keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Nettijournalismin ongelmia

Blogit ja keskustelupalstat pystyvät herättämään tunteita ja keskustelua, mutta journalismin korvaajiksi niistä ei ole.

Ensinnäkin valtaosa netin materiaalista on peräisin vanhasta mediasta. Lehtien ilmaiset nettiversiot toistavat uutisia, jotka on tuotettu printtilehtien tilaajamaksuilla. Muut uutissivustot käyttävät samaa materiaalia, mikä luo illuusion ilmaisuudesta.

Bloggaaja voi tuoda ilmi epäkohtia ja herättää keskustelua, mutta hän ei voi vaatia vastauksia ministeriöltä tai yritysjohtajalta. Netissä on joukkovoimaa, mutta se ei ole missään suhteessa itse asiaan. Mikä tahansa kärpänen voi kasvaa härkäseksi. Journalistin tehtävä on paitsi kertoa asioista ja ilmiöistä, myös asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin.

Toinen ongelma on maailmankuvan kapeneminen. Netti antaa ihmisen jo etukäteen valita aiheet, joista hän on kiinnostunut. Jos on huolissaan maahanmuutosta, vihapuheesta tai homojen oikeuksista, niihin liittyviä uutisia ilmestyy jatkuvasti.

Perinteinen media yllättää aihevalinnoillaan ja saa ihmisen lukemaan sellaistakin, josta hän ei tiennyt olevansa kiinnostunut. Journalistin tehtävä on etsiä asioita, jotka eivät muutoin tulisi julkisuuteen.

Kolmas ongelma on rahoitus. Ammattimaista journalismia ei voi tehdä harrastuksena tai oman toimen ohessa, sillä asioihin perehtyminen vaatii aikaa. Vain blogeissa kuka tahansa pystyy esiintymään kaikkien alojen asiantuntijana.

Lehtien kasvava kiinnostus rikosuutisiin, julkkisjuoruihin ja viihteeseen ei ole alennustilan syy vaan seuraus. Lukijoita on houkuteltava takaisin sillä, mikä heitä eniten kiinnostaa.

Nettilehdet eivät elä pelkillä mainostuloilla. Iltapäivälehtien mainosmäärät ovat jo nyt tapissa, ja on vaikea kuvitella miten mainostilaa voisi enää kasvattaa. Mainoskakku kokonaisuutena kasvaa, mutta kasvu ei hyödytä kotimaisia toimijoita vaan Googlea.

Viime kädessä kyse on sisällön myymisestä. Sanomalehti joutuu myymään itsensä vain kerran vuodessa, kun asiakas uusii tilauksensa.

Iltapäivälehdet joutuvat myymään itsensä joka päivä uudelleen. Siksi lööpit pursuavat uutisia, joita kukaan ei haluaisi nähdä, mutta joita kaikki haluavat kuitenkin lukea.

Nettilehdet joutuvat myymään jokaisen uutisen erikseen. Rahaa tulee vain, mikäli otsikko herättää mielenkiintoa ja saa surffaajan klikkaamaan tekstiä. Otsikkojen koukut ovat välillä törkeitä, välillä halpamaisia ja aina liioittelevia. Tätäkö journalismia me haluamme?

Kesän alussa seurasin kahta eri otsikkoa samasta uutisesta.


Nelosen uutiset kertoi terroriuhkailun olevan arkipäivää, Maikkarin uutiset rauhoitteli lukijaa. Lopputulos oli, että Nelosen uutinen keräsi tuplasti klikkauksia. Nettijournalismissa Nelosen uutinen oli siten tuplasti parempi.

Journalismin kuihtuessa viihteellisyys ja mielipiteet saavat yhä enemmän sijaa. Pieni politiikan ja talouden eliitti saa päättää oikeasti tärkeistä asioista kaikessa hiljaisuudessa. Nettikäyttäjät saavat melskata keskustelupalstoilla sydämensä kyllyydestä päätösten vaikutusten joskus tullessa julki, mutta eivät voi enää vaikuttaa niihin.

Paradoksaalista kyllä, netin demokratisoiva vaikutus kääntyy itseään vastaan. Keskusteluoikeus on kyllä kaikilla, mutta isot päätökset ovat yhä harvempien käsissä. Netissä valittaminen on kuin tuuleen huutamista.

Printtimedia ei ole täydellistä, ei tietenkään. Se on tehnyt virheitä mm. tuijottamalla liiaksi omaan napaansa, kaveeraamalla vallanpitäjien kanssa ja vaikenemalla poliittisesti epäkorrekteista aiheista, joiden oli lopulta purkauduttava muissa kanavissa. Voi myös kysyä, onko toimittajien persoonan esille tuominen blogien kautta sittenkään järkevää itse journalismin kannalta.

16 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

"Blogeissa kuka hyvänsä voi olla kaikkien alojen asiantuntija"

Totta,mutta kyllä tuolla valtamedioissakin, hesari esimerkkinä, vaikkapa ilmastoasiantuntijaksi kelpaa mikä merkonomi hyvänsä,kunhan ilmaisee vankan uskonsa asiaan.

Luin että nettilehti Uusi Suomi on tehnyt tappiota 1,7 miljoonaa euroa. En ymmärrä, miten tuo on mahdollista kun ei mitään käsikosketeltavaa tuoteta,mutta miljonäärisuvun vesalla kai riittää palikkaa tuoda ajatuksiaan julki.

Anonyymi kirjoitti...

Perinteinen media yllättää aihevalinnoillaan ja saa ihmisen lukemaan sellaistakin, josta hän ei tiennyt olevansa kiinnostunut. Journalistin tehtävä on etsiä asioita, jotka eivät muutoin tulisi julkisuuteen.

Siksi lööpit pursuavat uutisia, joita kukaan ei haluaisi nähdä, mutta joita kaikki haluavat kuitenkin lukea.


Tarvitseeko ihmisten todella tietää miten Vappu Pimiä kilahti telkkarissa (päivän iso lööppi), puhumattakaan muista vastaavista "uutisista?"

Sanomalehti joutuu myymään itsensä vain kerran vuodessa, kun asiakas uusii tilauksensa.

Sanomalehti joutuu myymään itsensä joka päivä, sillä tilauksen voi peruuttaa koska tahansa.

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Nytkin kyllä komppaan monilta osin kirjoituksesi henkeä. Esimerkiksi olisi todella suotavaa, että kotimaiset lehtien nettiversiot saisivat kerättyä suuremman osan mainostuloista, sen sijaan että ne pääosin valuvat Googlen ja Facebookin kaltaisille toimijoille.

Mutta muutama välihuuto suotakoon?

"Perinteinen media yllättää aihevalinnoillaan"

Valitettavasti tämä pitää yhä harvemmin paikkansa. Sen sijaan esimerkiksi blogeissa tätä herkkua saa maistaa säännöllisesti. Niin aiheiden kuin niiden käsittelytavan suhteen.

Toki tämä vaatii omaa aktiivisuutta.Eli pitää jaksaa kaivaa. Jos vain orjallisesti seuraa samoja vakioblogeja tai esim niitä mitä US suvaitsee nostaa framille, niin kyllähän samat asiat niissä kiertävät.

"Journalistin tehtävä on paitsi kertoa asioista ja ilmiöistä, myös asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin"

Valitettavasti he tuntuvat nykyään toimivan juuri päinvastoin. Mitättömistäkin "kärpäsistä" nostatetaan härkäsiä eli "kohuja" ja jopa "raivoja".

"Vain blogeissa kuka tahansa pystyy esiintymään kaikkien alojen asiantuntijana"

Tuo on kyllä myös vanha toimittajien ammattitauti. Itseasiassa tunnen henkilökohtaisesti (ja hyvin) parikin toimittajaa, jotka eivät vain esiinny kaikkien alojen asiantuntijoina, vaan jopa itsekkin uskovat olevansa sellaisia :-)

Tulevaisuus näyttää kuinka media kehittyy, muuttuko ilmainen maksulliseksi ja kuoleeko jopa osa printtimediasta kokonaan.

Myös aivan uusia toimintamalleja voi syntyä. Mielenkiintoiselta ajatukselta tuntuu joukkorahoitus journalistisille täsmäprojekteille. Ajatuksia siitä ja muustakin täältä

Kumitonttu kirjoitti...

Lehtien ilmaiset nettiversiot toistavat uutisia, jotka on tuotettu printtilehtien tilaajamaksuilla.

Ei vaan mainosmaksuilla. Paperilehden raaka-ainekustannukset katetaan tilausmaksuilla.

Bloggaaja voi tuoda ilmi epäkohtia ja herättää keskustelua, mutta hän ei voi vaatia vastauksia ministeriöltä tai yritysjohtajalta.

Riippuu bloggaajasta. Sinulla on paremmat mahdollisuudet kuin minulla, mutta suuressa maailmassa on useita vaikutusvaltaisia bloggaajia. Luultavasti saman verran kuin vaikutusvaltaisia sanomalehtiä lukumääräisesti.

Netti antaa ihmisen jo etukäteen valita aiheet, joista hän on kiinnostunut.

Ei ihmiset nytkään lue lehdistä kuin ne uutiset (aihealueet), jotka kiinnostavat kutakin. Moni urheilusivujen lukija ei selaa kulttuurisivuja ja päin vastoin.

Journalistin tehtävä on etsiä asioita, jotka eivät muutoin tulisi julkisuuteen.

Eipä tätä tapahdu enää muutenkaan. Toimittajat nostavat julkisuuteen tyhjänpäiväisiä aiheita hiilijalanjäljistä, kun oikea keskustelu tulisi käydä teollisuuspolitiikasta.

Siksi lööpit pursuavat uutisia, joita kukaan ei haluaisi nähdä, mutta joita kaikki haluavat kuitenkin lukea.

Hauska ristiriita, eikö? Mitäs sinä pitäisit ravintolasta, joka päättäisi puolestasi, mitä syöt? Tilaisit leikkeleen ja saisit nuudelisoppaa. Olisitko tyytyväinen siitä, että kokki "antoi sinulle jotain, mitä et itse olisi osannut tilata"?

Tätäkö journalismia me haluamme?

No ilmeisesti, koska siitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Journalismi, josta ei haluta maksaa ei ole minkään arvoista - sanan täydessä merkityksessä. Tämä on suomalaisen median ongelma tällä hetkellä. Monilla ulkomaisilla sanomalehdillä on hyviä uutisia netissä maksutta. Jos aihealueeseen haluaa perehtyä laajemmin, mukaan astuvat mm. blogit, joista voi lukea kyseiseen aihealueeseen syvällisesti perehtyneiden ajatuksia. Vaatii vähän vaivaa, mutta elämässä moni asia vaatii.

Zarr kirjoitti...

Jo toistakymmentä vuotta sitten, kun muutin opiskelija-asuntoon Tampereelle, kävi niin, että edellinen asukas oli ilmeisesti tilannut Aamulehden ja muuttanut sitten pois. Käytännössä seuraus oli että sain noin 8 kuukauden ajan ilmaisen AL:n postilaatikkooni. Lisäksi TEK:n opiskelijajäsenenä tuli Tekniikka&Talous suoraan laatikkoon. Tämä oli aikana, jolloin blogeista ei oltu kuultukaan, ja kotimaisten lehtien Internet-sivustoista lähinnä Iltalehti.fi oli jonkinlaisessa kuosissa.

Lopputulos: En ryhtynyt itse maksamaan tilauksesta (opiskelijahinta oli tarjolla, ei ollut rahasta kiinni). "Laatulehti", siinä missä hesarikin, oli täynnä AP/Reuters/STT-lähdevetoisia copypasteja, jotka sain aivan samaan tahtiin cnn.comista ja news.bbc.co.uk:sta (jotka *olivat* olemassa siihen aikaan). Se ainoa oikea anti, eli paikallisuutiset jonkinlaisella asiantuntemuksella, rajoittuivat muutamaan hassuun sivuun ja niistäkin melkoinen osa käsitteli kaupunginhallituksen asioita (julkisia asiakirjoja, jotka löytyvät tampere.fi:stä muutenkin).

Lopputuloksena, ainoa lukemani lehti oli mainosrahoitteinen, ilmaisjakeluperiaatteella toimiva Hervannan Sanomat. Riittävän paikallinen että asioilla oli merkitystä.

Mihin ihmeeseen "perinteistä" sanomalehteä tarvitaan? Kansainväliset uutiset saa netistä paljon parempina (google news), kansallisen tason uutisissa ei juurikaan ole oikeaa journalismia paitsi joskus harvoin (ja silloin noin viisi minuuttia sen jälkeen kun joku toimittaja/blogaaja jotain paljastaa juttu on jo levinnyt kaikkialle), ja paikallisella tasolla tarjonta on kovin vähäistä kun tyhjästä on paha nyhjästä. Edes Helsingin kokoisessa kaupungissa ei loppuviimeksi tapahdu niin paljoa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Uutisointi ja journalismi ovat eri asioita. Uutisoinnin kanssa paperilehti ei pysty kilpailemaan, ei varsinkaan kansainvälisten uutisten kanssa.

Jari kirjoitti...

Onhan Petterin kirjoituksessa pieni tolkku. Ennen vanhaan yhteisistä asioista keskusteltiin esim. kahdella tai kolmella tv-kanavalla, "saman pöydän ääressä". Sillä tavalla suomen kieli kehittyi. Kaikki tiesi mitä tapahtuu kun markka kelluu, politiikassa pekkaroidaan tai tulee kasvihuoneilmiö. Pääpointti on se että ilman yhteistä kieltä keskustelua ei olisi olemassa. Varmasti suomen kielessä on orwellilaista uuskieltä, mutta ratkaisu ei voi olla journalismin alasajo ja kirjojen polttaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Nutteri Järvinen voisi blogissaan arvioida uusimman Mark Lanen JFK-kirjan, tasapuolisuuden nimissä. Bugliosi-oksennus kaipaisi tasapainottavan tuotoksen.

Järvinen, osoita olevasi mies eikä mikkihiiri.

Mika Halsvaha kirjoitti...

"Ensinnäkin valtaosa netin materiaalista on peräisin vanhasta mediasta"

Kertoisitko mihin tilastoon tämä tieto perustuu?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tarkoitan siis suomalaista uutisaineistoa. Valtaosa siitä on peräisin vanhasta mediasta (lehdistö, radio, tv) ja rahoitettu tv-maksulla, mainostajilla tai lehtien tilausmaksuilla.

Osan tästä aineistosta em. tahot laittavat itse nettiin, josta toiset uutissivustot kopioivat sitä itselleen ja näyttävät omana sisältönään.

Sellaista journalismia, joka tehtäisiin webin ehdoilla ja sen omalla rahoituksella, on vähän. Jos vanha media loppuisi ja kaikki sen tekijät saisivat kenkää, myös netin uutissisältö romahtaisi (epäilemättä siinä tilanteessa syntyisi uusia toimijoita täyttämään aukkoa, mutta se on eri asia ja myös lopputulos olisi erilainen).

Petteri Järvinen kirjoitti...

Blogeilla on oma tehtävänsä, eikä se ole kilpailla journalismin kanssa.

Jari kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari kirjoitti...

Hermiitti: Niin, mitä ihmettä edes on "nettijournalismi"??? Pidän todennäköisenä että journalismissa on tapahtunut muutos samaan aikaan internetin yleistymisen kanssa, mutta noita kahta ei tarvitse väkisin sekoittaa keskenään. Onko se nettijournalismia kun lehtiä luetaan nettiselaimella? Vai se kun toimittajat käyttävät sähköpostia keskinäisessä viestinnässä tai haastatteluissaan? Vai se kun toimittaja käy Tilastokeskuksen sivulla pohjatyötä tehdessä? Vai se kun toimittaja päättää tilata joitain RSS-syötteitä?

Syksyllä Reilun journalismin mielenosoituksessa tuli esiin toimittajien näkökulma siitä kun he joutuvat sitoutumaan lehtitalojen mielivaltaisiin sääntöihin. Tämäkään ongelma ei minusta liity siihen että uutinen jaetaan netissä, vaan taustalla on se että lehtitalot ovat yhä harvempien omistuksissa. Siis osakkeet ovat Aatos Erkolla ja kumppaneilla.

Ongelma on enemmän taloudellinen kuin tekninen. Jos lehtitalot olisi lukijoiden omistuksissa, niin myyntiartikkelina olisi laatujournalismi, mutta nyt lehdistö on sitoutunut pelkästään rahalliseen voittoon.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jos lehtitalot olisi lukijoiden omistuksissa, niin myyntiartikkelina olisi laatujournalismi, mutta nyt lehdistö on sitoutunut pelkästään rahalliseen voittoon.

Toimittajien palkat maksetaan lehtiä tai niiden tilauksia myymällä.

Se ilmainen "nettijournalismi" kukoistaa blogeissa ja nettifoorumeissa. Paljon mölyä, kohua ja riitelyä, mutta vain vähän todellista substanssia tai vaikutusta. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti...

"Blogeilla on oma tehtävänsä, eikä se ole kilpailla journalismin kanssa."

Sehän minua ihmetyttääkin, että miksi sitten sanomalehdet lähtevät kilpailemaan blogien kanssa!

Jari kirjoitti...

Petteri: Toimittajien palkat maksetaan lehtiä tai niiden tilauksia myymällä.

Palkka on sivuasia, joka tietty kiinnostaa sinua toimittajana. Mutta todellinen laatujournalismi tarvitsee ennen kaikkea tekniikkaa. Erityisesti sääennustus tehdään vuorovaikutteisesti koneiden kanssa, mutta siihen pitää pyrkiä muussakin toimitustyössä. Toimittajat ovat ammattikunta, jotka puolustavat työpaikkaansa, ja varmasti suurin osa toimittajista on sammakkomiehiä, jotka haluavat, että työ tehtäisiin kokonaan ilman koneita.

Onhan se kyllä niin, että kuluttajilla tuntuu olemaan enemmään rahaa viihteeseen kun journalismiin. Mutta jos toimittajat kirjoittavat pelkästään inhimillisen kokemuksen turvin, niin ymmärrän kuluttajien käyttäytymisen.

Itsekin maksoin viimeksi sisällöstä kun tilasin Big Brother 24/7:n. Siinä inhimillisiä kokemuksia on tarpeeksi, ja parasta on se kun ne ovat heidän omia, demokraattisia kokemuksia. Tarkoitan siis suoraan talosta kuvattua materiaalia.

BB:n kuuluu myös ammattimaisesti toimitettu journalismi, kuten koosteet, asukkaiden, psykoanalyytikoiden ja lehdistön haastattelut. Tekoasiantuntijoiden analyseeraukset varmasti vetoavat katsojiin, mutta tuntuvat kuitenkin tarpeettomalta. Huonolla journalismilla ei tee mitään...