Hesari kertoo, miten Yle on yrittänyt neuvotella Kotikatu-sarjan tekijöiden kanssa uudesta esityskierroksesta. Neuvottelut ovat vaikeita, sillä sarjaa tehtiin seitsemäntoista vuoden ajan ja jaksoja on lähes 600. Sopimusosapuolia on niin paljon, että kohtuulliseen tulokseen on vaikea päästä. Jokainen haluaa itselleen mahdollisimman paljon, jolloin kukaan ei saa mitään.
Ylen mukaan koko sarjan esittäminen maksaisi 30-40 miljoonaa euroa. Summa on aivan väärältä planeetalta aikana, jolloin sisällöstä on jatkuvaa ylitarjontaa. Jotta tekijänoikeuden markkinat voisivat toimia, sopimuksissa määriteltyjen korvausten pitäisi olla tätä päivää, eikä vanhoja sopimuksia voi muuttaa jälkikäteen ilman kaikkien osapuolten hyväksyntää.
Niinpä on helpointa jättää Kotikatu esittämättä, jolloin kukaan tekijöistä ei saa mitään. Vaikka kulttuurintekijöiden leipä on kapea, tällaista käyttäytymistä voi kutsua ahneudeksi.
Kotikatu ei ole yksin. Ylellä on paljon muitakin tallenteita, joita se ei voi julkaista levyllä eikä esittää sopimussyistä. Oopperan taltioinnit ovat kuulemma kaikkein hankalimpia, koska jokaiselle kuorolaisellekin pitäisi maksaa jokaisesta esityksestä.
Kohtuuttomat hintapyynnöt ja vanhaan maailmaan suunnitellut sopimukset haittaavat eniten tekijöitä ja esittäjiä itseään. Meillä katsojilla ja kuuntelijoilla ei ole pulaa tarjonnasta, pärjäämme mainiosti ilman Kotikatua ja oopperataltiointeja. Televisio, radio, Facebook ja Youtube ovat täynnä sisältöä. Harmi vain, että kotimainen kulttuuri jää entistä vähemmälle kansainvälisen sisällön rinnalla.
Jos ala ei ymmärrä omaa etuaan, tekijänoikeuslain muuttamisen voisi aloittaa tästä nurkasta. Miten se olikaan: järkeä tekijänoikeuslakiin?
Lisäys klo 14: Hesarin uutisen mukaan tekijät vaativat 30-40 miljoonaa euroa Kotikatu-sarjan kaikista oikeuksista. Niillä Yle voisi laittaa sarjan jaksot Yle Areenaan vapaasti katsottaviksi. Kyse on siis enemmän kuin pelkästä uusintaesityksestä.
Otetaan puolivälistä 35 miljoonaa. Onko se paljon vai vähän 588 jakson oikeuksista? Jakolaskun mukaan jokaisen 45 minuutin jakson oikeudet maksaisivat 59 500 euroa. Maallikon mielestä se tuntuu paljolta, kun kyse on jo televisiossa näytetyn sisällön oikeuksista, joka ei sisällä mitään tuotanto- ym. kustannuksia. Lähes 60 000 euroa jaettavaksi jokaisen jakson tekijöille, siis esim. pari tonnia pääosan esittäjille, satasia käsikirjoittajille, kuvaajille, äänittäjille, lavastajille...? Ja kaikki siis 588 kertaa. Miten ihmeessä summa voi nousta näin korkeaksi?
Ylen mukaan koko sarjan esittäminen maksaisi 30-40 miljoonaa euroa. Summa on aivan väärältä planeetalta aikana, jolloin sisällöstä on jatkuvaa ylitarjontaa. Jotta tekijänoikeuden markkinat voisivat toimia, sopimuksissa määriteltyjen korvausten pitäisi olla tätä päivää, eikä vanhoja sopimuksia voi muuttaa jälkikäteen ilman kaikkien osapuolten hyväksyntää.
Niinpä on helpointa jättää Kotikatu esittämättä, jolloin kukaan tekijöistä ei saa mitään. Vaikka kulttuurintekijöiden leipä on kapea, tällaista käyttäytymistä voi kutsua ahneudeksi.
Kotikatu ei ole yksin. Ylellä on paljon muitakin tallenteita, joita se ei voi julkaista levyllä eikä esittää sopimussyistä. Oopperan taltioinnit ovat kuulemma kaikkein hankalimpia, koska jokaiselle kuorolaisellekin pitäisi maksaa jokaisesta esityksestä.
Kohtuuttomat hintapyynnöt ja vanhaan maailmaan suunnitellut sopimukset haittaavat eniten tekijöitä ja esittäjiä itseään. Meillä katsojilla ja kuuntelijoilla ei ole pulaa tarjonnasta, pärjäämme mainiosti ilman Kotikatua ja oopperataltiointeja. Televisio, radio, Facebook ja Youtube ovat täynnä sisältöä. Harmi vain, että kotimainen kulttuuri jää entistä vähemmälle kansainvälisen sisällön rinnalla.
Jos ala ei ymmärrä omaa etuaan, tekijänoikeuslain muuttamisen voisi aloittaa tästä nurkasta. Miten se olikaan: järkeä tekijänoikeuslakiin?
Lisäys klo 14: Hesarin uutisen mukaan tekijät vaativat 30-40 miljoonaa euroa Kotikatu-sarjan kaikista oikeuksista. Niillä Yle voisi laittaa sarjan jaksot Yle Areenaan vapaasti katsottaviksi. Kyse on siis enemmän kuin pelkästä uusintaesityksestä.
Otetaan puolivälistä 35 miljoonaa. Onko se paljon vai vähän 588 jakson oikeuksista? Jakolaskun mukaan jokaisen 45 minuutin jakson oikeudet maksaisivat 59 500 euroa. Maallikon mielestä se tuntuu paljolta, kun kyse on jo televisiossa näytetyn sisällön oikeuksista, joka ei sisällä mitään tuotanto- ym. kustannuksia. Lähes 60 000 euroa jaettavaksi jokaisen jakson tekijöille, siis esim. pari tonnia pääosan esittäjille, satasia käsikirjoittajille, kuvaajille, äänittäjille, lavastajille...? Ja kaikki siis 588 kertaa. Miten ihmeessä summa voi nousta näin korkeaksi?
16 kommenttia:
Taitaa maapallo saada asteroidin vieraakseen ennemmin kuin tekijänoikeus-käsite saa uutta verta XD
Sama tapahtui 1980-luvun kalleimmalla ylen tuotannolle 'Rauta-ajalle'.
Vihdoinkin puhutaan oikeasta ongelmasta.
Ahneudesta joka on pilannut monta asiaa Suomessa.
Ei YLE voi olla loputon lypylehmä.
Jos näitä tekijänoikeus asioita ei saada kohtuullisiksi ja helpoksi katoaa Suomen kulttuuri kun paperi ja videonauhat häviävät käytöstä.
Briteissä e-kirja on jo ohittanut paperisen.
Sama tapahtuu täällä vaikka kehitystä yritetään jarruttaa. Se vain ei onnistu loputtomasti. Nuorempi väki osaa kieliä ja netin käyttöä.
Vanhempi väestö tulee netissä vauhdilla perässä.
Kielitaito ei ole yhtä hyvä vanhemmalla väellä mutta oppimista tapahtuu sielläkin.
Mitä ihmettä e-kirjalla on tämän asian kanssa mitään tekemistä? Suomessa e-kirjojen korkeampi hinta johtuu ALVista, ei tekijänoikeuksista.
Kukas päättää korvauksista kun blogin pitäjän kirjasta otetaan uusintapainoksia, kirjailija vai kustantaja?
Onko kyseinen juttu muuten enemmän sopimus- vai tekijänoikeusasia? Kai sitä nyt voi pyytää työstään mitä vaan, eri asia meneekö kaupaksi.
Hyvä anonyymi jos vielä kertaa.
Voi pyytää mitä vain ja niinpä Englanninkielinen meneekin kaupaksi oli sitten kyse kirjasta tai muusta kulttuurista. On vain niin ettei Suomen kielelle voi odottaa saavansa samoja tuloja kuin Englanninkielellä. Mahdollisia asiakkaita on paljon vähemmän.
Pari kolme sattaa vuotta sitten Ruotsi oli korvaamassa Suomen kielen. Sitten Ruotsinkieiliset nostivat Suomessa Suomen kielen tärkeäksi Venäjän alaisuudessa, jotta maa saatiin itsenäiseksi.
Nykyään sitten on eduskunnassa esitys pakollisen Suomen kielen poistamisesta, jota ajavat Suomenkieliset ja Ruotsikieliset vastustavat.
Kai tämä kieli on vain liian pieni menestymään kun vielä kieltä käyttävät pyrkivät aktiivisesti vähentämään käyttöä.
Minä olen asunut muualla eikä minua haittaa vaikka Suomen kieli häviäisi tavallisesta käytöstä museoiden multimedia osastoille.
Kukas päättää korvauksista kun blogin pitäjän kirjasta otetaan uusintapainoksia, kirjailija vai kustantaja?
Tässä on nimenomaan kyse teoksista, joissa on kymmeniä tai satoja tekijöitä (ja lähioikeuksien omistajia), jolloin suostumus on saatava kaikilta. Oli osuus teoksesta miten pieni tahansa (yksi kuorolainen sadasta), hän voi kaataa koko projektin, jolloin kukaan ei saa mitään.
Onko kyseinen juttu muuten enemmän sopimus- vai tekijänoikeusasia? Kai sitä nyt voi pyytää työstään mitä vaan, eri asia meneekö kaupaksi.
Sopimusoikeutta, mutta Järkeä tekijänoikeuteen -kampanja lähti siitä, että pientä musiikintekijää tulee suojata isoa pahaa levy-yhtiötä vastaan kohtuuttomilta sopimuksilta. OKM on tästä periaatteesta samaa mieltä, joten ehkä sitä voisi soveltaa myös toisinpäin: julkaisijaa (ja viime kädessä kotimaista kulttuuria) on suojeltava oikeuksien kohtuuttomilta hintapyynnöiltä.
"Nykyään sitten on eduskunnassa esitys pakollisen Suomen kielen poistamisesta, jota ajavat Suomenkieliset ja Ruotsikieliset vastustavat."
Aiheen vierestähän tämä on mutta
kansalaisaloitteessa puhutaan pakollisesta ruotsista, ei toisesta kotimaisesta.
Mulle on aina olut vaikea ymmärtää miksi tuottajat hyväksyvät noin pöhköjä sopoimuksia. Kun se kuorolainen on käytännössä tuntipalkallinen duunari niin miksi ei kirjoiteta sopimusta jossa kaikki tekijänoikeudet siirtyvät tuotantoyhtiölle?
Missään muussakaan työssä työntekijä saa jälkikäteen erikorvauksia kun tuote sattuu menemään kaupaksi.
Starojen kohdalla moinen sopimus ei ehkä onnistu, mutta sellaisia ei olisi kuin muutama.
Hyvä HDMi
Mitä sanoo juridiikka tuohon. Onko tarkistettu perustuslaki juristeilta tai EU tasolta mitenkä laki pitäisi kirjoittaa?
Kuka on ollut asiantuntija?
Voisko bloggaaja siivota näitä asiaan kuulumattomia kommentteja välillä? Menee hyvät keskustelut ihan sivuraiteille.
Voisiko tuntematon tarkentaa mitä tarkoittaa asiaan kuulumattomilta.
Tarkoittaako nimettömiä vai nimellisiä kirjoituksia?
Jotkut käyttävät mitä tahansa aasinsiltoja päästääkseen tuulettamaan lempiaiheistaan, yleensä maahanmuutosta ja pakkoruotsista. Kuten on yllättäen tässäkin aiheessa on käynyt.
Minusta tässä paistaa suomalainen "minulla on oikeus" -asenne tekijänoikeuksiin, sen sijaan että kyse olisi resurssista, jolla voisi ansaita rahaa.
Laskin tuossa, että Ylen keskimääräisen tunnin hinnat ovat siellä 15000 euron hintaluokassa. Tässä mielessä tuo hinta uusinnalle on tosi kova. Yle Areena on nykyään aivan oleellinen osa Yleä, joten ainakin jossain muodossa niiden näkyvyys siellä on itsestäänselvyys, eikä peruste lisähinnalle. Käypä hinta mielestäni voisi olla 5-10 miljoonaa.
Samahan on nuo Gramexit ja muut. Isolla radiokanavalla 2 euroa minuutti, mutta Yle joutuukin maksamaan samasta esityksestä 20 euroa minuutilta. Toki on han siinä kuvakin, äänen lisäksi, mutta ylihintaiselta tuntuu verrattuna radioon.
Oma veikkaus on, että suomalainen to-teollisuus ja YLE ajetaan vaan alas jossain vaiheessa hyvin rajusti. Maailma muuttuu monella alueella koko ajan valtavasti:
1) kaupungistuminen yleistyy. Tämä poistaa tarvetta @450-verkoille, dvb-t-lähetyksille (dvb-s hoitaa syrjäseuduilla, jonne Suomessa jää lopulta asumaan luokkaa 50 000 ihmistä) ja 56k/adsl-modeemeille. Suomessa 50 vuoden päästä 99% asuu kaupungeissa tai kehyskunnissa.
2) netti nopeutuu ja ennen pitkää kaikilla on 1000/1000 Mbps netti kotona. Tähän ei menee kauaa. Pessimistinen veikkaus on 10 vuotta. Netti korvaa kaikki fyysiset jakeluvälineet ja ipv6 + multicast dvb-c/t:n.
3) toimitusverkot menevät ihan uusiksi ihan jo senkin takia, että nettikauppa yleistyy ja iptv on vaivattomampi käyttää. cd/dvd jää pois, bluray ei kuvan laadusta huolimatta kiinnosta ja on rampautettu to-tahojen toimesta mainoksilla ja muulla roskalla.
4) Broadcasting-mentaliteetti on vanhentunut eikä sovi nykyajan ihmisten ajankäyttöön. Myös kaikki pilvidigiboksit ja muut on ajettu hyvin ahtaalle to-lakien takia, joten ihmisillä menee vaan hermo niihin. On vain ajan kysymys, koska kaikki jakelu on iptv:n kautta.
5) YLEllä ja muilla on ongelmia pysyä kehityksessä mukana. Areena ja vammainen 30 päivän esitysaika ohjelmissa ei sovi kaikille ja varsinkaan nuoremmalle polvelle. Iso osa tulee haluamaan on demandia. YLEn on muututtava tai sitä ei vaan enää käytetä.
6) TO-järjestöt vetelevät viimeisiään. Suomessa on jo musiikkilehdistö kaikki saman firman omistuksissa ja pääosa levyistä tulee monikansallisilta firmoilta. Tällainen roskamusiikki tulee marginalisoitumaan valkoroskan suosikiksi samalla kun muut etsivät indietä hajautetusti. TO-järjestöt jatkavat harhaanjohtavaa uutisointia virallisista listoista ja pian ajautuvat ahtaalle elleivät korruptoidusti saa kansanedustajia luomaan heille uusia tuloautomaatteja kuten laajentamalla kasettimaksua IoT-kodinkoneisiin. Esim. leivänpaahtimiin tulee varmasti kasettimaksu vielä.
Lähetä kommentti