keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Spotify on mainio palvelu

Olen kokeillut Spotifyn ilmaisversiota vuosien mittaan useaan kertaan, mutta en ole innostunut siitä. Kiintolevyllä on lähes 7000 omilta cd-levyiltä digitoitua ja iTunesiin ostettua biisiä, miksi maksaisin kuukausittain musiikista, jota en saa edes omaksi?

Kiinnostus Android Autoa ja Carplaytä kohtaan sai vihdoin tekemään tilauksen ja Spotify on osoittautunut oikein mainioksi. Kymmenellä eurolla kuussa saa rajattomasti musiikkia. Mutta määrä ei ole se tärkein, vaan ne uudet tavat, jotka Spotify avaa musiikin kuluttamiselle.

Mahdollisuus kuulla ja jakaa mikä tahansa biisi esimerkiksi Facebook-kaverien kesken on hieno, koska sen jälkeen musiikki on kuin itse otetut valokuvat, joita voi jakaa ja kommentoida kaverien kesken. Spotifyn sisällä jaettavat soittolistat ja sadan parhaan biisin kokoelmat eri vuosikymmeniltä, eri genreistä ym. ovat mainio tapa löytää uutta ja vanhaa. Joulumusiikin tarjosivat tänä vuonna Spotifyn lukuisat parasta joulumusiikkia sisältävät listat. Toisin kuin cd-levyillä, joukossa ei ole lainkaan huonoja, vain täytteeksi laitettuja kappaleita.

Myös valikoimalla on merkitystä. Esimerkiksi Fifty shades -kirjoissa mainitaan toistuvasti täysin tuntemattomia biisejä ja artisteja. Spotifyn avulla ne voi kuunnella saman tien eikä ole vaaraa, että ostaisi jotain, mitä ei jatkossa halua enää kuulla. Spotifyn valikoima on niin laaja, että melkein mikä tahansa cd:nä julkaistu musiikki löytyy.

Klassisen musiikin tarjonta on paikoin ohutta. Wagnerin Ring-sarjan oopperoista löytyy vain muutama kokonaislevytys, ja niistäkin osa on ikivanhoja monoversioita.

Ennen juna- tai lentomatkaa soittolistat voi ladata biiseineen omaan puhelimeen, ja kuunnella niitä ilman nettiyhteyttä matkan aikana. Alustatuki on kattava, soitto-ohjelma löytyy pöytäkoneille, mobiililaitteille ja jopa älytelevisioille. Kaikki voivat olla kirjautuneina sisään yhtä aikaa, mutta vain yhdellä laitteella kerrallaan voi kuunnella.

Moni tyytyy Spotifyn kanssa tietokoneen omiin kaiuttimiin, jolloin äänenlaatu jää surkeaksi. Itse olen soittanut musiikin Mac-läppäristä Airplayn kautta 5.1-vahvistimeen, jolloin extended stereo -tilaa jakaa äänen koko huoneeseen. Musiikin laadussa ei todellakaan ole valittamista. Enyan kaikua ja pehmeää laulua sisältävät biisit luovat vaikutelman, että koko huone kelluu valtameren ääniaalloilla. Tässä suhteessa Mac on mainio: ääni on helppo ohjata Airplayn kautta langattomasti vahvistimeen. Varjopuoli on, että myös koneen omat äänimerkit ym. tehosteet kuuluvat, ja äänenvoimakkuudessa on turhan karkeat pykälät. Lisäksi säädössä on kiusallinen viive. Mutta ne ovat pikkuseikkoja.

Spotify valitsee musiikin liikunnan mukaan.
Spotifyn mobiiliversiossa on hauska toiminto, joka mittaa ensin puhelimen heilumista ja valitsee sen jälkeen soitettavan musiikin tämän perusteella. Sille, joka jaksaa juosta puhelin taskussa, tämä on varmasti hyödyllinen toiminto.

Älypuhelimet yhdistyvät auton omaan kosketusnäyttöön ja äänentoistoon, mikä avaa taas uusia mahdollisuuksia. Musiikki ei lopu pitkälläkään matkalla kesken.

Vielä yksi ominaisuus ansaitsee maininnan: sanoitukset. Monista biiseistä on mukana sanat, jotka näkyvät synkronoituna rivi kerrallaan.

Sanat näkyvät karaoke-tyyliin kuuntelun aikana.
Voipahan harjoitella karaokea vaikka ruokatunnin aikana. Sanoituksia löytyy lähinnä englanninkielisistä, mutta jonkin verran myös suomenkielisistä kappaleista. Jossain tapauksissa tarjolla on vain sanoitusten alkua ja sekin graafisena kuvana, jolloin sanat eivät ole synkronoituja musiikin kanssa.

Kun sanoitusta ei löydy, Spotify yrittää keventää tilannetta puujalkavitseillä.

"Lady Gaga käyttää sanoituksiamme nyt hattuna"
 Ja toinen esimerkki:

"Ups, unohdin tuon kappaleen sanat"
Wagnerin Reininkullan tekstitysten sijaan tuli ilmoitus "Musiikkimakusi on selvästi parempi kuin meillä".

Spotifyssä voittavat kaikki muut paitsi musiikin tekijät. On vaikea kuvitella, että enää ostaisin cd-levyjä (muutoin kuin lahjaksi) tai lataisin musiikkia iTunesista. Kaikki on tarjolla 10 euron kuukausihintaa vastaan. Kun Spotify ottaa vielä omansa välistä, ei artisteille jää paljoakaan. Ymmärrän hyvin, ettei Adele antanut levyään Spotify-jakoon, ja Beatlesin musiikki tuli tarjolle vasta joulun 2015 tienoilla.

Voi tietysti ajatella, että Spotifyn ansiosta kuluttajat löytävät uutta musiikkia, mutta siitä on vain vähän hyötyä näillä hinnoilla. Ehkä keikkailevat artistit hyötyvät näkyvyydestä -- ja onhan Spotify ilmeisesti vähentänyt piratismia. Tämä on nyt se palvelu, jota piraatit ovat peränneet vuosituhannen vaihteesta lähtien: edullinen ja helppo tapa kuluttaa kaikkea maailman musiikkia.

Toisaalta 10 euroa kuukaudessa vastaa noin ostettua cd-levyä joka toinen kuukausi. Kuinka moni Spotifyn käyttäjistä osti aiemmin näin paljon levyjä? Jos musiikkiin käytetty rahavirta lisääntyy, tekijätkin hyötyvät. Mutta musiikin täytyy olla hyvää, jotta sitä todella kuunneltaisiin.

Spotify on armoton. Kun kaikki on helposti saatavilla huomaan, miten valtavan paljon huonoa musiikkia maailmassa on tehty. Ihan vain siksi, että saadaan cd täyteen. Musiikki polarisoituu entisestään: hittien kuuntelu lisääntyy, cd:lle tyypillinen pakko-ostaminen loppuu.

Spotify on saanut monia kilpailijoita, viimeksi Applen oman Music-palvelun. Takaisin ostettuihin raitoihin ei ole paluuta (harrastajat ovat asia erikseen, he ovat palanneet myös lp-levyihin ja analogisiin soittimiin, mutta massamarkkinoita niistä ei tule). Spotify on musiikin digitalisaatio. Se ei ehkä hyödytä kuin pientä osaa musiikin tekijöistä, mutta niinhän digitaalisuus vaikuttaa kaikissa muissakin ammateissa.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Macin äänenvoimakkuutta voi hienosäätää shift-alt näppäimet pohjassa. Sama pätee näytön kirkkauteen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Sekään ei silti auta, jos soittajana on iPad ja äänenvoimakkuutta säädetään kahdella painikkeella näyttöä edes avaamatta.

Dr Jouni Laurila kirjoitti...

Itse olen parin viimeisen vuoden aikana kokeillut Spotifyta useamman kerran, kerran Apple ja pari kertaa Google.
Ovat erilaisia ja sopivat erilaisille käyttäjille.
Spotify on kaikkien tuntema brandi Suomessa ja aikuiset lapseni ovat oikein tyytyväisiä käyttäjiä.
Itse pidän käyttöliittymää sekavana ja on vaikea löytää sopivia soittolistoja.
Äänenlaatu on hyvä ja toimii mobiilina mainiosti.
Applessa on äänenlaatu yllättävän huono, korvalla kuultavasti ja spekseissä näkyvänä. Applen laitteiden käyttäjille olisi muuten luonteva valinta.
Googlessa on äänenlaatu kunnossa. Siihen saa oman laajan musiikkikirjaston helposti. Sitä voi kuunnella ilmaiseksi ja se antaa maksulliselle hyvän pohjan. Saa omasta musiikista niitä ns radioita eli soittolistoja.
Speksejä tutkiessani Google oli ainoa joka on avoin, soittolistat saa siirrettyä helposti sisään ja pois.
Soittolistat ovat se osa joka liimaa käyttäjän palveluun. Sen antaa tarjoajalle tietty mahdollisuuden rahastukseen ja on erittäin kiusallista kun jonain päivänä palvelu loppuu. Kuten ennemmin tai myöhemmin käy.

Eli tällä hetkellä olen Google musiikin käyttäjä.
Ja jos kyllästyn niin saan listat helposti mukaan johonkin toiseen.
En olisi lainkaan hämmästynyt jos kiristynyt kilpailu toisi uusia innovaatioita ja parantaisi palvelua.

Onko teillä omia kokemuksia muista kuin Spotifysta?

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni suurten musiikkiyhtiöiden backlog kataloogi myynti on tänä vuonna ylittänyt uuden musiikin myynnin. Tuo ei kyllä nykymusiikin tilasta hyvää kuvaa anna.

Anonyymi kirjoitti...

Noin voi ajatella, mutta toisaalta suoratoistosta tulee kuunneltua kuten omista levyistä eli niitä vanhoja aika paljon.

Onko kenelläkään tietoa tuosta rahapuolesta. Olen itse ollut niitä jotka kuuntelevat paljon musiikkia. Rahaa olen käyttänyt levyihin muutaman kympin en kymmentä Euroa kuussa. Miksi artistit valittavat etteivät saa tarpeeksi rahaa?
Pitääkö se oikeasti paikkansa?
Minä maksan ainakin musiikista suoratoistossa paljon enemmän kuin aiemmin.
Mihinkä rahaa katoaa?
Voiko musiikin jakelu netin kautta sinänsä olla paljon kalliimpaa kuin levyjen painaminen ja jakelu asiakkaalle?

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen käyttänyt Spotifyta töissä taustamusiikin tarjoamiseen, toisaalta taas uusien artistien kokeilemiseen. Edelleen tulee ostettua sellaiset 2-5 CD:tä kuukaudessa, tämä osin sen vuoksi ettei Spotifysta edelleenkään löydy kaikkien fanittamieni artistien tuotantoa tai se on vain osin tarjolla. Soittolistat eivät ole koskaan kiinnostaneet, lähinnä tulee kuunneltua albumi kerrallaan tai sitten dj-moodissa mielialan mukaan biisistä ja artistista toiseen siirtyen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Spotifysta edelleenkään löydy kaikkien fanittamieni artistien tuotantoa tai se on vain osin tarjolla

Minkälaisia artisteja Spotifystä puuttuu? Ovatko he tarkoituksella kieltäneet musiikkinsa jakelun Spotifyn kautta vai onko kyse niin marginaalisista genreistä, ettei niistä ole sopimuksia?

Anonyymi kirjoitti...

Parit esimerkit: Adelen uusinhan on ihan uutisoitu juttu. Neil Youngin laaja tuotanto puuttuu suurimmalta osalta, etenkin sen kaikkein laadukkaimman 70-luvun puute on iso. Vähän marginaalisemmassa osastossa sitten japanilaisen melko tunnetun punkbändi Shonen Knifen tuotannosta mukana myöskin vain osa, hassua kyllä puutteet osuvat juuri siihen aikaan (90-luvun alkupuoli) jolloin bändi oli esillä länsimaisessa lehdistössä ja yksi video pyöri usein MTV:llä.

Tilannehan muuttuu jatkuvasti, varsinaisten soittolistojen sijaan olen merkinnyt kokonaisia albumeja suosikeikseni ja välistä jokin niistä on kadonnut. Tai joissakin tapauksissa osa biiseistä on kadonnut (parikin kokoelmalevyä) – mitä sitten tarkoittaneekin. Toisaalta huomasin ilokseni, että Crampsien alkupään tuotantokin näyttää ilmestyneen Spotify:hin. Ja onhan siellä Kauko Röyhkän ja Nartun levy Onnenpäivä, jota ei ole saanut CD:llä moneen vuoteen (ilmeisesti tuo versio on kuitenkin samaa settiä, jonka muut CD:t on syystäkin remasteroitu uudelleen).

Osalla "ongelma-artisteista" näyttää olevan vähän rikkonainen historia levy-yhtiöiden suhteen, ehkä tämä selittää asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin vertailuksi Googlea.
NeilYoung löytyy, mutta en osaa sanoa onko kaikki.

Olisiko palveluissa eroja. Voi olla.
Onko kukaan nähnyt vertailua valikomasta?

Paula kirjoitti...

Klassisen musiikin puolella voisin suositella Petterille kokeiltavaksi palvelua http://www.classicsonlinehd.com

Tuolla on pakkaamatomana. Suurin ongelma iTunesissa tai Sporifyssä on tämä, että tiedosto ei ole lähelläkään CD-laatua. Pakkaaminen vie paljon nyansseja äänestä ja soundstage on jotenkin elottoman kuuloinen. Ei tarvitse edes hienoja laitteita siihen, että voi testata itse. Ok, mikäli et oikeasti kuule pakatun ja pakkaamattoman musiikin eroa, niin sitten tietenkään asialla ei liene niin väliä. Yleensä sen kyllä kuulee.

Anonyymi kirjoitti...

Paula: itse olen kuunnellut Spotify:ta lähinnä halvoilla kuulokkeilla, joilla on vaikea sanoa äänenlaadusta mitään, etenkin kun kuuntelen yleensä sellaisia levyjä, joita minulla ei ole CD-muodossa. Mutta ainakin mp3:sen suhteen ero CD:n ja 192 kbs:n mp3:sen välillä on kaiuttimilla kuunneltuna selvä. Esimerkiksi David Bowien levyltä The Man Who Sold The World tuntuu mp3-koodaus (mainitsemallani bittivirralla) hävittävän kaiut lähes olemattomiin. Erot levyjen välillä ovat varmaan suuria ja olisin saattanut päästä suuremmalla bittivirralla parempaan tulokseen.

Anonyymi kirjoitti...

Spotifya moititaan maksujen takia siitä, että artistit eivät saa sillä samoja rahoja kuin radiosoitosta. TV:ssä parhaaseen katseluaikaan artisti saa muutaman 10 Euroa minuutti korvauksia ja radiosta keskimäärin 1,40 Euroa/ soitettu kappale.

Spotify maksaa kuuntelukerrasta, josta levy-yhtiö ottaa omansa pois artistin ja levy-yhtiön välisen sopimuksen mukaan.

Ristiriita syntyy siitä, että Spotify maksaa todellisista kuunteluista per kuulija, mutta radio ja televisio sen perusteella mikä on oletettu kuuntelija määrä.

Ymmärtääkseni Spotify maksaa paremmin per kuuntelija, mutta kun valtakunnallisella radioasemalla yksi soitto vastaa heti satojatuhansia kuulioita niin se on parempi mistä saa enemmän rahaa.

Yö-yhtye on yleensä tienannut radiosoitosta eniten. Summa on ollut 20000 Euron luokkaa vuodessa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Radiosoitto on huono vertailukohta juuri siksi, että broadcastissa vastaanottaja ei pääse valitsemaan mitä haluaa kuunnella ja maksut on laskettu maksimipeiton perusteella. Radiosoitto ei myöskään vähennä cd/latausmyyntiä, mutta on vaikea kenenkään Spotifyn käyttäjän ostavan uusia levyjä mikäli ne löytyvät ko. palvelusta.

Onko mp3/pakkaamaton vertailu tehty saman tietokoneen levyltä (mp3 vs. wav)? Jos kuuntelee cd-levyä ja vertaa sitä tietokoneesta soitettavaan mp3:een, ero on tietenkin valtava, koska tietokoneen audioliitännät ovat niin surkeita.

Pakkauksen lopputulos riippuu myös musiikkityypistä. Helpointa on pakata klassista musiikkia, keinotekoiset sähköiset instrumentit ovat vaikeita.

Maksullinen Spotify käyttää 320 kbit/s nopeutta ja Ogg Vorbis -pakkausta, joten äänenlaadun pitäisi olla riittävä.

Dr Jouni Laurila kirjoitti...

Äänen ulostulot tietokoneesta voivat olla surkeita. Ihan totta.
Sen vuoksi ostin kannettavaan USB muuntimen ja äänenlaatu parani selvästi.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Itselläni on tällainen, nykyään varmaan vielä parempia ja halvempia.

Miikka Antrell kirjoitti...

Mielestäni se mikä aina unohtuu näissä asioissa kun puhutaan mitä kukakin tienaa niiin kun markkinoille suolletaan jatkuvalla syötöllä artisteja niin kaikki odottavat että musiikkiin kulutettu raha kasvaa samassa suhteessa. Mutta näinhän ei ole, jossain vaiheessa musiikkimarkkinat ovat kyllästetty niin ettei suurin osa tienaa enää kunnolla pelkällä levymyynnillä, vaan pitää myydä konsertteja, oheiskrääsää yms.

Ja minkä moni unohtaa myöskin että kun fyysinen levy on kerran myyty niin sen tuotto oli siinä. Spotifyssa tuoton saan jokaisesta kuuntelukerrasta, hamaan tulevaisuuteen. Jossain netin syövereissä oli joku tehnyt kaavion miten levy myynti ja per kuuntelu tuottaa ja muutamassa vuodessa per kuuntelu tuotti enemmän kuin kerran myyty levy.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Riippuu varmaan biisistä. Hittejä kuunnellaan vuodesta toiseen ja ne voivat tuottaa suoratoistona jopa enemmän kuin levymyyntinä. Sen sijaan lukuisat täytebiisit, jotka osaltaan nostavat CD:n hintaa, eivät saa kuunteluita juuri lainkaan. Niissä pitkä häntä on todella kapea.

Anonyymi kirjoitti...

Pari kommenttia:

Äänenlaadun takia olen siirtynyt tätä nykyä Tidaliin, joka on äänenlaadultaan selvästi parempi. Tämä siis kuunneltuna hyvällä laitteistolla, korkealaatuisella DAC:illa ja hyvillä kaiuttimilla/kuulokkeilla. Ero on selvä Spotifyin verrattuna. Tidal käyttää mainosmiesten tietotoimiston mukaan lossless pakattuja tiedostoja, en analysoi tarkemmin tässä kohtaa mutta ero on joka tapauksessa kuultavissa. Jos lenkkeilet ulkona moottoritien varrella niin Spotify riittää kyllä vallan mainiosti.

Valikoima Tidalissa on mielestäni yhtä hyvä kuin Spotifyssä, joka tapauksessa artistien ja kappaleiden lukumäärä on niin iso että normaalilla musiikin kuuntelulla asialla ei ole mitään väliä. Jos joku artisti on (toistaiseksi) poissa palvelusta niin voi sitten kuunnella jotain toista.

Artistien korvauksista puhuttaessa unohdetaan aina että Spotify maksaa korvaukset levy-yhtiölle. Niiden suuruudesta ei ole tarkkaa tietoa. Levy-yhtiö puolestaan maksaa artistille levy-yhtiön ja artistin välisen sopimuksen mukaisesti. Niistä ei levy-yhtiö "jostain syystä" halua kertoa tarkkoja tietoja.

Kun tarkastelee muusikkojen ja levy-yhtiöiden historiaa niin yleensä levy-yhtiöiden managerit ovat ajaneet Bentleyllä ja artistit bussilla. Nuorten kokemattomien ja anarkististen rokkareiden sopimukset ovat yllättäen suosineet levy-yhtiötä ja jättäneet artistille vain murusia. Suurin osa ei tietty koskaan lyö läpi suureen suosioon mutta kermaa kuoritaan sitäkin enemmän sitten niistä suosioon päässeistä.

Kuvitteleeko joku tosissaan että levy-yhtiöt olisivat nyt puhtoisia kirkonpoikia jotka antavat artistille sen mikä artistille kuuluu vai onko sopimukset viilattu levy-yhtiölle mieluisaksi?

Petteri Järvinen kirjoitti...

No jaa, ei pidä yleistää liikaa: osa artisteista ajelee Bentelyillä kun taas moni levy-yhtiö on mennyt nurin. Bowielta jäi 100 miljoonan dollarin omaisuus. Kaikki artistit eivät hallitse rahojen käyttöä, se mikä tulee pannaan saman tien menemään. Keikkaelämä ja luova työ on raskasta, levy-yhtiön johtaminen varmaan helpompaa.

Anonyymi kirjoitti...

@Jouni & Petteri

Äänen ulostulot tietokoneesta voivat olla surkeita. Ihan totta.

Voi toki, mutta osassa, myös kannettavissa voi olla varsin hyvä audio.

Olen ollut varsin tyytyväinen MBP:n audioon, en toki ole kultakorva, mutta en kyllä kuule eroa hyvin ripatusta CD:stä jossa on runsasti dynamiikkaa asiallisilla (AKG K 490NC) matkakuulokkeilla kuunnellessa silloin kun katson aiheelliseksi kuulokkeita käyttää verrattuna siihen, että kuuntelen samaa musiikkia suoraan CD:ltä asiallisella soittimella ja siihen liitetyllä vahvistimella soitettuna.

Kuuntelin tänään vertaillakseni, tässä muutamia eri tyylisiä biisejä millä kokeilin:

- Moby - Play - Why does my heart feel so bad tässä varsin voimakas alas menevä basso beat 1.30 jälkeen, jota yleensä ei kaikki laitteet edes toista, ei ongelmia.

- Tito Puente - King of Kings: The Very Best of [Original recording remastered] - Hong Kong Mambo (Original Master Take #2), erittäin puhtaasti soi tässä torvet ja perkussiot.

- Pete Namlook, Klaus Schulze - The Dark Side of the Moog IX - Set the Controls for the Hearth of the Mother pt 1-6, tässä on dynamiikkaa laidasta laitaan, niin että pitää olla hyvät laitteet että yleensä kuulee koko biisin (tai näitä Schultzen levyjä) yleensäkään kokonaan, toistuu MBP:llä ja em. kuulokkeillakin varsin hyvin.

- Nathalie Stutzmann - Prima Donna - Sovvente il sole, Orfeo 55 soitto ja Nathalien contralto ääni toistuvat upeasti.

- Alison Balsom - Italian Consertos - koko levy, ostin tämän vasta (CD:n) ja olen kuunnellut sitä aika paljon, nämä ovat mm. viulu- ja oboe konserttoja uudelleen sovitetuina trumpetille ja kamariorkesterille, toistuvat erittäin puhtaasti.

- Benjamin Britten, English Chamber Orchestra - Bach: Brandenburg Concertos - Bach: Brandenburg Concerto BWV 1046 - 1047, ei toivomisen varaa toistossa, soi todella puhtaasti.

- Ana Caram - Rio After Dark - La Cumbia Anan heleän äänen nyanssit kuuluvat kuin hän olisi itse läsnä. (Tämä on Chesky Recording levy, äänitys on viimeisen päälle.)

Valitsin siis kuunneltavan lähinnä dynamiikan mukaan, niin että olisin kuullut onko CD:ltä kuunnellessa eroja verrattuna MBP:n toistoon. Kevyessä musiikissa on niin vähän sellasita jonka äänitys on tehty huolella, että en nyt sieltä edes kovin vaivautunut etsimään kuunneltavaa tähän subjektiiviseen testiin.

Jotta vertailu olisi reilu kajareiden suhteen, käytin em. kuulokkeita. Enkä löytänyt toistossa eroja.

Miksi jaksoin nähdä vaivaa näin paljon? Siksi, että jos PC:ssä usein onkin heikohko äänikortti, niin Apple sentään laittaa asiallista rautaa ainakin pro-koneisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Vertasimpas vielä onko eroa esim. Musiikkiyhtiöiden itse julkaisemiin äänitteisiin Youtubesssa ja on kyllä huomattava dynamiikkaero esim. tuossa Mobyn biisissä.

Basso joka on CD:llä ja siltä itse iTunes ripatulla AAC:llä kuuluu selvästi, jopa varsin pieni iPod Nano (6gen) toistaa sen ongelmitta, samoin kuin hieman isompi iPod Touch ja iPhone 4S.

Youtubeen Emin (EMI music) lataama versio biisistä on ääneltään ohut ja valju, täysin mitäänsanomaton käytännössä pilattu versio.

Youtubessa oleva versio tuosta mainitusta Namlookin ja Schultzen biisistä on sentään asiallinen.

Kyse ei siis ole siitä, että ei voitaisi tarjota asiallisiakin versioita vaan, että ilmeisen tarkoituksellisesti levy-yhtiöiden toimesta laitetaan huonoja versioita tuonne. Osa harrastajista sitten laittaa parempia versioita ja ne sitten saa olla tai pyydetään ottamaan pois.

En käytä Spotifytä tai vastaavia, joten en nyt tämän vuoksi aio liittyä.

Anonyymi kirjoitti...

Mainitsemani Bowien CD vs mp3-vertailun tein aikoinaan vahvistimeen suoraan liitetyillä PS3:lla (optinen audioliitäntä), toisaalta CD:tä pyöritti Sonyn bluray-soitin (signaali meni koaksaalikaapelilla vahvistimeen). Ei siis täysin identtiset viritykset (kun halusin vaihdella lennosta), mutta ei pitäisi myöskään olla huonosta liitännästä kyse. Toisaalta vaikutelma kauiun erosta oli sama kun toistin CD:tä sitten PS3:lla.

Toki tuon voisi jossakin vaiheessa toistaa nykyisellä vahvistimella, johon kaikki menee HDMI-piuhoilla. Ja kokeilla ripata CD suuremmalla bittivirralla, tosin tuota käyttämäänikään ei ymmärtääkseni pidetä varsinaisesti huonona.

Website Security Test