Tuomari Nurmion Helsingin Sanomissa 28.3.2009 piratismista esittämät kommentit ovat herättäneet lehden verkkosivuilla vilkasta keskustelua. Laiton nettilataaminen on muutoinkin ollut viime aikoina otsikoissa ruotsalaisen Pirate Bay -palvelun oikeudenkäynnin vuoksi.
Nettilataamista puolustelevat (ilmeisen nuoret) käyttäjät perustelevat toimintaansa sillä, ettei netistä kopiointi vähennä musiikkibisneksen arvoa kokonaisuutena. Se pitää varmaan paikkansa. Syy-yhteyttä kopioinnin ja laskeneen levymyynnin välillä on mahdoton osoittaa, eikä sitä välttämättä edes ole. Cd-levy oli aikansa lapsi, ja sen aika on ohi. Sisällön jakelukanavat ja kulutustottumukset ovat muuttuneet.
Nettikopiointi on yleistä, mutta ei vielä niin laajaa, että se vaikuttaisi kokonaismarkkinoihin. Jos lakia muutettaisiin piraattien haluamalla tavalla niin, että kopiointi sallittaisiin, tilanne olisi ihan toinen. Minäkin alkaisin ladata kaiken sisällön netistä ilmaiseksi. Miksi maksaa, jos kerran netistä saa ilmaiseksi? Laillistamisen jälkeen koko sisältöteollisuus kokisi valtavan rakennemuutoksen.
Moni kopioinnin puolustaja vetoaa siihen, että levymyynti tuottaa enää pienen osan artistien tuloista. Varsinkin megatähdillä levymyynti on pelkkää promootiota -- isot rahat tehdään konserteissa. Madonna on tästä hyvä esimerkki. Madonnan kannalta on ihan sama, vaikka levyjen kopiointi netistä sallittaisiin. Se voisi jopa lisätä hänen keikkojensa lipunmyyntiä.
Mutta musiikki on vain pieni osa sisältöteollisuudesta. Jos immateriaalituotteen saisi kopioida ilmaiseksi, miten kirjailijat, elokuvien tekijät tai peliohjelmoijat ansaitsisivat elantonsa? He eivät voi lähteä keikoille eivätkä myydä fanituotteita kuten t-paitoja tai mukeja. Miten Pirate Bay erottelisi musiikin elokuvista, tietokonepeleistä ja sähköisistä kirjoista? Ei mitenkään. Pelisääntöjen on oltava kaikille samat.
Muutama keskustelusta poimittu kommentti:
Tuomari Nurmion kaltaiset vanhat parrat vastustavat nettijakelua loppuun asti. Hänen kaltaisille ihmisille näyttää olevan vaikeaa ymmärtää että netistä lataamista ei voi estää, ellei koko internetin käyttöä kielletä.
Tällaista ajattelua en ole koskaan ymmärtänyt. Kopioinnin vapauttamista perustellaan sillä, ettei sitä voi estää. Aivan kuin tekniikka saisi määrätä, mikä elämässä on hyväksyttävää. Jos siis joku keksisi näkymättömyysviitan, pitäisikö varastamisesta tehdä sallittua, koska "sitä ei voi estää"?
Tekniikka mahdollistaa paljon asioita, joita ei silti pidä tehdä, koska ne eivät ole yksilön tai yhteiskunnan kannalta toivottavia. Mahdollisen määrä kasvaa (useista eri syistä) koko ajan. Mahdollisen ja omien tekojen välissä on kuitenkin ihmisen oma harkinta, käsitys oikeasta ja väärästä, käsitys siitä mikä on kohtuullista ja mikä ei.
Musiikkia ja muuta taidetta tullaan aina tekemään, rikastutaan sillä tai ei.
Tämä pitää paikkansa. Raha ei ole taiteen tekemisen edellytys. Taloudellinen tuotto mahdollistaa kuitenkin sen, että tekijä pystyy keskittymään luovaan työhön. On vaikeaa säveltää tai kirjoittaa, jos joutuu tekemään päivät muuta ansiotyötä, eikä voi elää teostensa myynnistä saatavilla tuloilla.
Entä jos musiikki ja kirjallisuus todella palaisivat takaisin juurilleen? Kirjoja syntyisi vain sanomisen halusta ja musiikkia sävellettäisiin vain luomisen tuskan lievittämiseksi. Elokuvia ei tässä maailmassa tunnettaisi lainkaan, sillä niiden tekeminen vaatii miljoonainvestointeja (no, Star Wreck on toki poikkeus - aina viiden vuoden välein ilmestyisi yksi uusi elokuva, jota saisi sitten levittää verkossa vapaasti).
Tällainen kehitys on hyvää vauhtia toteutumassa journalismissa. Perinteiset sanomalehdet ovat taantumassa, koska ne joutuvat markkinatilanteen vuoksi jakamaan sisältönsä netissä ilmaiseksi. Television uutislähetyksiä lyhennetään ja toimittajia vähennetään kaikkialla. Uutisia ei voi enää myydä. Kehitys, joka viihdeteollisuudessa toteutuu piratismin kautta, on journalismissa tapahtunut muista syistä. Lopputulos on kuitenkin sama.
Olemme siirtymässä maailmaan, jossa uutiset ja muu asiasisältö on kaikkien saatavilla ilmaiseksi ja vieläpä täysin laillisesti. Ammattimainen journalismi on katoamassa ja sen paikan ottaa ei-kaupallinen uutisvälitys. Tuhannet harrastajat kommentoivat ajankohtaisia asioita blogeissaan ja nettifoorumeissaan. Uutisointi on palannut juurilleen kansan pariin, eikä siitä enää ole bisnekseksi.
Voivatko blogit ja ilmaislehdet oikeasti korvata ammattimaisen journalismin jättämän aukon? Eivät. Bloggaajat eivät voi ahdistella poliitikkoja vaikeilla kysymyksillä, koska poliitikoilla ei ole mitään syytä vastata heille. Kaikki blogikirjoittajat eivät ole riippumattomia, vaan yritykset ja poliitikot voivat vaikuttaa heihin kaikessa hiljaisuudessa. Yhteiskunnan ongelmia ja valtaapitävien väärinkäytöksiä paljastavaa tutkivaa journalismia ei tee kukaan, koska se ei onnistu harrastepohjalta. Kunnon journalismi vaatii rahaa.
Yksinomaan blogien varassa toimiva tiedonvälitys on pelottava uhkakuva. Juuri tällaiseen maailmaan olemme kuitenkin "tiedon vapauden" nimissä matkalla. Sitäkö piraatit haluavat?
TPB:n kaltaisia palveluita ei missään tapauksessa tulisi ajatella rahantekokoneena joillekkin yksityisille, vaan todellakin ilmaisena kauppapaikkana tai suurena nettikirjastona. Monille vanhan linjan konkareille tuntuu olevan todella vaikea asia ymmärtää vastikkeeton "kaupankäynti", tämä tuli huomattua erittäen hyvin myös mm. TPB:n oikeudenkäynnissä.
Pasi Palmulehto
Piraattipuolue
"Ilmainen kauppapaikka"? "Suuri nettikirjasto"? "Vastikkeeton kaupankäynti"? Piraattipuolueen käsitteistö muistuttaa Orwellin 1984-kirjan uuskieltä.
Jostain syystä monille kommentoijille tuntuu olevan merkityksellistä se, ovatko Pirate Bayn takana olevat miehet hyötyneet asiasta taloudellisesti. Sivuilla on mainoksia, joista epäilemättä kertyy tuloja (erään väitteen mukaan 30 000 euroa kuukaudessa), mutta toisaalta palvelimista ja nettiyhteyksistä aiheutuu myös kuluja.
Mutta mitä merkitystä asialla lopulta on? Pirate Bayn miehet eivät ole syytettyinä ansioistaan vaan siitä, että heidän palvelunsa aiheuttaa taloudellisia menetyksiä muille. Sillä, pyöriikö toiminta kaupalliselta vai harrastuspohjalta, ei ole merkitystä toiminnasta kärsivien kannalta. Heidän asemansa on tämän jutun pointti.
Ilmeisesti moni nuori näkee piratismin ideologisena aatteena, joka pyrkii tiedon vapaaseen levittämiseen (tosin tässä tapauksessa kyse ei ole tiedosta vaan kaupallisista viihdetuotteista, joita halutaan ilmaiseksi). Ajatus siitä, että joku ansaitsee rahaa muiden kopioinnilla, on tämän ideologian vastainen.
10 kommenttia:
Huh, ei kai kukaan viisas ihminen käytä Hesarin keskusteluita esimerkkeinä hyvistä mielipiteistä tai argumentoinneista?
Ja hieman erikoinen yritys yhdistää blogit ja piraatit. Mutta...:
Asiassa on hieman kyse tiedon tehokkaasta jakamisesta. Uutiset leviävät tehokkaasti verkossa, joten niistä on turha maksaa. Journalistiikka on asia erikseen. Maksan mielelläni lehdistä, jotka tekevät tutkivampaa journalismia, eivätkä vain julkaise uutisia. Tosin blogit usein hoitavat tutkivan journalistiikan homman jo paremmin kuin päivittäiset lehdet. Olipa sinunkin blogisi ainoa mistä sai lex Nokiaa tukevia järkeviä näkökulmia, näitä asioita ei lehdissä samoista näkökulmista käsitelty. Usein parhaan yhteenvedon saa, kun lukee sekä asian vastustajien että kannattajien blogiposteja.
Kansanedustajien on pakko vastata bloggaajien kysymyksiin, jos bloggaajien seuraajakunta on tarpeeksi iso. Eivätkä bloggajat ole sen alttiimpia yritysten vaikuttamiselle kuin yksittäiset toimittajat lehdistössä. Blogimaailma mahdollistaa vapaamman, ja usein myös tehokkaamman, tiedon jakamisen.
Piraatit haluavat usein vapauttaa epäkaupallisen kopioinnin. Tämä tarkoittaa, että joudutaan keksimään uusia liiketoimintamalleja, joilla tekijöille kanavoidaan rahaa. Esim: ei veloiteta siitä cd:stä, vaan veloitetaan palvelusta, josta musiikin saa helposti. Samaa mallia voi käyttää tietokonepeleissä (veloitetaan palvelusta jossa kilpaillaan muita pelaajia vastaan), tai elokuvissa. En ole ikuisuuksiin maksanut leffan ostamisesta, sen sijaan maksan kyllä elokuvateatterin tarjoamasta hyvästä äänentoistosta jne.
Ikävä kyllä, vanhojen partojen on usein vaikea luopua vanhasta tutusta ja turvallisesta mallista. Piraatit sen sijaan haluaisivat pakottaa tuottajat tehokkaampaan kulttuurin jakamiseen. Pirate Bayta on pakko käyttää, koska ei ole helppoa ja laillista tapaa jakaa tietoa tai elämystä kaverin kanssa. Nykyisin menetetään aivan turhaan kulttuurielämyksiä, koska teoksissa säilyy tekijänoikeudet vielä tekijöiden kuolemankin jälkeen. Tietyssä mielessä ajatus piraattiudesta on ideologiaa: asioita ja kulttuuria pitää pystyä jakamaan muiden ihmisten kesken.
Bloggaajat eivät suinkaan ole riippumattomia vallan vahtikoiria. Heidän suosionsa on helppo ostaa, eikä bloggaajan tarvitse edes kertoa siitä julkisesti. Äskettäin julkisuudessa kerrottiin ruotsalaistyttöjen blogeista, joilla ansaitaan rahaa kertomalla muotitalojen "lahjoittamista" vaatteista. Muutkin bloggaajat haluavat käsitellä aiheita, joista saa hittejä sivulle, joista edelleen saa mainosrahaa itselle. Blogista tulevat rahat kelpaavat erityisen hyvin juuri siksi, ettei se ole tekijänsä leipätyö.
Kuka bloggaaja lähtee eduskunnan käytävälle peräämään kommentteja poliitikoilta? Kuka pääsee edes sisään? Kenellä on siihen aikaa, jos kyse on vain harrastuksesta?
Ei, valitettavasti harrastelijajournalismilla ei ole todellisia mahdollisuuksia.
Lex Nokian suhteen tilanne oli erikoinen. Jostain syystä media ei hoitanut sille kuuluvaa tehtävää eikä tuonut asiasta ilmi kuin yhden, kapean näkökulman.
Piraatit haluavat usein vapauttaa epäkaupallisen kopioinnin.
Hmm... mitä lopulta on epäkaupallinen kopiointi? Tuotteethan on tehty sen vuoksi, että niitä myytäisiin.
Siitä olen samaa mieltä, että tekijänoikeudelliset suoja-ajat ovat naurettavan pitkiä, ja tämä materiaali olisi syytä saada kiertoon. Epäilen kuitenkin, että Pirate Bayn kautta kiertävästä materiaalista alle promille on vanhaa. Piraatteja kiinnostaa nimenomaan se kaikkein uusin - erityisesti se, mitä ei ole vielä Suomessa edes saatavilla.
Pirate Bayta on pakko käyttää, koska ei ole helppoa ja laillista tapaa jakaa tietoa tai elämystä kaverin kanssa.
Äkkiseltään en keksi yhtään tilannetta, missä Pirate Baytä olisi pakko käyttää.
Piraatit sen sijaan haluaisivat pakottaa tuottajat tehokkaampaan kulttuurin jakamiseen.
Tehokkaampaan tarkoittanee sitä, että kaikkien pitäisi saada haluamansa sisältö ilmaiseksi. Mitä hyötyä on siitä, että jakaminen helpottuu, jos tekijöiden halu tuottaa uutta vähenee?
Mielenkiinoinen esitys.
http://www.youtube.com/watch?v=Njuo1puB1lg
Käsittelee Trent Reznorin (NiN) bisnesmallia.
Itse en olisi huolissani musiikintekijöiden tulevaisuudesta. Ennen piti tehdä työtä näkyvyyden eteen aivan eri tavalla. Nykyään saattaa käydä tuuri yhden hyvän YouTube videon avulla.
En minäkään musiikin tekijöistä ole huolissani. Musiikki, jota itse kuuntelen, sävellettiin jo 100-250 vuotta sitten, eikä lisää enää tule kävi piratismin kanssa miten tahansa.
Muiden sisältölajien tekijöiden tulevaisuudesta olen jossain määrin huolestunut. Journalismin esimerkki pelottaa.
Haluaisin ostaa kaiken musiikin ja elokuvat verkosta. Yksikään saatavillani oleva kauppa ei täytä kaikkia kriteereitäni palvelun käytettävyydestä ja oston helppoudesta, puhumattakaan tiedostojen teknisestä laadusta ja rajoittamisesta (DRM tai iTunesin väärä formaatti).
Siedän epämukavuutta, jos se kompensoidaan hinnassa, usein on halvempaa asioida kivijalkakaupassa.
Itse asiassa, pienten levykauppojen hinnoittelun joustavuus (ja niissä asioinnin riemu) on varmaan ainoa syy, miksen sorru torrentteihin.
En kuitenkaan ihmettele jos monet verkkoasiointia suosivat päätyvät asioimaan laittomissa lähteissä. Ei se ole oikein, mutta jos jokin ala ei kehity asiakkaiden asettavaman vaatimustason tahtiin, niin muutama laiha vuosi on kyllä osittain omaa typeryyttä.
Pidän pienen, mutta uhkaavan mittakaavan piratismia positiivisena ilmiönä, sillä se pakottaa jakeluyhtiöitä parantamaan oamaa toimintaansa. Kunhan palvelutaso on kohdillaan, voi piratebay-tyyppisen toiminnan voi ajaa surutta alas ja pakottaa warettajat pienempiin ja suljetumpiin piireihin.
Linux-distrojen ja patchien jakelijoille (joita käytetään PB-dabatissakin naurettavana argumenttina) kyllä löytyy omat ei-niin-harmaat foorumisa.
Ehkä olisi syytä miettiä koko tekijänoikeuslakien perusteita uudelleen. Toisaalta lailla taataan tekijän oikeus keksimäänsä, mikä katsotaan oikeudenmukaiseksi ja toisaalta turvataan yhteistä hyvää, joka seuraa tekijän mahdollisuudesta tienata teoksellaan.
Se, että saako toisen keksimää hyödyntää kyselemättä, on sen verran filosofinen kysymys, että lain perustaksi on parempi keskittyä käytännön asioihin.
Teoksella siis pitää voida tienata, jotta teoksia syntyisi paljon ja kaikki voisivat niistä hyötyä. Toisaalta kaikkien pitää päästä hyödyntämään teosta mahdollisimman paljon, jotta yhteinen hyvä toteutuu.
Patenttilainsäädännön tavoitteet ovat (tai mielestäni ainakin pitäisi olla) pitkälti samat kuin tekijänoikeuslainsädännöllä. Siksi olisi hyvä verrata näitä keskenään. Lisäksi lain kehittämiseksi pitäisi ottaa huomioon tasaisemmin eri tahojen edut. Vaikuttaa siltä, että nykyisessä laissa on otettu huomioon lähinnä levy-yhtiöiden etu.
Patenttia esimerkiksi pitää hyödyntää tai se raukeaa. Tätä vastaavaa kohtaa ei ole tekijänoikeuksissa. Ehkä pitäisi olla, koska on tullut ongelmia siitä, että jotain teosta ei ole saatavilla laillisesti esimerkiksi Suomessa ja silti se nauttii lain suojaa Suomessa.
Patenttilainsäädännössä on huomioitu jatkokehityksen asema. Tekijänoikeuksissakin tämä pitäisi huomioida. Kiistakapulassa musiikissa tämä ehkä koskisi covereita, mutta isompia hyötyjä saataisiin esimerkiksi tietosanakirjan kohdalla.
Tietty tärkeänä myös suoja-ajat, jotka tekijänoikeuslaissa ovat mitkä ovat ilmeisesti levy-yhtiöiden tehokkaan lobbauksen ansiosta. Pitäähän Elviksellä päästä rahastamaan, vaikka hän ei itse musiikistaan ole hyötynyt enää vuosiin.
Eri tahojen tasaisempaa huomioimista voisi olla myös se, että laillisesti hankitun teoksen käyttötapoja ei saisi rajoittaa esimerkiksi kopiosuojauksilla, varsinkin kun ei niistä ole juurikaan hyötyä sanotussa tarkoituksessa. Oikea tarkoitus nykyään saattaakin olla yritys rahastaa samasta sisällöstä moneen kertaan.
Petteri sanoi:
"
Bloggaajat eivät suinkaan ole riippumattomia vallan vahtikoiria. Heidän suosionsa on helppo ostaa, eikä bloggaajan tarvitse edes kertoa siitä julkisesti.
"
Jos kansanedustajat olisivat ainoita "totuuden torvia", niin eivätkö kansanedustajat mielestäsi tällöin osta kansalaisten suosiota esim. rahan avulla jonka avulla pääsevät laukomaan totuuksi julkisuuteen.
Miksi esim. blogien avulla kansalaisten tietoisuuteen tuodun mielipiteen tulisi olla kontrolloidumpaan kuin yleisellä paikalla julkisesti esitetty mielipide.
Esim. Veikko Vennamo oli sellainen, joka hurmioitsi liki kaikki kuulijansa ainoastaan heittämällä ulos lausettaan : "Rosvot kiinni".
Eilen Sunnuntaina näkyi mielenkiintoinen dokumentti "Kenen tekijänoikeus"?
Löytyy yle areenasta
http://areena.yle.fi/toista?id=2053117
Jos kansanedustajat olisivat ainoita "totuuden torvia", niin eivätkö kansanedustajat mielestäsi tällöin osta kansalaisten suosiota esim. rahan avulla jonka avulla pääsevät laukomaan totuuksi julkisuuteen.
En ihan ymmärtänyt, mitä tällä tarkoitettiin.
Pointti oli se, että blogin kirjoittaja on yksityishenkilö, eikä hänen tarvitse tehdä tiliä omasta asemastaan tai taustoistaan. Toimittajalla ja lehdellä on kuitenkin jonkinlainen totuudessa pysymisen velvollisuus. Jos toimittaja kirjoittaa puuta heinää (tai hän ei ole jäävi asian suhteen), se paljastuu ennen pitkää ja hän saa potkut.
Kyllä nettiin ja blogeihin mielipiteitä mahtuu - siitä vain kirjoittamaan! Mutta eivät ne koskaan korvaa journalismia.
Petteri sä olet päällikkö ja pomo. Sinä olet sankarini ja suurin innostukseni lähde IT alalle lähtemiseen. Keep on the good work!
Lähetä kommentti