Sivulla http://bricklin.com/history/vcexecutable.htm on pala tietotekniikan historiaa: 30 vuotta sitten julkaistu DOS-ohjelma, joka edelleen toimii tämän päivän pc-tietokoneissa.
Kyse on maailman ensimmäisestä taulukkolaskentaohjelmasta, jonka Dan Bricklin ja Bob Frankston esittelivät 19.10.1979 (huomaa vuosikymmen!) Apple II -tietokoneelle. Ohjelmasta tuli tavattoman suosittu (aikansa Facebook, heh) ja kun IBM PC esiteltiin elokuussa 1981, ohjelmasta ilmestyi pian myös DOS-versio. VisiCalc tosin menetti nopeasti asemansa uudelle kilpailijalle, joka oli kehitetty suoraan DOSille ja hyödynsi "kaiken" (max 640 kt) keskusmuistin.
Ällistyttävää on se, että 30 vuotta vanha ohjelma toimii edelleen tämän päivän tietokoneissa (poislukien 64-bittinen Windows). Eikä ohjelma tosiaan ole koolla pilattu: exe-tiedosto on 27 520 tavua. Siis alle 30 kilotavua! Vertailun vuoksi: tämän www-sivun html-koodi on noin 135 kilotavua eli nelinkertainen. Mutta hei, vuonna 1981 oli käytössä 160 kilotavun levyke -- pitihän sille jäädä tilaa myös työtiedostoille :-)
Yhteensopivuus on pc-maailmassa sekä siunaus että kirous.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pc. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pc. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. lokakuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Huonoa syntymäpäivää, Windows XP!
Huomenna 25.10.2011 tulee kuluneeksi 10 vuotta Windows XP:n myynnin alkamisesta. Harva silti toivottaa Windows XP:lle hyvää syntymäpäivää -- pikemminkin sen toivotaan vihdoin kuolevan pois.
Mutta Windows XP on sinnikäs: syyskuussa 36 % nettisurffailusta tehtiin yhä Windows XP -alustalla. Kerrassaan ällistyttävä lukema 10 vuotta vanhalle käyttöjärjestelmälle!
Windows XP ei kuole, koska moni iso yritys on standardoinut tietojärjestelmänsä sen varaan. Bisneskäytössä ei seurata muotivirtauksia eikä hankita uusinta tekniikkaa, vaan jatkuvuus ja yhteensopivuus on kaikkein tärkeintä. Ikävä vain, että se tuppaa myös pysäyttämään myös kehityksen ja innovatiivisuuden.
Applella ei ole tätä ongelmaa. Vuonna 1994 se vaihtoi Motorolan prosessoreista PowerPC-arkkitehtuuriin, jolloin kehitys alkoi (muutaman vuoden siirtymävaiheen jälkeen) puhtaalta pöydältä. Sama toistui 2006, kun PowerPC vaihdettiin Inteliin. Kolme vuotta myöhemmin Apple pudotti PowerPC-tuen pois uudesta käyttöjärjestelmästään. Ja taas päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Apple-maailmassa se ei ollut mikään iso juttu, sillä uskolliset käyttäjät ostivat kiltisti uudet koneet (paitsi minä, joka olin ostanut vuonna 2005 Macin, enkä ollut lainkaan tyytyväinen kun kone vanheni käsiin). PC-puolella olisi noussut hirveä haloo, jos Microsoft olisi ilmoittanut uuden Windowsin toimivan vain alle kolme vuotta vanhoissa koneissa.
Tätä Mac-fanien on vaikea ymmärtää: Windows on historiansa vanki, koska vanhaa painolastia on pakko raahata mukana versiosta toiseen. Uusissakin koneissa (poislukien 64-bittiset Windows-versiot) toimivat yhä 1980-luvulla tehdyt vanhat DOS- ja Windows-sovellukset. Macissä ei ole mitään vastaavaa. Kaikki pre-2006 on esihistoriaa, jonka kanssa käyttäjä on omillaan.
Applelta tällainen linja onnistuu, Windowsilta ei. Yrityskäytössä kymmenen vuotta on lyhyt aika. Itsekin käytän päivittäin marraskuussa 1995 tehtyä ruudunkaappausohjelmaa, koska se on sopivan yksinkertainen ja nopea. Yritysten käytössä on valtavasti 1990-luvulla tehtyjä sovelluksia, joiden on vain pakko toimia.
Yhteensopivuus on Windowsille iso taakka, mutta tietenkin myös etu. Juuri sen ansiosta Windows on noussut standardin asemaan, ja juuri siksi 10 vuotta vanha käyttöjärjestelmä on edelleen niin suosittu.
On helppo kehittää täysin uusia, innovatiivisia laitteita. Applen todellinen hyvyys punnitaan tulevina vuosina, kun sen on tuettava iPadin ja iPhonen vanhempia versioita, joissa on eri prosessorit, eri näytön koot, eri liitännät jne. "Osta uusi" ei riitä vastaukseksi. Nokian puhelinmallisto osoittaa, miten vaikeaksi tehtävä käy.
Alku ei lupaa hyvää myöskään Applelle. Jo pelkkä iOS 5:n ilmestyminen riitti katkaisemaan kehutun käyttäjäkokemuksen, kun sovellusten automaattinen päivitys pysähtyi ensimmäiseen iOS 5:n vaativaan kohtaan:
Huomaa, että Numbers on Applen oma sovellus.
PS. Moniko vielä muistaa, mikä oli 10 vuotta sitten uusinta uutta Windows XP:ssä? Aivan oikein: tuki tablet-mikroille. Syksyllä 2001 Microsoft kampanjoi uudenlaisten tietokoneiden puolesta ja kertoi niiden muuttavan tapaa, jolla tietotekniikkaa käytetään. Ilman näppäimistöä toimiva tablet-kone olisi omiaan esimerkiksi sairaaloissa ja rakennustyömailla.
Runsaat kahdeksan vuotta myöhemmin Apple esitteli mullistavan tablet-mikron nimeltä iPad.
Mutta Windows XP on sinnikäs: syyskuussa 36 % nettisurffailusta tehtiin yhä Windows XP -alustalla. Kerrassaan ällistyttävä lukema 10 vuotta vanhalle käyttöjärjestelmälle!
Windows XP ei kuole, koska moni iso yritys on standardoinut tietojärjestelmänsä sen varaan. Bisneskäytössä ei seurata muotivirtauksia eikä hankita uusinta tekniikkaa, vaan jatkuvuus ja yhteensopivuus on kaikkein tärkeintä. Ikävä vain, että se tuppaa myös pysäyttämään myös kehityksen ja innovatiivisuuden.
Applella ei ole tätä ongelmaa. Vuonna 1994 se vaihtoi Motorolan prosessoreista PowerPC-arkkitehtuuriin, jolloin kehitys alkoi (muutaman vuoden siirtymävaiheen jälkeen) puhtaalta pöydältä. Sama toistui 2006, kun PowerPC vaihdettiin Inteliin. Kolme vuotta myöhemmin Apple pudotti PowerPC-tuen pois uudesta käyttöjärjestelmästään. Ja taas päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Apple-maailmassa se ei ollut mikään iso juttu, sillä uskolliset käyttäjät ostivat kiltisti uudet koneet (paitsi minä, joka olin ostanut vuonna 2005 Macin, enkä ollut lainkaan tyytyväinen kun kone vanheni käsiin). PC-puolella olisi noussut hirveä haloo, jos Microsoft olisi ilmoittanut uuden Windowsin toimivan vain alle kolme vuotta vanhoissa koneissa.
Tätä Mac-fanien on vaikea ymmärtää: Windows on historiansa vanki, koska vanhaa painolastia on pakko raahata mukana versiosta toiseen. Uusissakin koneissa (poislukien 64-bittiset Windows-versiot) toimivat yhä 1980-luvulla tehdyt vanhat DOS- ja Windows-sovellukset. Macissä ei ole mitään vastaavaa. Kaikki pre-2006 on esihistoriaa, jonka kanssa käyttäjä on omillaan.
Applelta tällainen linja onnistuu, Windowsilta ei. Yrityskäytössä kymmenen vuotta on lyhyt aika. Itsekin käytän päivittäin marraskuussa 1995 tehtyä ruudunkaappausohjelmaa, koska se on sopivan yksinkertainen ja nopea. Yritysten käytössä on valtavasti 1990-luvulla tehtyjä sovelluksia, joiden on vain pakko toimia.
Yhteensopivuus on Windowsille iso taakka, mutta tietenkin myös etu. Juuri sen ansiosta Windows on noussut standardin asemaan, ja juuri siksi 10 vuotta vanha käyttöjärjestelmä on edelleen niin suosittu.
On helppo kehittää täysin uusia, innovatiivisia laitteita. Applen todellinen hyvyys punnitaan tulevina vuosina, kun sen on tuettava iPadin ja iPhonen vanhempia versioita, joissa on eri prosessorit, eri näytön koot, eri liitännät jne. "Osta uusi" ei riitä vastaukseksi. Nokian puhelinmallisto osoittaa, miten vaikeaksi tehtävä käy.
Alku ei lupaa hyvää myöskään Applelle. Jo pelkkä iOS 5:n ilmestyminen riitti katkaisemaan kehutun käyttäjäkokemuksen, kun sovellusten automaattinen päivitys pysähtyi ensimmäiseen iOS 5:n vaativaan kohtaan:
Huomaa, että Numbers on Applen oma sovellus.
PS. Moniko vielä muistaa, mikä oli 10 vuotta sitten uusinta uutta Windows XP:ssä? Aivan oikein: tuki tablet-mikroille. Syksyllä 2001 Microsoft kampanjoi uudenlaisten tietokoneiden puolesta ja kertoi niiden muuttavan tapaa, jolla tietotekniikkaa käytetään. Ilman näppäimistöä toimiva tablet-kone olisi omiaan esimerkiksi sairaaloissa ja rakennustyömailla.
Runsaat kahdeksan vuotta myöhemmin Apple esitteli mullistavan tablet-mikron nimeltä iPad.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Hyvää Steve Jobs -päivää!
Kalifornian kuvernööri on julistanut tämän sunnuntain 16.10. osavaltion Steve Jobs -päiväksi. Päivä on omistettu Jobsille, jonka kuvernööri tunsi henkilökohtaisesti, ja laajemmin innovaatiolle, jonka merkitys Kalifornian hyvinvoinnille on huomattava.
Kalifornian esimerkki kertoo, millaisiin mittasuhteisiin Jobs-hysteria on kasvanut. Ehkä seuraavaksi Jobsin syntymäpäivästä tehdään kansallinen vapaapäivä Martin Luther Kingin tapaan (tammikuun kolmas maanantai), tai ajanlaskun alkukohta siirretään Jobsin tai Applen syntymään. Silloin tämä vuosi 2011 olisi 56 J.J. (Jälkeen Jobsin) tai 35 J.A. (Jälkeen Applen). Aldous Huxleyn kirjasa Uusi uljas maailma ajanlaskun nollakohta oli Henry Fordissa.
Osataan sitä meilläkin. Äskettäin silmiini osui kirjoitus kotimaisessa markkinointiblogissa. Siinä Jobsia ylistettiin Einsteinin, Fordin, Mozartin ja DaVincin kaltaiseksi neroksi, jonka arvon ihmiskunta tulee ymmärtämään vasta 10-20 vuoden päästä.
Kirjoituksessa Jobsin ansioksi laskettiin mm. se, että Henry Fordin tavoin hän ei itse keksinyt autoa, mutta toi sen (tässä tapauksessa tietotekniikan) kaikkien ulottuville.
Jobsin ajatusmaailma oli kuitenkin täysin päinvastainen Fordiin verrattuna. Jobs halusi tietoteknisten tuotteiden olevan enemmän kuin pelkkiä toiminnallisia laitteita. Hän lisäsi niihin kulttuuria, elämyksiä, designia ja helppokäyttöisyyttä. Samalla laitteille tuli myös kilpailijoita korkeampi hintalappu -- mutta se ei Jobsia haitannut, sillä toisin kuin Ford, hän ei halunnutkaan laitteidensa kuuluvan kaikille. Se olisi tiennyt hintojen (ja voittojen) romahtamista, kilpailua ja brändin erikoisluonteen häviämistä.
Jobs suuntasi laitteensa länsimaisille ihmisille, joilla on varaa nauttia esineistä ja elämyksistä. Heidän ainoa niukkuushyödykkeensä on aika. Kun laitteet vaihtuvat jatkuvasti uusiin, niiden opetteluun ei haluta käyttää aikaa. Siksi helppokäyttöisyys on kaikki kaikessa.
Tällainen näkökulma on kovin länsimainen ja elitistinen. Paljon enemmän ihmiskuntaa ovat hyödyttäneet ne, jotka ovat tehneet tekniikasta yksinkertaista, halpaa ja avoimiin standardeihin perustuvaa. PC, Linux ja Android ovat tuoneet tietotekniikan sadoille miljoonille ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa tyylikkäistä kuorista tai kykyä nauttia eksklusiivisesta käyttäjäkokemuksesta.
Nokian 30 euron peruspuhelin on muuttanut miljoonien afrikkalaisten ja intialaisten arkipäivää paljon enemmän kuin kaikki iPhonet länsimaisten ihmisten elämää. Kehitysmaissa puhelin ei ole pelkkä laite, vaan se muuttaa koko yhteiskuntaa, kun ihmiset voivat yhtäkkiä saada tietoa, käydä kauppaa ja viestiä keskenään. Puhelin on tuonut monelle ensi kertaa sähköpostin ja kosketuksen kansainväliseen tietoverkkoon.
Jobs oli innovaattori ja markkinointiguru, mutta PC:t ja halvat puhelimet ovat oikeasti muuttaneet maailmaa. Jos niillä olisi vain yksi keksijä, hänet voisi nostaa Einsteinin, DaVincin -- ja ennen kaikkea Henry Fordin seuraan. Neron pitää antaa jotain koko yhteiskunnalle, ei pelkästään omalle firmalleen.
Seuraavaksi tietotekniikka pitää kääntää uusille urille niin, että jatkuva laitteiden vaihtaminen uusiin loppuu. Tuotteen iän keinotekoinen lyhentäminen pitäisi määritellä rikokseksi ihmiskuntaa vastaan sillä muutoin on vaara, että hukumme elektroniikkaromuun ja vaarallisiin jätteisiin. Tarvitsemme laitteita, jotka toimivat vuodesta toiseen samoilla peruskomponenteilla, ja jotka mukautetaan uusiin tarpeisiin softan avulla. Tarvitsemme laitteita, joissa ei ole akkua lainkaan, vaan jotka toimivat esimerkiksi liike- tai aurinkoenergialla. Kaiken on oltava yhteensopivaa ylös- ja alaspäin. Ja kuitenkin niin edullista, että kaikilla on siihen varaa.
Kuka nero ottaa tehtävän vastaan?
Kalifornian esimerkki kertoo, millaisiin mittasuhteisiin Jobs-hysteria on kasvanut. Ehkä seuraavaksi Jobsin syntymäpäivästä tehdään kansallinen vapaapäivä Martin Luther Kingin tapaan (tammikuun kolmas maanantai), tai ajanlaskun alkukohta siirretään Jobsin tai Applen syntymään. Silloin tämä vuosi 2011 olisi 56 J.J. (Jälkeen Jobsin) tai 35 J.A. (Jälkeen Applen). Aldous Huxleyn kirjasa Uusi uljas maailma ajanlaskun nollakohta oli Henry Fordissa.
Osataan sitä meilläkin. Äskettäin silmiini osui kirjoitus kotimaisessa markkinointiblogissa. Siinä Jobsia ylistettiin Einsteinin, Fordin, Mozartin ja DaVincin kaltaiseksi neroksi, jonka arvon ihmiskunta tulee ymmärtämään vasta 10-20 vuoden päästä.
Kirjoituksessa Jobsin ansioksi laskettiin mm. se, että Henry Fordin tavoin hän ei itse keksinyt autoa, mutta toi sen (tässä tapauksessa tietotekniikan) kaikkien ulottuville.
Jobsin ajatusmaailma oli kuitenkin täysin päinvastainen Fordiin verrattuna. Jobs halusi tietoteknisten tuotteiden olevan enemmän kuin pelkkiä toiminnallisia laitteita. Hän lisäsi niihin kulttuuria, elämyksiä, designia ja helppokäyttöisyyttä. Samalla laitteille tuli myös kilpailijoita korkeampi hintalappu -- mutta se ei Jobsia haitannut, sillä toisin kuin Ford, hän ei halunnutkaan laitteidensa kuuluvan kaikille. Se olisi tiennyt hintojen (ja voittojen) romahtamista, kilpailua ja brändin erikoisluonteen häviämistä.
Jobs suuntasi laitteensa länsimaisille ihmisille, joilla on varaa nauttia esineistä ja elämyksistä. Heidän ainoa niukkuushyödykkeensä on aika. Kun laitteet vaihtuvat jatkuvasti uusiin, niiden opetteluun ei haluta käyttää aikaa. Siksi helppokäyttöisyys on kaikki kaikessa.
Tällainen näkökulma on kovin länsimainen ja elitistinen. Paljon enemmän ihmiskuntaa ovat hyödyttäneet ne, jotka ovat tehneet tekniikasta yksinkertaista, halpaa ja avoimiin standardeihin perustuvaa. PC, Linux ja Android ovat tuoneet tietotekniikan sadoille miljoonille ihmisille, joilla ei ole varaa maksaa tyylikkäistä kuorista tai kykyä nauttia eksklusiivisesta käyttäjäkokemuksesta.
Nokian 30 euron peruspuhelin on muuttanut miljoonien afrikkalaisten ja intialaisten arkipäivää paljon enemmän kuin kaikki iPhonet länsimaisten ihmisten elämää. Kehitysmaissa puhelin ei ole pelkkä laite, vaan se muuttaa koko yhteiskuntaa, kun ihmiset voivat yhtäkkiä saada tietoa, käydä kauppaa ja viestiä keskenään. Puhelin on tuonut monelle ensi kertaa sähköpostin ja kosketuksen kansainväliseen tietoverkkoon.
Jobs oli innovaattori ja markkinointiguru, mutta PC:t ja halvat puhelimet ovat oikeasti muuttaneet maailmaa. Jos niillä olisi vain yksi keksijä, hänet voisi nostaa Einsteinin, DaVincin -- ja ennen kaikkea Henry Fordin seuraan. Neron pitää antaa jotain koko yhteiskunnalle, ei pelkästään omalle firmalleen.
Seuraavaksi tietotekniikka pitää kääntää uusille urille niin, että jatkuva laitteiden vaihtaminen uusiin loppuu. Tuotteen iän keinotekoinen lyhentäminen pitäisi määritellä rikokseksi ihmiskuntaa vastaan sillä muutoin on vaara, että hukumme elektroniikkaromuun ja vaarallisiin jätteisiin. Tarvitsemme laitteita, jotka toimivat vuodesta toiseen samoilla peruskomponenteilla, ja jotka mukautetaan uusiin tarpeisiin softan avulla. Tarvitsemme laitteita, joissa ei ole akkua lainkaan, vaan jotka toimivat esimerkiksi liike- tai aurinkoenergialla. Kaiken on oltava yhteensopivaa ylös- ja alaspäin. Ja kuitenkin niin edullista, että kaikilla on siihen varaa.
Kuka nero ottaa tehtävän vastaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)