maanantai 22. maaliskuuta 2010

Jokapiraatinoikeus

Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala julkaisivat tänään kirjan Jokapiraatinoikeus. Virallinen luokitus on tosin pamfletti, mutta kyllä tämä kirjasta käy niin laajuutensa kuin käsittelytapansakin puolesta. Kirja ei pyrikään olemaan puolueeton kokonaisesitys tekijänoikeuksien muutospaineista vaan on nuorten tekijöiden itsensä näköinen ja sellaisena tervetullut kokonaisesitys tämän hetken tilanteesta.

Nuoret eivät koe verkosta lataamista kovin suurena rikoksena, vaikka tietävätkin sen olevan kiellettyä. Näihin päiviin asti tekijänoikeusjärjestöt ovat ajaneet yhä kireämpää lainsäädäntöä ja yhä suurempia taloudellisia korvauksia kaikesta käytöstä. Tällainen ristiriita ei voi jatkua. Viime aikoina onkin ollut nähtävissä, miten tekijänoikeusjärjestöt ovat hieman lieventäneet kantojaan. Tähän saumaan Jokapiraatinoikeus sopii mainiosti. Jostain syystä Suomessa ei ole käyty mitään julkista keskustelua aiheesta, vaikka Ruotsissa Pirate Bay -tapaus on tuonut kysymyksen suuren yleisön tietoisuuteen.

Toivottavasti Jokapiraatinoikeus nostaa aiheen otsikoihin meilläkin. Vaikka kirja onkin asenteellinen ja valikoiva, siinä on kuvattu erinomaisesti vanhanaikaisen tekijänoikeuslain ongelmat ja kipupisteet. Teksti on sujuvaa ja sitä lukee ilokseen. Samaa ei voi sanoa nettikeskustelusta, jota innokkaimmat käyvät aiheen tiimoilta verkossa. Kirja on paitsi koottu, myös toimitettu ja perusteltu yhteenveto nettikeskusteluissa esiintyneistä teemoista.

Hesari teki kirjasta tänään juttua ottamalla kärjeksi TTVK:n nettilatauksista kiinni jääneille nuorille tarjotut sopimukset. Tekijät kutsuvat niitä kiristykseksi, jonka "uhreilla" ei ole rohkeutta lähteä taistelemaan oikeuksistaan käräjille. Siksi on helpompi suostua ehdotettuihin korvauksiin, jotka nuorten tapauksessa tuntuvat usein kohtuuttomilta.

Ikävä kyllä tämän asian nostaminen jutun kärjeksi ei tee oikeutta kirjalle eikä tekijänoikeuskiistoille laajemminkaan. Netissä musiikkia levittävät nuoret tietävät toimivansa lainvastaisesti. Jos korvaukset ovat suuria, se ei ole tekijänoikeusjärjestön syy. On pikemminkin reilua, että TTVK tarjoaa mahdollisuuden välttää pitkä rikosprosessi, jossa häviäjä maksaa kulut ja vahingonkorvaukset ja saa nimensä oikeuden pöytäkirjoihin.

Se, että mp3-latauksille asetetaan hinta ja että riitaan liittyy suuri oikeusepävarmuus ei ole TTVK:n vaan oikeuslaitoksen vika. Pitäisi saada aikaan yhtenäinen näkemys mp3-latausten tuottamasta taloudellisesta vahingosta ja varmuus oikeudenmukaisista tuomioista, jos oikeuteen asti mennään.

Toinen kritiikkini kohta liittyy teoksen nimeen. Jokapiraatioikeus viittaa Suomessa vallitsevaan (ja maailmalla liki ainutlaatuiseen) jokamiehenoikeuteen, joka antaa kansalaiselle oikeuden liikkua toisen mailla ja poimia sieniä ja marjoja lupaa kysymättä. Yksityisen kopioinnin mistä tahansa lähteestä pitäisi olla samanlainen oikeus.

Pitäisikö luovat teokset rinnastaa sieniin ja marjoihin? Julkistustilaisuudessa tekijät kertoivat kirjan vaatineen vuoden työn. Sienet ja marjat kasvavat metsässä itsestään. Vertailu ontuu.

Kirjaa voi lukea verkossa. Kun ihmettelin, miksei kirjasta ole PDF-versiota, jota voisi jakaa p2p-verkoissa, minulle luvattiin kirjan ilmestyvän myös tällaisena tiedostona (lisäys 24.3.2010: PDF-versio).

Nyt nostetaan tekijänoikeuksien paksu kissa pöydälle.

Kuvia julkistustilaisuudesta:












TTVK:n Jaana Pihkala


Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso, taustalla Ruben Stiller

16 kommenttia:

Captain Sparrow kirjoitti...

Kirjan ensimmäisessä kappaleessa pelotellaan monilla poliisivalvontaskenaarioilla, joissa joku tutkii liikennettä, mutta eikö netin perusoletus olekin se, että joku voi olla aina kuulolla? Ongelma tämä ei ole siksi, että liikenteen voi salata.

Kirjan mukaan esimerkiksi FRA lukee suomalaisten Gmailit, mutta eikö Gmail ole nykyisn oletuksena salattu? Vaikea kuvitella, että Google välittäisi viestit palvelimien välillä salaamattomana. Vastaanottaja voi tietenkin lukea viestinsä turvattomasti, mutta sama ongelma on tavallisen kirjeenkin kanssa.

Nykyistä järjestelmää kaverit pitävät ogelmallisena muun muassa sen takia, että todisteet voidaan niin helposti sepittää.

Ensinnäkin tekijänoikeusjärjesöllä ei olisi mitään intressiä sepittää todistusaineistoa, koska validin aineiston saaminen on niin helppoa ja olisi noloa, jos voitaisiin osoitaa langan toisessä päässää ollen verkkotulostin. Oikeudessä tällä argumentilla ei tietenkään ole arvoa.

Aineiston alkuperää ei kuitenkaan voisi kiistää, jos loki tallennetaan valvotuissa olosuhteissa esimerkiksi poliisin edessä. Resursseja tähän ei juuri kulu, koska ensimmäiset tusina IP-osoitetta saataneen alle minuutissa.

Tuo Washingtonin yliopisto -esimerkki oli vähän huono, koska siinä oli vain kyse valvojan huolimattomuudesta. Pelkkä IP-osoitteen saaminen trackerilta ei vielä osoita mitään, mutta kun vertaisen kanssa on avattu TCP-yhteys ja tekijänoikeuden alainen materiaali alkaa liikkua, ei jää paljonkaan selittelyn varaa. Käsittääkseni ainoa tapa häivyttää oma IP-osoite tällaisessa tapauksessa on käyttää välityspalvelinta, ja on melko helppo päätellä (suurella todennäiköisyydellä) onko kone semmoisena toiminut.

Kaj Sotala (Xuenay) kirjoitti...

Gmail saattaa ehkä salata omien palvelintensa välillä kulkevan liikenteen, mutta ei sähköpostiliikenteessä näin yleisesti ottaen mitään salausta ole. Mikä tahansa sähköposti joka lähetetään suomalaiselta palvelimelta ulkomaille saatetaan siepata siinä matkalla. Toki tämä on aina ollut riskinä, mutta ei se tee sen perustellummaksi sitä että valtiolliselta taholta aletaan järjestelmällisesti tarkkailla viestintää.

Washingtonin yliopiston juttu oli esimerkkinä siitä, että jo nykyhetkelläkin todistusaineiston kerääminen on todella leväperäistä ja oikeusturvaa kyseenalaistavaa, puhumattakaan sitten siitä jos tilannetta mentäisiin vielä entisestään kiristämään.

Todisteiden keräämisen voisi toki siirtää viranomaisten tehtäväksi, mutta silloinkin käyttäjät voisivat vain siirtyä MUTE-tyyliseen verkkoon jossa lataaja ei näe sen koneen osoitetta, jolta lataa. Lataajien identiteetin selvittäminen vaatisi silloin koko verkon kuuntelua. (Ja nyt turhauttaa tajuta, että tämä kohta jäi pois kirjasta. Se oli jossain kohtaa kyllä tulossa siihen, mutta jäi pois ekan luvun editointirumban aikana. Ensimmäinen luku on muutenkin niistä se, johon olen vähiten tyytyväinen.)

Ainu kirjoitti...

"Pitäisikö luovat teokset rinnastaa sieniin ja marjoihin? Julkistustilaisuudessa tekijät kertoivat kirjan vaatineen vuoden työn. Sienet ja marjat kasvavat metsässä itsestään. Vertailu ontuu."

Ontuuko? Ihmisillä on paljon motivaatioita luoda ja teemme rakentavia tekoja myös vahingossa. Onko vain palkkatyö työtä? Monet keksinnöt, jotka ovat hyödyttäneet yhteiskuntaa ovat olleet innostuneiden amatöörien (asiansa rakastajien) vahinkoja.
Luonnonlaki on muutos, kehitys. Tiedon ja taitojen kumuloituminen.

Sotala ja Apajalahti ovat kirjoittaneet jo vuosia aiheesta. Yksi vuosi kirjan kirjoittamiseen on pieni aika ihmiskunnan historiassa?

Captain Sparrow kirjoitti...

"... mutta ei sähköpostiliikenteessä näin yleisesti ottaen mitään salausta ole. Mikä tahansa sähköposti joka lähetetään suomalaiselta palvelimelta ulkomaille saatetaan siepata siinä matkalla."

Totta, jos vastaanottajalla ei ole gmailia. Toisaalta tämäkään ei ole ongelma, koska PGP:llä voi salata jopa gmailin: http://www.instructables.com/id/Encrypt-your-Gmail-Email/.

Tuo MUTE-verkko kyllä kompastuu hieman omaan nokkeluuteensa. Reaalimaailman analogia MUTEN kanssa olisi huumeiden salakuljetusrinki, jossa rajalla kassi täynnä kokaiinia kiinni jäänyt voi sanoa, että periaatteessa joku on saattanut antaa minulle tämän laukun kuljetettavaksi, enkä ole katsonut sisään. Kysymys onkin, onko vertaisverkon jäsen vastuussa oman koneensa kautta kulkevasta materiaalista?

Jos MUTEN kaltaiset verkot yleistyvät, lakia varmasti muutettasiin tähän suuntaan. Raja voisi kulkea vaikka siinä, että selkeästi bottiverkkoon kaapattu kone ei vielä riitä tuomioon, mutta itse asennettu vertaisverkko-ohjelma kylläkin. Sen kummempaa valvontaa ei tarvita.

MUTE vaikuttaa muutenkin erittäin tehottomalta verrattuna vaikkapa Torrent-protokollaan. Ennemminkin kannattaisi kehittää Torrenttia siihen suuntaan, että asiakas voi toimia myös proxynä. Näin MUTE-puolustusta voisi käyttää myös Torrentin kanssa.

Kaj Sotala (Xuenay) kirjoitti...

Viestinnän salaaminenkaan ei tosin ole mikään ihmelääke, vaikka sillä osan informaatiosta saakin suojattua. Ja saattaa joku haluta surffata esim. pornosivullakin ilman, että tästä jää jälki. Sen saa kyllä salattua että mitä kuvia nyt satuttiin katselemaan (mikäli sivuston ylläpitäjä on tarpeeksi valveutunut ja rahoissaan tarjotakseen salattua yhteyttä), mutta ei sitä millä sivustolla ylipäätään käytiin. Ellei sitten harrasta tarpeeksi kehittynyttä proxy-kikkailua.

Lisäksi kun valtaosa kansasta ei edelleenkään sähköpostejaan salaa, saattavat ne salatut viestit kiinnittää huomion ja kohdistaa lisätarkkailulle.

Kaj Sotala (Xuenay) kirjoitti...

Heitetääs nyt vielä tuosta äskeisestä linkistä tänne lainaus niille, jotka eivät sitä muuten jaksa klikata:

Tutkijat korostavat, että viestinnän mahdollisella salaamisella ei ole suurtakaan merkitystä tällaista sosiaalista kartoitushanketta vastaan. FRA:n ei edes tarvitse päästä tutkimaan kaikkien viestien varsinaista sisältöä muodostaakseen äärimmäisen yksityiskohtaisen kuvan kunkin yksilön tavoista, mielipiteistä ja sosiaalisista suhteista. FRA:lle riittää tietää, kenen kanssa ja kuinka usein kommunikoit, millaisilla nettisivustoilla vierailet ja mitä niille kirjoitat, millaisia poliittisia, uskonnollisia ja seksuaalisia suuntauksia aktiivisimmat sosiaaliset kontaktisi edustavat.

Captain Sparrow kirjoitti...

Jos FRA:n tarkoituksena tosiaan on luoda sosiogrammeilla kaikkien isovelijärjestelmien äiti niin luulisi siitä pidettävän vähän enemmän meteliä. Tuon kehitystä sietää tosiaan tarkkailla.

Toisaalta en ole aivan vakuuttunut siitä, että sosiogrammin tekeminen olisi edes mahdollista. IP-paketti ei tiedä välttämättä kuljettamastaan datasta muuta kuin lähde- ja kohdeosoitteet. IP-osote voi taas muuttua useinkin, eikä tuosta linkistä selvinnyt, miten sosiogrammeja keräävä järjestelmä yhdistelee eri IP:stä tulleet viestit samaksi lähteeksi. IP-osoitteen ja katusoitteen välinen mäppäys on visusti operaattorilla, eikä sinne FRA:lla ole mitään asiaa.

Käytännössä DHCP:t on konfiguroitu niin, ettei IP muutu kovin usein, mutta operaattori varmasti järjestään sen, jos ominaisuudelle on kysyntää.

Ahto A. kirjoitti...

Sähköpostien salaaminen on toki _mahdollista_ mutta harva tekee niin. Siksi on aivan oikein sanoa, että FRA pystyy lukemaan G-mailin kautta lähetetyt (muuhun kuin g-mail-osoitteeseen) menevät sähköpostit.

Washington-esimerkki osoittaa, kuinka huolimattomia varoituskirjeiden lähettelijät ovat olleet toiminnassaan. Esimerkillä ei sen kummempaa tarkoitusta olekaan.

Ahto A. kirjoitti...

Unohtui mainita, että Jokapiraatinoikeus on nyt saatavilla myös pdf-muodossa ainakin osoitteesta http://www.piraattipuolue.fi/images/jokapiraatinoikeus.pdf

bulbasaur kirjoitti...

Lähes kaiken sisällöntuotannon (ja keksintöjen) perusongelmana on alkuinvestoinnin kompensointi. Yhteiskunnallisesti sovittu tapa hoitaa tämä kompensointi on tekijänoikeus. Tästä laistaminen on yksikäsitteisesti vapaamatkustusta.

Teoskohtainen (tai vastaava) tekijänoikeuskorvaus on erittäin oikeudenmukainen kompensaatioskeema, sillä siinä 1) vain teosten kuluttajat maksavat teoksista, ja 2) teosten hinnoittelu määräytyy vapaasti. Nettianarkistien ehdottamissa "vaihtoehtoisissa kompensaatioskeemoissa" (esim. laajakaistavero) nämä ominaisuudet eivät toteudu, tai ainakin ne ovat yhä alttiita vapaamatkustukselle.

Täydellinen analogia piratismille on veronkierto pimeällä työllä. "Tekijänoikeusmafia" -mörköä vastaa tällöin julkispalvelumafia; anonyymiproxyja vastaa rahanpesu. Jos Peter Fryckman ehdottaisi rahanpesun laillistamista ja kirjanpitolain kumoamista, hänet naurettaisiin pihalle; jostain syystä piraattiaktiivien horinat anonyymiproxyjen tarpeellisuudesta ja tunnistetietojen pyhyydestä (*) otetaan vielä tosissaan.

(*) Viestien tunnistetietojen tallentaminen ei ole sama asia kuin viestien sisällön salakuuntelu (wiretapping).

bulbasaur kirjoitti...

Xuenay: Todisteiden keräämisen voisi toki siirtää viranomaisten tehtäväksi, mutta silloinkin käyttäjät voisivat vain siirtyä MUTE-tyyliseen verkkoon jossa lataaja ei näe sen koneen osoitetta, jolta lataa.

Se, että rikos on mahdollista tehdä paremmin salatusti ei tee siitä vähemmän rikollista. Ei veroilmoitukseenkaan voi merkitä tuloiksi nolla euroa, ja puolustautua että "kyllä joku Fryckman ne tulot olisi osannut salata".

Captain Sparrow: Kysymys onkin, onko vertaisverkon jäsen vastuussa oman koneensa kautta kulkevasta materiaalista?

Lyhyt vastaus: ehdottomasti. Jo pelkkä välityspalvelun pito on täysin rinnastettavissa suunnitelmalliseen rahanpesuun.

Standardi nettianarkistivastaus olisi, että palvelun tarjoajalla ei ole mahdollisuutta ennakkotarkistaa viestejä. Tämä on minusta OK perustelu esimerkiksi keskustelupalstoilla, joille ennakkotarkistus oikeasti häiritsisi palvelun toteutusta. (Tietysti toistuvista laiminlyönneistä saitti pitäisi sulkea; esimerkkinä piratebay.) Sen sijaan vertaisverkko-proxylla ei ole mitään tekosyytä anonymisointipalvelunsa pitämiseen — sen olemassaolon de facto -tarkoitusperä on rikollisen liikenteen salaaminen. (Vastaavasti kannabiksen viljely myös "koristekäyttöön" on kielletty: viljelyn de facto -käyttötarkoitus on huumausainerikokset.)

Anonyymi kirjoitti...

"Lyhyt vastaus: ehdottomasti. Jo pelkkä välityspalvelun pito on täysin rinnastettavissa suunnitelmalliseen rahanpesuun."

Lopetin lukemisen tähän.

Anonyymi kirjoitti...

On epäselvää, saako kirjaa oikeasti ladata verkosta luvallisesti vai onko jaossa oleva pdf piraatti. Miksata sitä ei ainakaan saa. Kannattaisi ehkä poistaa tuo latauslinkki siihen saakka kunnes asia selkiytyy.

Kaj Sotala (Xuenay) kirjoitti...

Anonyymi: PDF on täysin luvallisesti jaossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaj: jos asia on näin, miksei tiedostossa eikä WSOY:n sivulla mainita kopioinnin laillisuutta?

Kaj Sotala (Xuenay) kirjoitti...

Anonyymi: Jos asia epäilyttää, ks. tämä kirjoitus Barrikadin sivuilla:

http://www.barrikadi.fi/uutiset/jokapiraatinoikeuden-lataaminen

PDF lähetettiin pian tuon jälkeen meille julkisesti jaettavaksi. WSOY:n sivujen ylläpitäjän tjsp. kanssa oli kai jotain kommunikaatiohäiriötä jonka vuoksi tiedostoa ei saatu sinne heti jakeluun, eivätkä kustantamon kontaktimme ilmeisesti pitäneet asiaa enää kovin suurena prioriteettina sen jälkeen kun tiedosto oli kerran saatu jakeluun meidän kauttamme.

Website Security Test