maanantai 29. marraskuuta 2010

Wikileaks: sankari vai konna?

Moni on pitänyt Wikileaksia sananvapauden sankarina. Mitään pelkäämätön nettipalvelu vuotaa maailmalle tietoja amerikkalaisten joukkojen raaoista otteista Irakissa ja Afganistanissa. Salaisiksi merkittyjä tietoja, jotka ilman Wikileaksia olisivat hautautuneet Pentagonin arkistoihin ikiajoiksi ja jättäneet meille kaunistellun kuvan sodan tapahtumista.

Kuvaavaa on, että edellisen paljastuksen yhteydessä osa nettikeskustelijoista kadehti Ruotsia, koska Wikileaks oli päättänyt sijoittaa palvelimiaan sinne. Miksei Suomeen?

Nyt Wikileaksin sädekehä on alkanut murentua. Tiedettiin, että sen keulahahmolla on varsin... hmm, värikäs menneisyys. Mies, joka ei ollut löytänyt paikkaansa elämässä, on äkkiä noussut koko maailman huomion keskipisteeksi. Ehkä häntä vastaan Ruotsissa nostettu raiskaussyyte ei ollutkaan CIA:n lavastama?

Tuorein episodi saa ihmettelemään Wikileaksin toimintaa ja sen tavoitteita. Jo viikkoja etukäteen Wikileaks alkoi mainostaa tulevia paljastuksiaaan kehumalla, että ne pakottavat "kirjoittamaan historiaa uudelleen". Valtavan kohun siivittämänä nettiin laitettiin eilen ensimmäiset 250 dokumenttia, jotka näyttävät olevan lähinnä tyhjänpäiväisiä diplomaattijuoruja. Ohjeet vakoilla YK:n diplomaatteja tai tiedot Iranin koetusta uhkasta eivät yllätä ketään.

Ehkä todellisia paljastuksia nähdään myöhemmin. Ehkä niissä on jotain, mikä oikeuttaa yleisen edun nimissä vuotamaan luottamukselliseksi tarkoitettuja viestejä. Mutta miksi julkistaa aineistoa tipoittain? Mikä on tällaisen shown tarkoitus ja kenen etua se palvelee?

Vaarana on, että vuodetut tekstit saavat Yhdysvallat näyttämään epäluotettavalta ja asettavat sen toimet arveluttavaan valoon, vaikka jokainen suurvalta toimii samalla tavalla. Milloin näemme vastaavan paljastuksen Kiinan, Venäjän tai Iranin omista toimista? Jos emme näe, vuotojen paljastama kuva ei kirkasta todellisuutta vaan pikemminkin vääristää sitä. Sen pitäisi olla ristiriidassa Wikileaksin omien periaatteiden kanssa.

Tiettävästi tiedot on kaapannut 23-vuotias rivisotilas, jolla oli pääsy Siprnet-verkkoon. Häneltä tiedot ovat päätyneet Wikileaksin haltuun ja edelleen nettiin. New Yorker -lehti kysyy osuvasti mitä tapahtuisi, jos vastaavan tempun tekisi Googlen tai Facebookin työntekijä? Miljoonien käyttäjien salaiset viestit ja henkilötiedot leviäisivät verkkoon. Haluaisiko Wikileaks silloinkin toimia levittäjänä? Haluaisitko sinä huomata omien tietojesi leviävän ympäri nettiä "sananvapauden nimissä"?

Vieläkö joku haluaisi Wikileaksin sijoittuvan Suomeen?

13 kommenttia:

Jaakko Rajaniemi kirjoitti...

Täytyy sanoa, että hieman yllätti näin negatiivinen asennoituminen asiaan. Haluaisinkin kysyä, että miten sinusta pitäisi toimia tilanteessa, jossa saat tuollaisen laajan määrän aineistoa käsiisi? Jos et olisi julkaisun kannalla, niin kuka siitä olisi hyvä päättämään ja minkälaisen pohdinnan ja perustelun jälkeen?

Ja mitä haittaa tästä oli? Minun facebook jatinoiden perusteella ei lähetä yhtäkään ohjusta mihinkään maahan, mutta diplomaattien raporteilla on hieman eri painoarvo.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Miksi diplomaattiviestejä ylipäätänsä pitäisi julkaista, kun ei niitä ole julkisiksi tarkoitettu? Ei voi olla niin, että nettiaikana kaikki mahdollinen julkaistaan vain siksi, että se on mahdollista.

Salaisen tiedon julkaisemiselle pitäisi aina olla painava syy. Se, että asiat vain kiinnostavat uteliaita, ei riitä - sitä perustetta käyttävät juorulehdet kertoessaan julkkisten hairahduksista ja ongelmista.

Ehkä myöhemmin tulee tärkeämpää materiaalia, mutta silti tällainen julkisuuspeli ihmetyttää. Lisäksi tiedot on kerätty verkosta, jossa ei kulje todellisia salaisuuksia. Diplomaattiraportit ovat pelkkää tausta-aineistoa, ohjukset lähetetään tiedustelutietojen perusteella.

Anonyymi kirjoitti...

Olihan siellä isoja asioita, kuten Iranin ydinaseohjelman tilanne ja naapurien suhtautuminen Iraniin. Samoin aikaisemmat paljastuksut Irakin siviiliuhreista ovat todella iso asia. Tosin eipä täällä pakkasessa hytistessä muutama kymmenentuhatta kuollutta siviiliä paljoa hetkauta...

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta nämä paljastukset osoittivat että diplomaattiväki yliarvioi omien viestien salaamisen tarpeen.

Ei se ihmisille tunnu ihan yllätyksenä tulevan että merkittävät poliitikot ovat herkkähipiäisiä, tai että YK:n sisällä harrastetaan tiedustelutoimintaa, tai että taisteluissa kuolee myös viattomia siviilejä.

Odotuksista huolimatta Wikileaks ei ole kaatanut hallituksia eikä mitään muutakaan. Likimain pelkkä myrsky diplomaattien ja poliitikkojen vesilasissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kysykööt presidentti Obama presidentti Putinilta tai presidentti R. Kadyrovilta neuvoa, miten tälläisistä "aktivisteista" hankkiudutaan eroon.

jaska kirjoitti...

Toi facebookkiin vertaus ontuu pahasti. Eihän yksityisihmisten tiedoilla ole mitään yhteistä wikileaksin julkaisemien papereiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta miksi julkistaa aineistoa tipoittain?"

En tiedä onko tämä ollut varsinaisesti tarkoituksena mutta näkisin että tietojen julkaiseminen vähä kerrallaan palvelee ainakin sitä tarkoitusta että kukin tieto saa ansaitsemansa kohtelun, eikä jää muiden paljastusten varjoon.

Politiikassahan toimitaan omien havaintojeni mukaan niin että nostetaan lööppeihin jokin tunteisiin vetoava mutta todellisilta vaikutuksiltaan vähäpätöinen asia ja tämän asian luoman hälyn varjossa päätetään jostain oikeasti tärkeästä jutusta. Näin kärjistetysti ilmaistuna.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Toi facebookkiin vertaus ontuu pahasti. Eihän yksityisihmisten tiedoilla ole mitään yhteistä

Totta, esimerkki on keinotekoinen, mutta mikä itse asiassa on Wikileaksin julkaisupolitiikka? Nykyinen Wikileaks on kovin salamyhkäinen yhden miehen show, eikä alkuperäisestä wiki-ajatuksesta ole enää mitään merkkejä.

Oliko esim. Sarah Palinin henkilökohtaisten sähköpostien julkaisu Wikileaksissa perusteltua? Viesteistä ei löytynyt mitään paljastuksia.

kukin tieto saa ansaitsemansa kohtelun, eikä jää muiden paljastusten varjoon.

Jää nähtäväksi, tuleeko todellisia paljastuksia. Pyyteetöntä olisi ollut julkaista koko aineisto kerralla ja antaa median/yleisön päättää, mikä sieltä nousee ylitse muiden (jos mikään).

Anonyymi kirjoitti...

Yksi asia on myös se, että normaali ihminen on melko naiivi. Jos Yhdysvaltain hallinto kertoo että Irakissa on kaikki hyvin, niin keskiverto amerikkalainen uskoo että näin todellakin on.

Wikileaks kenties murtaa näitä vääristyneitä ajatuksia -- kenties ei.

Se on totta että jos asiaa ajattelee isommassa mittakaavassa niin aivan samanlaista tietoa löytyy mistä tahansa suurvallasta. Esimerkiksi Kiinasta löytyisi varmasti varsin mielenkiintoista materiaalia, heillä on kuitenkin lankoja käsissään "aikuisten oikeasti" enemmän kuin moni uskoo.

Ossi Mäntylahti kirjoitti...

Itse ennustin jo jokin aikaa sitten, että Suomen sormenjälkirekisteri tulee vuotamaan Wikileaksiin.

http://blogit.tietokone.fi/ossi/2010/08/sormenjalkirekisteri-wikileaksiin/

Anonyymi kirjoitti...

Heti ensimmäisten vuotojen joukossa paljastui että Hillary Clinton on antanut lainvastaisia määräyksiä. Sen lisäksi on ollut monta täydellistä paljastusta siitä kuinka eliitit vetelevät kansan piuhoja varjoista. Jos totuus maailman pahimpien konnien juonista pelottaa niin kannattaa muuttaa vaikka siperiaan. Jos puolustaa näiden samojen konnien touhuja joutaisi roviolle. Varsinkin nämä soumen mediassa esiintyneet henkilöt jotka suojelevat vaan omia likapyykkejänsä.

Anonyymi kirjoitti...

"Ei ole julkaistavaksi tarkoitettu" on aika heikko peruste julkaisematta jättämiselle. En ylipäätään hyväksy viranomaisten salaisuuksia. Mitä avoimemmin pojat joutuvat leikkejään leikkimään sitä todennäköisempää on, että peli noudattaa sääntöjä. Ainoa peruste viranomaisen salailulle on mielestäni se, että viranomainen salaa hallussaan olevaa yksittäiseen kansalaiseen liittyvää tietoa. Tästä esimerkkinä olkoot sosiaaliturvapäätökset tai terveystiedot. Mielestäni kaiken muun pitäisi olla julkista.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Voin kuvitella monenlaista viranomaistietoa, jonka on parasta pysyä salassa. Esimerkiksi tieto valtion omistamien yhtiöiden osakemyynneistä tai tulossa olevasta devalvaatiosta johtaisi helposti keinotteluun. Rauhanneuvottelut halutaan usein pitää salassa kunnes sopimus on saatu aikaan, jotta neuvottelurauha säilyy eivätkä terroristit tms. pääse häiritsemään prosessia. Puolustusvoimilla on paljonkin salaisuuksia, joiden ei haluta leviävän Wikileaksiin, kuten asevarikkojen tai miinakenttien sijainti jne.

Website Security Test