perjantai 26. maaliskuuta 2010

Miksi laajakaistavero on huono idea

Piraattikirja nosti keskusteluun laajakaistaveron, jonka tuotto tilitettäisiin oikeudenhaltijoille. Vastapainoksi musiikin ja elokuvien vapaa levitys netissä sallittaisiin.

Viikon uutisessa väitettiin, että kirjan tekijät kannattaisivat piratismikysymyksen ratkaisua laajakaistaveron avulla. Näin ei sentään ole, vaan tekijät tietävät maksun olevan hyvin ongelmallinen. Tarkkaan ottaen kirjan s. 234 sanotaan näin: "Hyvitysmaksujärjestelmä tiedostonjakamiselle ei ole mahdoton ajatus, vaikka se on monella tapaa ongelmallinen."

Totta, laajakaistavero olisi erittäin ongelmallinen. Miksi kaikkien nettikäyttäjien pitäisi maksaa siitä, että osa haluaa ladata musiikit ja elokuvat netistä? Samalla perustelulla kerättävää hyvitysmaksua (entinen kasettimaksu) arvostellaan laajasti siksi, ettei se ota lainkaan huomioon tallennusmedioiden käyttötarkoitusta eikä sen nimissä kerättyjä varoja voida tilittää oikeille edunsaajille. Uusi kollektiivinen maksu lisäisi ongelmia, ei poistaisi niitä.

Yksityistä kopiointia on vaadittu vapautettavaksi myös sillä perusteella, että nykyistä lakia on mahdoton valvoa ilman yksityisyyden loukkaamista. Laajakaistaverossa olisi sama ongelma. Pitäisi jotenkin mitata, millaisia teoksia kopioidaan. Lisäksi laajakaistaverosta pitäisi tehdä niin kattava, että se sisältäisi musiikin ja elokuvien ohella kaikki muutkin teoslajit aina sähköisiin kirjoihin ja tietokoneohjelmiin asti. Nykyisellään ohjelmien kopiointi on tyystin kielletty, joten niiden ottaminen maksun piiriin tietäisi isoa lakimuutosta.

Laajakaistavero olisi edes teoriassa mahdollinen vain, jos se kattaisi kaiken kopioinnin. Mikä silloin mahtaisi tulla kuukausimaksun hinnaksi? 50 euroa? 75 euroa?

Kuinka moni olisi valmis maksamaan tällaista pakkomaksua, kun paljon alhaisempi Yle-maksukin herättää laajaa vastustusta? Ylen radio- ja tv-palvelujen käyttäjiä on taatusti enemmän kuin p2p-verkkojen käyttäjiä.

Piraattien itsensä kannalta laajakaistaverossa on ikävä ongelma: maksun käyttöönotto tarkoittaisi sen tunnustamista, että yksityinen kopiointi ja levitys aiheuttaa taloudellisia vahinkoja, jotka pitää korvata. Tähän asti piraatit ovat kiistäneet haitan tai ainakin väittäneet, että menetyksiä on mahdoton laskea rahassa.

Laajakaistaverossa vahingot nimenomaan laskettaisiin ja niille asetettaisiin hintalappu. Sen suuruus voisi tulla yllätyksenä - ja etenkin niille, jotka joutuisivat maksamaan muiden kopioinnit.

6 kommenttia:

jaska kirjoitti...

"Yksityistä kopiointia on vaadittu vapautettavaksi myös sillä perusteella, että nykyistä lakia on mahdoton valvoa ilman yksityisyyden loukkaamista."

Tämä onkin ehdottomasti tärkein peruste. Tutkimukset, jotka kertovat vahingon pienuudesta vain tukevat tätä argumenttia.

Yksityisyyden suoja on paljon tärkeämpää kuin luovan työn tekijöiden tienestit.

Asiassa ehkä voitaisiin päästä järkevään yhteisymmärrykseen, kun ensin mietittäisiin huolella koko tekijänoikeuslain pohjimmainen perusta. Pitääkö taiteella edes voida tienata? Onko toisen työn kopioiminen aina väärin vai pitäisikö tekijän pitää teoksensa salassa, jos ei halua kopioijia? Miksi tekijänoikeudet eroavat niin paljon patentista?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Taide onkin eri asia kuin nykyisin myytävät immateriaaliset tuotteet. Taiteilijat loisivat luultavasti ilman korvaustakin, mutta esimerkiksi elokuvatuotannon loppuminen tekisi maailmasta kovin ankean paikan.

Entäpä tietokonepelit? Nykymuotoista peliteollisuutta ei olisi jos koodaajien täytyisi pitää teoksensa salassa kopioinnin estämiseksi.

Captain Sparrow kirjoitti...

"Miksi kaikkien nettikäyttäjien pitäisi maksaa siitä, että osa haluaa ladata musiikit ja elokuvat netistä?"

Kyllä tässä kannattaa katsoa paljon pidemmälle ja ajatella aikaa, jolloin kaikki tieto kulkee samassa IP-verkossa. Silloin kaikki lataavat sisältönsä netistä.

Jos tiedostojen jakelu laillistetaan, jakelun ympärille luultavasti kehittyisi hyvinkin käyttäjäystävällisiä sovelluksia, jotka toimivat P2P:n ja asiakas-palvelin -arkkitehtuurin hybridinä: P2P pitää jakelun tehokkaana ja keskitetyt palvelimet takaavat, että harvinaisimmatkin tiedostot ovat aina saatavilla.

Anonyymi kirjoitti...

En usko laajakaistaveroon.

Musiikin osalta Spotify tarjoaa 99% sen mitä haluan. Kymmenellä eurolla kuukaudessa saan tietokoneelle ja kännykälle lähes kaiken haluamani musiikin. Soittolistatkin päivittyvät laitteesta toiseen automaattisesti. En missään tapauksessa halua 'omistaa kopioita' musiikista, haluan vain kuunnella sitä.

Toivon samanlaista 10-20e kuukausihintaista laillista vaihtoehtoa tv-sarjoille ja elokuville myös tänne pohjolaan. Jenkeissä homma toimii jo suurelta osin.

Tästä päästäänkin siihen, että tavalliselle tossunkuluttajalle digitaalisesta on demand -viihteestä tulee saman verran kuluja kuin tyypillisestä kaapelipaketista.. Ja näistä vaihtoehdoista aika moni tulevaisuudessa valitsee sen, missä voi itse päättää sisällöstä.

t. Larry

Anonyymi kirjoitti...

Venäjällä on palveluita, joista levyllisen musiikkia voi ostaa 1-2 eurolla.

Tästä tulee mielenkiintoinen käytännön efekti; 1-2 euron maksu levystä, joka "ehkä kiinnostaa" on hinnan arvoinen eikä sitä lähde etsimään toissijaisista lähteistä.

1-2 euron ostosta ei mieti kahta kertaa, 10-20 euron ostosta miettii jo hiukan kauemmin ja usein jättää ostamatta jos jää epäilys.

Elokuvissa on sama juttu, dvd- tai blu-ray levyjä ei enää jaksa ostaa ~20 euron hintaluokassa eikä alelaarejakaan jaksa kelata läpi. 99.99% elokuvista elää kuitenkin vain sen yhden katselukerran. Parin kolmen euron HD-vuokraus iTunesista taas on ok eikä leffaa lähde etsimään toissijaisista lähteistä.

Levityskustannuksen hinta on olematon, joten tuottaja voisi hyvin laskea hintaa sillä oletuksella että kysyntä kasvaa. Tilastomatikkaa.

bulbasaur kirjoitti...

Spotifyn kaltaiset, saatavuutta helpottavat könttäsummapalvelut ovat erinomainen innovaatio.

Mutta toisaalta nekin ovat haavoittuvaisia vapaamatkustamiselle: tarpeeksi itara käyttäjä voi siirtää biisit spotifystä ilmaiseen P2P-verkkoon. (Ja tarpeeksi pahansuopa henkilö voi kehittää kyseiselle P2P-verkolle helpon käyttöliittymän.)

Toisin sanoen, könttäratkaisujen olemassaolo ei ole vielä peruste tiedostonjakelun laillistamiselle. Ne ovat eri asioita.

Anonyymi: Parin kolmen euron HD-vuokraus iTunesista taas on ok eikä leffaa lähde etsimään toissijaisista lähteistä.

Tiedostonjakelun laillistamisen peruste ei voi olla sisällöntuottajien painostaminen tarjoamaan tuotteensa äärettömän käyttäjäystävällisesti ja polkuhintaan (etteivät pahansuovat ihmiset vain turvautuisi "toissijaisiin lähteisiin").

Perinteinen tekijänoikeusmalli sisältää jo inherentin mekanismin hinnansäätelyyn, eli kilpailun sisällöntarjoajien välillä.

Website Security Test