Eilinen käännöskeskustelu tuoreena mielessä pysähdyin Hesaria lukiessani sivulle A4. Siinä on valokuva hyvinvointipalveluyrittäjästä:
Sanomalehdetkään eivät ole enää kovin tarkkoja käyttämiensä valokuvien suhteen. Oheinen kuva muistuttaa salamalla päin naamaa otettujen digipokkarien tuotoksia, mutta tässä salama on ilmeisesti ollut kuvaajan kädessä. Joka tapauksessa suora salama on latistanut valon ja vieraan henkilön selkä peittää kolmasosan kuvasta, mutta mitäpä niistä. Myönteistä on, ettei salama heijastu taustalla olevasta ikkunasta.
Huonoja kuvia on lehdissä nähty aina, mutta ne liittyvät äkillisiin uutistapahtumiin. Tässä on kyse toimituksen tekemästä jutusta, jossa kuvilla ei ole ollut kiire (toisen henkilön kuvan tämän vieressä onkin laadukkaampi, HS:n oman kuvaajan ottama).
Luulen, että valtaosa lukijoista ei huomaa kuvassa mitään outoa. Digikuvaus on totuttanut meidät huonoihin valokuviin ja yleiseen laaduttomuuteen. Jos kuva olisi otettu kännykkäkameralla, se olisi vielä paljon huonompi: siinä olisi liike-epäterävyyttä ja kuva olisi vinossa. Arkikuvien mittareilla tämähän on suorastaan hyvä. Todennäköisesti kuvaajakin on pitänyt otostaan onnistuneena, kun on kerran lähettänyt sen valtakunnan päälehteen.
Ajan henki on, ettei laadulla ole niin väliä. Miksi maksaa turhasta, jos kukaan ei huomaa tai ainakaan välitä? Harrastajalaatu riittää.
Pitää vielä korostaa, että yleensä Hesari käyttää vain hyvälaatuisia kuvia, joten tässä on todennäköisesti sattunut työtapaturma. Mutta jos lukijat alkavat olla niin tottuneita huonoihin kuviin, etteivät kiinnitä niihin huomiota lehdessäkään, laatuun ei kannata sielläkään panostaa liikaa.
 |
| Lehdet eivät ole kovin tarkkoja valokuvien laadun suhteen. |
Huonoja kuvia on lehdissä nähty aina, mutta ne liittyvät äkillisiin uutistapahtumiin. Tässä on kyse toimituksen tekemästä jutusta, jossa kuvilla ei ole ollut kiire (toisen henkilön kuvan tämän vieressä onkin laadukkaampi, HS:n oman kuvaajan ottama).
Luulen, että valtaosa lukijoista ei huomaa kuvassa mitään outoa. Digikuvaus on totuttanut meidät huonoihin valokuviin ja yleiseen laaduttomuuteen. Jos kuva olisi otettu kännykkäkameralla, se olisi vielä paljon huonompi: siinä olisi liike-epäterävyyttä ja kuva olisi vinossa. Arkikuvien mittareilla tämähän on suorastaan hyvä. Todennäköisesti kuvaajakin on pitänyt otostaan onnistuneena, kun on kerran lähettänyt sen valtakunnan päälehteen.
Ajan henki on, ettei laadulla ole niin väliä. Miksi maksaa turhasta, jos kukaan ei huomaa tai ainakaan välitä? Harrastajalaatu riittää.
Pitää vielä korostaa, että yleensä Hesari käyttää vain hyvälaatuisia kuvia, joten tässä on todennäköisesti sattunut työtapaturma. Mutta jos lukijat alkavat olla niin tottuneita huonoihin kuviin, etteivät kiinnitä niihin huomiota lehdessäkään, laatuun ei kannata sielläkään panostaa liikaa.
28 kommenttia:
Enpä olisi uskonut, että Petteri Järvinen ja Jore Puusa olisivat ikinä mistään samaa mieltä. :D
Olen aina ollut Puusan kanssa samaa mieltä kuvanlaadun merkityksestä. Olemme eri mieltä vain siitä, kuka päättää laadusta: kuvaaja vai kuvia ostava asiakas (viime kädessä lehden lukija)?
Luulenpa että laaduttomuus kestää vähän aikaa.
Jos katso vaikka ulkomaisia netti/Ipad lehtiä, niin todella hienot kuvat ovat niitä jolla ihmiset saadaan pysähtymään ja lukemaan lehteä.
Mitä sattuu kuviahan on sitten netissä ilmaiseksi jakelussa, mutta miksi maksaa huonosta laadusta. Tuskin Suomalaiset eroavat kuitenkaan muista.
Jokaiseltahan löytyy nykyään Canonin järkkäri joten miksi maksaa valokuvista? Ja laadusta saamme sitten nauttia, parhaana esimerkkinä presidentin virallinen valokuva. Mutta tuosta maksettiinkin jo pari tonnia, joten sillä hinnalla saa jo vähän photoshoppia kaupan päälle. Taisi mennä kaverihinnalla :-P
Kuvaajan nimeä googlaamalla selviää että kyseessä on valokuvaajan ottama kuva.
"Hallitsen niin studio- ja miljöökuvauksen kuin henkilö- ja tuotekuvat..." Vai niin.
Ammattilaisesta kertoo se, että salama on ollut irti kamerasta. Mutta miksei kuvaaja käyttänyt heijastettua salamaa vaan tyytyi kuvaan, joka näyttää pokkarilla otetulta?
"Jokaiseltahan löytyy nykyään Canonin järkkäri joten miksi maksaa valokuvista?"
No huh huh - Miksi käydä parturissa kun hiukset saa itsekin poikki? Oli kyse työstä kuin työstä, kyllä ammattijälki näkyy. Ikävä kyllä kukaan ei halua siitä maksaa. Niinpä kuvituskuvat ostetaan eurolla microstock-pankista ja kun tarvitaan tietty kohde, kuva räpsäistään itse. Tätä menoa valokuvaajat kuolevat sukupuuttoon.
Aron: se oli sarkasmia. Nämä canonistit ovat vallanneet "markkinat" ja jälkenä on ihan hirveätä jälkeä mm. hääkuvauksessa ja em. presidentin virallisessa muotokuvassa.
Toki osaaviakin harrastelijoita on, mutta suhde taitaa olla sata sukkaa yhtä sankaria kohden.
Se on sanottava että ainakin hääkuvauksessa yhden "ammattilaisen" kädenjälki oli huonointa mahdollista. Kyllä, kyseessä oli ihan koulutettu valokuvaaja hienoilla orjasalamilla ja vaikka millä varustettuna. Näytteitten määrä tosin on vain yksi eli omat häät, mutta tämän ammattikuvaajan kuvat - kun ne lopulta saatiin - oli raw-prosessoinnissa tehty aivan uskomattoman hirveiksi. Kuvassa olimme pariskuntana, taustalla kansallisromanttista järvimaisemaa auringonlaskussa. Ja lopputulos: Valokuvaaja oli onnistunut jotenkin tekemään sellaista jälkeä, että näytti siltä kuin olisimme olleet ko. maisemaa esittävän pahviständin edessä.
Onneksi paikalla oli muitakin valokuvaajia, ja näiden tuotoksista saimmekin sitten "virallisen" hääkuvan.
Ei nyt ole tarkoituksena mennä kovin äkkiä uusiin naimisiin, mutta ainakaan en koskaan tule suosittelemaan "ammattilaisen" palkkaamista hääkuvaajaksi.
Entäpä elävä kuva sitten? Vähän aikaa sitten näin muistaakseni YLE:n Puoli seitsemän -ohjelmassa haastatteluinsertin, jonka muutaman minuutin keston ajan kameran fokus oli haastateltavan lähellä olevassa seinässä ja haastateltava oli ihan sumea.
Ei digikuvauksella ole mitään tekemistä asian kanssa. Ei ne normaalien näppäilijöiden kuvat ole ennenkään olleet sen kummempia. Itseaisassa ovat usein olleet huonompia, kun tulosta ei ole nähnyt heti.
Normaali lukija ei kiinnitä asiaan mitään huomiota. Hänelle kuva vain kertoo asian ja sillä siisti. Ei sen tarvitse olla mikään taideteos.
Tämä "laadulla ole niin väliä" koskee myös muitakin asioita kuin valokuvia.
Joskus 90-luvulla alettiin kännyköiden ääntä kompressoida tehokkuuden lisäämiseksi. Seurauksena oli äänen huonontuminen.
Kaikki ovat ilmeisesti tähän tottuneet. Valituksia ei kuulu, kun vertailukohtaa ei ole saatavilla.
Tähän liittyen, mitä voi kuluttaja tehdä, jotta laatu saadaan paranemaan sekä lehtikuvissa että artikkeleissa että käännöksissä että äänessä jne.?
Vastaus on useimmiten, että jätetään ostamatta. Entäs kun se ei auta? Esimerkkinä: itse en ole Hesaria ikinä tilannut enkä ostanut. Verkkoversiotakin olen käynyt lukemassa vain hyvin satunnaisesti ja kun verkkoversio tulee maksulliseksi, lopetan siellä käymisen kokonaan.
Olisiko muutosta mahdollista saada aikaan siten, että ensin tilaan lehden ja sitten lopetan tilauksen ja mainitsen syynä laadun huononemisen? Ja jos saman tekee vaikkapa tuhat tilaajaa, niin voisiko se edesauttaa muutosta?
Vain hieman ajatuksenjuoksua ilmoille heittääkseni..
"Pitää vielä korostaa, että yleensä Hesari käyttää vain hyvälaatuisia kuvia". Olen kyllä hieman eri mieltä Petterin kanssa tästä kohdasta. Hesarissa on aivan liian harvoin kuvia, joista näkee, että kuvaajalla on ollut sekä hyvä idea että aikaa (ja osaamista) sen toteuttamiseen.
Pakko myöntää, että heitin tuon Puusa/Järvinen -kommentin ihan provona. Hyvin Jore näyttää Petterin vastaukseen käyneenkin kiinni. Tapojensa mukaisesti. :D
Jore kirjoitti omassa blogissaan pari kuukautta sitten
"On ymmärrettävää, että vastakkaista mielipidettä tukevat henkilöt kinailevat blogeissaan rajustikin. Mutta oma rajani täyttyi Timo Suvannon hyökättyä kuolleita vanhempiani kohtaan Petteri Järvisen blogissa, Järvisen antaessa tämän tapahtua.
Tässä kulkee raja, Parkinsoniin kuollut isäni ja aivosyöpään kuollut äitini eivät ole osallisia siinä, miten minä valokuvauksen tuhoamisen koen.
Tästä syystä suljen Järvisen ja Suvannon itseni ulkopuolelle, heistä ei blogissani enää kirjoita sen paremmin minä kuin kukaan muukaan, enkä minä osallistu heidän blogiensa kommenttiosuuden nimettömän susilauman ulvonnan kommentointiin."
Varmaan pidättäytyminen kommentoimasta Petteriä on ollut Jorelle yhtä tuskallista kuin tupakkalakkolaiselle. Lopulta tuska käy niin suureksi, että retkahtaminenhan siitä seuraa.
http://puusa.blogspot.fi/2012/10/voih-jarvinen.html
Mikä oli se Petterin provokaatio, jota Jore ei voinut enää vaikenematta, lupauksensa vastaisesti, ohittaa? No se, että Petteri väitti olevansa jossain asiassa samaa mieltä Joren kanssa. Petteri kun kokoomuslaisena on a priori joka asiassa väärässä ja Jore taas absoluuttisen totuuden näkemisen armolahjan saaneena kaikessa oikeassa, niin ainoa looginen johtopäätös tästä on juuri edellä mainittu. Petteri ja Jore eivät voi olla mistään asiasta samaa mieltä.
Olen itse noteerannut saman. Ongelma lienee se, kuinka pystytään mittaamaan hyvien kuvien vaikutus esimerkiksi sanomalehdelle? Kun joku talouspomo saa päähänsä irtisanoa ammattikuvaajan ja korvata hänet jollain freelancerilla jolla ei ole muuta kuin hienot laitteet, kova innostus ja halpa/olematon hinta, niin hän voi heti osoittaa säästettyjen eurojen määrä. Paljon hankalampaa on osoittaa kuvien laadun tuoma lisäarvo.
En minäkään jaksa laittaa lehteen palautetta kun siellä on surkeita kuvia (tai erityisen hyviä).
" Ongelma lienee se, kuinka pystytään mittaamaan hyvien kuvien vaikutus esimerkiksi sanomalehdelle? Kun joku talouspomo saa päähänsä irtisanoa ammattikuvaajan ja korvata hänet jollain freelancerilla jolla ei ole muuta kuin hienot laitteet."
Satuin tuossa eilen lukemaan Petteri Rantasen (http://www.petterirantanen.fi/ ) kirjoituksen automaattimetrosta.
Mielestäni lainattu teksti menee 1:1 kun korvaamme muutamia sanoja.
Vaikkapa tähän tyyliin:
Ongelma lienee se, kuinka kaupungin päättäjät saadaan vakuuttumaan siitä, mitä kuljettajat merkitsevät metroliikenteelle. Taloushallinnon virkamies päättää irtisanoa ammattikuljettajan ja korvata hänet freelancer insinöörillä, jolla on hienot laitteet :-)
On se Petterinkin osa vaikea. On Joren kanssa samaaa tai eri mieltä, niin aina "väärin sammutettu".
Joren kanssa minkäänlainen älyllinen debatti on mahdotonta, koska se käydään aina Joren omilla säännöillä. Ne säännöt on laadittu suoraan Jorman Eton runoa "Suomalainen" kopioiden.
On täyttä p**** kyseinen kuva, salamaa olisi voinut varmasti pehmentää ja lisätä mahdollisesti muuta valoa, lisäksi olisi pitänyt huolehtia, ettei kukaan änkeä olkapäinen (tai muine ruumiinosineen) etualalle...
Harvassa lehdessä käytetään enää oikeita valokuvaajia. Freelancereita joskus mutta itse talossa ei kuvaajia enää ole. Juttujen kuvat on 95% toimittajien itse pokkareilla tjsp. nappaamia kuvia. Siihen kun ei tarvitse mitään koulutusta kun pistää vaan "auto" asetuksen päälle ja painaa nappia.
Valokuvauksen ammattitutkintoa suorittaessani tuli lehtiä selattua pelkkien kuvien katsomiseksi. Hirveetä kuraa niissä vaikka olisi iso julkaisija jolla varmasti olisi varaa ainakin opettaa toimittajiaan kuvaamaan.
Se on nykymaailman meininkiä. Valokuuvaajien pitää opetella tekemään myös videoita, toimittajien ottamaan kuvia jne. Enää ei erikoistuta vanhaan maalliin. Nyt on vaan "uusmedian tuottajia" jotka tekevät kaikkea sekaisin tilauksesta riippuen.
Heh heh. Näköjään Joren katekismuksen mukaan "11 käsky kuuluu: 'Älä turhaan lausu itseäsi fiksumpien ihmisten nimeä'". Nyt pitäisi vain selvittää, kumpi on se itseä fiksumpi, Petteri vai Jore :-)
"Nyt pitäisi vain selvittää, kumpi on se itseä fiksumpi, Petteri vai Jore :-)"
Ei tässä ole mitään epäselvää.
Olenhan minäkin yleensä fiksumpi kun kaikki muut vastaantulijat :-)
Lisäksi pitää huomioida konteksti, kuvanlaatu/kuvan laatu.
Eri näkövinkkeleistä asioita katselevat usein kokevat oman näkemyksensä paljon paremmaksi tai oleellisemmaksi kuin muiden, vaikka lopulta kokonaisvaltaisuus on paras.
Eli yhdistetty voima.
Asiasta löytää vaikka kuinka monta esimerkkiä.
Ekana mieleeni tulee käytettävyys.
Tämähän on käyttäjän oma mielipide.
Toinen on taide, tai taiteellisuus.
Tämäkin on mielipide.
Kolmas voi hyvinkin olla kuvan laatu.
Jorelle se epäilemättä on ilmaisua, kuvajournalimsin alla tai ilman, henkilön työskenneltyä vuosikymmenia kuvan ja kuvaamisen parissa.
Järviselle se voi opinnot ja muu ammatillinen suuntautuneisuus merkitä enemmän teknistä laatua, Signal-to-Noise -ratiosta lähtien.
Toki Järvisellä on näkemyksensä myös ilmaisuun ja muuhun kuvakerronnallisuuteen, mutta Puusan ja Järvisen näkökannat ovat uskoakseni vahvasti värittyneet jo pelkästään ammatillisista syistä.
Eli tuskin asiaan liittyy mitään älyllistä järjestystä.
Vain paljon huutoa :-)
http://www.volume.fi/1301/ovatko-kaikki-harrastelijat-varkaita#comment-670
Onneksi sentään vain hiljaista huutoa :-)
Haloo Petteri! Millä perusteella kuva on muka huono? Sehän antaa vain kuvan siitä, että yrittäjä todella rehkii ja että hänellä on asiakkaita. Kuva on erinomainen ja luultavasti totuudenmukainen. Se kertoo oikein hyvin siitä, millaista työtä Senja Miettinen tekee. Oletko ajatellut, että itse vaadit/edellytät kuvaa, jonka viesti olisi aivan väärä. Todella hyvä otos!
Kritiikki ei liity kuvan sisältöön vaan sen toteutukseen. Puolet kuvasta peittää vieraan ihmisen selkä ja salama on suunnattu suoraan kohteeseen. Epäsuora valo katon kautta olisi tehnyt kuvasta paljon paremman, samoin ylimääräisen henkilön poistaminen kohteen edestä. Uutiskuvissa epätäydelliset olosuhteet ja huono salaman käyttö voidaan hyväksyä, mutta tässä ei ole kyse sellaisesta kuvasta.
Tässä toinen esimerkki Hesarin artikkelista, jossa esitetty kuva on samoin kriteerein umpisurkea, tällä kertaa ilmeisesti ulkomaan elävän ottama: Obama tuli toiseen väittelyyn tulistuneena. Kuvan todellinen kohde on selvästi tuleva entinen presidentti Obama, mutta hän on jotenkin jälleen kerran jäänyt jonkun vähemmän tunnetun varjoon.
Lisäksi kuvassa Obama näyttää olevan lievästi vasemmalle kallellaan, vaikka kaikki tietävät, että hänen vasemman olkapäänsä pitäisi hipoa lattiaa. (Itse asiassahan Obama on niin äärivasemmalla, että hänen vasen kätensä tapailee suoraan asteikon yli sekä oikeiston että keskiluokan lompakoita.)
Eihän tuo trendi tokikaan käsitä vain kuvia. Sama meininki on uutisoinnissa. Tai oikeastaan kuvatekstistä on tullut uutinen. YLE ja MTV jne... kokoajan suoltavat ulos "uutisina" n. 50 sanan pituisia pätkiä, jotka kertovat mitä kuvassa on. Herää kysymys, mihin maikkareita hesareita, yleä tarvitaan...?
Lähetä kommentti