tiistai 29. toukokuuta 2018

Haluan vanhan webin takaisin!

Oletko huomannut, miten hankalaksi nettisurffailu on muuttunut? Jos sivustojen käytettävyys huononee tätä vauhtia, niiden käyttö alkaa vähentyä. Ennen kaikki oli paremmin.

Syitä on monia. Yksi on videoiden pakkosyöttö. Moni uutissivusto alkaa pyörittää videota lupaa kysymättä, vaikka asia on kerrottu myös tekstinä. Jos yrittää vierittää sivua alaspäin ja saada videon piiloon, se mokoma hyppää uuteen paikkaan pienempänä. Joskus videon voi sulkea, yleensä vain pysäyttää.

Uutisvideosta ei pääse eroon edes sivua vierittämällä. 
Miksi videoita pakkosyötetään? Haluavatko ihmiset oikeasti katsella minuutin videon sen sijaan, että lukisivat 10 sekunnissa mistä on kyse? Kukaan ei tunnu haluavan automaattivideoita, mutta silti uutissivustot jatkavat niiden tyrkyttämistä.

Toinen harmitus on sivujen hitaus. Miten on mahdollista, että sivut latautuvat nykyään yhtä hitaasti kuin 20 vuotta sitten, jolloin laajakaista teki vasta tuloaan ja prosessorit olivat höyrykoneita nykyisiin verrattuna? Tähän on selvä vastaus: suosittujen sivujen takana pyörii vaikka minkälaisia seurantatekniikoita ja turhia UI-härpäkkeitä pyörittäviä Javascript-kikkareita, evästeiden käsittelyä ja analytiikkaa. Lyhyenkin sivun mukana latautuu satoja rivejä koodia ja evästeitä kymmenistä ulkoisista palvelimista. Kaikki tämä kestää.

Olikin huikea kokemus käydä USA Today -lehden sivulla. Se on poistanut EU-käyttäjiltä kaiken ylimääräisen ja sivut latautuvat ajatuksen nopeudella. Kokeile itse https://eu.usatoday.com! Sivujen käyttöliittymä on staattinen ja pelkistetty, mutta aivan riittävä. Web-designerien kikkailut ovat jänniä, mutta eivät ainakaan paranna sivujen luettavuutta saati käytettävyyttä.

USA Today European Union Experience - kiitos GDPR!
Kävijäseurantaa ja analytiikkaa tarvitaan toki rahoittamaan "ilmaisia" palveluita, mutta nykyinen trendi on mennyt liian pitkälle. Kun käy yhdessä verkkokaupassa katsomassa jotain tuotetta, sen mainokset kummittelevat puoli vuotta kaikilla sivuilla, vaikka tavara olisi jo ostettu.

Kolmas harmin aihe onkin ilmaisten palvelujen loppuminen. Tänä keväänä moni tunnettu uutissivusto on siirtynyt maksumuurin taakse ja alkanut rajoittaa ilmaiseksi näkyvien sivujen määrää. Esimerkiksi New York Times:

New York Timesin jutut luettu.
Erityisesti harmittaa Wiredin rajoitukset, onhan kyse ollut it-maailman trendilehdestä ja puolestapuhujasta. Nyt lehdestä on tullut oman menestyksensä uhri.

Wiredissä enää kaksi ilmaisjuttua jäljellä.
Washington Postissa oli sama juttu, lisäksi EU-käyttäjien hinta on tietosuojan vuoksi 50 % kalliimpi kuin jenkkikäyttäjän hinta.

On ymmärrettävää, että mediat alkavat laskuttaa sisällöstä. Tätä siirtymää on odotettu jo 2000-luvun alusta lähtien. Tähän asti printtipuolen tulot ovat pystyneet subventoimaan nettipuolen tappioita, mutta nyt printti on kutistunut niin pieneksi, että webin on elätettävä itsensä tavalla tai toisella.

Saa nähdä, elättääkö. Voisin maksaa Wiredistä, Washington Postista tai New York Timesista (kotimaisten, nyt jo maksamieni lisäksi), mutta kaikista yhdessä tulisi merkittävä kustannus. Aion siis vähentää näiden medioiden lukemista. Jos muut tekevät samoin on väistämätöntä, että laatujournalismi alkaa kuihtua. Tilan ottavat harrastajien puolivillaiset blogit (kuten tämä omani, jota kirjoitan ilmaiseksi vasemmalla kädellä kun ehdin) ja valemediat, joita rahoitetaan ideologisista syistä.

Pahimmassa tapauksessa netti kutistaa ammattimaista journalismia. Some ja tahalliset vaikutusmediat lisäävat valtaansa. Netti on tehnyt karhunpalveluksen journalismille ja sitä kautta yhteiskunnille.

Viimeinen ärsyttävä asia ovat erilaiset popupit, joita saa olla kuittaamassa koko ajan pois. Onko ihan pakko tehdä sivujen käytöstä näin vaikeaa? Kun uutiskirjeisiin lisätään vielä evästekyselyt ja tietosuojapolitiikan kuittaukset, tuloksena on melkoinen kaaos. EU:n hyvää tarkoittava säädös evästeistä kertomisesta on kääntynyt päälaelleen: ärsyyntyneet käyttäjät eivät viitsi perehtyä asiaan senkään vertaa mitä aiemmin. Klik ja eroon mahdollisimman nopeasti moisesta häiritsijästä.

Ilmiö lienee tuttu jokaiselle, mutta tässä silti omakohtaisia esimerkkejä:

Etsi kuvasta varsinainen sisältö (Wired).
CNN mainos peittää ruudun, kun on lukenut uutisen.
Aiheena GDPR, tilaatko kirjeen?
Erikoistarjous! 4 ilmaista numeroa.
Can we stay in touch? Ei kiitos.
Osataan sitä Suomessakin. 
Push-notifikaatioita tai uutiskirjeitä? Ei kiiso.
Olet käynyt täällä aiemminkin, virallistetaanko suhde?
Tilaa edes Uuden Suomen uutiskirje.
Haluan vanhan webin takaisin! Sen netin kulta-ajan, jolloin vielä pystyi surffaamaan ja lukemaan sisältöä järkevästi. Mainonta ja bisnesmallit ovat pilanneet surffailukokemuksen ja ennen pitkää ne pilaavat myös tiedonhankinnan ja sivistyksen.

Jonain päivänä kerromme lapsillemme tarinoita siitä, millaisia nettisivut olivat silloin, kun netissä oli vielä asiallista luettavaa ja sitä pystyi käyttämään järkevästi. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Maksaisitko Facebookista 35 euroa vuodessa?

Paljonko maksaisi tietosuojattu Facebook? Sellainen, joka ei urkkisi käyttäjiä, vaan rahoittaisi toimintansa kuukausimaksuilla? Tätä pohdittiin yleisesti keväällä, kun Zuckerberg oli senaatin ja kongressin kuultavana, ja kun Cambridge Analytican tietovuoto aiheutti raflaavia otsikoita.

Tehdäänpä muutamia laskelmia Facebookin viimeaikaisten mainostulojen perusteella.
Facebookin mainosmyynti viime vuonna 26,94 dollaria.
Facebookin bisnes kasvaa hämmästyttävän nopeasti. Vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä eurooppalainen käyttäjä toi yhtiölle 5,32 dollaria, tämän vuoden vastaavana aikana jo 8,01 dollaria missä on kasvua 50,6 prosenttia. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten kevään kohut näkyvät toisen neljänneksen (huhti-kesäkuu) luvuissa.

Jos oletetaan kasvun jatkuvan entisellään, vuonna 2018 jokainen eurooppalainen käyttäjä tuottaa keskimäärin 40,56 dollaria eli noin 35 euroa. Tämä muodostaa pohjan vuosimaksua ajatellen. Maksaisitko itse 35 euroa vuodessa tietosuojallisesta Facebookista?

Moni maksaisi, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kasvun jatkuessa hinta vuodelle 2019 olisi taas 50 prosenttia suurempi eli yli 50 euroa. Lisäksi laskuttaminen ja maksuliikenteen hoitaminen aiheuttaa jo itsessään kuluja, jotka tulisivat luonnollisesti nostamaan laskennallista hintaa.

Käytännössä olisi vaikea toteuttaa some-palvelu, jossa osa käyttäjistä maksaa ja sallii urkinnan, ja osa ei. Miten erotella käyttäjien toisilleen antamat tykkäykset ja kommentit? Jos maksavien käyttäjien osuus nousisi suureksi (itse en siihen usko, moni pitäisi 35 euroa itse ja katselisi mainoksia), Facebookin keräämä datamäärä laskisi ja se vaikuttaisi myös urkintaluvan antaneisiin käyttäjiin. Dataa olisi vähemmän, joten mainosten tuottokin vähenisi. Se johtaisi hintoja nostavaan kierteeseen, kun ilmaiskäyttäjiltä puuttuva tuotto pitäisi kerätä maksavilta asiakkailta.

Washington Post reagoi räväkästi GDPR-aikaan. Se tarjoaa EU-käyttäjille tietosuojattua tilausta, jossa käyttäytymisdataa ei kerätä. Hinta on 50 prosenttia korkeampi kuin mainoksia katsovien käyttäjien hinta.
EU-tietosuojan hinta: kolme dollaria kuukaudessa.
Jenkkikäyttäjä maksaa kuusi taalaa kuukaudessa, EU-serkku yhdeksän. Kolme taalaa on siis "urkintalisä", joka tulee normaalin sisältömaksun päälle.

Jos tätä periaatetta sovelletaan Facebookiin voidaan arvioida, että tämän vuoden 35 euron hinta nousisi 52 euroon ja ensi vuonna maksu olisi jo 75 euroa. Silloin oltaisiin jo kipurajalla. Suoraa vertailua ei tietenkään voi tehdä, koska Facebookin oma "tuotantokoneisto" on Washington Postiin verrattuna minimaalinen. Toisaalta vaikka sisältö on ilmaista, Facebookilla on paljon enemmän henkilökuntaa (27 742).

Ilmaisten nettipalveluiden muuttaminen maksullisiksi on vaikeaa. Ihmiset luovuttavat mieluummin tietonsa kuin rahansa. 

perjantai 18. toukokuuta 2018

Viikon päästä alkaa GDPR

Asiaa alusta lähtien seuranneet ovat odottaneet tätä pitkään: viikon päästä alkaa vihdoin GDPR:n soveltaminen, kun EU:n tietosuoja-asetuksen siirtymäaika loppuun.

Kansalaisen näkökulmasta GDPR ei tuo juurikaan muutoksia. Jos haluaa tarkistaa omat tietonsa yrityksen tai yhteisön rekisteristä, tarkastuspyynnön on voinut tehdä jo 19 vuoden ajan eli aina siitä lähtien, kun nykyinen henkilötietolaki tuli voimaan. Testasin asiaa vuonna 2010 ilmestynyttä kirjaani varten ja sain kaikista pyytämistäni yrityksistä tiedot tulosteina kotiin.

Edes oikeus tulla unohdetuksi ei ole uusi, vaan se on voitu johtaa vaatimuksesta poistaa vanhentuneet henkilötiedot. Asetus toki sanoo tämän täsmällisemmin, mutta periaate ei muutu.

Juristit löytävät GDPR-artikloista paljonkin pieniä muutoksia, mutta ainoa selvästi uusi oikeus liittyy omien tietojen saamiseen sähköisessä muodossa. Tiedot, jotka on itse luovuttanut palveluun, on mahdollista saada takaisin itselle jotta ne voi esimerkiksi siirtää kilpailijalle. Omien tietojen määrittely on tulkinnanvaraista; ovatko esimerkiksi K- tai S-kaupan ostoista kertyvät tiedot sellaisia, että ne pitäisi saada haluttaessa itselle? Ymmärtääkseni Suomessa on otettu tällainen tulkinta, mutta GDPR on tässäkin yksityiskohdassa epämääräinen.

Yritysten ja yhteisöjen, mukaanlukien harrastusseurat ja taloyhtiöt, tilanne on toinen. Niillä muutokset ovat suuria, koska GDPR asettaa käänteisen todistustaakan. Niiden on itse pystyttävä tarvittaessa osoittamaan, että toiminta on asetuksen mukaista. Jos eivät pysty, tietosuojaviranomainen voi määrä sanktiomaksuja. Henkilötietojen käsittelyn prosessit, tietojärjestelmät ja sopimukset on käytävä läpi, samoin henkilökunta koulutettava. Monella työ on edelleen pahasti kesken.

Todistustaakkaa lukuunottamatta yrityksetkin pääsevät GDPR:stä vähällä, jos ovat hoitaneet kaikki nykyisen henkilötietolain velvoitteet pilkuntarkasti. Suurin muutos tulee siitä, että GDRP:n jälkeen kaikki pitää oikeasti tehdä.

Sanktioita ei silti tarvitse heti pelätä. Miten viranomainen voisi vaatia yrityksiltä täydellistä toimintaa, kun eduskunta ei ole ehtinyt vielä edes hyväksyä tietosuojalakia? Lakien puuttuessa tuomioistuin joutuu soveltamaan yksinomaan GDPR-asetusta, joka on abstrakti ja liikkuu yleisellä tasolla.

EU on kehunut GDPR:n tuovan miljardisäästöjä, sillä laajasti EU:n alueella toimivat yritykset asioivat jatkossa ainoastaan oman maansa viranomaisten kanssa. Asetuksen kustannuksista EU ei ole puhunut mitään. Hyvän asian nimissä yrityksille sälytetään merkittävä hallinnollinen taakka sielläkin, missä ongelmia ei ole tähän asti ollut. Tässä varaudutaan tulevaan.

EU:n mainospuheet GDPR:stä kilpailuetuna kuulostavat omissa korvissani falskilta. Tietosuojasta huolehtiminen on kilpailuetu, mutta laki on sama kaikille ja kilpailuetu on aina suhteellista. GDPR voisi parantaa EU-yritysten kilpailuasetelmaa jenkkifirmoja vastaan (Facebook!), mutta voi käydä myös päinvastoin. Rajoitukset ja kustannukset estävät jatkossa entistä tehokkaammin EU:n nettipalveluiden kilpailua globaaleilla markkinoilla ja uusilla teknologioilla. Jenkkiyritykset pärjäävät, vaikka kotimaiset asiakkaat saavatkin kärsiä huonon tietosuojan seurauksista.

Kustannukset valuvat lopulta aina hintoihin. Isännöintitoimistot laskuttavat taloyhtiöltä GDPR-maksuja ja sama tapahtuu muillakin toimialoilla, vaikkakin peitellymmin.

Nopeasti kehittyvään alaan puuttuminen aiheuttaa seurauksia, joita on vaikea ennakoida (etenkin, kun taloudellinen puoli ei MEPpejä liiemmin kiinnosta). Yksi seuraus on amerikkalaisten nettipalvelujen halu sulkea ovensa EU-asiakkailta. Ne eivät halua ottaa juridista riskiä, kun taloudellinen tuotto EU-alueelta on vähäistä.

Suorastaan hölmönä voi pitää tapaa, jolla GDPR:ään lisättiin viime hetkellä artikla lasten tietojen suojaamisesta. USA:ssa vastaava laki tuli voimaan jo vuonna 1998. Se asettaa ikärajan 13 vuoteen, mikä on samalla alaikäraja useimmissa jenkkiläisissä somepalveluissa.

Jostain syystä EU meni valitsemaan rajaksi 16 vuotta, mutta antaa poiketa siitä maakohtaisesti aina 13 vuoteen asti (ja kun GDPR:n tavoite oli juuri tietosuojalakien yhtenäistämisessä...). Tämä on johtanut hankalaan tilanteeseen, joka vain lisää EU-alueen yritysten (esim. mobiilipelit) taakkaa ja henkilötietojen käsittelyä. Ne joutuvat pitämään kirjaa pelaajien iästä ja pyytämään jonkinlaisen suostumuksen alaikäisten vanhemmilta. GDPR ei määrittele, miten suostumus tulee hankkia ja miten todistetaan, kuka on kenenkin vanhempi.

Sotku on jo johtanut ikävään seuraukseen. WhatsApp päätti kieltää palvelunsa kaikilta alle 16-vuotiailta EU-kansalaisilta, jotta maakohtaisia eroja EU:n sisällä ei tarvitse huomioida. Tämä tuottaa suuria ongelmia suomalaisissa kouluissa ja harrastusryhmissä, jotka ovat käyttäneet WhatsAppia sisäisenä viestikanavanaan.

On kiinnostavaa nähdä, miten WhatsAppin toiminta viikon päästä muuttuu. Voi olla, että kielto alle 16-vuotiaista käyttäjistä jää muodolliseksi, eikä sitä valvota. Toisaalta palvelu voi poistaa kaikki käyttäjätilit, joiden omistajat ovat liian nuoria, ja uuden tilin voi rekisteröidä vain valehtelemalla syntymäaikansa. Kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu eikä vastaa sitä, mihin GDPR:llä pyrittiin.

Jenkkifirmat ehkä ylireagoivat, mutta EU voi katsoa myös peiliin. Ylisuuret 20 miljoonan ja 4 % globaalin liikevaihdon sakot tarkoitettiin pelästyttämään yrityksiä. Se toteutui paremmin kuin säätäjät ymmärsivät. Viestintä sääntelyn suhteellisuusperiaatteesta sen sijaan epäonnistui pahasti. Nyt pienetkin toimijat on saatu uskomaan, että Facebookille suunnitellut säännöt koskevat heitäkin.

Tässä vasta muutamia esimerkkejä vaikutuksista, joita tulemme näkemään 25.5.2018 lähtien. Olen itse puhumassa Kauppakamarin GDPR-päivässä asian tietoturvaulottuvuuksista.

Henkilötiedot ovat tulevaisuuden yritysten polttoainetta, joten niiden käyttöä pitääkin säännellä. Ehkä jo ensi vuonna nähdään, onko GDPR oikea tapa ja mitä kaikkia seurauksia sillä tulee olemaan sekä yritysten että kansalaisten arkeen.

lauantai 5. toukokuuta 2018

GDPR sulkee eurooppalaisia palvelujen ulkopuolelle

Tietosuoja-asetus GDPR sulkee EU-kansalaisia amerikkalaisten palvelujen ulkopuolelle. Tällainen kehitys oli arvattavissa jo pari vuotta sitten, kun GDPR hyväksyttiin. Varoitin tästä mahdollisuudesta jo 2015 Keskisuomalainen-lehden haastattelussa.

Nyt, kun asetuksen voimaantuloon on alle kuukausi, alkaa tapahtua.

Esimerkiksi amerikkalainen juorulehti National Enquirer ei enää päästä EU-maista tulevia surffaajia sivuilleen. Lopputuloksena on selaimen arvoituksellinen virheilmoitus:

"Sinulla ei ole oikeutta tarkastella tätä sivua - HTTP error 403"
Ehkä käytössä on InnoWire GDPR Shield.io -estopalvelu (saksalainen, muuten!):

"Don't spend thousands on legal fees to make your site GDPR-compliant"
Eipä EU-alueen käyttäjien estäminen muutenkaan vaikeaa ole. IP-osoite riittää. Siksi on luultavaa, että estoja tulee vielä paljon lisää.

Esto vaikuttaa myös verkkokauppoihin ja muihin palveluihin. Esimerkiksi ohjelmointikoulutusta verkossa tarjoava Brent Ozar Unlimited lopetti jo joulukuussa myynnin EU-maihin. Hän perustelee päätöstä havainnollisesti sivullaan GDPR: Why we stopped selling stuff to Europe.

Tämä on huolestuttavaa kehitystä. Amerikkalaiset palvelut eivät halua nähdä vaivaa ja maksaa niitä kustannuksia, mitä EU-yritysten on pakko kestää. Jos EU-asiakkaita on vain vähän (Ozar mainitsee tuloiksi EU-alueelta 5 %), on halvempaa katkaista palvelut heiltä kokonaan. Jokainen lehti, joka pitää lokia käytöstä tai mahdollistaa lukijaksi rekisteröitymisen, joutuisi noudattamaan GDPR:ää. National Enquirerin kohdalla riskiä lisää sekin, että lehti on erikoistunut juoruihin, jotka itsessään ovat henkilötietoja. Kukaan ei halua ottaa juridista riskiä GDPR-sanktioista. Ja saattaa siinä olla vähän piikkiä EU:n suuntaan -- meitähän ette määräile. GDPR:ssä kun on hieman protektionistista henkeä.

Kansalaisen näkökulmasta GDPR on hyvä asia. Sääntely aiheuttaa kuitenkin yrityksille merkittäviä kustannuksia. EU kehuu, miten GDPR on sen omille yrityksille kilpailuvaltti -- no, kohta nähdään onko. Jos uusien dataan perustuvien palveluiden kehittäminen käy EU-alueella liian hankalaksi ja juridiset riskit kasvavat liikaa, startupit perustetaan jatkossa USA:han.

Yksi kiinnostava ja nopeimmin kasvava teknologia-ala ovat lohkoketjut. Niiden idea on juuri datan pysyvässä tallentamisessa, mikä on henkilötietojen osalta ristiriidassa GDPR:n unohtamisoikeuden kanssa. Jos tulkinta pysyy tiukkana, EU-alueella ei voida käyttää tulevia lohkoketjusovelluksia. Ei kuulosta kilpailuedulta vaan pikemminkin omaan nilkkaan ampumiselta.

Yritysten lisäksi vaarassa ovat harrastajien nettifoorumit, jotka voivat olla eurooppalaisille käyttäjille hyvinkin tärkeitä. Myös harrastajien ja yhdistysten nettipalvelujen pitää noudattaa GDPR:ää, jos ne tarjoavat palvelua EU-alueelle. Isot yritykset, joille EU on tärkeä markkina, maksavat juristeille ja IT-konsulteille järjestelmien muokkaamisesta, mutta pienten ei kannata.

Jos olisit itse verkkokauppias, nettifoorumin ylläpitäjä tai pienyrittäjä, ja Yhdysvallat säätäisi tiukan lain, joka voi lätkäistä sinulle jopa 4 % sakon liikevaihdosta, ottaisitko juridisen riskin? Muuttaisitko tietojärjestelmää niin, että amerikkalaisten lakien vaatimat muutokset tehdään?

Tuskinpa. Olisi paljon helpompaa katkaista amerikkalaisilta pääsy ja jatkaa entiseen malliin. Nyt ne tekevät saman meille.

Me suomalaiset voimme kiertää EU-estoja VPN-palveluiden avulla. Tilanne on kuitenkin nurinkurinen: joudumme maksamaan siitä, että pääsemme palveluihin, joilta EU yrittää meitä suojata.

On tietysti hyvä, että GDPR pakottaa palvelut huolehtimaan tietosuojasta. Turvattomat palvelut joutavatkin tulla kielletyiksi. Mutta onko esim. National Esquirer tietoturvaton? Onko lokitiedon käsittely oikeasti uhka tietosuojalle? Onko oikeus tulla unohdetuksi niin tärkeä, että lohkoketjuja ei saa EU-alueella käyttää? Jokainen palvelu haluaa huolehtia tietoturvastaan, mutta GDPR:n juridiikka on riski ja osoitusvelvollisuua aiheuttaa kustannuksia silloinkin, kun kaikki on kunnossa.

EU:n hyvä tarkoitus uhkaa lisätä netin jakaumista saarekkeisiin eli ns. balkanisaatiota. Olemme jo säätäneet hakukoneille Oikeus tulla unohdetuksi -lain, joka velvoittaa amerikkalaista Googlea. Nyt on tulossa GDPR. Ja lisää sääntelyä on luvassa (GDPR is only the beginning). EU haluaa olla yksityisyyden edelläkävijä jatkossakin.

Venäjä velvoittaa säilyttämään kansalaistensa henkilötiedot maan rajojen sisällä. Kiinalla on monia rajoituksia ulkomaisille palveluille. Maat haluavat säädellä "omaa" nettiään ja velvoittaa ulkomaiset toimijat noudattamaan omia sääntöjään.

Tällainen kehitys on huolestuttavaa, eikä ainakaan käyttäjien etu.

Tekstiä muokattu 6.5.2018 ja lisätty siitä alkaen GDPR:n vuoksi EU-kansalaisilta loppuvia palveluita:
Vaihteeksi näinkin päin: USA Today poisti ainakin toistaiseksi EU-käyttäjien seurannan ("USA Today Network's European Union experience") ja pääsivun uutiset latautuvat nyt ennätysnopeasti. Linkit muuhun sisältöön eivät kuitenkaan toimi. (27.5.2018)

Lisäys 8.8.2018: pitkä lista (yli 1000 nimikettä!) GDPR:n estämistä lehdistä

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Omat ohjeeni somekeskusteluihin

Somekeskustelut käyvät ajoittain kuumana. Yllätyn aina nähdessäni, miten poliitikot tai toimittajat lähtevät Twitterissä väittelemään tuikituntemattomien feikkitilien kanssa. Sellainen on lähinnä ajan ja bittien hukkaa.

Aloitin verkkokeskustelut noin 30 vuotta sitten, eivätkä niiden pelisäännöt ole vuosien saatossa muuttuneet. Trollaus ja fleimaus olivat arkipäivää jo vanhassa internetissä, vaikka sen käyttäjät olivat yliopistoväkeä. Nyt, kun someen pääsee kuka tahansa, eikä varmuudella voi tietää onko tilin takana omistajan koira vai tekoäly, kannattaa olla entistä varovaisempi mihin lähtee mukaan.

Omat ohjeeni somekeskusteluihin:
  1. Osallistu keskusteluihin, älä väittelyihin. Kerro mielipiteesi ja faktat, jos tiedät aiheesta jotain uutta, mutta älä lähde mukaan loputtomiin väittelyihin.
  2. Faktat eivät koskaan ole kääntäneet yhdenkään väittelijän päätä. Mitä enemmän faktoja tuodaan esille, sitä tiukemmin väittelijä lukittuu omaan käsitykseensä. Tästä oli juuri Anu Kantolan mainio kolumni Hesarissa (Kun some on täynnä tolloja, yksi piirros auttaa).
  3. Harkitse, kannattaako nimimerkkien ja pseudonyymien viestejä noteerata. Yhden henkilön yhdenasianliikkeet kommentoivat jokaista mielipidettä samasta näkökulmasta, mikä ei ole hyödyllistä kenellekään. Joskus nimimerkin käyttöön on hyvä syy, silloin se kannattaa tuoda ilmi. Yleensä nimimerkkiä käytetään vain, koska omalla nimellä ei kehdattaisi kirjoittaa yhtä roisia tekstejä. Jos ei halua vastata sanoistaan, ei pidä olettaa että itselle vastataan.
  4. Metelin aikana paras vastatoimi on täydellinen vaikeneminen. Kuoliaaksi vaikeneminen tehoaa myös häiriköihin.
  5. Jos mokaat, esitä pahoittelut ja poista viestit. Opiskele etukäteen, miten poisto tapahtuu. Nopeus on valttia! Twitterin uudelleentwiittausta ei ilmeisesti voi perua, vaikka merkinnän poistaisikin, joten ole erityisen tarkkana ennen kuin retwiittaat muiden kirjoituksia.
  6. Lue ennen kuin jaat äläkä koskaan jaa pelkän otsikon perusteella. Tarkista myös alkuperäisen lähteen päiväys, jottet jaa vanhaa tekstiä uutena. 
  7. Älä kirjoita sellaista, mitä et olisi valmis sanomaan henkilölle kasvokkain.
  8. On parempi myöntää erehtyneensä kuin pitää sinnikkäästi kiinni alkuperäisestä kannasta. Joskus mielipide voi oikeasti muuttua nettikeskustelujen seurauksena. Silloin on hyvä myöntää muutos ja antaa siitä tunnustusta muillekin.
  9. Joidenkin nimimerkkien ainoa kontribuutio nettikeskusteluihin on ärsyttäminen (klassinen trolli) ja silloin blokkaus on järkevä vastatoimi. Käytä sitä kuitenkin säästeliäästi. 
  10. Älä anna toisten "sananvapauden" estää omaa sananvapauttasi.
  11. Botteja tai tekoälyä ei voi voittaa. Ne vain väsyttävät sinut kuoliaaksi. Älä mene lankaan.
Rakentavasti käytettynä nettikeskustelut ovat erinomainen tapa hankkia uusia näkemyksiä, kuulla muiden kokemuksia ja saada tuoreita ideoita. Käytetään sitä hyödyksi!