perjantai 12. marraskuuta 2010

Pokkari on mekaaninen e-kirja

Helsingin Sanomat julkaisi 12.11.2010 mielipidesivullaan lyhennetyn version vastauksestani Antti Nylénin kirjoitukseen. Tässä  lyhentämätön versio e-kirjojen eduista ja kirja-alan muuttumisesta. 

Antti Nylén piti pahana ajatusta kirjastosta, joka mahtuisi ihmisen taskuun. Hänen mielestään kirjaston ei pidä antautua ihmiselle, vaan sinne pitää mennä ”hattu kädessä ja selkä kumarassa” (HS Mielipide 4.11.).

Jos Nylén olisi elänyt muutama sata vuotta sitten, hän olisi luultavasti vastustanut kirjapainotaitoa – toihan se kirjallisen viestinnän ensi kertaa kaikkien ulottuville. Sivistys ei enää vaatinut nöyryyttä eikä ollut kenenkään etuoikeus.

Epäilen myös, että Nylén on itsekin antautunut tekniikan viettelyksille. Todennäköisesti hän oli kirjoittanut mielipiteensä tietokoneella ja – kauhistus sentään – lähettänyt sen sähköpostilla oikeaoppisen paperikirjeen sijaan.

Olen suuri kirjastojen ystävä. Koululaisena Pispalan sivukirjasto Tampereella oli toinen kotini. Luettuani kaiken kiinnostavan nuorten osastolta sain virkailijalta poikkeusluvan siirtyä aikuisten osastolle.

Valitettavasti Pispalan kirjasto suljettiin kustannussyistä 1990-luvulla ja nyt sama kohtalo uhkaa muitakin pienehköjä kirjastoja. Kustannusten noustessa ja lainausmäärien laskiessa kirjastolaitoksen on pakko etsiä uusia palvelumuotoja. Kirjojen ”lainaaminen” sähköisiin lukulaitteisiin voi olla yksi tapa.

Nylén kritisoi voimakkaasti elektroniikkateollisuutta, joka tuottaa lyhytkestoisia vempeleitä pitkäkestoisten kirjakirjojen sijaan. Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen.

Paljon kirjoja painetaan jo nyt kustannussyistä Kiinassa, mistä ne rahdataan Suomeen myytäväksi. Lomalaiset täyttävät matkalaukkunsa kirjoilla, kun eivät voi ennakolta tietää, miten paljon ehtivät lukea. Painavien kirjojen lennättäminen edestakaisin maasta toiseen se vasta hölmöä onkin.

Myös kirjakirjan käyttömukavuus jättää paljon toivomisen varaa: lukeminen tuulisella rannalla on epäkäytännöllistä, oikea sivu hukkuu helposti eikä omia muistiinpanoja tai lainauksia kaverille ole helppo tehdä.

Ennen kaikkea Nyléniltä on jäänyt huomaamatta sisältöteollisuuden syntyminen. Kirja ei ole enää samanlainen arvoesine kuin Baudelairen aikoihin. Nimikkeitä julkaistaan niin paljon, että kirjallisuudesta on tulossa musiikin tavoin kulutustavaraa. Teoskappaleiden myynnistä siirrytään Spotifyn kaltaisiin palveluihin, joista ostetaan kiinteää kuukausihintaa vastaan sisältö mutta ei lainkaan materiaa.

Sama trendi vaikuttaa kirjallisuuteen ilman tekniikkaakin. Lukijat suosivat halpoja pokkareita, jotka kestävät yhden lukukerran, mutta tuskin säilyvät jälkipolville. Niiden suosio osoittaa, että lukijat ovat ensi sijassa kiinnostuneita sisällöstä, ei esineestä. Tähän tarpeeseen sähkökirja vastaa mainiosti ja sen kokonaisvaikutus saattaa olla jopa ympäristöä säästävä.

Lukuharrastuksen ja sivistyksen levittäminen näinä aivottoman tv-viihteen ja nettiroskan aikana on tärkeämpää kuin koskaan. Jos sähkökirjoista on apua, olen ilolla mukana kehityksessä.

2 kommenttia:

Kimmo kirjoitti...

"Kirjastot" ovat puhekielessä usein synonyymi yleisille kirjastoille. Kun puhutaan e-kirjojen vaikutuksesta kirjastotoimintaan, jää huomaamatta, että tieteellisissä kirjastoissa e-kirjat ovat jo arkipäivää: niitä on kokoelmissamme satoja tuhansia.

Omasta mielestäni e-kirjallisuuden leviämisen pahin ongelma on DRM-suojaukset. Olen kommentoinut tätä problematiikkaa toisaalla.

E-kirjat ovat moniin tarkoituksiin paperikirjoja käyttökelpoisempia. E-kirjojen helppokäyttöisyys kuitenkin edellyttää, että kustantajat ja välittäjät löytävät sellaisia bisnesmalleja, ettei DRM-suojausten keinoin tarvitse hankaloittaa tiedon tarvitsijoiden elämää. Kun e-kirjan käyttöön liittyvä kontrolli ja valvonta menee liian pitkälle, käyttäjät joutuvat turvautumaan piraattiteksteihin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sekä DRM että sen puute ovatkin suurempi haaste e-kirjoille kuin mikään kulutukseen tai laitteiden lyhyeen käyttöikään liittyvä ympäristöseikka.

Mutta jos tekstisisältö muuttuu musiikin tavoin kulutustavaraksi, jota ei halutakaan omistaa, DRM:n merkitys liudentuu pois. Tieteellisissä julkaisuissa näin tuskin käy. Toisaalta niissä teokset ovat niin arvokkaita, että kirjakirjan hinnalla voi jatkossa saada sekä sisällön että lukulaitteen.

Website Security Test