lauantai 23. helmikuuta 2008

Lindén: Lapsiporno ei sananvapausasia

Viestintäministeri Lindén totesi viikolla, ettei lapsiporno ole sananvapausasia. Olen täsmälleen samaa mieltä. Lapsipornon levittämistä, hallussapitoa tai muutakaan laittomaksi määriteltyä tekoa ei voida perustella vetoamalla sananvapauteen.

Sananvapaus on perusoikeus, josta säädetään perustuslain 12 pykälässä:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Kyseinen pykälä kuitenkin jatkuu vielä:

Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Esimerkiksi lasten suojelemiseksi on monia säädöksiä, jotka rajoittavat tietojen ja viestien vapaata vastaanotto-oikeutta. Ja niin sen pitää ollakin. Sananvapaus on tärkeä arvo, mutta on myös muita, vielä tärkeämpiä arvoja. Kuten juridiikassa yleensäkin, arvoja on punnittava tapauskohtaisesti.

Lähelle sananvapauskysymyksiä tullaan silloin, kun estolistalle lisätään aiheettomasti vääriä sivuja, tai kun kokonaisia palvelimia estetään yhden kielletyn sivun vuoksi (juuri näin yksinkertaisesti esto on tällä hetkellä toteutettu!). Puhumattakaan siitä, miten ongelmallinen jo pelkkä salaisen sulkulistan käsite on sananvapauden kannalta.

Unohdetaan kuitenkin hetkeksi sananvapaus, se kun ei muutoinkaan ole tämän sopan ydinkohta.

"Jos ajatellaan, että kirjakaupassa olisi lapsipornoa tai lapsipornoon viittaavaa materiaalia, niin poliisi kävisi hakemassa sen pois. Ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä." (HS 21.2.2008)

Olen aivan samaa mieltä. Poliisin tehtävänä on hakea laiton materiaali pois netistä ja estää sen levittäminen. Jos materiaali on Suomen rajojen sisällä, tehtävä on helppo. Jos jakelu tapahtuu ulkomailta, poliisin keinot ovat rajalliset. Poliisi voi lähinnä pyytää virka-apua kyseisen maan omalta poliisilaitokselta.

"Lindénin mielestä netissä julkaistu linkkilista rinnastuu painotuotteen jakeluun." (HS 21.2.2008)

Tästä olen eri mieltä ministerin kanssa. Linkittäjä ei ole jakelija - sivujen omistaja on. Linkittäjä kertoo, mistä aineisto löytyy. Jos linkki poistetaan (tai lisätään sensurointilistalle), se ei vaikuta mitään itse jakeluun.

Lain tavoitteena on lapsen suojelu. Se, että ulkomaisia sivuja yritetään estää näkymästä Suomeen, ei edistä tavoitteen toteutumista. Vain suora puuttuminen levitykseen ja tekijöiden rankaiseminen auttaa lapsia. Siksi poliisilla on suorastaan velvollisuus ottaa yhteyttä ao. maiden viranomaisiin ja pyytää heiltä todellisia toimia asian hyväksi. Estolistoilla leikkiminen on melkeinpä pelleilyä vakavalla asialla - puuhastelua, joka näyttää julkisuuteen hyvältä, mutta ei oikeasti vaikuta mitään.

On totta, että joissakin maissa voi olla vaikea saada viranomaisia puuttumaan toimintaan. Tämä on ongelma kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä. Ei Sveitsikään luovuta talousrikoksesta tuomittua suomalaista, vaikka epäilemättä viranomaiset (ja jopa tv-toimittajat) tietävät hänen olinpaikkansa. Olemme niin ikään voimattomia kansainvälisen roskapostin ja haittaohjelmien levityksen edessä. Ainoa keino näissäkin on kansainvälisen yhteistyön lisääminen ja lakien harmonisointi.

Digitoday uutisen mukaan lapsipornopalvelimia on mm. Hollannissa. Uutisessa kysytään aiheellisesti, miksei Suomen poliisi vaadi hollantilaisilta toimia sivujen sulkemiseksi. Viekö sensuurilistan ylläpito poliisin vähiä resursseja niin, ettei niitä riitä oikeasti tehokkaisiin toimiin? Vai eikö hankalampia keinoja haluta edes yrittää, kun sulkulista on kerran saatu käyttöön? Tullaanko samoin toimimaan jatkossa muidenkin haitallisten sisältöjen suhteen?

Ei kommentteja:

Website Security Test