keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Pojan peli naarmuilla -- mitä tehdä?

Poika pelaa mielellään Jurassic Park Operation Genesis peliä pc:llä. Pelissä on kopiosuojaus, jonka vuoksi levyn täytyy olla koko ajan asemassa. Lasten käsissä levyt eivät kauaa kestä; lähes jokainen pelilevy on enemmän tai vähemmän naarmuilla.

Lopulta Jurassic Parkin naarmut olivat niin pahoja, ettei se enää käynnistynut. Hetken ajan mietin, lataisinko pelin laittomasti Pirate Baystä. Kun olen pelistä aikoinaan maksanut, en tuntisi tekeväni suurta rikosta lataamalla uuden kopion rikkoutuneen tilalle -- etenkin kun rikkoutuminen on tapahtunut sen vuoksi, ettei levystä voinut itse tehdä kopiota.

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys: pitäisikö pelin kestää ikuisesti? Vai onko hyväksyttävä, että sinällään immateriaalinen tuote voidaan sitoa tallennusalustaan kopiosuojauksilla, jotka keinotekoisesti lyhentävät pelin elinikää? Kukaan ei valita, että tavalliset kulutustavarat (nimensä mukaisesti) kuluvat käytössä, ja lopulta ne on ostettava uudelleen. Immateriaalisen tuotteen kohdalla asiakas odottaa, että hän voi tehdä tuotteesta kopion, ja näin venyttää sen käyttöikää lähes loputtomasti (ainakin niin pitkään kuin käyttöön tarvittavat laitteetkin toimivat).

Jos peli on kulutustavaraa ja tarkoitettukin hajoamaan, kauanko sen pitäisi kestää? Jos peli ei ole kulutustavara, onko asiakkaalla oikeus ladata netistä uusi kopio mikäli levyke on naarmuilla? Asiakas on maksanut nimenomaan sisällöstä, ei levystä. Voi ajatella, että polykarbonaatista valmistettu levy on pelkkä paketti, jolla peli kuljetetaan kaupasta kotiin.

Tällä kertaa onneksi vältyin hankalalta moraaliselta ongelmalta. Löysin netistä kaupan (Discshop.fi), jolla oli peliä vielä muutama kappale varastossa. Ja koska kyse oli jo vanhasta pelistä, hintakin oli hyvin kohtuullinen 9,95 euroa. Sen verran olin valmis maksamaan pelistä, jonka olin jo kertaalleen ostanut. Postikulujen jälkeen hinnaksi tuli 12,95 euroa ja levy oli kotona pari päivää myöhemmin.

Tällä päivityksellä peli toimii taas vuoden, pari. Sen jälkeen peliä tuskin saa enää mistään kaupasta, joten Pirate Bayn houkutus kasvaa yhä suuremmaksi. Mikäli ko. paikka on silloin enää olemassa.

15 kommenttia:

Jarmo kirjoitti...

Itselläni hajosi aikanaan Windowsin asennuslevy, ja soitto Microsoftille korjasi ongelman. Lähettivät sieltä postikulujen hinnalla parilla eurolla uuden levyn, jolla asennus onnistui.

Mahtaisiko peleissä toimia homma samalla tavalla?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Itselläni hajosi jokunen vuosi sitten Flight Simulatorin levy. Ilmeisen valmistusvirheen vuoksi levy hajosi aseman sisällä pieniksi paloiksi. Microsoft vaihtoi levyn uuteen, ilmeisesti tunsivat ongelman hyvin (ei kuitenkaan niin hyvin, että olisivat tiedottaneet siitä julkisesti).

Jos levy hajoaa valmistusvirheen vuoksi, se pitää ilman muuta korvata. Naarmut voidaan kuitenkin nähdä normaalina tuotteen kulumisena. Tässä onkin se kiinnostava kysymys: kauanko cd-levyn pitää kestää "normaalia" käyttöä? Onko levyllä jonkinlainen takuuaika?

Joka tapauksessa itselle tulee halvemmaksi ostaa uusi levy 9,95 euron hinnalla kuin alkaa kiistellä valmistajan kanssa monta vuotta vanhan levyn vaihtamisesta. Pelivalmistajat tulevat ja menevät, eikä ole varmaa onko firmaa enää olemassakaan.

Janne Pirinen kirjoitti...

Lasiliikkeistä saa Novus Plastic polishia, jolla hiomalla naarmut poistuvat.

Netistäkin saa:
http://www.novus.fi/tilaus.php
Numero kakkosen pitäisi tepsiä, samalla liemellä voit hiaista auton umpiot.

jaska kirjoitti...

Monista ohjelmista myydään selkeästi lisenssiä, jolloin asennusmedia on tosiaan vain pakkaus.

Audiosta taas saa luvallisesti tehdä itselleen kopion (niiden kopiosuojauksia kai ei pidetä vahvoina). Levyt toisaalta ovat teoksia myös fyysisen levyn ja kansien osalta.

Monen tuotteen kohdalla olisi kuitenkin selvennettävää.

Teemu kirjoitti...

Tässä esimerkki tapauksessasi tulee mielestäni esiin peli/levy/elokuva/tms. yhtiöiden asennedualismi noiden lisenssien suhteen. Myytävä tuote, esimerkiksi musiikkilevy, on tiukasti tuote siis niukka hyödyke, silloin kun se sopii levy yhtiölle. Näin esimerkiksi kun levy myydään kuluttajalle kopioestettynä. Sama plätty on kuitenkin lisenssi jos se myydään vaikkapa verkkokaupassa digitaalisessa muodossa. Käytännössä asiakas kuitenkin kokee kummassakin tapauksessa ostavansa nimenomaan musiikkia, ei tiedostoa tai kansikuvaa, koteloa tms.

Toinen esimerkki tällaisesta kahden ajattelumallin sekoittamisesta on vaikkapa dvd-levy. Elokuvaa ei saa kopioida ja se onkin pyritty estämään. Se on siis kulutushyödyke. Kuitenkin elokuvan alkuun esitetään 'lisenssiehdot', joissa kielletään lainaamasta levyä kaverille, eli ostamani levy onkin käyttölisenssi. Olenko siis ostanut lisenssin vai elokuvan?

Nettilataaja taas ajattelee koko lisenssi vai hyödyke asian juuri päin vastoin. Ostaessaan levyn, hän ajattelee sen olevan lisenssi levyn sisältöön, jolloin siitä saa tehdä kopioita omaan käyttöön. Jakaessaan sitä kavereilleen, hän ajattelee sen olevan kulutushyödyke, joka tosin ei käytössä kulu...

Anonyymi kirjoitti...

Kopiosuojaukset eivät ole mikään uusi ilmiö, niitä oli jo 1980-luvulla. Esimerkiksi minulla on Microprosen F-15 Strike Eagle 2 peli vuodelta 1989 ja se on 5,25" levykkeillä. Ohjekirjassa sanotaan että peli on kopiosuojattu ja pelin voi asentaa kiintolevylle mutta alkuperäisen levykkeen pitää olla asemassa peliä pelatessa. Tässä tapauksessa 20 vuotta vanhat levykkeet ovat edelleen toimivia. Oikein käsiteltynä cd-levyt kestävät kymmeniä vuosia mutta levykkeet saattavat hajota itsestään. On käsittämätöntä että levykkeistä ei voi tehdä varmuuskopioita vaikka levyke ei todellakaan ole kestävä tallennusväline.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kopiosuojaukset eivät ole mikään uusi ilmiö, niitä oli jo 1980-luvulla.

Niinpä: esimerkiksi Microsoft Wordin DOS-versiot olivat 1980-luvun puolivälissä kopiosuojattuja, samoin eräät muut sovellukset. Kyse ei ollut yksin peleistä.

Mutta saatko tosiaan suojatun pelin toimimaan vielä tämän päivän koneessa? Suojaukset olivat niin sidottuja laitealustaan, etteivät ne välttämättä toimineet edes 1,2 megatavun asemissa vaan ainoastaan 360 kt asemissa.

Itse en saanut vanhaa Flight Simulatoria käynnistymään tämän päivän pc:llä, vaikka vaihdoin siihen 5,25-tuumaisen aseman.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Lasiliikkeistä saa Novus Plastic polishia, jolla hiomalla naarmut poistuvat.

Tästä minulla ei olekaan kokemuksia. Sen sijaan olen kokeillut Disc Repair -nimistä tahnaa, jota myydään alan liikkeissä sekä Radial Disc Cleaning Kitiä, jossa on puhdistusaineen lisäksi pyöritettävä tela.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta saatko tosiaan suojatun pelin toimimaan vielä tämän päivän koneessa?

En saanut peliä toimimaan tämän päivän koneessa. Peli ei käynnisty ollenkaan aidossa dossissa eikä myöskään Dosboxilla. Levykkeet vaikuttivat kuitenkin ehjiltä koska tiedostot pystyi kopioimaan kovalevylle eikä virheilmoituksia tullut.

Anonyymi kirjoitti...

Yritin penkoa aikoinaan lukemaani vanhaa artikkelia siitä, kuinka naarmuuntuneita CD-levyjä voidaan "korjata" kaasuliekin avulla.

Eipä löytynyt tuota mielenkiintosta artikkelia.

Levyn korjaus kuitenkin meni muistini mukaan pääpiirteittäin näin, että sytyteään kaasuliekki kädessäpidettävään kaasupullon nokkaa, ja pidetään toisella kädellä CD-levyä kädessä niin, että levy ei ole suoraan osoittamssa liekkiin, ja sitten vinosta kulmasta "tohautetaan!" nopeasti vilauttamalla liekkiä CD:n pohjaan.

Näin kuulemma alkuaikojen CD:t parannettiin naarmujen aiheuttamista ongelmista - silloin kun CD-asema ei levyä lukenut.

Tarua vaiko totta. En ole koskaan itse metodia kokeillut.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kiinnostava aihe.

Omasta mielestäni suhteellisen uskomatonta, että kukaan ostaa saman pelin kahteen kertaan. Ei mahdu minun oikeuskäsitykseeni että näin pitäisi tehdä, siellä itse pelihän ei ole rikkoutunut, se on asennettu, ainoastaan pelin kannalta turhahko levy on vioittunut.

Itse ostan kyllä pelejä, mutta lataan niihin heti nocd-kräkit, että CD:tä/DVD:tä ei pidä turhaan pyörittää asemassa peliä aloitettaessa. Piratebay on hyvin tuttu, koska sieltä lataan TV-sarjoja. Sen laillisuus ja moraalisuus on sitten eri juttu, en viitsi siitä nyt kommentoida mutta sanotaanko näin että mielestäni se on aivan sama asia kuin musiikin nauhoittaminen radiosta.

Jok.tap. mielestäni nykylainsäädännön suurin ongelma on juuri tämä: minun tapani käyttää digitaalista mediaa on pelien osalta mainitsemani ja DVD-levyjen ja CD-levyjen osalta se, että rippaan kaikki CD:t heti oston jälkeen ja kiinnostavat ohjelmat (lastenelokuvat, muumit, usein katsottavat konserttivideot jne.) ja laitan ne verkkokovalevylle, josta sitten niitä voi helposti ilman alkuperäislevyä käyttää kodin (kieltämättä ehkä turhan) useilla eri tietokoneilla.

Tiedän, että tapani käyttää mediaa on "laiton". Suurin minua kokonaan "voiman pimeälle puolelle" houkutteleva (eli siis lopettamaan ostamiset ja imuttamaan kaiken) tekijä onkin se, että jos sattuisin tästä jotenkin joskus jäämään kiinni (siis maksamieni teosten rippaamisesta OMAAN käyttööni) niin olisin siis rikollinen ja kaiketi yhtä syyllinen kuin tavaraa netistä imuttavat ihmiset. Miksi siis yhä maksan näistä tuotteista, vaikka piraattituotteet ovat selvästi parempia (valmiiksi kräkättyjä, ei tympeitä DRM:iä tai mainoksia jne.)? Kaiketi sama syy miksi seison punaisten valojen edessä vaikkei autoa tule. Saas nähdä kauanko jaksan seistä vielä. Toivon että lainsäädäntö muuttuu ja sallii ihmisten käsitellä OSTAMIAAN asioita vapaasti vielä joskus. Naurettavaa verrata CD- tai DVD-levyä johonkin kengän kaltaiseen kulutustavaraan. Data ei vanhene, miksi meidän tulisi mediatalojen myyntilukejen pönkittämiseksi teeskennellä että se vanhenee? Olisiko siis sekin "oikein", jos mediatalot "parantaisivat" cd-valmistustapojaan siten, että ne kuluisivatkin nykyisen n. 10 vuoden sijaan "puhki" viiden vuoden päästä? (siis kovassa käytössä, näinhän se on)

PS. Suurin syy miksi en omista Bluray-levyjä tai Bluray-asemaa on muuten juuri se, että tiedän että niitä ei voi kopioida itselleen. Eikä useimpien tietokoneideni käyttöjärjestelmä (Linux) edes niitä toista ilman turhan suuria virityksiä (rippaaminen ensin jne.).

Anonyymi kirjoitti...

Itse ostan bluray-aseman vasta sitten kun joku "dvd-jon" murtaa ko. levyjen kopiosuojauksen niin kuin dvd:n kanssa kävi aikoinaan. Sitten ne toimivat linuxissakin. Siihen saakka Piratebay on hyvä ystäväni mitä hd-elokuvien ja drm-vapaan musiikin hankkimiseen tulee. Eikä siitä tule mitään että jos ostan kalliin bluray-levyn niin en voi edes varmuuskopioida sitä naarmuuntumisrisikin vuoksi.

Sisältöteollisuus sahaa omaa oksaansa kopiosuojauksillaan, ne haittaavat ainoastaan laillisten käyttäjien elämää, piraattien käyttäjiä ne eivät koske.

Samanlaista oman maton alta vetämistä on kaapelitv:n teräväpiirtokanavilla käyttöön otettava korttilinkitys joka tarkoittaa sitä että pc-tallentimia (esim. Reelbox), osaa full HD-televisioita ja tallentavia digibokseja ei voi enää käyttää kaapeliHD:n vastaanottamiseen koska linkitys ei niissä toimi. Jää nähtäväksi kuinka moni tilaaja irtisanoo sopimuksen siinä vaiheessa ja siirtyy Piratebayn käyttäjäksi kun tuo linkitys astuu voimaan. Itselläni ei luojankiitos ole edes kaapelitv:tä, ainostaan satelliittijärjestelmä josta näkyy teräväpiirtoa ilmaiseksi esim. Arte HD.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö olis ollut alunperin fiksua käyttää jotain cd-image ohjelmaa kuten Alchohol 52% tai daemon tools. Olis levy säästynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki cd-image- ohjelmat eivätä toimi kopiosuojattujen levyjen kanssa. Itse rippasin dvd-decrypterillä levyjä ja jotkut kopiosuojatut levyt kaatoivat ohjelman tai muuten bugittivat. Tosin joidenkin suojattujen levyjen rippaus onnistui hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

"Kaikki cd-image- ohjelmat eivätä toimi kopiosuojattujen levyjen kanssa. Itse rippasin dvd-decrypterillä levyjä ja jotkut kopiosuojatut levyt kaatoivat ohjelman tai muuten bugittivat. Tosin joidenkin suojattujen levyjen rippaus onnistui hyvin."

Oman kokemukseni perusteella imagen luonti riippuu täysin käytettävästä ohjelmasta, joten käytännössä kaikkien levyjen kopiointi imageksi onnistuu kyllä. Ja mahdolliset kopiosuojaukset on naurettavan helppo kiertää (esim. omalla securerom-palvelimella).

Website Security Test