torstai 16. toukokuuta 2019

Moby Dick ja Google Translator eivät korvaa kääntäjää

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vuonna 1851 ilmestynyt Moby Dick nauttii Yhdysvalloissa lähes samaa asemaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Suomessa. Moby Dick on kuitenkin jenkkiklassikko, johon koulussa tutustuaan, vaikka siinä on hulppeat 600+ sivua ja kirjan valaanpyyntiaihe tuntuu kovin vanhentuneelta. Kirjan merkitystä kuvastaa Wikipedia-artikkeli, joka on pitkä kuin nälkävuosi.

En ole lukenut tätä klassikkoa, joten mikäpä minä olen sanomaan. Sen tiedän, että tarina kertoo valkoista kaskelottia maanisesti jahtaavasta kapteeni Ahabista, joka vie laivansa ja miehistönsä tuhoon saadakseen haluamansa. Vain kirjan kertojaminä jää henkiin, ja hän aloittaa kirjan kuuluisalla avausrepliikillä "Call me Ishmail".

Herman Melville ei koskaan nähnyt kirjansa menestystä. Se floppasi pahasti ja teoksen arvo tunnustettiin vasta 1900-luvulla. Kirja on paitsi polveileva seikkailutarina ja valaanpyynnin ajankuva, myös vertauskuvallinen kertomus elämän tarkoituksen etsimisestä. Sitä on verrattu jopa Shakespearen tuotantoon.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin Twitterissä Anssi Tapion viestin. Hän oli tilannut Moby Dickin suomennetun laitoksen Adlibris-kirjakaupasta ja saanut täyttä kuraa: kirjan, joka oli kaikesta päätellen "käännetty" suomeksi Google Translatorilla.

Kävin itsekin tilaamassa kirjan (22,90 euroa + 2,90 toimituskulut), mutta nettipalaute oli ilmeisesti mennyt perille ja Adlibris peruutti jo maksamani tilauksen. Tapio myi kuitenkin oman kappaleensa minulle, jolloin pääsin tutustumaan lähemmin tähän kirjalliseen raiskaukseen.

Ja totta se on -- jo tekstin alku panee lukijalle jauhot suuhun ja nostaa huimauksen pintaan:
Soita minulle ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - älä pidä mielessä, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä maailman vesipitoisen osan. Se on tapa, jolla voin ajaa pois pernasta ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; kun se on kostea, drizzly marraskuu sieluni; aina kun löydän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja, ja tuon jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hypossi saa sellaisen ylemmän käden, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tarkoituksellisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hattuja pois - sitten otan sen, että minulla on korkea aika päästä mereen heti kuten voin.
Eihän tällaista roskaa voi lukea!
Tyrmäävä aloitus - ja loppu on sitä samaa.
Ilmeisesti Google Translator on parantunut sitten tämän julkaisun, sillä nykyinen versio kääntää kirjan alun hieman eri tavalla:
Soita minulle Ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - koskaan miettimään, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä vesipitoisen maailmanosan. Se on tapa, jolla minun täytyy ajaa perna ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; aina kun se on kostea, drizzly marraskuussa sieluni; aina kun pidän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja ja kasvatan jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hyppyni saavat niin ylhäältä käsin, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tietoisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hatut pois - otan sen huomioon, että on aika ottaa merelle mahdollisimman pian kuten voin.
Alkuperäinen englanninkielinen Moby Dick löytyy netistä Gutenberg-projektin sivulta. Siinä teksti menee näin:
Call me Ishmael. Some years ago—never mind how long precisely—having little or no money in my purse, and nothing particular to interest me on shore, I thought I would sail about a little and see the watery part of the world. It is a way I have of driving off the spleen and regulating the circulation. Whenever I find myself growing grim about the mouth; whenever it is a damp, drizzly November in my soul; whenever I find myself involuntarily pausing before coffin warehouses, and bringing up the rear of every funeral I meet; and especially whenever my hypos get such an upper hand of me, that it requires a strong moral principle to prevent me from deliberately stepping into the street, and methodically knocking people’s hats off—then, I account it high time to get to sea as soon as I can.
Suomenkielisissä versioissa on pieniä eroja, mutta teksti ei ole yhtään ymmärrettävämpää. Jostain syystä drizzly jää kääntämättä, vaikka yksittäisenä sanana Translator osaa helposti kääntää sen sanaksi tihkuinen.

Tähän pitäisi nyt laittaa pätkä oikeasta suomenkielisestä käännöksestä, mutta en löytänyt kirjaa Helsingin keskuskirjasto Oodista, en Akateemisesta kirjakaupasta enkä Elisa Kirjasta. Helmet-palvelun perusteella kirjasta on pääkaupunkiseudun kirjastossa useampia kappaleita, mutta kaikki olivat lainassa.

Vaikka Translator kääntää suuria maailmankieliä (espanja, saksa, ranska, englanti) toisiinsa hyvin, sen suomen kielen taito on asiatekstissäkin puutteellinen ja kaunokirjallisuudessa kerrassaan kehno. Tekoälystä huolimatta kääntäjät saavat siis pitää työnsä vielä jatkossakin.

Mollusca Press esittää: vain kirjan ja tekijän nimet ovat oikein. 
Adlibriksen myymä "kirja" on mielenkiintoinen. Sen nimenä on vain VALAS, mikä oli myös alkuperäisen laitoksen englanninkielinen nimi. Moby Dick otettiin käyttöön markkinointisyistä vasta myöhemmin. "Kirjan" alkulehdillä ei mainita kääntäjää, ei painovuotta, ei edes kustantajaa - ei kerrassaan mitään. "Kirjassa" ei ole edes sivunumeroita.

Takakannesta löytyy sentään ISBN-numero 9788734992648. Google-haku löytää kirjan vielä Book Depositorystä ja antaa ymmärtää, että samalla tavalla tuotettuja kirjoja on muitakin (Dickens Joululaulu, Wells Aikakone sekä Orczy Punainen pimpernel). Moby Dickin julkaisupäiväksi ilmoitetaan 5.1.2019 ja kustantajaksi Mollusca press. Nilviäistä tarkoittava latinankielinen sana kuvaakin kustantajan toimintaa erinomaisesti!

Mutta palataan vielä siihen käännökseen. Maailmankirjat-sivulta löytyy lainaus oikeasta suomennoksesta:
Ahab kumartui selvittämään sitä ja sai sen taas juoksemaan, mutta ohitse sujahtava lenkki tarttui hänen kaulaansa, ja Ahab sinkoutui veneestä ennen kuin miehet ehtivät huomata mitään, yhtä ääneti kuin turkkilaisen mykän narulla kuristama uhri. Seuraavassa hetkessä köysi oli juossut saavista loppuun ja sen pään painava silmäpujos heitti yhden soutajista kumoon, iskeytyi veteen ja katosi syvyyksiin.
"Kirjassa" kyseinen kohta menee näin:
Ahab kumartui selvittämään sen; hän selvitti sen; mutta lentävä vuoro sai hänet kaulan ympärille ja äänettömästi, kun turkki mykistää uhrinsa, hänet ammuttiin pois veneestä, mutta miehistö tiesi, että hän oli poissa. Seuraavana päivänä köyden loppupään raskas silmukka lensi karkeasta tyhjästä ammeesta, pudotti hevosen, ja hymyili mereen, kadonnut sen syvyyksiin.
Mitäpä tuohon enää lisäämään! Mutta jos jollakin on oikea suomennos, voisi naputella kommentteihin alun oikeasta kirjasta.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Onecoin sulkee jäsentensä suut

Rujan veljen pidätys Yhdysvalloissa on aiheuttanut säpinää suomalaisissa onecoinisteissa. Ex-maajohtaja Tommi Vuorinen saa tehdä hartiavoimin töitä selittääkseen tapahtumat parhain päin vielä jäljellä oleville jäsenille.

Varmuuden vuoksi Vuorinen poistaa kaikki kriittiset kirjoitukset Onecoinin suomalaisesta Facebook-ryhmästä (vain jäsenille) ja uhkaa niitä, jotka aikovat puhua medialle tai poliisille, Onecoin-tilin jäädyttämisellä.

Jäsenyys verkostossa, mahdolliset rikossyytteet ja veropetokset sekä tilin sulkemisuhka, joka sammuttaisi viimeisenkin toivon saada rahojaan koskaan takaisin, sulkevat uhrien suut tehokkaasti.

Joitakin uhreja on huijattu vuosien ajan ilman, että viranomaiset ovat millään tavalla puuttuneet asiaan. Se on hämmästyttävää, enkä olisi helmikuussa 2015 osannut kuvitellakaan, että kuvio sinnittelee yhä vain uusien lupausten varassa vielä neljä vuotta myöhemmin.

Kerään edelleen aineistoa ja uhrien kokemuksia. Voit kertoa tarinasi vaikka sähköpostilla. Kaikki yhteydenpidot pysyvät luottamuksellisina.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut! Kävin läpi vanhoja kommentteja ja löysin mm. osuvaa nimimerkkiä Ponzitiivari käyttäneen henkilön kirjoituksen 6.11.2015 klo 17.07:

Myynnin ammattilaisena olen sitä mieltä ja usein työssäni myös sen todennut, että suomalaisissa on joukko ihmisiä joiden elämää hallitsee suuri skeptisyys, pessimismi sekä negatiivisuuden kautta asioihin suhtautuminen. 

Jos olet oikeasssa ikiaikaisen härmäläisen skeptisyytesi sekä toistaiseksi vielä mustamaalaukseksi luokittelemani Blogisi kanssa. LUPAAN että tulevana Onecoin sijoittajana tulen 2-4 vuoden kuluttua kirjoittamaan tänne suuret kiitokset sinulle että säästit monien ihmisten "lomakassan". 

MUTTA jos olet väärässä niin LUPAAN että sijoitan osan Onecoineistani aukeaman kokoiseen palstaan helsingin sanomissa jossa käsittelen tätä blogiasi, sekä sitä kuinka paljon haaveita ja asioita ihmisiltä jäi toteutumatta sinunkaltaisen jarrumiehen toimesta.

Skeptistä loppuvuotta ja antoisia mustamaalaushetkiä vuodelle 2016 Petteri.

Nimim. Ponzitiivari

Kirjoittaja lupasi palata asiaan 2-4 vuoden kuluttua ja kiittää suomalaisten uhrien rahojen pelastamisesta. Toinen vaihtoehto oli aukeaman kokoinen kirjoitus Helsingin Sanomissa, missä allekirjoittanutta olisi syytetty suomalaisten haaveiden romuttamisesta.

Olisiko nyt sopiva hetki kirjoitukseen, Ponzitiivari? Jos julkinen sanoista vastaaminen tuntuu pahalta, voit lähestyä minua suoraan ja kertoa tarinasi, luottamuksellisesti tietenkin.

Ja no hard feelings, pääasia että ainakin joidenkin suomalaisten uhrien rahat säästyivät.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Rasistista ja vihapuhujasta kansanedustajaksi - mitä tapaus Hussein al-Taee kertoo

Hussein al-Taee on joutunut somekohun silmään. Tai ei, kyse ei ole somekohusta vaan laajasta, jopa kansainvälisestä mediakohusta. Ja toisin kuin somekohuissa yleensä, tällä kertaa uhri saa syyttää vain itseään. Valehdeltuaan kysyjille, ettei ole kirjoittanut vanhoja rasistisia ja herjaavia tekstejä, hän joutui lopulta (viestintäkonsulttien avustuksella?), sopivasti vaalien jälkeen, tekemään täyskäännöksen ja myöntämään kirjoitukset aidoiksi.

Olisi helppoa yhtyä mukaan pilkkaajien kuoroon. Hussein sanoo, ettei tunnista itseään vanhoista kirjoituksista. Entä tunnistaako hän itsensä siitä valehtelijasta, joka vielä viikko takaperin väitti syytöksiä vääriksi?

Muita lyöjiä löytyy ihan tarpeeksi, joten tarkastelen asiaa muista näkökulmista. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin CMI teki pahan virheen, kun se asettui suojelemaan työntekijäänsä ja uskoi sokeasti tämän version tapahtumista. Virheen CMI teki myös siinä, että se palkkasi al-Taeen rauhansovittelijaksi selvittämättä miehen taustoja ja some-kirjoittelua. Ehkä työnantaja ei saisi niin tehdä, mutta kansainvälinen ura ja asema vaatii joskus oikomaan mutkia. Nyt myös CMI:n oma maine on uhattuna.

Toinen opetus on siinä, että al-Taee melkein onnistui luistamaan vanhoista mielipiteistään. Oli kaiketi sattumaa, että joku oli ottanut vanhoja tekstejä talteen ja toimitti ne medialle henkilön lähdettyä mukaan politiikkaan. Jos al-Taee olisi tyytynyt tv-kommentaattorin ja rauhanvälittäjän rooliin, vanhat hölmöydet olisivat painuneet unholaan.

Tai ei niin kovin vanhat. Husseinin viittaukset illuminaatiin, Israelin ja Isisin rinnastaminen, saudikuninkaan herjaaminen ym. näyttävät olevan alle 10 vuoden takaa. Hussein on ollut ne kirjoittaessaan 27-28-vuotias, ei siis mikään teiniangstinen koulupoika.

Väitetään, ettei netti unohda mitään, ja että vanhat hölmöydet palaavat aina kummittelemaan. Se ei selvästikään pidä paikkaansa. Tässäkin tapauksessa menneisyyden haamut olivat vähällä unohtua. Kuka tietää, monellako muulla nykyisellä vaikuttajalla on takanaan vihainen ja rasistinen historia? Mutta onko sillä edes väliä, jos kukaan ei huomaa? Joko asenteet ovat aidosti muuttuneet tai sitten ne pystyy pitämään omana tietonaan niin, etteivät ne haitaa työtä.

Jos Hussein olisi ollut tavallinen suomalaismies, olisiko hänestä tullut samanlaista julkkista? Media halusi tehdä al-Taeesta esimerkin, miten irakilainen pakolainen voi menestyä Suomessa. Ulkonäköään myöten al-Taee soveltui median lemmikiksi, jolloin toimittajien oma kriittisyys unohtui.

Viimeinen asia saa itseni aidosti mietteliääksi. Olen tähän asti ohittanut sosiaalisen median vihapuheviestit ja kuitannut mielessäni niiden kirjoittajat hölmöiksi. Monet viestit tihkuvat patoutunutta vihaa, tyytymättömyyttä ja humalatilaa. Mutta ovatko niiden kirjoittajat yksinomaan pahoja ihmisiä?

Ehkä tuomioni on ollut liian jyrkkä. Jos al-Taee pärjäsi vain muutama vuosi purkaustensa jälkeen televisiossa, kansainvälisessä tehtävässä ja pääsi lopulta eduskuntaan asti -- edes myöntämättä ja katumatta viestejään ajoissa -- niin eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tulevaisuuden vaikuttaja nykyisten vihaviestien takaa tulevaisuudessa paljastuu.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Yle, näytä esimerkkiä! (Ilmastonmuutos)

Yle on ottanut tehtäväkseen kasvattaa suomalaisia ilmastotietoisuuteen. Tuskin on iltaa, jolloin jossain Ylen ohjelmassa ei muistutettaisi ilmastonmuutoksen uhkasta ja kannustettaisi pieniin ilmastotekoihin: vähemmän autoilua, vähemmän lihansyöntiä, vähemmän lentomatkailua. Jokaisen meistä pitää tehdä osuutemme! Vaikka Suomi on pieni maa, meidän pitää toimia esimerkkinä muille. Välillä ilmaston mukaan ymppääminen saa erikoisia piirteitä tai tuottaa kummallisia tutkimuksia ("samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa", Yle 24.4.2019).

Miten olisi, Yle, jos näyttäisitte itse esimerkkiä ja eläisitte kuten opetatte?

Ensimmäisenä tulee mieleen urheilu-uutiset. Tuskin on ilmaston kannalta haitallisempaa ja muutenkaan turhempaa lajia kuin ralliautoilu (voiko sitä edes urheiluksi kutsua?). Autoja huoltojoukkoineen lennätetään kaukaisiin maihin ajamaan kilpaa yleisillä teillä. Touhussa ei ole mitään järkeä. Autot kiitävät eksoottisissa maisemissa pölyä lennättäen ja hullunrohkeita katsojia väistellen. Argentiinassa näkyi tielle päässyt koira, jonka auto hädin tuskin ehti väistää.

Äskettäin Yle lähetti toimittajansa seuraamaan Meksikon rallia, viikonloppuna oli Argentiinan rallin vuoro. Jos oikein näin, toimittaja oli lentänyt myös Argentiinaan haastattelemaan suomalaiskuljettajia. Ralliuutisista ei totisesti ole puutetta.

Onko tällainen toiminta linjassa Ylen ilmastouutisoinnin kanssa? Entä jos Yle näyttäisi esimerkkiä maailman uutistoimituksille ja lopettaisi toimittajiensa lähettämisen kaukaisiin maihin?

Ralli olisi sopiva laji aloittaa. Aluksi uutisoinnin voisi hoitaa kansainvälisen kuvamateriaalin pohjalta, myöhemmin riittäisi tulosten kertominen, lopulta koko lajin saisi unohtaa. Eihän meillä uutisoida enää kukkotappeluista eikä härkätaisteluistakaan. Aika ja arvot ovat ajaneet niistä ohi.

Moni kokee ahdistuvansa suomalaisen median ilmastouutisoinnista, eikä mikään ihme. Näitä ihmisiä kehotan katsomaan illan urheilu-uutiset. Siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä, mitä tulee matkailuun tai co2-päästöihin. On kisoja, eksoottisia harjoittelupaikkoja, suomalaisia kisaturisteja ja ihailevia juttuja ultrajuoksijasta, joka egoilee itsensä voittamista Chilen autiomaassa ja etelämantereella.

Näin räikeä kaksoisstandardi ärsyttää katsojia ja saa monet kääntämään selkänsä koko ilmastonmuutoksen uhkalle. Mitä jos Yle alkaisi elää kuten se opettaa meitä katsojia? Ole se muutos, jonka haluat muissakin nähdä.

Kaksoisstandardi ei tietenkään rajoitu Yleen. Kaupallisissa medioissa pistää silmään urheilun lisäksi eksoottisten matkailujuttujen ja -mainosten määrä. Kaupalliset mediat elävät kuitenkin mainostuloista, toisin kuin Yle. Siksi Yle voisi olla se esikuva, jota se haluaa meidän suomalaisten olevan.

Ylellä olisi suorastaan velvollisuus toimia ilmastouutisoinnin pioneerina, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Ilmastopaniikki ja sen hoito-opas

Toimittaja Matti Virtanen julkaisi maaliskuussa kirjan Ilmastopaniikki ja antoi sille kuvaavan alaotsikon: hoito-opas. Koska aihe on herkkä enkä ole asiantuntija, en lähde arvioimaan ilmaston lämpenemistä sinänsä. Virtasen kirja on kuitenkin mainio, sillä se antaa erilaisen näkökulman nykyiseen ilmastovouhotukseen ja siihen paniikkiin, johon meitä suomalaisia yllytetään.

Ilmastopaniikki, hoito-opas suomalaiselle lukijalle.
Paniikista ei ole koskaan hyötyä, ei liioin hätiköidyistä toimista. Mitä tahansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdäänkin, sen täytyy olla rationaalista ja perusteltua. Arjen pienet teot eivät paljon auta, eivät edes koko Suomen isot teot.

Tiedemiehet ovat liki yksimielisiä siitä, että ilmasto lämpenee. Kehityksen nopeus ja ihmisen osuus nousussa on paljon mutkikkaampia asioita. Virtanen on haastatellut lukuisia tukijoita niin Suomesta kuin lähimaistakin, joiden mielestä ihmisen vaikutusta on liioiteltu, eikä tulevaa lämpenemistä osata ennustaa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu usko maailman loppumiseen. Pelkoa on helppo lisätä ja näin mediavallan aikana se on myös taloudellisesti houkuttelevaa. Onkin huvittavaa katsoa Youtubesta, miten kasvihuoneilmiötä pelättiin jo 1984. Siinä luvattiin maailmalle "synkää tulevaisuutta", koska kasvihuoneilmiön vuoksi suurkaupungit hukkuvat ja miljoonat ihmiset kuolevat. Sadassa vuodessa lämpötila nousee viisi astetta, napa-alueilla vieläkin enemmän. Vaikutukset alkavat näkyä jo 1980-luvulla eikä mitään ole tehtävissä. Uutinen menisi täydestä vielä näin 35 vuotta myöhemmin.

Virtasen argumentti on ylittämätön: miten ilmastomallit voisivat ennustaa tulevaa kehitystä, kun ne eivät pysty ennustamaan edes aikaa taaksepäin? Keskiajan lämmin kausi (980-1250) jätti talvet lumettomiksi Keski-Suomea myöten. Pieni jääkausi (1450-1850) kylmensi ilmaa ja katovuodet 1695-1697 aiheuttivat Suomessa suurta nälänhätää. Puhumattakaan jääkaudesta (päättyi noin 11 000 vuotta sitten), jolloin Suomen peitti parin kilometrin jääkerros. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty selittämään, mistä tällaiset vaihtelut johtuvat.

Toimittajataustansa nojalla Virtanen kritisoi voimakkaasti medioita, joiden asenne ilmastonmuutokseen on voimakkaan alarmistinen. Erityisesti Yle julkaisee toistuvasti juttuja ilmastonmuutoksen uhkaavuudesta (ja heti perään glorifioivia juttuja turismin tai urheilun nimissä maailmaa kiertävistä suomalaisista). Maikkarin uutisten mukaan ilmastonmuutos lisää lapsiavioliittoja ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa ja CNN pelottelee syntyvyyden laskulla. On vaikea löytää aihetta, johon ilmastonmuutos ei median mukaan vaikuttaisi kielteisesti.

Hesarin käyttämä professori väitti löytäneensä kirjasta kymmenittäin vääristäviä tai virheellisiä väittämiä. Niitä ei tietääkseni vieläkään ole yksilöity. Jos virheitä on, niitä ei voi laittaa Virtasen piikkiin, koska hän lähinnä siteeraa ja haastattelee alan tunnettuja tutkijoita. Tässä on kirjan sekä vahvuus että heikkous: se ei yritä selittää ilmastonmuutosta pois eikä kieltää kehitystä, vaan osoittaa millaisia epävarmuuksia nykyisiin tieteellisiin teorioihin liittyy. Tämä tekee kirjasta toisaalta hieman sekavan, mutta toisaalta erityisen kiinnostavan.

Luonnontieteissä havaintoja voidaan tulkita monella tavalla. Jos keksitään ideoita, jotka sopivat paremmin havaintoihin ja ennustavat paremmin tulevaisuutta, teoriaa on korjattava. Tästä on tuore esimerkki Hesarin jutussa, jossa kerrottiin tutkijoiden havainneen aivosolujen uusiutuvan jopa 97-vuotiailla. Tähän asti on ajateltu, etteivät aivosolut enää lisäänny aikuisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusi tutkimus kyseenalaistaa käsityksen. Varmoja ei silti olla: "...on kiistanalaista, missä määrin uusia soluja syntyy aivoissa. Eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi aivonäytteiden säilömistavasta johtuen".

Jos ihmisen, jonka solut voidaan asettaa mikroskoopin alle ja kokeet toistaa rajattoman monta kertaa, tutkiminen on näin vaikeaa, mitä sitten onkaan koko maapallon kaltaisen järjestelmän mallintaminen teorioiksi? Tieteen on oltava nöyrä. Media ei ole.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet toimittaja Matti Virtasen asiantuntemuksen ilmastoasioista. Hän on opiskellut maantiedettä yliopistossa ja lähtökohtaisesti paremmin perillä teorioista kuin 90 % arvostelijoista. Kirjassa Virtanen ei yritä selittää asioita itse, vaan antaa puheenvuoron valtavirrasta poikkeaville tutkijoille.

Itse kyseenalaistaisin ne nuoret kansalaisjärjestöjen henkilöt, jotka esiintyvät esim. WWF:n ja Fingon virallisina "ilmastoasiantuntijoina" ja osallistuvat siinä roolissa Ylen tv-ohjelmien keskusteluihin. He ovat lukeneet IPCC:n raportit ja käyneet ilmastokokouksissa, mutta antaako se tarvittavan pätevyyden?

Tutkijat ja tiedemiehet kehittävät koko ajan uusia malleja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi. Mittausdataa on muokattu jälkikäteen. Keskiajan lämmin kausi oli joidenkin mielestä globaali, toisten mielestä euroopanlaajuinen ilmiö. Jos näin tärkeistä kysymyksistä ei ole tieteellistä varmuutta, kaikki havainnot ja johtopäätökset voidaan kyseenalaistaa loputtomasti.

Siksi tarvitaan maalaisjärkeä paniikin sijaan. Maailma ei lopu ilmastonmuutokseen ja Suomella on läheisempiäkin ongelmia. Jokaisen tulee kantaa vastuu ympäristöstä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä kehityksessä ilmastonmuutos on vain yksi osa.

Kielen osalta kirja on huolellista työtä ja sujuvaa tekstiä on ilo lukea. Alun vuosiluku on lipsahtanut 2018 puolelle, mikä on inhimillistä, koska kyseinen kohta on kirjoitettu alkuvuodesta 2019. Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään, mikä yli 400-sivuisessa teoksessa on poikkeuksellista. Lopun liitteissä on tosin pari lipsahdusta.

PS. Suosittelen katsomaan Suomalainen ilmastotodellisuus -luentopäivän, jonka tiivistelmä on Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=V310FslxVfg. Siitä saa hyvän kuvan ilmastodatan tulkinnasta ja ennustamisen vaikeudesta.

PS 2: Vihdoinkin suoraa puhetta ilmastonmuutoksesta! Aamulattesta luopumisella ei ole merkitystä, toimet pitää kohdistaa sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Kyytiä saavat niin tiedostavan eliitin joogaretriitit kuin Hesarin omat matkailumainokset (rohkea veto lehdeltä, muuten). "Maailman rikkain kymmenen prosenttia tuottaa puolet kasvihuonekaasuista. Jos heidän päästönsä laskisivat edes keskimääräisen eurooppalaisen tasolle, niin globaaleista päästöistä kolmasosa poistuisi saman tien" ja "Ihmiskunnalla on ilmastonmuutoksen lisäksi käsissä koko joukko toisiinsa kytkeytyviä kestävyyshaasteita. Kaikkien juurisyy on liiallinen kulutus. Tällä hetkellä pahinta on, että elonkirjo supistuu supistumistaan ja ravinnekierron epätasapaino pahenee." -- kyse ei todellakaan ole pelkistä CO2-arvoista. Mutta miksi tämä Hesarin juttu on auto-osastolla? https://www.hs.fi/autot/art-2000006082762.html

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutos - miksi ette panikoi?

Helsingissä 6.4.2019 järjestetty marssi ilmastonmuutosta vastaan oli vaikuttava näky. Tuhannet ihmiset vaativat nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Osa kehotti suoraan kansalaisia panikoimaan, koska tilanne on niin vakava.

Miksi ette panikoi?
Tuhansien ihmisten kulkue vaikutti varmasti kansanedustajiin ja vaalitulokseen, jossa eduskuntaan valittiin 17 vihreää naista. Liikkeellä ovat selvästi isot voimat. Asiaa ei ole turhaan verrattu uskontoon.

Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".

Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.

Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?

"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.

Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.

Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.

Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.

Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.

Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.

Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.

Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?
Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.
Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia
Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz
Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård
Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius
Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.
Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.
Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?
Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.
Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille
Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.
Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.
Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"
"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)