Onneksi emme ole robottiautojen varassa

Jos robottiautot olisivat yleistyneet, Suomi olisi pysähtynyt tällä viikolla. Lunta on satanut enemmän kuin moneen vuoteen ja aura-autot ovat kasanneet kinoksia vähän joka puolelle. Monilla pienemmillä teillä lumikinos vie puolet toisesta kaistasta, mikä vaatii tarkkaa yhteispeliä vastaantulijoiden kanssa ja liikennesääntöjen vapaata soveltamista. Robottiauto ei sellaiseen pystyisi. Myös lumituiskun aikana olisi pakko jäädä kotiin (mutta entä jos sellainen yllättäisi kesken matkan?).

Onneksi meillä on vielä autoja, joita ihmiset ajavat itse. Uudehkojen autojen vikavalot vilkkuvat vähän väliä, kun vakionopeuden etäisyysanturi, kaistavahti ja törmäystutkien anturit sokaistuvat paakkuuntuneesta lumesta. On pakko ajaa vanhaan tapaan, ihan manuaalisesti.

Se, mikä toimii Arizonassa, ei toimi Suomen talvessa. Tutkien ja anturien kehittäminen talvenkestäviksi tulee olemaan iso tehtävä. Auto ei voi navigoida pelkän kartan varassa, kun puolet kaistasta onkin pois käytöstä tai kaistan täyttää valtava lumikasa. Lumi saartaa autot ja tukkii jalkakäytävät, kirjoittaa Hesari tänään online.

Talviajo vaatii ihmisen kokemusta. Karttaan ja gps-tietoon ei voi yksin luottaa.

Robottiautoihin liittyy suuria odotuksia, kuten uuteen tekniikkaan aina. Uskotaan, että liikenneonnettomuudet loppuvat, koska robotti ei tee virheitä. Saadaanpa nähdä.

Toinen optimismi liittyy ruuhkiin: ihmiset voivat luopua omista autoistaan ja tilata paikalle robottitaksin, kun haluavat paikasta toiseen. Pikemminkin käy päinvastoin. Madaltuva liikkumisen kynnys lisää liikenteen määrää, vähentää nykymuotoisen joukkoliikenteen suosiota ja lisää työmatkaruuhkat ainakin kaksinkertaiseksi.

Nyt ihminen ajaa aamulla töihin ja illalla kotiin. Palveluliikennemallissa robotti ajaa hakemaan ihmisen kotoa, ajaa hänet töihin ja palaa sen jälkeen takaisin odottamaan uutta kyytiä. Matkojen määrä siis kaksin- tai jopa kolminkertaistuu laskutavasta riippuen. Jos ruuhkia halutaan vähentää, ratkaisu ei ole robottiautoissa vaan työaikojen porrastamisessa ja etätyön lisäämisessä.

Suhtaudun epäilevästi siihen, että robottiautot jonain päivänä korvaisivat yksityisautot kokonaan, ja että liikkuminen muuttuisi auton omistamisesta kuljetuspalvelun käyttämiseksi. Trendi on selvä, mutta aikataulu tulee olemaan todella pitkä ja lopputulos erilainen kuin mitä nyt kuvittelemme.

Sähköautojen tilanne on ihan toinen. Niiden yleistyminen on selvää, koska sähköautoilla on käyttäjän näkökulmasta monia selkeitä etuja.

Eniten sähköautot houkuttavat kaupunkilaisia, joilla tahtotila hämärtää joskus realiteetteja. Helsingin Sanomat kertoi VTT:n raportista, jonka mukaan sähköautot voivat yleistyä odottamattoman nopeasti. Sähkön hinta oli arvioitu alakanttiin, energiatehokkuus yläkanttiin ja epävarmuustekijät sivuutettu. Tarkkaavaiset (=realistiset) lukijat toivat ne kuitenkin esiin omissa kommenteissaan.

Sähköauto on edullinen ja näppärä nyt, kun valtio haluaa saada hankinnat alulle. Parkkihalleissa niille on varattu parhaat paikat. Tämä on tietenkin petollista. Valtion on jatkossakin kerättävä miljardinsa liikenteeltä. Polttoaineveron tuoton vähentyessä verotusta on pakko siirtää sähköautoihin.

Turha siis toivoa, että sähköautoilu tulisi jatkossakin olemaan edullisempaa kuin bensa-autoilu nyt. Sähköautojen myötä tulevat luultavasti myös tiemaksut ja ehkä gps-seuranta.

Sähköauton ympäristöystävällisyys on vähintäänkin kyseenalaista, sillä akkuteknologia pilaa hienolta näyttävän yhtälön. Kun sähköautobuumi maailmalla todella alkaa, volyymit laskevat autojen hintaa, mutta samalla litiumin kysyntä lisääntyy, mikä puolestaan nostaa hintoja. Litium-akkujen kierrättäminen on ymmärtääkseni hyvin hankalaa ja siksi uusia akkuteknologioita kaivataan kipeästi. Kemiaa ei voi kuitenkaan kiirehtiä eikä lahjoa.

Hesarin jutussa käsiteltiin sähköauton "tankkausta". Puolen tunnin odotus huoltoasemalla ei kirjoittajan mielestä ole kohtuutonta, sen aikana perhe voi syödä vaikka lounaan. Niinpä - mutta entä kun sata autoa haluaa tehdä saman?

Nykyisin tankkaus kestää pari minuuttia. Saman volyymin saavuttamiseksi pikalatauspisteitä pitäisi olla siis 15-kertainen määrä. Siinä loppuu tila huoltoaseman pihasta, ehkä myös kahvilan puolelta.

Teslan ratkaisu on vaihtaa akkuja. Tyhjä akku jää asemalle ja robotti vaihtaa täyden akun auton pohjaan. Näin "tankkaus" sujuisi jopa nykyistä nopeammin. Akkujen varauskyky heikkenee iän myötä, joten uusi akku olisi ehkä huonompi kuin vanha. Tämä voitaisiin huomioida "tankkauksen" hinnassa, mutta se vaatisi sähköautojen standardointia niin pitkälle, että saman kokoinen akkupaketti kävisi kaikkiin autoihin.

Tekniikan ennustamisessa tehdään aina virheitä aikatauluissa (asiat tapahtuvat paljon hitaammin kuin odotetaan), nykytilan jatkamisessa (tulevaisuus ei ole ekstrapoloitua nykyisyyttä) sekä skaalautumisen unohtamisessa (kun volyymi ja käyttö kasvaa, pelisäännöt muuttuvat - vrt. litiumin hinta ja latausajat).

Joka tapauksessa niin sähkö- kuin robottiautojenkin kehityksessä tullaan näkemään lähivuosina kiinnostavia asioita. Kannattaa seurata kehitystä!

PS. Ennustan, että tästä tulee vielä melkoinen hässäkkä, kun kannustimet ja etuoikeudet poistuvat, ja sähköautoja aletaan sekä seurata että verottaa. Näin kävi diesel-autoille. Valtio kannusti ostamaan vähäpäästöisiksi väitettyjä autoja ja peri siitä hyvästä lisäveroa. Kysynnän myötä dieselin hinta nousi bensan tasolle ja totuus dieselin päästöistä pudotti jälleenmyyntiarvoja. Valtion neuvoja seuranneet joutuivat maksumiehiksi ja -naisiksi, ja tunsivat valtion tempoilevan politiikan pettäneen heidät. Toivottavasti sama ei toistu sähköautojen kanssa.

GPS-seuranta tulee vääjäämättä

Neljä vuotta sitten Ollilan työryhmä esitti asteittaista siirtymistä kilometriveron käyttöön. Ehdotus sai paljon kielteistä julkisuutta -- eikö meitä nyt jo valvota ihan riittävästi, pitääkö seuranta ulottaa vielä autoiluunkin?

Asian tiimoilla on ollut muutama vuosi hiljaista, mutta kilometrivero ei ole hävinnyt minnekään. Sille ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Kun bensaveron tuotto alkaa laskea, vastaava rahasumma on kerättävä jostain muualta liikenteestä. Uudet tekniikat tekevät keräämisen entistä helpommaksi.

Sinä, joka kannatat itseään ajavia robottiautoja tai sähköautoihin siirtymistä, oletko tullut ajatelleeksi, että se tarkoittaa myös jatkuvaa ajamisen seurantaa ja siitä laskuttamista? Kun sähköautot alkavat yleistyä, polttoaineveron runsaan kahden miljardin tuotto alenee, ja on kompensoitava sähköautoilua verottamalla.

Vero ei voi kohdistua yksinomaan ajoneuvoon, koska bensa-auton eliniän aikana kuluttaman polttoaineen koko verotuotto pitäisi lisätä sähköauton hintaan. Myöskään sähköveroa ei voi korottaa, koska se nostaisi kotitalouksien ja yritysten kustannuksia.

Parhaiten polttoaineveron korvaisi lisämaksu, joka perittäisiin sähköautojen lataamisesta. Silloin sen tuotto riippuisi ajon määrästä, aivan kuten polttoaineveron nyt. Ongelmana on kuitenkin mahdollisuus ladata autoja taloyhtiön pihassa tai omasta kotipistorasiasta, mikä tekisi veron kiertämisestä houkuttelevaa.

Ainoaksi ratkaisuksi taitaa jäädä kilometripohjainen vero. Sähköautojen seuranta tulee muutenkin olemaan helppoa, koska GPS-järjestelmät ja tietoliikenneyhteydet ovat niissä valmiina. Robottiautoissa asia on vielä yksinkertaisempi, sillä ne suorastaan vaativat reaaliaikaista seurantaa toimiakseen.

Vanhaa asiaa, mutta on sentään jotain uuttakin: Satelliittinavigointijärestelmien tehokas hyödyntäminen Suomessa -toimenpideohjelman luonnos sisältää ajatuksen yhdistää mainoksia autojen liikkumiseen. Valtio voisi siis myydä kansalaisten liikkumistietoja mainostajille, samoin kuin se nyt myy väestörekisteristä osoitetietoja suoramarkkinoijille. Mainoksia katsomalla voisi saada alennusta kilometriverosta. Mitä Facebook edellä, sitä Suomen valtio perässä.

Ehkä kyse on yksittäisen virkamiehen kyseenalaisesta neronleimauksesta, jota ei kannata ottaa vakavasti, mutta silti se avaa silmiä huomaamaan, millainen maailma älyliikenteen visioiden takana odottaa.

GPS-seurannan tulo autoihin on vain ajan kysymys. Ehkä sitä muistellaan jonain päivänä samalla nostalgialla kuin turvavöitä ja nopeusrajoituksia nyt: molempia vastustettiin aikoinaan kekseliäillä argumenteilla, joiden tarkoituksena oli vain jatkaa entiseen tapaan. Ehkä lapsemme pitävät autojen (ja ihmisten) reaaliaikaista seurantaa modernin yhteiskunnan välttämättömyytenä.

Eikä kyse ole pelkästä Suomesta, vaan koko EU tulee ajamaan tällaista modernia hanketta ja näyttämään mallia koko autoilevalle maailmalle. On kiinnostavaa nähdä, minkä tien amerikkalaiset valitsevat, ja miten GPS-seuranta sovitetaan yksiin EU:ssa nyt vallitsevan tietosuojaeetoksen kanssa.

Kaikista perusteluista huolimatta ajatus siitä, että autoni raportoisi koko ajan viranomaiselle, missä se ja minä liikumme, tuntuu vastenmieliseltä ja pelottavalta. Etenkin kun sen perimmäisenä motiivina on vain rahan kerääminen. Totta, älypuhelin tekee samaa, mutta siihen on hyvä syy: tukiaseman on pakko tietää, missä puhelin sijaitsee.

Autoseurantaan ei ole pakottavaa syytä. Siksi me kansalaiset voimme vastustaa sitä viimeiseen asti.

Älyliikenteen hurja visio: parkkipaikat pois Helsingistä vuoteen 2030 mennessä

Päivän Hesari kuvaa rohkeaa älyliikenteen visiota: viidentoista vuoden kuluttua (2030) Helsingissä ei tarvita enää parkkipaikkoja, koska ihmiset ovat luopuneet henkilöautoistaan ja käyttävät liikkumiseen itsekseen ajavia robottiautoja.

Omasta autosta luopuminen tuottaa suuret taloudelliset säästöt, koska pääomaa ei tarvitse sitoa arvonsa menettävään metallikasaan. Parkkipaikkojen nyt viemä tila voidaan ottaa takaisin kaupunkilaisten haltuun, muuttaa pyöräteiksi ja puistoiksi. Asumisviihtyvyys paranee, liikenneonnettomuudet poistuvat ja saastuminen vähenee.

Visio on hieno, mutta onko sillä mahdollisuuksia toteutua? Liikenne on viimeisiä aloja, joihin digitalisaatio ei ole juurikaan vaikuttanut. Auton omistaminen on hölmöläisen hommaa, koska sen käyttöaste on vain neljä prosenttia. Suurimman osan ajasta auto seisoo täysin toimettomana, vieden vain tilaa muilta. Jotain on pakko tapahtua. Oma lompakko on kuluttajan paras kannustin.

Toisaalta liikenne on ala, joka vaatii valtavia investointeja ja autoihin on sitoutunut valtavasti rahaa. Jos Googlen robottiautot oikeasti tekisivät yksityisautoilun tarpeettomaksi, ihmiset alkaisivat dumpata autojaan ja kärsisivät taloudellisia tappioita, joiden kattamiseen älyliikenteen edullisuus ei riittäisi heidän elinaikanaan. Siksi liikenteen muutokset ovat hitaita, eikä 15 vuotta riitä alkuunkaan näin suureen mullistukseen.

Liikenteen perimmäinen ongelma on siinä, että kaikki tarvitsevat kuljetuspalvelua suunnilleen yhtä aikaa: aamulla töihin ja illalla takaisin. Ruuhkat pysyvät ruuhkina, tehtiin ne sitten omalla autolla tai robottipalveluna.

Älyliikenteen visio muistuttaa nykyistä taksijärjestelmää, sillä erolla että kyydit ovat halvempia koska palkkakustannus poistuu. Mutta joku ne robottiautotkin maksaa. Luopuisitko omasta autostasi, jos taksikyydin hinta puolittuisi? Tai laskisi kolmasosaan? Kuinka halpaa taksin käyttö pitäisi olla, jotta luopuisit omasta autostasi?

Omasta autosta luopuminen ei ole pelkkä kustannuskysymys. Auto on monella paljon enemmän kuin liikkumisväline. Arvostukset voivat toki muuttua. Ennen tärkeä on ase ja hevonen, nyt älypuhelin. Autoilun huippukausi on joka tapauksessa ohi, sillä kaikki länsimaiset tilastot kertovat autoilun vähenevän -- kiitos tietoyhteiskunnan.

Parantunut turvallisuus on kiistanalainen argumentti. Kuinka usein tietokoneesi oikuttelee tai sovelluksesi kaatuu? Kuinka usein verkkopalveluihin murtaudutaan? Vertaa tätä taksien kolarimäärään.

Toinen kiinnostava muuttuja on tietosuoja. Autojen GPS-tiemaksu herätti suurta vastustusta. Älyliikenteessä kaikkea liikennettä on pakkokin seurata reaaliajassa. Haluaisitko antaa tiedot liikkumisestasi järjestelmälle? Entä jos sen takana on (jutussakin mainittu) Google, joka tietää sinusta kaiken muutenkin?

Jonain päivänä älyliikenne korvaa suurten kaupunkien sisäistä liikkumista. Jos liikkuu vain kaupunkialueella, oman auton omistaminen on jo tänä päivänä epätaloudellista. Moni joutuu hankkimaan auton, koska haluaa liikkua myös maalle ja jopa toiseen maahan. Jos älyliikenne haluaa poistaa oman auton tarpeen, sen pitäisi korvata nykyauton kaikki käyttömuodot.

Muutoin käy niin, että ihmiset sitovat edelleen rahojaan autoon ja älyliikenteestä tulee vain lisäkustannus lähiseudun matkoja varten.