sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Onnellisesti työtön

Helsinkiläinen Ossi Nyman nousi julkkikseksi lokakuussa 2017. Hän antoi kasvot ilmiölle, jonka monet ovat havainneet, mutta josta ei tähän asti ole ääneen puhuttu: työttömät, jotka eivät haluakaan työllistyä.

Myös minulla meni aamukahvi väärään kurkkuun juttua lukiessa. Terve mies, joka välttelee töitä ja elää veronmaksajien kustannuksella – sehän on suorastaan röyhkeää! Helsingin Sanomien jutussa häntä varten oli keksitty aivan uusi termikin: ideologisesti työtön.

Alkunärkästyksen jälkeen olen alkanut ymmärtää Ossia. Hän on omatoimisesti ottanut käyttöön sen kansalaispalkan, josta poliitikot eivät ole pystyneet sopimaan.

Eikä Ossi ei ole yksin. Hänen kaltaisiaan on kasvava joukko, ja he edustavat tulevaisuutta.


Tähän asti elämäämme on ohjannut protestanttinen työetiikka: joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tällä periaatteella Suomi on noussut takapajulasta hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Tietotekniikka, netti ja digitalisaatio mullistavat nyt kaikkea. Miksi siis oletamme, että työetiikka säilyisi entisellään? Kun robotiikka ja tekoäly korvaavat yhä enemmän ihmistyötä, kaikkien työpanosta ei yksinkertaisesti tarvita.

Niilläkin aloilla, joilla työntekijöitä tarvitaan, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Kaikista työttömistä ei voi kouluttaa perushoitajia, koodareita eikä luovan työn tekijöitä. Ketään ei voi liioin pakottaa yrittäjäksi.

Tekemätöntä työtä löytyy: talvella lumitöitä, kesällä vaikka puistojen haravointia. Ihmisen kilpailukyky koneita vastaan heikkenee kuitenkin koko ajan, joten näistä tehtävistä ei voi maksaa kovin paljoa.

Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi jakaa raha suoraan työttömille kuin yrittää kouluttaa ja työllistää heitä pakolla tuottamattomiin töihin.

Jos joku ei halua tehdä töitä, yhteiskunnalla ei ole keinoja pakottaa siihen. Tukien täydellinen lopettaminen johtaisi ongelmiin, jotka ennen pitkää tulisivat veronmaksajille vielä kalliimmaksi.


Mediassa huomion saavat lahjakkaat nuoret, joiden talentista modernit yritykset kilpailevat. Reaktorin ja Futuricen kaltaiset yritykset hakevat kilpailuhenkisiä loistotyyppejä, jotka rakastavat uusia haasteita, itsensä kehittämistä ja haluavat edetä urallaan.

Heille on hyvän palkan lisäksi luvassa mielekästä työtä, mukavia työkavereita ja innostavaa me-henkeä. Startupit ja pelifirmat ovat arvossaan.

Kaikki eivät ole näin lahjakkaita. Yhä enemmän on niitäkin, joille työ ei ole koko elämä.  He eivät halua polttaa itseään loppuun jo kolmikymppisenä, kun eivät pystyneetkään yhdistämään työtä, perhettä ja harrastuksia niin, että se näyttäisi täydelliseltä Facebookin ja Instagramin päivityksissä.

Kaikki nuoret eivät tavoittele omakotitaloa Espoosta, kahta lasta, koiraa ja kahta autoa. Vähempikin riittää. Kyse on sentään omasta, ainoasta elämästä. Monet haluavat vain simppelin perustyön, joka jättää aikaa muulle elämälle. Digitalisaation seurauksena sellaisia on kuitenkin tarjolla yhä vähemmän.


Työttömänä eläminen vaatii elintasosta tinkimistä, mutta on kuitenkin mahdollista, sillä tuottavuuden kasvun ja globalisaation ansiosta perustarpeet voi nykyään tyydyttää hyvin edullisesti.

Ruoka ei ole koskaan ollut näin halpaa. Aika ei tule pitkäksi, sillä netissä on rajattomasti ilmaista sisältöä. Valtio suorastaan painostaa luopumaan omasta autosta ja siirtymään älykkääseen joukkoliikenteeseen tai pyöräilyyn. Nekään, joilla olisi varaa ajokorttiin, eivät näe sitä tarpeelliseksi.

Alusta- ja jakamistalous rohkaisevat ihmisiä palvelemaan toinen toisiaan ja lainaamaan tavaroitaan. Osuuskunta-aate on palaamassa, sillä Osuuskunta 2.0 on helppo toteuttaa netin kautta. Omistaminen on out, yhteiskäyttö in.

Vain kasvukeskuksissa asuminen on kallista, mutta se johtuu verotuksesta ja asuntopolitiikasta. Muualla Suomessa väki vähenee ja hinnat pikemminkin laskevat.

Työ on muutakin kuin työtä: useimmilla ihmisillä on tarve tehdä jotain hyödyllistä, olla merkityksellinen itselle ja muille. Työ antaa ryhtiä elämään, luo siihen aikataulun ja järjestyksen. Moni kaipaa pois töistä, mutta ei kuitenkaan osaisi ottaa vastuuta pelkästä vapaa-ajasta, eikä tyytyisi pieniin tuloihin.

Ossi on kaikesta päätellen tähän pystynyt. Hän on kirjoittanut jopa kirjan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kokeilepa itse samaa.

Digitalisaatio pakottaa meidät arvioimaan uudelleen työn etiikkaa ja merkitystä. Kaikki ei todellakaan voi jatkua samaan tapaan kuin satoja vuosia. Siksi ideologisesti työttömien roolia ja merkitystä kannattaa pohtia rationaalisesti.

Omalla tavallaan Ossi on tämän kehityksen edelläkävijä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jospa Ossi on lukenut mm. perustulon puolestapuhujan, André Gorzin vuonna 1982 suomennetun kirjan: "Eläköön työötömyys!".

https://fi.wikipedia.org/wiki/André_Gorz


Uusiahan nämä asiat eivät ole, huippuvauhdilla etenevä digitalisaatio vain pakottaa ajattelemaan ja arvottamaan hyvin monet asiat uudelleen.

J kirjoitti...

Yleisesti ottaen ei missään muualla kuin länsimaissa suhtauduta niin fanaattisesti työhön. Länsimaissa ajattelu perustuu työhön ja mitään muuta todellisuutta ei ole olemassakaan. Turhan materian tuottaminen alentaa elintasoa (saastuminen jne.). Ihmisten pitäisi oppia elämään pienemmällä turhalla tuotannolla; sillä ylenmääräinen teollisesta tuotannosta ei ole muuta kuin harmia.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Taitavat Aasiassa suhtautua paljon fanaattisemmin töihin kuin Euroopassa. Tuotanto ja maallinen elintaso kiinnostaa siellä kovasti, Eurooppa on jo siirtynyt lepäämään laakereillaan väestön ikääntyessä.

J kirjoitti...

Pikkuhiljaa superälystä tulee tosi; ihmisen on pakko miettiä omaa rooliaan.

Anonyymi kirjoitti...

ennen luonnonvalinta, nälänhätä, sodat jne karsi ihmisiä, nykyään taitaa selviytyä ihan perus ÄÖ kengankoon määrällä.

Anonyymi kirjoitti...

Taudit, nälänhätä sun muut voivat karsia porukkaa niinkin kovalla kädellä, että jäljelle jäänyt populaatio on väistämättä sisäsiittoista. Näistä pullonkauloista on meidänkin tautiperimässämme muistoja.

Anonyymi kirjoitti...

"Kaikki nuoret eivät tavoittele omakotitaloa Espoosta, kahta lasta, koiraa ja kahta autoa."

Espoo hallelujah... ;-)

"Huostaanotot lisääntyvät hälyttävää vauhtia Espoossa – Lasten ja nuorten pahoinvointi saa poliitikot painamaan paniikkinappulaa"
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005448242.html

Anonyymi kirjoitti...

Huostaanottoihin liittyy nykyisin bisnestä, jenkeissähän sen ympärillä pyörii todella iso bisnes.

Anonyymi kirjoitti...

Hei P. Järvinen, olen lukenut sinun kirjoja, esim. YKSITYISYYS (musta kansi) ja muutenkin. seuraan sinun kirjoituksia. Olen korkeasti koulutettu työtön nainen (syntyperältään ulkomaalainen). Ja ihmettelen, että SINÄ! uskot, että tämä juttu on oikea! Sinä, joka opetat meitä kuinka pitää välttellä huijauksia nettissa.

Tämä on tahallaan keksitty juttu. Yritän sellittää: hallitus ei pysty muodostamaan työpaikkja Suomessa (kriisi, lainsäädäntö, yleinen työkulttuuri jne.) ja jollakin tavalla yritetään ratkaistaa työttömyys ongelma. Politikat jatkuvasti syyttävät että työttömät eivät halua mennä työhöön. Ja tämä juttu just liittyy siihen: nyt voi hyvin syyttää työttömiä: katsokaa nyt! Näette hyvin, että se on totta. Työttömät käyttävät hyväksi verorahoja ja eivät halua tehdä työtä. Valitettavasti, asia on niin: heitetään kivi työttömien päälle. Olen korkeasti koulutettu ammattilainen, minulla on koulutus, kielitaito, aktiivisesti etsin työtä, mutta olen voimaton jos meidän työkulttuuriissa hallitsee sellainenn tapa että 45 v. jälkeen sinut ei otetaan työhön. Ja jos kaikkein lisäksi olet ulkomaalainen! Tai yksinkertaisesti Suomessa ei ole riittävästi työpaikkoja vaikka olisitkin tietokone guru! Yksi tuttavani Nokiasta (suomalainen! ) edelleen on työtön. Ks. tämä juttu toiselta näkökulmalta!

Vaaratiedottaminen on Suomen häpeäpilkku

Yhdysvaltojen hätätilavirasto FEMA testaa näinä päivinä kaikille amerikkalaisille lähetettävää puhelinhälytystä. Presidentin määräyksellä ä...