Suomella on salainen ase informaatiovaikuttamista vastaan: kirjastot. Niitä meidän on kiittäminen kansan lukuhaluista ja yleissivistyksestä, jota on vaikea murtaa maan rajojen ulkopuolelta. Tosin korona-ajan some-vaikuttaminen ja pääministerin biletyskohut ovat saaneet kysymään, miten pitkään tämäkään puolustus enää pitää. Pian vallan saa nuori sukupolvi, jonka mielestä lukeminen on epämuodikasta ja hidasta.
Ja juuri hitaudessa on kirjallisuuden voima. Voin kokemuksesta kertoa, että twiitin saa heitettyä maailmalle parissa sekunnissa, mutta kirjan tekeminen vaatii kuukausien intensiivistä työtä ja keskittymistä. Käsikirjoituksen lukevat aina muutkin ihmiset ennen painamista. Siinä prosessissa putoavat pois sosiaalisen median varjopuolet.
Myös lukijalta (tai nykyisin kuuntelijalta) vaaditaan eri tavalla keskittymistä, kun viestit eivät rullaakaan näytöllä itsestään, eikä teksti pompi aiheesta toiseen muutaman sekunnin välein.
Kirjastokin joutuu kilpailemaan kansalaisten suosiosta ja ajankäytöstä. Viime aikoina Suomessa on avattu monia upeita kirjastoja, kuten Helsingin Oodi ja viime keväänä Espoon Lippulaivan kirjasto.
 |
| Espoon Lippulaivan kirjaston lukutuoli. |
Aina käydessäni kirjastossa katson varausten noutohyllyn. Ennen varaukset piti pyytää virkailijalta, nyt ne löytyvät hyllystä numerokoodilla. Varattujen hylly kertoo, mitä ihmiset oikeasti lukevat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Ainakin Espoon kirjastosta löytyy yllättävän paljon myös englanninkielistä ammattikirjallisuutta eri aloilta.
 |
| Varattujen kirjojen hylly kertoo, mitä oikeasti lukijoita kiinnostaa. |
Erityisen paljon varaushyllyssä odottaa Lucinda Rileyn paksuja kirjoja. Siitä voi päätellä, että varsinkin naiset ovat edelleen aktiivisia kirjastojen käyttäjiä.
 |
| Varauksia Espoon pääkirjastossa. |
Tässä hyllyssä pisti silmään Rokotteet ja vaiettu tieto.
 |
| Rokotteet ja vaiettu tieto? |
Vaikka julkaisukynnys on korkea, sen yli pääsee aina myös kyseenalaisia teoksia.
Sellon kirjastossa on myös kirjojen vaihtohylly. Antikvariaatit eivät ota kaikkia kirjoja edes ilmaiseksi, mutta kirjastossa ne saattavat löytää uuden elämän. Itse löysin jokin aika sitten työn kannalta oikein kiinnostavan, 1970-luvulla julkaistun it-kirjan, joka antoi perspektiiviä kehitykseen.
 |
| Espoon pääkirjaston vaihtohylly. |
Hyllystä huokuu nostalgiaa. Tartuin Desmond Bagleyn kirjaan Islannin peli, joka oli aikoinaan suuri menestys Suomessa ja taisi ilmestyä myös jatkokertomuksena Apu-lehdessä. Kirja kiinnosti, koska päähenkilö taisi käydä Suomessa.
Muistiinpanojen mukaan luin kirjan 25.3.1977. Vaikka kirjan lukemisesta on yli 45 vuotta, siitä jäi nuorena mieleen neljä kohtaa. Ja miten sattuikin - kun avasin kirjan satunnaisesta kohdasta, sivulla oli juuri yksi niistä neljästä kohdasta (se, missä salaperäistä laitetta tutkiva insinööri ihmettelee, miksi laite lähettää kolmioaaltoa, joka muuttuu kanttiaalloksi).
 |
| Kirstilät odottavat uutta omistajaa. |
Viime käynnillä pisti silmään kokonainen Pentti Kirstilä -dekkarien kokoelma. Monia jännittäviä lapsuuden kirjoja, jotka kiinnostivat erityisesti siksi, että tapahtumat osuivat Tampereelle, mikä siihen aikaan oli harvinaista. Vahinko, ettei aikoinaan Johtolanka-palkittua Imeldaa ollut joukossa. Sen ostin e-kirjana muutama vuosi sitten.
Kirjastoista voi lainata myös dvd- ja Blu-ray-levyjä. Valikoimassa on jopa uusinta uutta 4K UHD -tekniikkaa käyttäviä levyjä.
 |
| Blu-ray 4K UHD -levyjä lainattavissa. |
Jos edellisestä kirjastokäynnistäsi on kulunut aikaa, käy tutustumassa tämän mainion laitoksen nykyisiin palveluihin! Saatat yllättyä. Kyse on paitsi verovarojen hyödyllisestä käytöstä, myös kansallisen turvallisuuden varmistamisesta.
Lisätty kuvia 8.9.2022
21 kommenttia:
Itse historianharrastajana olisin kiinnostunut etenkin vanhoista teoksista joita ei normaaleista kirjastoista enää löydy. Siksi toivonkin että myös Suomeen saataisiin yhtä kattava vanhojen kirjojen digitoitu Kansalliskirjasto kuin mitä Norjassa on: https://www.nb.no/search?mediatype=b%C3%B8ker sieltä löytyy digitoituna kaikki vanhat norjalaiset kirjat. Kun laittaa VPN:stä sijainniksi Norjan niin pääsee tuota kokoelmaa lukemaan.
Sitä päivää odotellessa kun myös suomalaisia vanhoja kirjoja löytyisi yhtä monipuolisesti digitoituna.
Minulta vei lukuhalut kouluaikana se kun koulussa oli äidinkielessä pakko lukea niin huonoja kirjoja. Tyyliin jotain "tyttöjenkirjoja".
Koko luokka pistettiin lukemaan samaa kirjaa ja sitten oli kysymyksiä kyseisestä kirjasta. Sitten välillä sai lukea oman kirjan josta piti tehdä kirjaesitelmä, seo oli sitten lähinnä pitkästyttävää kuunnella toisten kirjaesitelmiä.
Ikävää oli ettei koulussa luettu tietokirjoja, olisi ollut jotain hyötyä.
Minullekin jäi huonoja muistoja koulussa luetuista kirjoista. Kärpästen herra, Me kolme ja jengi, Musta poika ym. Olivat tavallaan klassikoita, mutta eivät siinä iässä kiinnostaneet eivätkä rohkaisseet lukuharrastukseen. Se harrastus syttyi ihan muuta kautta. Lukiossa sai sitten itse valita, mitä luki, kuten Kirstilän dekkareita tai muuta jännittävää.
Nyt vasta huomasin, että Pentti Kirstilä on kuollut viime vuoden keväänä (24. huhtikuuta 2021). En muista nähneeni uutista. Hänen alkupään Jäähyväiset-dekkarinsa olivat mainioita, erilaisia. Loppupään kirjoista muistan vain, että niissä tapahtui vähän ja juotiin paljon.
"Loppupään kirjoista muistan vain, että niissä tapahtui vähän ja juotiin paljon. "
Reijo Mäki ja Vares jatkavat samaa perinnettä.
Itse muistan oppineeni lukemaan seitsemän vanhana, eli ala-asteen ekaluokan aikoihin. Ennen itse koulua kuitenkin. Osasin lukea jo kun koulu alkoi. Hyvin nopeasti koulussa alkoi kirjoittamisen opettelu. Kaunokirjoituskin oli ihan alussa.
Kuitenkin, olin paljon mummolassa, eikä sielä oikeasti pienelle pojalle mitään tekemistä ollut. Televisiosta ei tullut silloin mitään, kanavia oli kaksi. Samoin televisiota ei edes saanut katsella, kun mummon mielestä se pilaa silmät.
Siten ainoa asia, jota mummolassa löytyi, oli massiivinen kirjahylly. Sielä oli valittujen palojen, niitä klassisia ruskea-kantisia kirjoja, joissa yhdessä kirjassa oli kolmesta neljään erillistä tarinaa. Ensimmäinen palanen jota koskaan muistan kokonaan yksin lukeneeni, oli "Se yö ei unohdu" (kirjasta löytyy kopio itseltäni edelleenkin, ostin paljon myöhemmin). Eli kuuluisa Titanicin uppoamisen tarina.
Pienelle pojalle se oli äärimmäisen jännittävä lukuelämys. Valtavan iso matkustajalaiva uppoaa. Oli kirjoitettu todella hyvin. Samalla tuo lukuelämys aiheutti sen, että olin myyty. Ahmin niitä kirjoja yksi toisensa jälkeen. Samoin hylly oli täynnä tietokirjoja. Kaikki klassiset kirjasarjat löytyi.
Eli itse tutustuin kirjoihin jo ennen kuin koulussa alettiin asiaa tuputtamaan. Olen ihan samaa mieltä, ne koulujen tuputtamat oli surkeita. Kuitenkin olen lukenut ihan kaikki viisikot pienenä. Tietysti myöskin ahmin valtavasti lehtiä. Pienempänä aku ankat, lucky luket, asterixit, tintit ja myöhemmin ammattimaisempaa.
Myöhemmin teini-iässä kuvioihin tuli tietokoneet ja kokonaan uusi ala ja maailma. Siten tietysti kirjallisuus ja lehdetkin vaihtuivat alan kirjoituksiin. Tässä vaiheessa itse Petteri Järvisenkin koko paletti tullut luettua, sitä myötä kun kirjoja ulos on tullut. Alkaen muinaisista DOS/Windows 3.0 kirjoista. Tietysti Järvisen kirjat ei ollut ainoita. Oli muitakin kotimaisia kirjoittajia. Suomessa oli valtavasti eri kirjoja ja lehtiä. Prosessori, Tietokone, Mikrobitti (se jäljellä oleva), Tiede ja Tieteen kuvalehdet. Istuskelin nimenomaan kirjaston lehtienlukusalissa usein lukemassa kaikenlaista. Luin niin paljon, etten vaivautunut raahaamaan niitä kotiin. Oli kätevämpää lukea ne paikan päällä. Luin ne kirjaimellisesti kaikki.
Kuitenkin, jos kelataan nykyaikaan, kirjat itse asiassa ei anna kovin kummoista tietoannosta. Samoin lehdet on aikamoista pinta-raapaisua. Nykyisin paras tiedonlähde on YouTube. Eikä todellakaan yhtään mikään kotimainen. Kaikki pikkuisenkin syvällisempi, niin alaan liittyvä (eevblog, louis rossmann, linus tech tips, miljoona muuta) kuin muukin (ukrainan tilanne, suomen nato-asiat) pitää katsoa ulkomailta ja englanninkielisistä lähteistä. Minä kävin kirjastossa ja yritin tehdä samaa mitä teininä, lukea Mikrobittiä. Mutta se vain jäi ontoksi. Se kertoi liian vähän ihan kaikesta. Sama koskee tiedelehtiä. Jos oikeasti haluaa nykyaikaista tietoa vaikka kvantti-puolelta, englanninkielellä löytyy vaikka mitä ja videona, mutta ei suomesta ja suomalaista mitään löydy. ATK-hylly on käytännöllisesti katsoen jo tyhjä. Aniharva enää kirjoittaa mitään. Tosin on asiatkin nykyisin jo niin monimutkaisia, että niistä on varmasti hankalakin mitään kirjaa kirjoitella. Jokin serverikäyttöjärjestelmän kirja olisi varmasti kymmenen osainen opus. Kaikki myös muuttuu hirveää vauhtia. Tosin niin se teki "windows 3.1 aikoinakin".
Se on sikäli sääli, kun kuitenkin silmille olisi parempi se vanha perinteinen kirja. Samoin se on kokemuksena mukava ja rauhoittava.
Yläasteella (1980-luvun lopulla) pidin kirjaesitelmän Tom Clancyn kirjasta Myrsky Nousee (Red Storm Rising).
Hieman liikaa sanotaanko vasemmalle kallellaan oleva opettaja ei arvostanut sitten yhtään, vaikka pääpointti koko kirjassa onkin 80-luvun tekniikalla käytävä sota euroopassa - kun aloittaja tässä oli NL. Ja kirjahan sitäpaitsi päättyy (SPOILER) onnellisesti aselepoon ennen ydinaseiden mukaantuloa.
Fyysiset kirjastot eivät ole enää tätä päivää. Kunnankirjastojen valikoima on melko yksipuolista että ei se oikein sivistä yhteiskuntaa jos kaikki lukee niitä samoja kirjoja. Näistä kirjastojen sivistyksen julistamisesta tulee mieleen lähinnä hyvesignalointi: halutaan esittää "tiedostavaa ja sivistynyttä" julistamalla kirjastojen tärkeyttä.
Mitä tulee ATK-kirjoihin niin kannattaako nykyään mitään oppaita enää kirjoittaa painetuiksi kirjoiksi? Kun oppaan saa valmiiksi niin se on jo vanhentunut. Toki vanhat ATK-kirjat antavat hyvän ajankuvan historiantutkijoille.
Kirjastoja myös pilataan muuttamalla niistä kaikenmaailman olohuoneita tässä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa ja eihän se toimi: https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4782416
Minä kävin Oodissa katselemassa tänä kesänä. Rakennus itsessään on tietysti hieno.
Oli se täynnä. Ihmisiä riitti. Siitä voisi periaatteessa olla ylpeä. Ihmiset käyttävät kalliilla rakennetun kirjaston palveluja.
Kuitenkin, olen vähän samaa mieltä kuin ylempi anonyymikin. Paikka on kuin sirkus. Eihän se mikään kirjasto ole. Se on lounasruokala ja kitarapaja. Viihde-keskus.
Jos oikeasti hienoa KIRJASTOA haluaa löytää, on sellainen esimerkiksi Turussa.
Tämä on vähän kaksivivahteinen juttu. Kirja formaattina on hieman ajastaan jäljessä. Mutta kuitenkin, kirja on ehdottomasti kaikkein luotettavin pitkäaikaisen tiedon tallennuksen muoto. Ongelma tulee, jos kukaan ei enää kirjoita kirjoja. Jää valtava aukko asioihin. Vain ne asiat, joista kirjoja on kirjoitettu ja jotka jotenkin on digitaalisena saatu säilytettyä pitkäaikaisesti, on niitä asioita, jotka tuleville sukupolville jää käyttöön. Mutta onko se aito ajankuva?
Ehkä tämä on myös se syy, miksi historia on tällä hetkellä niin vaikeaa ja suurelta osin arvailua.
Mutta samalla kirjastojen pitäisi pysyä olemassa, mutta onko tuo nyt se oikea muoto, että se on elokuvateatteri ja rap-konsertti samaan aikaan? Vai pitäisikö oikeasti tehdä, kuten tuolla toinen jo kirjoitti, digitoida myös asiat ja laittaa ne julkiseen jakeluun.
Onhan se vähän outoa, että itsenikin pitää hakea englanninkielistä tietoa YouTubesta, kun kotimaasta sitä ei löydy missään muodossa. Ei mitenkään kirjoitettuna tai tuotettuna. Tämä pitkässä juoksussa tarkoittaa koko Suomen kielen tuhoutumista. Yksi tärkeä osa kielen vaalimiseksi on se, että sillä kielellä kirjoitetaan/tuotetaan myös kaikki uusi kama. Eikä vain 30-vuotta vanhat kamat. Itse asiassa, väitän että heidän sivistyksessään on vakava aukko, jotka ei englanninkieltä osaa. Tai ole menneisyydessäkään osannut. Suomalainen tietomäärä on aina ollut hieman pinta-raapaisua. Jos oikeasti toimii ammattilaisena jossain alalla, aika nopeasti se toiminta suoritetaan jollain toisella kielellä.
Mahtavaa Petteri, että puolustat kirjastoja. Kirjasto on muuttunut vuosien mittaan paljon ja nykyään koululaisille löytyy paljon hyviä kirjoja, joista he saavat itse valita. Joitain kirjoja suorastaan ahmitaan ja tämä onkin tärkeää lukutaidon kannalta. Kirjastot tekevät paljon yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa ja tällä on vaikutusta median luku- ja ymmärrystaitoon. Tereveisin kirjastoautokuski Päijät-Hämeestä.
Internet Archiven Open Library olisi erinomainen verkkokirjasto kirjoille. Open Libraryn ongelmana on vaan tällä hetkellä se ettei sieltä löydy juurikaan suomenkielisiä kirjoja. Pikaisella haulla löytyi Rafel Paasion "Kun aika on kypsä": https://openlibrary.org/works/OL6147394W/ jonka voi kirjautumalla ilmaiseksi lainata digitaalisesti luettavaksi.
Suomalaiset kirjastot voisivat lahjoittaa poistoon menevät kirjansa vaikka tuonne Open Libraryyn, samalla tulisi kotimainen kulttuuriperintö varmuuskopioitua Yhdysvaltoihin ja kirjat tulisi hyödylliseen käyttöön.
Voisiko dosentti Vesa Heikkisen tuoretta twiittiä tältä päivältä https://twitter.com/tosentti/status/1567794712546840581 soveltaa myös lukemiseen?
Kannattaa muistaa myös, että kirjastoilla on laaja valikoima aikakauslehtiä ilmaisina e-lehtinä kotikoneella luettaviksi, Helsingissä noin 70 suomenkielistä ja ulkomaiset päälle. Sieltä löytyy mm. Tekniikan maailma, Suomen kuvalehti, Viinilehti, Tiede...
Kirjastot ovat hyviä paikkoja. Luen nyt kaikki Finlsndia-palkitut, ja kirjastosta ne löytyy. Olen käynyt myös Ruotsissa kirjastossa.
Kirjasto on minusta kirjallisuuden koti, vaikka siellä nykyisin on paljon muutakin.
Kirjastot ovat todella hyvä juttu.
Voi lainata kirjan ja lukea, jos ei jaksa kiinnostaa palauttaa lukematta. Osto kirjojen kanssa harmittaisi jos kirja ei kiinnosta.
Toinen juttu Oulun seudun Outi-kirjastosta voi lainata kirjoja jotka fyysisesti ovat esim. Kuusamossa. Muutamassa päivässä saa ne lähimpään kirjastoon.
Kolmas juttu on fyysisten kirjojen tekstiä EI voi muuttaa kuin uusinta painnokseen.
E-kirjojen sisältöä voidaan muuttaa jos sellainen syy ilmenee
samoin E-lehtien/näköislehtien tekstiä. WWW-sivuja voidaan poistaa jne eli sähköisiin medioihin ei voi luottaa.
kiva postitus
Vapaakappaletyöasemien verkostoa kirjastosisa saisi laajentaa: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/content/vapaakappaletyoasemat nyt sellaista ei löydy edes Tampereelta tai Pohjanmaalta.
Lappeenrannan maakuntakirjasto siirtyi remontin ajaksi väistötiloihin kauppakeskukseen. Paikallinen kierrätysfirma toi paikalle siirtolavan, johon virkahenkilöt lastasivat hävitettävät kirjat. Kolme vuotta jos oli ollut lainaamatta, saattoi joutua polttolistalle. Tuli mieleen Ray Bradburyn Fahrenheit 451.
Omaa kirjastoani olen kartuttanut paikallisen kirjaston poistoilla. Pääasiassa elämänkertoja ja tietopuolta, mutta myös romaaneja.
Milloin kävin viimeksi kirjastossa? Joskus tällä vuosituhannella. Teatterissa käyn vieläkin harvemmmin, viimeksi joskus 70-luvun puolivälissä näin Aladdin taikalampun. Pahuksen netti - siellähän kaikki on.
Youtubesta löytyy nykyään yhtä sun toista tietoa, esim vaikkapa it-alalta. Itse kuitenkin, jo johonkin aiheeseen haluan oikeasti perehtyä luen saman asian mieluiten tekstinä. On se sitten pitkähkö artikkeli aiheesta, tai tuore yliopiston lopputyö. Mitä tapahtuu ihmisten lukutaidolle ja keskittymiskyvylle, kun yhä enemmän ja enemmän tietoa tungetaan videoformaattiin. Lisäksi useinmiten videoista ensimmäiset 20-minuuttia on turhaa pölötystä. Ymmärrän toki videoiden käyttämisen jos jotain pitää demota tai näyttää, mutta suurinosa youtuben videosisällöstä kovissa tieteissä toimisi huomattavasti paremmin tekstinä.
Youtube-videot on hyviä vaikka jossain moottorisahan korjauksessa. Näkee miten toinen sen tekee. Mutta jos vähänkin teknisempaa asiaa, niin kyllä se lukemalla paremmin selviää.
Miksei löydy suomenkielellä hyvää tekstiä? No löytyykö ruotsiksi? Tai tanskaksi? Epäilen. Ei tänä päivänä enää viitsitä kirjoittaa omalla äidinkielellä, kun ei siitä juuri mitään hyödy. Hyvä, että Petteri vielä kirjoittaa, ostin viimeisimmän kirjasi myös.
Joka tapauksessa kirjasto on hyvä laitos, joka kannattaa säilyttää. Poikani ekaluokalla sai juuri kirjastokortin.
Lähetä kommentti