Kotimainen media-ala on (YLEä lukuunottamatta) kriisissä. Rohkeatkin ideat ovat tervetulleita suomalaisen journalismin pelastamiseksi.
Viestinnän professori Hannu Nieminen on oman ehdotuksensa antanut: teleoperaattorien viiden miljardin liikevaihdosta voisi lohkaista yhden prosentin (50 miljoonaa) kotimaisen median tukemiseen. Perusteluna on, että "operaattorit toimivat tavallaan ilmaisen uutisen tarjoajana".
Hmm... ehkä ihan näin rohkeita ehdotuksia ei kuitenkaan tarvita. Operaattorit eivät ole valtion kaltainen verottaja, joten niiden asiakkailtaan perimien maksujen on oltava suhteessa käyttöön. Lehtien lukeminen verkossa ei kuluta kaistaa juuri nimeksikään. Miksi juuri operaattoreita pitäisi verottaa median tukemiseksi?
Kimmo Sasin ehdotus on paljon parempi (ja sama, mitä itse ehdotin jo 1,5 vuotta sitten): YLE-vero ei voi olla yhden toimijan erikoisoikeus. Sitä on tarvittaessa voitava käyttää myös muuta journalismia ja monipuolista viestintää tukeviin tarkoituksiin.
YLE-lakia ei ehkä ole ajateltu sovellettavaksi lehdistöön, mutta viime aikoina YLE näyttää lähestyneen lehdistöä blogeineen ja nettiin painettuine sisältöineen. Esimerkiksi Sanna Ukkolan ilkeä ja räväkkä kolumni on kuin suoraan iltapäivälehdestä.
Ratkaisu pitäisi löytää YLEn julkisen palvelun tehtävän määrittelystä, mutta siihen sen paremmin poliitikoilla kuin professoreillakaan ei näytä olevan halua. Kaikki, mitä YLE haluaa tehdä -- on se sitten tanssikilpailuja, HBO-sarjoja tai kolumneja -- tulkitaan nyt julkiseksi palveluksi, johon muiden medioiden on sopeuduttava.
Hannu Nieminen, jonka YLEn hallintoneuvosto valitsi äskettäin YLEn julkisen palvelun asiantuntijaksi, olisi oikea henkilö ottamaan kantaa tähän kysymykseen. Mitä on julkinen palvelu tämän päivän mediamaailmassa, jossa kaikkea sisältöä on saatavissa rajattomasti ja lähes ilmaiseksi YLEstä riippumatta?
Jatkossa YLE-vero tulee muuttaa yleiseksi mediaveroksi, jolla tuetaan muutakin kuin YLEn mediatoimintaa. Rahavirta kulkee pikemminkin niin päin, että verolle tulee yhä uusia jakajia. Esimerkiksi hyvitysmaksun uudistus, joka kirjattiin kaksi vuotta sitten hallitusohjelmaan, voidaan viedä läpi vain siirtämällä maksu veron sisään.
Operaattoreilla on ihan tarpeeksi murheita muutenkin. Puhelu- ja tekstiviestitulot laskevat asiakkaiden siirtyessä ilmaisiin ip-palveluihin. Datasiirto kaksinkertaistuu vajaan parin vuoden välein, mutta yhteydet on hinnoiteltu kiinteällä kuukausihinnalla. Ja samalla pitäisi rakentaa koko maahan uutta 4G-verkkoa. Tehtävä on riittävän vaikea ilman tällaisia ehdotuksiakin.
Viestinnän professori Hannu Nieminen on oman ehdotuksensa antanut: teleoperaattorien viiden miljardin liikevaihdosta voisi lohkaista yhden prosentin (50 miljoonaa) kotimaisen median tukemiseen. Perusteluna on, että "operaattorit toimivat tavallaan ilmaisen uutisen tarjoajana".
Hmm... ehkä ihan näin rohkeita ehdotuksia ei kuitenkaan tarvita. Operaattorit eivät ole valtion kaltainen verottaja, joten niiden asiakkailtaan perimien maksujen on oltava suhteessa käyttöön. Lehtien lukeminen verkossa ei kuluta kaistaa juuri nimeksikään. Miksi juuri operaattoreita pitäisi verottaa median tukemiseksi?
Kimmo Sasin ehdotus on paljon parempi (ja sama, mitä itse ehdotin jo 1,5 vuotta sitten): YLE-vero ei voi olla yhden toimijan erikoisoikeus. Sitä on tarvittaessa voitava käyttää myös muuta journalismia ja monipuolista viestintää tukeviin tarkoituksiin.
YLE-lakia ei ehkä ole ajateltu sovellettavaksi lehdistöön, mutta viime aikoina YLE näyttää lähestyneen lehdistöä blogeineen ja nettiin painettuine sisältöineen. Esimerkiksi Sanna Ukkolan ilkeä ja räväkkä kolumni on kuin suoraan iltapäivälehdestä.
Ratkaisu pitäisi löytää YLEn julkisen palvelun tehtävän määrittelystä, mutta siihen sen paremmin poliitikoilla kuin professoreillakaan ei näytä olevan halua. Kaikki, mitä YLE haluaa tehdä -- on se sitten tanssikilpailuja, HBO-sarjoja tai kolumneja -- tulkitaan nyt julkiseksi palveluksi, johon muiden medioiden on sopeuduttava.
Hannu Nieminen, jonka YLEn hallintoneuvosto valitsi äskettäin YLEn julkisen palvelun asiantuntijaksi, olisi oikea henkilö ottamaan kantaa tähän kysymykseen. Mitä on julkinen palvelu tämän päivän mediamaailmassa, jossa kaikkea sisältöä on saatavissa rajattomasti ja lähes ilmaiseksi YLEstä riippumatta?
Jatkossa YLE-vero tulee muuttaa yleiseksi mediaveroksi, jolla tuetaan muutakin kuin YLEn mediatoimintaa. Rahavirta kulkee pikemminkin niin päin, että verolle tulee yhä uusia jakajia. Esimerkiksi hyvitysmaksun uudistus, joka kirjattiin kaksi vuotta sitten hallitusohjelmaan, voidaan viedä läpi vain siirtämällä maksu veron sisään.
Operaattoreilla on ihan tarpeeksi murheita muutenkin. Puhelu- ja tekstiviestitulot laskevat asiakkaiden siirtyessä ilmaisiin ip-palveluihin. Datasiirto kaksinkertaistuu vajaan parin vuoden välein, mutta yhteydet on hinnoiteltu kiinteällä kuukausihinnalla. Ja samalla pitäisi rakentaa koko maahan uutta 4G-verkkoa. Tehtävä on riittävän vaikea ilman tällaisia ehdotuksiakin.
21 kommenttia:
Hyvä kirjoitus samasta aihepiiristä:
http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2013/05/09/mielipide_journalismi_ei_tarvitse_tukia_vaan_muutoksen_hyvaksymista
Yksi toimittaja kirjoittaa ikävästi Petteri Järvisen omasta puolueesta vihreistä ja Järvinen haluaa Yle-veron pois. Esimrkki vihreidein uskomattomasta herkkä hipiäisyydestä.
Miksi valtion pitäisi tukea paperille painettujen sanomalehtien jakelua, kun lehtiä voi helposti lukea näyttöpäätteltä. Lehdille tulee tätä kautta valtavia kustannussäästöjä. Ongelma ehkä on journalistinen eli kykenevätkö toimittajat tekemään lukijoita kiinnostavia juttuja. Valtion tukea saavat lehdet ovat tulleet kastroiduiksi. Ne eivät uskalla esittää valtiojohtoa kohtaan kritiikkiä tukien menetyksen pelossa. Itsenäistä Helsingin Sanomia rankaistiin arvonlisäverolla. Valtiovalta ehkä halusi viestittää HS:lle, että nyt suu suppuun valtiojohdon asioista tai vero nousee.
Petteri ja Sasi: "YLE-vero ei voi olla yhden toimijan erikoisoikeus."
Miksi ei? Mitä hyötyä olisi varojen hajauttamisesta eri toimijoille? Onhan Ylessä itsessään sisäisiä toimijoita, kuten maakunnat ja ruotsinkielinen toimitus.
"Sitä on tarvittaessa voitava käyttää myös muuta journalismia ja monipuolista viestintää tukeviin tarkoituksiin."
Mikä on "muu journalismi"?
En näe yhteisten verovarojen hajauttamisessa muuta tavoitetta kuin varojen siirron yhtiöille.
Ei mitään tukea lehdille. Yksityisten yritysten pitää selvitä tai kuolla. Suomen mediamarkkinat ovat aivan riittävän suuret pystyäkseen ylläpitämään yksityisiä mediayrityksiä.
Perinteiset mediayritykset ovat ajaneet itse itsenä vaikeuksiin sitomalla kustannuksensa valtavan korkeiksi.
Miksi valtion pitäisi tukea paperille painettujen sanomalehtien jakelua, kun lehtiä voi helposti lukea näyttöpäätteltä.
Miksi valtion pitäisi tukea verotuksella viihdettä, jota voimme helposti saada näyttöpäätteellemme rajattomasti ilmaiseksi?
Haluan uskoa, että journalismilla on oma arvonsa yhteiskunnan rakentajana. Toistaiseksi näyttöpäätejournalismi ei ole elättänyt tekijöitään.
Perinteiset mediayritykset ovat ajaneet itse itsenä vaikeuksiin sitomalla kustannuksensa valtavan korkeiksi.
Samaa voisi tietenkin sanoa tästä valtionyhtiöstä, alkaen vaikka toimitusjohtajan 25 000 euron kuukausipalkasta. Mutta kun rahat tulevat veroista, ei huolta.
Petteri voisi lopettaa Ylen dissaamisen. Se on rumaa, eikä sovi tyyliisi.
Kumpi loppuu ensin -- televisio sellaisena kuin sen tunnemme vai Yle? Jos ja kun Yle joskus romahtaa, ei televisioon jää enää kanavia katsottaviksi. Netflixeistä sun muista ei ole vielä korvaaviksi. MTV:n katsomoa en kestä katsella. Ylen Areena on hyvä. Kaiken ei tarvitse olla kaupallisin periaattein laskettua.
Maailmaa voi parantaa niin monella muullakin tavalla kuin kadehtimalla tätä instituutiota tai sen "etuoikeuksia".
Pidän YLEä tärkeänä ja arvostan julkista palvelua, jota itsekin käytän. Julkinen palvelu pitäisi kuitenkin määritellä jollain tavalla. Tilanne, jossa yksi yhtiö rahoittaa verovaroin kilpailunsa kaupallisia toimijoita vastaan, ei ole nykyaikaa.
Lehdistön pitää sopeutua nettiin ja viestintämaailman muuttumiseen. Samaa voi edellyttää julkiselta palvelulta.
Ei valtion pidä kompensoida perinteisten mediafirmojen järjetöntä kustannusrakennetta.
Ylen kustannusrakenteella ei voi puolustaa tälläistä kompensaatiota. Itse en kannata kilpailua vääristäviä tukia. Tälläiset tuet sementoisivat perinteisten mediafirmojen asemaa uusia yrittäjiä vastaan.
Suomessa on myös yksityisiä median tuottajia kuten Jussi Media joka ei saa tukea. Toiminta ei ole kannattavaa mutta toimimme harrastuspohjalta. Myös muut journalistit voivat vallan hyvin toimia harrastuspohjalta. Perinteiset journalistit ovat tottuneet olemaan eliitin suojeltuja rakkikoiria.
Julkinen palvelu pitäisi kuitenkin määritellä jollain tavalla.
Eiköhän Ylen mielekkäin tehtävä ole tarjota ja valvoa viestinnän rajapintoja. TV- ja radiolupatoiminta on juuri tätä. Ilman viestijöiden asiallista käyttäytymistä viestintä ei olisi mahdollista. Tarkoitan yhtälailla teknistä, kuin moraalistakin puolta. Jonkun pitää valvoa.
Jos tilanne viestinnässä on muuttunut, niin onko muutoksen aiheuttanut...
1. Tekniikka (erityisesti internet)? Kuitenkaan esim. vanhusten ja vankien keskuudessa internet ei kilpaile viestinnässä.
2. Se, että Ylessä on lopetettu moraalisten rajapintojen määrittely, ja siirrytty "ostamme sitä mikä sattuu kiinnostamaan" -linjalle? - Yleläisten tai katsojalukujen sanelemana. Tai sitten arvojen muuttuessa liberaalimaan suuntaan rajapintojen valvonta vähenee.
3. Onko syy ulkopuolisissa tuottajissa, yksilöissä ja yrityksissä, jotka ei tarjoa Ylelle sen vaatimia sisältöjä. Ehkä ei enää ole hannukarpoja ja pekkalepiköitä.
jatkan:
Ylen pitäisi siis käytännössä asettaa reunaehtoja viestintään. Nykyisellään se estää mainontaa ja kiroilua, mutta tämä ei vielä riitä.
Instituutioiden tarkoitus on tuoda kaikille yhteiset säännöt, jotta yhteiskunta voisi toimia rakentavasti. Olisikin outoa jos Yle pyrkisi rikkomaan sääntöjä ja rajoja. Silloin se olisi "anti-instituutio".
Ylelle ei pidä laittaa mitään rajoituksia, koska rajoitukset pienentävät tehokkuutta. Yksityisen median pitää pärjätä omillaan.
@Jussi
Esittämäsi avoin valtakirja YLE:lle tehdä mitä huvittaa ja kun rahat ei sitten ennen pitkää riitä nostetaan YLE-veroa ei ole terve lähtökohta. Se ajaa meidät tilanteeseen, jossa on vain YLE ja muutama iso kansainvälinen mediatalo tuottavat sisältöjä jotain johon YLE:n kynnet eivät (vielä) riitä.
Viestinnä tasapuolisuuden ja terveen kilpailun säilyttämisen lähtökohtana pitää olla, että YLE ei saa kilpailla muiden toimijoiden kanssa, koska se kantaa käytännössä vain marginaalisesti riskiä toimistaan.
Toinen vaihtoehto on, että subventoidaan sitten kaikkia toimijoita niin että alennetaan niidenkin riskejä.
Koska meillä käytännössä ei ole varaa ruveta tukemaan kaikkia mediataloja yhtä lailla ja siirtää bisnesriskejä veronmaksajan harteille, on määriteltävä rajat YLE:n palvelulle.
Jos näin ei tehdä markkina ajautuu isoihin ongelmiin ja saamme ennen pitkää korvillemme EU:n kilpailulainsäädännöstä -- ja se olisi itse asiassa meille aivan oikein.
Julkisen palvelun tehtävän määrittelystä käytävän järkevän keskustelun pohjaksi tarvittaisiin kuitenin lisää läpinäkyvyyttä YLE:n kulurakenteista.
Toimintakertomus, tilinpäätös ja se YLE:n uutisten sivuilla ollut karkea laskelmaviritemä ja graafit siitä mihin YLE-verostasi rahat menevät oli varsin vaatimaton ja korkean tason näkymä.
Tarvitaan paljon tarkempia lukuja ja graafeja, tyyliin BBC O'Gram. Harmi, ettei tuon graafin se versio, jossa pystyi porautumaan syvemmälle ole enää verkossa saatavilla, mutta tuostakin jo näkee paljon paremmin kuin jostain parista piirakasta ja pylväsgraafista.
Juuri näin.
Siksi ihmetyttää, miksi YLEn roolista on liki mahdoton saada aikaan asiallista keskustelua. Vaihtoehtoina ovat vain "YLEä ei saa rajoittaa mitenkään" -malli ja "Lopetetaan koko YLE" -linja.
Poliitikkojen hiljaisuuden ymmärtää, onhan YLE eduskunnan radio. YLE sitoo näppärästi poliitikot itseensä, antaa näille ruutuaikaa ja kutsumalla heitä ohjelmiinsa. Tuskin on sattumaa, että tosi-tv:n juontaja on istuva kansanedustaja.
"Datasiirto kaksinkertaistuu vajaan parin vuoden välein, mutta yhteydet on hinnoiteltu kiinteällä kuukausihinnalla."
Kun esimerkiksi verkkoteknologia tekee 10x hyppyjä (100 -> 1000 -> 10000), operaattoreilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa :-)
Ottaen huomioon miten suomalaiset operaattorit edelleen investoivat paljon (kannattaa verrata muihin pieniin maihin) ja tekevät hyvää tulosta, kyseessä on enemmänkin halu maksimoida tulot kuin todellinen ongelma.
Eikö olisi fiksumpaa keskustella yleisradiotoiminnasta suomessa, kuin että keskusteltaisiin jostain yhtiöstä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Julkisen_palvelun_yleisradiotoiminta
Tarvitaanko Suomessa yleisradiotoimintaa vai ei? Ilmeisesti ei tarvita, koska emme puolusta sen keskeisimpiä tehtäviä.
Wikipedia: "Valtiollisten yleisradioyhtiöiden historia juontaa juurensa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin oivallettiin radion mahdollisuudet tukea Eurooppaan muodostuneiden uusien valtioiden kansallista itsetuntoa."
EU sai rauhanpalkinnon, koska Euroopassa on ollut rauha toisesta maailmansodasta lähtien. Mutta mikä rooli onkaan ollut yleisradioilla?
Yleisradion tehtävänä on luoda kansallista propagandaa. Ylen tarkoitus on nimenomaan legitimoida Suomen valtion olemassaolo. Kaupalliset toimijoille ei luultavasti tulevaisuudessa tule olemaan intressejä tukea Suomen valtion olemassaoloa.
Kun esimerkiksi verkkoteknologia tekee 10x hyppyjä (100 -> 1000 -> 10000), operaattoreilla ei pitäisi olla mitään ongelmaa :-)
Myös tukiasemapaikkojen hinnat ja tukiasemien teknologia kallistuu koko ajan. Lisäksi verkkoa pitää Suomessa rakentaa sinnekin, missä se ei ole taloudellisesti kannattavaa käyttäjämäärien perusteella (kesämökit ym).
pieniin maihin) ja tekevät hyvää
tulosta
Tulos ei tule mobiilidatasta vaan puheesta, tekstiviesteistä ja roamingista, jotka ovat kaikki hitaassa laskussa. Datasiirto sen sijaan kasvaa nopeasti.
kyseessä on enemmänkin halu maksimoida tulot kuin todellinen ongelma.
Kaikilla yrityksillä on halu maksimoida tulot, myös ulkomaisilla operaattoreilla.
Janox: Itse en kannata kilpailua vääristäviä tukia. Tälläiset tuet sementoisivat perinteisten mediafirmojen asemaa uusia yrittäjiä vastaan.
Tervettä järkeä. En ymmärrä miten Petteri voi nähdä asian niin umpi-poliittisesti, että ehdottaa tukia media-alalle, Yle-veron kätkemistä yrityksiin. Sehän olisi jo komentotaloutta.
Yleisradion tehtävänä on luoda kansallista propagandaa. Ylen tarkoitus on nimenomaan legitimoida Suomen valtion olemassaolo.
Olisi hyvä jos Yle osaisi luoda uskottavaa, perusteltua propagandaa. Siitä että me suomalaiset olemme merkittäviä. Nyt se ei sitä tee.
Yleisradioon varmasti kuuluu myös julkisen keskustelun mahdollistaminen ja Suomen kielen tukeminen.
Tänään on saatu ensimmäinen päätös siitä, mikä EI ole YLEn julkista palvelua: uhkapelien näyttäminen. Päätös on looginen ja olikin hieman huvittavaa kuulla Veikkauksen johtajan kommentoivan sitä radiossa: "Mutta kun näin on tehty 42 vuotta eikä siinä ennenkään ole ollut mitään ongelmaa..."
Ei niin, mutta maailma muuttuu. Varsinkin viestinnän alalla.
Lähetä kommentti