lauantai 8. syyskuuta 2012

Yksityisyys on liian yksityistä


Valvontakamerat, nettipalvelut, kanta-asiakaskortit... meistä kerätään tietoa kaikkialla. Olen odottanut, että ennen pitkää ihmiset nousevat vastustamaan kehitystä -- aivan kuten tapahtui 1970-luvulla ihmisten herätessä luonnon saatumiseen. Syntyi ympäristöliike ja vihreä aate, jonka nimiin kaikki nykyään vannovat.

Ihmiset sanovat olevansa huolissaan yksityisyyden katoamisesta, mutta huoli ei vaikuta heidän toimintaansa. Nettipalvelut ja bonuskortit yleistyvät koko ajan. Ne eivät menesty pakolla vaan siksi, että ihmiset haluavat niitä. Teot ja ajatukset ovat ristiriidassa keskenään.

Miksi ympäristöliikkeestä tuli megatrendi, mutta yksityisyys ei näytä seuraavan samaa kehitystä?

Ehkä ero on siinä, että yksityisyys on nimensä mukaisesti yksityistä. Siihen liittyvät valinnat näkyvät vain itselle, eikä niillä voi esittää hyvää kansalaista ulospäin. Sen sijaan palvelujen ilmaisuus ja bonusten tuomat alennukset ovat painava syy yksityisyydestä luopumiseen.

Vihreys on aivan erilaista. Jokainen haluaa ainakin esittää olevansa ympäristötietoinen, koska se näyttää hyvältä muiden silmissä. On hienoa kierrättää, koska se vähentää hiilijalanjälkeä.

Samat ihmiset, jotka lajittelevat jätteitään tai kantavat lehtiä tunnollisesti paperinkeräykseen, lentävät talvella kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Lennon ja kahden viikon oleskelun rinnalla kaikki kotona tehtävät toimet ovat puhdasta näpertelyä ja teatteria, jolla ei ole ympäristön kannalta mitään vaikutusta.

Vihreys on kivaa silloin, kun sitä voi osoittaa muille -- mutta oma mukavuus tai elintaso ei tietenkään saa kärsiä.

Yksityisyydestä ei saa bonuspisteitä eikä julkista kunniaa. Sen hyödyt näkyvät vain itselle. Ja juuri siksi asia ei kiinnosta.

21 kommenttia:

Jari kirjoitti...

En ymmärrä yksityisyyden logiikkaa.

Esim.

- Tuoreessa ruotsalaisdokumenttissa, jonka aihe oli Googlen hakukone ja yksityisyys, tehtiin johtopäätös että yksityiselle ihmiselle on parempi että pitää itsensä näkyvillä verkossa.

- He jotka ovat liittyneet FB-yhteisöön, joka haluaa että Sub lopettaa Big Brotherin, eivät osaa perustella kielteistä kantaansa ohjelmaan, joka perustuu yksityisiin asioihin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Totta, nettihistorialla on oma arvonsa. Moni kuitenkin haluaisi pysyä piilossa Googlelta, tai ainakin itse säädellä asioita, joita hakukone voi itsestä löytää.

Ei kai Big Brotheria sen yksityisten asioiden vuoksi halveksita? Vaan siksi, että siinä tehdään halpaa viihdettä (ja suorastaan uutisia) seksistä, ihmisten kömmähdyksistä ja paljastuksista. Nuoria käytetään hyväksi tavalla, jota he eivät aina itse ymmärrä.

Anna-Liisa kirjoitti...

Kauppaostosten rekisteröitymistä voi itse hallita enkä siitä piittaa niin kauan kuin ostoksiani ei kuka tahansa saa guuglettamalla esiin. Mainosten kohdentumisesta en pahastu.

Sen sijaan verkossa on paljon sellaista jolle ei mahda mitään. Monet viranomaistiedot pullahtavat guuglettamalla julkisuuteen. Somessa voi ketä tahansa liittää mihin tahansa ryhmiin asianomaisilta itseltään kysymättä.

En pidä siitäkään, että some seuraa verkkohakujani. Onneksi tätä voi vähentää kirjautumalla somesta ulos tai käyttämällä eri selainta surffailuun.

Selaimen historiatiedot ovat myös ikävä juttu. Historian tyhjentäminen ei poista tietoja kokonaan. Tyhjentämisen jälkeenkin selaimen osoiterivi osaa ehdottaa joidenkin osoitteiden loppuosia, kun kirjoittaa alkuosan. Tämä lienee sentään vain konekohtaista, mutta ei konekohtaisuus esimerkiksi työpaikan konetta käyttäessä paljon lohduta.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@Erinomainen analyysi "vihreydestä". Analogiaa löytyy vaikkapa hypokratian mallimaa Ruotsista,joka löi rintaansa hyveellisyydellään ja todellisuudessa oli eräs härskeimmistä hyötyjistä. SKF:n kuulalaakerit pitivät Hitlerin armeijat liikkeessä ja Ruotsi rikastui muiden sotiessa. Parikymmentä vuotta sitten Ruotsi "luopui" ydinvoimasta ja oli pari vuotta sitten yksi viidestä OECD-maasta,jotka olivat eniten lisänneet sähkön tuotantoaan ydinvoimalla.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan yksityisyyskin vain väliaikainen ja ohimenevä muotivillitys? Jokin aika sitten pikkukylissä ja yhteismajoituksissa kaikki tiesivät kaikkien asiat. Nyt koko maailma alkaa olla samaa kylää kun tietoliikenteen kehitys on poistanut etäisyydet, mutta pari "yksityisyyteen" tottunutta sukupolvea vain haluavat vieläkin kulkea joka paikassa paperipussi päässä.

Anonyymi kirjoitti...

@Anna-Liisa

En pidä siitäkään, että some seuraa verkkohakujani. Onneksi tätä voi vähentää kirjautumalla somesta ulos tai käyttämällä eri selainta surffailuun.

Ei riitä että käyttää eri selainta, koska selaimet jakavat yhteisiä plugineja kuten flash ja joista joillakin kuten esim. flashilla on omat keksit (cookiet).

Kohtalaisen hyvin toimiva tapa on asentaa selaimeen lisäosia (plugineja tai extensioneja, nimitykset vaihtelevat selaimittain), jotka joko estävät selailun aikana viittaukset ei-haluttuihin kohteisiin joita seuraajat käyttävät, kieltävät keksit kokonaan tai sallivat ne vain istunnon aikana mutta poistavat muut paitsi erikseen sallituista paikoista asetetut keksit.

Varsin helppoja ja tehokkaita plugineja ovat mm. Ghostery ja AdBlockPlus (ADB), jotka on saatavissa useimpiin selaimiin. (IE EVVK).

Ghostery estää varsin tehokkasti trackerit & ns. web-bugit ja ADB poistaa käytännössä (kaikki, jos niin halutaan) mainokset jotka yleensä vain hidastavat sivujen lataamista ja joita myös käytetään käyttäjän surfailun selaamiseen.

Em. lisäksi kun asentaa jonkin sopivaksi katsomansa keksien hallintalisäosan.

Perusidea on se, että mietit mille tärkeimmille sivustoille sallit keksien talletamisen istunnosta toiseen (tietysti vain kouralliselle tärkeimpiä) ja loput keksit määrittelet selaimen poistamaan aina kun suljet koko selaimen.

Sitten vain suljet selaimen kokonaan ts. kaikki ikkunat ainakin kerran päivässä, vaikkapa päivä päätteeksi.

Tästä ei ole isoa haittaa kun useimmat selaimet muistavat mitä oli auki ja aukaisevat sivut uusiksi niin haluttassa.

Joskus tietysti tulee yksittäisiä sivuja joissa jokin ei toimi niin silloin voi väliäaikaisesti pluginin kontrolli-napista, joka näkyy jossain selaimen nurkassa sallia sivun väliaiaisesti ja ladata sivun uusiksi jos site ei tapahdu automaattisesti.

Sivu toimii tämän jälkeen toimii ja voi nähdä asian jota ei pluginin selaimen päällä ollessa nähnyt. Tietty jos taitoa ja mielenkiintoa riittää niin pluginia voi yleensä säätää niin että se sallii ko. sivun tai sisältötyypin, mutta yleensä siihen että ei salli on joku hyvä syy joten isojen pysyvien säätöjen teossa kannattaa miettiä mitä on tekemässä.

Toki jos on ns. "happy go lucky" -tyyppiä eikä verkossa surfailu mieltä paina niin siitä vaan, jokainen tyylillään.

Anonyymi kirjoitti...

... jatkoa

Selaimen historiatiedot ovat myös ikävä juttu. Historian tyhjentäminen ei poista tietoja kokonaan. Tyhjentämisen jälkeenkin selaimen osoiterivi osaa ehdottaa joidenkin osoitteiden loppuosia, kun kirjoittaa alkuosan. Tämä lienee sentään vain konekohtaista, mutta ei konekohtaisuus esimerkiksi työpaikan konetta käyttäessä paljon lohduta.

Selaimilla on oma tietovarastonsa, IE:tä lukuunottamatta se on usein vapaata koodia oleva uopotettu SQL SQLite ja selaimen historiataulun tyhjentäminen ei tyhjennä kuitenkaan kaikkia tauluja ja tietokantoja.

SQLite -tietokantojen tutkimiseen ja käsittelyyn on työkaluja (pieniä ja ilmaisia ohjelmia), joilla voi tyhjentää taulut jne. Firefoxiin mm. on olemassa plugin sitäkin varten. Oman kokemuksen mukaan useimmiten poistetun tietokannan tilalle luodaan selainta käynnistettäessä uusi, joten sekin on yksi tapa hoitaa asia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ko. tietokannoissa on myös kirjanmerkit (bookmarks), joten kannattaa tehdä ensin backup (export bookmarks) ym. ja vaikkapa kopoida kaikki talteen muualle ennen kuin alkaa tehdä kokeiluja eikä ole varma mitä on tekemässä. Pahinta mitä voi tapahtua on käytännössä, että joutuu asentamaan selaimen uudestaan ja aloittamaan bookmarkkiensa kanssa alusta, jos ei ole tehnyt varmuuskopiota.

En ole tullut katsoneeksi onko tuohon sqlite kantojen siivoamiseen tehty jo joku plugin kuhunkin selaimeen. Tein sen itse jo niin kauan sitten skripteillä, että en ole enää juuri kiinnittänyt muuten huomiota kuin aina välillä selainta päivittäessä katsonut, että syntyykö uusia tietokantoja tai tauluja entisiin ja lisännyt sitten nekin siivouksen kohteeksi.

Siitä ei liene vaikea olla eri mieltä, että tilanne on aika epädemokraattinen. Osaa ihmisiä käytänössä viedään kuin litran mittaa niskasta kaiken aikaa ja vain ne jotka ovat teknisesti riittävän perehtyneitä osaavat suojautua tältä riistolta.

Jouni Laurila kirjoitti...

Hyvä havainto digimaailmasta.

Yksityisyys nousee arvoonsa, kun tule ensimmäisi iso sotku yksityistietojen käytöstä johonkin ikävään. Sitten ehkä ymmärretään.
Se on vain ajan kysymys.

Anonyymi kirjoitti...

@Anonyymi
Onkohan yksityisyyskin vain väliaikainen ja ohimenevä muotivillitys? ....

Ainakaan tavallasi ajattelevista ei ole liiemmalti puutetta. Monet ihmiset, erityisesti nuoret, jakavat suurin piirtein kaiken mitä ikinä päähän pälkähtää heti ajattelematta seurauksia sen enempää. On niin kiire kertoa muille mitä hokasi, näki tai kuuli.

No, harkinta ja kohtuus ei ole ollut koskaan nuorison vahvuus, eikä kaikille ikä näytä tuovan sitä vanhempanakaan. Tehdään kyseenalaisia asioita, dokumentoidaan itse ja naivisti luotetaan, että ei ne mihinkään vuoda, "mut sitten oho POKS mä heräsin ja ..."

Ongelmana ei siis ole vain se, että ihmiset ovat niin uskomattoman naiveja ja hyväuskoisia, että sen lisäksi että heitä käytetään säälimättömästi hyväksi, sitten he vielä kuvittelevat että on jonkun toisen asia korjata vääryydet joita he kohtaavat oman naiviutensa ja suoraan sanottuna hölmöytensä vuoksi.

Globaali maailma ei ole pikkukylä, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa ja tiedät että jos joku puolituttu sinulta huijaa niin siitä joutuu tilille jossain välissä.

Globaali maailma on valtava ja laaja suurkaupunki, jossa todennäköisyys, että koskaan elämäsi aikana ikinä törmäät samaan huijariin on erittäin pieni samoin kuin kiinni jäämisen riski.

Huijareista ei ole puutetta eikä niillä ei ole mitään pidäkkeitä olla yrittämättä mitä ihmeellisimpiä puhalluksia ns. "hit-and-run" on sellaisessa tilanteessa varsin hyvä ja helppo tapa tienata elantonsa.

Jollet ole asunut ja elänyt vuosia suuressa miljoonakaupungissa (Helsinki ja Tukholma ovat vielä kyläpahasia), jossa kun lasket kassin keskellä päivää kaupungilla käsistäsi ja irroitat siitä katseesi niin se on alle minuutin varastettu, et ilmi selvästi edes ymmärrä mistä kirjoitan.

Dunning-Kruger selittää varmasti osan naivius- ilmiöstä, mutta pelkkä selitys ei tietty ratkaise ongelmaa :(

Anonyymi kirjoitti...

Viis veisaan hiilijalanjäljestä enkä pätkääkään kuvittele olevani ekologinen. No, autoa ei ole (eikä ajokorttia) ja jätteet lajittelen miten kuten vaikkakin tietäen, että se on pelkkää kosmetiikkaa. Biojätteen kuljetus paikasta toiseen on sulaa hulluutta.

Olen aina ihmetellyt ihmisten intoa kerätä pisteitä, bonuksia tms. Käytän etukortteja lähinnä silloin kun niillä saa jonkin alennuksen heti. Erityisen hyvää kuluttajaprofiilia ei tiedoillani pysty muodostamaan, koska useimmiten en rekisteröi ostoksiani.
Liisa

Lepotila zZ kirjoitti...

"Ehkä ero on siinä, että yksityisyys on nimensä mukaisesti yksityistä. Siihen liittyvät valinnat näkyvät vain itselle, eikä niillä voi esittää hyvää kansalaista ulospäin. Sen sijaan palvelujen ilmaisuus ja bonusten tuomat alennukset ovat painava syy yksityisyydestä luopumiseen.

Vihreys on aivan erilaista. Jokainen haluaa ainakin esittää olevansa ympäristötietoinen, koska se näyttää hyvältä muiden silmissä. On hienoa kierrättää, koska se vähentää hiilijalanjälkeä."

Sekä ympäristön että yksityisyyden suhteen merkittävin tekijä on ihmisten mukavuudenhalu. Molemmissa tapauksissa ihmiset tietävät asiasta, mutta eivät halua sen vaikuttavan toimintaansa mitenkään. Ympäristöasioissa on enemmän moralisointia, koska kyse on yhteisistä asioista. Moralisoinnin seurauksena on tietenkin vastaavasti enemmän vastareaktioita tätä moralisointia vastaan. Ainakin omassa ympäristössäni kuulen enemmän näitä vastapuheenvuoroja, joiden mukaan esim. yksityisen ihmisen teoilla ei ole mitään todellista vaikutusta, "viherpiiperöiden" naiviudelle naureskellaan jne.. Ilmastonmuutos on pelote, jolla ihmisiä rahastetaan. Kylässä käydessä ei kannata ottaa matkustamisen tai autonkäytön ekologisuutta puheeksi jos haluaa säilyttää tunnelman mukavana.

Yksityisyys todellakin on yksityistä, joten minua ei haittaa se, että luovut omastasi, kunhan saan säilyttää omani. Yksityisyys nousee merkittäväksi ongelmaksi kun siitä pakotetaan luopumaan.

No, onhan yksityisyyden säilyttämisen saarnaaminenkin saanut aikaan vastareaktiota.
Mitäs sinulla sitten on sellaista, jota kuvittelet muita niin kiinnostavan? Älä unohda foliohattuasi...

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@Aivan ensinnähän kaikenlaisen yksilötiedon leviämisestä hätkähtivät kommunistit pelätessään vallankumoussuunnitelmiensa valumista vallanpitäjien haltuun.

Sitten mm. Orwell ja Huxley pelottelivat tulevaisuuden saumattomalla diktaduurilla,onneksi se ei ole toteutunut painajainen juuri muualla Pohjois-Koreassa ja osittaisena Kiinassa, Venäjällä,Kuubassa, Venezuelassa jne.

Vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa asiakaskorteista yms. ei ole suurta vaaraa,tosin jos työnantajat nojaavat rekrytoinnissaan Googleen,se on huolestuttavaa,omasta kokemuksesta tiedän,miten siellä pystytään pilaamaan ihmisen maine.

Yksi hyvä keino päästä irti tästä on nimen muuttaminen,sos.turvatunnusta sentää harvempi levittelee netissä.
Ei tietenkään niin,että Kata Kärkkäisestä tulee Katariina Suur..anteeksi, Souri.

Anonyymi kirjoitti...

Yksityisyyden loukkaamisesssa on merkitystä myös sillä, kuka loukkaa, kuinka systemaattisesti ja missä olosuhteissa. Ei ole kovin vakavaa, jos satunnaisia tiedonmuruja päätyy pienen yksityisen toimijan haltuun. Sen sijaan julkisen vallan toimet ovat aina vakavia: vain julkinen valta voi pakottaa kansalaiset alistumaan loukkauksiin.

Suurten yksityisten tahojen toimia on myös syytä tarkastella kriittisesti varsinkin silloin kun ne ovat yhteistoiminnassa julkisen vallan kansssa. Pahimmillaan yksityiset toimijat voivat toimia de-facto julkisen vallan mandaatilla mutta ilman virkavastuuta. On vaarallista, jos yhdellä toimijalla on liian paljon tietoja yksilön toiminnasta.

Minusta kauppaketjuja isompi riski on pankit: mitä enemmän siirrytään korttimaksamiseen, sitä tarkemmat tiedot pankeille kertyy yksilön toimista. Siirtyminen suoraveloituksesta e-laskuihin pahentaa tilannetta entisestään: loppusumman ohella pankki saa haltuunsa yksityiskohtaiset laskuerittelyt.

Törkeintä on, kun julkinen valta suoraan pakottaa yksilöitä luopumaan yksityisyydestään rangaistuksen uhalla. Suunnitelmat paikannukseen perustuvasta tieverosta ovat pelottava esimerkki suomalaisen virkamiehistön kevytmielisestä suhtaumisesta perusoikeuksiin.

Zarr kirjoitti...

Yksityisyyden loukkaamisesssa on merkitystä myös sillä, kuka loukkaa, kuinka systemaattisesti ja missä olosuhteissa.

Tämä. Minua ei haittaa pätkääkään että ruokakesko tietää että meillä syödään paljon kanasuikaleita ja pakastewokkirehuja, eikä varsinkaan jos he tämän seurauksena joskus mainostaisivat että tällä viikolla olisi wokkiainekset tarjouksessa.

Minua haittaa vaikkapa se että verotietoni ovat julkisesti kenen tahansa luettavissa, ja voivat siitä päätellä jotain sosioekonomisesta asemastani vaikka kuinka eläisi vaatimattomasti. Se että satun olemaan Veropörssi-lehden listoilla riepoo paljon enemmän kuin jokin ostoshistoria.

Toki plussakortin kautta voidaan päätellä epäsuorasti jotain asioita esimerkiksi sen mukaan ostetaanko talouteen useimmiten sisäfilettä vai kassleria, mutta tuo vaatii jo useamman askeleen.

Lisäksi en ole yleisesti ottaen mitenkään huolissani verkkoyksityisyydestä. Jos haluan katsoa jotain "häveliästä" (johon en kyllä vaikkapa youpornia laske), on yksityisyyden estäminen teknisesti triviaalia.

Yleisellä tasolla yksityisten tahojen - eli yrityisten - minusta keräämät tiedot eivät huoleta. Niillä on yksi motiivi: Raha. Verkossa data miningillä on vain yksi tarkoitus eli paremmat mainoskohdistukset. Kanta-asiakasjärjestelmissä samoin (ja tietysti sitouttaminen => enemmän euroja). Tiedot tuhotaan heti kun niiden säilyttäminen ei enää kannata.

Julkisten tahojen ja viranomaisten motiivit ovat paljon huolestuttavammat ja hämärämmät. Minua ei varsinaisesti haittaa, jos saan alennusta vakuutusmaksuun sillä että asennan autooni vakuutusyhtiön asentaman ajopiirturin (jopa GPS:llä varustettuna) - silloin sen lukemaa katsoo korkeintaan riskianalyysiä tekevä ihminen joka hinnoittelee vakuutukseni (motiivi = raha). Minua huolestuttaa jos saman järjestelmän asentaa viranomainen, jolloin sitä voi katsoa kuka tahansa kasvoton, lahjottavissa oleva viranomainen ties mistä virastosta. En ymmärrä esimerkiksi suomalaisten lähes jumaloivaa luottamusta poliisiin - omalla kohdallani luottamus on lähinnä sillä tasolla että no, ehkä suomalainen poliisi ei ihan ensimmäisenä pyydä sitä voitelurahaa...

Tietovuodot ovat vielä asia erikseen.

OlliJT kirjoitti...

Järvinen: "Yksityisyydestä ei saa bonuspisteitä eikä julkista kunniaa. Sen hyödyt näkyvät vain itselle. Ja juuri siksi asia ei kiinnosta."

Asian voi kääntää toisinkin päin: Eikö olekin erikoista, että yksityisyyden suojaaminen ei kiinnosta, vaikka suojaamisen hyödyt kohdistuvat konkreettisesti henkilöön itseensä. Ympäristön suojelemisesta yksilö itse saa harvoin mitään konkreettista hyötyä, koska yksittäisen ihmisen vaikutus ympäristöön on mitätön.

No, ympäristön suolejemisesta puhutaan, mutta eipä se kovin näy käytännön toimina. Yksityisyyden suojaamisen puutteen sanoisin johtuvan toisaalta tietämättömyydestä, toisaalta siitä, että sitä ei koeta tarpeellina.

Ihan jokaista toisaalta harmittaisi, jos joskus tulevaisuudessa vaikkapa sairausvakuutuksen hinta on todella iso siksi, että ruokaostoksiin on pitkän aikaa kuulunut tupakkaa, alkoholia ja epäterveellisiä elintarvikkeita ja nämä tiedot ovat vakuutusyhtiön hallussa.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on esitetty aika monenlaisia keinoja, joilla selaimen historiatietoja pystyy poistamaan.

Itse näkisin kuitenkin yksinkertaisimpana keinona sen, että tietokoneesta luovuttaessa koneessa ns. nuketetaan kiintolevy(t). Eli ylikirjoitetaan kaikki levyillä ollut data roskalla, jolloin kukaan ei saa selville, mitä levyillä oikeasti on ollut. Tällöin mm. selaimen varastoimat tiedot poistuvat joka tapauksessa.

Mainitsemani nuketus tehtäteen useimmissa työpaikoissakin kaikille koneille, jotka poistuvat käytöstä.

Lepotila zZ kirjoitti...

Zarr: "Julkisten tahojen ja viranomaisten motiivit ovat paljon huolestuttavammat ja hämärämmät. Minua ei varsinaisesti haittaa, jos saan alennusta vakuutusmaksuun sillä että asennan autooni vakuutusyhtiön asentaman ajopiirturin (jopa GPS:llä varustettuna) - silloin sen lukemaa katsoo korkeintaan riskianalyysiä tekevä ihminen joka hinnoittelee vakuutukseni (motiivi = raha). Minua huolestuttaa jos saman järjestelmän asentaa viranomainen, jolloin sitä voi katsoa kuka tahansa kasvoton, lahjottavissa oleva viranomainen ties mistä virastosta."

Itselläni tämä menee ehkä toisinpäin. Valtion ja kuntien virastoja ohjaa lainsäädäntö, jonka rikkomiset voidaan viedä oikeuteen. Onko kansainvälisen yritysten tiedonkäytölle mitään vastaavaa kansainvälisesti sitovaa lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta, johon asiakas voi haastaa kansainvälisen yhtiön? Mitä nämä viranomaisten hämärämmät motiivit sitten ovat? Emme kuitenkaan elä Kiinassa. Viranomaisten tiedonkeruu tapahtuu lakisääteisten toimintojen mahdollistamiseksi.

Kaupallisen toimijan motiivi on tietenkin raha. Tiedoista eniten maksavan raha? Ja kuinka työntekijöiden toimia valvotaan, etteivät he yksityisesti käyttäisi tietoja vääriin tarkoitusperiin? Seuraako yrityksen tomintasääntöjen rikkeistä mitään potkuja vakavampaa?

Anonyymi kirjoitti...

Hävettäisi enemmän jos verkosta selviäisi että olen jotenkin vihreä tai tekemisissä vihreiden kanssa kuin se mitä sieltä tällä hetkellä löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla edellä ehdotettiin käytöstä poistetun koneen kovalevyn "nuketusta". Minä olen poistanut ennen koneen hävittämistä kovalevyn, muistimoduulit ja verkkokortin. Kovalevy on pantu sananmukaisesti vasaran alle, tai paremminkin lekan.

Jari kirjoitti...

Petteri: Ei kai Big Brotheria sen yksityisten asioiden vuoksi halveksita? Vaan siksi, että siinä tehdään halpaa viihdettä (ja suorastaan uutisia) seksistä, ihmisten kömmähdyksistä ja paljastuksista. Nuoria käytetään hyväksi tavalla, jota he eivät aina itse ymmärrä.

Ajattelinkin ohjelmaa insinöörin näkökulmasta. 100 päivää pitkä televisiolähetys ei ole pelkkää halpaa viihdettä, vaan kunnianhimoinen tekninen suoritus. Ylellä mesottiin 12 tunnin Juhannusjunasta kuin se olisi "maailman pisin tv-lähetys".

Ohjelma paljastaa asukkaiden kautta paljon meistä ihmisistä. Katsojat tuntuvat ajattelevan niin, että jos moraalittomuutta tuodaan näkyviin, niin ratkaisuna on sammuttaa kamerat. Samoin suhtaudutaan julkisten paikkojen turvakameroihin tai siihen että joku kuvaa itse julkisissa tilassa.

Kameroita ei voi tehdä olemattomaksi. Ehkä järkevintä olisi asettaa laki, että julkisissa paikoissa otettu kuvamateriaali olisi pantava julkiseen levitykseen. Silloin siitä hyötyisi kaikki.

Anonyymi kirjoitti...

Jos itsestä on negatiivista asiaa netissä, sitä vastaan voi taistella oikeastaan vain jyräämällä nettiin massiivisen määrän normaalia tietoa. Jos nimellä löytyy kymmeniä hakutuloksia, ne negatiiviset asiat jäävät helpommin huomaamatta.

- Syltty

Website Security Test