Ensimmäinen nettikäyttäjien yhteistyönä syntynyt ooppera Free Will kantaesitettiin Savonlinnan oopperajuhlilla viime lauantaina 21.7.2012. Esitys oli paitsi ensimmäinen myös viimeinen. Muita esityskertoja ei ole suunnitteilla, eikä tätäkään esitystä tallennettu. Se tosin striimattiin nettiin, joten on toiveita saada se Youtubeen kaikkien katsottavaksi.
Ajatus nettiyhteisön luomasta oopperasta on hurja, sillä tätä taiteenlajia pidetään erityisen vaativana -- yhdistyyhän siinä näyttämötaide, musiikki ja teksti. Oopperalla on vahvasti elitistinen leima, mikä näkyy myös Savonlinnan oopperajuhlien kävijöissä. Varttuneempaa väkeä ei pidetä erityisen nettiaktiivisina.
Olen seurannut projektia alusta lähtien ja epäilyistäni huolimatta temppu onnistui. Tosin kaikki ei mennyt kuten elokuvissa. Joukkoistaminen (crowdsourcing) on upeaa silloin kun se toimii, mutta mikään taikasana se ei ole.
Kun projekti alkoi, neljäsataa innokasta vapaaehtoista rekisteröityi WreckaMovie-alustan käyttäjäksi ja alkoi tarjota ideoitaan. Nörttien elokuvaa varten kehitetty järjestelmä osoittautui kuitenkin vaikeakäyttöiseksi ja hankalaksi. Toivottavasti joku kehittää alustaa eteenpäin ennen seuraavaa isoa projektia.
Joukkovoima osoitti parhaat puolensa ideoiden määrässä. Oopperan juonta varten tuli nopeasti 60 ehdotusta, jotka vaihtelivat Islannin tulivuorenpurkauksesta pankkikriisiin. Yhteisö äänesti voittajaksi Free Will -nimisen tarinan, jossa Jumala lähettää maan päälle kolme historian neroa ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmat.
Taide on kovaa työtä, eikä tekemisen arki jaksanut kiinnostaa montakaan vapaaehtoista. Lopulta aktiivisten joukko kutistui noin tusinaan ihmiseen. Sävellyksiä lähetettiin paljon yli tarpeen, mutta lavastus, puvustus ja ohjaus jäivät pitkälti Savonlinnan tekijöiden varaan. Toisaalta projektin jäsenet ottivat asian vakavasti, eikä avoimilta foorumeilta tuttua häiriköintiä tai alatyylisiä ilmauksia nähty.
Mediassa Free Williä on kutsuttu nettiyhteisön tekemäksi. Totuus on arkisempi: nettiyhteisö tarjosi ideoita ja tuotti materiaalia, josta alan ammattilaiset loivat lopullisen teoksen. Nettiyhteisön varassa ooppera olisi jäänyt virtuaaliseksi. Sen esityskuntoon saattaminen vaati usean viikon harjoitukset (jotka välitettiin tietenkin UStream-sovelluksella nettiin katsottavaksi, yleisöä oli 2-6 henkeä kerrallaan). Orkesteri ja laulajat olivat ammattilaisia. Ilman Sitran, Nokian ja Helsingin Sanomien tukea oopperaa ei olisi syntynyt. Budjetti ei ole julkinen, mutta ylittänee sata tuhatta euroa. Ooppera on vaativa ja kallis taidemuoto -- myös nettiaikana.
Free Will osoitti joukkoprojektien hyvät ja huonot puolet: innostusta on paljon, sitoutumista vähän. Ja kuitenkin ison projektin valmistuminen vaatii nimenomaan sitoutumista. Wikipedia tai jokin nettisovellus voi olla ikuisesti beeta-vaiheessa, ja silti sitä voi käyttää, mutta elokuvan tai oopperan on tultava valmiiksi jotta sen voisi esittää.
Ennen esitystä Savonlinnassa järjestettiin tilaisuus, jossa tekijät kertoivat kokemuksistaan projektin parissa. Paneelissa pohdittiin mm. amatöörin ja ammattilaisen eroa tämän päivän maailmassa. Urheilussa ero on jo pitkään ollut näennäinen, nyt sama on tapahtumassa luovilla aloilla.
Paikalla oli puolisen tusinaa yhteisön jäsentä, joille mahdollisuus osallistua amatööreinä tai alan opiskelijoina ammattimaiseen produktioon oli kerran elämässä -tyyppinen kokemus.
Rovion Peter Vesterbacka totesi, ettei ammattilainen välttämättä tuota parempaa jälkeä kuin asialleen omistautunut amatööri. Myös toinen ero kävi ilmi: jos tilaa teoksen ammattilaiselta, se tuskin valmistuu ajallaan. Free Will -yhteisön saamat tehtävät sen sijaan valmistuivat jopa etuajassa.
Timo Vuorensolan mielestä amatöörin ja ammattilaisen rajan hämärtyminen on hyväksi niin elokuvalle kuin oopperallekin.
Varsinkin ooppera tarvitsee jotain uutta tavoittaakseen nuorison. Tavanomainen, suoraviivainen esitys, jota pitää tulla katsomaan kello 19, ei vastaa sosiaaliseen mediaan ja vuorovaikutukseen tottuneen nuorison odotuksia.
Entä sitten lopputulos? Helsingin Sanomien arvostelussa kiteytyy hyvin se, mikä yhteisömallissa toimii ja mikä ei.
Nettiäänestyksen voittanut idea kolmen neron paluusta maan päälle kuulostaa hienolta, mutta sen muuttaminen jänteväksi tarinaksi olisi vaativa tehtävä kokeneellekin libretistille. Yhteisön työnä syntynyt seitsemän kohtauksen kokoelma on sekava ja paikoin lapsellinen. Jeanne d'Arcin, Mozartin ja Oscar Wilden valinta maailman pelastajiksi tuntuu melkeinpä vitsiltä (no jaa, ketkä kolme sitten olisivat parempia?).
Perimmäinen ongelma on siinä, ettei taidetta voi tehdä paloissa tai enemmistöpäätöksin äänestämällä. Taiteilijan on oltava diktaattori. Hän tekee yksin päätökset ja kantaa niistä seuraavan vastuun, onpa se sitten täystyrmäys tai historiaan jäävä mestariteos.
Oopperan musiikki on yllättävän melodista ja siinä on korvaan tarttuvia sävelkulkuja. Samaa ei voinut sanoa oopperajuhlien toisesta kanta-esityksestä, suomalaisesta La Fenice -oopperasta, jonka tosin kuulin vain radion välityksellä. Free Willin virallisena säveltäjänä toimi Markus Fagerudd, joka parsi avustajien lähettämistä paloista kasaan oikean oopperan, ja jonka ansiota oli myös värikäs orkesterointi.
Lavastus oli pelkistetty, vasemmalla luki isoin kirjaimin Heaven ja oikealla Hell. Keskelle jäi tila kuorona toimivia väkijoukkoja varten. Yhteisöltä ei tullut tämän enempää ideoita. Hauska yksityiskohta oli enkelien ja Luciferin tablet-koneet, joista jälkimmäinen räjähti (liekö koneessa ollut tarvikeakku?).
Pankkikriiseistä ja ihmisoikeuksista kertova ooppera tuskin voisi olla ajankohtaisempi. Kankaalla vilahti joulukuulle 2012 osoittava päiväys ja pörssikursseja näyttävän tikkerin arvo Nokian osakkeelle oli 29 euroa. Olisiko se ennuste vai kaunis muisto menneisyydestä? Vai ainoastaan muistutus siitä, että Nokia oli yksi hankkeen rahoittajista?
Hesarin arvostelija kiitteli erityisesti ohjausta: "Parhaiten joukkoäly oli onnistunut ohjauksen laatimisessa, sillä siinä oli hauskoja jippoja, joilla toimintaa levitettiin Olavinlinnan lavalta katsomoon päin". Ironista kyllä, yhteisöllä oli hyvin vähän annettavaa ohjaukseen. Ideat olivat Savonlinnan ammattilaisten omia. Niihin kuului myös katsomon alla sydämenlyöntejä tuottanut subbari, joka tuskin kuului nettilähetykseen asti, mutta teki vaikutuksen paikalla olleisiin katsojiin.
Ooppera on varsin lyhyt. Esitys alkoi klo 19 ja päättyi hieman yli yhdeksän -- ja siinä oli mukana yli puolituntiseksi venähtänyt väliaika.
Libreton välissä jaettu lehtinen listaa tekijät ja esiintyjät, mutta siihen on jäänyt huvittava virhe: "Esityskieli englanti. | Free will will be sung in Italian." Vanhan pohjan käytössä on vaaransa.
Jostain syystä YLE nukkui täysin projektin ohi, vaikka tekikin aiheesta pätkän TV-uutisiin. YLEn olisi pitänyt taltioida ooppera ja jakaa se maailmalle. YLE ei myöskään tehnyt dokumenttia oopperan synnystä, vaikka projektin seuraaminen ja dokumentointi olisi taatusti ollut mielenkiintoista. Vai oliko niin, että Helsingin Sanomien toiminta yhtenä rahoittajista esti YLEä toteuttamasta julkisen palvelun tehtäväänsä?
Ajatus nettiyhteisön luomasta oopperasta on hurja, sillä tätä taiteenlajia pidetään erityisen vaativana -- yhdistyyhän siinä näyttämötaide, musiikki ja teksti. Oopperalla on vahvasti elitistinen leima, mikä näkyy myös Savonlinnan oopperajuhlien kävijöissä. Varttuneempaa väkeä ei pidetä erityisen nettiaktiivisina.
Olen seurannut projektia alusta lähtien ja epäilyistäni huolimatta temppu onnistui. Tosin kaikki ei mennyt kuten elokuvissa. Joukkoistaminen (crowdsourcing) on upeaa silloin kun se toimii, mutta mikään taikasana se ei ole.
 |
| Olavinlinnassa kuultiin 21.7.2012 ensimmäinen yhteisöllinen ooppera. |
Joukkovoima osoitti parhaat puolensa ideoiden määrässä. Oopperan juonta varten tuli nopeasti 60 ehdotusta, jotka vaihtelivat Islannin tulivuorenpurkauksesta pankkikriisiin. Yhteisö äänesti voittajaksi Free Will -nimisen tarinan, jossa Jumala lähettää maan päälle kolme historian neroa ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmat.
Taide on kovaa työtä, eikä tekemisen arki jaksanut kiinnostaa montakaan vapaaehtoista. Lopulta aktiivisten joukko kutistui noin tusinaan ihmiseen. Sävellyksiä lähetettiin paljon yli tarpeen, mutta lavastus, puvustus ja ohjaus jäivät pitkälti Savonlinnan tekijöiden varaan. Toisaalta projektin jäsenet ottivat asian vakavasti, eikä avoimilta foorumeilta tuttua häiriköintiä tai alatyylisiä ilmauksia nähty.
Mediassa Free Williä on kutsuttu nettiyhteisön tekemäksi. Totuus on arkisempi: nettiyhteisö tarjosi ideoita ja tuotti materiaalia, josta alan ammattilaiset loivat lopullisen teoksen. Nettiyhteisön varassa ooppera olisi jäänyt virtuaaliseksi. Sen esityskuntoon saattaminen vaati usean viikon harjoitukset (jotka välitettiin tietenkin UStream-sovelluksella nettiin katsottavaksi, yleisöä oli 2-6 henkeä kerrallaan). Orkesteri ja laulajat olivat ammattilaisia. Ilman Sitran, Nokian ja Helsingin Sanomien tukea oopperaa ei olisi syntynyt. Budjetti ei ole julkinen, mutta ylittänee sata tuhatta euroa. Ooppera on vaativa ja kallis taidemuoto -- myös nettiaikana.
Free Will osoitti joukkoprojektien hyvät ja huonot puolet: innostusta on paljon, sitoutumista vähän. Ja kuitenkin ison projektin valmistuminen vaatii nimenomaan sitoutumista. Wikipedia tai jokin nettisovellus voi olla ikuisesti beeta-vaiheessa, ja silti sitä voi käyttää, mutta elokuvan tai oopperan on tultava valmiiksi jotta sen voisi esittää.
Ennen esitystä Savonlinnassa järjestettiin tilaisuus, jossa tekijät kertoivat kokemuksistaan projektin parissa. Paneelissa pohdittiin mm. amatöörin ja ammattilaisen eroa tämän päivän maailmassa. Urheilussa ero on jo pitkään ollut näennäinen, nyt sama on tapahtumassa luovilla aloilla.
 |
| Nokian crowdsourcing-johtaja Pia Erkinheimo (vasemmalla) toimi paneelikeskustelujen vetäjänä. |
Rovion Peter Vesterbacka totesi, ettei ammattilainen välttämättä tuota parempaa jälkeä kuin asialleen omistautunut amatööri. Myös toinen ero kävi ilmi: jos tilaa teoksen ammattilaiselta, se tuskin valmistuu ajallaan. Free Will -yhteisön saamat tehtävät sen sijaan valmistuivat jopa etuajassa.
 |
| Yhteisön aktiivijäseniä paneelissa: Graziano Gallo (Milano), Enrico de Zottis (Venetsia), Antti Wiio (Espoo), Nancy Somerville (Seattle). Gallo sai työstään 2000 euron arvoisen Jorma Ollila Innovation Award -palkinnon. |
Varsinkin ooppera tarvitsee jotain uutta tavoittaakseen nuorison. Tavanomainen, suoraviivainen esitys, jota pitää tulla katsomaan kello 19, ei vastaa sosiaaliseen mediaan ja vuorovaikutukseen tottuneen nuorison odotuksia.
Entä sitten lopputulos? Helsingin Sanomien arvostelussa kiteytyy hyvin se, mikä yhteisömallissa toimii ja mikä ei.
Nettiäänestyksen voittanut idea kolmen neron paluusta maan päälle kuulostaa hienolta, mutta sen muuttaminen jänteväksi tarinaksi olisi vaativa tehtävä kokeneellekin libretistille. Yhteisön työnä syntynyt seitsemän kohtauksen kokoelma on sekava ja paikoin lapsellinen. Jeanne d'Arcin, Mozartin ja Oscar Wilden valinta maailman pelastajiksi tuntuu melkeinpä vitsiltä (no jaa, ketkä kolme sitten olisivat parempia?).
Perimmäinen ongelma on siinä, ettei taidetta voi tehdä paloissa tai enemmistöpäätöksin äänestämällä. Taiteilijan on oltava diktaattori. Hän tekee yksin päätökset ja kantaa niistä seuraavan vastuun, onpa se sitten täystyrmäys tai historiaan jäävä mestariteos.
Oopperan musiikki on yllättävän melodista ja siinä on korvaan tarttuvia sävelkulkuja. Samaa ei voinut sanoa oopperajuhlien toisesta kanta-esityksestä, suomalaisesta La Fenice -oopperasta, jonka tosin kuulin vain radion välityksellä. Free Willin virallisena säveltäjänä toimi Markus Fagerudd, joka parsi avustajien lähettämistä paloista kasaan oikean oopperan, ja jonka ansiota oli myös värikäs orkesterointi.
 |
| Free Will valmiina alkamaan Savonlinnassa. Yksinkertaisessa lavastuksessa vasemmalla taivas, oikealla helvetti. |
Pankkikriiseistä ja ihmisoikeuksista kertova ooppera tuskin voisi olla ajankohtaisempi. Kankaalla vilahti joulukuulle 2012 osoittava päiväys ja pörssikursseja näyttävän tikkerin arvo Nokian osakkeelle oli 29 euroa. Olisiko se ennuste vai kaunis muisto menneisyydestä? Vai ainoastaan muistutus siitä, että Nokia oli yksi hankkeen rahoittajista?
Hesarin arvostelija kiitteli erityisesti ohjausta: "Parhaiten joukkoäly oli onnistunut ohjauksen laatimisessa, sillä siinä oli hauskoja jippoja, joilla toimintaa levitettiin Olavinlinnan lavalta katsomoon päin". Ironista kyllä, yhteisöllä oli hyvin vähän annettavaa ohjaukseen. Ideat olivat Savonlinnan ammattilaisten omia. Niihin kuului myös katsomon alla sydämenlyöntejä tuottanut subbari, joka tuskin kuului nettilähetykseen asti, mutta teki vaikutuksen paikalla olleisiin katsojiin.
Ooppera on varsin lyhyt. Esitys alkoi klo 19 ja päättyi hieman yli yhdeksän -- ja siinä oli mukana yli puolituntiseksi venähtänyt väliaika.
Libreton välissä jaettu lehtinen listaa tekijät ja esiintyjät, mutta siihen on jäänyt huvittava virhe: "Esityskieli englanti. | Free will will be sung in Italian." Vanhan pohjan käytössä on vaaransa.
 |
| Yleisö osoittaa suosiotaan esityksen jälkeen. Keskellä sopraano Jennifer Rowley (Lucifer). |
11 kommenttia:
Olin mukana sekä oopperan säveltämisessä että tarinan työstämisessä. Tästä näkökulmasta muutama kommentti:
Sanoit: "nettiyhteisö tarjosi ideoita ja tuotti materiaalia, josta alan ammattilaiset loivat lopullisen teoksen."
Näin asia oli säveltämisen puolella, mutta libretto on melkein kokonaan amerikkalaisen Nancy Somervillen kirjoittama. Tämä asia jäi ihmeekseni jokseenkin esille tuomatta asiaan liittyvässä tiedottamisessa, joten ei ole ihme, jos sinullekin syntyi väärä käsitys.
Nancy kirjoitti libretosta arvioni mukaan 80-90%. Tämä on helposti todettavissa julkisella operabyyou.wrekamovie.com -foorumilla löytyvistä dokumenteista -- sieltä löytyy julkisesti esillä kaikki mitä me kukin olemme säveltäneet tai kirjoittaneet. Nancyn työtä ohjasivat suuntaviivat, joista libretisti Iida Hämeen-Anttila päätti foorumilla käytyjen keskustelujen pohjalta. Äänestyksiä oli lopulta varsin vähän. Niiden rooli oli käsittääkseni enemmän yhteisön mielenkiinnon vireillä pitäminen kuin todellinen ohjaaminen. Nancy teki siis suurimman osan raa'asta työstä. Vasta projektin aivan lopulla hankkeeseen ilmaantui mukaan muita kirjoitustyöstä kiinnostuneita, joilla oli äidinkielitasoinen englannin taito.
Kirjoitit: "Perimmäinen ongelma on siinä, ettei taidetta voi tehdä paloissa tai enemmistöpäätöksin äänestämällä. Taiteilijan on oltava diktaattori."
Säveltämisen puolella Markus Fagerud oli diktaattori ja mielestäni hyvä sellainen. Kun hän oli kasannut ehdotuksistamme musiikin kohtauksiin, asia oli loppuun käsitelty. Mistään ei säveltämisen puolella äänestetty.
Kirjoittamisen puolella Iida Hämeen-Anttila oli teoriassa samassa diktaattorin asemassa kuin Markus, mutta on aika vaikeaa olla diktaattori jos on käytännössä vain yksi hallittava ;-)
Tarina paikoin lapsellinen? Ehkäpä. Mutta eipä näkynyt sinuakaan Petteri siellä myymässä yhteisölle ajatuksiasi siitä, miten siitä tulisi parempi ;-) Mahdollisuus olisi ollut sinulla ja kenelle tahansa muullakin. Tämä tekee arvostelijankin roolin vähän erilaiseksi, kun tekijät voivat heittää takaisin, että "Ok, miksi et sitten kertonut että miten tehdään parempi." ;-) ;-) ;-)
Kiitos hyvästä raportista!
Tämä on kulttuuriskandaali: "Jostain syystä YLE nukkui täysin projektin ohi, vaikka tekikin aiheesta pätkän TV-uutisiin. YLEn olisi pitänyt taltioida ooppera ja jakaa se maailmalle. YLE ei myöskään tehnyt dokumenttia oopperan synnystä, vaikka projektin seuraaminen ja dokumentointi olisi taatusti ollut mielenkiintoista. Vai oliko niin, että Helsingin Sanomien toiminta yhtenä rahoittajista esti YLEä toteuttamasta julkisen palvelun tehtäväänsä?"
Jos totuus on viimeisessä virkkeessä, ei skandaalista nouse mölyä kun Hesari vaikenee. YLE tietenkin vaikenee. Toisin sanoen jää nähtäväksi, löytyykö Suomen mediasta julkistamistahoja.
Olin mukana sekä oopperan säveltämisessä että tarinan työstämisessä. Tästä näkökulmasta muutama kommentti:
Sanoit: "nettiyhteisö tarjosi ideoita ja tuotti materiaalia, josta alan ammattilaiset loivat lopullisen teoksen."
Näin asia oli säveltämisen puolella, mutta libretto on melkein kokonaan amerikkalaisen Nancy Somervillen kirjoittama. Tämä asia jäi ihmeekseni jokseenkin esille tuomatta asiaan liittyvässä tiedottamisessa, joten ei ole ihme, jos sinullekin syntyi väärä käsitys.
Nancy kirjoitti libretosta arvioni mukaan 80-90%. Tämä on helposti todettavissa julkisella operabyyou.wrekamovie.com -foorumilla löytyvistä dokumenteista -- sieltä löytyy julkisesti esillä kaikki mitä me kukin olemme säveltäneet tai kirjoittaneet. Nancyn työtä ohjasivat suuntaviivat, joista libretisti Iida Hämeen-Anttila päätti foorumilla käytyjen keskustelujen pohjalta. Äänestyksiä oli lopulta varsin vähän. Niiden rooli oli käsittääkseni enemmän yhteisön mielenkiinnon vireillä pitäminen kuin todellinen ohjaaminen. Nancy teki siis suurimman osan raa'asta työstä. Vasta projektin aivan lopulla hankkeeseen ilmaantui mukaan muita kirjoitustyöstä kiinnostuneita, joilla oli äidinkielitasoinen englannin taito.
Kirjoitit: "Perimmäinen ongelma on siinä, ettei taidetta voi tehdä paloissa tai enemmistöpäätöksin äänestämällä. Taiteilijan on oltava diktaattori."
Säveltämisen puolella Markus Fagerud oli diktaattori ja mielestäni hyvä sellainen. Kun hän oli kasannut ehdotuksistamme musiikin kohtauksiin, asia oli loppuun käsitelty. Mistään ei säveltämisen puolella äänestetty.
Kirjoittamisen puolella Iida Hämeen-Anttila oli teoriassa samassa diktaattorin asemassa kuin Markus, mutta on aika vaikeaa olla diktaattori jos on käytännössä vain yksi hallittava ;-)
Tarina paikoin lapsellinen? Ehkäpä. Mutta eipä näkynyt sinuakaan Petteri siellä myymässä yhteisölle ajatuksiasi siitä, miten siitä tulisi parempi ;-) Mahdollisuus olisi ollut sinulla ja kenelle tahansa muullakin. Tämä tekee arvostelijankin roolin vähän erilaiseksi, kun tekijät voivat heittää takaisin, että "Ok, miksi et sitten kertonut että miten tehdään parempi." ;-) ;-) ;-)
Esityksen taltioinnista vielä: Eräistä johlaorganisaation ihmisten puheista ymmärsin, että paikalla oli sekä live-striimaukseen käytettyjä kameroita että parempilaatuisia kameroita esityksen tallentamiseen. Ymmärsin, että taltiointi tullaan julkaisemaan, ja muistaakseni sen julkaisee HS. Toivottavasti ymmärsin tämän oikein keskustelunpätkistä, jotka kuulin hirveässä hälinässä ensi-iltapippaloissa.
Kiitos tarkennuksista, Antti. Musiikki on oopperassa keskeinen elementti ja se oli ehkä onnistunein osa Free Williä, vaikka tämä ei Hesarin arvostelussa tullutkaan esille.
Oletko samaa mieltä siitä, että lavastuksen ja ohjauksen osalta yhteisön anti jäi vähäiseksi? Se on toisaalta luonnollista, sillä näistä asioista harvalla on kokemusta. Tekstiä ja nuotteja voi tuottaa pöytälaatikkoon omaksi iloksi -- pukusuunnittelua, lavastusta tai ohjausta ei voi. Lisäksi lavastus ja ohjaus ovat sidoksissa esityspaikkaan, joten niitä on vaikea suunnitella etätyönä.
En seurannut ohjauksesta ja lavastuksesta käytyä keskustelua juuri ollenkaan -- jonkinlainen taisteluväsymys iski kun sävellystyö valmistui. Näistä osatehtävistä käytyjen keskustelijen pinnallinen selaaminen selvitti seuraavaa:
1. Ohjaajan ja lavastajan evästyksiksi käydyissä keskusteluissa kourallinen yhteisön jäseniä tuotti varsin aktiivisesti ehdotuksia ja kommentoi niitä.
2. Sieltä täältä näistä ehdotuksista löytää yksittäisiä ajatuksia ja ehdotuksia, joilla näyttäisi olevan yhteyttä näkemäämme toteutukseen.
Tästä en uskalla sanoa enempää. Sen sijaan uskallan sanoa, että harjoitusten aikana ei yhteisöltä tullut käytännössä mitään ohjausta, vaikka jostain uutisoinnista voi saada toisen käsityksen. Itse seurasin harjoituksia videostriimistä ajoittain aktiivisesti ja loppupuolella paikan päällä. Ainakin minusta tuntui, että nyt on parasta antaa ammatti-ihmisille työrauha.
Antti Wiio kirjoitti, että Hesari taltioi Free Willin. Kulttuuriskandaalia ei siis päässyt tapahtumaan, hyvä. Se vain jää nähtäväksi miten paljon Hesari kynii taltiointinsa katselusta. Hesarihan ei anna paperilehden tilaajillekaan pääsyä arkistoonsa tai digilehteen muuta kuin täyteen hintaan.
Videointi on nyt täällä:
http://www.operafestival.fi/OperaByYou/Suomeksi/Etusivu/FreeWill2012.iw3
Internet Explorer -selaimen kanssa on raportoitu ongelmia. Firefox-selainta suositellaan katsomiseen.
Vaikea seurata tapahtumia, kun laulusta ei saa selvää eikä tekstitystä ole. Oopperan taltiointi on teknisesti vaativaa, kun solistien äänetkin on saatava talteen. YLEllä olisi ollut osaamista.
Wonderful goods from you, man. I've take into account your stuff prior to and you are just too magnificent. I really like what you have received here, really like what you're saying and the way through which you are saying it.
You are making it entertaining and you still take care of to keep it wise.
I can't wait to read far more from you. This is actually a wonderful website.
Feel free to surf my website Jade
Lähetä kommentti