YLEn Kuningaskuluttaja puolustaa pientä kuluttajaa markkinatalouden pimeitä voimia vastaan. Asiakas saa olla alituiseen varovaisena, ettei tule kusetetuksi vaikkapa 8,5 gramman painoisten karkkipussien vuoksi.
Kuluttaja on puolustajansa ansainnut ja oikeita epäkohtia löytyy viljalti.
Mutta kuluttajan asema on muuttunut siitä, mitä se oli kun ohjelma vuosia sitten alkoi. Netin keskustelupalstojen, verkkokauppojen ja sosiaalisen median ansiosta kuluttajalla on yhä enemmän valtaa. Joskus tulee mieleen, että joku tv-kanava voisi tehdä Kuningaskauppias-ohjelman puolustamaan kauppiaiden etuja. Olisiko se paremmin Maikkarin tai Nelosen heiniä?
Lähtökohta, jonka mukaan paha kauppias sortaa aina pientä asiakasta, kääntyy helposti ympäri. Varsinkin netissä pienikin asiakas pystyy sortamaan suurta kauppiasta.
Moni asiakas käy tutustumassa digikameroihin myymälässä ja sovittamassa merkkivaatteita kaupassa, mutta tilaa sitten samat halvemmalla verkkokaupasta. Mikään laki ei kiellä tällaista toimintaa, mutta jos osat olisivat päinvastoin, Kuningaskuluttaja puuttuisi asiaan. Kauppiasta saa vedättää, asiakasta ei.
Yleensä kauppiaat joustavat lain pykälistä asiakkaan eduksi. Esimerkiksi palautus- ja vaihto-oikeus on kauppiaan hyväntahtoisuuden varassa. Lakisääteistä velvollisuutta siihen ei ole. Vaihto-oikeus ei ole yksiselitteinen edes silloin, kun tuotteessa on jotain vikaa. Myyjän on vain korjattava tuote tai alennettava hintaa virheen tuoman haitan verran. Se, että osti vahingossa väärän tuotteen tai sai jouluna kaksi samaa kirjaa, ei ole lain tuntema vaihtoperuste.
Joillakin kodinkoneliikkeillä on erittäin joustava tuotteiden palautusoikeus. Urheilun ystävät hakevat ennen kisoja parhaan taulutelevision ja palauttavat sen kisojen jälkeen. Erityisen joustavia ollaan Gigantissa. Eräs nettituttu kokeili erilaisia läppäreitä ja tableteja. Vasta kahdeksannen vaihdon jälkeen Gigantti sanoi, että "rajaton vaihto-oikeus" loppuu nyt tähän. iPad jäi hänelle.
Kauppa joutuu myymään asiakkaan "kokeilemat" laitteet alennuksella seuraavalle ostajalle, mikä tulee sille kalliiksi. Kahdeksan vaihdon myötä Gigantti hävisi luultavasti koko viimeisen laitteen 800 euron myyntihinnan, ei pelkkää katetta.
Jenkkikaupoissa palautusoikeus on laaja ja vaatteissa se voi olla jopa kahden kuukauden mittainen. Salaisuus on siinä, että palautetut tuotteet paketoidaan ja myydään tyynesti uusina. Jos asiakas valittaa, hänen tuotteensa vaihdetaan kyselemättä uuteen. Koskaan ei voi tietää, saako kaupasta ensimmäisellä kerralla uuden vai jo jonkin aikaa käytetyn tuotteen. Siksi en itse osta mitään arvokasta USA:sta.
Vain verkkokaupassa on aina 14 vuorokauden palautusoikeus. Silloinkin palautettavan tuotteen pitäisi olla käyttämätön. Moni asiakas käyttää tätä härskisti hyväkseen ja palauttaa tuotteen kahden viikon jälkeen kyllästyttyään siihen. Yleensä kauppias joustaa, koska on helpompi kärsiä tappio kuin alkaa riidellä kuluttajan kanssa -- ja ottaa riski Kuningaskuluttajasta.
Mihin muihin vedätyksiin Kuningaskauppiaan pitäisi puuttua? Tai voisiko Kuningaskuluttaja joskus tarkastella asioita myös toisesta näkökulmasta?
Kuluttaja on puolustajansa ansainnut ja oikeita epäkohtia löytyy viljalti.
Mutta kuluttajan asema on muuttunut siitä, mitä se oli kun ohjelma vuosia sitten alkoi. Netin keskustelupalstojen, verkkokauppojen ja sosiaalisen median ansiosta kuluttajalla on yhä enemmän valtaa. Joskus tulee mieleen, että joku tv-kanava voisi tehdä Kuningaskauppias-ohjelman puolustamaan kauppiaiden etuja. Olisiko se paremmin Maikkarin tai Nelosen heiniä?
Lähtökohta, jonka mukaan paha kauppias sortaa aina pientä asiakasta, kääntyy helposti ympäri. Varsinkin netissä pienikin asiakas pystyy sortamaan suurta kauppiasta.
Moni asiakas käy tutustumassa digikameroihin myymälässä ja sovittamassa merkkivaatteita kaupassa, mutta tilaa sitten samat halvemmalla verkkokaupasta. Mikään laki ei kiellä tällaista toimintaa, mutta jos osat olisivat päinvastoin, Kuningaskuluttaja puuttuisi asiaan. Kauppiasta saa vedättää, asiakasta ei.
Yleensä kauppiaat joustavat lain pykälistä asiakkaan eduksi. Esimerkiksi palautus- ja vaihto-oikeus on kauppiaan hyväntahtoisuuden varassa. Lakisääteistä velvollisuutta siihen ei ole. Vaihto-oikeus ei ole yksiselitteinen edes silloin, kun tuotteessa on jotain vikaa. Myyjän on vain korjattava tuote tai alennettava hintaa virheen tuoman haitan verran. Se, että osti vahingossa väärän tuotteen tai sai jouluna kaksi samaa kirjaa, ei ole lain tuntema vaihtoperuste.
Joillakin kodinkoneliikkeillä on erittäin joustava tuotteiden palautusoikeus. Urheilun ystävät hakevat ennen kisoja parhaan taulutelevision ja palauttavat sen kisojen jälkeen. Erityisen joustavia ollaan Gigantissa. Eräs nettituttu kokeili erilaisia läppäreitä ja tableteja. Vasta kahdeksannen vaihdon jälkeen Gigantti sanoi, että "rajaton vaihto-oikeus" loppuu nyt tähän. iPad jäi hänelle.
Kauppa joutuu myymään asiakkaan "kokeilemat" laitteet alennuksella seuraavalle ostajalle, mikä tulee sille kalliiksi. Kahdeksan vaihdon myötä Gigantti hävisi luultavasti koko viimeisen laitteen 800 euron myyntihinnan, ei pelkkää katetta.
 |
| Gigantissa on (lähes) vapaa vaihto-oikeus. |
Vain verkkokaupassa on aina 14 vuorokauden palautusoikeus. Silloinkin palautettavan tuotteen pitäisi olla käyttämätön. Moni asiakas käyttää tätä härskisti hyväkseen ja palauttaa tuotteen kahden viikon jälkeen kyllästyttyään siihen. Yleensä kauppias joustaa, koska on helpompi kärsiä tappio kuin alkaa riidellä kuluttajan kanssa -- ja ottaa riski Kuningaskuluttajasta.
Mihin muihin vedätyksiin Kuningaskauppiaan pitäisi puuttua? Tai voisiko Kuningaskuluttaja joskus tarkastella asioita myös toisesta näkökulmasta?
11 kommenttia:
Erittäin hyvä aihe, josta ei ole paljoa puhuttu. Olen itsekin miettinyt miten pitkälle kuluttajien oikeuksia voidaan oikein lisätä. Minun maalaisjärjellä kohtuullisuuden raja on monessa kohtaa jo ylitetty. Kaupasta vähäksi aikaa "lainatut" tuotteet ja huvin vuoksi kokeillut ja palautetut tavarat nostavat myös hintoja.
Itse suosi(si)nkin vähempää säännöstelyä ja vapaampia markkinoita, eli vaikka rajoitetumpaa palautus-/peruutusoikeutta halvemmilla hinnoilla, kuten esim. hotelleissa ja lennoissa on usein mahdollista.
Kyllä kauppiaalle pitää maksaa tukea mitäänostamattomien asiakkaiden tutustumisesta kauppiaan tuotteisiin.
Tässä on hyvä uusi sosiaalituki suomalaisille, kun olemme kyllästyneet köyhien ja työttömien avaustamiseen.
Johan sitä autokauppiaille alkaa sitten satelee rahaa kirstuun, kun Robinin levyn lahjoitettuaan voi tehdä koeajosta tukihakemuksen valtiolle.
En nyt pysty rahaministerin osoitetta tähän liittämään, kun en ole vielä tuota tukea itsekään nostanut!
Kaupat eivät tarjoa palautusoikeutta hyvää hyvyyttään vaan se on keino madaltaa kynnystä tuotteen
ostamiseen.
Toki tässä on varsin härskiä väärinnäyttöä. Härskeintä mielestäni on ostaa tuote, palauttaa ja sitten ostaa se palautettu tuote uudestaan. Väärinkäytöstä tapahtuu yhtä lailla etämyynnissä kuin kaupastakin ostettaessa.
Toki raja on häilyvä. Minä usein tutustun tuotteisiin kaupoissa ennen ostopäätöstä. Sitten kun oston aika on, en koe moraalista velvollisuutta ostaa sieltä, missä olen katsonut.
Toki sopisi, että kaupat saisivat enemmän vapautta asiassa. EU:ssahan aiotaan säätää, että lailla ei voisi pakottaa ilmaista palautuspostitusta.
Toisaalta on toiseenkin suuntaan varaa mennä. Ns. avatessa rikki olevat tuotteet pitäisi voida vaihtaa ehjään.
"Jenkkikaupoissa palautusoikeus on laaja ja vaatteissa se voi olla jopa kahden kuukauden mittainen."
Kyllä Suomessa laitetaan paremmaksi:
"
Dressmann tarjoaa 6 kuukauden avokauppaa kaikille tuotteille. Laajan laadunvalvontamme ansiosta voimme antaa tuotteillemme markkinoiden parhaan ostotakuun. Jos haluat vaihtaa tai palauttaa käyttämättömän tuotteen, voit tehdä sen kaikissa myymälöissämme myös maan rajojen yli.
Muista säilyttää kuitti!
"
Dressmanin asiakkaana en halua tietää mihin tämä perustuu...
@Ari Laakso:
Eiväthän nuo ole mitään lakiin perustuvia oikeuksia vaan kauppojen omia kilpailukeinoja, joten ne voivat lopettaa nuo käytännöt koska siltä tuntuu. Turha yhteiskuntaa on tässä syyllistää säännöstelystä.
Yhdysvalloissa taitaa ruuvi pikkuhiljaa kiristyä noiden höveleiden palautusoikeuksien suhteen, koska kys. kilpailukeino tulee niille todella kalliiksi.
Joustavat palautusehdot alentavat ostokynnystä ja lisäävät kauppaa. Siksi niitä käytetään.
Kauppias voi periaatteessa valita itse kilpailukeinonsa. Käytännössä kuluttajien odotukset asettavat usein minimivaatimukset. Lain mukaisella palautusoikeudella ei monella alalla kauan businestä harrasteta.
Meille suurelle yleisölle, kuluttajille, on tärkeää, että kilpailu toimii optimaalisesti. Pelisääntöihin on puututtava jos peli menee tylsäksi.
Kuluttajanäkökulman lisäksi meille pitää avata, ja keskustelua käydä, kauppiaan, tavarantoimittajan, muiden toimialojen, työntekijöiden kuin keskusliikkeidenkin näkökulmat huomioiden.
Valta ei saa siirtyä liiaksi kenellekään.
Kauppiaan näkökulmasta ongelmana on tällä hetkellä verkkokauppa. Kivijalan konsepti on vanhentunut ja perinteisen kauppiaan on turha valittaa kohtaloaan. Muutoksesta on puhuttu jo vuosituhannen vaihteesta. Aikaa uuden mallin keksimiseen on ollut tarjolla. Nyt käytössä ei enää ole kuin kalliita keinoja, joista yksi on palautusoikeus.
Vaatteissa käyttämisen ja kokeilun raja on aika selkeä toisin kuin jossain elektroniikassa, joten tällaisia voi antaa. Harva säilyttää vaatteita käyttämättömänä paria kuukautta. Tosin veikkaan, että tuo houkuttelee väärinkäyttöön.
Lidlillähän on sääntö, että minkä tahansa tuotteen voi palauttaa, jos ei ole täytyväinen. Keskolla on sama Pirkassa. Elintarvikkeissa toki tappiot ovat aika pieniä, joten tuo kannattaa.
En todellakaan näe perinteistä kauppaa vanhentuneen. Ei kaikkea viitsi ostaa näkemättä netistä. Palautusoikeus ei ole mitään uutta. Marketeilla sitä on ollut jo 1970-luvulta asti. Jokainen muistaa kliseen: alennustuotteilla ei ole palautusoikeutta. Se ei liity etämyyntiin.
Eiköhän kyseessä olemtiedon ja osaamisen epäsymmetrinen korjaamisesta.
Asiakas ei ole asiantuntija joka alalla
Yrityspuilellahan ei ole kuluttajan suojaa ja se on hyvä tietää etukäteen.
Minusta kuluttajalle kuuluu parempi suoja, mutta ei rajaton.
En ymmärrä miksi valitetaan jos ostaja katsoo tuotetta useammassa paikassa eikä ole ostopakkoa katsomisen jälkeen olemassa.
Se kuuluu vain hyviin ruokatapoihin
. Jos kosket, ota myös. Siinäkään katsominen ei velvoita ottamista.
Kuluttajansuoja on alun perin luotu kaupanteossa heikommassa asemassa olevan oikeuksien turvaamiseksi. Jos nykyään valitetaan suotta pikkuasioista, on se minusta hyvä indikaattori siitä, että homma toimii.
Suurissa ja merkittävissä asioissa on ilmeisesti saavutettu tasapaino -- oikeus ja kohtuus toteutuvat.
Siksi pikkujutuista nillittämista ei voi käyttää perusteena hyvän järjestelmän purkamiselle. Haluammeko todella 'caveat emptor' -tyylisen perävalotakuun takaisin vallitsevaksi markkinatavaksi, kannattaa miettiä.
Haluan tuoda asiaan toisen näkökulman: kyse ei ole kuluttajien ja kauppiaiden vastakkain asettelusta, vaan ennen kaikkea kuluttajien suojelemisesta toisia kuluttajia vastaan. Kuluttajana maksan tuotteiden hinnoissa esimerkiksi sen, että jotkut toiset kuluttajat härskisti käyttävät palautusoikeutta hyväkseen palauttamalla jo kuluttamansa tuotteen takaisin kauppaan. Tai ihan vaan palauttavat tuotteen, kun itse pyrin huolellisesti selvittämään tuotteen ominaisuudet niin, että palautusoikeutta ei tarvitse kevein perustein käyttää.
Lähetä kommentti