Ranskan parlamentti hyväksyi lain, joka katkaisee piratismista kolme kertaa kiinni jääneen henkilön nettiyhteyden jopa vuodeksi. Laki on ristiriidassa EU:n periaatteiden kanssa, mutta Ranskalle se ei ole mikään ongelma. Maa on ennenkin kulkenut omia polkujaan. Englannissa tekijät vaativat samanlaista rangaistusta: "kolme hutia ja olet ulkona".
Nettiyhteyden katkaisu jopa vuodeksi on kova rangaistus. Nuoren elämässä se vastaa suunnilleen yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemista, sillä netissä on kaikki: kaverit, harrastukset, elämä. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa on sovellettu samanlaista periaatetta rikollisiin. Kolmas vankeustuomio on käytännössä viimeinen, vaikka sen syynä olisi mitätön näpistys.
Lain soveltaminen tulee olemaan erittäin hankalaa ja tuottaa varmasti myös sivullisia uhreja. Heitä ovat ainakin nuoren perheenjäsenet, joilta niin ikään evätään pääsy nettiin. Ei nettiuutisia, ei sähköpostia, ei pankkiasiointia. Joillekin se voi tietää myös puhelin- ja tv-palveluiden katkeamista, sillä triple play -paketit sisältävät kaikki kolme samassa paketissa.
Asiassa on monia muitakin ongelmia. Miten esimerkiksi varmistetaan, ettei henkilö käytä nettiä kännykällä? Entä jos muuttaa tyttö/poikakaverin luokse asumaan rangaistuksen ajaksi? Entä minkälaisia todisteita syyllisyydestä pitää olla, ennen kuin rangaistus voidaan määrätä? Voiko siitä valittaa?
Kaikesta päätellen laki on säädetty pelotusvaikutuksen toivossa. Kukaan ei oikeasti haluaisi lähteä soveltamaan miinoja täynnä olevaa lakia. Näin ongelmallisen lain hyväksyminen kertoo siitä neuvottomuudesta, jota yhteiskunta tuntee piratismin edessä. Tilanne on uusi valtiollekin.
Piraatit ovat ryhmä, jotka haluavat ottaa lain omiin käsiinsä. He haluavat itse päättää, millainen teosten lataaminen ja levittäminen on sallittua. Tässä tilanteessa perinteinen tapa olisi perustaa Ruotsin tapaan puolue, hankkia sille kannatusta ja jäädä odottamaan, kunnes mielipidevaikuttaminen on tehnyt tehtävänsä ja uusi tilanne kirkastunut kansanedustajille. Sen jälkeen lakia muutetaan toivottuun suuntaan.
Ongelma syntyy siitä, että piraatit eivät halua edetä perinteisessä järjestyksessä. Heidän mielestään vanhentuneita lakeja ei tarvitse noudattaa. Rangaistusten kiristäminen on heille pelkkä tekninen ongelma, joka kierretään siirtymällä salattuihin yhteyksiin. He eivät aio muuttaa käyttäytymistään lain tai rangaistuksen muuttuessa, sillä tekniikka antaa vallan lain ohittamiseen.
Tämä on ihan uusi tilanne koko yhteiskunnalle.
Ruotsissa monet ovat valmiita sallimaan tiedostovaihdon, koska katsovat, ettei nuorten enemmistöä voi leimata lainrikkojiksi. Tällä periaatteella nuoria ei pitäisi myöskään rangaista koulutupakoinnista, kaahailusta tai lievien huumeiden käytöstä.
Piraattien pitäisi perustella, miksi kopiointi pitäisi vapauttaa. Mitä vikaa on vanhassa mallissa, jossa levyt (tai tiedostot) ostetaan ja uudet elokuvat käydään katsomassa teattereissa? Uudet biisit soivat ilmaiseksi radiossa ja uudetkin elokuvat kiertävät nopeasti tv-kanaville. Jos piraatit pystyvät perustelemaan, miksi malli ei enää toimia, tekijänoikeuslakia varmasti muutetaan.
Ilmeisesti piraatit pitävät kansanedustajia niin tyhminä, etteivät he kuitenkaan ymmärtäisi uutta tilannetta. Mutta onko sitä edes yritetty selittää heille? Jos taas kansanedustajat eivät muutostarvetta ymmärrä, onko vika välttämättä heissä?
Omasta mielestään piraatit tietävät tekijöitä paremmin, miten teoksilla voi ansaita rahaa. Luulisi, että tekijät tunnistavat etunsa ensimmäisenä ja alkavat vaatia lakimuutoksia, jos niitä tarvitaan. Toki rintama ei ole nytkään yhtenäinen, jopa osa luovan työn tekijöistä vastustaa lain kiristämistä. Kun kyse on heidän asiastaan, päättäjät varmasti kuuntelevat heitä tarkalla korvalla.
Yksi piraattien käyttämä perustelu on, että kopiointi pitää vapauttaa "kulttuurin" nimissä. Perustelu ei kuulosta uskottavalta. Verkosta kopioidaan erityisesti uusia hittibiisejä ja menestyselokuvia. Ne ovat puhtaasti kaupallisia tuotteita siinä missä merkkifarkut tai trendikkäät menomestat. Niitä kukaan ei ole vaatimassa ilmaiseksi "kulttuurin" nimissä. Miksi suosittuun diskoon pitää olla pääsymaksu? Eivät ilmaiseksi sisään pääsevät nuoret aiheuttaisi taloudellisia menetyksiä, saattaisivat jopa ostaa drinkin tai pari.
Toki verkkojen kautta on saatavilla sellaistakin aineistoa, mitä ei enää myydä aktiivisesti. Sillä voi olla todellista kulttuuriarvoa. Kelpaisiko piraateille vaikka ratkaisu, jossa yli 10 vuotta vanhat sisällöt saisi kopioida kulttuurin nimissä, mutta sitä uudemmista pitäisi maksaa? Tällöin kyse olisi käytännössä suoja-ajan dramaattisesta lyhentämisestä, jolle on helppo löytää muitakin perusteluja.
Toinen usein kuultu argumentti on se, että sisältöä verkossa myyvät kaupat ovat niin huonoja. Sieltä ei saa juuri minun toivomaani musiikkia tai se on väärässä tiedostomuodossa, jota en halua. Niinpä minulla on oikeus hakea se netistä ilmaiseksi. Ikään kuin se, että lähelläni oleva K-kauppa menee kiinni liian aikaisin eikä sen valikoimissa ole kaikkea mitä haluan (etenkään sillä hinnalla, mitä olisin valmis maksamaan), antaisi minulle oikeuden ottaa toisesta kaupasta haluamani ilmaiseksi. Se menisi yleisen hävikin piiriin, eikä veisi kauppaa konkurssiin.
Tässä onkin toinen syy, miksi yhteiskunta on niin hämillään piraattien edessä. Nettinatiiveilla on oikeasti keinonsa kävellä lakien yli ja piiloutua sen jälkeen yksityisyyden suojan taakse, jolloin he eivät jää edes kiinni. Reaalimaailmassa sama ei onnistuisi. Koulutupakoijat, autohurjastelijat tai huumeiden käyttäjät saavat riittävän suurella todennäköisyydellä oman rangaistuksensa, ja ottavat siitä opikseen. Piraattilogiikalla ajatellen jos poliisit saavat auton kiinni, se on liian hidas. Vika ei ole hurjastelussa vaan autossa -- vaihdetaan siis auto nopeampaan.
Olen samaa mieltä piraattien kanssa: ranskalaisten toimet ovat ylimitoitettuja ja kohtuuttomia. Jos toivottua pelotevaikutusta ei synny, Ranska on ajanut itsensä ojasta allikkoon.
Heitän piraateille kuitenkin vastakysymyksen: miten tilanne sitten pitäisi ratkaista? Mikä olisi yhteiskunnan oikea tapa reagoida asiaan?
Vastaukseksi ei kelpaa, että pitää vain myöntyä piraattien vaatimusten edessä. Mikään ryhmä ei voi ohittaa demokraattista päätöksentekoa omia tavoitteita ajaessaan. Jos näin kävisi, jokainen ryhmä alkaisi kiristää yhteiskuntaa omilla vaatimuksillaan. Ja niitä ryhmiä Ranskassa kyllä riittää.
28 kommenttia:
Huokaus. Kirjoitin juuri taas lisää aiempaan juttuusi Piraattipuolueesta, joten en nyt jaksa kovin pitkälti tähän, mutta Pet-te-ri. Älä nyt oikeasti jaksa vetää rinnastuksia fyysisiin, niukkoihin tuotteisiin (saati sitten _ihmishenkiä_ vaarantavaan autohurjasteluun, herranjestas!). Ihan totta. Siitä ei ole kenellekään mitään iloa. Ei edes tekijänoikeusjärjestöille; tällaisesta retoriikasta kun näkee lapsikin läpi. Uskottavuushan siitä menee.
Mitä ratkaisumalliin tulee, mielestäni ei ole mitenkään epädemokraattinen ratkaisu luopua ylimääräisistä kielloista, joiden rikkomisesta ei ole osoitettavasti mitään konsistenttia haittaa, ja joiden valvomista varten pitää romuttaa oikeusvaltion perusperiaatteet. Demokratia ei ole pelkkää äänestämistä. Se on myös kansan kuuntelua, eikä esimerkiksi "kaikki olkoon kiellettyä mikä ei erikseen ole sallittua"-henkeä.
Demokratiasta on muutenkin vähän nihkeä puhua, kun Suomessakin nämä lait valmistelevat virkamiehet pyörivät samalla tekijänoikeusjärjestöjen hallituksissa, eikä hyvävelijärjestelmä huoli asiasta keskusteleviin komiteoihin juuri muuta kuin Oikeita Mielipiteitä - mm. EFFI on tämän kanssa joutunut kovasti tappelemaan. Ruotsissahan asiat ovat vielä pidemmällä; hallitus määräsi Pirate Bay -tutkinnan perustuslain vastaisesti (ei saisi puuttua viranomaisten tekemisiin), tutkiva poliisi lähti Warnerille palkkioduuniin, ja jutun tuominnut tuomari on tekijänoikeuslobbausjärjestöissä mukana ja syyttäjälakinaisen työtoveri. Jenkeissä, no, koko hallinto tekee mitä mediateollisuus käskee. Sieltähän se käsky kävi Ruotsin hallituksellekin rikkoa omaa perustuslakiaan. (Referenssejä esim. omassa blogahduksessani: http://rauhala.org/blog/index.php?/archives/55-Korruptio-rehottaa-Pirate-Bay-jutussa.html )
Jos kansa ottaakin ns. oikeutta omiin käsiinsä, sopii miettiä "mitä isot edellä". Piratismi sentään on uhritonta, nykyinen tekijänoikeushysteria ei todellakaan.
Homma vaikuttaa vähän oudolta. Mihin perustuu laskelmat menetetyistä tuloista. Useimmat piraatit (myös minä itse joskus aikanaan ja ehkä vielä vähän nyttenkin) harrastaa piratismia NUORENA. Noh kuvitellaan nyt että perheen kilttipiltti vaikka matti niminen lataa ipodiinsa 900 hittibiisiä netistä. Jos matti ostaisi kyseiset biisit itunesista laillisesti, se maksaisi siis ~ 900 euroa!... Onko Matilla koskaan 900 euroa tuhlattavaksi näihin biiseihin? Jos vastaus on ei, tekijänoikeusjärjestöt ei tällöin ole menettänyt 900 euroa. Matti vain yksinkertaisesti olisi KUUNTELEMATTA näitä biisejä kun siihen ei kerran rahaa ole. Tyhjästähän rahaa ei voi tehdä, mutta jos matti jää kiinni näiden 900 biisin kopioinnista, oikeudessa katsotaan ilmanmuuta että menetetyt tulot olisi N-euroa olettaen että vaihtoehtosesti laittomalle lataukselle matti olisi ladannut ne laillisesti (joka taas ei ilman tätä kyseistä oikean maailman oikeaa rahaa olisi mahdollista). Mikään oikeusaste ei ota huomioon sitä paljon konkreettisempaa mahdollisuutta että matti olisi tehnyt biisien kuuntelemisen sijaan jotain MUUTA... Kuten vaikka patikoinnut luonnossa täysin ilmaiseksi. Mikään ei ota huomioon että matti olisi voinut jättää koko turhan ipodin ostamatta, jos siihen ei kerta mistään saa laittomasti näitä biisejä - laillisestihan nyt siis tällä olettamalla näihin biiseihin ei varaa ole.
Noh kerrotaampa tarinaa Markuksesta, eli itsestäni. Aikanaan kun olin nuorinuori pojankloppi - tosin aika erilaisessa maailmassa mitä nykyisin. Harrastettiin ohjelmistopiratismia oikein urakalla. EIHÄN NUORELLA 18 VUOTIAALLA OLE VARAA MAKSAA 3000 MARKKAA OFFICESTA. Tai 2000 markkaa windowsista. Eli korput jakoon kultaisella 90-luvulla. Noh ohjelmistovalmistajat EIVÄT kuitenkaan menettäneet 3000 markkaa tai 2000 markkaa koska jos en olisi kyseisiä tuotteita laittomasti käsiini saanut, olisin keksinyt jonkin toisen harrastuksen tietotekniikan sijaan. Vaikka autonrassauksen tmstms. Tällöin tietysti yhteiskunta olisi menettänyt minun nykyisen ammattitaitoni ja nykyinen työpaikkani olisi menettänyt - minut. NYKYISIN tienaan sen verta hyvää palkkaa että en näe mitään syytä harrastaa enää piratismia. Nyt minulla on VARAA ostaa ohjelmistot ihan laillisesti. Joten tämä viesti on kirjoitettu täysin laillisesta Windows Vista Busineksesta, joka maksoi jotain 350 euroa parisen vuotta sitten. Olen kuitenkin harrastelija, joten OEM versio ei käyttöni sopinut, piti ostaa täysi versio. Eli pitkällä tähtäimellä kun EN nuoruudessa vaihtanut varattomuuteni vuoksi harrastusta joksikin toiseksi, microsoft ja monet muut ohjelmistoyhtiöt ovat TIENANNEET minulta oikeaa rahaa, ohjelmistotuotteitansa vastaan. Ehkä lapsuudessani eivät tienanneet mutta innostus tietotekniikkaan säilyi ja erilaiset taidot kräkkäyksessä sun muussa on kullanarvoisia nykypäivänä ammatissani. Ei tällanen 30-vuotias äijänrahjus JAKSA enää tapella minkään aktivointien ohituksien kanssa sun muun hutun. Mutta sallitakoon se nuoremmille ja varattomammille. VOISIN tietysti nykypäivänäkin käyttää laittomia ohjelmistoja, mutta kyllä minun moraalin mukaan JOSKUS on se aika antaa takaisin se mitä on ottanutkin... Ja uskoisin että useimmat ikäiseni alalla olevat ajattelee samalla tavoin...
Mitä taas tulee musiikkiin, sitä markus ei kuuntele kuin autoradiossa aamuisin töihin ajaessa ja iltapäivällä takaisin. Sen myönnän että yhdessä asiassa olen tänä päivänäkin piraatti. Televisiosarjojen imutuksessa. Niitä kun EI VOI OSTAA EDES RAHALLA MISTÄÄN. Ne tulee suomen televisiossa kolmen vuoden viipeellä. Ja kun ne jokatapauksessa joskus markkinoille tulee - ne tulee silloin ilmaiseksi televisiosta - joten tuossakin tapauksessa tekijöiden menetykset on NOLLA. Mainoksia en katso muutenkaan joten eivät menetä edes mainostuloja - ja tietty voihan sen sitten kolmen vuoden päästä uudestaankin katsoa... Nyt puhutaan siis sarjoista kuten esim 24, weeds jnejne.. EI elokuvista jotka taas on täysin oma lukunsa. Ne taas on muhkeampaa katsella aidossa elokuvateatterissa...
On varmaa, että sisältöteollisuus liioittelee piratismin aiheuttamia menetyksiä. En ole nähnyt yhtään laskelmaa, jossa olisi edes yritetty arvioida piratismin todellisia vaikutuksia. Mutta se ei ole tämän kysymyksen pointti.
Mutta itse ongelmaan - pitäisikö
a) nettilataus sallia esim. alle 25-vuotiaille? (tai sallia kaikille pienituloisille?)
b) sallia kaikille?
c) kieltää kaikilta?
d) jatkaa nykyisellä linjalla, jossa lataus ja jakaminen on periaatteessa laitonta, mutta sitä ei voida (eikä halutakaan) valvoa - kyse on eräänlaisesta epärikoksesta?
Onko vielä muita vaihtoehtoja?
Pitäisi b) sallia kaikille. Vaihtoehdot, joissa tiedostonjako pidetään kiellettynä edes osalta väestöä, pitävät automaattisesti sisällään samat kansalaisoikeusongelmat kuin nykytilanne: yksityishenkilöiden välistä tiedostonvaihtotoimintaa valvomaan tarvitaan todella rankka isoveliyhteiskunta. (Jos se ei ollut jo täysin vesiselvää, tämä on se tärkein ja itsestäänselvin perustelu miksi yksityinen kopiointi pitää vapauttaa.)
Mainittakoon, että ainakin jonkinasteisten kaupallisten tekijänoikeuksien säilyttäminen ei olisi ihan vastaava yhteiskunnallinen ongelma; kaupallinen toimija haluaa yleensä näkyä markkinoilla saadakseen asiakkaita, jolloin tarvitaan huomattavasti vähäisempää isovelivalvoota. En silti kannata niitäkään, ne ovat tarpeettomia hidasteita kehitykselle; lisäargumentaatiota kirjasta Against Intellectual Monopoly: http://www.dklevine.com/general/intellectual/againstfinal.htm
(Huomautan, että "kaupallisella" tarkoitan tässä kaupallisuutta sellaisena kuin Piraattipuolue ja muu maailma sen näkee, ei esim. sellaista kaupallisuutta joka pitää sisällään kaiken ihmisten yhteiskunnassa näkyvän toiminnan, viitaten keskusteluumme otsikolla "Piraattipuolue marssii tekijänoikeuksien puolesta".)
b) sallia kaikille?
niin kauan kun erinäisiä hyvitysmaksuja kerätään ... Niin kauan tulee myös tehdä se kolikon kääntöpuoli eli SALLIA omaan käyttöön kopiointi... Itse asiassa eikös tämä ole ihan laissakin määritelty... Sitten jos ei haluta että omaan käyttöön kopioidaan --- poistetaan myös hyvitysmaksut teknisistä tallennuslaitteista/välineistä ...
Eli siis jos kerätään kolehtia siitä hyvästä että kopioidaan omaan käyttöön - tulee myös ANTAA kopioida omaan käyttöön. Mitä se on että raha kelpaa mutta vastinetta sitten ei saa tehdä? Ei siinä ole mitään järkeä - se on myös rikollista toimintaa... Sama kuin myisin auton ja ottaisin rahat - mutta en antaisi koskaan sitä autoa...
Näyttää siltä, että piraattikeskustelu on jämähtänyt asemasotavaiheeseen: Levy-yhtiöt valtavine lobbauskoneistoineen pitävät viimeiseen asti kiinni omasta liiketoimintamallistaan, koska vaihtoehtoinen waretus-malli tietäisi liiketoiminnan tuhoa. Toisaalta pro-ware leirin marisätkän huuruiset kannanotot ”omaan käyttöön kopioinnista” ovat toinen toistaan naiivimpia, eikä niitä voi ottaa vakavasti.
Nykykäytännöistä heijastuu sama status quo. Warettaminen on laitonta, mutta kiinnijäämisen riski on olematon. Pieni riski ja etenkin huono omatunto rajaavat warettajien määrän tosin kohtuulliseksi, eikä tilanteen korjaaminen vaadi radikaaleja toimenpiteitä. Ranskan uusi laki on erävoitto kaupallisille tahoille, mutta team-ware tasoittanee pian.
Petteri Järvinen on jälleen tapansa mukaan oikeassa, mutta hänkin näyttää missaavan tämän keskustelun keskeisimmän pointin, jota koko ware-debatti on jo vuosia kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa: Digitaalisesta sisällöstä kopion teettäminen on ilmaista. Olisi siis teknisesti mahdollista elää yhteiskunnassa, jossa kaikki sisältö on kaikkien vapaasti saatavilla ilman lisäkustannuksia maksamalla kiinteähintaisesti täsmälleen sen verran kuin on tähänkin asti maksanut. Ainoa ongelma on miten korvaus kerätään ja jaetaan tasapuolisesti.
Tämän ongelman esille tuomienen ja ratkaiseminen vaati Järvisen kaltaisia uskottavia auktoriteetteja. Olisiko siis vihdoin aika jättää se digi-TV rauhaan? Se peli hävittiin jo kymmenen vuotta sitten. Tässä kamppailussa taas ensimmäinen erä on vasta alkamassa.
Herra Anonyymi voisi jättää ne marisätkät sikseen ja kertoa, mikä tässä on niin epävakavasti otettavaa? Silkka vastapuolen infantiili mollaus nimimerkin takaa, toki ilman mitään perusteita, antaa kovin vähän mitä vastaan argumentoida. Ehkäpä se onkin tavoitteesi.
Mitä tulee mielestäsi keskeisimpään pointtiin (ehkä se taloudellisesti melko keskeinen onkin, mutta hippinä pidän esim. oikeusturvaa tätä tärkeämpänä), se sentään osuu sinnepäin. Tosin (ehkä laiskan muotoilun tuloksena) tunnut otaksuvan että juuri nykyiset mediateollisuuden tuotot olisivat jotenkin ylhäältä annettuja, koska kerran pitäisi "täsmälleen" niin paljon saada. Tämä on kuitenkin asia, joka luultavasti pääasiassa markkinoiden tulisi ratkaista; ylhäältäpäin sanellut talousratkaisut kun eivät ole perinteisesti kovin hyvin toimiviksi katsottuja...
En kuitenkaan vastusta kohtuullisia valtion suoria tukia kulttuurintuottamiseen etenkään pienillä kielialueilla - onpa ne katsottu olevan tarpeen tälläkin hetkellä. Avainsana tässä on "suora"; se kun ei vaadi pervasiivista valvontaa, estä kulttuurin kehitystä tahi ruoki kansalaisten laillistettua kiristystä.
Sivumennen, jos joku aikoo asiassa useamman kuin yhden osapuolen kunnioittamaksi auktoriteetiksi, voisi tämä myös jättää kuolleena syntyneet analogiat rauhaan tulevaisuuden ratkaisuja pähkäillessä. Ihan vinkkinä.
"Piraatit ovat ryhmä, jotka haluavat ottaa lain omiin käsiinsä"
Ei vaan he ovat ryhmä, joilla on eri arvot kuin sinulla. EUn on moniarvoinen. Mikä sä olet sanomaan, että nämä arvot ovat huonompia kuin sun omasi?
Kyse ei ole arvoista, vaan toimintatavoista. Piraattien arvot ovat kiinnostavia, juuri siksi haluan tietää niistä lisää ja herättää keskustelua.
Ruotsissa monet ovat valmiita sallimaan tiedostovaihdon, koska katsovat, ettei nuorten enemmistöä voi leimata lainrikkojiksi. Tällä periaatteella nuoria ei pitäisi myöskään rangaista koulutupakoinnista, kaahailusta tai lievien huumeiden käytöstä.Olipahan taas rautainen argumentti, mutta kommentoidaan nyt, kun ei parempaakaan tekemistä ole.
Suurin osa autoilevista ihmisistä lienee joskus ajanut punaisia päin. Tästä huolimatta olen suhteellisen varma, että jos heiltä kysyttäisiin, pitäisikö punaisia päin ajamisesta tehdä laillista, vastaus olisi kieltävä. Jokainen ymmärtää, miksi kaahailu on kielletty, vaikka siihen sortuisikin.
Sen sijaan waretuksen kieltolaki ei mahdu (uuden sukupolven) oikeustajuun mitenkään. Se on täysin suhteettomien rangaistusten uhalla kielletty, vaikka "kärsijänä" ovat suuret korporaatiot, joilla heilläkään ei ole antaa minkäänlaisia todisteita väitetyistä tulonmenetyksistä.
Piratismia vastaan hyökätään epä-älyllisillä, tunteisiin vetoavilla argumenteilla (tästä olen kirjoittanut enemmän blogimerkinnässäni "Piratismi tulee ja tappaa"), koska ei yksinkertaisesti voida osoittaa, että siitä kärsisi kukaan. Tulee mieleen uskovaisten argumentaatio esim. homoliittoja vastaan - ne ovat vain "sinällään pahoja", vaikka kukaan ei niiden olemassaolosta kärsi.
Kun laki menee ristiin moraalin kanssa, ainoaksi syyksi noudattaa sitä jää kiinnijäämisen pelko. Tämän takia rangaistukset tiedostojen jakamisesta ovat paisuneet täysin naurettaviksi, eikä kukaan voi enää väittää, ettei asialle tule tehdä jotain. Nyt kärsijöiksi joutuvat täysin satunnaiset ihmiset.
Esimerkiksi Venäjällä "tekijänoikeusrikkomuksesta" on tehty jo poliittinen ase: koska sitä tekevät kaikki, mutta se on teoriassa laitonta, se on kätevä keino saada väärinajattelijat oikeuden eteen.
Rauhala: ”Herra Anonyymi voisi jättää ne marisätkät sikseen ja kertoa, mikä tässä on niin epävakavasti otettavaa?"
Ajatuksenani olikin vain ilmaista, että nykyinen keskustelu on hedelmätöntä ja se pitäisi pikimmiten suunnata uudelleen. En siis halunnutkaan vasta-argumenttia koska se vain lietsoisi samaa junnaamista. Hyvä esimerkki tästä ovat juuri nuo ”kuolleena syntyneet analogiat”. Piratismista voidaan esittää loputtomasti analogioita, joista voidaan sitteen vääntä ikuisesti kättä. Näin käydyssä keskustelussa harhaudutaan kauas itse aiheesta ja väitellään väärinkäsitysten ruokkimana lopulta vain semantiikasta.
Vaan ei kai tässä muu auta kun lähteä mukaan leikkiin...
Puhuit aiemmin tässä ketjussa kielloista, joiden ”rikkomisesta ei ole osoitettavasti mitään konsistenttia haittaa, ja joiden valvomista varten pitää romuttaa oikeusvaltion perusperiaatteet.” Ellen käsitä kontekstia väärin, niin esittelet tässä yleistä näkemystä, jonka mukaan warettamisen vapauttamisen jälkeen sisällöntuottajien toimeentulo olisi jotenkin turvattu. Mikä se mekanismi taas olikaan? Sisällöllä tässä yhteydessä tarkoitan siis kaikkea tietoa, joka voidaan esittää ykkösinä ja nollina (musiikki, elokuvat, sarjat, kirjat, tietokoneohjelmat...).
Kiistämätön tosiasia on se, että jos lataaminen olisi laillista ja samalla myös hyväksyttävää, sisällöstä maksaminen tyrehtyisi kokonaan. Ilmaisen kanssa ei voi kilpailla. Tulevaisuuden internet tekee vertaisverkot tappavan tehokkaiksi, kun valtion tukemat 100 M linjat poistavat nykyisten dsl-linjojen upload-pullonkaulat. Lapsellista on juurikin ajatella, että ihmiset vapaaehtoisesti maksaisivat sisällöstä.
”... tunnut otaksuvan että juuri nykyiset mediateollisuuden tuotot olisivat jotenkin ylhäältä annettuja, koska kerran pitäisi "täsmälleen" niin paljon saada.”
Ilmaisin itseni huonosti. Tuolla ”täsmälleen”-sanalla halusin vain korostaa sitä, että lisää ei ainakaan tarvitse maksaa. Ennemminkin vähemmän, koska nykyinen järjestelmä saa mediateollisuuden tuhlaamaan varojaan asioihin, joista ei ole kuin haittaa (DRM).
” ylhäältäpäin sanellut talousratkaisut kun eivät ole perinteisesti kovin hyvin toimiviksi katsottuja...”
Aivan totta. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jonka kaltaista ei ole aiemmin koettu. Kun ensimmäinen kopio on tuotettu, ei monistaminen vaadi työtä eikä kuluta luonnonvaroja. Mielestäni on mahdollista hyödyntää tätä ominaisuutta luopumatta markkinatalouden insentiiveistä. Sisällön tuottajien tulot voisivat olla edelleen rippuvaisia siitä miten hyödyllisinä ihmiset tuotteen kokevat. Uusi järjestelmä vain poistaisi turhat välikädet.
Heitetään tähän loppuun nyt vielä se pakollinen vertaus: Kylässä on ehtymätön lähde (digitaalisen sisällön kopiokone = tietokone), jota lähteen valvoja(levy-yhtyö) vartioi. Toimiakseen, lähteeseen on heitettävä kymmenen kultarahaa päivässä (luovan työn tuottajien saama korvaus). Vastineeksi lähde pulppuaa uutta vettä koko päivän niin paljon kuin siitä jaksaa nostaa. Lähteen edessä valvoja myy vesipulloja kappalehintaan (iTunes) ja heittää pienen osan tuotoistaan takaisin lähteseen. Osa janoisista ohikulkijoista tekee ostopäätöksen, osa taas säästää rahansa ja jatkaa matkaansa janoisina (tämä on se epäkohta, joka voidaan korjata). Eikö kyläläisten kannattaisi heivat tuo lähteenpitäjä mäkeen, kerätä kultaraht muuta kautta, ja juoda niin paljon kuin haluaa? Sen pituinen se.
Nelonen 14.5.2009 11:24:
Suomalaiset ovat käyneet alkuvuoden aikana elokuvissa ennätyksellisen vilkkaasti.Kirotut piraatit.
"Ajatuksenani olikin vain ilmaista, että nykyinen keskustelu on hedelmätöntä ja se pitäisi pikimmiten suunnata uudelleen."
Toimiiko alatyylinen vittuilu (vain) toiselle kiistaosapuolelle useinkin tässä tarkoituksessa toivotulla tavalla? Mielenkiintoinen ilmaisutapa.
"Puhuit aiemmin tässä ketjussa kielloista, joiden ”rikkomisesta ei ole osoitettavasti mitään konsistenttia haittaa, ja joiden valvomista varten pitää romuttaa oikeusvaltion perusperiaatteet.” Ellen käsitä kontekstia väärin, niin esittelet tässä yleistä näkemystä, jonka mukaan warettamisen vapauttamisen jälkeen sisällöntuottajien toimeentulo olisi jotenkin turvattu."
Väärin, eikä se turvattu ole nytkään. Liiketoiminnassa on aina riskinsä. Jos haluaa vähempiä riskejä, ei tee näihinkään liittyviä duuneja ellei ole palkkauksesta sovittu etukäteen jonkin palvelua kaipaavan tilaajan kanssa (ml. suuri yleisö). Näin se muuallakin maailmassa menee.
"Kiistämätön tosiasia on se, että jos lataaminen olisi laillista ja samalla myös hyväksyttävää, sisällöstä maksaminen tyrehtyisi kokonaan." "Lapsellista on juurikin ajatella, että ihmiset vapaaehtoisesti maksaisivat sisällöstä."
Tämähän on täysin absurdi väite. Ihmiset maksavat nytkin jatkuvasti sisällöstä, jota saavat laillisestikin ilmaiseksi. NiN:n levy nousi Amazonin myyntikärkeen, eikä vähemmän tunnettu Magnatunekaan ole vielä konkassa vaikka musat saa streamattua. Matalammankin profiilin ilmaiskulttuurista kuten nettisarjakuvista keräävät parhaat elantoja. Ainiin, Baen Booksin lisäksi bestseller-kirjailija Paul Coelho jakaa omia kirjojaan netissä. Auttaa myyntiä reippahasti.
Näkemysten sovittaminen todellisen maailman observoituun toimintaan ei viimeksi tarkistaessani ollut "lapsellista"; suosittelen joskus kokeilemaan.
Hieman enemmän todellisessa maailmassa kiinniolevasti voitaisiin toki kysyä, maksaisivatko ihmiset viihteestä vähemmän, jos jakaminen olisi laillista. Tämä on sentään hyvin mahdollista, mutta haluaisin nähdä ne yhteiskunnalliset perusteet, joiden mukaan bittiteollisuuden voittojen maksimointi on tärkeämpää kuin perusoikeuksien säilyminen.
Lisäksi tämäkään ei ole mikään taivaasta kuulutettu totuus. Esim. hollantilaisten TNO:n, SEO Economic Researchin ja IVIR:n raportin mukaan piratismi lisää kauppaa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.
Raportin mukaan pienet artistit hyötyvät piratismista enemmän; tämä ei ole yllättävää, koska keskimääräisen (eli pienen) artistin vihollinen ei suinkaan ole paha piraatti, vaan tuntemattomuus. Jakaminen on mainosta hyville tekijöille.
Tekijöiden on toki hyvä tarjota jotain lisäarvoa, josta maksamalla saa muutakin kuin hyvän mielen (joskin ei sovi unohtaa, että tämä on tärkeä tekijä jo nykypiraattienkin ostokäyttäytymisessä, suurella viihdekulutuksella ja paljolla piratismilla kun on selvä korrelaatio). Näitä tapoja on monia, muusikkoesimerkkinä keikkailu ja oheistuotteet. Eräs oheistuote on esim. viralliset CD-levyt, joista monet yhä tykkäävät. (Mainstream-labeleiden artistithan eivät muuten saa näistä nytkään juuri mitään eivätkä sitäkään elleivät myy aivan pirusti.)
Isot nimet voivat toki helpommin kärsiäkin nykytilanteeseen verrattuna, mutta on muistettava, että tämä nykytilanne on keinotekoisten monopolien tuotos, eikä siten reilusti edusta näiden tahojen markkina-arvoa. Starat kuitenkaan koskaan kärsivät kauheasta köyhyydestä, markkinatalous kyllä palkitsee heidät mainosdiileillä jos ei muulla.
Erityisesti on muistettava myös, että viihdeteollisuuden ajama vastakkainasettelu "artistien" ja "kuluttajien" välillä ei ole hyväksi ihmisten halulle tukea fanittamiaan tuotoksia - kuka haluaisi maksaa tyypeille, jotka haastelevat fanejaan oikeuteen? Tämän takia artistien kannattaisikin sanoutua irti mediamafian retoriikasta, jotteivät menetä ammatillista kunnioitustaan. Monet suuretkin artistit ovat tämän tajunneet, joskin vanhaan maailmaan takertuvat lienevät vielä enemmistössä. Lisäksi tutkimusten mukaan varsin suuri osa artisteistakin harrastaa piratismia, joten sepä siitä sitten...
"Mielestäni on mahdollista hyödyntää tätä ominaisuutta luopumatta markkinatalouden insentiiveistä. Sisällön tuottajien tulot voisivat olla edelleen rippuvaisia siitä miten hyödyllisinä ihmiset tuotteen kokevat."
Olemme samaa mieltä. Esim. vapaa markkinatalous tekee tämän. Epävapaa saa vain aikaan laittomien rinnakkaismarkkinoiden (l. piratismin) synnyn.
Jos jollakulla on esittää muita kohtuullisen reiluja ja perusoikeuksia tallomattomia malleja, kuuntelen kyllä.
Hitto, onhan minullakin toki esittää: nykymeininkiä parempi olisi jopa se, että valtion budjetista laitettaisiin kasa rahaa bittiteollisuudelle korvamerkityksi ja jaettaisiin sitä joillain semijärkevillä perusteilla ympäriinsä. En tosin usko, että tämä on a) tarpeen b) markkinataloutta tehokkaampaa.
Ei saatana, kylläpäs taas sai hyvät aamunaurut petterin ware palstaa lueskellessa : D
nähtävästi muutkin kommentoijat ovat huomanneet, että trollaus tasollahan mennään ja eihän trollaukseen mitenkään muuten voi reagoida kuin röhöttävällä naurulla haha.
pitäisköhän tässä kutsua wowi trollaajat seuraamaan tätä foorumia. haha. ja perään Mbnetin laatumemberit. haha.
Jooh, sen verran ampuu yli, että ei kyllä oikeen tosissaan voi ottaa petteri paran tekstejä. Mikäli nyt enemmän kiinnostaa aiheet niin eikuin lukemaan vaan vaan aiheesta. osoitteet näemmä tiedät jo ennestään.
ps. tietenkin on täyttä totta, että mikäli ei tarpeeksi puhuttelevaa ASIA tekstiä saa mielestään aikaiseksi, niin flame/troll postauksilla kyllä saa moninkertaisen määrän huomiota verrattuna tyhjänpäiväiseen kirjoitteluun.
Petterissä asuu selvästikin pieni piraatti. Siksi hän halusi hiukan hämmentää muurahaispesää.
Mikko Rauhala: ”Tämähän on täysin absurdi väite. Ihmiset maksavat nytkin jatkuvasti sisällöstä, jota saavat laillisestikin ilmaiseksi.”
Antamasi esimerkit ovat mielenkiintoisia, mutta ne eivät ainakaan minua vielä vakuuta. Toistaisin vielä väitteen, että jos waretus sallittaisiin, netti olisi pian pullollaan innovatiivisia tappajasovelluksia, jotka jättävät taiteentekijät tehokkaasti nuolemaan näppejään. Lehdet julkaisisivat juttuja ”Näin lataat sisällön helposti netistä” ja veisivät tekniikkaan vihkytymättömän tavallisen kuluttajan mennessään. Maksamisesta tulisi vain pienen vähemmistön harrastus.
Jos nyt joku onnistuu hyötymään avoimella levityksellä, se saattaa johtua vain siitä, että he ovat tulleet avoimuudellaan tunnetuiksi, eikä tavallinen kuluttaja osaa täysin hyödyntää vapaata materiaalia vaan ostaa kopion kaupasta. Tämä muuttuisi jos vapaan sisällön käytöstä tulisi arkipäivää.
Suurin osa piratismikeskustelusta on vellonut lähinnä musiikin ympärillä. Artisteilla on monia muitakin tulonlähteitä, mikä tekee waretuksen perustelun helpommaksi. Entä muu sisältö? Elokuvateatterit luultavasti säilyttäisivät osan yleisöstään, mutta sarjojen jakelu on netissä jo nyt niin tehokasta, että manostulot karkaisivat tv-kanavilta alta aikayksikön jos jakelu vapautuisi. Ohjelmistotuotanto on vielä luku erikseen. Kukaan ei ole äänen uskaltautunu pohtimaan mistä maailman käytetyimmän käyttöjärjestelmän tekijä saisi rahat toimintansa jatkamiseen. Kuka rahoittaa tuottajia, jotka eivät ole ”cooleja”?
Väitteideni tueksi minulla ei ole tarjota kuin se tosiasia, että itse aktiivisena sisällö kuluttajana en ole sisällöstä maksanut vuosiin pennin hyrrää. En varmasti ole lajissani ainoa, ja jos toiminnallani olisi lain suoja, luultavasti tämä joukko muodostaisi kansasta enemmistön. Ihmisen ahneutta ei kannata aliarvioida.
Mitä tulee tuohon hieman harkitsemattomaan pilvi-kommenttiin, se ei suinkaan ollut suunnattu sinulle henkilöhohtaisesti vaan hain sillä vastakaikua nimenomaan Järviseltä itseltään. Onhan tämä hänen bloginsa. Tarkoitus ei siis ollut käyttää vain mitä tahansa negatiivista assosiaatiota viittaamalla huumeiden käyttöön, vaan tuoda esille se, että waretusta kannattavan henkilön stereotypinen profiili korreloi voimakkaasta pilven poltosta tunnettujen hippien kanssa. Kyseessä oli siis vertaus vanhaan ”hipit vastaan establismentti” –asetelmaan ottamatta kantaa siihen kumpi on oikeassa. Olenhan itsekin kannabiksen laillistamisen kannalla....
Eivät nuo omat nälväisysikään toisaalta kovin rakentavia ole: (”...suosittelen joskus kokeilemaan.”). Aktiivisena nettikeskustelijana tiedät varmasti miten nopeasti provosoituminen tuhoaa keskustelun. Muut lukijat kyllä nekevät kuka on ollut kohtuuton.
Kaikesta huolimatta olemme monesta asiasta samaa mieltä, ja söisin mielelläni sanani, jos ratkaisu on tosiaan niin yksinkertainen. Tähän en kuitenkaan usko, ja näkisin, että pallo on nyt ware-liikkeen päädyssä. Heidän olisi aika julkisesti tiedostaa jonkinlaisen rahoitusmallin tarpeellisuus. Vain niin tässä asiassa päästään eteenpäin.
Eiköhän meissä jokaisessa asu jossain elämän vaiheessa pieni piraatti. Ominakin teinivuosina C-kasetti kopioitiin tupladekillä ja posti kuljetteli kuplamuovikirjeissä hirveitä korppukasoja kaverilta toiselle ja vaikka väärinhän se oli, ei sitä pentuna ollut varaa mutta toisaalta, eipä mediayhtiöitäkään moinen minipiratismi isommin hetkauttanut.
Internetin ja P2P-teknologian myötä tuo sama homma on vain päässyt räjähtämään pahasti käsiin. Nyt minkä tahansa digitaalislevitteisen tuotteen kopio löytyy netistä yleensä jo paria päivää virallista julkaisua ennen ja siirtyy itselle parhaimmillaan alle minuutissa. Pelottavan helppoa ja nopeaa, joten ei mikään ihme, että asia on vakava.
Nyt kun aikuisena on rahaa, kyllä sitä ilolla kulttuurin tuhlaa sen minkä lompakko antaa myöden mutta kun ei enää anna, mennään mielenkiintoiselle alueelle. Sen minkä ostan, ostan warettamatta. Moiseen joukkoon mahtuu pettymyksiä, jotka olisin warettamalla voinut välttää mutta siitä nimenomaan oppii kun aina välillä huomaa maksaneensa silkasta itsestään.
Vastaavasti, viihdettä on nykyisin tarjolla niin montaa eri sorttia, että pitää priorisoida. Omaa sydäntäni lähinnä ovat pelit, joten niihin kulutan kaiken mikä irti lähtee ja se mihin ei rahat riitä, jätän väliin. Musiikki, elokuvat ja TV-sarjat ovat sitten puhtaasti waretettuja silloin harvoin kun moisiin kipinä iskee. Paha piraatti? Kyllä. Piraatti ostaa tutkitusti enemmän? Kyllä. Piraatti ostaa warettamansa? Niin... Mitenköhän se loppujen lopuksi on? Rahaa ei ole yhtään sen enempää mikä viihteeseen jo kuluu mutta toisaalta mielellään maksaa siitä, mikä itselle on tärkeintä vaikka välillä se raha meneekin harakoille. Aina ei voi olla oikeassa ja hyvä näin.
Järvisen idea lyhyestä suoja-ajasta on itse asiassa varsin vinkeä, varsinkin jos se koskisi vain digitaalista levitystä. Fyysinen tuote noudattaisi nykyistä suoja-aikaa mutta sen epävirallinen digitaalikopio muuttuisi laillisesti vapaaksi riistaksi vaikka nyt sitten viiden vuoden jälkeen. Jos välttämättä haluaa uusinta uutta warettaa niin mahdollistahan se yhä olisi mutta aika paljon pienemmällä profiililla kuin nykyisin, ihan kuin ennen wanhaan - oikeinhan waretus ei koskaan ole ollut ja toivottavasti ei koskaan tule olemaankaan.
"Antamasi esimerkit ovat mielenkiintoisia, mutta ne eivät ainakaan minua vielä vakuuta."
Ei tietenkään, ne kulkevat vastoin Virallista Totuutta. Voisin antaa lisääkin, mutta eipä se mitään toki merkitsisi.
"Toistaisin vielä väitteen, että jos waretus sallittaisiin, netti olisi pian pullollaan innovatiivisia tappajasovelluksia, jotka jättävät taiteentekijät tehokkaasti nuolemaan näppejään."
Toista vain. Niinhän se on nytkin, mutta eivät silti nuole.
"Elokuvateatterit luultavasti säilyttäisivät osan yleisöstään, mutta sarjojen jakelu on netissä jo nyt niin tehokasta, että manostulot karkaisivat tv-kanavilta alta aikayksikön jos jakelu vapautuisi."
Totta. Etkös itsekin puhunut että jätettäiskö jo se (digi)-TV rauhaan? Sellaista sattuu että kaikki bisnesmallit eivät toimi ikuisuuksia. (Toisaalta radiokin oli heti kuolemassa kun telkkari tuli, eikä kuollut. Tuskin nyt TV:kään ihan lähiaikoina.)
Mainosrahoitteinen TV nyt alkaa olla tiensä päässä kuitenkin muutenkin, mainosten skippailun sun muun aikakauden ryömiessä sisään koteihin.
"Ohjelmistotuotanto on vielä luku erikseen. Kukaan ei ole äänen uskaltautunu pohtimaan mistä maailman käytetyimmän käyttöjärjestelmän tekijä saisi rahat toimintansa jatkamiseen. Kuka rahoittaa tuottajia, jotka eivät ole ”cooleja”?"
Jos eivät osaa saada rahaa siihen, voe voe. Meillä on jo täysin salonkikelpoisia vaihtoehtoja. (Eikö ole aika ironista, että samalla kuin Microsoftin valta-asema perustuu valtioiden asettamiin lakisääteisiin monopoleihin kuten tekijänoikeuksiin ja patentteihin, se samalla on vaikeuksissa monopolilainsäädännön kanssa? Teippiä liiman päälle, sanon minä; poistetaan se alkusyy.)
Ylipäätään valtaosa ohjelmistotuotannosta on tilaustyötä, johon tekijänoikeudet eivät ylenmäärin edes vaikuta. Shrink-wrap-puoli varmaan kuihtuukin jossain määrin. (Tosin, jos pidetään Piraattipuolueen kanta, jossa kaupallinen käyttö on yksinoikeudella sen 10 vuotta, tämäkin ala kyllä tekohengittynee siitä hyvän aikaa; firmat ovat ns. iso tulonlähde.)
Suljetut shrink-wrap-ohjelmistot varsinkin peruskuluttajakäytössä korvannee kaksi melko vastakkaista trendiä: Vapaat ohjelmistot ja verkkopalvelut. Etenkin peleissä luultavasti yksinpelitkin siirtävät pikkuhiljaa osan logiikastaankin palvelinpuolelle kopioinnin välttämiseksi. (En pidä tätä kivana, mutta luultavana, ja palvelun myyminen nyt on sentään paljon rehdimpää kuin yksinoikeuksien päällä muhiminen.)
"Väitteideni tueksi minulla ei ole tarjota kuin se tosiasia, että itse aktiivisena sisällö kuluttajana en ole sisällöstä maksanut vuosiin pennin hyrrää. En varmasti ole lajissani ainoa, ja jos toiminnallani olisi lain suoja, luultavasti tämä joukko muodostaisi kansasta enemmistön. Ihmisen ahneutta ei kannata aliarvioida."
Eihän toki, mutta ihmiset ovat ristiriitaisia otuksia. Sinunlaisiasi varmasti löytyy pilvin pimein, mutta ei tämä mikään ongelma ole. Niin löytyy muunkinlaisia. Sorrut yliyleistämään ihmisluonnon kaikkine vivahteineen pelkästään oman pääkoppasi sisällön mukaan.
"Eivät nuo omat nälväisysikään toisaalta kovin rakentavia ole" ... "Muut lukijat kyllä nekevät kuka on ollut kohtuuton."
Minäkin uskon tähän.
"Tähän en kuitenkaan usko, ja näkisin, että pallo on nyt ware-liikkeen päädyssä. Heidän olisi aika julkisesti tiedostaa jonkinlaisen rahoitusmallin tarpeellisuus. Vain niin tässä asiassa päästään eteenpäin."
On esitetty vaikka mitä (muutenkin kuin tässä keskustelussa), mutta ongelma on siinä että mediateollisuudelle ei kelpaa mikään kansalaisoikeuksia tallomaton vaihtoehto. Konfrontaatio vaikuttaa siis aika väistämättömältä. Ks. esim. erit. Matti H:n kommentti aihetta käsittelevään Kemppisen blogahdukseen.
PS: Vähän tulee mieleen että oletkohan piilo-Järvinen yrittämässä ottaa etäisyyttä keskustelunavaukseen...
On jokseenkin ristiriitaista perustella ilmaisen kopioinnin sallimista sillä, että senkin jälkeen moni haluaisi maksaa. Jos näin on, miksi kopiointi sitten pitäisi vapauttaa?
Joku aina muistuttaa, miten bändit voivat ansaita enemmän keikkailulla kuin levymyynnillä. So be it. Bändit voivat antaa levynsä ilmaiseksi, jos niin päättävät. Kai he itse ymmärtävät etunsa ulkopuolisia paremmin? Mikään laki ei kiellä jakamasta musiikkiaan ilmaiseksi jos niin haluaa.
Oleellista on se, ettei tämä ajatus toimi muualla kuin musiikissa (jossa keikkailu on yhä suurempi tulonlähde) ja että päätös asiassa on tekijöiden oma. Silloin he kantavat vastuun myös sen toimivuudesta.
>mediateollisuudelle ei kelpaa
>mikään kansalaisoikeuksia
>tallomaton vaihtoehto.
Piraateille ei kelpaa kuin heidän oma vaihtoehtonsa. Jos se ei toteudu, tallotaan ensin lakeja ja valitetaan sen jälkeen kansalaisoikeuksien loukkaamisesta. Pitäisikö lakien rikkomisenkin olla kansalaisoikeus? Muistaakseni Nixon aikoinaan viittasi johonkin tämäntapaiseen...
>PS: Vähän tulee mieleen että
>oletkohan piilo-Järvinen
>yrittämässä ottaa etäisyyttä
>keskustelunavaukseen...
Heh, en tiedä alkuperäistä kirjoittajaa, koska hän on anonyymi, mutta minä se en takuulla ole :-)
"On jokseenkin ristiriitaista perustella ilmaisen kopioinnin sallimista sillä, että senkin jälkeen moni haluaisi maksaa. Jos näin on, miksi kopiointi sitten pitäisi vapauttaa?"
*Huokaus* No kun ei näin. Ensinnäkään tuo ei ole mikään perimmäinen syy, miksi kopiointi tulisi vapauttaa. Se on vain vasta-argumentti konservatiivien (Anonyymin vielä erittäin vahvassa muodossa esittämälle) väitteelle "no eihän sitten yhtään kukaan maksaisi ikinä mitään mistään". Tämä todettiinkin jo täydeksi palturiksi ainakin tässä vahvassa muodossaan, eikä kovin vahvasti perustelluksi heikommissakaan.
Toiseksi nykyisessä käytännössä mediayhtiöt hinnoittelevat tuotteensa monopolihinnoin, joka on isompi kuin monen kipukynnys. Se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan, ei tarkoita että he ovat valmiita maksamaan mitä vain. Paypal ja vastaavat ovat hyvä alku, joskin oikeita mikromaksujärjestelmiä soisi toki vielä kehitettävän.
"Bändit voivat antaa levynsä ilmaiseksi, jos niin päättävät. Kai he itse ymmärtävät etunsa ulkopuolisia paremmin?"
Ensinnäkin tämä on irrelevanttia. Vastattakoon kuitenkin, että tekijänoikeusteollisuuden propagandan ottaa moni taloutta ja nettimaailmaa tuntematon tosissaan, joten väitteesi on myös kyseenalainen.
Kuten tosin sanottu, monet isot tekijät luultavasti ottaisivat monopolimalliin verrattuna tästä takkiinkin (eli olisivat näin ajatellessaan oikeassa), mutta perustelin jo aiemmin miksi sekään ei ole relevanttia.
"Mikään laki ei kiellä jakamasta musiikkiaan ilmaiseksi jos niin haluaa."
Ei niin. Kuten jo kielloista toisaalla sanoin, ne ovat näissä asioissa lähtöisin puhtaasti tekijänoikeuskeskeisestä ajattelusta. Vaikka ne poistettaisiin kokonaan, kukaan ei myöskään kieltäisi jakamasta musiikkiaan maksusta.
Sen sijaan tekijänoikeuden perusteella kielletään jakamasta suurta osaa kulttuurista ilmaiseksikin, ja jos muistat, tämä oli se ongelma, koska 1) ko. kielto on melkoisen hatarasti perusteltu ja 2) sen valvomiseen tarvitaan pervasiivinen isoveliyhteiskunta. (Kuitenkin koko ajan kierrätte tätä asian ydintä molemmat kuin kissa kuumaa puuroa.)
"Piraateille ei kelpaa kuin heidän oma vaihtoehtonsa. Jos se ei toteudu, tallotaan ensin lakeja ja valitetaan sen jälkeen kansalaisoikeuksien loukkaamisesta. Pitäisikö lakien rikkomisenkin olla kansalaisoikeus?"
Olen esittänyt jo muutamankin vaihtoehdon: vapaa markkinatalous, Piraattipuolueen kanta, jossa jäisi vähän järkevämmän mittainen kaupallinen yksinoikeus (joka aiemmin mainituista syistä ei ole yhtä suuri perusoikeudellinen ongelma kuin yksinoikeus myös epäkaupallisesti) sekä puhdas valtion budjettirahoitus. Tässä on jo kolme erilaista ratkaisua. Viimeistä en pidä kauhean hyvänä, ja toisessa on merkittävä slippery slope -riskinsä (historiallinen evidenssi osoittaa huolen aiheelliseksi, tekijänoikeudethan ovat vuosisadan aikana laajentuneet aivan järkyttävissä määrin sekä pituudeltaan että vaikutusalueeltaan vailla juuri muuta kestävää perustetta kuin että rikas mediateollisuus haluaa). Jokainen olisi silti parannus.
Mitä tulee muuhun retoriikkaasi, esitän vastakysymyksen: tulisiko kaikkien perusoikeudet poistaa jotta pystyttäisiin valvomaan laajalti korruptoituneeksi katsottua tekijänoikeuslakia? Ei isovelivalvontaa tai oikeudenkäynnittömiä rangaistuksia voida mitenkään kohdistaa pelkästään syyllisiin.
Muuten olen sitä mieltä, että lakeja on monasti rikottu hyvistä syistä ja vasta jälkikäteen niitä muuttaen - etenkin silloin, kun laki itse tuottaa uhreja mutta sen rikkominen ei. Historiasta löytyisi tästä esimerkkejä, joista olemme luultavasti samaa mieltä. Pitääkö näitä sivuseikkoja nostaa esiin tähän keskusteluun yrittääkseni vakuuttaa sinut siitä, että pidät lakien rikkomista itsekin joskus oikeutettuna ratkaisuna, vai myönnätkö ilman historialuentoa?
Alaa seuraavana ehkä muistat, että olenhan itsekin jopa järjestänyt julkisen lainrikkomiskampanjan.
"Heh, en tiedä alkuperäistä kirjoittajaa, koska hän on anonyymi, mutta minä se en takuulla ole :-)"
Kiitoksia, uskon kyllä kun suoraan sanotaan :]
Kappas, luettuani Petterin massiivisen klisee postauksen ajattelin jättää muutaman Petterin tunteita kuumentavan kommentin, mutta luettuani Mikko Rauhalan pitkän kommentti keskustelun päädyin rakentavempaan lopputulokseen. Nimittäin ehdottoman hyvää tekstiä kyllä Mikko Rauhalalta.
Tekijänoikeuskeskustelut jäävät niin usein tasolle 'kuka warettaa ja mitä ja miten paljon ja miten se on niin sama asia kuin autojen varastelu', että nytten Rauhalan kommenttien ja vasta kommenttien lukeminen oli nautinnollista vaihtelua.
Aluksi kyllä petyin pahemman kerran kun sain luettua Petterin blogin aiheesta. Petterin dos 5.0 kirjan myötä kehittyi mielikuva ajanhermolla ja tietotekniikan vahvasti tuntevasta henkilöstä. Blogin mielipiteet olivat enemmänkin kuin Youtuben kommentti 'palstalta' otettu.
Mutta nytten en oikein osaa sanoa, että onkos Petterillä eläke jo kolkuttelemassa vai onkos taustalla nerokas idea esittämällä tahalleen ääliömäisiä kärjistyksiä kehittää enemmän keskustelua aiheesta. Tämä nimittäin toimi ainakin omalta osalta (löysinpä Mikko Rauhalan blogin.)
Sen osaan tosin sanoa, että paljon keskustelua kyllä tekijänoikeus aihe tarvitsee vielä. Mukavempaa siitä tekisi jos pikkuhiljaa voitaisiin jo luopua miljoonaan kertaan kuulluista kärjistyksistä, joiden esittäminen ei kovin paljon tuo uutta valoa keskusteluun.
Ja eipä muuta kuin spotifystä seuraavaa kappaletta soimaan.
Täällä on nyt ainakin alustavasti annettu muutamia ratkaisuehdotuksia niihin kysymyksiin, mitä Petteri on esittänyt. Esittäisin nyt puolestani pari vastakysymystä hänelle ja muille jotka ovat olleet samaa mieltä:
1) Täällä on esitetty, että piraattien toimintamalli - rikkoa lakia ja pyrkiä samaan aikaan muuttamaan sitä - on jotenkin niin väärä, että se tavallaan invalidoi heidän agendansa (muuttaa lakia). Käsittääkseni idea piraateilla tässä on suunnilleen se, että maailma on jo nyt muuttunut niin huomattavasti, että laki auttamattomasti vanhentunut. Sen noudattaminen ikään kuin vain siksi että se on joskus säädetty rikkoo näiden ihmisten oikeustajua vastaan, ja siksi sitä ei pidetä lakina. Vaikka toisten mielestä saattaa olla mautonta verrata perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia tähän asiaan, eikö esimerkiksi homouden ja muut heidän suhteisiinsa liittyvät, muille itsestäänselvästi kuuluvat oikeudet kieltävät lait ole olleet samassa asemassa? Laki on nähty niin epäoikeudenmukaiseksi, että olisi kohtuutonta noudattaa sitä, ja osaksi rikkomalla lakia voidaan pyrkiä osoittamaan kuinka väärässä laki on. Kysymys on siis, miksi laajalti epäoikeudenmukaiseksi koetun lain rikkominen on tässä sellaista, joka saa koko asian paheksuttavaksi?
2) Jos tämä (edellä esitetty) "ei ole ollenkaan sama asia", miksi ei? Tämänhetkiset tekijänoikeuslait kai kohtuullisen kiistatta hyödyttävät huomattavasti suuria ylikansallisia yrityksiä, riippumatta siitä uskooko niiden hyödyttävän myös artisteja itseään. Täälläkin on kysytty, mitenkä sitten joku Microsoft tai Hollywood tuottaisi tuotteitaan, jos niitä saisi vapaasti levittää. Onko piraattien vastustajien mielestä näillä firmoilla (laeista riippumatta) jokin moraalinen oikeus tehdä tuotteitaan ja rahastaa niillä kuten tähänkin asti? Miksi tähän asti toimineen kulttuurin muodon pitäisi saada toimia edelleen samoin, jos maailma on muuttunut - kai kulttuuri muuttuu samalla? Jotkin artistit varmaan lopettavat, kuten teatteriseurueet lakkasivat kiertämästä kun se ei enää kannattanut. Toiset keksivät uusia tapoja elää siitä mitä haluavat tehdä.
3) Ja jos "tästäkään ei ole kyse", eivätkö piraattien vastustajat usko, että maailma on todella muuttunut niin merkittävästi, että kulttuuri (ja sen tuottaminen) olisi todellakin murroksessa ja että sen tulisi muuttua samalla?
Kysyn, koska en oikeasti tiedä miten tästä ajatellaan. En tiedä myöskään ovatko piraatteja puolustavat näiden tulkintojeni takana - mielenkiintoista kuulla heiltäkin kommentteja.
Pahoitteluni lisäksi huonoista analogioista.
Eduskunta on irtaantunut todellisesta elämästä, ne on ns. kermaa, varsinkin puoluiden isot nimet. Niitä Teosto ja muut isojen yhtiöiden edunvalvojat vie kuin pässiä narussa teuraalle.
Siinä olet oikeassa, että turhiakin uhreja tulee kun nettiyhteydet katkaistaan, jos samassa tietokoneessa on useampi käyttäjä. Ja sokea katkaisu ei tosiaan kannata, koska se aiheuttaa liikaa inhimillistä harmia. Ranskassa ollaan vielä barrikadeilla tämän johdosta. Siellä kun kansa aidosti osoittaa vastarintaa hallinnon tolloja säädöksiä vastaan. Itseä se ei tosin kosketa, jos Suomessa aloitetaan pätkiä yhteyksiä. Eli Ranskan mallissa pistetään kaikki valvomaan toisiaan kuin edesmenneessä DDR:ssä.
Leffat tosiaan tulee nykyisin aika nopeasti telkkariin. Valitettavasti ne samat sitten kiertääkin kanavalta toiselle ajan saatossa kuin mikäkin halpa kiertopalkinto. Sama pätee sarjoihin. Eli jokainen kanava voisi hankkia omat leffansa ilman turhia uusintoja. Leffoja kun tehdään vuodessa pilvin pimein maailmalla. Videovuokraamoista löytyy paljon sellaisia leffoja, mitä telkusta ei ikinä näy. Tv-kanavat kun on uusintojen orjia.
Ja itse en kannata laitonta tiedostonvaihtoa. Olen aina ostanut levyni kaupasta, koska silloin se on konkreettisesti hypisteltävissä käsissäni ja voin soittaa sitä tietokoneen, CD-soittimen tai autostereoiden kautta. Ellei sitten joku perkeleellinen esto ole pykätty levyyn. Eikä niissä ole mitään mp3-stanun rajoittava kura äänenlaadussa. Vaikkakin ne on suuria staroja, joita ostan, eikä ole pikkurahan puutteessa, niin silti ostettu levy on se paras. Kuten Scorpions, Metallica, Yngwie J. Malmsteen ja Michael Schenker. Bach, Beethoven ja Sibelius ei enää nauti minkäänlaisista royalteista, vaikka heidän musiikkia ostankin. Niissä sävellyksissä kun on jotain niin matemaattisen täydellistä kauneutta.
Olen ostanut kasvavilta bändeiltä suoraan heidän omakustannelevyjään. Laatumusiikista kannattaa maksaa.
Nykynuoriso ei edes tiedä mitä 30 vuoden aikana on tapahtunut musiikkimaailmassa. Kun siirryttiin aikoinaan vinyyleistä CD-formaattiin, niin kaikki toitotti, taisi jopa herra Alaspää, että levynhinta tippuu siitä syystä, että CD:n tuottaminen vinyyliin verrattuna on niin paljon halvempaa. No, miten kävikään, se ei ikinä toteutunut, ehkä hinnat oli hiukan aikaa jopa samalla tasolla. Sen jälkeen on ollut tasaista korkeaa nousua. On meinaan vielä vanhoja vinyylilevyjä tallella hintalappu kyljessä. Isot levy-yhtiöt pohjattomassa ahneudessaan on onnistuneet hivuttamaan ylös levyjen hintaa melkoisesti vuosien varrella. Siksi en ihmettele jos oman ikäryhmäni edustajat imuttavat levyjä verkosta.
Ainoastaan suuret maailmanlaajuiset starat voi hiukan ravistella levy-yhtiöitä ja vaatia kunnon liksaa. Loput on levy-yhtiöden ahneuden alla murusista eläviä artisteja. Varsinkin suoja-aika pidennys rikastuttaa levy-yhtiötä. Jos sitä pidennetään, niin artistit tuskin saa mitään. Levy-yhtiöt siinä kerää kerman.
Nyt levy-yhtiöidenkin pitäisi ymmärtää aloittaa sopeutuminen muuttuvaan maailmaan, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä ja kato käy yhtiöiden joukossa. Luulisi niidenkin tajuavan, että hyvälaatuisen musiikin levittäminen nykyisillä sähköisillä konsteilla hyvällä laadulla on levy-yhtiön ja artistin yhteinen asia. Tuskin se katteista on pois. Ja että sen voi soittaa joka ympäristössä, jonka ostaja omistaa. Olkoon sitten autoCD, tietokone tai CD-soitin. Siihen levy-yhtiön on turha tuudittautua, että musiikin ostaja maksaa musiikkimafiamaksua siitä, että joutuu ostamaan eri version eri soittimissa soivan version. En ainakaan minä maksa siitä mafiasta.
Ainakaan mitään kuratasoa en osta mistään nettikaupasta, jota on tarjolla liikaakin. Ja varsinkaan jos siinä on estetty, että en voi soittaa sitä joka soittimessa, jonka omistan.
Mieluummin koko CD kerralla kunnon äänillä, vaikka oma kuulo aiheuttaakin rajoitteita, mutta silloin tiedän, että kaikki on kuultavissa.
"Bach, Beethoven ja Sibelius ei enää nauti minkäänlaisista royalteista, vaikka heidän musiikkia ostankin."
Eikä taida rojalteista rikastua enää Bachin ja Beethovenin perillisetkään. Sen sijaan Sibeliuksen perikunta riipii vielä aikamoiset tekijänoikeusrahat. Eri arvioiden mukaan 1,5 - 2,5 miljoonaa euroa vuodessa.
Nykylain mukaan Sibeliuksen tuotanto vapautuu vuonna 2027 tekijänoikeuksista. Siihen asti korvaukset menevät Sibeliuksen perikunnalle. Ja jos lakia muutetaan, voi perikunta tienata radiosoitoilla vielä vuosikymmeniä.
Vuonna 2005 Helsingin Sanomat arvioi Sibeliuksen perikunnan saamiksi rojalteiksi noín 1,5 miljonaa euroa vuodessa. Voi perustellusti kysyä, onko tämän päivän Sibeliuksen suvun jälkeläisillä mitään tekemistä alkuperäisen luomisprosessin kanssa, vai millä perusteella he saavat kymmenien tuhansien eurojen pääomatulot vuodessa.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/05/elokuvayhtion_jyrahdys_sulki_ruotsalaisopiskelijoiden_verkkoyhteydet_739475.html
Uppsalan yliopisto on sulkenut lähes sadan opiskelijan verkkoyhteydet piratismiepäilyjen vuoksi. Ruotsin radion mukaan opiskelijoiden käyttöoikeudet yliopiston tietokoneverkkoon on poistettu yhdysvaltalaisen elokuvayhtiön pyynnöstä.
Olen väsynyt puhumaan täällä seinille, joten vetäydyn keskustelusta. Se kuitenkin oli sikäli hyödyllistä, että kirvoitti minut kirjoittamaan seuraavan tarinan, joka löytyy myös omasta blogistani (linkki nimestä; kommentoikaa sinne jos haluatte minunkin huomaavan). Toivottavasti tällainen muoto selventää asioita vielä joillekin.
Pahan Sedän synty
Tämä ei varmastikaan ole se tavallinen tarina, vaikka tosi onkin. Tarinan moraalinen opetus ei tästä kuitenkaan vähemmän validiksi muutu.
Olipa kerran Kiltti Poika. Kiltti Poika oli opetettu jakamaan asioita kavereidensa kanssa, koska se oli kilttiä. Poika tekikin näin mielellään, kunnes vaikutuksille alttiina varhaisteininä hän tutustui tekijänoikeuksiin.
Tästä pitäen Kiltti Poika ei enää paljonkaan jakanut tekijänoikeuden alaisia tuotteita, vaikka ehkä joskus epähuomiossa tai sosiaalisen paineen alaisena; oli hankalaa ja ristiriitaista olla olematta kiltti jollekulle, joka olisi halunnut Kiltin Pojan jakavan jotain kanssaan. Mutta tämän oli nyt opetettu olevan Väärin, joten poika vastusti houkutusta parhaansa mukaan.
Näin Kiltti Poika kasvoi teini-iästä ohi, oppien monia asioita maailmasta ja ajattelusta. Kiltti Poika osti yhä kiltisti viihteensä kaupasta, eikä hypännyt vertaisverkkokelkkaan muiden mukana, vaikka verkottuikin useimpia muita aikaisemmin.
Sitten Kiltin Pojan maailmankuva järkkyi: Yhdysvalloissa hyväksyttiin vastoin Kiltin Pojan kilttejä odotuksia Digitaalisen Vuosituhannen Tekijänoikeuslaki. Vapauden luvatun maan uusi laki rajoitti entiseen nähden peruskansalaisten oikeuksia, jopa sananvapautta, merkittävästi. Kiltti Poika joutui pohtimaan aiempia käsityksiään aivan uudessa valossa.
Kiltti Poika totesikin, että teollisuus, jota hän oli tukenut, ei ehkä ollutkaan yhtä kiltti kuin hänelle oltiin annettu ymmärtää. Tarkemmin asiaan tutustuttuaan Kiltti Poika myös havaitsi, ettei teollisuus juurikaan pitänyt huolta edes artisteistaan, joita Kiltti Poika olisi kyllä halunnut tukea. Kiltin Pojat rahat olivatkin menneet pitkälti kansalaisoikeuksien tallomiseen, eikä Kiltti Poika uskonut että tämä rajoittuisi Yhdysvaltoihin.
Kiltti Poika päättikin tästä pitäen välttävänsä valtavirran mediayhtiöiden tuotoksista maksamista parhaansa mukaan. Pienempiä, perusoikeuksien vastaiseen kampanjointiin osallistumattomia tekijöitä Kiltti Poika yhä tukisi, erityisesti jos näiden työt olivat luvan kanssa nautittavissa ilmaiseksikin. Digitaalisilla RajoitusMenetelmillä rampautettuja tuotteita Kiltti Poika ei kuitenkaan ostaisi koskaan.
Päätöksestä seurasi Kiltille Pojalle moraalinen pähkinä: jos hän ei kuitenkaan ostaisi valtavirtaviihdettä, olisiko sitä sitten väärin hankkia maksutta, ketään vahingoittamatta jakaen? Kiltti Poika päätteli, ettei korkea kulutusmoraali ja halu olla tukematta perusoikeuksien tallomista ollut mitenkään riittävä syy sulkea ketään ulkopuolelle valtaosasta kulttuuriperintöämme. Enää ei Kiltti Poika myöskään kokenut ristiriitaisia tunteita kavereidensa auttamisesta kivoja asioita heidän kanssaan jakaen.
Aika kului, ja Kiltin Pojan epäilykset vahvistuivat tosiksi: kansalaisoikeuksia tallottiin artistin nimissä joka puolella maailmaa, välillä pahemminkin kuin Vapauden maassa alunperin. Kiltti Poika vastusti tätä kehitystä parhaansa mukaan, mutta vallanpitäjät eivät olleet oppineet maailmasta yhtä paljoa kuin Kiltti Poika, ja teollisuudella oli paljon rahaa jolla hämärtää asioita. Kilttiä Poikaa harmitti, että osa siitä rahasta oli tullut häneltä.
Näin Kiltistä Pojasta tuli Paha Setä.
>Petterin dos 5.0 kirjan myötä
>kehittyi mielikuva ajanhermolla
>ja tietotekniikan vahvasti
>tuntevasta henkilöstä.
Halusin herättää keskustelua, koska olen aidosti kiinnostunut piraattien ajatuksista ja tavoitteista. Lähtökohtaisesti en sulje mitään kehitysvaihtoehtoa pois, eikä minulla ole tässä kiistassa omaa etua ajettavana.
Nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä, siksi heitä kannattaa kuunnella, vaikka olisi itse aisoista eri mieltä.
Lähetä kommentti