sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Yksityinen ja julkinen esittäminen YouTubessa

Runsas viikko sitten Hesari uutisoi, miten YLEn toimitusjohtaja Jungner oli unohtanut maksaa tekijänoikeuskorvauksen YouTubeen laittamastaan videosta. Tai ei varsinaisesti unohtanut -- todennäköisesti hän ei tullut edes ajatelleeksi, että jos nettiin laittaa videon ja sen taustalla soi jokin tunnettu biisi, tekijälle pitää maksaa musiikin käytöstä.

Jungner on koulutukseltaan juristi ja mediayhtiön toimitusjohtaja. Ellei hän tule ajatelleeksi tekijänoikeudesta maksamista, miten tavallinen maija meikäläinen tulisi? Ja pitäisikö edes tulla?

Jos toiminta poikkeaa lain sallimasta, onko vikaa toiminnassa vai laissa? Onko tunnetun biisin laittaminen omatekoisen videon taustalle tekijänoikeudellisesti relevanttia käyttöä, niin että biisin tekijä olisi ansainnut siitä korvauksen?

Lain mukaan asiassa ei ole mitään epäselvää. Biisin käyttö internetissä on julkista esittämistä, josta pitää maksaa. Vain yksityinen käyttö on korvausten ulkopuolella.

Tekijänoikeuslain yleiset periaatteet ovat kymmeniä vuosia vanhoja. Lait on säädetty aikana, jolloin julkisen ja yksityisen käytön raja oli helppo vetää. Yksityistä oli se, mikä tapahtui kotipiirissä, vain lähimpien henkilöiden nähden ja kuullen. Julkista esittämistä oli kaupallinen käyttö: teoksen soittaminen radiossa, konsertissa tai (paljon myöhemmin) sen käyttö esimerkiksi parturin tai taksin taustamusiikkina.

Yhteistä näille kaikille oli, että niissä liikkui raha. Julkinen esittäjä ansaitsi rahaa joko suoraan (lähetystoiminta, pääsyliput) tai epäsuorasti (viihtyvyyden lisääntyminen?). Silloin oli kohtuullista, että osa taloudellisesta hyödystä kanavoitui (ainakin teoriassa) tekijälle.

Netti on tuonut julkisen esittämisen mahdollisuuden kenen tahansa ulottuville. Tämä on ihan uusi tilanne. Vaikka koko rakennelma on radikaalisti muuttunut, tekijänoikeuslaki ei ole reagoinut asiaan millään tavalla. Netissä tapahtuva esittäminen rinnastetaan tv/radio-maailmaan, vaikka siitä ei ole ollenkaan kyse.

Kun Jungner lisäsi videoonsa tunnetun biisin, hän ei odottanut ansaitsevansa sillä rahaa. Mahdollisesti hän oli ostanut ko. levyn joskus ja hyödynsi sitä nyt tavalla, joka hänen kannaltaan oli kovasti yksityistä, mutta lain mielestä julkista.

Entä biisin tekijän kannalta? Jos Jungner ei kerran ansainnut rahaa, menettikö tekijä jotain? Pikemminkin päinvastoin -- joku saattoi biisin kuultuaan muistaa, miten hyvä teos on kyseessä, ja ostaa sen levynä. Kuulija sai ehkä mielihyvää, mutta ei sellaista, johon olisi liittynyt jokin rahallinen tulo-odotus.

Merkittävää on myös se, että Jungner olisi voinut aivan yhtä hyvin käyttää jotain toista biisiä. Tässä kappaleessa ei ollut mitään ainutkertaista, jonka vuoksi juuri se olisi pitänyt valita. Liioin kuulija ei välttämättä halunnut kuulla juuri tätä kappaletta, se tuli yllätyksenä.

Tekijänoikeuden perusperiaate on, että liikkuipa rahaa tai ei, tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksensa käytöstä. Sitä täytyy kunnioittaa, mutta samalla on tunnustettava realiteetit: julkistetun teoksen, jota on myyty maailmalla luultavasti miljoonia kappaleita, käyttöä on mahdotonta täysin säädellä.

Olisiko aika uudistaa tekijänoikeuslakia niin, että se sopisi myös 2000-luvulle?

4 kommenttia:

Ossi Mäntylahti kirjoitti...

Pitäisiköhän säätää DCMA:n ja sen eurooppalaisen vastineen rinnalle laki digitaalisista jokamiehenoikeuksista. Mitä ne olisivat?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä case kärjisti hyvin sen miten pahasti tekijänoikeushaukat ovat jämähtäneet 70 -luvun henkiseen maailmaan.

Suomen tärkeimmän mediatalon pomon video nousi uutiseksi käsittääkseni jopa ulkomailla asti. Voiko bändi oikeastaan parempaa mainosta saada?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli sikäli historiallinen kolumni että jokainen liike tai hanke tarvitsee onnistuakseen selkeän päämäärän. Tuossa Ossin kommentissa se on. "Digitaaliset jokamiehenoikeudet". Loistava oivallus, onnittelut!

Anonyymi kirjoitti...

Oivallinen blogimerkintö! Erityisesti seuraava: "Entä biisin tekijän kannalta? Jos Jungner ei kerran ansainnut rahaa, menettikö tekijä jotain? Pikemminkin päinvastoin -- joku saattoi biisin kuultuaan muistaa, miten hyvä teos on kyseessä, ja ostaa sen levynä. Kuulija sai ehkä mielihyvää, mutta ei sellaista, johon olisi liittynyt jokin rahallinen tulo-odotus."

Terv. Anna-Liisa

Website Security Test