sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Le Bureau - opettavaista ranskalaista vakoiludraamaa

Kesällä ranskalainen Le Bureau vakoiluverkosto -sarja herätti paljon keskustelua. Yle Areenassa julkaistut viisi kautta (kukin 10 jaksoa) ovat nähtävissä vielä helmikuun asti, joten kannattaa pitää kiirettä jos haluaa nähdä, miten ranskalainen vakoiludraama poikkeaa amerikkalaisesta.

Ja poikkeaahan se, monellakin tavalla. Ensimmäinen on tietenkin kieli. Ranskaa opiskelleille tai kielestä muuten kiinnostuneille sarja on mainiota lähdemateriaalia ja terve muistutus siitä, että maailmassa on muitakin tärkeitä ja suuria kieliä kuin iänikuinen englanti. Vähintään sana Malotru ("Moukka") tulee jokaiselle tutuksi. 

Lisäksi sarjan henkilöt puhuvat arabiaa, persiaa, venäjää ja englantia -- siinä on kääntäjällä ollut tekemistä, samoin on pitänyt löytää näyttelijöitä, jotka osaavat näitä kieliä. Muitakin kuin englantia tarvitaan! Tältä osin sarja opettaa kielitaidon merkitystä.

Ranskalainen draama on tosiaan erilaista. Paikoin sarja on hidastempoinen, liki pitkästyttävä. Siksi dramaattiset käänteet vaikuttavat tavallistakin tehokkaammin. Muutama kohtaus on suorastaan ahdistava. Kolmannella kaudella Malotrun vankeusaika Isisin hallussa on raskasta myös katsojalle. Ranskan läheiset suhteet arabimaihin vaikuttavat tapahtumiin ja auttavat myös katsojaa ymmärtämään, miten moninainen alue on kyseessä. Stereotypiat ovat vaarallisia.

Jokaisen kauden kaksi viimeistä jaksoa huipentavat kahdeksan edellisen tapahtumat, ja koko sarjan viimeiset hetket huipentavat kaiken vääjäämättömään lopputulokseen.

IMDB:n arvostelut ovat suorastaan ylistäviä, mutta se johtunee katsojien valikoitumisesta. Hidas draama, jonka ansiot ovat näyttelijöissä ja yksityiskohdissa, eivät vetoa kaikkiin katsojiin.

Muutamassa kohdassa katsoja huomaa olevansa amerikkalaisen kerronnan vankeja. Tunnistamme tutun jännityksen ja draaman rakentumisen, odotamme vihollisen hyökkäystä ja aseiden alkavan paukkua... mutta mitään ei tapahdukaan. Tilanne laukeaa helpotukseen, ihan kuten oikeassakin elämässäkin. Jenkkisarjassa kaikki menisi toisin.

Sarjassa peiteosaston toiminta ja tilat ullakkokerroksessa tuntuvat liki kotikutoiselta, mikä ei ole täysin uskottavaa. Ranskan signaalitiedustelua ei käytetä juuri lainkaan, mutta minkä tahansa puhelimen sijainti näkyy reaaliajassa valvomon näytöllä. Se on sentään kopioitu jenkkiesikuvista. 

Sarjassa käy hyvin selväksi, että kasvottomissa ja suurissa tiedusteluorganisaatioissakin kaikki riippuu viime kädessä ihmisistä ja heidän valinnoistaan.

Parasta on henkilötiedustelun (HUMINT) korostuminen. Snowdenin jälkeen signaalitiedustelu ja sähköinen urkinta (SIGINT) ovat saaneet paljon julkisuutta, mutta sarja kuvaa hyvin peitehenkilöllisyyden turvin ulkomailla työskentelevien agenttien elämää. Useinkaan se ei ole kovin dramaattista, satunnaisia tehtäviä lukuunottamatta. "Todellinen työnne on tarkkailemista.. etsitte heikkoja kohtia, virheitä ja lähestymistapoja...", ammateista mainitaan mm. kirjallisuudenopettaja, seismologi, atk-kauppias. Kuka tahansa voi olla isänmaansa asialla.

Hän ei välitä sinusta vaan kavereistasi.

Suomalainen panee merkille tuttuja nimiä, kuten lennon Helsinkiin.

Seuraavalle lennolle Helsinkiin.

Kun ranskalaiset ovat soluttaneet oman nörttinsä Venäjän kyberyksikköön, sen haittaohjelma iskee hämäyksen vuoksi useisiin turhiin kohteisiin.

Kyberhyökkäyksen kohteiden joukossa myös Skanska.

Aivan mainio on myös Ranskan kyberyksikön seinätaulu "My second computer is your computer".

Sarjan viimeinen kausi kuvattiin viime vuonna. Ajankohtaisuutta kuvastaa lopputeksti:

Sarjan äänisuunnittelija kuoli koronaan huhtikuussa.

Ainakin osia sarjasta kannattaisi näyttää suurten yritysten henkilökunnalle ja valtion virkamiehille, etenkin ulkomaankomennusten yhteydessä. HUMINTin näkökulmasta tämä on kuin opetusvideo. 

Senkin sarja opettaa, miten valheenpaljastuskonetta voi huijata. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin maailmalla joutuu testiin.

Lisäys 14.12.2020: Sarjan juonenkäänteet kalpenevat todellisuuden rinnalla. Heinäkuussa 1985 sarjassa kuvattu DGSE asetti pommin Uuden-Seelannin satamassa olleen Greenpeacen Rainbow Warrior -laivan pohjaan. Laiva upposi ja räjähdyksessä kuoli järjestön valokuvaaja. Paikalliset viranomaiset saivat kiinni mies- ja naisagentin, jotka tuomittiin 10 vuoden vankeuteen. 

Ranskan painostus vesitti tuomion vain vähän myöhemmin. Agentit siirrettiin "kärsimään" tuomiotaan Tyynen meren saarelle ja ennen pitkää naisagentti Dominique Prieur tuli raskaaksi, mikä riitti perusteluksi palauttaa hänet Ranskaan. Miesagentti Mafart oli siirretty terveyssyihin vedoten jo aikaisemmin.

Tosielämän Le Bureau

Prieur kirjoitti kokemuksistaan kirjan Agent secrète ("Salainen agentitar", huom. feminiinimuoto), jota tietääkseni ei ole käännetty englanniksi. Alkuperäinen teos löytyy omastakin hyllystä. Sillä voi harjoitella vaikka ranskan lukemista.

Kirjan ja elokuvan esimerkit eivät pelota, päinvastoin. Le Bureau -sarjan jälkeen DGSE on saanut runsaasti työhakemuksia alalle ja seikkailuihin haluavilta. Edes Moukan kohtalo sarjassa ei pelota.

6 kommenttia:

Markus kirjoitti...

Hyvä esimerkki eurooppalaisesta Netflix-originaali-sarjasta on Saksalainen DARK.

Ihmettelin kovasti, miten sitä ylistetään ympäri maailman. Amerikkalaiset etunenässä kehumassa?! Oli erittäin outoa, että jopa amerikkalaiset itse sanovat sarjan olevan kaikkein parhaimmillaan alkuperäisellä saksan kielellä jopa - amerikanenglannin päälledubbaamisen sijaan (joka sarjasta löytyy). Amerikkalaiset siis itse suosittelevat unohtamaan sen dubbaamisen ja katsomaan alkuperäisellä saksan kielellä.

Tuntuu olevan maailmankirjat sekaisin.

Sarja itse oli kuitenkin suuri poikkeus valtavirtaan. Ymmärrän miksi amerikkalaisetkin jopa pitävät sarjasta. Se oli uutta ja erilaista. Taiteellisesti erittäin hyvin tehty. Hämmästyttävän hyvin. Sarja oli siis nk. "amerikkalaisin speksein" mutta eurooppalaisin lisämaustein. Siitä tietysti puuttui kaikki amerikkalainen hempeys. Asiat kerrotaan juuri niin suoraan kuin vain voi. Kirkossa voi olla "paholainen" ja ihmiset touhuaa sängyssäkin.

Sarjan katsottua oli outoa fiilis, että amerikkalaisten aika televisio-saralla alkaa olla ohi. Eurooppalaiset vetää ohi. Amerikkalaiset on käyttänyt samaa bulkkirunkoa jo niin kauan, että ihmiset ympäri maapallon on kyllästyneet siihen. Samoin amerikkalaisten oma sisäinen ahdasmielisyys uskonnollisissa yms asioissa sitoo heidän käsiään. Euroopassahan tupakka, viina ja seksi ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Eikä myöskään näiden näyttäminen realistisesti "kankaalla".

Yksityiskohtana, jopa näyttelijät näyttää ihmisiltä eikä nukeilta. Amerikkalaiset sliippaa liikaa. Liian paljon meikkiä ja parturia. Oli se lapsi tai vanhus niin posket on siliät ja joka hius on tarkassa asennossa. Saksalaisessa DARK:issa näyttelijät näyttää oikeilta ihmisiltä. Hiukset hapsottaa jos tilanne niin vaatii. Takki on likainen siinä kohtaa jossa sen olettaakin olevan. Näin ollen katsomiskokemus on AITO.

Myös teema - aikamatkustus oli esitetty hyvin ja looginen jatkumo toimi. Näissäkin amerikkalaiset ovat pettäneet. Saksalaisella suunnitelmallisuudella saivat kolme tuotantokautta purkkiin siten, että luonnonajat ja ihmisten kasvaminen näyttelemisen ohessa (varsinkin lapsinäyttelijöillä suuri ongelma) oli otettu siten huomioon, ettei epäloogisuuksia ollut. Eli jo eka kaudella on purkitettu kolmannen kauden osia, joissa näyttelijän tulee näyttää nuoremmalta "itseltään". Näyttelijänvaihtoja ei ollut ollenkaan, toisin kuin amerikkalaisissa sarjoissa hyvin yleistä.

Nimetön kirjoitti...

Saahan nuo YLEn annot tallennetuakin yhdellä klikkauksella http://neko.kapsi.fi/ohje/flickfetch.html

Nimetön kirjoitti...

Jep. 30Gt koko sarja tuli ladattua 720 laadulla. Hyvä ohjelma

henris42 kirjoitti...

Paras ja oudoin aikamatkailusarja kyllä DARK. Voi suositella. Kuka kirjoitti kirjan "Matka ajan halki?"

Nimetön kirjoitti...

Pikkasen on toi DARK:n kolmoskausi unettanut kaikessa outoudessaan.

Berlin stationin kakkoskausi nyt menossa, vauhdikkaampaa jenkkiagenttidraamaa ja -toimintaa kuin vakoojaverkosto.

henris42 kirjoitti...

Tosi outoa draamaa on vaan Ylellä:
'Mutta kuuselle joulu tietää tuskaista kuolemaa. Juuriltaan revitty kuusi kaipaa ystäviään, tietää kuolevansa ja tuntee joka hetki järkyttävää janoa'

Seuraavaksi kai pitää vinkua, että vehnänjyväparat joutuvat myllyyn, voi sitä tuskaa!