keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Myytti ostovoiman leikkaamisesta

Olen istunut päivän ratissa ja kuullut radiouutisista niin paljon älyllistä epärehellisyyttä, että on pakko pohdiskella asiaa itsekin.

Hallitus ilmoitti tänään verojen korotuksista ja tukien leikkauksista. Useat kansalaiset ja puolueväki tuomisevat päätökset sillä perusteella, että ne leikkaavat ostovoimaa ja vaarantavat orastavan talouskasvun.

Väite perustuu ajatukselle, että rahaa syntyy tyhjästä ja katoaa mustaan aukkoon. Mutta eihän se näin mene. Matemaattisesti ajatellen talous on nollasummapeliä, etenkin globaalilla tasolla.

Valtio kerää veroja ja jakaa rahat takaisin kiertoon investointeina, tukina tai avustuksina toisille yrityksille ja ihmisille. Verotus ei per se vähennä ostovoimaa vaan siirtää sitä paikasta ja henkilöstä toiseen.

Tukien suhteen tilanne on monimutkaisempi. Mutta jos tuet rahoitetaan ulkomailta otetulla velalla, kyse ei ole tuesta vaan siitä, että valtio ottaa velkaa kansalaistensa puolesta. Olettaen, että velka maksetaan joskus takaisin, tuki joudutaan perimään jatkossa korkeampina veroina, joten tämäkin on nollasummapeliä. Velalla rahoitettu ja tukina ulos jaettu "ostovoima" ei ole todellista. Kun huomioidaan korot (nyt tosin alhaiset), ajan suhteen summattuna lainoitettu ostovoima on suorastaan negatiivista.

Leikkaukset ja veronkorotukset tuntuvat kipeästi, koska jokainen ajattelee asiaa vain omalta kohdaltaan ja vain tämän päivän näkökulmasta. Ne, jotka itse saavat tukia tai joiden yritykset hyötyvät valtion investoinneista (kuten nyt ilmoitetut miljoonapanostukset tiehankkeisiin), ovat hiljaa. Ketään ei myöskään haittaa se, että tämän päivän "ostovoima" pannaan lasten tai lastenlasten maksettavaksi. Pääasia, ettei tarvitse maksaa itse, ja että oma ostovoima hetkellisesti maksimoidaan.

Näin sitä ostovoimaa siirretään paikasta toiseen.
Aitoa ostovoimaa ja uutta varallisuutta syntyy vain tekemällä tuottavaa työtä ja järkeviä investointeja. Kaikki muu on vanhan rahan kierrättämistä, jossa ostovoima ei muutu miksikään. Koulutuksesta tulisi leikata vasta viimeisenä, koska se on investointi tulevaan kasvuun ja kehitykseen. Päivittäinen kulutus ei sitä ole.

Tämä kaikki on insinöörinäkökulmaa. Oikeasti kansantaloudessa on paljon muutakin.

Kiristyvä verotus lisää valtion osuutta talouden ohjailusta ja luultavasti myös byrokratiaa, joka on tuottamatonta työtä. Olisi järkevää pyrkiä minimoimaan valtion ohjailuvaikutus ja antaa markkinoiden ohjata kehitystä sinne, missä on aidosti tervettä kysyntää ja kasvua. Tästä näkökulmasta verotusta ja ohjailua pitäisi keventää eikä lisätä.

Kiristysten ja leikkausten psykologinen vaikutus on myös merkittävä. Innostus, usko tulevaisuuteen ja sen luoma positiivinen kehä ovat tärkeitä kasvun ajureita. Jos koetaan, että valtio tappaa yrittämisen halun ja vie elintärkeät tuet, vaikutukset ovat tuhoisia. Juuri tätä melankoliaa ja toivottomuutta Suomen ilmapiiri on nyt täynnä.

Talous on paitsi matematiikkaa, myös itseään toteuttava ennuste.

Ja ennen kaikkea kyse on politiikasta. Mediassa puoluejohtajat korostavat tehtyjen päätösten haitallisuutta --  vaikka sitten valheilla ja epärehellisyydellä -- voidakseen itse hyötyä kansan tyytymättömyydestä.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö peruskansalaisen ostovoiman puute ole omiaan synnyttämään työttömyyttä? Esimerkiksi monet pienyrittäjät elänevät siitä, että duunarilla on mahdollisuus kuluttaa ylimääräiseen. Kun duunarilta katoaa kuluttamisen mahdollisuus, katoaa yrittäjältä yrittämisen mahdollisuus.

Jari kirjoitti...

Huvittavaa, että kirjoituksessa mainitaan vielä vanhan kunnon radio ja siinä on ilmeisesti dvb-kuvankaappaus, onko vieläpä SD- eli PAL-tarkkuuksinen.

Walhrooshan jo ehdotti, että Itämeri olisi säätiön omistama ja vastuu sen suojelusta olisi automaattisesti omistajalla. Ajatusleikki muistaakseni jatkui siihen, että lisääntymisestä tehtäisiin ostettava oikeus.

Oikeistolaiset ajatukset loogisia - tiettyyn rajaan asti. Ongelma vaan on siinä, että mikä määritellään 'yksityiseksi' toimijaksi ja mitä se voi omistaa. Yritys nimeltä Suomen valtio omistaa kansalaisensa. Samoin SAK omistaa oikeudet ihmistyövoimaan. Päivi Räsäsellä on osuus alkoholin käyttöoikeuksiin. Liberaalit haluisi säädellä omistamista, eli tehdä ihmisen, oikeuksien ja auton omistamisesta eriarvoisen.

Nykyään ei kannata omistaa ihmisiä - teknistyvässä maailmassa niiden arvo laskee.

Anonyymi kirjoitti...

Eniten ostovoimaa (ainakin pääkaupunkiseudulla) syö vuosittain usealla prosentilla nouseva asumisen hinta. Mitä enemmän rahaa laitetaan seiniin / vuokraan / vastikkeisiin, sitä vähemmän sitä voidaan käyttää kulutukseen tai investointeihin, jotka oikeasti tuottaisivat kasvua.

Anonyymi kirjoitti...

@Jari. Ei valtio omista kansalaisiaan demokratiassa. Demokratiassa valtion tehtävä on toteuttaa ja hoitaa yhteisiä asioita, joita ei kannata tehdä kunkin erikseen (infrastruktuuri, turvallisuus, koulutus, terveydenhuolto, jne). Politiikka on nimitys edellä mainitujen asioiden hoitamiselle.

Valtio on siten kansaa varten, eikä kansa valtiota varten kuten jotkut vielä jostain ihmeen syystä luulevat. Kansa ei ole ollut valtiota ja hallitsijan valtaa varten sitten feodaalijärjestelmän.

Seuraavan kerran kun asioit viranomaisen kanssa ja jonkun asian hoitaminen on siellä työlästä tai tuntuu että saat huonoa palvelua, voit ystävällisesti huomauttaa asiasta ja todeta, että he ovat julkisoikeudellisessa palvelutehtävässä palvelemassa kansalaisia eikä toisinpäin. Sillä on oman kokemuksen mukaan ollut yleensä vaikutusta ja tumput suorana odottaminen ja vähintäänkin on neuvottu miten asia hoidetaan eikä vain odotettu tumput suorana että asiakas (kansalainen) osaisi kaikki viraston kiemurat selvittää itse.

Mielestäni on myös väärin luulla, että liberaalit haluavat ajaa valtion alas ja yksityistää kaiken. Ei se niin ole, eikä siinä ole mitään mieltä. Sellaisia uhkakuvia esittävät vain ne jotka tahallisesti haluavat pelotella tai eivät ole ymmärtäneet mikä on markkinataloudessa valtion rooli. Ei valtio ole tarpeeton, sitä tarvitaan kontrolloimaan ja ohjaamaan monia yhteiskunnan toimialoja joilla vapaa kilpailu toimi, olivat syyt joko sisäisiä tai ulkoisia, ja jotka ovat niin keskeisiä demokratian toteutumiselle ja vapaudelle, että niiden suojelemiseksi niiden on oltava valtion omistuksessa tai vahvassa ohjauksessa.

Mutta meillä on jo taloushistoriassa sen verran kokemusta muutaman sadan vuoden ajalta, että hyvin tiedämme ettei valtion kannata sekaantua kaikkeen. Valtiosta tulee helposti markkinahärikkö toimialalla kuin toimialalla ja se estää kilpailua toteutumasta, joka vuorostaan sitten johtaa helposti tehottomuuteen ja korkeampiin hintoihin kuin mitä terveen kilpailun myötä tavoitettaisiin.

Tänään oli YLE:llä varsin hyvää keskustelua sivuten tätä asiaa Mitä Maksaa ohjelmassa. Kannattaa kuunnella.

Jari kirjoitti...

@Anonyymi. Valtio on kuitekin itsekäs toimija. Se pitää kansalaisistaan huolen, koska se saa verotuloja. Valtio ei varsinaisesti lahjoita kansalle mitään, eli hyöty on ei ole yksipuolinen. Muutenhan valtion kassa olisi negatiivinen.

Onko virheellistä soveltaa valtioon markkinatalouden käsitteitä?

Suppe kirjoitti...

Nyt ollaan menossa kohti suppelaisuutta eli asiat tuntuvat nyt kovin vaikeilta mutta sitten kun olemme tarpeeksi lähellä tosisuppelaisuutta tilanne helpottaa.
http://suppelaiset.blogspot.fi/2013/06/kaytannon-suppelaisuus.html

Anonyymi kirjoitti...

@Jari

Valtio on kuitekin itsekäs toimija.

Tuota noin, eikös se ole nimen omaan epäitsekästä kun ajetaan yhteistä etua. En ymmärrä miten saat siitä että käytetään tulonsiirtoja ja yritetään pitää huolta myös vähempiosaisista itsekästä toimintaa?

Omasta mielestäni itsekästä toiminta olisi silloin, jos valtio kerryttäisi varojaan enenevässä määrin eikä käyttäisi niitä kansalaisten hyväksi, mutta näinhän ei ole ainakaan Suomessa. Asiahan on juuri päin vastoin, valtion menot ovat kasvoivat kun tuloja alettiin jakaa kansalle laajentamalla sosiaaliturvan kattavuutta jne. Nyt sitten kipuillaan sen kanssa kun menot pitäsi saada sopeutettua tuloihin, kun hyvät ajat eivät jatkuneetkaan ikuisesti.


Se pitää kansalaisistaan huolen, koska se saa verotuloja.

Valtio tekee sitä mitä pohjoismaisessa demokratiassa katsotaan sen tehtäviin kuuluvan.

Pohjoismainen demokratia ei ole enemmistön diktatuuria, jossa enemmistö käyttäisi enemmistön asemaansa vain vahvistaakseen omaa asemaansa ja hyvinvointiansa.

Demokraattisen yhteiskunnan kypsyyttä voi mitata sillä, että siellä on ymmärretty, että hyvin toimivan yhteiskunnan vuoksi enemmistön velvollisuuksiin demokratiassa kuuluu se, että se huolehtii myös vähempiosaisista niiden taustoista huolimatta ja tarjoaa riittävän yhtäläiset lähtökohdat kaikille menestyäkseen yhteiskunnassa.

Pohjoismaisessa tämä on ollut melkolailla hyvin hoidettu asia, mutta aina välillä tuntuu siltä, että ajatuksen kärki on joiltakin kadoksissa eikä ymmärretä mihin se johtaa ajan myötä.

Anonyymi kirjoitti...

@Jari (jatko)


Valtio ei varsinaisesti lahjoita kansalle mitään, eli hyöty on ei ole yksipuolinen. Muutenhan valtion kassa olisi negatiivinen.

Valtio myös hoitaa ja kartuttaa varallisuuttaan sen mukaan mitä sillä siihen mahdollisuuksia tulee. Näillä luodaan puskureita mm. huonopien aikojen varalle ja on järkevää talouden hoitoa hankkia sijoituksia ja omaisuutta, jotka tuottavat lisää varallisuutta omistajalle tulevina vuosina. Tämä pätee yhtä hyvin riippumatta yksikön koosta, oli se sitten yksittäinen kansalainen, valtio tai valtiot liitossa yhdessä.

Valtion kassan (kassa ts. likvidit varat) lyhytaikanen negatiivisuus ei ole vaarallista sen enempää kuin on yksityisen talouden hetkellinen velkaantuminen asunnon tms. omaisuuden hankkimista varten.

Velka muuttuu vaaralliseksi siinä vaiheessa kun korkojen määrä on kasvanut sellaisella vauhdilla, että lyhentäminen ei enää onnistu tai kun velan kasvun kulmakerroin osoittaa, että sellaiseen tilanteeseen ollaan päätymässä.

Suomella velka on vielä hoidettavissa, mutta velan kasvu on sitä luokkaa että lähestymme kaiken aikaa sitä tilannetta, että velan hoito ei enää onnistu. Jos näin käy, niin itsemäärämisoikeuden menettäminen on todellinen vaara. Kreikassa näin jo kävi, Espanja, Portugali, Italia ja Islanti ovat olleet samalla tiellä, mutta saaneet käännettyä suunnan ainakin toistaiseksi.

Mutta palaanpa siihen, että valtio ei lahjoita mitään jne. Joo, valtio on kansalaisten verorahoilla toimiva taloudenhoitaja, sen tehtävänä on huolehtia riittävästä rahoituksesta palveluille joita se tuottaa kansalaisille.

Toki valtio voi ja sen pitääkin pyrkiä hankkimaan verorahoille muualtakin tuloja järkevillä ja hyvin sijoittamalla ylijäämää silloin kun sitä on. Valtio voi myös rakentaa infraa, joka ajan myötä auttaa taloutta ja kuten Mitä maksaa ohjelmassa todettiin, niin usein on niin, että yksityinen pääoma kiinnostuu bisneksestä vasta sitten kun nähdään että sijoitetulle pääomalle saadaan järkevälä aikajänteellä asiallista tuottoa. Valtio voi ja sen tulee tehdä näitä päänavauksia, joilla ryhdytään projekteihin joiden ohella sitten bisneskin kiinnostuu niistä ja tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle, työllistää työntekijöät jne. ja valtio saa näistä sitten tuloja maksettujen verojen muodossa tulevina vuosina.

Minusta ihmiset katsovat valtion roolia suppeasti vain välttämättömänä pahana, kun se pitäisi nähdä myös mahdollistajana ja asioiden alkuunpanijana tutkimus- ja perusinvestoinneilla silloin kun yksityinen raha ei vielä ole kiinnostunut, pitää riskiä liian suurena tai ei tunne voivansa ryhtyä niin suuriin projekteihin yksin.

Valtio ei siten ole pelkkä kuluerä, sillä on hyvin keskeisen tärkeä rooli ja tehtävä taloudellisen hyvinvoinnin ja kasvun luonnissa.

Jari kirjoitti...

@Anonyymi "En ymmärrä miten saat siitä, että käytetään tulonsiirtoja ja yritetään pitää huolta myös vähempiosaisista, itsekästä toimintaa?"

Nyt osut naulan kantaan! Liberalismin kantaisä, skotlantilainen Adam Smith (1723 - 1790) sanoi ja kirjoitti, että suurimman julkisen hyvinvoinnin lähde on itsekkyys. Tästä huolimatta hän ei esimerkiksi neuvonut, että kaikki valtion ja kun­tien keskeiset toiminnot pitäisi avata kilpailulle. (Suora lainaus: http://naskinen.blogspot.fi/2012/06/itsekkyys-on-kaikkein-moraalisinta.html)

Yritin sanoa, että valtio on kilpailija muiden joukossa.

Petterin mielestä valtion pitäisi minimoida säätely. Vasemmistolaiset haluavat enemmän säätelyä. Mutta koska valtiot kilpailevat toisiaan vastaan, ne sovittavat sääntelynsä sopivalle tasolle, jotta enemmistö olisi tyytyväinen. Sillä tavoin se houkuttelevat kansalaisiaan pysymään maassaan, muuttaamaan maahansa, ja se säilyttää paikkansa kansainvälisissä yhteisöissä. Se on vapaata kilpailua.

Mutta ehkä jonain päivänä teknistyminen voittaa moraalisen kilpailun, ja valtiot eivät halua työttömiä kansalaisia. Se on ongelma demokratialle.

Anonyymi kirjoitti...

@Jari

Olen kyllä lukenut A. Smithiä, ekan kerran joskus -80 luvulla ja tarkoitus on lukea viime vuonna julkaistu uusi suomennus Kansojen varallisuudesta kesällä, ennen en kerkiä on niin paljon muuta etten oikein pysty keskittymään ennen sitä.

Mutta joo, kaiken altruismin perustalta löytyy myös viime kädessä tervettä itsekkyyttä, auttamalla toista uskoo auttavansa itseänsä, lähipiiriänsä tai edustamaansa viiteryhmää tulevaisuudessa oli sitten kyse yksittäisestä eliöstä tai sosiaalisesta konstruktiosta kuten valtio.

Ja valtio on toki kilpailija muiden joukossa, juuri siksi myös täytyy huolehtia siitä, että valtio ei sekaannu sellaiseen toimintaan joka toimii yhteiskunnan kannalta riittävän hyvin. Valtio on niin suuri toimija, että siitä helposti tulee markkinahäiriö ja toiminta alkaa pyöriä sen ympärillä ja sen jälkeen terve kilpailu ei enää voi toimia. Siis jos yksi iso toimija ilmestyy jollekin tietylle toimialalle, jolla on rahaa moninkertaisesti muihin verrattuna, joka on päätöksenteossa hitaampi, mutta päättäjillä ei ole pelissä omat rahat vaan päätöksentekoa ohjaavat ideologiset ja muut joskus muilta piilotetut agendat.

Mutta on paljon yhteiskunnallisesti niin merkittäviä toimialoja ja tehtäviä, että on järkevää että ne ovat joko valtion hoidossa kokonaan tai osittain. Tai sitten niin, kuten aiemmin kirjoitin, että valtio on alussa mukana, vetäytyy myöhemmin kun sitä ei enää tarvita ja löytyy yksityisiä tahoja jotka haluavat jatkaa bisnestä. Tällöin toiminta voidaan myydä, toivottavasti hyvällä voitolla, ja käyttää saadut varat jonkun toisen toimialan kehittymisen kiihdyttämiseen samalla tavalla kuin edellisellä kierroksella. Ensimmäinen ongelma tässä on tietysti päästä yhteisymmärrykseen, mitkä ovat niitä toimialoja joilla valtion tulisi olla keskeinen toimija, missä muodossa sen tulisi sitä olla ja mitkä aloilla valtion ei tulisi olla tai joilla ei ole merkitystä ts. jos valtio on siellä toimijana niin että se voisi luopua toiminnasta jonkun muun tai muiden tahojen hyväksi.

Toinen ilmeinen ongelmana näissä toimissa on tietysti se, että ei kansan valitsemilla poliitikoilla aina riitä osaamista asioden hoitamiseen, kun valittavat ihmiset valitaan poliittisin / ideologisin perustein eikä alan substanssiin perustuen.

Silloin aisioita hoitavat katsovat asiota liian lyhyellä aikavälillä, ajavat oman etupiirinsä etua eikä yhteistä etua, ei seurata trendejä, päädytään myymään huonoina aikoina jne. Asioiden hoitamista hyvin valtion taholta ei edesauta se, että valtion on vaikea saada palkattua parasta osaamista byrokratian ja kankeiden palkkauskäytäntöjen vuoksi. Yksityinen sektori maksaa paremmin ja vie yleensä parhaat osaajat paremmin eduin. Byrokratia on osittain valtion kaltaisella toimijalla välttämätöntä, ettei väärinkäytöksille jäisi tilaa, mutta toisaalta se kangistaa ja estää nopean reagointia. Riskeistä ja säätelystä lisää alla.

Petterin on parasta kommentoida itse mielipiteitään, minä en halua laittaa sanoja hänen suuhunsa.

Mutta säätelyssä on kyse riskien hallinnasta. Riskejä hallitessa pitää kuitenkin muistaa pitää mielessä, että riskin toteutumista kalliimpaa kontrollia ei kannata tehdä taloudellisista syistä. Kontrolli tässä kontekstissa on säätely tai mekanismi joka minimoi riskin toteutumisen maksamatta vuotuisesti enempää kuin realisoituneet riskit samalla ajanjaksolla. Sen vuoksi ei ole vaikea olla samaa mieltä, että optimi on ylläpitää minimalistista säätelyä (alentaa riskejä) tasolla jolla päästään em. tavoitteeseen.

En pidä teknistymistä kovin suurena riskinä ihmisten passivoitumiselle ja demokratialle, mutta liika säätely joka ei rajoittaa mahdollisuuksia voi hyvinkin aiheuttaa sen, että vain kaikkein motivoituneimmat jaksavat vaivautua ja siitä voi tulla isoja ongelmia.

Jari kirjoitti...

En ihan ymmärtänyt, miten näet säätelyn riskien hallintana. Olen kai vanhanaikainen, kun pidän sitä enemmän järjestyksen ylläpitämisenä.

Suhtaudun säätelyyn myönteisesti siksikin, koska minun ihannemallissani valtiot ovat pieniä. Valtio on suuri toimija, mutta pienempi valtio on aina vähän pienempi. En kannata EU:n liittovaltiota, enkä yhteisiä lakeja. Liian vapaa liikkuvuus poistaa maiden väliltä sen keskinäisen kilpailun, jonka kuvasin.

Siltikin, maapallo on tulossa ahtaaksi, ja on asioita, johon tarvitaan kaikkien maiden ponnistuksia. Kansainvälisessa toiminnassa tarvitaan paljon järkeä. Järjettömyyden voi sitten jättää vaikka pikkukylien pyörittämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

@Jari

Järjestyksenpitohan on osa riskienhallintaa :)

Jos mietit asiaa mitä tapahtuu ellei järjestyksenpidosta huolehdita niin todennäköisyys sille että joku tekee jotain ei toivottua kasvaa ja se on ei toivottua, siksi sitä tehdään. Riskienhallinta on yleisnimitys kaikelle sille ennakoivalle toiminnalle jolla pyritään ehkäisemään ei toivottuja tapahtumia, arvioimaan niistä realisoituessaan aiheutuvat taloudelliset menetykset ja mitoittamaan ennakoivat toimet oikein taloudellisesti.

Pienten valtioiden ja liittoutumattomuuden ongelma on kipailullinen tilanne jossa valtiot ovat. Monista asioissa mittakaavan suurentaminen tuo taloudellisia etuja kustannusten laskun ja 'palveluiden' tuotannon erikoistumisen muodossa. Isot valtiot käyttävät tuota etua pieniin nähden ja pienten on liittouduttava isommiksi jos ne aikovat pärjätä kilpailussa. Liittoutumisesta ei saada hyötyä jos se tapahtuu vain teoriassa ja paperilla, käytännön hyötyjen saamiseksi on myös mahdollistettava samoja asioita joita on isommissa valtioissa vapautettu ts. pääoman, kansalaisten, palveluiden ja tuotteiden vapaa liikkuminen.

Viimeisen kappaleen mietteistä olen pitkälle samaa mieltä.

Jari kirjoitti...

Täytyy vielä sanoa, että kannattavuuslaskelmissa ja myös kannattavuuden lisäksi pitää ottaa huomioon moraaliset asiat. Yhtiöittämisessä ja valtionyhtiöiden myynnissä pitää muistaa kansalaisten vuosikymmenten ajan työpanos.

Carunan ja Digitan tapaus tuntuu karulta työväkeä kohtaan - riippumatta siitä, että heille on maksettu jo palkka.

Mutta liberaalisuus ei kasva: Tuhottua kansallistuntoa yritetään ilmeisesti nyt rakentaa pakkokeinoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Hei

Sinänsä asiallissessa kirjoituksessa, jossa lopputulos on ihan oikea, on muutamia ajatusvirheitä joihin haluaisin tarttua.

"Väite perustuu ajatukselle, että rahaa syntyy tyhjästä ja katoaa mustaan aukkoon. Mutta eihän se näin mene. Matemaattisesti ajatellen talous on nollasummapeliä, etenkin globaalilla tasolla."

Ensinnäkin rahaa todellakin syntyy tyhjästä ja katoaa samalla tavalla. Pankit luovat rahaa vakuuksia vastaan ja EKP myös. Nämä rahat tulevat tyhjästä, nykyään ei tarvitse edes luottoekspansiota siihen että pankit voisivat luoda rahaa.

Esimerkiksi kun joku kiikuttaa EKP:hen valtionlainen eli lappusen, jossa lukee vaikkapa "Suomi maksaa tämän lapun haltijalle 1000 e vuonna 2020", EKP voi antaa sitä vastaan lainan, jonka se oikeastikin luo tyhjästä nappia painamalla (jätetään korot huimioimatta). Tämä uusi laina on täysin uutta ja tyhjästä tullutta rahaa.

Se mistä taidat puhua on hyödykkeet eli tavara, palvelut, olemassaoleva infrastruktuuri ja niin edelleen. Nämä ovat edelleen olemassa, vaikka rahalle tapahtuisi mitä (tietenkin vaihdanta vaikeutuisi, jos raha katoaisi, mutta you got the point).

Rahaa kannattaa ajatella vain pistelaskujärjestelmänä. Sillä vain pidetään kirjaa, kuka on saamapuolella ja kuka velkapuolella ja kuinka arvokkaita asiat ovat toisiinsa nähden. Eihän jääkiekkopelissäkään vaikkapa maalien hylkääminen muuta mitään muuta kuin pistetilannetta.

Toiseksi talous ei ole nollasummapeliä. Esimerkki on ilmiselvää että kaikki voittavat, kun joku pohjoisessa sijaitseva maa vaihtaa sahatavaraa aavikolta porattuun öljyyn. Onhan sihan selvää, ettei pohjoinen maa voi parantaa talouttaan valmistamalla omaa biodieseliä ja aavikkomaa kasvattamalla omaa havumetsää verrattuna tilanteeseen, jossa yksinkertaisesti vaihdetaan laudat öljyyn.

"Verotus ei per se vähennä ostovoimaa vaan siirtää sitä paikasta ja henkilöstä toiseen."

Totta, usein vertailutilanne ei vain ole ekvivalentti eli vertaillaan tilannetta, jossa jaetaankin velkarahaa eli vaihtoehto on "ei veroteta nyt vaan sitten joskus".

"Velalla rahoitettu ja tukina ulos jaettu "ostovoima" ei ole todellista"

Kyllä se on ihan todellista. Asun minäkin ihan todellisessa talossa, vaikka olen ostanut sen velalla.

Ongelmahan tulee siitä, että, kuten mainitsetkin, että tänään otettu velka joudutaan maksamaan takaisin. Vasemmalla ollaan hirttäydytty Keynesiin, eikä olla huomattu että kun väestö pienenee niin tulevaisuudessa velan maksaminen muuttuu entistä tuskallisemmaksi, kun julkisen sektorin kulut vanhustenhoidon ja eläköitymisen takia muutenkin räjähtävät käsiin.

Kts. esim. Juhana Vartiaiselta "paremmat perustelut" kiristävälle finanssipolitiikalle:

"Ensinnäkin, ei riitä, että elvytyksellä tässä ja nyt lievennetään taantumaa ja alennetaan työttömyyttä. On arvioitava myös alijäämän kasvattamisen vaikutukset myöhempään finanssipolitiikkaan. Keskeinen periaate on, että kun kansantalous aikoinaan on taas tasapainossa, myös julkisen talouden on oltava tasapainossa. Voisimme ehkäpä saada työttömyyttä alaspäin hieman nopeammin, jos lykkäisimme sopeutuspäätöksiä tai suorastaan kasvattaisimme alijäämää. Mutta muutaman vuoden kuluttua meillä olisi tällöin entistä suurempi säästämisurakka edessämme. Jos sopeutustarve olisikin vaikkapa 10 miljardia vuonna 2018, talous työnnettäisiin uudestaan taantumaan kun tätä alijäämää alettaisiin säästää umpeen. On älyllisesti laiskaa ajatella, että ”säästetään nousukaudella”, koska siinä vaiheessa kun säästetään, ei enää ole nousukausi. "

http://juhanavartiainen.fi/2015/finanssipolitiikka-vaalikaudella-2015-2019/


- Syltty

Jari kirjoitti...

Oikeastaan, tärkeintä on keskituloisten ostovoima, eli ostovoiman mediaani.

Olen samaa mieltä, että velanotto on ongelma. Mutta ajatuksissamme on ehkä vähän uusliberalismipaholaisen jälkiä.

Oikeastaan se tapa miten ajattelemme taloutta, on aika omituinen. Usein sanotaan, että sääntely olisi vastoin markkinataloutta. En tarkkaan ottaen tiedä, mistä puhutaan kun puhutaan 'sääntelystä'.

Mutta varmaa on se, että markkinatalous edellyttää sääntöjä. Se on peli siinä missä esim. jääkiekko. Jääkiekkoonkin kuuluu säännöt oleellisena osana. Ongelma on siinä, ettei taloudelle uskalleta asettaa sääntöjä, jotka johtaisivat hyvään kilpailuun. Esim. ilmastonmuutokselle on ollut vaikea asettaa rajoja. Sijoittajat eivät halua sijoittaa päästöhuijauksia tehtaileviin yrityksiin. Siinä on kysymyksessä tunteet, eikä se ole ristiriidassa matematiikan kanssa.

Mutta säännöt on tehtävä sellaiseksi, että keskituloiset pääsevät peliin mukaan. Raha ei valu alaspäin markkinatalouden, vaan verotuksen ansiosta. Sen, jota onnistaa pelissä, on jaettava osuudestaan muille. Muuten yhteiskuntarauha on menetetty, myös markkinatalous.

Website Security Test