Elokuvat digiboksilta tablet-koneelle ja katseluun

Luultavasti sinullakin on digiboksin kiintolevy täynnä ohjelmia ja elokuvia, joita et koskaan ehdi katsoa. Itse löysin pelastuksen Nexus 7 -tablet-koneesta. Kun tallenteet siirtää digiboksista sen muistiin, ohjelmia voi katsella matkoilla tai -- oma suosikkini -- kuntosalilla. Siirtoa varten ei voi antaa yleisiä ohjeita, koska se riippuu täysin laitteesta ja voi olla mitä tahansa helpon ja mahdottoman välillä.

Totta, elokuvien äänimaailma kärsii kuulokkeista eikä draaman kaari pääse oikeuksiinsa, kun katselu tapahtuu useammassa palassa, mutta onhan tv-lähetyksissäkin mainoskatkoja. Sitä paitsi suuri osa tv-elokuvista on sellaisia, että katselu osissa ei ainakaan pahenna niitä.

Katseluun käy tietysti myös iPad tai Surface, mutta Nexus on ainoa, jossa toimiva VLC-ohjelma näyttää myös Ylen tekstitykset. Tekstien konvertointi iPadin ymmärtämään mpeg 4-muotoon vaatii työlästä uudelleenkoodausta. Seitsemän tuuman ruutu näyttö riittää katseluun mainiosti, 10 tuumaa on melkeinpä turhan iso. Airdroid tekee elokuvien siirrosta tabletiin helppoa, koska edes kaapelia ei tarvita.

Vanhimmat tallenteeni olivat maanneet levyllä odottamassa useita vuosia. On ollut hauska katsoa uudelleen klassikoita, jotka on viimeksi nähnyt lapsena televisiosta. Tämän kevään aikana olen saanut purettua lähes koko tallennejonon.

Tallenteiden joukossa oli sekä kielteisiä että positiivisia yllätyksiä. Ei ruumiita makuuhuoneeseen vuodelta 1959 on mustavalkoinen tekele, jossa sankareita ovat suomalainen lentokapteeni ja yksityisetsivä. Miehet eivät hätkähdä, vaikka olohuoneesta löytyy ruumis -- he pakkaavat sen laatikkoon ja lähettävät takaisin Helsingin hotellissa majaileville ulkomaisille roistoille. Lopussa voi nähdä jamesbondmaisia piirteitä, kun sankareita ollaan upottamassa happoon ja roistot pettävä nainen ehtii ajoissa pysäyttämään nosturin.

Aikoinaan elokuva lienee ollut vaikuttava ja Malagassa sekä Mallorcalla kuvatut kohdat todella eksoottisia. Harvalla oli 50-luvulla mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Kuvauksissa on oltu suuripiirteisiä: taksi, jonka päähenkilöt ottavat Malagan kentältä, on tällainen (kuvat iPadistä):

Lähdössä Malagan kentältä.

Matkalaukku laitetaan auton katolle. Kun auto tulee hotelliin, taksi onkin paljon isompi ja matkalaukut otetaan auton sisältä:

Saapuminen Malagan hotelliin.

Kun sisältö oli niukkuushyödyke, katsojat eivät olleet turhantarkkoja. Ei liioin ollut internetiä, jossa tarkkasilmäiset nyt saavat tyydytystä ruotiessaan pienimpiäkin virheitä.

Malagan kenttä on hieman muuttunut noista ajoista.

Kaksikielinen Suomi näkyi elokuvissa aina 1960-luvulle asti.

Monet muutkin tunnetut elokuvat ovat tämän päivän katsojan mielestä korkeintaan nostalgisia. Truffaut'n Morsian pukeutui mustaan (1967) rakentuu yhden idean varaan. Skandaalihäät (1940) luottaa päähenkilöidensä karismaan, mutta on tarinana simppeli ja suomenkieliseltä nimeltään aivan metsässä.

Paikka auringossa (1951) on jäänyt elämään Elizabeth Taylorin ja Montgomery Cliftin ansiosta. Muutoin raskaana olevan tyttöystävän hylkäämisestä varoittava elokuva olisi joutanutkin pölyttyä historiaan. Outoa kyllä, tämän klassikon esitti poikkeuksellisesti Nelonen eikä Yle. Niin ikään Bussipysäkki (1956) muistetaan vain Marilyn Monroen ansiosta.

Tuoreimmista elokuvista Pelon hetket (1993) voi unohtaa saman tien, kuten myös Copycat - kopiomurhaaja (1995), joka lienee mainion Sigourney Weaverin huonoimpia elokuvia. 88 minuuttia on liian epärealistinen ollakseen jännittävä ja Tieto - Knowing (2009) muuttuu kiinnostavan alun jälkeen periamerikkalaiseksi uskontofantasiaksi. Lentokoneen maahantörmäyskohtaus on kuitenkin vaikuttava.

Sitten positiivisia yllätyksiä. Tatin Enoni on toista maata (1958) on yllättävän hauska ja sijoittuu ranskalaisittain epätyypilliseen futuristiseen kotiin. Monsieur Hulot tuo mieleen Mr Beanin.

Enoni on toista maata -kääntäjä on hyvin ajassa mukana.

Vielä suurempi yllätys on ranskalainen tieteiselokuva Chrysalis (2007). IMDB:n arvio 5,3 tuntuu lähes loukkaukselta. Elokuva on yllätyksellinen ja sen kuvallinen ilmaisu kuin parhaasta jenkkileffasta. Myös Clooneyn tähdittämä versio Solariksesta (2002) oli tunnelmaltaan vaikuttava. Pandorum (2009) on vaikea luokitella mitenkään muutoin kuin että kaikki avaruusaluksessa tapahtuvat mysteerit ovat kiehtovia.

Nexus 7 ja VLC näyttävät YLEn tekstitykset ilman kikkailuita tai konversioita. 

Hitchcockin Vaarallinen romanssi (North by Northwest, 1959) on klassikkoasemansa ansainnut, vaikka kuuluisa lentokoneen takaa-ajokohtaus onkin epälooginen ja hölmö. Erityisenä ansiona on elokuvan lopetus, joka välttää pakolliset muodollisuudet ja jättää hyvän maun suuhun. Kömpelö suomennos on ymmärrettävä, koska Northwest viittaa lentoyhtiöön (mutta miksi kukaan pakenisi ulkomaille Etelä-Dakotasta, ja vieläpä pohjoisen suuntaan?).

Näin paljon elokuvia (ja tv-sarjat sekä dokumentit päälle) ehtii uuden tekniikan ansiosta katsella puolessa vuodessa. Eivätpä unohdu leffat enää kiintolevylle, ja kuntokin kohenee niitä salilla katsellessa.