Mediat ovat raportoineet EU-hankkeesta, joka velvoittaisi palvelutarjoajat estämään lapsipornon levittämisen palveluissaan. Aihe ei ole Suomessa herättänyt sen suurempaa kiinnostusta. Yksikään poliitikko ei ole ottanut siihen näkyvästi kantaa.
En reagoinut itsekään aiheeseen, koska pidin selvänä, ettei Suomi lähde tukemaan tällaista. Olin kuitenkin väärässä. Viime viikolla medioissa kerrottiin, että Suomi aikoo tukea Unkarin muotoilemaa uusinta versiota CSAM-asetuksesta. Ilmeisesti ratkaisu oli helppo eikä asiaa tarvinnut sen enempää pohtia, olivathan muut pohjoismaat asetuksen hyväksymisen kannalla.
CSAM tarkoittaa käytännössä lapsipornoa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kuvien ja videoiden levitystä pitää pyrkiä estämään teknisillä keinoilla. Unkarin ehdotus on kuitenkin niin tehoton että herää kysymys, onko taustalla jotain muuta.
Ehdotuksen mukaan viestintäohjelmien pitäisi verrata jokaista lähetettävää kuvaa ja videota viranomaisten julkaisemaan listaukseen, jossa on tunnetusta aineistosta laskettuja tarkistussummia. Vähän kuin virusten sormenjälkiä. Mikäli kuva tai video on listalla, sen lähettäminen kaverille pitäisi estää, ilmeisesti myös ilmoittaa löydöstä viranomaisille.
Se tuntuu erinomaisen tehottomalta. Kuinka moni lähettelee kavereilleen Whatsappissa, tekstiviesteissä tai Facetime-viesteissä tällaisia kuvia? Oletan, että aineistoa liikutellaan pimeän verkon kautta eikä yksityisviesteillä. Asetus ei estäisi aineiston lataamista omalle koneelle. Yhdenkin pikselin muutos kuvassa harhauttaisi sormenjälkeä niin, ettei kuvaa enää tunnistettaisi. Vahingollisinta on uuden materiaalin tuottaminen. Siihen tämä hanke ei vaikuttaisi lainkaan.
Asiassa on vahva deja-vu. Elokuussa 2021 Apple tarjosi paikallisten lastensuojelujärjestöjen painostuksesta samanlaista tekniikkaa (HS 13.8.2021, HS 19.8.2021). Hanke tyrmättiin laajasti ja lopulta Apple luopui siitä. Nyt EU tarjoaa aivan samaa. Miksi ihmeessä?
Tämä hanke alkoi tarpeesta seurata terroristien välisiä keskusteluja, joihin viranomaisilla ei päästä päähän -salauksen vuoksi ole enää näkyvyyttä. Alussa varsinkin Englanti oli aktiivinen ChatControl-hankkeen edistäjä. Kun salauksen murtamiseen pystyvä takaovi torjuttiin laajasti, EU on vaihtanut nimellisesti tavoitteeksi lapsipornon torjunnan.
Epäilen kuitenkin, että alkuperäinen tavoite on yhä voimassa. CSAM on vain keino, jolla tekniikka saadaan levitettyä kansalaisten puhelimiin. Kun ohjelma on siellä tarkkailemassa lähteviä kuvia, sen toimintaa voidaan laajentaa muunkin ei-toivotun aineiston tunnistamiseen ja estämiseen. Siksi oikea hetki toimia on nyt, ennen kuin mitään tarkkailuohjelmaa tuodaan puhelimiin.
Suomi oli vielä 10 vuotta sitten vahvasti viestinnän luottamuksellisuuden kannalla. Ruotsin FRA-lakia pilkattiin avoimesti ja Telia siirsi jopa sähköpostipalvelimet Suomeen, jotta suomalaisten asiakkaiden tilit eivät joutuisi Ruotsin urkinnan kohteeksi. Suomesta haluttiin tehdä "Tietosuojan turvasatama". Jopa SAK julkaisi suojaa korostavan tiedotteen otsikolla "Suomesta tiedon turvasatama". Liikenne- ja viestintäministeri Krista Kiuru vastusti näkyvästi sähköisten tiedustelulakien säätämistä.
Muutamassa vuodessa asenteet muuttuivat ja lait saatiin säädettyä. Nykyisessä maailmantilanteessa tiedustelulait ovat Suomelle erityisen tarpeellisia.
Nyt aihe ei tunnu kiinnostavan yhtäkään poliitikkoa. Onneksi aiheesta nousi kuitenkin viime hetkillä mediassa sen verran keskustelua, että valiokunta päätyi vielä lykkäämään lopullista päätöstään.