Hesarin kuukausiliitteessä Jorma Ollila pitää virheenä Kallasvuon valintaa Nokian toimitusjohtajaksi. Kallasvuo oli laki- ja rahoitusjohtaja, eikä hänellä ollut ohjelmisto- tai insinööriosaamista. Ollilan oma ehdokas seuraajakseen olisi ollut hänen oma varamiehensä Pekka Ala-Pietilä.
Ollila, Ala-Pietilä, Kallasvuo ja Vanjoki (ja muutama muu) olivat se ydinjoukko -- todellinen dream-team -- joka nosti Nokian 1990-luvulla konkurssin partaalta maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi. Kun Ollila jätti toimitusjohtajan pestin vuonna 2006, seuraajaksi valittiin hänen kaverinsa. Kyse oli vain siitä, kuka heistä.
Tällainen nepotismi (kirjaimellisesti omien sukulaisten suosiminen, mutta sopinee tähänkin) oli inhimillistä, mutta tuskin viisasta. Nokian virhe ei ollut siinä, että Ala-Pietilän sijaan valittiin Kallasvuo vaan siinä, ettei elopia (huom. pieni alkukirjain) palkattu aiemmin.
Yhteenkasvanut joukko ajatteli liian samalla tavalla, jotta se olisi pystynyt uudistamaan yhtiön 2000-luvun toimintaympäristön muutoksia vastaavalla tavalla. Kenties talon ulkopuolelta, mieluiten Yhdysvalloista, palkattu johtaja olisi nähnyt tilanteen selvemmin ja kurssia olisi ehditty kääntää ajoissa.
Televisiossa Ollila sanoi, että yhtiön olisi pitänyt tuoda 2000-luvun alussa markkinoille jotain aivan uutta. Niin olisi, eikä Nokialta totisesti puuttunut ideoita tai visioita. Ne eivät vain muuttuneet tuotteiksi. Viimeinen tilaisuus reagoida olisi ollut vuonna 2007, kun Apple tammikuussa julkisti iPhonen. Mutta se missattiin.
Tässä suhteessa Ollila ei voi väistää omaa vastuutaan. Hänen tähän kevääseen asti jatkunut hallituksen puheenjohtajan toimi kesti aivan liian pitkään eikä palvellut enää yhtiön etua. Uusia näkemyksiä olisi kaivattu jo kauan sitten. Kriisin alkaessa toimitusjohtajan vaihtaminen on jo myöhäistä.
Risto Siilasmaa on epäilemättä hyvä valinta hallituksen puheenjohtajaksi. Siilasmaa ei ole karismaattinen johtaja, mutta ei tarvitsekaan. Sitä varten yhtiössä on toimitusjohtaja, joka hoitaa julkiset esiintymiset ja joukkojensa innoittamisen. Risto, jonka tunnen 1990-luvun ajoilta, edustaa Commodore 64 -sukupolvea ja on kasvanut suoraan tietoyhteiskuntaan. Asiaosaaminen hänellä on varmasti hallussa. Mutta nyt tarvitaan jotain muutakin.
Siilasmaa korosti suomalaisia arvoja Nokian nostamiseksi uuteen kukoistukseen. En tarkkaan tiedä, mitä ne ovat, mutta insinööriosaamisessa ja työnteon määrässä aasialaiset lienevät meitä jo rutkasti edellä. Nokia tarvitsee nyt pikemminkin amerikkalaisia arvoja. Ekosysteemien välinen kilpailu ja yhteistyö Microsoftin kanssa vaatii insinööritaitojen lisäksi pelisilmää.
Nokian omistuksesta kolme neljäsosaa on edelleen ulkomaisissa käsissä. Kun katsoo Nokian nykyistä tilannetta, suomalaisten arvojen korostaminen tuskin ilahduttaa näitä omistajia.
Toivottavasti Nokia pystyy osoittamaan epäilyt turhiksi.
Ollila, Ala-Pietilä, Kallasvuo ja Vanjoki (ja muutama muu) olivat se ydinjoukko -- todellinen dream-team -- joka nosti Nokian 1990-luvulla konkurssin partaalta maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi. Kun Ollila jätti toimitusjohtajan pestin vuonna 2006, seuraajaksi valittiin hänen kaverinsa. Kyse oli vain siitä, kuka heistä.
Tällainen nepotismi (kirjaimellisesti omien sukulaisten suosiminen, mutta sopinee tähänkin) oli inhimillistä, mutta tuskin viisasta. Nokian virhe ei ollut siinä, että Ala-Pietilän sijaan valittiin Kallasvuo vaan siinä, ettei elopia (huom. pieni alkukirjain) palkattu aiemmin.
Yhteenkasvanut joukko ajatteli liian samalla tavalla, jotta se olisi pystynyt uudistamaan yhtiön 2000-luvun toimintaympäristön muutoksia vastaavalla tavalla. Kenties talon ulkopuolelta, mieluiten Yhdysvalloista, palkattu johtaja olisi nähnyt tilanteen selvemmin ja kurssia olisi ehditty kääntää ajoissa.
Televisiossa Ollila sanoi, että yhtiön olisi pitänyt tuoda 2000-luvun alussa markkinoille jotain aivan uutta. Niin olisi, eikä Nokialta totisesti puuttunut ideoita tai visioita. Ne eivät vain muuttuneet tuotteiksi. Viimeinen tilaisuus reagoida olisi ollut vuonna 2007, kun Apple tammikuussa julkisti iPhonen. Mutta se missattiin.
Tässä suhteessa Ollila ei voi väistää omaa vastuutaan. Hänen tähän kevääseen asti jatkunut hallituksen puheenjohtajan toimi kesti aivan liian pitkään eikä palvellut enää yhtiön etua. Uusia näkemyksiä olisi kaivattu jo kauan sitten. Kriisin alkaessa toimitusjohtajan vaihtaminen on jo myöhäistä.
Risto Siilasmaa on epäilemättä hyvä valinta hallituksen puheenjohtajaksi. Siilasmaa ei ole karismaattinen johtaja, mutta ei tarvitsekaan. Sitä varten yhtiössä on toimitusjohtaja, joka hoitaa julkiset esiintymiset ja joukkojensa innoittamisen. Risto, jonka tunnen 1990-luvun ajoilta, edustaa Commodore 64 -sukupolvea ja on kasvanut suoraan tietoyhteiskuntaan. Asiaosaaminen hänellä on varmasti hallussa. Mutta nyt tarvitaan jotain muutakin.
Siilasmaa korosti suomalaisia arvoja Nokian nostamiseksi uuteen kukoistukseen. En tarkkaan tiedä, mitä ne ovat, mutta insinööriosaamisessa ja työnteon määrässä aasialaiset lienevät meitä jo rutkasti edellä. Nokia tarvitsee nyt pikemminkin amerikkalaisia arvoja. Ekosysteemien välinen kilpailu ja yhteistyö Microsoftin kanssa vaatii insinööritaitojen lisäksi pelisilmää.
Nokian omistuksesta kolme neljäsosaa on edelleen ulkomaisissa käsissä. Kun katsoo Nokian nykyistä tilannetta, suomalaisten arvojen korostaminen tuskin ilahduttaa näitä omistajia.
Toivottavasti Nokia pystyy osoittamaan epäilyt turhiksi.
9 kommenttia:
Pahoin pelkään, että suomalaiset arvot viittaavat juuri mainitsemaasi (sinisilmäiseen) insinööriasenteeseen. Siis että hyvä tuote myy itsensä - ainakin, jos muutama iso toimisto tapetoi maailman mainospinnat hienoilla puhelinten nelivärikuvilla.
Nokialaiset eivät näytä ymmärtävän, että he ovat ajautuneet jo ajat sitten muotibisnekseen. Puhelimen on tarkoitus viestiä muille, millainen ihminen sen käyttäjä on.
Applen iPhone on jo vuosia ollut edelläkävijän ja menestyjän merkki. Siksi sillä ei ole mitään merkitystä, miten monta megapikseliä nokialaisen kamerasta löytyy.
Juuri näin, muotibisnes on hyvä rinnastus. Siellä toimivat ihan eri lait kuin tavarabisneksessä. Mutta onhan suomalaisilla track recordia myös muotialalla :-)
Insinöörit eivät mobiilimarkkinoita enää ratkaise.
Yhdysvalloista, palkattu johtaja olisi nähnyt tilanteen selvemmin ja kurssia olisi ehditty kääntää ajoissa.
Amerikkalaiset tuskin ymmärtävät Euroopan lainsäädäntöä.
Edelleen olen sitä mieltä ettei amerikkalaisten ja aasialaisten kanssa kilpaileminen ole kovinkaan kunnian himoista. Kohtelevat työntekijöitä kuin mitäkin eläimiä.
Juppikansan pätemisleluja.
Niin sanottiin aikoinaan lankapuhelimesta, sitten matkapuhelimesta, internetistä jne. Varmaan sinullakin on nämä kaikki?
Tarkoitin tuota ainaista uusimpien gizmojen hankintaa,"kestävää kehitystä??
Tuosta karismasta. Aina sanotaan että johtaja on karismaattinen. Karismaattinen johtaja ei ole tae hyvästä johtajasta. Vai olivatko Mussolini tai Hitler hyviä johtajia? Karismaattisia ainakin. Kun taas Trumanista sanottiin, että karismaa on kuin kampelalla.
Nopea apu Nokialle. Ottakoot E7an joka on paras rautakonsepti mitä markkinoilta löytyy, nakatkoot siiten tuplaydinprossun ja vapauttakoot vehkeen käytettäväksi millä käyttiksellä vaan.
Ilmeisesti M$-diili sitouttaa Mokian toimittamaan härvelinsä WP:llä, mutta ei se heille kuulu katin hännän vertaa mikäli asiakas jälkikäteen maksaa 10-50€ lisää vaihtaakseen Androidiin/Meegoon/mihinlie-käyttikseen.
Mitä,onko joku vielä siinä lapsellisessa uskossa,että firmoissa etenisi omilla kyvyillä?
Lähetä kommentti