maanantai 15. syyskuuta 2014

Sivutietä Käpälämäkeen

Tuhannes kirjoitus tässä blogissa, siispä aiheeksi sopii muu kuin tietotekniikka. Tai no, kyllähän tämäkin tietotekniikkaa sivuaa.

Vanhasta tottumuksesta ajamme kaupungista toiseen nopeinta moottoritietä pitkin, yleensä vielä lievää ylinopeutta ja katse tiukasti eteen suunnattuna. Joskus kannattaisi poiketa tutulta reitiltä ja nähdä Suomi uusin silmin.

Esimerkiksi Helsingistä Tampereelle pääsee suoraa moottoritietä, mutta miksi käyttää aina sitä samaa, äärimmäisen tylsää reittiä? Joskus voisi ajaa pienempiä teitä esimerkiksi Nurmijärven ja Lopen kautta, vanhaa Tampere-Helsinki-tietä tai suorastaan Humppilan ja Sastamalan kautta länsipuolelta koukaten.

Matka-aika pitenee hieman, mutta uudet maisemat korvaavat vaivan. Navigaattorien ansiosta pikkuteiden ajaminen on helppoa ja jos huomaa pysähtyneensä liian pitkäksi aikaa kaunista paikkaa ihailemaan, navigaattori johdattaa takaisin moottoritielle. Navigaattori kertoo myös paljonko aikaa nähtävyyksien katseluun on jäljellä.

Itse käytän usein tilaisuutta hyväkseni. Vaikka kyse olisi työmatkasta, varaan ajamiseen hieman enemmän aikaa ja kierrän viimeistään paluumatkan uutta reittiä. Joskus pysähdyn katsomaan kohtia, joista päätielle näkyy vain tienviitta tai matkailumainos. Varsinkin kesällä Suomi on kaunis maa, joten kannattaa pysähdellä ja leikkiä turistia töiden lomassa.

Sivutie matkalla Jyväskylään.
Ja jos olet ihmetellyt, missä se kuuluisa Käpälämäki on, ainakin yksi löytyy läheltä Kimolaa (ja missäs se sitten on -- ota selvää):

Minäkin lähdin Käpälämäkeen Kimolaan.
Jyväskylään kannattaa mennä Vääksyn kanavan kautta. Tie valittiin juuri Suomen kauneimmaksi maisemareitiksi, eikä ihme:

Pulkkilanharju elokuisena iltana, matkalla Helsingistä Jyväskylään.
Olen ajanut usein puhumaan Mikkeliin ja ihastellut hauskoja paikannimiä: Kissakoski ja Koirakivi. Oletko koskaan ajatellut pysähtyä niiden kohdalla? Kissakosken voimalaitos tuo nimenä mieleeni lasten Miina ja Manu -kirjat. Paikka on hieno ja pysähdyksen arvoinen. Museossa on mm. vanhaa tekniikkaa:

Kissakosken voimalaitoksen museo.
Lähellä oleva Koirakivi sen sijaan oli pieni pettymys; vain pari taloa eikä mitään selitystä hauskan nimen historiasta. Kun pysähdyin paikalle elokuisena iltana, missään ei näkynyt ketään. Moottoriteiden ulkopuolinen Suomi on lähes asumaton, vaikka taloja onkin.

Koirakiven nuorisoseuran (autio) talo. 
Koirakiven kylä on vanhan Savontien varrella.

Suuri Savontie.
Joskus jo pieni poikkeama päätieltä avaa kauniita maisemia. Esimerkiksi tällainen järvimaisema odottaa autoilijaa Heinolantiellä Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajalla. Matkaa 5-tielle on vain muutama sata metriä.

Elokuinen iltahetki muutama sata metriä 5-tieltä.

Ei kommentteja:

Website Security Test