"Liikennevalojen ohjaus on ihan pielessä, ne vain lisäävät ruuhkia. Eivätkö insinöörit ikinä opi säätämään valoja oikein?"
Yleensä tällaisia purkauksia kuulee nuorten suusta. Siksi olin hämmästynyt lukiessani Uuden Suomen uutisesta ex-pääministeri Matti Vanhasen kiukuttelua asiasta. Tässä alkuperäinen Facebook-päivitys:
Liikennevalojen ohjaus tuntuu aina olevan pielessä, koska niitä ei voida optimoida juuri omaa liikkumista varten. Valoilla pyritään maksimoimaan liikenteen läpimeno kaikkiin suuntiin. Olisi helppoa näyttää vihreää aaltoa Mannerheimintien päästä päähän, jolloin Vanhasen kaltaiset kiireiset miehet pääsisivät äkkiä töistään Nurmijärvelle, mutta silloin poikittaisliikenne kärsisi.
Joskus näkee, että valot palavat punaisina, vaikka risteävää liikennettä ei ole lainkaan. Odottavasta autoilijasta tuntuu, että valojen ohjaus on täysin pielessä. Kyse voi olla siitä, ettei autoja haluta päästää tukkimaan seuraavaa risteystä, jossa punaiset palavat hyvästä syystä. Liikennekapeikko voi olla myös näkymättömissä mutkan takana.
Liikenne on kokonaisoptimointia, joka on erittäin mutkikas tehtävä. Yhdysvalloissa on esimerkiksi huomattu, ettei kaistojen lisääminen välttämättä nopeuta liikennettä. Jossain tapauksissa sujuvuus voi lisääntyä jopa kaistoja poistamalla, koska liikenneruuhkissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Matti Vanhasen päivitys tuntuu huonosti harkitulta myös sen vuoksi, että hänen työpaikkansa on Musiikkitaloa vastapäätä aivan Helsingin sydämessä. Matkaa rautatieasemalle on noin 200 metriä. Jos joku, Vanhanen olisi oikea henkilö käyttämään joukkoliikennettä, tai ainakin jättämään autonsa liityntäpysäköintiin. Virassa toimiessaan Vanhasella oli tapana ylistää Nurmijärvellä asumista, joten urputtaminen Helsingin keskustan ruuhkasta ihmetyttää. Tosin Nurmijärven vetovoima on muutenkin hiipunut. Ehkä muutkin pääkaupunkiseudulla töissä käyvät ovat kyllästyneet sahaamaan väliä edestakaisin.
Liikennesuunnittelussa on aina kohtia, jotka herättävät ihmetystä, eivätkä insinöörit ole erehtymättömiä. Itseäni kummastuttaa reitti Tuusulanväylältä lentoasemalle. Kun ajetaan etelästä ja käännytään Kehä III:lle länteen kohti lentokenttää, exit-kaista muuttuu kaarteen ajaksi kaksikaistaiseksi, mutta palaa jälleen yksikaistaiseksi ennen liittymistään Kehä III:lle.
Miksi mutka on rakennettu kaksikaistaisena, vaikka liittymissä on vain yhdet kaistat? Loppuivatko rahat vai onko tarkoitus, että ruuhkan sattuessa autot kerätään kaarteeseen jotta pääväylät pysyvät avoimina?
Yleensä tällaisia purkauksia kuulee nuorten suusta. Siksi olin hämmästynyt lukiessani Uuden Suomen uutisesta ex-pääministeri Matti Vanhasen kiukuttelua asiasta. Tässä alkuperäinen Facebook-päivitys:
 |
| Pyrkiikö Helsinki hidastamaan autoilua? |
Joskus näkee, että valot palavat punaisina, vaikka risteävää liikennettä ei ole lainkaan. Odottavasta autoilijasta tuntuu, että valojen ohjaus on täysin pielessä. Kyse voi olla siitä, ettei autoja haluta päästää tukkimaan seuraavaa risteystä, jossa punaiset palavat hyvästä syystä. Liikennekapeikko voi olla myös näkymättömissä mutkan takana.
Liikenne on kokonaisoptimointia, joka on erittäin mutkikas tehtävä. Yhdysvalloissa on esimerkiksi huomattu, ettei kaistojen lisääminen välttämättä nopeuta liikennettä. Jossain tapauksissa sujuvuus voi lisääntyä jopa kaistoja poistamalla, koska liikenneruuhkissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Matti Vanhasen päivitys tuntuu huonosti harkitulta myös sen vuoksi, että hänen työpaikkansa on Musiikkitaloa vastapäätä aivan Helsingin sydämessä. Matkaa rautatieasemalle on noin 200 metriä. Jos joku, Vanhanen olisi oikea henkilö käyttämään joukkoliikennettä, tai ainakin jättämään autonsa liityntäpysäköintiin. Virassa toimiessaan Vanhasella oli tapana ylistää Nurmijärvellä asumista, joten urputtaminen Helsingin keskustan ruuhkasta ihmetyttää. Tosin Nurmijärven vetovoima on muutenkin hiipunut. Ehkä muutkin pääkaupunkiseudulla töissä käyvät ovat kyllästyneet sahaamaan väliä edestakaisin.
Liikennesuunnittelussa on aina kohtia, jotka herättävät ihmetystä, eivätkä insinöörit ole erehtymättömiä. Itseäni kummastuttaa reitti Tuusulanväylältä lentoasemalle. Kun ajetaan etelästä ja käännytään Kehä III:lle länteen kohti lentokenttää, exit-kaista muuttuu kaarteen ajaksi kaksikaistaiseksi, mutta palaa jälleen yksikaistaiseksi ennen liittymistään Kehä III:lle.
 |
| Miksi kaarre on kaksikaistainen, vaikka liittymäkohdissa kaistoja on vain yksi? |
16 kommenttia:
Tuusulantien / Kehäkolmosen kaarteen kaksikaistaisuus on ilmiselvästi hitaampien ohittamista varten. Testattu. Toimii.
Jäitä hattuun ja kevyempi tossu oikeaan jalkaan niin polttoaineenkulutus laskee kummasti. Jos liikenne ei tunnu sujuvan vika ei ole liikennevaloissa, vika ei ole kaistojen määrässä vaan vika on kuskin asenteessa.
Suurin osa Vanhasen Valituksesta on sitä tavallista jonottajan raivoa, joka kostautuu bensankulutuksessa ja joskus isompinakin kuluina (pellin oikominen ja maalaaminan on kallista). Itsekin olen huomannut että tällainen selittämätön apinan raivo nostaa liikenteessä helposti päätään; silloin pitää taas kerran muistuttaa itselleen että "mihin tässä kiire olisi, valmiissa maailmassa?".
Vanhasen kritiikin kohteet ei ehkä ole ihan oikeita. Ongelma itse Helsingin keskustan liikenne joka ei ole optimoitu sujuvaan liikkumiseen auton kanssa.
Yksi ongelma on liian nopea vaihtuminen. Kestää hetken ennenkuin liikenne pääsee vauhtiin. Siksi vihreä pitäisi palaa pitempään. Mallia voi katsoa vaikka Floridasta.
Sitten voisi ottaa Syomessakin käyttöön useampi odotukaista punaisissa. Autot kiihtyvät eri tahtiin ja siksi vetoketjulla saataisiin useampi auto vihreällä menemään. Siitä voi mallia ottaa Lontoosta.
Tosin semmoinen vaatii parempa liikennekulttuurin, mutta Helsinki voisi näyttää mallia Suomessa.
Suomen liikennevalojärjestelmät on muutenkin jo viiskymmentäluvulta. Ulkomailla kun kulkee, oli sitten espanja tai saksa, useissa maissa on ymmärretty jo elektroniikan kehittyminen. Miksi enää käytetään ikivanhaa punainen keltainen vihreä valoa? Missä on LED-liikennevalot? Ulkomailla on hienoja ajastimia valojen vaihtumiseen (näyttää esim sekunteina). On "tiimalasin" näköisiä liikennevaloja, joissa "aika valuu" alaspäin. Suomi on mukamas jokin teknologian ykkönen, mutta kerta toisensa jälkeen täällä saa pettyä. Kaikki ympärillä on niin vanhaa ja nuhjusta. Ja tekniikasta jos mistä ei taatusti saada mitään irti.
Jaunaisissa rakennettiin iso liityntäparkkialue rautatieaseman viereen. Se saavutti nopeasti valtavan suosion. Paikallisliikenne ei ole kovin hyvä Kauniaississa niin moni ajaa kotoa autolla asemalle, mutta jatkaa Helsinkiin paikallisjunalla. Kauniaisissa pysköintialue on ilmainen kun jossain muilla paik♠oilla olen ymmärtänyt, että niistäkin veloitetaan.
Markus, noita laskureita on ehdotettu moneenkin paikkaan, Tampereellekin. Ei kuulemma saa toteuttaa ilman lakimuutosta koska tieliikennelaki ei tunne moisia liikennevalolaskureita...
Espoon Leppävaarassa liityntäpysäköintiä varten parkkihalli, jossa maksaa yhden euron päivässä. Harmi kyllä parkkioikeus pitää todistaa matkakortilla, jolla ei kuitenkaan voi maksaa kyseistä euroa, vaan pitää olla kolikko.
Jos liikennevalosuunnittelu kiinnostaa enemmän, niin tässä olisi hyvä kirjoitus, jossa selitetään yksityiskohtaisesti, miksi vihreä aalto ei usein miten onnistu: http://www.liikennevalot.info/tieto/vihreaaalto.shtml
Eli viime kädessä Helsingin kantakaupungin "ongelma" on siinä, että katuverkko on rakennettu jalankulkijan mittakaavaan, eikä autoilijan.
Mainio selvitys vihreän aallon matematiikasta, joka on todella vaikeaa. Toivottavasti joku laittaa linkin myös ex-pääministerin FB-sivulle.
Markus, Zarr: aikalaskuri toimii, jos liikennevaloissa on vakioaika. Suomessa yleensä valojen pituus lasketaan dynaamisesti liikenteen mukaan, niin laskuri ei toimi.
Lisää tietoa: http://www.liikennevalot.info/tieto/jalankulkijansekuntilaskuri.shtml
Mikko, olen jossain (ehkä Taiwan?) nähnyt sekuntilaskurin, jossa tuo joukkoliikenteen etuoikeus oli ratkaistu niin että jos bussi tuli juuri kun numerot olivat laskemassa nollaan, näyttöön ilmestyi bussin kuva laskurin sijaan. Se siis kertoi että jalankulkijat ovat ihan kohta pääsemässä yli, mutta päästetään vielä tämä bussi menemään.
Tuo ajan näyttö vihreään voisi olla paikallaan, mutta vihreän keston näyttö on tarpeeton, koska oleellista on vain valon väri, kun lähtee ylittämään. Tuollainen näyttö voisi luoda odotuksen, että jalankulkijan pitäisi ehtiä sen aikana yli vaikka asiaa ei lakiin kirjattaisikaan. Valojen suoja-aikakin on vain tekninen asia. Jos siellä ylittämässä on vaikka joku hitaasti liikkuva vanhus, ei saa ajaa päälle sanoi valo mitä tahansa.
Ihan käytännössä olen ollut paikoissa joissa on sekuntilaskuri ja se oli todella hyvä.
Eikä siinä tarvita mitään teoretisointia.
Viimeksi Shangaissa olin pari viikkoa ja sinne voi mennä kokeilemaan. Euroopastakin löytyy, mutta en muista nyt mistä ihan tarksti.
Ratkaisu pahimpiin risteyksiin on tietenkin liikenneympyrä, se nyt vaan toimii kuin ajatus ja liikenne soljuu. Typerät vähän väliä vaihtuvat valot ovat todella ärsyttäviä ja tuhlaavat vain polttoainetta, kun niitä ei nyt vaan oikein osata ohjelmoida tai saada risteyskohtaisilla tunnistimilla edes sinne päin älykkäiksi.
Kyllä näissä suomen valoissa olisi optimoinnin mahdollisuuksia, varsinkin jos uutta tekniikkaa otettaisiin käyttöön. Kuten moni jo mainitsi niin aikalaskuri olisi yksi laajasti käytössä oleva mahdollisuus. Lisäksi suomessa tuntuu olevan varsin pitkät vihreät jalankulkijoille. Muistaakseni esim. Berliinissä saa yleensä olla erittäin ripeä jos meinaa jalan keretä vihreillä koko kadun yli - muuten saa jäädä puoliväliin odottamaan seuraavaa valoa. Heuristiikasta voisi myös olla apua optimointiin. Liian usein autolla ajaessa valot vaihtuu edestä punaiseksi, painat jarrua ja hidastat, kappas ne vaihtuukin taas vihreäksi - mutta bensaa ja aikaa paloi. Samoin mopolla ajaessa huomasin että öisin piti ajaa päin punaisia koska ne vihreät ei vaihtuneet koskaan. Oulussa muuten suoritettiin kaupungin laajuinen optimointi pari vuotta sitten.
Helsinkiläinen tietää että kehä III:n kautta ei kannata ajaa lentökentälle ;-)
t. Tomi Pasanen
Lähetä kommentti