tiistai 16. helmikuuta 2016

Kävellen kymppikerhoon

Kävely on helppoa hyötyliikuntaa ja siten tarpeellista meille kaikille, jotka istumme valtaosan työpäivästä tietokoneen ääressä. Olen havainnut aktiivisuusrannekkeen mainioksi motivaattoriksi ja testannut niitä useampia, mm. Fitbitin Surgen ja TomTom Sparkin. Välttämättä ei tarvita edes erillistä laitetta, sillä perusohjelman saa toimimaan pelkässä älypuhelimessa.

Päivittäin pitäisi kävellä vähintään 10 000 askelta, jotta pääsee kymppikerhoon. Kesällä tavoitteen saavuttaminen on helppoa, mutta näin talvella ja erityisesti loskan keskellä vaaditaan pientä kikkailua. Ostoskeskuksen parkkihallissa jätän auton yleensä kauaksi sisäänkäynnistä, jolloin pääsen kävelemään mahdollisimman pitkään sisätiloissa. Jos tavoitteesta uupuu paljon, kävelen myös ostoskeskuksen sisällä ja vaikka kerroksia ympäri.

Kumma kyllä, useimmat muut toimivat juuri päinvastoin. He haluavat autonsa mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, kilpailevat vapautuvista paikoista hampaat irvessä ja antavat autonsa käydä tyhjäkäynnillä sisätiloissa, vaikka vähän kauempana hallissa olisi runsaasti tilaa.

Miksi jonottaa lähelle ovea kun voi kävellä?
Jonotuksen ymmärtäisi, jos mukana olisi lapsia tai painavia ostoksia, mutta yleensä asiakkaat ovat tavallisia aikuisia ja ostoskärry auttaisi kantamisessa.

Tilaisuuksia kävelyyn on kaikkialla. Esimerkiksi vaihtaessani junaa Pasilassa kävelen toisen kerroksen käytävällä. Jokainen kierros on noin 160 askelta, joten kymmenen kierrosta lisää saldoa jo 1600 askeleella. Aikakin kuluu mukavammin kuin kovalla penkillä istuen. Lentokentän pyöreän parkkihallin ulkokehän sisäreuna on 320 askelta. Siinäkin on hyvä pyörähtää muutama kierros pitkän lennon jälkeen, jos tavoitteesta puuttuu askelia.

Toimistopäivinä tavoite voi mennä niin tiukoille, että viimeiset sadat askeleet pitää ottaa olohuonetta ympäri kiertäen. Kuulin, että joku muukin tekee samoin : -) "Sitä saat, mitä mittaat" -periaate pitää paikkansa. Jos mittaat askelia, saat askelia. Ja fiksuimmat askelmittarit seuraavat myös nukkumista, sykettä, porrasten nousua ym.

Joka päivä voi olla porraspäivä.
Portaita voi käydä nousemassa vaikka kerran tunnissa, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan. Liian pitkä istuminen paikoillaan on haitallista, eikä edes raskas liikunta riitä korvaamaan pitkiä istumajaksoja. Säännöllisesti toistuva huomaamaton liikunta on parasta.

Näillä eväillä olen pysynyt kymppikerhossa talven pakkasista ja loskakeleistä huolimatta.

Kuluva päivä 16.2. on jo voiton puolella sekin (6300 askelta ja 48 kerrosta)
Syksyllä askelmäärät pysyvät korkeina luonnostaan:

Kaunis syksy ja raikas ilma houkuttelevat kävelemään vaikka työmatkoja
Ja kun data on kerran kerätty, sitä voi hyödyntää monella tavalla, esimerkiksi lataamalla se Exceliin omia analyysejä varten.

Vielä yksi vinkki: Fitbitin rannekkeet tuntuvat olevan muita armeliaampia - ne laskevat askeleiksi sellaisetkin liikkeet, joita muut eivät huomioi. Fitbitillä kymppikerhoon pääsy saattaa olla muita helpompaa, mikä välttämättä ole hyvä asia. Askelmittaus on aina suhteellista eikä absoluuttista, sillä askeleella ei ole virallista määritelmää.

Laiskat britit ajavat välttääkseen 20 minuutin kävelyn (Daily Mail 2.5.2016).

7 kommenttia:

Jari Ahlgren kirjoitti...

Tosi autoilija ei kävele yhtään enempää kuin on pakko, siitä on kai jokin kirjoittamaton sääntö. Liukuportaissa hän seistä nököttää, mutta kiire alkaa heti, kun hän pääsee auton rattiin. Kadun yli kävellään mieluiten siitä kohdasta, mihin auto on parkkeerattu. Suojatiet ovat jalankulkijoita varten, eivät ne häntä koske.

Katselin kerran, kun nuori heppu parkkeerasi lähikaupan rappujen eteen, noin metrin päähän. Teki mieli huomauttaa, että tyhmästi hän ajoi väärin päin ja joutui kiertämään autonsa ympäri.

Jos tosi autoilija haluaa liikuntaa, hän ajaa kuntosalille, palloiluhallille tai vastaavaan paikkaan, ja siellä tietenkin mieluiten parkkeeraa oven eteen.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla menee nurmikon leikkuussa 40-50 minuuttia. Aika moni on ehdottanut ns. päältäajettavan leikkurin hankintaa. Ehkä sillä leikkuu sujuisikin nopeammin ja ehtisi lenkille :)

Anonyymi kirjoitti...

Minulla ei ole askelmittaria, mutta eipä ole autoakaan.

Kun käy kaupassa jalan ja joutuu koko matkan kotiin kantamaan sen mitä syö (suosittelen hyvää reppua), jotenkin kummasti pysyy paino, veriarvot ja verenpaine ihannelukemissa. Tästä lääkäri aina kiittelee ja suku ihmettelee, miten minut on sukurasite niin tyystin väistänyt. On myös väitetty minun selvästi treenaavan salilla, vaikka sellaiseen ei tokikaan ole varaa.

Köyhyydessä on myös puolensa.

Jari kirjoitti...

Omalla koneella on indikaattori, joka osoittaa onko ulkona riittävän valoisaa kävellä. Aina sitä ei näe suoraan ikkunasta. Esim. viikko puolikuusta täysikuuhun on hyvää aikaa liikkua, koska ulkona on valoisaa iltaisin.

Anonyymi kirjoitti...

"Minulla menee nurmikon leikkuussa 40-50 minuuttia. Aika moni on ehdottanut ns. päältäajettavan leikkurin hankintaa. Ehkä sillä leikkuu sujuisikin nopeammin ja ehtisi lenkille :)"

Heh, itse käytän täysin lihasvoimalla toimivaa leikkuria. En osannut käynnistää taloyhtiön moottorilla toimivaa ja tuumasin, että jos olen nelikymppiseksi selvinnyt ajamatta minkäänlaista motorisoitua ajoneuvoa, niin mitäpä sitä nytkään aloittamaan. Pysyypähän kunnossa.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvinen on harvinaisen samaa mieltä kanssani. Jatkuva ruikutus on parkkipaikkojen vähyydestä on käsittämätöntä. Auton saa helposti parkkiin, kun malttaa jättää sen riittävän kauas. Hyvin usein tämä on myös nopeampaa kuin madella edes takaisin etsimässä vapaata paikkaa. Samalla saa mukavasti liikuntaa.

Loskan seassa ei ole kiva kävellä, mutta oikeilla varusteilla homma muuttuu mukavaksi. Kyllä loskan keskelle voi mennä iltalenkille hyvillä kengillä ja oikeanlaisella ulkoilupuvulla varustettuna.

Dr Jouni Laurila kirjoitti...

Nyt olet Petteri Järvinen ihan samoilla linjoilla kuin minäkin.
Meillä on vaimon kanssa ollut Fitbit One, koska se oli tarkempi silloin arviointien mukaan.
Pientä heittoa on mutta tarkkuus on riittävä antamaan kuvan siitä tuleeko oikeasti liikuttua vai käykö vain huulet tai sormet näppäimistöllä.
Olemme katsoneet ja analysoineet myös omaa liikkumista ja yllätyksiä on tullut.
Päivittäinen liikkuminen voi olla uskomattoman huonoa ihan oikeasti mitattuna.
Sitten taas suurkaupungissa kuten Lontoossa käydessä tulee uskomattoman paljon askelia ja kerroksia.

Suosittelen kaikille lämpimästi seurantaa jos on ihan oikeasti aikuisikäinen. Nuorempien pitää muistaa harjoittaa kunnon hikiliikuntaa.
Voi käyttää ihan oman tahdin mukaan. Katsella ja miettiä omaa liikkumistaan.
Valitettavasti ei taida olla mitään neuvontaa kunnallisessa terveydenhuollossa. Pitää itsee elvittää asioita.

Palkkio tulee jonkun vuoden päästä kun ystävät alkavat sairastua ja kuolla pois, sitä vain itse jatkaa pirteänä ja terävänä ihan niin kuin Duracel pupu mainoksessa.

Website Security Test