Helsingin Sanomissa on tänään kiinnostava juttu aiheesta, jota olen usein itsekin ihmetellyt. Ekokuluttamisen myytit kertoo, miten vähän pienillä energiankulutusta alentavilla nikseillä todellisuudessa on merkitystä.
Niinpä niin. Ihmistä on helppo hämätä tekemään asioita, jotka tuntuvat hyödyllisiltä, mutta joiden todellinen vaikutus on marginaalinen. Luvut paljastaisivat karun totuuden, mutta kaikki eivät ole insinöörejä. Tavallinen ihminen uskoo mieluummin hyvään tunteeseen kuin koviin numeroihin.
Pseudoekoilun huippu on matkapuhelimen laturi. Se neuvotaan irrottamaan seinästä kun akku on ladattu, jotta energiaa ei kuluisi hukkaan.
Ilman mittariakin näkee, että seinässä möllöttävän laturin kulutus on olematon. Energia ei voi hävitä. Jos laite ei siirrä energiaa seinästä akkuun, sen täytyy muuttua valoksi tai lämmöksi. Mutta laturi ei valaise eikä edes lämpene. Niinpä kulutuksen täytyy olla lähes nolla. Nokian mukaan puhutaan alle 0,3 watin lukemasta.
Jossain näin irrottamiseen yllyttävän laskelman. Sen sanoma oli, että jos kaikki maailman kännykänkäyttäjät noudattaisivat ohjetta, sähköä säästyisi yhden voimalaitoksen verran.
Varmaan, mutta koko maapallon kulutuksessa yksi voimala on paljon pyöristysvirhettä pienempi tekijä. Absoluuttiset luvut eivät ole tärkeitä vaan niiden osuus kokonaisuudesta. On turha edes pohtia, miten vähentää energiankulutusta asiassa, jonka vaikutus on prosentin luokkaa (ja laturin irrottaminen seinästä on vielä paljon tätä pienempi -- kirjoittajan mukaan se vastaa sekunnin autoilua). Sekin aika kannattaisi käyttää lopun 99 prosentin pähkäilyyn, koska siellä panos/tuotos-suhde on paljon parempi.
Kännykän laturin kulutuksella ei ole käytännössä mitään merkitystä. Sen tuoma "säästö" hukkaantuu luultavasti jo yhdessä turhassa puhelussa. Akun pitäminen kunnossa tai Facebook-statuksen päivittäminen vähän harvemmin säästävät sähköä monta kertaa enemmän. Puhumattakaan siitä, että lykkää uuden puhelimen ostoa vaikka kuukaudella. Tällainen ekourotyö vastaa sitä, että koko suku alkaa irrottaa latureitaan seinästä.
Johtopäätös on kiusallisen yksinkertainen: vain isoihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ne ratkaisevat. Pienistä asioista saa hyvän mielen ja puhtaan omatunnon, mutta ekoiluun ne eivät vaikuta mitään.
Suomalaisen arjessa lämmitys ja liikkuminen ovat ylivoimaisia energiankuluttajia. Kaikki huomio kannattaa kiinnittää näihin kahteen tekijään. Palataan kännykkälatureihin vasta, kun niistä on nipistetty edes 90 prosenttia pois.
11 kommenttia:
Erinomainen kirjoitus. Saman olen itsekin todennut.
Muissakin ympäristöasioissa pitäisi käyttää järkeä ja laskea mitä oikeasti kannattaa tehdä eikä vain tyytyä hommaamaan hyvä mieli tai torjua jotain mikä kuulostaa tai näyttää pahalta, mutta mikä ei oikeasti ole tärkeää.
Erinomainen kirjoitus.
Sama pätee ns. Reilun kaupan tuotteisiin, joihin rahan sijoittaminen on kerrassaan älytöntä.
Ossi: mikä niissä reilun kaupan tuotteissa on älytöntä? Tarkoitatko, ettei asiakkaan maksama ylihinta hyödytä tuottajaa?
On selvää, että isoihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota enemmän kuin pieniin.
Kuitenkin epätieteellinen ja anekdotaalinen esimerkki kertoo, että nimenomaan henkilöt, jotka halveksivat pieniä ekotekoja merkityksettöminä tekevät hyvin vähän niiden isojenkaan eteen: ainahan voi sanoa että minun osuuteni Suomessa on mitätön, Suomen osuus maailmassa on mitätön. Sen sijaan jos ihminen kiinnittää huomiota pieniinkin tekoihin, hän välittää myös suuremmista. Kokemukseni mukaan pienistä välittävät eivät juuri koe usein otaksuttua parempaa omaatuntoa pseudoteoista, mutta niitä halveksivat kylläkin siitä kun voivat perustella omaa toimimattomuuttaan mahdollisten toimiensa mitättömyydellä. (Ennakoiden vasta-argumenttia, on eri kysymys, johtaako "välittäminen" todella parempiin tuloksiin.)
Tiedostan vastaukseni perustelemattomuuden, pitäisi olla tutkimustuloksia. Mutta kysymyksenä kirjoittajalle: et huomioinut tätä puolta lainkaan, joten etkö pidä sitä uskottavana?
On tullut vastaan myös sellaisia verkkomuuntajia, jotka kuluttavat kymmenisenkin wattia ollessaan ilman kuormaa. Koska laturin voi rakentaa niin, että se ei tyhjänä kuluta, mielestäni tärkeää olisi lainsäädännön keikoin kieltää huonosti suunniteltujen laturien myynti.
Reilun kaupan tuotteissa lisäarvo on kuluttajan kannalta pelkästään parempi omatunto. Kyllähän paremmasta mielestä kannattaa maksaa. :)
"Kuitenkin epätieteellinen ja anekdotaalinen esimerkki kertoo, että nimenomaan henkilöt, jotka halveksivat pieniä ekotekoja merkityksettöminä tekevät hyvin vähän niiden isojenkaan eteen: ainahan voi sanoa että minun osuuteni Suomessa on mitätön, Suomen osuus maailmassa on mitätön. Sen sijaan jos ihminen kiinnittää huomiota pieniinkin tekoihin, hän välittää myös suuremmista."
Minun kokemuksen mukaan taas 'pieniä ympäristötekoja' tehdään vain muille näyttämiseksi, jotta näytettäisiin paremmilta ihmisiltä. Tästä voi katsoa vaikka southparkin hybridi-autoja käsittelevästä jaksosta.
Sen sijaan tällaiset ihmiset eivät esimerkiksi kirjoita sähköpostia kansanedustajalle, vaikka se voisi vaikuttaa tuhat kertaa enemmän kuin koko talon lamppujen vaihto.
Oikea ympäristövaikuttaja luultavasti istuu jonkun ison teollisuusyrityksen johdossa ja ajelee tolkuttomasti kuluttavalla audilla, mutta tekee yhden investointipäätöksen, joka säästää energiaa satojen ihmisten kulutuksen verran.
Oikea ympäristövaikuttaja luultavasti istuu jonkun ison teollisuusyrityksen johdossa ja ajelee tolkuttomasti kuluttavalla audilla, mutta tekee yhden investointipäätöksen, joka säästää energiaa satojen ihmisten kulutuksen verran.
Hah, hyvä pointti.
Mutta on tässä silti psykologinen pointti: pienetkin teot totuttavat ihmiset ajattelemaan ympäristöä. Kun riittävän moni tekee näin riittävän monessa kohdassa, sillä alkaa olla vaikutusta. Pienillä teoilla on symbolista arvoa, mutta niiden jälkeen tulee tehtyä myös oikeasti vaikuttavia päätöksiä.
Kääntäen: jos kaikki luottavat siihen, että johtajat tehkööt isoja päätöksiä, kukaan ei lopulta tee mitään -- eivät myöskään ne johtajat.
"Oikea ympäristövaikuttaja luultavasti istuu jonkun ison teollisuusyrityksen johdossa ja ajelee tolkuttomasti kuluttavalla audilla, mutta tekee yhden investointipäätöksen, joka säästää energiaa satojen ihmisten kulutuksen verran."
Pitää huomata, että johtaja on palkattu yritykseen tekemään omistajiensa tahdon mukaisia päätöksiä, yleensä kasvattamaan heidän varallisuuttaan. Se, että yritysjohtaja vastoin omistajiensa tahtoa menee hukkaamaan heidän rahojaan, on luottamusaseman väärinkäyttöä ja mielestäni myös eettisesti väärin, vaikka päätökset olisivatkin ympäristöä suosivia. Jokainen tehköön ympäristötekoja omalla - ei toisten - omaisuudella. Vaikka yritysjohtajien tekemät yksittäisetkin päätökset ovat merkittäviä, pitää osata haukkua oikeaa puuta.
Se, että yritysjohtaja vastoin omistajiensa tahtoa menee hukkaamaan heidän rahojaan
Energiansäästö yrityksen omassa toiminnassa on osakkeenomistajien edun mukaista. Energiansäästö yhtiön tuotteissa, jolloin ne säästävät asiakkaiden energiaa, on puolestaan asiakkaiden edun mukaista ja sitä kautta hyödyttää myös yritystä. Eli yleisesti hyväksyttyjen arvojen edistäminen on win-win-tilanne, jossa kaikki voittavat. Ajoi se johtaja sitten A8 Audilla tai polkupyörällä.
Mutta on tässä silti psykologinen pointti: pienetkin teot totuttavat ihmiset ajattelemaan ympäristöä. Kun riittävän moni tekee näin riittävän monessa kohdassa, sillä alkaa olla vaikutusta. Pienillä teoilla on symbolista arvoa, mutta niiden jälkeen tulee tehtyä myös oikeasti vaikuttavia päätöksiä.
Kääntäen: jos kaikki luottavat siihen, että johtajat tehkööt isoja päätöksiä, kukaan ei lopulta tee mitään -- eivät myöskään ne johtajat.
Toki pienet teot osoittavat, että ihminen ajattelee luontoa ja yksilötasolla niillä on psykologinen merkitys.
Kuitenkin se, että järjestöjen ja päättäjienkin taholta korostetaan liikaa pieniä asioita ("irroita laturi...", energiansäästölamput, muovipussit) antaa ihmisille väärän kuvan siitä miten ja mikä voi vaikuttaa. Luulen, että politikoilla on tässä tarkoituksena monesti näyttää, että asialle tehdään jotain.
Jos säädettäisiin esimerkiksi investointituista yrityksille energiansäästöön, niin ei tavallinen ihminen näkisi sitä arjessaan. Kun kännykkä sanoo, että "irroita laturi", niin kansalainen näkee, että jotain on tehty.
Pitää huomata, että johtaja on palkattu yritykseen tekemään omistajiensa tahdon mukaisia päätöksiä, yleensä kasvattamaan heidän varallisuuttaan. Se, että yritysjohtaja vastoin omistajiensa tahtoa menee hukkaamaan heidän rahojaan, on luottamusaseman väärinkäyttöä ja mielestäni myös eettisesti väärin, vaikka päätökset olisivatkin ympäristöä suosivia. Jokainen tehköön ympäristötekoja omalla - ei toisten - omaisuudella.
Minusta tämä näkökulma on hyvin mielenkiintoinen. Siinä ei toki otettu asiaan varsinaisesti kantaa, mutta hyvin helposti tulee tulkittua, että omaisuuden suoja on eettisesti paljon tärkeämpi kuin ympäristönsuojelu, jota kukin saa tehdä omillaan halutessaan (vähän kuin on kunkin oma asia mitä jumalaa rukoilee / on rukoilematta). Siis riippumatta siitä, että omaisuus kärsii lopulta monta kertaa enemmän, jos kaikki kuluttavat luonnonvaroja sekä ympäristön kestokykyä nykyiseen tahtiin koska niille ei ole määritelty kuluja.
Lähetä kommentti