sunnuntai 23. elokuuta 2009

Mitä vikaa omassa nimessä?

Nimettömät verkkokeskustelut jaksavat ärsyttää paperimedian edustajia. Pari viikkoa sitten Jyrki Kiiskinen kaipaili Hesarin kirjoituksessaan takaisin toimituksen "saksimiestä", joka päästi lehden mielipidesivulle vain perusteltuja ja asiallisia kirjoituksia. Netissä kaikki on väärin, kun "räyhähenget" pääsevät sotkemaan asioita.

En ihan ymmärrä, miksi juuri paperilehdet ovat niin huolestuneita nettikirjoittelusta ja sen alhaisesta tasosta. Pelätäänkö, että asiattomat viestit ruokkivat vääränlaisia mielipiteitä? Vai pelätäänkö, että kun ihmisten aika kuluu nettikeskusteluissa, he eivät enää ehdi lukea lehtiä? Pikemminkin luulisi, että mitä heikommaksi nettikirjoittelun taso vajoaa, sitä enemmän oikeat lehdet nettiversioineen hyötyvät asiasta. Mitä toimittajat ja kirjailijat siis pelkäävät?

Jokin aika sitten Hesarin toimittaja kirjoitti otsikolla "Perunasäkit pois verkkokeskustelusta" miten nimettömät kirjoittajat pitäisi saada pois ja kaikkia velvoittaa esiintymään omalla nimellään.

Tätä sietää harkita. Ei pakkona, vaan omana valintana. Mitä vikaa omassa nimessä on?

Aikoinaan moni kirjoitti paperilehden yleisönosastolle nimenomaan siksi, että sai oman nimensä näkyviin. Miksi nettiaikana on päinvastoin - juuri kukaan ei halua nimensä näkyvän, vaan kaikki haluavat piiloutua nimimerkin taakse?

On tilanteita, joissa oman nimen piilottaminen on ymmärrettävää ja perusteltua. Mielipiteet saattavat olla hyvin henkilökohtaisia tai ristiriidassa julkisen aseman tai työnantajan kanssa. Mutta selvää on, että nimettömyyden turvin moni laukoo harkitsemattomia väitteitä ja loukkauksia, joita ei ikinä omalla nimellään tekisi. Valtaosa nettikirjoituksista on kuitenkin aivan neutraaleja ja asiallisia. Ne olisivat vain eduksi kirjoittajalleen.

Miten siis olisi, jos aloitettaisiin kampanja "Mieluiten omalla nimellä"? Rohkaistaisiin ihmisiä kirjoittamaan omalla nimellään, ellei nimimerkin käyttöön ole erityistä syytä.

Omassa nimessä ja hyvässä kirjoituksessa ei ole mitään häpeämistä. Niihin kannattaa pyrkiä.

5 kommenttia:

Nimimerkin takaa kirjoitti...

Saattahan olla, että kirjailija Kiiskinen oli aidosti huolissaan mielipidekirjoittelun tasosta yleensä, eikä vain paperimedian tulevaisuudesta.

Omalla nimellä kirjoittelu varmasti siistii tekstiä ja monet foorumit hyötyisivät omasta palstasta vain tunnistautuneille käyttäjille.

Toisaalta nimimerkin käytöllä erityisesti nettikeskusteluissa on yksi erityisen painava syy, jota monikaan ei tule ajatelleeksi. Toisin kuin lehtikirjoituksia, nettikeskusteluja imetään jo nyt ties mihin välimuisteihin ja tietokantoihin, joihin tulevaisuudessa kuka tahansa voi tehdä hakuja.

Mitä kerran laittaa nettiin ei sieltä välttämättä koskaan saa pois. Vaikka teksti ei enää googleen tulisikaan, ei ole takeita siitä, etteikö se ilmestyisi sinne taikaisin joskus myöhemmin.

Nuorena koen tärkeäksi, että voin vapaasti osallistua nettikeskusteluihin ilman pelkoa siitä, että kymmenen vuoden kuluttua joudun selittelemään työhaastattelussa mahdollisia virhelausuntoja.

Jos tämän foorumin "Julkaise Kommentti" -painikkeessa lukisi: "Kyllä, haluan seistä näiden sanojeni takana lopun elämääni", et olisi tätäkään tekstiä lukenut.

Petteri Järvinen kirjoitti...

"Kyllä, haluan seistä näiden sanojeni takana lopun elämääni"

Ei sellaista voi kukaan edellyttää. On itsestään selvää, että mielipiteet ja ajatukset muuttuvat vuosien mittaan. Sen verran työhönottohaastattelija varmasti ymmärtää, etenkin kun on itse samassa tilanteessa :-)

Se, mitä kannattaa varoa, ovat kännikuvat ja suoranaiset hölmöydet, jotka harmittavat jo nyt.

Mitä nimettömyyteen tulee, asialla on myös käänteinen puolensa: moni loistava idea, ajatus ja lentävä lause jää nyt isännättömäksi ja emännättömäksi, koska kukaan ei tiedä sen keksijää. Moni loistava tekstintekijä jää vaille julkista tunnustusta ja kenties työtarjouksia sen vuoksi, ettei kukaan tiedä hänen henkilöllisyyttään.

Moni nuori, joka nyt puurtaa ilmaistyössä ja nimettömänä vaikkapa Wikipedian artikkeleita editoimassa, saattaa vielä vanhempana harmitella ajankäyttöään.

Jari kirjoitti...

Netin kuvagallerioissa ihmiset laittavat mukisematta kasvonsa nettiin ja tunnustavat kannustavansa yhteisiä iskulauseita tai järjestöä. Usein jyrkästi. Facebookissa omalla nimellä. Hyvin usein myös lainataan jonkun biisin sanoja tms.

Eli olisiko ongelma enemmänkin juuri kirjoittamisessa? On harvinaista että galleristit ilmaisisivat mitään ajatustansa kirjoittamalla ihan omaa tekstiä.

Eli juuri ajatuksia piilotellaan enemmän kuin mielipiteitä.

Teemu Likonen kirjoitti...

Nettikirjoittelussa nimimerkin yksi tarkoitus on pitää eri sosiaaliset yhteisöt erillään. Tosielämässä ihmiset kuuluvat monenlaisiin yhteisöihin. Perheen kanssa harrastetaan ja keskustellaan tietynlaisista asioista, kavereiden kanssa puhutaan jotain muuta ja työkavereiden kanssa vielä jotain muuta. Kyse on erilaisista sosiaalisista rooleista ja kielen kannalta erilaisista puherekistereistä. Jollakin henkilöllä ne vaihtelevat enemmän tilanteen mukaan, joillakin vähemmän.

Moni on varmaankin joskus kokenut tilanteen, jossa tapaa samalla kertaa kaksi tai useamman tutun henkilön, jotka ovat kuitenkin itselle tuttuja eri sosiaalisesta yhteisöstä. Yhteisen puheenaiheen ja -tyylin löytäminen ei välttämättä heti onnistu. Henkilölle itselleen voi tulla tilanne, jossa pitää ikään kuin esittää kahdenlaista roolia yhtä aikaa. Joskus ehkä jopa haluaa vältellä joitakin puheenaiheita, koska ei halua paljastaa toisen sosiaalisen yhteisön edustajalle tiettyä puolta itsestään. En tarkoita tällä varsinaisesti mitään salailua tai roolin näyttelemistä; kyse on ihan jokapäiväisestä ilmiöstä. Ihmiset ottavat eri yhteisöissä erilaisen roolin ja osittain rooli saadaan myös muiden ryhmäläisten avustuksella.

Netissä voi nimimerkin ja erillisten nettiyhteisöjen avulla pitää erilaiset sosiaaliset yhteisöt ja roolit erillään toisistaan. Ei tarvitse viedä kaikkia oman itsen puolia jokaiselle foorumille tai blogien kommentteihin. Tietyssä mielessä netti on yksi suuri yhteisö, ja oman nimen käyttö joka paikassa ikään kuin pakottaa ihmisen kantamaan aina mukanaan kaikkia oman itsen puolia. Esimerkiksi Facebookissa jotkut ovat huomanneet sellaisen ongelman tai ominaisuuden, että kun Facebook-kaveripiiri kasvaa ja kasvaa, joutuu tarkemmin ja tarkemmin miettimään, mitä itsestään haluaa kertoa koko porukalle. Koko Facebook-kaveriporukalle ei viitsi paljastaa itsestä ihan kaikkea.

Nimimerkin käytöllä on siis oma sosiaalinen tehtävänsä, jolla on vastineensa myös todellisessa elämässä. Olen silti Petteri Järvisen kanssa ihan samaa mieltä, että oikean nimen käytön soisi olevan nykyistä yleisempää. Minäkin uskon sen parantavan keskustelun tasoa.

JoonasD6 kirjoitti...

Näistä anonymiteettikeskuteluista on jäänyt lähes kokonaan käsittelemättä pseudonyymin ja anonyymin ero.

Netissä voi kirjoittaa anonyymisti, mutta on hyvin tavallista, että luodaan oma nimimerkki, jonka takaa löytyy oma netti-identiteetti, ja tämä nicki on yhdistettävissä "oikeaan" nimeen.

Website Security Test