keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Ilmastopaniikki ja sen hoito-opas

Toimittaja Matti Virtanen julkaisi maaliskuussa kirjan Ilmastopaniikki ja antoi sille kuvaavan alaotsikon: hoito-opas. Koska aihe on herkkä enkä ole asiantuntija, en lähde arvioimaan ilmaston lämpenemistä sinänsä. Virtasen kirja on kuitenkin mainio, sillä se antaa erilaisen näkökulman nykyiseen ilmastovouhotukseen ja siihen paniikkiin, johon meitä suomalaisia yllytetään.

Ilmastopaniikki, hoito-opas suomalaiselle lukijalle.
Paniikista ei ole koskaan hyötyä, ei liioin hätiköidyistä toimista. Mitä tahansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdäänkin, sen täytyy olla rationaalista ja perusteltua. Arjen pienet teot eivät paljon auta, eivät edes koko Suomen isot teot.

Tiedemiehet ovat liki yksimielisiä siitä, että ilmasto lämpenee. Kehityksen nopeus ja ihmisen osuus nousussa on paljon mutkikkaampi asia. Virtanen on haastatellut lukuisia tukijoita niin Suomesta kuin lähimaistakin, joiden mielestä ihmisen vaikutusta on liioiteltu, eikä todellista lämpenemistä osata ennustaa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu usko maailman loppumiseen. Pelkoa on helppo lisätä ja näin mediavallan aikana se on myös taloudellisesti houkuttelevaa. Onkin huvittavaa katsoa Youtubesta, miten kasvihuoneilmiötä pelättiin jo 1984. Siinä luvattiin maailmalle "synkää tulevaisuutta", koska kasvihuoneilmiön vuoksi suurkaupungit hukkuvat ja miljoonat ihmiset kuolevat. Sadassa vuodessa lämpötila nousee viisi astetta, napa-alueilla vieläkin enemmän. Vaikutukset alkavat näkyä jo 1980-luvulla eikä mitään ole tehtävissä.

Virtasen argumentti on ylittämätön: miten ilmastomallit voisivat ennustaa tulevaa kehitystä, kun ne eivät pysty ennustamaan edes aikaa taaksepäin? Keskiajan lämmin kausi (980-1250) jätti talvet lumettomiksi Keski-Suomea myöten. Pieni jääkausi (1450-1850) kylmensi ilmaa ja katovuodet 1695-1697 aiheuttivat Suomessakin suurta nälänhätää. Puhumattakaan jääkaudesta (päättyi noin 11 000 vuotta sitten), jolloin Suomen peitti parin kilometrin jääkerros. Ilmastomallit eivät pysty selittämään, mistä tällaiset vaihtelut johtuvat.

Toimittajataustansa nojalla Virtanen kritisoi voimakkaasti medioita, joiden asenne ilmastonmuutokseen on voimakkaan alarmistinen. Erityisesti Yle julkaisee toistuvasti juttuja ilmastonmuutoksen uhkaavuudesta (ja heti perään glorifioivia juttuja turismin tai urheilun nimissä maailmaa kiertävistä suomalaisista). Maikkarin uutisten mukaan ilmastonmuutos lisää lapsiavioliittoja ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa ja CNN pelottelee syntyvyyden laskulla. On vaikea löytää aihetta, johon ilmastonmuutos ei median mukaan vaikuttaisi kielteisesti.

Hesarin käyttämä professori väitti löytäneensä kirjasta kymmenittäin vääristäviä tai virheellisiä väittämiä. Niitä ei tietääkseni vieläkään ole yksilöityä. Jos virheitä on, niitä ei voi laittaa Virtasen piikkiin, koska hän siteeraa ja haastattelee lähinnä alan tunnettuja tutkijoita. Tässä on kirjan sekä vahvuus että heikkous: se ei yritä selittää ilmastonmuutosta pois eikä kieltää kehitystä, vaan osoittaa millaisia epävarmuuksia nykyisiin tieteellisiin teorioihin liittyy. Tämä tekee kirjasta toisaalta hieman sekavan, mutta toisaalta erityisen kiinnostavan.

Luonnontieteissä havaintoja voidaan tulkita monella tavalla. Jos keksitään ideoita, jotka sopivat paremmin havaintoihin ja ennustavat paremmin tulevaisuutta, teoriaa on korjattava. Tästä on tuore esimerkki Hesarin jutussa, jossa kerrottiin tutkijoiden havainneen aivosolujen uusiutuvan jopa 97-vuotiailla. Tähän asti on ajateltu, etteivät aivosolut enää lisäänny aikuisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusi tutkimus kyseenalaistaa käsityksen. Varmoja ei silti olla: "...on kiistanalaista, missä määrin uusia soluja syntyy aivoissa. Eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi aivonäytteiden säilömistavasta johtuen".

Jos ihmisen, jonka solut voidaan asettaa mikroskoopin alle ja kokeet toistaa rajattoman monta kertaa, tutkiminen on näin vaikeaa, mitä sitten onkaan koko maapallon kaltaisen järjestelmän mallintaminen teorioiksi? Tieteen on oltava nöyrä. Media ei ole.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet toimittaja Matti Virtasen asiantuntemuksen ilmastoasioista. Hän on opiskellut maantiedettä yliopistossa ja lähtökohtaisesti paremmin perillä teorioista kuin 90 % arvostelijoista. Kirjassa Virtanen ei yritä selittää asioita itse, vaan esittelee asiantuntijoiden näkemyksiä.

Itse kyseenalaistaisin ne nuoret kansalaisjärjestöjen henkilöt, jotka esiintyvät esim. WWF:n ja Fingon virallisina "ilmastoasiantuntijoina" ja osallistuvat siinä roolissa Ylen tv-ohjelmien keskusteluihin. He ovat lukeneet IPCC:n raportit ja käyneet ilmastokokouksissa, mutta antaako se tarvittavan pätevyyden?

Tutkijat ja tiedemiehet kehittävät koko ajan uusia malleja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi. Mittausdataa on muokattu jälkikäteen. Keskiajan lämmin kausi oli joidenkin mielestä globaali, toisten mielestä euroopanlaajuinen ilmiö. Jos näin tärkeistä kysymyksistä ei ole tieteellistä varmuutta, kaikki havainnot ja johtopäätökset voidaan kyseenalaistaa lopullisesti.

Siksi tarvitaan maalaisjärkeä paniikin sijaan. Maailma ei lopu ilmastonmuutokseen ja Suomella on läheisempiäkin ongelmia. Jokaisen tulee kantaa vastuu ympäristöstä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä kehityksessä ilmastonmuutos on vain yksi osa.

Kielen osalta kirja on huolellista työtä ja sujuvaa tekstiä on ilo lukea. Alun vuosiluku on lipsahtanut 2018 puolelle, mikä on inhimillistä, koska kyseinen kohta on kirjoitettu alkuvuodesta 2019. Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään, mikä yli 400-sivuisessa teoksessa on poikkeuksellista. Lopun liitteissä on tosin pari lipsahdusta.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutos - miksi ette panikoi?

Helsingissä 6.4.2019 järjestetty marssi ilmastonmuutosta vastaan oli vaikuttava näky. Tuhannet ihmiset vaativat nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Osa kehotti suoraan kansalaisia panikoimaan, koska tilanne on niin vakava.

Miksi ette panikoi?
Tuhansien ihmisten kulkue vaikutti varmasti kansanedustajiin ja vaalitulokseen, jossa eduskuntaan valittiin 17 vihreää naista. Liikkeellä ovat selvästi isot voimat. Asiaa ei ole turhaan verrattu uskontoon.

Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".

Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.

Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?

"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.

Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.

Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.

Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.

Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.

Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.

Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.

Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?
Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.
Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia
Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz
Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård
Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius
Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.
Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.
Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?
Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.
Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille
Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.
Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.
Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"
"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)

torstai 4. huhtikuuta 2019

Ylen uutiset varoittaa ilmastonmuutoksesta

Nuori kosmologi Syksy Räsänen vieraili kuluneella viikolla Ylen Puoli seitsemän -ohjelman vieraana. Yllätyin nähdessäni Ylen uutisen ko. vierailusta.

Kosmologin kanta ilmastonmuutokseen.
Syksyn kanta ilmastonmuutokseen tuli esille aivan haastattelun lopussa, lähes vahingossa. Toimittajat eivät edes kysyneet aiheesta, vaan tarttuivat siihen lennossa. Kuitenkin juuri tämä lausahdus oli nostettu uutisen kärjeksi ja peräti otsikkoon asti. Leipätekstissä oli sentään substanssia, kun Syksy kritisoi koulun fysiikanopetusta.

Syksy on tutkinut kosmologiaa eikä hän ole varsinainen ilmastotutkija. Jutun kirjoittanut toimittaja oli tehnyt helpon valinnan ja nostanut kärjeksi ilmastopelottelun, vaikka siitä ei todellakaan ole puutetta missään mediassa.

Jos Syksy olisi todennut, ettei usko ilmastonmuutokseen, olisiko se nostettu otsikkoon? Tuskinpa, vaikka juuri se olisi ollut jonkinlainen uutinen. Mikäli Syksy olisi ollut kriittinen, hänen viestinsä olisi helppo leimata "maallikon mielipiteeksi" ja siten arvottomaksi. Koska mielipide oli valtavirtaa, vähän lisää dramatisoituna toki, se kelpasi Ylen uutiseksi. No, eihän se varsinainen uutinen ole, mutta kuten kuvasta näkyy, se on uutissivustolla muiden joukossa.

Ilmastonmuutoksesta vallitsee laaja konsensus, joten ilmastokannan nostaminen otsikkoon tuntuu toimittajan omalta yritykseltä vaikuttaa asioihin ohi toimittajalta vaadittavan objektiivisuuden. Aivan kuin tarvittaisiin yhä lisää pelottelua niiden muutamien pään kääntämiseksi, jotka eivät vielä ymmärrä kehityksen tuhoisuutta.

Yle on ottanut itselleen ilmastovalistuksessa aktiivisen vaikuttajan roolin, joka näkyy urheilujuttuja lukuunottamatta uutistyössä. Tällainen on huonoa journalismia.

Tiedemiehenä Syksy on epäilemättä kriittinen lähteidensä suhteen. Hän mainitsi ilmastonmuutoksen tuottaneen satojatuhansia uhreja, mutta ei täsmentänyt mistä tieto oli peräisin. Päinvastainen tilasto kuitenkin löytyy: [linkki poistettu epäluotettavana, parempaa tietoa odottaen].

Haastattelun alussa Syksy mainitsi myös kosmologian tieteenalan virtauksista. Tiede ei ole absoluuttista, vaan siinä on omat trendinsä ja teorioiden suosio vaihtelee, kunnes ne kenties jonain päivänä saadaan vahvistettua todeksi.

Ja lopuksi tuttu disclaimer: koska aihe on niin herkkä korostan, etten tällä kirjoituksella ota mitään kantaa itse ilmastonmuutokseen -- käsittelen vain siitä uutisointia.

Lisäys 4.4.2019: Kuten kommentoija huomautti, yllä linkitetty tilasto ei ole tieteellinen fakta. Ilmastoaiheisia sivustoja riittää pilvin pimein ja jokainen voi valita kantaansa tukevat sivustot. Vinkkejä tieteellisistä arvioista otetaan vastaan.

Tätä kirjoittaessani silmiin osui USA Todayn twiitti, joka kertoo USA:n länsirannikolle ennustettujen ja havaittujen pyörremyrskyjen määrän 2005-2019 (linkki juttuun). Selvää trendiä en pylväistä löydä, ajanjakso on tosin lyhyt ja tilasto vain yhdeltä alueelta.

USA:n pyörremyrskytilasto 2005-2018 ja ennuste 2019.
Väestön lisääntyessä on luonnollista, että myös pyörremyrskyjen uhrien määrä nousee, mikä vaikeuttaa tilastointia.

"Ilmastonmuutos tappaa seksihalut"
Ja heti perään osui silmiin CNN:ltä videoleike uutisesta, jonka mukaan ilmastonmuutos vähentää seksiä ja sen seurauksena USA:ssa 100 000 lasta jää syntymättä.

Kaiken takana on... ei enää nainen, vaan ilmastonmuutos.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Maailman parhaat vaalit?

Valtioneuvoston kanslia, oikeusministeriö ja Turvallisuuskomitea käynnistivät viikko sitten 25.3.2019 kampanjan, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä äänestämään ja muistuttaa mediakriittisyyden merkityksestä. Slogan on "Suomessa on maailman parhaat vaalit - mieti miksi" ja hashtag #maailmanparhaatvaalit.

Kampanjan alkua edeltäneenä viikonloppuna tuli uutisia ehdokkaiden häirinnästä, Timo Soinin päälle yritettiin käydä. Ajoitus olisi voinut olla parempikin. Suomen vaalijärjestelmä ei ehkä olekaan enää maailman paras. Maailmalla tunnetut kielteiset ilmiöt ovat tulleet meillekin.

Vaalihäirintää Suomessa vm. 2019.
Oli suorastaan ironista nähdä valtion itsekehumainos Hesarin uutisen keskellä:
Mainosta ympäröivä uutinen mitätöi kehun maailman parhaista vaaleista.
Viikonloppuna Yle Areenaan tehty päivitys sotki vanhoja tallenteita. Uhriksi joutui mm. Halla-ahon vaalitentti, joka oli poissa palvelusta kolmen tunnin ajan. Halla-aho käytti tilaisuutta heti hyväkseen:

Halla-aho masinoi kannattajansa nopeasti somen barrikaadeille.
Halla-aho oli riittävän fiksu, ettei väittänyt twiitissään teon olevan tahallinen. Julkinen kannanotto ja epäilyksen luominen riittivät. Kannattajat hukuttivat somen valituksiin ja ajoivat Ylen puolustuskannalle. Mikään selitys teknisestä häiriöstä ei tuntunut kelpaavan kannattajille. He epäilivät Ylen poistaneen Halla-ahon torstai-iltaisen vaalitentin tahallisesti, kenties perjantain gallupin hyvän tuloksen pelästyttäminä.

Miten hölmö Ylen pitäisi olla, jotta se poistaisi tahallaan kiistanalaisen puheenjohtajan vaalitentin ja hämäyksen vuoksi myös tukun muita tallenteita? Miten vainoharhaisia kannattajien pitää olla, jotta levittävät ja uskovat tällaista?

Joidenkin mielestä kyse oli yksittäisen yleläisen protestista, joku tekniikan väestä oli sabotoinut Halla-ahoa tahallisesti. Todellisuudessa Halla-aho sai erityiskohtelun, sillä hänen haastattelunsa palautettiin ennen kaikkia muita ja puolue sai roppakaupalla ilmaista julkisuutta. Uhriutuminen tehoaa aina.

Maailman parhaat vaalit? Tokkopa vain. Persut käänsivät Areenan ongelmat näppärästi omaksi propagandaksi.

Suomen vahvuus on tähän asti ollut sisäisessä luottamuksessa. Halla-ahon tapaus osoittaa luottamuksen rapistuvan vauhdilla, ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Tätä luottamusta ei kurota umpeen valtion itsekehua pursuavilla viestintäkampanjoilla.

Kampanja muistuttaa myös lippuäänestyksen turvallisuudesta: "Vaalien järjestäminen ja toimittaminen nojaavat edelleenkin varmaan menetelmään, joka on kynä, paperi ja äänestyskoppi. Nämä luotettavat, toimintavarmat ja tietoturvalliset välineet ovat edelleenkin odottamassa äänestäjiä ennakkoäänestyksessä ja vaalipäivänä."

"Äänestystapamme on varma" - mutta se ei ole koko jutun pointti!
Myös paperilehdet ovat talven aikana kehuneet lippuäänestystä, mikä on varsin kummallista. Tietääkseni kukaan ei ole vaatinut sähköistä äänestystä Suomeen. Miksi äänestystavan turvallisuutta pitää erikseen korostaa? Onko se vain vastaus Virolle, jossa äskettäin puolet kansasta äänesti sähköisesti ilman mitään ongelmia tai epäluottamusta?

Lippuäänestyksen omahyväinen korostaminen tekee karhunpalveluksen, sillä se tuudittaa suomalaiset väärään turvallisuudentunteeseen. Vaalihäirintää ei tehdä enää äänestyspäivänä eikä laskentaa sotkemalla, vaan sitä ennen, vaalikampanjoiden aikana.

Ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtuu äänestyskopissa vaan se, mitä tapahtuu edeltävinä viikkoina. Persujen lietsoma epäluuloisuus ja salaliittoteoriat nakertavat Suomea enemmän kuin pelko vieraan valtion vaalivaikuttamisesta.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Nuoret eivät ymmärrä tekijänoikeusbisnestä

Kun koululaiset pari viikkoa sitten lakkoilivat painostaakseen päättäjiä toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, media ja poliitikot kehuivat nuorten aktiivisuutta. Jos nuoria ei kuunnella, miten voidaan olettaa heidän kiinnostuvan politiikasta?

Eilen EU-parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274. Nuoret vastustivat tekijänoikeuksien laajentamista, koska se tietää palveluiden heikentymistä ja herättää epäilyksiä sananvapauden kaventumisesta.

Nuoret kampanjoivat netissä aktiivisesti ja osoittivat mieltään kiristyksiä vastaan. Se ei kuitenkaan auttanut.

Saksalainen meppi Axel Voss syytti internetjättejä paskamyrskyjen hallitsemisesta, joilla pyritään vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen ja käyttämään nuoria mielipiteenmuodostuksen välineniä.

Hesari siteerasi ruotsalaista vihreää meppiä Max Anderssonia, joka sanoi "haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia sellaiseen kohtaan, mihin niitä sattuu eniten".

Nuoret eivät halua, he pitävät molemmista palveluista ja käyttävät niitä aktiivisesti.

Mutta mitäpä nuoret tekijänoikeusbisneksestä ymmärtäisivät, ovathan he tässä asiassa vain paskamyrskyjn uhreja.

Antaa lobbarien ja järjestöjen päättää asiat jatkossakin nuoria kuulematta.

LISÄYS 27.3.19: Direktiivin puolesta äänestäneet poliitikot vetoavat siihen, ettei direktiivi velvoita nettiyhtiöitä sensuuriin. Tämä on melkeinpä sumutusta. Totta -- direktiivi ei velvoita filtterien asentamiseen tai sensuuriin, vaan jättää yhtiöille vapaat kädet direktiivin toteuttamiseen. Käytännössä muita keinoja kuin filtterit ja "sensuuri" ei kuitenkaan ole, joten lopputulos on sama, ja poliitikot tietävät sen itsekin.

Esimerkkejä nettiyhtiöiden reagoinnista saatiin vuosi sitten GDPR:n tultua voimaan. Jenkkiyrityksille oli helpompaa estää EU-käyttäjien pääsy sivuilleen kuin ottaa juridinen riski sanktioista.

Tuore esimerkki on Googlen yllättävä päätös lopettaa vaalimainosten esittäminen juuri eduskuntavaalien alla muilta kuin varmennetuilta mainostajilta. Kielto ei koske yksin Suomea, vaan on Googlen oma päätös suojata itse itseään. Yhtiö ei katso pystyvänsä muuten noudattamaan paikallisia lakeja vaalimainonnan taustojen tarkistamisesta ja kiellettyjen keinojen käytöstä. On pienempi juridinen riski rajoittaa mainontaa. Googlella on varaa kieltäytyä.

Tuliko tämä yllätyksenä? Niin saattavat tulla tekijänoikeusdirektiivin vaikutuksetkin.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Twitter on rikki - olisiko seuraajamäärän filtteristä apua?

Twitter on kuin kommunismi: hyvä idea, joka ei kuitenkaan toimi käytännössä. Ajatus siitä, että kaikkien kommentoijien viestit näkyvät alkuperäiselle twiittaajalle ja tämän seuraajille, on demokraattinen mutta ei enää toimi. Periaate antaa hörhöille ja boteille liikaa näkyvyyttä. Tunnetun poliitikon twiittejä kommentoivat usein kirjoittajat, joiten epäasialliset ja suorastaan lainvastaiset viestit saavat liian paljon näkyvyyttä.

Nykyisellään Twitter on kuin se parjattu Yleisradion ajankohtaisohjelma, johon pitää journalististen periaatteiden vuoksi ottaa mukaan joku päinvastaista kantaa edustava marginaalihenkilö tai kokemusasiantuntija.

Sitkeän uskomuksen mukaan jokainen mielipide on yhtä arvokas. Ei ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta sitä ei tarvitse tuoda julki eikä tuputtaa sitä muille. Henkilö, joka on perehtynyt asiaan ja kirjoittaa siitä harkitusti, on some-keskustelulle arvokkaampi kuin se, joka heittää vahvan mielipiteensä lonkalta muutaman kaljan jälkeen.

Miksei Twitterissä voisi olla suodatinta, jolla voisi rajoittaa kommenttien näkyvyyttä kirjoittajan omien seuraajien määrän perusteella? Voisi esimerkiksi valita, että alle 100 seuraajan vastaukset eivät näy joko lainkaan tai ainakaan omille seuraajille. Vielä parempi, jos raja olisi säädettävä.

Twitterin seuraajamäärä on eräänlainen sosiaalisen pääoman mittari. Mitä enemmän seuraajia, sitä uskottavampi ja merkittävämpi käyttäjä. Niin, sehän on vähän kuin Kiinassa käyttöön otettu kansalaisten arviointijärjestelmä.

Muutamat aamun Twitter-virrasta poimitut esimerkit kuvaavat tilannetta:

Kyseenalaisia kommentoijia.
Millainen on kirjoittaja, joka on twiitannut 3050 kertaa, mutta saanut vain yhden seuraajan? Joko mielipiteet eivät ole saaneet vastakaikua keneltäkään tai kyseessä on botti, joka levittää eteenpäin muiden twiittejä ja ajatuksia.

Twitterin ongelma on, että nykyisellään molempien kirjoitukset näkyvät samalla tavalla ja yhtä arvokkaina. Seuraajien määrään perustuva filtteri olisi yksinkertainen tapa vähentää ongelmaa. Rajoitus voisi liittyä myös profiilikuvaan, sillä sen puuttuminen on tyypillistä häiriköille.

Toki tällaiset rajoitukset nostaisivat Twitterin jo ennestään korkeaa aloituskynnystä uusille käyttäjille, mutta käyttäjiä on jo riittävästi. Aloittelijoita varten filtteri voisi perustua twiittien määrä/seuraajien määrä -suhteeseen.

Twitterin ongelmana ei ole käyttäjien määrä vaan häiriköt ja hörhöt, jotka pilaavat keskustelun ja mustaavat koko somen maineen. Muutamat aktiivit ovat jo niin kyllästyneet häiriköintiin, että ovat sulkeneet some-tilinsä. Tarvitaan jokin keino tilanteen rauhoittamiseksi.

Twitterin työkalu häiriköiden hiljentämiseen on tilikohtainen esto, mutta siitä ei ole paljon hyötyä, sillä uusien tilien avaaminen on helppoa.