keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Anteeksipyytäminen on vaikea laji

Politiikan konkari, kristillisdemokraattien entinen ja perussuomalaisten nykyinen kansanedustaja Toimi Kankaanniemi nousi viime viikolla otsikoihin asiattoman viestittelyn vuoksi. Viikon sairasloman päätteeksi edustaja julkaisi anteeksipyynnön blogissaan, jota ovat sen jälkeen analysoineet niin Helsingin Sanomat (retoriikan opettaja Severi Hämäri) kuin Iltasanomat (viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo).

Molemmat kehuvat epäsuorasti kirjoittajaa taitavaksi sanankäyttäjäksi. Itse olen toista mieltä. Yhden sanan lauseet ja epämääräinen, tunteisiin vetoava retoriikka noudattaa tuttua perussuomalaista linjaa, mutta se mikä sopii Timo Soinin plokiin, ei välttämättä sovi kansanedustajan anteeksipyyntöön. Samankokoinen lippalakki ei sovi melonille ja omenalle, vai miten se nyt oli?

Tai eihän tämä mikään anteeksipyyntö ole. Vetoamalla suomalaisen miehen tunteisiin ("Tunnustan. Kadun... En selittele. En puolustele. En syytä ketään. Tein virheitä.") kirjoittaja pikemminkin välttelee varsinaista anteeksipyyntöä ja antaa itsestään kuvan mattimeikäläisenä, joka haluaa vain unohtaa kaiken ja palata takaisin työhönsä.

Erikoisinta tekstissä on lause "Olin valvomaton ja harkitsematon". Kenen pitäisi valvoa poliitikkoa, joka on kunnostautunut lähinnä valvomalla muita? Miten kansanedustajana voi olla harkitsematon? Vastuun ottamisen sijaan kirjoittaja pikemminkin välttelee sitä.

Vähintään yhtä outo kohta on tilin tekeminen "vertikaalisesti ja horisontaalisesti" (lainausmerkit alkuperäisessä tekstissä). Lause poikkeaa täysin muun tekstin kansanomaisuudesta. Mitä kirjoittaja haluaa sanoa käyttämällä ilmaisua, jonka ei ole tarkoituskaan avautua lukijalle?

Kansanedustajana Kankaanniemi on joutunut tyypilliseen kriisiviestinnän tilanteeseen. Silloin klassinen viestintäohje on pyytää anteeksi ja kertoa kaikki -- myös se, mikä ei ole vielä paljastunut. Tämän Kankaanniemi jättää kokonaan tekemättä. Hän kirjoittaa vain, että "Määrää en tiedä. Yksikin on liikaa".

Niin on. Jos saarnaa perhearvojen puolesta, ei todellakaan ole sopivaa tehdä samalla asiattomia seksiehdotuksia naisille. Eikä se ole sopivaa muillekaan miehille, vaikkei Kankaanniemi olekaan ainoa tällä tavalla toimiva poliitikko.

Tietääkseni Kankaanniemi on tehnyt härskejä ehdotuksia naisille lähes koko uransa ajan, joten kyse ei ole yksittäisestä lipsahduksesta eikä vanhenevan miehen kyvyttömyydestä viestintään kuolemanpelon lähestyessä (Mikael Jungnerin yksi teoria Facebookissa). Jotta anteeksipyyntö olisi aito ja kirjoittaja voisi odottaa armoa, hänen pitäisi paljastaa itse kaikki.

Autetaan siis poliitikkoa mäessä ja ryhdytään tuumasta toimeen. Aito anteeksipyyntö voisi näyttää tältä:

"Arvoisat äänestäjäni,

olen syvästi pahoillani aiheuttamastani kohusta ja siitä, että olen pettänyt luottamuksenne. Olen esiintynyt julkisuudessa perhearvojen puolesta ja kuitenkin jo XX vuoden ajan tehnyt sopimattomia ehdotuksia naisille.

Syynä tähän on... [perustelu, jonka vain henkilö itse tietää, oma mielikuvitukseni ei riitä]. Pyydän anteeksi kaikilta naisilta, joita ehdotukseni ovat loukanneet, ja lupaan, ettei sopimaton käytökseni enää toistu.

Teidän tuellanne jatkan työtäni eduskunnassa tasa-arvon, perheen ja Suomen puolesta parhaan kykyni mukaan."

No, eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Minulta meni tähän koko kirjoitukseen vajaat puoli tuntia. Enkä ole edes poliitikko.

tiistai 26. toukokuuta 2015

OneCoinin Ruja Ignatova tietää luottamuksen arvon

OneCoinin keulahahmo Ruja Ignatova esiintyi toissa viikolla Dubain tilaisuudessa kannattajiensa edessä. Videoita tilaisuudesta tihkuu nyt Youtubeen. Yksi niistä käsittelee Onecoinin auditointia ja löytyy osoitteella https://www.youtube.com/watch?v=iqiZPxGI0hQ:

Ruja Ignatova puhuu luottamuksesta.
Heti videon alussa Ruja Ignatova hehkuttaa luottamuksen merkitystä:

"...and to make people trust us. We all know it's a very bad world outside. So many people making promises. So many people lying, so many people doing things and not delivering."

Nähdäkseni Ignatova tietää, mistä puhuu, sillä netistä löytyvän verkkolehden uutinen vuodelta 2012 mainitsee Ruja Ignatovan ja hänen isänsä hieman toisenlaisessa yhteydessä:

"Gusswerk haluaa rahansa takaisin"
Saksantaitoiset voivat lukea tekstin alkuperäiseltä sivulta, itse siteeraan vain Google Translaten englanninkielistä käännöstä: "in front of the home of Plamen Ignatov to the ex-CEO, who has led the company together with his daughter Dr. Ruja Ignatova into bankruptcy, a request for payment in the amount of one million euros to hand over"

Ilmeisesti tällaiset pikkuseikat eivät Bulgariassa estä valintaa vuoden liikenaiseksi.

Ja mitä Ignatova sitten Dubaissa lupasi luottamuksen vahvistamiseksi?

"So what we did... we hired an auditor to audit our blockchain."

Youtube-videossa korostetaan, että OneCoin on ainoa auditoitu kryptovaluutta. Se ei ole mikään ihme, koska avoimeen tekniikkaan ja julkiseen lohkoketjuun perustuvia valuuttoja (kuten Bitcoin) ei tarvitse auditoida. Ne ovat kaikkien nähtävissä ja itse tutkittavissa.

Talvella luvattiin, että auditoinnin tekisi Ernst & Young -tasoinen tunnettu tilintarkastusfirma. Nyt asialle on laitettu kansainväliseen ketjuun kuuluva paikallinen yritys, jonka edustaja videolla vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Missä tarkastusraportti on luettavissa? Mitä se varsinaisesti kertoo?

Ilta-Sanomat kirjoitti eilen KRP:n selvittelevän yhä OneCoinia. Jutussa kummastellaan samaa kuin minäkin: miksi yhtiö muka myy koulutuspaketteja, kun kaupan todellinen kohde on virtuaalivaluutta?

Maajohtajan titteliä käyttävä Tommi Vuorinen pelaa upporikasta tai rutiköyhää. "Olen pannut itseni likoon. Parin vuoden kuluttua minä olen joko narri tai sankari", hän sanoo tekstin lopussa. Sinänsä positiivista on, että kaikkien anonyymien kannattajien joukosta löytyy yksi, joka uskaltaa panna itsensä likoon.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Teemu Selänteellä huono pelisilmä

Teemu Selänne osoitti huonoa pelisilmää kyseenalaistaessaan Twitterissä apulaisoikeusasiamiehen työn ja ammattitaidon. Tietenkin Selänne kannattaa huippu-urheilijoiden erityiskohtelun jatkamista, mutta kirjoitus osoittaa menestyneen urheilijan erkaantuneen kovin kauas arjesta.

Lupaavat urheilijat voivat suorittaa kevennetyn varusmiespalvelun, josta voi selvitä 66 päivän sotilaskoulutuksella.

"Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä onko armeijassa paikan päällä 65 vai 365 päivää vaan sillä, että opit ne jutut, jotka sinun tarvitsee oppia ja haluat ylpeydellä olla osa suomalaista maanpuolustusta", Selänne kirjoittaa.

Ovatko siis tavalliset varusmiehet tyhmiä, kun he joutuvat käyttämään samaan koulutukseen puolet enemmän aikaa?

Entä ne, joilta kuluu armeijassa koko vuosi? Tai siviilipalvelusmiehet? Apulaisoikeusmiehen tehtäviin kuuluu valvoa, kohdellaanko kansalaisia samanarvoisesti, joten tässä hän on aivan oikean epäkohdan jäljillä.

Selänteen perustelut eivät vakuuta. "Nyt puhutaan kuitenkin joukosta, jonka oikea elämäntyö ja unelma on tulla ammattiurheilijaksi", hän kirjoittaa.

Entäs ne kaikki muut, joilla on unelmia? Huippuluokan muusikolle vuoden tai puolenkin katkos harjoitteluun voi olla kohtalokas. Eri alojen lupaukset joutuvat lykkäämään työ- tai opiskelupaikan vastaanottamista intin vuoksi -- eihän sekään ole kohtuullista.

Muiden huippu-urheilijoiden ohella Selänteen kantaa ovat puolustaneet alan toimittajat, kuten Janne Oivio ja Jari Porttila. Ilmeisesti taustalla on vanha ajatus urheilun kansaa ylevöittävästä vaikutuksesta. Mutta ajat ovat muuttumassa, eivätkä urheilijat ole nuorten ainoita esikuvia.

Suomi tarvitsee nyt nuoria yrittäjiä. Startupit ovat tämän päivän urheilulajeja ja niiden perustajat sankareita. Hyvä niin, sillä yrittäjät tuovat Suomeen työpaikkoja ja rahaa kun taas huippu-urheilijat hyödyttävät lähinnä itseään. Mitä järkeä on tukea sitä, että huippukiekkoilijat pääsevät mahdollisimman nopeasti rahakkaille NHL-jäille ja maksamaan verojaan USA:han?

Urheilijoiden erityiskohtelua perustellaan sillä, että heidän uransa on niin lyhyt. Varsinkin bisneksessä tilaisuus (window of opportunity) voi olla vielä lyhyempi. Jos lupaava yrittäjä, nörtti tai peliohjelmoija joutuu tuhlaamaan puoli vuotta armeijassa, se voi maksaa hänelle miljoonia ja Suomelle satoja työpaikkoja.

Kysytään vaikka Jaakko Rytsölältä, jonka pörssiomistus suli vuoden 2001 kesällä käsiin armeija-aikana, koska mies ei ehtinyt seurata markkinoita ja alan kehitystä.

Ura huipulla voi olla lyhyt, mutta niin se on monella muullakin alalla. Ei yhden uran loppuminen merkitse kaiken loppumista. Kai uuden ammatin hankkiminen onnistuu urheilijalta siinä missä rivikansalaiseltakin?

Urheilijat ovat olleet aikamme papistoa, jotka saavat erikoiskohtelua mediassa ja taloudessa. He ovat ainoita, joiden jättituloja tai veropakolaisuutta ei edes paheksuta. Menestynyt yrittäjä on muiden mielestä riistäjä, mutta kiekkoilija tai golfaaja on ikään kuin itse ansainnut miljoonansa.

Myös urheilijoiden toilailuja kohdellaan mediassa lempeästi, sillä pojat ovat poikia. Vain urheilusta voi syntyä Matti Nykäsen kaltaisia (anti)sankareita. Poliitikkojen, asiantuntijoiden tai johtajien mokailut tuomitaan aivan eri tavalla.

Kohun takana on Selännettä suurempi ongelma. Fakta on, että vaikka asevelvollisuusarmeijaa perustellaan sen edullisuudella, nuorten 6-12 kuukauden aika pois työelämästä ja opiskelusta tulee maalle erittäin kalliiksi -- niin yksilö- kuin valtiotasollakin.

Ilmaista lounasta ei ole, ei myöskään armeijaa. Vaikkei siellä palkkaa maksettaisikaan.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Bitcoin arkipäiväistyy

Olen seurannut Bitcoinia parin vuoden ajan. Aiheen ympärillä on riittänyt monenlaisia uutisia ja valuutan kurssi on vaihdellut rajusti. Tuhannen euron huippukurssista on pudottu runsaan 200 euron tasolle, mille arvo näyttää vakiintuneen.

Bitcoinin dollarikurssi kahden vuoden ajalta.
Kurssikehitystä tärkeämpi tieto on rahansiirtojen lukumäärä. Se on koko kahden vuoden ajan ollut tasaisessa kasvussa.

Bitcoin-rahansiirtojen määrä kahden vuoden ajalta.
Graafi kertoo bitcoinin käytön lisääntyvän koko ajan.

Yksi osoitus virtuaalivaluutan arkipäiväistymisestä ovat automaatit, joista voi ostaa bitcoineja tai käänteisesti vaihtaa bitcoineja oikeaksi rahaksi. Tällöin bitcoin toimii kuten mikä tahansa ulkomaanvaluutta.

Esimerkiksi Espoon Innopoli 2:n aulassa on jo jonkin aikaa ollut automaatti, johon syötetyt setelit vaihtuvat bitcoineiksi ja siirtyvät käyttäjän ilmoittamaan lompakkoon.

Automaatissa voi vaihtaa seteleitä bitcoineiksi.
Muut Suomen automaatit löytyvät tästä listasta. Tällä hetkellä ainoa kaksisuuntainen automaatti (rahat bitcoineiksi, bitcoinit rahaksi) löytyy Helsingin Kampin ostoskeskuksesta. Kovin usein rahaa ei kannata vaihtaa, sillä automaatti ottaa viiden prosentin vaihtopalkkion.

Oikeita kauppoja, joissa voi maksaa bitcoineilla, tulee koko ajan lisää. Nettisivuilla rahansiirrot käyvät vielä helpommin, esimerkiksi Edward Snowdenin tukirahastoon voi lahjoittaa osoitteella 1snowqQP5VmZgU47i5AWwz9fsgHQg94Fa.

Virtuaalista rahaa saa myös konkreettisina kolikkoina. Esimerkiksi puolen bitcoinin (arvo noin 100 euroa) kolikko näyttää tältä:

Puolen bitcoinin kolikko.
Tässä yhteydessä "kolikko" on hieman harhaanjohtava käsite. Rahan varsinainen arvo on sen kääntöpuolella olevassa hologrammitarrassa. Kun tarra avataan nähdään osoite, jolla kolikon rahamäärä saadaan käyttöön. Tarran avaamisen myötä itse kolikko menettää arvonsa.

Ratkaiseva tekijä bitcoinin käytettävyydelle ovat sitä tukevat älypuhelinten lompakko-ohjelmat. Uudet versiot ovat helppokäyttöisiä ja kehittyneitä.

Bitcoin-lompakko-ohjelma Android-puhelimessa.
Bitcoinin kannalta keskeinen tekijä on hajautettu lohkoketju, joka mahdollistaa virtuaalisen rahan lisäksi muitakin sovelluksia. Esimerkiksi saksalainen ascribe hyödyntää ideaa sähköisten sisältöjen omistajuuden todistamiseen. Teoksista lasketut tiivisteet voidaan tallentaa lohkoketjuun, joka takaa niiden aitouden ja muuttamattomuuden, ja tätä kautta tekijä pystyy todistamaan oikeutensa teokseen.

Bitcoinin vanavedessä on syntynyt joukko muita virtuaalivaluuttoja, mutta ne ovat jääneet marginaaliin. Niitä voi louhia tietokoneella, mutta omia lompakko-ohjelmia, automaatteja tai kauppoja ei ole.

Bitcoinin varjolla ratsastava Onecoin on oma lukunsa. Jos rahan aitouden ja siirtojen peruuttamattomuuden takaava lohkoketju on yhden yhtiön hallussa, koko virtuaalivaluutan idea ja uskottavuus romahtaa -- muista tekijöistä puhumattakaan.

Lisäys 18.5.2015: Jos haluat lahjoittaa rahaa bitconeina, näytä tätä kuvaa lompakko-ohjelmalle:
tai käytä osoitetta 18XdRN46UvrHtteFyMejND7af5CBUe5A1o. Näppärää. 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Miksi juuri TVkaista on syytettyjen penkillä?

TVkaistan oikeudenkäynti on saanut monet ihmettelemään, miksi syytettyjen penkillä on juuri TVkaista eivätkä esimerkiksi Soneran tai Elisan vastaavat palvelut.

Syitä on useita. Ensimmäinen niistä liittyy historiaan.

TVkaista perustettiin vuonna 2006 ja sen palvelu käynnistyi seuraavana vuonna. Samoihin aikoihin myös Saunalahti esitteli oman Saunavisio-palvelunsa (uutinen 13.6.2007: Saunalahti esittelee nettiin tallentavan digiboksin). Vaikka Saunalahti oli jo tuolloin osa Elisaa, kahden kaveruksen TVkaista sai enemmän julkisuutta ja sitä alettiin pitää pilvitallennuksen edelläkävijänä. Lisäksi TVkaista myi palvelua kaikille kiinnostuneille, kun taas Saunavisio rajoittui operaattorin omiin asiakkaisiin.

Todennäköisesti isot operaattorit pelkäsivät, että vaikka pilvitallennuksen juridinen asema oli epäselvä, TVkaista kaappaisi markkinat itselleen. Ne halusivat mukaan markkinoille ja käynnistivät omat palvelunsa.

Toinen syy on siinä, että TVkaista on koko ajan tarjonnut kaksi ominaisuutta, joita oikeudenhaltijat pitävät erityisen laittomina: katselun Suomen rajojen ulkopuolelta sekä kaikkien kanavien automaattisen tallentamisen. Ensimmäinen rikkoo alueellisia esitysoikeuksia, joista tv-kanavat ovat maksaneet -- jälkimmäistä TTVK pitää merkkinä lähetystoiminnasta. Isojen operaattorien palveluissa tallennettavat ohjelmat valitaan yksi kerrallaan, jolloin toiminta muistuttaa enemmän tallentavaa digiboksia. Ne myös rajoittavat käytön alueelle, jolle ohjelman esitysoikeudet on ostettu.

Kolmas tekijä on TVkaistan väite siitä, että jokaisella asiakkaalla olisi oma tallennuslaite (TVkaista kasvattaa digiboksivuoren, Digitoday 18.2.2008). TVkaista tilasi jopa Kauppakamarin tavarantarkastajalta lausunnon konehuoneesta, joka lähes vuosi myöhemmin suoritetussa poliisitutkinnassa osoittautui lavastukseksi. Viime viikolla oikeudenkäynnissä toimitusjohtaja väitti, että konesali oli tekninen kokeilu, joka ei johtanut mihinkään. Selitys ei tunnu uskottavalta, sillä yksinkertaisia kytkimiä (hubeja) ei voi hyvällä tahdollakaan rinnastaa tallentimiin.

Jotain vaikuttanee sekin, ettei TVkaista poistanut palvelustaan kiisteltyjä toimintoja vaan on päinvastoin laajentanut toimintaansa perustamalla uusia palvelimia ja siirtänyt toimintansa tuntemattomalle taholle, jotta viranomaiset eivät voi puuttua siihen. Poliisitutkinnan jälkeen toimitusjohtaja katosi, mikä lykkäsi oikeudenkäyntiä näihin päiviin asti. Toimitusjohtaja ei vieläkään suostu paljastamaan, kenelle hän väittämänsä mukaan myi palvelun. Mitään dokumentteja siitä, että kauppa todella tehtiin, ei ole.

Viimeksi mainitut asiat ovat tapahtuneet vasta tutkintapyynnön jälkeen, joten ne eivät ole vaikuttaneet itse tutkintapyynnön jättämiseen.

TVkaista on ostanut oikeudellisia palveluita Turre Legalin Herkko Hietaselta, joka on itsekin jutussa syytettynä (melko kevein perustein, IMHO), oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla (kokonaissumma on suurempi, mutta sisältää läpilaskutusta ulkomaisille tahoille). Elisan, Soneran ja muiden operaattorien käytössä on joukko omia juristeja, joten juridista voimaa löytyy runsaasti. Tässä suhteessa TVkaista on ollut TTVK:lle helppo kohde.

TTVK:n mielestä kaikki Suomen noin 20 pilvitallennuspalvelua toimivat laittomasti, koska vuosi sitten alkaneet sopimusneuvottelut ovat yhä kesken. On luultavaa, että TVkaista-jutun päätös tulee vaikuttamaan neuvotteluihin ja ellei sopimukseen päästä, TTVK:n tähtäimessä ovat seuraavaksi kaikki muutkin pilvitallentajat.

Mutta jonkun on oltava ensimmäinen. Tässä tapauksessa se on TVkaista.

Seuraamme kiinnostuneena miten asiassa käy.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kun äänimäärä ei vastaa vaalitulosta

Entä jos vaaleissa jokin puolue saisi 7,9 % äänistä ja sillä kahdeksan paikkaa. Kilpaileva puolue saisi 4,7 % äänistä mutta peräti 56 paikkaa.

Tämän täytyy olla esimerkki sähköisen äänestyksen vaaroista! Joku on varmaan hakkeroinut tuloksen. Olisi kannattanut pitäytyä vanhassa lippuäänestyksessä.

Paitsi että tulos on viime viikon Iso-Britannian vaaleista ja saatu aivan perinteisellä tavalla. Konservatiivit saivat 36,9 % äänistä (331 paikkaa), työväenpuolue 30,4 % (232 paikkaa), Skotlannin itsenäisyyspuolue 4,7 % äänistä (56 paikkaa) ja liberaalidemokraatit 7,9 % äänistä (vain 8 paikkaa).

Tuloksen taustalla on  brittiläinen vaalitapa, joka suosii suuria puolueita. Periaate on samanlainen kuin USA:ssa, jossa republikaanien George W. Bush valittiin vuonna 2000 presidentiksi, vaikka demokraattien Al Gore sai yli puoli miljoonaa ääntä enemmän.

Suomessakin vaaliliitot voivat vääristää tulosta niin, että vähemmän ääniä saanut valitaan.

Tällaiset lopputulokset saavat kysymään, miten demokraattinen ja oikeudenmukainen perinteinen lippuäänestys on -- kuvastaako se aidosti kansan tahtoa?

Tätäkin näkökulmaa on hyvä miettiä kun väitetään sähköisen äänestyksen mahdollistavan tuloksen vääristämisen. Miten voi vääristää sellaista, joka ei alunperinkään ole oikein?

torstai 7. toukokuuta 2015

Pyramidihuijaus ja Wincapitan opetukset

Hesari kertoi maaliskuussa Ville Rantalan tekeillä olevasta väitöskirjasta, joka käsittelee pyramidihuijauksia.

Väitöskirja kumoaa uskomuksen siitä, että pyramidi rakentuisi hierarkkisesti. Ainakin Wincapitan tapauksessa leviäminen muistutti enemmän sukupuolitautia: pari prosenttia jäsenistä värväsi puolet sijoittajista. "Tartunta" ei leviä henkilöltä toiselle influenssan tavoin vaan pieni aktiivisten joukko tartuttaa suuren määrän muita.

Hankin aikoinaan Wincapitan esitutkintamateriaalin. Sen lehteily auttaa ymmärtämään, miksi pyramidihuijaukset toimivat ja saavat kysymään, onko noista ajoista opittu mitään. Todennäköisesti ei.

Valtaosa poliisin kuulustelemista henkilöistä oli 50-60-vuotiaita miehiä. Sijoitetut summat vaihtelivat muutamasta tuhannesta jopa kahteensataantuhanteen. Yleisimmät panokset olivat 15 000-25 000 euron luokkaa. Isoja rahoja, joita nuorilla ei olisi sijoitettavaksi asti. Toisaalta luulisi, että kypsään ikään ehtineenä osaisi olla jo varovainen.

Silmiinpistävän moni ilmoitti ammatikseen yrittäjä, vaikka juuri heidän luulisi tunnistavan taloudelliset riskit. Tai ehkä juuri riskin tiedostaminen sai heidät innostumaan jälleen yhdestä sijoituksesta. Pelaaminen ja yrittäminen liittyvät jollain tavalla yhteen.

Yrittäjien lisäksi joukossa oli mm. siivooja, mehiläishoitaja, taikuri, fyysikko, ekonomi, lääkäri, diplomi-insinööri ja filosofian maisteri. Halu rikastua ei katso ammattia eikä pyramidiin lähtemistä voi selittää ainakaan koulutuksen puutteella.

Kuulustelupöytäkirjojen lukeminen avaa Wincapitaan sijoittaneiden optimismia.

Alussa puhuttiin jopa 100-200 prosentin tuotoista, mutta kuin olin itse sijoittanut niin seuratessani tuottoja, niin silloin puhutiin jo 400-600 prosentin tuotoista. Itse Wincapita ei luvannut mitään tuottoja, vaan keskustelin R. kanssa ja hänen kertoma historia klubin toiminnasta jo vuosien ajan. Riskejä en oikein ymmärtynyt olevan ollenkaan ja ekonomin koulutustaustaan nähden pidin täysin mahdollisena emo prosentit. (M.K.)

On yleistä, että sijoittajalle vihjataan suurista voitoista, mutta ei mitään takeita ei anneta:

Minulle tuottoa ei luvattu mutta WinCapitan nettisivuilla kerrottiin vuosituoton olleen n. 400 prosentin luokkaa. Tuotto-odotukset tuntuivat epärealistisilta mutta halusin uskoa siihen, että kyseinen tuotto olisi mahdollista. (M.A.)

Mitään lupauksia ei annettu, mutta tuottoennusteita kyllä esiintyi. Ko. ennusteet näkyivät sivuilla puolen vuoden jaksoissa. Jossakin vaiheessa ennusteet osoittivat jopa 400 %:n tuottoja, mutta ennusteet ikään kuin "elivät" koko jakson ajan. Ko. ennusteisiin liittyen kuitenkin aina todettiin, että ne eivät ole tae toteutuvasta tuotosta. (A.T.)

Tässä vaiheessa totean, että jäin pois vakituisesta työstäni vuoden -08 alussa ikään kuin vapaaherraksi luottaen Wincapitasta tulevaisuudessa mahdollisesti realisoituviin tuottoihin. Kun Wincapitan sitten yllättäen sulki sivunsa maaliskuussa -08, se vei talouteni pohjan. (A.T.)

Entä miten sijoittajat olivat varmistaneet, ettei kyseessä ole laiton pyramidipeli:

Toiminnassa mukana olleet ja koulutustilaisuuksien kouluttajat vakuuttivat nimenomaan, ettei kyseessä ollut pyramidipeli tai huijaus. Voittoja oli kerrotun mukaan maksettu enemmän, kuin uutta rahaa oli tullut sisään. Mitään dokumenttia tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty. (P.A.)

Saamani tiedon mukaan uskoin, että kyseessä ei ole pyramidipeli tai pyramidihuijaus. Asiaa en ole mitenkään varmistanut. (A.M.)

Olin vakaasti siinä käsityksessä että kyseessä ei ole pyramidi peli, koska sponsori sai jäsenensä tuotosta 20 %, mutta sponsorin ylämies ei sitä enää saanut. (J.M.)

En millään, mutta sinällään systeemi informoi vakuuttavasti ettei kysymyksessä ollut mainittu pyramiidipeli. Mikäli olisin asian sellaiseksi mieltänyt, olisin lopettanut välittömästi sijoitustoimintani sivustoilla. (T.T.)

Kun Wincapitasta sitten alkoi tulla varoittavia uutisia ja poliisitutkinta käynnistyi, osa sijoittajista huolestui ainakin vähän, mutta halusi silti uskoa median ja poliisin olevan väärässä:

Muistan tämän hyvin. Tästä lähtien Wincapita sai ns. kirosanaluonteen julkisuudessa. Capitalaiset pitivät kuitenkin melko hyvin yhtä ja jos meitä provosoitiin, niin provosoimme myös takaisin. Henkilökohtaisesti en siis pitänyt Laihon lausuntoa todenmukaisena. Tähän ei mielestäni ollut minkäänlaisia todisteita. Puhe oli tuolloin ulkopuolisille suljetusta toiminnasta ja Laihon lausunto oli mielestäni yleistettyä olettamusta. (O.K.)

Olen seurannut sitä alusta lähtien. Olen tietoinen lehdissä annetusta väärästä informaatiosta. Lehdet kirjoittavat ainoastaan negatiivisesti asiasta. On outoa kun virkamies voi valehdella ja väittää syylliseksi kun ei ole todettu syylliseksi. Ei se vaikuttanut toimintaani sponsorina. (I.K.)

Jotain juttua oli, mutta pitikö se paikkansa vai ei ja oliko kyseessä mikään pyramidi, niin pidin sitä hyvin epätodennäköisenä. (T.M.)

Ei vaikuttanut mitenkään. En pitänyt sitä tietoa mitenkään luotettavana. (M.S.)

En uskonut ko. tiedotukseen, joten jatkoin toimintaa ja mm. sponsoroin uusia jäseniä. Se piiri, jonka kanssa asioin klubin asioissa, ei uskonut toiminnan lainvastaisuuteen. (E.T.)


Jos toiminta olisi ollut rikollista, siihen olisi pitänyt puuttua sen edellyttämällä vakavuudella Arpajais- ja asehallintoyksikön toimesta. Ja koska klubin toiminta jatkui häiriöittä tästä lausunnosta huolimatta, se tuki käsitystäni klubin toiminnan laillisuudesta. Mitään tutkintaa tai selvitystä ei tuolloin käynnistetty. Viranomaisten toimimattomuus asiassa tuolloin lisäsi luottamustani klubiin. Tästä syystä se ei vaikuttanut toimintaani sponsorina. (K.T.)

Tulevien "sijoittajien" kannattaa muistaa, että Wincapitassa uusia jäseniä värvänneiden asema muuttui tutkinnan edetessä rikoksen uhrista rikoksesta epäillyksi.

Mihin hyvässä uskossa sijoittaneiden rahat sitten päätyivät? Ns. vyölaukkumiehenä tunnettu Martiskainen kertoi asiasta rehellisesti:

Taloudellinen tilanteeni on nyt heikko. Olen tosin viettänyt viimeiset 3 vuotta hyvin ylellistä elämää. Kysyttäessä mikä tämän ylellisen elämän on mahdollistanut, vastaan että Wincapitasta on tullut jonkin verran tuottojakin. Kysyttäessä miksi tilanne on nyt heikentynyt, vastaan että tulot Wincapitasta ovat loppuneet ja rahamaailmassa kokematon ihminen osaa tuhlata enemmän kuin sitä tulee. Olen matkustellut, asunut hienoissa hotelleissa ja pelannut kasinoissa. Lisäksi olen tarjonnut kavereille mm. viinaa.

Martiskainen oli valmistunut Joensuun yliopistolta matematiikan filosofian maisteriksi vuonna 2000. Hän oli toiminut mm. opettajana, lomittajana, painokonetyöntekijänä ja hampurilaisten pyörittäjänä.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää Martiskaisen omiin sanoihin (kuulustelupöytäkirjan s. 1659):

Tässä yhteydessä haluan korostaa, että olen tehnyt emo tiedotustoimintaa tuon hetkisten tietojeni perusteella. Tuolloin uskoin, että jakamani tieto oli todellista ja oikeaa. Nyt jälkeenpäin kadun ja olen todella pahoillani, koska tämä asia on aiheuttanut monelle ihmiselle surua ja murhetta.

Lisäys 11.5.2015 Timo Martiskainen: tuomio vuoden 2015 alussa oli Savon Sanomien mukaan 1,5 vuotta vankeutta (ehdollisena) ja 1,4 miljoonan euron rikoshyödyn takaisinmaksu.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Konesali kuntoon, Gordon Ramsay!

TVkaistan oikeudenkäynnissä oli tänään kiinnostava päivä. Syyttäjän kirjallisten todisteiden jälkeen salissa näytettiin poliisin esitutkinnassa kuvaama video, jossa TVkaistan johtokaksikko esittelee konesaliaan.

Espoon Kilossa sijainnut konesali oli kuin suoraan Gordon Ramsayn tv-ohjelmasta: laitteistot oli kasattu leveään hyllykköön, missä ne lähes peittyivät sinisten ja punaisten johtospagettien alle. Konesalin katosta roikkui kaapeleita, lattialla oli tyhjiä pahvilaatikoita ja nurkassa kasa asentamattomia laitepurkkeja.

TVkaistan mukaan hyllykön laitteet olivat henkilökohtaisia tallentimia, mutta videolta kävi ilmi, että ne olivat yksinkertaisia kytkimiä -- yksi ethernet-piuha sisään ja viisi ulos. Asennukset oli kaikesta päätellen tehty kiireellä ja kotikutoisesti. Kytkimiä oli satoja ja niistä lähtevät muuntajat oli vedetty ala- ja ylähyllyille. Virransyöttö oli järjestetty suurella määrällä jatkojohtoja, jotka oli ketjutettu peräkkäin.

Hyllykön päässä ketju loppui viimeiseen sähköjohtoon -- jonka pää lojui lattialla. Hyllyn laitteistoon ei tullut sähköä eikä tietoverkkoyhteyttä. Vaikka laitteet olivat pimeitä ja ilman nettiä, palvelu tuntui toimivan normaalisti.

TVkaistan kaksi johtajaa eivät osanneet videolla selittää asiaa. Toinen kieltäytyi vastaamasta osaan kysymyksistä, toinen arveli että konesalissa oli jokin ohituskytkentä.

Kun konesali toimii ilman sähköä eikä yrityksen johto osaa kameran edessä kertoa, miten se on mahdollista, vaikutelma on varsin absurdi. Ja hyvin gordonramsaymäinen.

Syyttäjän näkemyksen mukaan poliisille esitelty konesali oli pelkkä kulissi, jolla TVkaista yritti osoittaa, että jokaisella asiakkaalla on todellakin oma, henkilökohtainen tallennuslaite. Tässä suhteessa sali tekikin tehtävänsä: TVkaistan toimeksiannosta paikalla aiemmin käynyt tavarantarkastaja totesi raportissaan konesalin olevan kunnossa ja toiminnassa.

Tallentimilla on jutussa keskeinen merkitys, sillä niiden piti tehdä tv-ohjelmien tallentamisesta henkilökohtaista kopiointia. Tämä käy ilmi mm. Helsingin Sanomien jutusta 16.2.2008, jossa TVkaistan toimitusjohtaja Fredrik Husberg perustelee palvelun laillisuutta:

"Jokainen asiakas saa oman henkilökohtaisen tallentimen ja hän voi itse päättää, mitä sille tallentaa", Husberg kuvaa. Asiakkaiden kuukausimaksut koostuvat tallentimien osamaksueristä ja niiden säilytystilan vuokrasta.

"Päätöksen siitä, mitä tallennetaan, tekee asiakas itse." Hänen mielestään jokaisen asiakkaan omille tallentimilleen tekemät tallenteet ovat juridisesti samanlaista ohjelmien kopiointia omaan käyttöön, kuin mitä tavallisillakin kovalevytallentimilla ja videonauhureilla saa tehdä.

TVkaistan tiedotteen mukaan asiakas pystyi jopa lunastamaan tallentimensa itselleen lopettaessaan palvelun käytön. Tallentimen "säilytyssopimuksen" päättymisestä asiakkaalta perittiin 240 euron toimenpidemaksu kattamaan laitteen irrottaminen, pakkaaminen ja lähettäminen. Laitteen lunastaminen heti olisi maksanut 555 euroa.

Tiettävästi vain yksi asiakas -- Kopioston henkilökuntaan kuuluva -- halusi laitteen, mutta sitä ei koskaan toimitettu. Onneksi niin, sillä 240 euron maksu enintään 30 euron arvoisesta kytkimestä olisi ollut kohtuuton.

Lopulta TVkaistan johtaja myönsi videolla, ettei varsinaisia tallentimia ole. Hän kutsui ethernet-kytkimiä tallentimiksi, koska ne "toteuttavat signaalin kopiointifunktiota" jossa "signaali vain kierrätetään kytkinten kautta, jotta voidaan sanoa kopioinnin tapahtuvan erillisissä laitteissa". Varsinainen tallennus tapahtui konesalin nurkassa olevien pc-koneiden levylle.

Johtaja selitti myös, että kytkimessä on muistia, johon videon datavirta tallentuu noin sekunniksi. Se on tietenkin puppua. Kytkin ei voi pidätellä signaalia sekunnin tuhannesosaa pidempään, muutenhan kytkimeen liitettyjen laitteiden toiminta kärsisi.

Videon jälkeen asianosaisilla oli tilaisuus kommentoida juuri nähtyä, mutta kenelläkään ei ollut sanottavaa.

Ehkä lisävalaistusta asiaan saadaan vastaajien henkilökohtaisten kuulemisten yhteydessä.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ääni katosi vaaleissa - tämäkö turvallista?

Vaalien yhteydessä on tapana kysyä, milloin meillä siirrytään sähköiseen äänestykseen. Viro on tässäkin edelläkävijänä. Siellä on äänestetty sähköisesti jo monissa vaaleissa eikä pelättyjä tietoturvauhkia ole havaittu.

Totta on, ettei sähköistä äänestystä saada täysin turvalliseksi. Yksi ääni per henkilö yhdistettynä vaalisalaisuuteen on mahdoton yhtälö. Lisäksi on vielä riski palvelunestohyökkäyksestä, teknisistä virheistä ja muista ongelmista. Niistä samoista, joista kärsimme joka päivä muissa tietojärjestelmissä.

Mutta miten luotettava perinteinen lippuäänestys mahtaa olla? Pidämme sitä täysin turvallisena, mutta onko kyse samasta ongelmasta kuin sähköisessä äänestyksessä: vaalisalaisuus estää tarkistamasta, onko tulokset laskettu oikein.

Yleensä ehdokkaiden äänimäärä on riittävän suuri peittämään mahdolliset virheet tai huijaukset. Joskus tulee harvinainen poikkeus. Kun alueella vain yksi henkilö äänestää ehdokasta (hän itse), äänen katoaminen paljastuu. Jos äänestäjiä olisi ollut kaksi, kumpikin luulisi oman äänensä olleen se ainoa. Suuremmista määristä puhumattakaan.

Ylen uutinen kertoo kommunistisen työväenpuolueen Eero Häkkilästä, joka ei saanut vaalipiiristä yhtään ääntä -- ei edes sitä, jonka hän itse antoi. Ääni hävisi jonnekin, eikä sitä löydy edes hylättyjen äänten joukosta.

Voi olla, että ehdokas numero 57 kirjoitti seiskan niin epäselvästi, että ääni meni numerolle 51. Tai sitten lipuke vain katosi prosessissa jonnekin, tahallaan tai tahattomasti.

Olipa syy mikä tahansa se saa meidät kysymään, miten luotettavia lippuäänestykset ovat. Kuinka monen muun ääni hävisi tai ohjautui väärälle ehdokkaalle?

Häkkilän äänen katoamista kompensoi se, että toisen miehen nimissä äänestettiin kahdesti. Kaikkea voi näköjään sattua.

Onko vanhanaikainen lippuäänestys sittenkään turvallisempi kuin netissä tai älypuhelimella äänestäminen? Vai onko kyse vain siitä, että lippuäänestyksen oikeellisuuden varmistaminen on täysin mahdotonta.

Lisäys 28.4.2015: Kyse ei enää ole ehdokkaan omasta äänestä. Ylen mukaan jo kolme henkilöä on kertonut äänestäneensä Häkkilää, joka ei kuitenkaan saanut yhtään ääntä. Asiasta on tehty rikosilmoitus. Kiinnostavaa nähdä, löytyykö asialle selitystä.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

KRP alkaa selvittää Onecoinin laillisuutta

Tänään tulleen uutisen mukaan Onecoinin laillisuus on annettu KRP:n selvitettäväksi. Hesarin uutisen mukaan varsinaista esitutkintaa ei ole vielä aloitettu, joten KRP päättää itse miten asiassa edetään.

Uutisen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Olen helmikuusta lähtien kummastellut Onecoinin markkinointia, vihjailua nopeasta rikastumisesta sekä tämän virtuaalivaluutan takana olevaa tekniikkaa. Kritiikkini on saanut monet verkostoon liittyneet vastahyökkäykseen, mikä käy ilmi mm. blogikirjoitukseni yli 600 kommentista.

Helmikuun jälkeen ei ole ilmennyt mitään uutta. Onecoin-verkoston jäsenmäärä kasvaa, mutta niin kauan kuin virtuaalivaluuttaa ei voi oikeasti käyttää missään, kyse on pelkistä lupauksista. Niitä ei voi todistaa oikeiksi eikä vääriksi.

Virtuaalivaluutan "louhinta" muka yhtiön omilla supertietokoneilla sekä lupaukset koodin avaamisesta ja Onecoinin "vapauttamisesta" herättävät kuitenkin vahvoja epäilyjä. Olen lähettänyt niistä tarkentavia kysymyksiä Suomen maajohtajan kautta, mutta en ole saanut vielä vastauksia.

Talvella luvattiin, että Onecoin-järjestelmä ja sen takana oleva yhtiö tullaan auditoimaan Ernst & Young -tasoisen konsulttiyhtiön toimesta. Viikko sitten kerrottiin, että auditoijaksi on valittu bulgarialainen Semper Fortis Ltd, jolla on toimistot Sofiassa ja Kosovon Pristinassa. Toimisto on osa Morison International -ketjua. Ei ihan Ernst & Youngin tasoa.

Faktaa Onecoinista on vähän, mutta keskeisin niistä on tämä: yhtiö ilmoittaa, ettei se myy virtuaalirahaa vaan koulutuspaketteja, joiden hinnat ovat 100-5000 euroa. Kieltämällä osuutensa rahabisneksessä se välttää eri maiden rahoitustarkastusten muodollisuudet. Jokainen voi itse vetää johtopäätökset asiasta.

Tietojeni mukaan koulutuspaketti liikkuu yleisellä tasolla eikä sen ole tarkoituskaan olla tuhansien eurojen arvoinen. Todellinen kaupan kohde ovat optiot louhittuihin virtuaalikolikkoihin. Toiminta, jossa rahaa siirretään vähäarvoista hyödykettä vastaan, on tyypillisesti pyramidipeliä tai jotain muuta huijausta.

Ja huijaus näyttää toimivan. Kävin kuuntelemassa markkinointi-illan, missä maajohtaja kertoi erään henkilön ostaneen peräti 120 kappaletta Tycoon-koulutuspaketteja eli sijoittaneen Onecoiniin 600 000 (todellista) euroa.

Blogini kommenteissa moni anonyymi kirjoittaja vetosi siihen, ettei poliisi ole alkanut tutkia asiaa. Nyt on. Sen ei sinällään tarvitse merkitä mitään -- esitutkinta tehdään vain sen selvittämiseksi, onko asiassa syytä epäillä lainvastaista toimintaa.

Oli tutkinnan tulos mikä tahansa, viimeistään nyt jokaisen rahojaan Onecoiniin sijoittaneen kannattaisi miettiä, onko valmis häviämään kaiken ja käymään läpi mahdollisen oikeuskäsittelyn.

Kiinnostavaa nähdä, miten yhtiö itse tiedottaa asiasta. Onecoinin "virallinen" suomalainen sivu on www.onecoin-finland.com, toinen sivusto on www.tulevaisuudenmaksuvaluutta.com.
Website Security Test