen puuttumisen vuoksi (joka oli alunperin vain kustannuskysymys; pienessä maassa ei ollut varaa dubbauksiin).

Tarkoitin lähinnä englannin osaamista suhteessa muihin kieliin. Ise näkisin asian näin: USA:n taloudellinen menestys toi mukanaan maan huippuyliopistot, mikä teki englannista tieteen ja teknologian universaalin kielen. Suomen nuoret eivät kuitenkaan opi englantia tieteellisistä julkaisuista, vaan Hollywood-elokuvista ja -sarjoista ja jenkkien populaarimusiikista, jotka nekin pääsivät kukoistamaan taloudellisen menestyksen ansiosta.

Tekstityksen suosiminen dubbauksen sijaan olikin todellinen onnenpotku. Kansan lukutaitokin taisi parantua.

Oopperan tuoma "hyöty" on sen mielihyvässä ja elämyksellisyydessä, ei kielenopetuksessa.

Mikä onkin hyvä syy käydä oopperassa, mutta ei vielä oikeuta käymään yhteiskunnan kukkarolla. Julkisessa rahoituksessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että omat laskut maksatetaan muilla. Monissa asioissa siinä järkeä: Työssäkäyvät maksavat nuorten opinnot ja terveet maksavat sairaiden terveydenhuollon. Saman kaavan soveltaminen oopperaan tarkoittaa, että jotkut ovat syntyneet "oopperan uhreina" ja heidän hyvinvointinsa vaatii oopperassa käyntiä.

Jari kirjoitti...

Suomen nuoret eivät kuitenkaan opi englantia tieteellisistä julkaisuista, vaan Hollywood-elokuvista ja -sarjoista ja jenkkien populaarimusiikista

Kieli opitaan paljolti nuorena. Siihen on neurologinen selityksensä: Synapsiyhteyksien määrä. Kaverini sanoi että oppinut englannin ennen kun on osannut lukea tekstitystä.

10-vuotiaana kieli on juurtunut selkärankaan jolloin peruskoulun englanti vasta alkaa.

Website Security Test