tiistai 24. elokuuta 2010

Se nyt vaan on tyhmää ostaa halvinta

Kauanko kodintekniikan laitteiden pitäisi kestää? Riittääkö viisi vuotta? Neljä? Vai peräti kaksi?

Uuden Seelannin julkisten alojen ammattiliiton projektipäällikkö Richard Finlay alkoi ihmetellä asiaa ostettuaan kuusi minikannettavaa. Runsaan vuoden kuluttua puolet niistä oli hajonnut. Valmistajan kanta oli, etteivät tuotevalikoiman halvimmat mallit voi olla kovin kestäviä.

Suomessa kuluttajariitalautakunta on ottanut kannan, jonka mukaan kodintekniikan laitteen pitää kestää kaksi vuotta. Yli neljä vuotta vanhan laitteen rikkoutumista pidetään jo luonnollisena ja sen jälkeen kuluttajan on vähintäänkin osallistuttava korjauskustannuksiin. Näiden väliin jää harmaa alue, jossa kestävyyttä pitää arvioida tapauskohtaisesti. Eikä edes kahden vuoden minimivaatimus koske halvimpia laitteita - ne saavat hajota vaikka vuodessa.

On käsittämätöntä, että esimerkiksi television hajoamista parin vuoden käytön jälkeen pidetään normaalina. Niin ei missään tapauksessa pitäisi olla.

Laitevalmistajat eivät enää panosta kestävyyteen, koska asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan siitä. Kaupassa asiakas äänestää aina lompakollaan ja valitsee halvimman. Aina parempi, jos siinä on runsaasti ominaisuuksia ja tyylikäs muotoilu. Kestävyys ei yleensä ole edes vaatimuslistalla - ja vaikka olisikin, sitä on mahdotonta arvioida kaupassa. Siksi kriteerit ovat ihan muualla.

Mieleen jäänyt tv-mainos pitää tyhmänä sitä, joka maksaa liikaa. Mainos houkuttelee valitsemaan halvimman ja ohjaa sillä kehitystä aivan väärään suuntaan. Halpoja laitteita valmistetaan Kiinassa epäinhimillisissä olosuhteissa ympäristöä kuormittaen, rahdataan toiselta puolelta maapalloa länsimaisten kuluttajan lyhytaikaiseksi iloksi ja kuskataan vuoden päästä kaatopaikalle. Osa päätyy takaisin Kiinaan kierrätystä varten. Aivan päätöntä touhua!

Jos ihmiset vaatisivat laatua (tai no, ainakin kestävyyttä - ongelma on juuri siinä, etteivät nämä kaksi ole enää synonyymejä) ja olisivat valmiita maksamaan siitä, tuotteet olisivat parempia. Niin kuin ennen olivatkin. Euroopassa valmistetut tavarat olivat ostovoimaan suhteutettuna kalliita, mutta ne kestivät kymmeniä vuosia.

Ostin aikoinaan Sonyn hyvälaatuisen putkitelevision. Se palveli 14 vuotta ja olisi toiminut vielä pidempäänkin, mutta kuvaan ilmestynyt värivirhe oli hyvä syy korvata se taulutelevisiolla.

Mielen pesukoneeni on pyörinyt yli 20 vuotta. Sen hinnalla olisi aikoinaan saanut parikin halvempaa mallia, mutta vuosien aikana laite on maksanut eron moninkertaisesti takaisin. "Köyhällä ei ole varaa ostaa muuta kuin laatua" pitää paikkansa. Laatu tulee aina halvimmaksi.

Suurin ongelma on siinä, ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan. Laadulla on niin vähän kysyntää, ettei sitä kannata valmistaa. Laatu on huono bisnesmalli - on paljon kannattavampaa tuottaa sutta ja sekundaa, kunhan se näyttää hyvältä eikä maksa paljon.

Yksi harvoista laatuun panostavista on saksalainen Miele. Laadusta kertominen on kuitenkin hankalaa. Se paljastuu vasta pitkän ajan kuluessa, käytön myötä. Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.

Suurimmalle osalle nykyvalmistajista kestävyystestit olisivat niin tylyä katsottavaa, että kamera suljettaisiin nopeasti. Ellei se itse hajoaisi sitä ennen.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan"

Niin totta. Mitä tästä seuraa? Maapallo poksahtaa, useilla eri tavoilla ennen lopullista muutosta. Jippii, kyllä ihminen on sitten viisas ???

Anonyymi kirjoitti...

Näin on, eikä koske pelkästään digitaalitekniikkaa ja kodinkoneita.

Jos jotain vaan saa "super-halvalla", sitä pitää silmät kiiluen ajaa vaikka sadan kilometrin päähän ostamaan. Jos vaikka lenkkarit saa alle kympillä niin harva ajattelee että jostain on pakosti oikaistu, oli se sitten materiaalien kestävyydestä, työntekijöiden kohtelusta, tai ympäristöasioista. Usein kaikista.

Markus kirjoitti...

Ei siinä ole laitevalmistajillakaan ihan puhtaat jauhot pussissa. Kysymys on myös lainsäädännöllinen ja moraalinen. Ihmiset ei myöskään valita TARPEEKSI. Luin juuri uusimmasta mikropc lehdestä artikkelin pullistuneista kondensaattoreista. Siinä oli kattava artikkeli siitä, mikä on aiheuttanut koko 2000-luvun aivan käsittämättömiä emolevyjen alituisia hajoamisia. Itse työn puolesta olen todistanut ilmiötä sivusta seuraten. Noh artikkelissa kerrottiin että joskus 90-luvun loppupuolella oli tehty iso erä pilaantuvaa elektrolyyttiä, joka aiheuttaa elektrolyyttikondensaattorien puhkeamisen ja näin ollen emolevyjen, televisioiden, jääkaappien ja lähes kaikkien tuotteiden, jotka kondensaattoreita käyttää - hyvin lyhyen eliniän.

Artikkeli pisti miettimään että jos kerran on hyvin tiedossa MIKÄ aiheuttaa tuotteiden selkeän käsiin hajoamisen, miksi näitä tahoja ei aseteta VASTUUSEEN. Jos on tiedossa että elektrolyyttierä on kakkaa, miksi sitä ei vedetty markkinoilta? Artikkeli kertoi senkin että vaihtoehtokin on olemassa - kondensaattorit ilman elektrolyyttiä, joissa ongelmaa ei ole (jotkin emolevyvalmistajat taitaa käyttää näitä, koska tiettyjen valmistajien emot ei hajoa, toisten taas lähes poikkeuksetta hajoaa noin kahden vuoden käytön jälkeen). Sama koskee tiettyjä näytönohjaimia.

Artikkelin lukeminen näin tekniseltä näkökannalta oli aivan uskomatonta. Itsekin jo vanhana ammattilaisena tiedän että taiwanin maanjäristys 90-luvun loppupuolella aiheutti valtavia ongelmia komponenttituotannolle, mutta tuo elektrolyyttiongelma - joka on jatkunut jo pitkälle 2000-luvulle, on kyllä ihan tahallista ja tietoista kuluttajien kusettamista. Paskaa tehdään ihan tietoisesti ja mitenkään ei vastata asiasta.

Markus kirjoitti...

jatkoa...


Vaikka hinnat ovat kieltämättä halvemmat kuin 70-luvulla, sekään ei oikeuta tekemään paskaa. Myös valmistustekniikat ovat huomattavasti kehittyneet noista ajoista, joiden pitäisi aiheuttaa automaattista hintojen alenemista. Tuotantolinjojen ja robotiikan kehittyminen jnejne.

Esimerkki oikeasta elämästä. Panasonicin 500 euron hintainen kovalevy - DVD tallennin. Alkoi pätkiä virtoja. Heti kun koitti tehdä jotain "raskaampaa" kuten poltella kovolta dvd:lle tjsp, laite mykistyi vuorokaudeksi ja vasta tämän jälkeen virrat suostuivat palaamaan. Soitin asiasta digiservicelle ja kyselin että mitäs tehdään, laite on jo muutaman vuoden vanha mutta oli kallis ostaessa. Digiservice sanoi että "juu tuo on ihan tyyppivika, 170 euroa kaikkineen päivineen niin tulee kuntoon". Noh en suostunut kyllä maksamaan 170 euroakaan moisesta. Aivan ryöstöhinta. Vanhan ajan tv-korjaaja olis korjannu saman 200 markalla. NOH digiservice teki kuitenkin yhden radikaalin virheen. Ne sanoivat taikasanat "tyyppivika". Eli tarkoittaa että tällä pallolla on varmasti useita keillä on sama ongelma. Aloin tutkia googelia ja johan alkoi löytyä artikkelia. Kaikki tuntui viittavaan yhteen pieneen komponenttiin, sankenin jänniteregulaattoriin joka ylikuumenee. Tilasin moisen murikan partcolta 6 euron hintaan ja juotin paikoilleen. Laite on toiminut kuin unelma jo vuoden sen jälkeen.

Tuo on siis ongelma numero kaksi. Nykyisin ei enää HUOLLETA laitteita. Vanhan ajan televisiokorjaajat on ajettu jo aikoja sitten pihalle puodeistaan ja ne on korvattu isoilla ryöstöhintaisilla keskushuolloilla. Vanhan ajan televisiokorjaaja olisi ilman googleakin varmasti oskilloskoopin avulla löytänyt kyseisen vian ja kohtuuhintaan korjannu sen. Noissa keskushuolloissa on yksi paha vika. Ne ei KORJAA yhtään mitään. Ne on kuin autohuoltoja (ei korjaamoja). Vaihtavat vain MODULEJA. "jaahast telkkariin ei tule kuvaa, vaihdetaan vain sisuskalut ja laitetaan tonnin lasku perään". Ei ole oskilloskooppia puhumattakaan osaamisesta varmasti koko talossa. On päivänselvä asia että tämäkin tilanne on täysin kestämätön. Autosta pienen muovitötterön vaihtaminen maksaa kuusi tonnia ja DVD-tallentimen korjaaminen maksaa 2/5 osa koko tallentimen hinnasta ... Halpaa ei edes moisella hinnalla kannata korjata.

Eli huoltopuoli on myös rempsallaan jos kestävää kehitystä siis ajatellaan.

Ei ne vanhat laitteet yhtään sen paremmin kestäny mitä nykyisetkään. Vanhat laitteet vain kannatti pienellä rahalla KORJATA! En ainakaan itse tiedä yhtään VHS nauhuria omistaneeni joka olisi palvellut edes sen kaksi vuotta ilman murheita. Kyllä sitäkin säännöllisesti piti "matin" (se lähiön tuttu televisiokorjaaja) luona käydä näyttämässä oli merkki ja malli mikä tahansa... Ja telkkaria keskinmäärin muutaman vuoden välein...

Mitä tulee hintoihin, keskiverto hifivideonauhuri maksoi noin 2000-3000 markkaa. Nykyinen kovalevytallennin noin 300-400 euroa, kunnollinen siis. Vain muoto muuttunut, hinta on kyllä lähes sama. Saloran televisio 28 tuumainen luxusmalli maksoi noin 5000-6000 markkaa (löysin 10 vuotta vanhan kuitin), nykyinen kunnollinen 40" taulutelevisio maksaa noin 800-1000 euroa.

Maailma on siis muuttunu ei hinnat niinkään.

Markus kirjoitti...

Yksi asia tuossa pisti miettimään tuossa kovodvd-tallennin viassakin. Kun kerta keskushuoltokin myöntää että kyseessä on tyyppivika. Olisi moraalisestikin ihan oikein että kyseinen vika korjattaisiin sitten myös veloituksetta. Tähän digiservice ei kuitenkaan suostunut. Tuntuu että laitteeseen on alunalkaen laitettu roska virtalähde... Tämä on se mitä pitäisi kuluttajien (kuten itsenikin) penätä enemmän. Tuollasissa ihan selvissä tapauksissa, jos tapaus on ilmiselvä tyyppivika, elinikänen korjaus laitteelle.

Tätä itte asiassa oli 2000-luvun vaihteessa nokian kännyköissä. 6110-mallissa oli koko kännykän elinkaaren ajan ilmaiset näytönvaihdot. Senkuin vain vei puhelimen työmatkan varrella olevaan salon matkapuhelinhuoltoon niin myönnetystä viasta johtuen pikkuhiljaa himmenevä ruutu vaihdettiin siinä odotellessa uuteen - ilmaiseksi.

"Mielen pesukoneeni on pyörinyt yli 20 vuotta. Sen hinnalla olisi aikoinaan saanut parikin halvempaa mallia, mutta vuosien aikana laite on maksanut eron moninkertaisesti takaisin. "

Ei se kyllä 20 vuotta putkeen pyörinyt. Olet itse kirjoittanut toisessa artikkelissa, että korjaaja on käyny sen rassaamassa kuntoon "kannatti korjata". Mutta sitä en kiistä etteikö miele olisi laadukas laite ja etteikö asiassa olisi vinha perä. Miele nyt kannattaakin korjata ja varaosien saatavuus on hyvä ja ennenkaikkea nykyisin ainakin VIELÄ on niitä tuttuja kodinkonekorjaajia. Tosin nekin varmasti pikkuhiljaa siirtyvät elektroniikan tavoin noille keskushuolloille - sen jälkeen ei kannata enää mieleäkään omakustanteisesti korjata.

Pera kirjoitti...

Vähävaraisen onkin parempi "jatkaa" hankkimaansa koneen käyttöikää, käyttämällä konetta harvemmin kuin hyvävarainen.

Onneksi pesukoneessa ei ole hajoavia osia silloin kun pesukonetta ei käytetä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Huonolaatuiset kondensaattorit ovat tosiaan pahamaineinen esimerkki alan toimintalogiikasta. Itseltäni tuhoutui yksi emolevy juuri tähän: pieni, vajaan sentin korkuinen konkka oli pullistunut ja lakannut toimimasta vain muutaman vuoden toiminnan jälkeen.

Ongelma oli tuolloin hyvin tiedossa ja sille perustettiin oma sivustokin (www.badcaps.net). Todella surullinen osoitus siitä, miten halpa komponentti tuhoaa valtavan määrän elektroniikkalaitteita.

Petteri Järvinen kirjoitti...

@Markus: Olisit varmaan saanut komponentin vaihdettua veloituksetta, jos olisit vedonnut kuluttajariitalautakuntaan. Avainsana on juuri tuo 'tyyppivika'.

Pari vuotta sitten netissä kaveri kertoi Philipsin DVD-soitinmallista, joka oli vaihdettu kolme kertaa uuteen - ja jokaiseen tuli sama vika. Siinä voisi jo puhua tyyppiviasta!

Totta, videonauhureita piti huoltaa, mutta niissä olikin paljon liikkuvia osia. Omissa nauhureissani huoltoväli oli kyllä hyvin monta vuotta, kerta koko käyttöiän (>10 v) aikana.

Mielen pesukoneeseen on kerran kutsuttu korjaaja, mutta se johtui siitä että muuton jälkeen kone oli kytketty lämpimään veteen kylmän sijasta. Käyttäjän virhe siis. Sen verran yli 20 vuoden käyttö näkyy, ettei linkous enää ole uudenveroista.

Huoltohintojen problematiikka on oma kysymyksensä, täytyypä palata siihen oman postauksen merkeissä.

Anna-Liisa kirjoitti...

Hiukan nyt aliarvioitte niitä köyhiä, jotka ostavat halpaa. Emme me kuvittele saavamme hyvää laatua ja olemme tietoisia tuotantotavoista.

Ihanko tosissanne olette sillä kannalla että köyhän pitäisi olla ilman telkkaria, tietokonetta, printteriä, puhelinta, tiski- ja pyykkikonetta, kun kerta ei pysty ostamaan huippulaatua (jääkaappi nykyään tulee onneksi kämpän mukana)? Elää ilman kommunikaatiovälineitä ja käydä talopesulassa ja pestä nyrkkipyykkiä? Olla uneksimatta pienestä ylellisyysharrastuksesta kuten digikuvaus?

Sinänsä tietysti Petteri on ihan oikeassa itse asiassa.

Muuten, kaikki meidän halvat koneet ovat kestäneet parikytä vuotta ja silleen. En tiedä miksi; kyllä niitä paljon käytetään, jos useamman tunnin päivittäinen käyttö on sitä. Jaa, pyykkiä ei kahden aikuisen taloudessa pestä joka päivä mutta pari kolme kertaa viikossa kuitenkin - se ei taida riittää paljoksi.

Erno kirjoitti...

Tämä on kyllä hyvä aihe. Aloitan pesukoneesta. Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa kotopuolessa ja siellä mummolla edelleen puksuttaa sama AEG:n pyykkikone kuin aina ennenkin. Kone on ollut käytössä niin kauan kuin minä olen tätä maailmaa tallannut, eli kai se on joskus 80-luvun alkupuolella hommattu. (Pitääkin tutkia tyyppikilpeä seuraavalla kerralla.) Kone on ollut aikoinaa ahkerammassakin käytössä, nykyään tietysti vähemmässä. En muista että sitä olisi koskaan huollatettu. AEG oli aikoinaan laatumerkki, nythän se on täyttä sheibaa.

Sitten kolikon toinen puoli. Nokian halvimmat luurit maksavat muutaman kympin, eivätkä varmasti kestä viittä vuotta. Mutta tulisko niiden edes kestää? Pahaa tekee katsoa, kun nuoriso kilpaa heittelee toisiaan puhelimilla. Kännykän arvo on yhtä suuri kuin pipon. Isi ostaa uuden jos hukkuu.

Itse ostin vuosi sitten uuden näytön. 600€ oli hinta ja oletan, että tämä on jossain käytössä vähintään seuraavat viisi vuotta. Mutta toisaalta viiden vuoden päästä 24" ja FullHD reso alkavat tietysti käymään pieneksi... tarvisiko näytön siis kestääkään?

Ostin vuosi sitten myös cd-soittimen. Pioneerin vehje, valmistettu joskus 20 vuotta sitten. Toimii hyvin ja oletan käyttäväni sitä vielä ainakin kymmenen vuoden päästä. Kännykkä ja telkkari vanhenevat kyllä, mutta cd-soittimen en koe vanhenevan minnekään. Sama koskee kaiuttimia. Niistä ei tule kahden vuoden välein jotain uutta mullistavaa mallia ulos. Kaiuttimen tulee kestää kymmenen, ellei kymmeniä vuosia.

Paula kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Joissain laitteissa, kuten pesukoneissa ja televisioissa, on vain toivottavaa että kestävyyttä ja laatua on saatavilla. Niille ei ole niin suurta kysyntää, mutta varmasti kysyntää on. Kiinassa valmistus taas tuntuu olevan toistaiseksi suunta, jolle ei ikävä kyllä voi mitään. Kyllä kiinalaisvalmisteidenkin laatu voi olla hyvä, mutta silloinkin tietysti kyseessä ei ole halvin tuote. Mutta siellä tavaraa tehdään joka tapauksessa. Minulla on esimerkiksi yhdysvaltalainen matkapuhelin ja tietokone, ruotsalaiset talvikengät ja suomalaiset kävelysauvat. Niitä kaikkia yhdistää se, että valmistusmaa on ollut Kiina. Eurooppalainen pesukoneeni on oikeasti valmistettu Euroopassa, mutta sekin paljon yli 20 vuotta sitten.

Peter S kirjoitti...

Vähän kaksipiippuinen juttu. Pesukone on hyvä esimerkki tuotteesta, joka on jo pitkään ollut ”valmiiksi kehitetty”, vanhatkin laadukkaat koneet pesevät pyykin hyvin. Tästä syystä markkinoilla on olemassa edelleen laadukkaitta ja kestäviä pesukoneita.

Kulutuselektroniikassa asia on hieman toinen. Jos osti 5 vuotta sitten kalliin, laadukkaan ja toivottavasti myös kestävän taulutelevision, on se tänään auttamattoman vanhanaikainen. Sama koskee tietokoneita, puhelimia ym. Minä en ole valmis maksamaan yhtään ylimääräistä kestävyydestä silloin kun laitteen käyttöikä on niinkin lyhyt.

Kyllä laatua ja kestävyyttä on siellä missä sitä tarvitaan. Esimerkiksi yrityskäyttöön suunnatut palvelimet ovat hyvinkin laadukkaita (ja siten myös kalliita).

Viestini on lopulta se, että jos kaikki kulutuselektroniikka olisi laadukasta, hidastaisi se niiden teknistä kehitystä.

Anonyymi kirjoitti...

Näin maailma toimii. Meidän täytyy myydä joka vuosi toisillemme enemmän tavaraa, jotta markkinatalous pysyy tyytyväisenä ja hyvinvointi jatkuu.

Ensin myydään jokaiselle ensimmäinen pesukone, tv, tietokone ja matkapuhelin. Aluksi tekniikka kehittyy ja jokaisen täytyy ostaa uusi ja parempi tilalle. Jossain vaiheessa tekniikka kypsyy, eikä uuden ostamiselle ole tarvetta muuten kuin väkisin markkinoita muuttamalla (digi-tv, 3G, 4G,...). Uutta pesukonetta ei saa myytyä enää muuten kuin rikkoutuneen tilalle. Silti valmistajien on taattava osakkeenomistajilleen jatkuva kasvu. Hinnat laskee, joten määrien täytyy nousta.

Digi-tv:n suurin ansio kansantaloudelle on koko toimialan laitearsenaalin uudistaminen. Markkinoiden arvo on miljardeja. Suomen autokannan vanhenemisesta eniten huolissaan ovat autokauppiaat.

Ei oravanpyörää voi pysäyttää. Siinäkohdassa kun todetaan että "nyt on hyvä, tämä riittää", kaatuu koko läjä.

jaska kirjoitti...

Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.

Ikealla on näyttelytiloissa kestotestejä käynnissä. Olen nähnyt ainakin tuolille toistuvasti 'istuvan' koneen ja keittiön laatikkoa avaavan ja sulkevan koneen.

Ikealla varmaan onkin paineita todistella laatuaan, mutta toisaalta huonekalujenkaan laadusta ei välttämättä olla valmiita maksamaan, koska ihmiset ehkä haluavat muuttaa sisustusta ennen kuin laadukas kaluste olisi loppuun käytetty.

Elektroniikassa taas laadutonkin laite on usein vanhaa tekniikkaa ennen kuin se hajoaa.

Anonyymi kirjoitti...

jaskalle kommentoisin että itse olen aina yrittänyt etsiä huonekaluihin laatua ja kestävyyttä.

totesin joskus että tuttavien suosimat "lastulevy-ihmeet" hajosivat vähän väliä ja taas oltiin ostamassa uutta hyllyä tms.

käytössäni on edelleen esimmäiseen kotiin 20 vuotta sitten ostamani 2 hengen sänky ja keittiön pöytä + tuolit. paksua tammea, oletan että kestävät elinikäni ja jäävät perinnöksi.

Tomi Po kirjoitti...

Luin taannoin Challenger onnettomuuden tutkintapapereita. Näistä ilmeni mm. sellainen hauska asia, että juotokset olivat vioittuneet lämmön takia. Challengerin kohdalla oli vaadittu juotoksilta 100% tinapitoisuutta. Eli: Kun lyijy oli poistettu, niin tinaus alkaa 'uriutua' lämmön vaikutuksesta, josta aiheutuu se että virtapiiri ennenpitkää katkeaa. Eivät muuten enää toimi näin.

Hauskaksi asian tekee muuten se, että 1.7.2006 alkaen kulutuselektroniikan juotemateriaaleista on poistettu lyijy (RoHS -direktiivi). En siis hämmästele sitä, että "kodin elektroniikka" on hävinnyt ja tilalle on tullut "kulutuselektroniikka". Kysyin asiasta eräältä huoltofirman korjaajalta joka kävi korjaamassa pesukonettani (jonka sivumennen sanoen kertoi pesukoneeni 30 euron Turkissa valmistetuksi romuksi joka on suunniteltu hajoamaan ja jota ei useimmiten voi korjata). Huoltomies totesi, että heidän työnsä ovat lisääntyneet hyvin paljon kiitos muuttuneiden juotossäännösten, mutta samalla totesi että usein maahantuojalle tulee halvemmaksi vaihtaa koko laite kun valmistushinta on puskettu alas.

En tiedä sitten kumpi on ympäristöystävällisempää; se että jossain pesukoneessa on sisuskaluissa haitallisia aineita laitteen kestäessä 20+ vuotta vai se, että laitetta uusitaan parin vuoden välein, mutta sen tiedän että halvat koneet eivät vain tule halvoiksi...

Petteri Järvinen kirjoitti...

En ole kuullut Challengerin tinaongelmasta. Ehkä silläkin oli vaikutusta, mutta varsinainen syy oli tiivisteen pettäminen kylmän yön jälkeen.

Tinajuotokset voivat lyhentää laitteiden käyttöikää, mutta valmistajat säästävät kaikessa mahdollisessa ja se näkyy kauttaaltaan huonolaatuisten komponenttien käyttönä. Tina on tietenkin rikkana rokassa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä se on niin, että meidän "pienten" maiden pitää mennä suurten ehdoilla.
Kuulin Keski-Euroopassa asuneelta ystävältäni, että siellä sisustetaan asunnot 3-5 vuoden välein ja lähes kaikki uusitaan. Eli myös kodinkoneet menevät vaihtoon. Siksi valmistajat ovat ruvenneet seuraamaan tätä "trendiä" ja tekevät edullisia laitteita.
Vuokra-asuntokin tyhjennetään ja kalustetaan uudelleen aina muuton yhteydessä. Vaikka edellinen olisi asunut siinä vuoden. Siis silloin kun vuokrataan se kalustettuna.
Toisin sanoen, ei ole väliä kestääkö jokin tuote, kun se vaihtuu kumminkin. Turhaa jätteen lisäystä, mutta niinhän se monissa paikoin on. Ja pitää muistaa, että tuolla päin maailmaa pesukoneetkin on keittiössä, joten nekin uusitaan, jos keittiön ilme tai väritys muuttuu.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Oho, ällistyttävää tuhlausta jos noin on. Vaikea uskoa, että hinta seuraisi trendiä - yleensä valmistajat kilpailevat hinnalla ja muut trendit määräytyvät sen mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti hinnalla kilpaillaankin. Mutta on huomattu, että edullinen ja ei niin laadukas käy kaupaksi parhaiten. Joten miksi panostaa laatuun ja tehdä kalliilla, kun se kiertokulku on muutenkin lyhyt. Ja hintakin sitten laadun mukainen.
Tosin uskon kilpailun ollessa kova, että myös halvoissa laitteissa yritetään saavuttaa edes jonkinlainen taso. Onhan se kuitenkin osa sitä tuoteperhettä. Jos annat huonon kuvan itsestäsi halvan ja heikon tuotteen muodossa, ei kukaan osta sulta sitä laadukkaampaa ja kalliimpaa.

Mun ystäväni oli sisustussuunnittelijana siellä ulkomailla. Suomessahan niitä ei niin kauheasti käytetä, ainakaan yksityisellä sektorilla, mutta hänellä töitä riitti. Monet yritykset, jotka työntekijöilleen järjestivät asuntoja käyttivät näitä palveluja. Heilläkin oli valmiiksi kalustettu asunto kaikilla laitteilla. Ja varakkaat yksityishenkilöt tilasivat "ammattilaisen" sisustamaan kodin. Tietty budjetti, sopivat edut joltain valmistajalta ja siinä oli paketti. Käytetyt tosin monesti menivät päiväkoteihin, työttömille jne.

Ihmettelen kuitenkin joidenkin merkkien takuita. Miksei esim. Miele anna aina vähintään 5 vuoden takuuta, kun kerran laitteet ovat niin hyviä? Vai onko se vain mielikuva.

Ihmettelin suuresti sitäkin, kun tutkin kotivakuutustamme, että esim. pesukone korvataan täydestä arvostaan 11 vuoteen asti. Eli vakuutusyhtiöllä on se käsitys, että niiden pitäisi kestää ylikin tuon.

Website Security Test