sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Twitter ei ole julkkismedia

Toimittaja Pipsa Olli tuomitsi Twitterin hyödyttömäksi Keskisuomalaisen kolumnissaan muutama viikko sitten. Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä toimittaja Saska Saarikoski on tullut lähes päinvastaiseen tulokseen: Twitter tekee läpimurtoa Suomessa, toimittaja opastaa "lajityypilliseen käyttäytymiseen".

Vaikka kirjoittajien suhde Twitteriin on lähes päinvastainen, molemmat lähestyvät aihetta perinteisen journalismin näkökulmasta. Esimerkkeinä ovat julkkikset ja tärkeää on se, montako seuraajaa heillä on.

Mielestäni tämä on väärä -- joskin toimittajille hyvin ymmärrettävä -- lähestymistapa. He ovat tottuneet seuraamaan julkkiksia ja etsimään suuria lukuja. Siksi vanhan median edustaja näkee Twitterin merkittävänä vasta massojen myötä.

Itse näen asian aivan toisin: Twitter, ja koko sosiaalinen media, on merkittävää siksi, että se vapauttaa massojen vallasta. Twitter mahdollistaa tavallisten ihmisten viestinnän suoraan toisilleen. Somessa viestintä muodostaa verkon, ei perinteistä ylhäältä alas kulkevaa viestinnän virtaa, jota julkkikset ja heitä seuraava media ohjailevat.

Sekä Ollin että Saarikosken esiin nostamat julkisuuden henkilöt ovat Twitterissä lähinnä rakentamassa omaa brändiään. Heillä voi olla kymmeniä tuhansia (Bieberillä jopa 36 miljoonaa) seuraajaa, mutta heillä on vain vähän todellista sanottavaa. He twiittaavat oman elämänsä tapahtumista, mutta vastaavat harvoin tavallisten käyttäjien kommentteihin tai kysymyksiin. Vastauksia voi tulla toisille julkimoille, koska vain näistä vastauksista on heille itselleen hyötyä.

Julkisuuden henkilöt ovat tunnettuja siksi, että yleensä he rakastavat julkisuutta ja kerjäävät huomiota. Ahkera twiittaaminen on heille luontevaa ja rakentaa samalla kaupallista henkilöbrändiä. Heidän Twitteristä saamansa hyöty on itse asiassa vähäistä. Tuomas Enbuske (34 764 seuraajaa) saa puujalkavitseilleen  enemmän kuulijoita Novan aamushow'ssa kuin Twitterin kautta. Justin Bieberin (36 milj. seuraajaa) viestit tavoittavat fanit tehokkaammin levyjen tai haastattelujen välityksellä. Barack Obama (31 milj.) voi twiittauksen sijaan järjestää lehdistötilaisuuden. Julkkisten kohdalla Twitter ei ole muuttanut oikeastaan mitään.

Tavallisten ihmisten elämässä tilanne on aivan toinen. Twitterin ansiosta he voivat tavoittaa uudella tavalla toisiaan ja oman tai vieraan alan asiantuntijoita, kysyä heiltä neuvoa ja viestiä kaksisuuntaisesti. Matti Meikäläisen 200 seuraajaa voivat olla tärkeämpiä kuin julkimon 30 000 seuraajaa. Yksi tavallisen henkilön twiitti voi olla hyödyllisempi kuin 50 vitsiä päivässä linkoavan show-tähden. Juuri tämä hyöty saa ihmiset liittymään Twitteriin -- ja pysymään siellä. Jos Twitter olisi pelkästään julkkisten promokanava, se olisi kuollut jo kehtoonsa.

Sosiaalisen median hienous on siinä, että vanhat suurten lukujen lait eivät enää päde -- ja tätä perinteisen median on vaikea ymmärtää. Tai ehkä se ymmärretään, mutta on helpompaa rakentaa juttu ja myydä se päätoimittajalle julkkisten kautta.

18 kommenttia:

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kuukausiliitteen kannen alaotsikko: "Suomeen on nyt rantautunut palvelu, jossa viestit lentelevät vapaasti."

Twitterin läpimurto Suomessa oli noin 1,5 vuotta sitten presidentinvaalien alla. Vapaita keskustelupalveluita sekä somea on ollut runsaat 15 vuotta (BBS-puolella tietty kauemminkin).

Anonyymi kirjoitti...

Pipsalle ja Keskisuomalaisen lukijoille tiedoksi, etä twiittien pituus on enintään 140 merkkiä. En voinut kommentoida Pipsan kirjoitusta oikeassa paikassa, koska en viitsinyt nähdä vaivaa hankkia tunnuksia paikallislehdden verkkosivuille.

Hyvä kirjoitus Petteriltä. Varsinkin kohta, jossa todetaan minusta varsin osuvasti, että julkkis on henkilö, joka on julkisuudessa, jotta olisi "julkkis".

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä kannattaisi kuitenkin tehdä ero niiden julkkisten välillä, joiden twitter-tiliä hoitaa heidän PR-porukkansa ja niiden, jotka oikeasti ovat omana itsenään palvelussa. Twitterin alkutaipaleen nousuun ei ollut ihan vähäinen syy se, että siellä mm. Ashton Kutcher ja Kim Kardashian jakoivat henkilökohtaisia päivityksiään ja kännykkäkamerakuviaan.

Peräti huvittavaa on ammattitoimittajien vaikeus sisäistää palvelun toimintaa ottaen huomioon sen, että tweetit ovat lähteenä jokapäiväinen osa heidän lehtiensä juorusivujen sisältöä. Yksi tweet riittää jopa uutisen ainoaksi lähteeksi.

Jukka Niiranen kirjoitti...

Kuukausiliitteen artikkeli herätti juuri samanlaisia tuntemuksia itselläni. Tavallaan se käsitteli Twitteriä oikeasta näkökulmasta eli yksittäisen henkilön kautta koettuna, mutta jutun kohderyhmä tuntui kuitenkin olevan pikemminkin lehden oma toimitus kuin lukija. "Mitä hyötyä / onko hyötyä meille" -tyyppinen analyysi pitäisi tehdä rinnakkain useiden erilaisten Twitter-käyttäjien perspektiivistä, jotta kanavan todellinen luonne avautuisi. Mutta mitenkäs lehden toimitus sellaisen oikein tekisi, muuten kuin tutulla metodilla "toimittaja sukelsi palvelun pariin kuukaudeksi"? Kun media analysoi mediaa, tulos harvoin on kovin objektiivinen.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka

Voisitko vähän perustella näkemystäsi siitä, ettei julkisuuden henkilöt saa hyötyä Twitteristä?

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvisen näkemys twitteristä pienten ihmisten tasa-arvoisena julkaisukanavana on kovin idealistinen. Twitter toimii oikeasti mielipidejohtajien ehdoilla ja pönkittää heidän egonrakennustaan, jota myös itsensä brändäämiseksi kutsutaan.

Outi kirjoitti...

Olen ollut Twitterissä vuodesta 2008 ja pakko sanoa, että parempaa ikkunaa maailmaan ei voisi olla. Siitä näkökulmasta onkin surkuhupaisaa, että nyt kun suomalaiset toimittajat ovat laajemmassa mitassa keksineet Twitterin, korostetaan kovasti juuri tuota julkkisten seuraamisen mahdollisuutta. Twitter on kuitenkin väline, jolla voi tavoittaa oman alansa "great minds" mistä maailman kolkasta tahansa, joten miksi tyytyä stalkkaamaan kotimaisia julkkiksia? Suomessa julkkistatukseen ei edes kovin hääppöisiä saavutuksia tarvita, riittää kun sössii elämänsä ja tekee siitä julkisen riepottelun kohteen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Voisitko vähän perustella näkemystäsi siitä, ettei julkisuuden henkilöt saa hyötyä Twitteristä?

Saavat varmasti hyötyjä, onhan se uusi kanava pitää yhteyttä faneihin ja asiakkaisiin. Esim. artistit voivat viestiä suoraan yleisölleen ilman ja viestintä on nopeudeltaan reaaliaikaista.

En silti tiedä ketään julkkista, joka olisi Twitterin vuoksi lopettanut viestintätoimiston käytön tai erottanut PR-vastaavansa. Monilla maailmantähdillä ammattilaiset jopa kirjoittavat twiitit tähtien puolesta.

Julkkiksille Twitter on vain yksi uusi kanava aiempien rinnalle, siksi sen vaikutus ei ole samalla tavalla mullistava kuin matti/maijameikäläisellä, joka Twitterin kautta saa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Lisäksi valtaosa julkkisten twiiteistä on aika hölmöjä, yleensä omaa markkinointia tai puujalkavitsejä. Ei sellaisia oikeasti jaksa seurata paatuneinkaan fani.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Trivia-tietoa:

Saska Saarikoski liittyi Twitteriin 21.11.2011

Tuomas Enbuske liittyi Twitteriin 24.11.2011

Rainer Friman kirjoitti...

Järvisen kirjoitus oli täyttä asiaa. Olen twitterissä ollut noin 5 kuukautta ja huomannut julkkisten suoraan sanottuna vastenmielisen tavan käyttää twitteriä hyväkseen. En jaksa itse lukea niitä, kun artistina itsekin ei voisi vähempää kiinnostaa missä Anssi Kela on keikalla. Itse liityin twitteriin käydäkseni mielenkiintoisia keskusteluja ja voidakseni päivittää missä media kulkee. Mitään muuta syytä minulla ei julkkiksena ole olla twitterissä. Olen nauttinut, saanut paljon erilaisista mielipiteistä. Toivon että itsekin olen antanut ihmisille jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Julkkiksille Twitter on vain yksi uusi kanava aiempien rinnalle, siksi sen vaikutus ei ole samalla tavalla mullistava kuin matti/maijameikäläisellä, joka Twitterin kautta saa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Tästä en ole samaa mieltä. Julkkis tai tavis, jos Twitteriä käyttää hyvin, saa paljon hyötyä ja iloa.

Siitä olen toki samaa mieltä (mitä ehkä vihjailet), että Suomi-Twitterin taso romahti sillä hetkellä, kun Embuske saapui huudeille ja alkoi paukuttaa kuin revolverista hänen valitettavan helposti retweetattavaa höttöään.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä en ole samaa mieltä. Julkkis tai tavis, jos Twitteriä käyttää hyvin, saa paljon hyötyä ja iloa.

Niin, ehkä alkuperäisestä kirjoituksesta unohtui se, että twitterissä huutaminen ei kuulu kenellekään ennenkuin olet luonut itsellesi seuraajien yleisön. Julkkiksille tämä on tietysti helpompaa, mutta olemalla kiinnostava se on onnistunut myös taviksilta.

Yhtä outoa on myös väittää, ettei julkkisten viesteillä olisi merkitystä. Aika harvan 200 seuraajan taviksen twiittaus on päätynyt painetun sanomalehden sivuille. Hesarin verkkosivuilla uutinen HIMin kiertueen perumisesta uutisoitiin ensimmäisen kerran pelkän tweetin varaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Yhtä outoa on myös väittää, ettei julkkisten viesteillä olisi merkitystä. Aika harvan 200 seuraajan taviksen twiittaus on päätynyt painetun sanomalehden sivuille. Hesarin verkkosivuilla uutinen HIMin kiertueen perumisesta uutisoitiin ensimmäisen kerran pelkän tweetin varaan.

Toki niillä on merkitystä, mutta se on vain uusi tapa vanhan asian hoitamiseen. Yhtä hyvin Ville Valo olisi voinut lähettää sähköpostin Hesarin toimitukseen. Uutinen olisi levinnyt vähintään yhtä nopeasti (etenkin kun kilpailevat lehdet referoivat sumeilematta toistensa uutisia).

Twitterin vaikutus tavikselle on ollut suurempi kuin julkkikselle.

Anonyymi kirjoitti...

Twitter edustaa myös omalla tavallaan nykymaailmaa; saat luotua itsellesi sellaisen uutislähteen kuin haluat, jolloin kaikki näyttää kauniimmalta.

Jos taas miettii ns. isoja tapahtumia, tuoreimpana Bostonin pommitukset, niin twitter edustaa normaalia huhutoimistoa ja kuulija saa miettiä kaksi kertaa onko tieto oikeaa vai väärää -- jos nyt nykypäivänä kukaan jaksaa niin paljoa miettiä..

OlaviK kirjoitti...

Hieman kommentointia, yleistä vain, Petterin hyvään kirjoitukseen.

Minusta on hassua, että Suomen ja muun maailman Twitter-skeneä arvioidaan niin voimakkaasti "kokonaisuutena" eli suunnilleen näin, että "onhan siellä noi x hyvää twiittaajaa, mutta sitten siellä on noi y huonoa twiittaajia ja niiden osien summa on no joo".

Sillähän ei loppujen lopuksi ole mitään väliä käyttäjälle, onko Suomessa on 5000 epäkiinnostavaa twiittaajaa tai ei. (Ei mennä nyt sille sivupolulle, että mikä on epäkiinnostavaa.) Ratkaisevaa on, että löytääkö käyttäjä vaikka 20 itseään kiinnostavaa twiittaajaa vai ei. Niitähän hän sitten alkaa seurata. Argumentissa on jotain samaa kuin siinä, että "kannattaako sitä Suomen Kuvalehteä alkaa lukea kun on tuo 7 Päivää minkä takia lehdistön taso on huono".

Kaikki somepalvelut saavat myös osakseen vakiokritiikin, että "90 prosenttia viesteistä on turhaa läpätystä". Well, ihmisen puheestakin 90 prosenttia on turhaa läpätystä, minkä huomaa jopa silloin kun menee lounaalle jonkun työkontaktin kanssa. Vaikka kyseessä olisi puhdas "hyötylounas" ja tarkoitus olisi verkostoitua ja jutella asiaa, silti suurin osa keskustelusta kuluu "läpätyksen" merkeissä.

Anonyymi kirjoitti...

Enbuske ei ole romahduttanut Suomi-Twitterin tasoa. Suomi-Twitter on käsitteenä huvittava. Twitterin yksi hyvistä puolista on se, että siellä voi seurata ja osallistua niihin keskusteluihin, joihin itse haluaa. Oman alan asiantuntijat voivat olla mistä päin mailmaa hyvänsä. Kuten Olavik toteaa Twitter ei ole "kokonaisuus" eikä se toimi mielipidejohtajien ehdoilla. Se toimii minun ehdoillani, jos niin haluan.

Twitterissä on mainio ominaisuus - listat. Eri listoja voi käyttää oman filiksen mukaan. En ole Enbusken fani, mutta toisinaan hänen puujalkavitsit ovat huvittavia. Kun siirrän Enbusken enbuskemaiseen listaan, voin lukea hänen vitsejään silloin kun olen sillä päällä.

koe kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ilkka Olander kirjoitti...

Kiitos Petteri tästä,

itselläni on hyvin samansuuntainen lähestymistapa Twitteriin. Somen parasta antia ovat monenväliset hierarkiattomat verkostot, joissa viesti ei vain kulje ylhäältä alas vaan myös sivusuunnassa. Eli ei pelkkää omaan torveen puhaltamista vaan vastavuoroista jakamista. Idealismia, ehkä osittain? Asiasta nousi sen verran ajatuksia, että kirjoitin aiheesta ihan oman blogipostin:

http://sometek.fi/median-murros-massamediasta-kohti-yksilollisia-mediareitteja/

Website Security Test