keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Onko Kiinan takaovista todisteita?

Yhdysvaltojen päätös kieltää yritysten yhteistyö Huawein kanssa on järeä toimi, joka osuu syyttömiin suomalaisiin. Googlen osalta kielto tuntuu pelkältä kiusanteolta: ei ole edes väitetty, että älypuhelimet vakoilisivat käyttäjiä. Jos jotain urkitaan, se tapahtuu pilvipalveluista, jotka ovat edelleen USA:n hallinnassa. Huawein puhelinbisnekseen isketään, koska se menestyy liian hyvin, ja koska uudet puhelinmallit ovat parempia kuin USA:n omat iPhonet. Huawein puhelimia ei myydä Yhdysvalloissa, mutta muualla maailmassa ne nousivat kakkossijalle ja pudottivat Applen kolmanneksi.

Verkon aktiivilaitteiden osalta tilanne on erilainen. Mikäli runkoverkon reitittimeen tai 5G-tukiasemaan todella laitettaisiin takaovi, sen kautta voisi vakoilla liikennettä ja kyberhyökkäyksen sattuessa lamaannuttaa koko verkon. Virallisen version mukaan Yhdysvallat on huolissaan juuri tästä vaihtoehdosta. Mutta onko se totta? Onko siitä mitään todisteita? Jos on, miksei niitä julkaista?

Loogisesti ajateltuna kiinalaisten kannattaisi lisätä laitteisiin takaovia. Kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, kaikki keinot ovat sallittuja. Takaoven löytäminen on liki mahdotonta, sillä se voidaan toteuttaa koodinpätkänä, joka aktivoidaan esimerkiksi tietyllä bittisekvenssillä. Ilman tuota herätettä takaovi on täysin näkymätön. Takaovi voidaan toteuttaa myös pienellä elektronisella komponentilla, mutta silloin sen paljastumisen vaara on ilmeinen.

Uutistoimisto Bloomberg kertoi viime syksynä takaovista, jotka oli löydetty Kiinassa alihankintana valmistetuista emolevyistä, ja joita käytettiin mm. Applen ja Amazonin palvelinkeskuksissa. Juttu oli melkoinen skuuppi -- harmi vain, ettei kukaan ole pystynyt vahvistamaan havaintoja.

Se ei kuitenkaan estänyt Bloombergia tarttumasta uudelleen aiheeseen. Pari viikkoa sitten Italian Vodafonen väitettiin löytäneen jo kymmenen vuotta sitten Huawein laitteista takaovia. Tämäkään uutinen ei ollut kovin vakuuttava; esimerkiksi Register-verkkojulkaisu ampui sen alas samantien. Uutisointia ihmettelivät muutkin.

Mikään ei silti lannista Bloombergia. Tuoreessa kolumnissa kirjoittaja ylistää Trumpin päätöstä ja hehkuttaa, miten teknologian kylmässä sodassa tarvitaan uhrauksia Kiinan uhkan torjumiseksi. Kolumnisti siteeraa nimetöntä kansallisen turvallisuuden virkailijaa: "One U.S. national security official told me that China would be able to bring U.S. cities to a standstill “with the push of a button” if American cell towers were outfitted with Huawei equipment." Tällainen pelottelu on tietenkin roskaa.

Äskeittäin hollantilainen sanomalehti uutisoi uudesta Huawein takaovesta, lisään linkin tähän kun löydän tai kun asia varmistuu. No nyt löytyi: de Volkskrant -lehden uutinen 16.5.2019: Huawei mogelijk betrokken bij Chinese spionage in Nederland. Nähdäkseni tästä ei ole uutisoitu muualla, joten tieto on yhä epävarma.

Mitä otsikon kysymykseen tulee, niin "jury is still out" sanoisi amerikkalainen.

Takaoven paljastuminen olisi paha isku laitetoimittajan luotettavuudelle. Itse uskon, että takaovet toteutetaan mieluummin ohjelmointivirheinä, jotka voidaan myöhemmin selittää parhain päin. Ja tämän pelin amerikkalaiset osaavat kiinalaisiakin paremmin. Jostain syystä Ciscon reitittimistä löytyy usein vakaviakin ohjelmointivirheitä, tuorein niistä pari viikkoa sitten: Sinister secret backdoor found in networking gear perfect for governement espionage.

Kuten tiedustelussa ja verkkovakoilussa yleensäkin, elämme varjojen maailmassa. On luultavaa, että niin amerikkalaisten kuin kiinalaistenkin laitteissa on piilotettuja toimintoja. Konkreettisia todisteita ei paljasteta, koska samalla vaarantuisi oma toiminta. Todisteet on voitu saada urkinnalla tai tavalla, joka paljastaisi liikaa omasta toiminnasta.

Me suomalaiset emme ole lännen tiedustelun sisäpiirissä, joten me saamme tiedon luultavasti viimeisten joukossa. Suojelupoliisin varoituksesta päätellen jotain tietoja on kuitenkin tihkunut.

Sopassa on mukana aimo annos kauppa... ei kun teknologiasotaa, jolla kiinalaisia yritetään estää harppaamasta lännen ohi teknologiseen johtoon. Sen vaikutukset olisivat niin suuria, että likaisetkin keinot ovat lännen näkökulmasta hyväksyttäviä.

maanantai 20. toukokuuta 2019

USA:n Huawei-teknologiasota iskee lujaa myös suomalaisiin

Yhdysvaltojen päätös kieltää jenkkifirmoilta yhteistyö Huawein kanssa iskee rajusti meihin suomalaisiin. Se muistuttaa myös, miten vapaan kilpailun Yhdysvalloissa yritykset ovat tarvittaessa valtion talutusnuorassa. Kun Trump käskee, Google ei voi muuta kuin totella. Turha siis pilkata Huaweita läheisistä suhteista Kiinan johtoon. Yhdysvalloissa yksi mies tuntuu olevan vaikutusvaltaisempi kuin koko Kiinan kommunistinen puolue.

USA pakottaa Googlen lopettamaan Android-palvelut Huaweille. Samalla loppuvat käyttöjärjestelmän päivitykset ja monien tuttujen ohjelmien käyttö tulevissa puhelinmalleissa. Youtube, Gmail ja Google Maps ovat mobiilisovelluksia, joita ilman länsimaisen puhelimenkäyttäjän on vaikea olla. Puhumattakaan tietoturvapäivityksistä, jotka jatkossa tulevat pitkällä viiveellä. Niin pitkällä, että yritysten on pakko luopua Huawei/Honor-puhelinten käytöstä. Yksityisille käyttäjille tällä ei liene suurta merkitystä, sillä Androidin turva-aukot eivät ole yhtä vaarallisia kuin Windowsin tai Macin aukot.

Huawein puhelinbisnes ottaa lukua tämän jälkeen, mikä on Trumpin tarkoituskin. Mutta isku toimii myös toiseen suuntaan. Nykymaailmassa kaikki on sidoksissa toisiinsa, joten yhteistyön kieltäminen rankaisee myös jenkkien omaa teollisuutta. Komponenttien kymmenen miljardin euron vuosittaiset toimitukset jäävät tekemättä, puhumattakaan mahdollisista kostotoimista. Voi  vain kuvitella mitä tapahtuisi, jos Kiina kieltäisi Foxconnilta yhteistyön Applen kanssa. iPhonet jäisivät tehtaisiin.

Käynnissä on globaali valtataistelu, jossa Huawein puhelimet ovat vain yksi pelinappula. Talvella Trump oli huolissaan, miten Yhdysvallat on hävinnyt 5G-kilpailun ja kehotti maansa yrityksiä panostamaan jo 6G-kehitykseen, jotta sama ei toistuisi.

Mikäli Kiinasta tulee johtava 5G-maa, asialla on suuri psykologinen vaikutus. Olemme tottuneet siihen, että länsi sanelee teknisen kehityksen. Kiinan tehtävänä on valmistaa laitteet halvalla ja yrittää pärjätä kilpailussa tekollisuusvakoilun avulla. Nyt Kiinasta itsestään onkin tulossa kehittäjä ja innovaattori. Sitä ylivoimaa ei kurota aseilla umpeen.

Toinen uhka liittyy kyberturvallisuuteen. Valta ei enää kasva kiväärin piipussa vaan näyttöruuduilla ja reitittimissä. 5G-tekniikalla Kiina saa etulyöntiaseman kriittisiin tietoverkkoihin. On vain loogista, että tätä asemaa myös käytetään hyödyksi. USA on itse tehnyt samoin.

Tietoverkkoprofessori vähätteli Helsingin Sanomien haastattelussa Huawei-kiistan vaikutuksia (Googlen rajoitukset Huawein puhelimiin voivat vielä koitua kiinalaisvalmistajan eduksi). Itse olen toista mieltä. Jo pelkkä Googlen sovellusten puuttuminen tulevista puhelimista romahduttaa niiden kysynnän.

Huawei app store - se englanninkielinen versio (ihan tosi!).
Huaweillä on oma sovelluskauppa, josta voi ladata Facebookin ja muita yleisiä sovelluksia. Web-selaimella kauppa näyttää kiinalaiselta, mutta puhelimen kautta katsottuna käyttöliittymä on suomeksi. Se ei tosin paljon lohduta, sillä suomalaisten arjessa välttämättömiä sovelluksia ei ole tarjolla. Ei löytynyt tuikitärkeitä pankkisovelluksia, Parkman-pysäköintiohjelmaa, HSL-lippusovellusta, Hesari, Maikkaria, Yle Areenaa eikä Reittiopasta.

Huawei AppGallery. 
Ulkopuolisen sovelluskaupan käytössä on merkittävä tietoturvariski. Huawei ei pysty tarkistamaan sovellusten puhtautta samoin kuin Google, jolta siltäkin pääsee ajoittain läpi urkinta- ym. ohjelmia.

Eikä kyse ole pelkistä sovelluksista, vaan ekosysteemistä. Eurooppalaisesta näkökulmasta Huawei on pelkkä laitevalmistaja. Esimerkiksi Google Authenticatorin kaltaista sovellusta ei voi tulla, koska Huaweillä ei ole samanalaista luottamusta. Ja ilman Authenticatoria muutamat verkkopalvelut lakkaavat toimimasta.

Yhdysvallat on voinut perustella 5G-verkkojen hankintakieltoa tietoturvalla, mutta Googlen palvelujen katkaisu on pelkkää kiusantekoa ja härskiä painostusta.

USA:n toimet nakeravat myös amerikkalaisten omien tuotteiden ja palvelujen uskottavuutta. Jos presidentti pystyy näin helposti kieltämään yrityksen kansainvälisen toiminnan, voiko yrityksiin luottaa? Vaarassa ovat myös eurooppalaiset, sillä Trump on uhannut vastatoimilla niitä EU-maita, jotka aikovat kaikesta huolimatta ostaa Huawein verkkotekniikkaa.

Elämme nyt kriittisiä aikoja. Jos kauppasota tästä laajenee, koko it-sektorille voi aiheutua suurta vahinkoa. Kumpikaan osapuoli ei halua antaa periksi eikä menettää kasvojaan.

On väärin puhua kauppasodasta, sillä se liittyy lähinnä tulleihin. Soija tai autot ovat fyysisen maailman tuotteita. Yhdysvallat on aloittamassa Kiinan kanssa teknologiasotaa, joka on paljon strategisempi ja vaarallisempi peli.

Siinä ei ole kyse tulleista eikä rahasta, vaan tulevaisuuden teknologiasta ja sen antamasta vallasta.

torstai 16. toukokuuta 2019

Moby Dick ja Google Translator eivät korvaa kääntäjää

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vuonna 1851 ilmestynyt Moby Dick nauttii Yhdysvalloissa lähes samaa asemaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Suomessa. Moby Dick on kuitenkin jenkkiklassikko, johon koulussa tutustuaan, vaikka siinä on hulppeat 600+ sivua ja kirjan valaanpyyntiaihe tuntuu kovin vanhentuneelta. Kirjan merkitystä kuvastaa Wikipedia-artikkeli, joka on pitkä kuin nälkävuosi.

En ole lukenut tätä klassikkoa, joten mikäpä minä olen sanomaan. Sen tiedän, että tarina kertoo valkoista kaskelottia maanisesti jahtaavasta kapteeni Ahabista, joka vie laivansa ja miehistönsä tuhoon saadakseen haluamansa. Vain kirjan kertojaminä jää henkiin, ja hän aloittaa kirjan kuuluisalla avausrepliikillä "Call me Ishmail".

Herman Melville ei koskaan nähnyt kirjansa menestystä. Se floppasi pahasti ja teoksen arvo tunnustettiin vasta 1900-luvulla. Kirja on paitsi polveileva seikkailutarina ja valaanpyynnin ajankuva, myös vertauskuvallinen kertomus elämän tarkoituksen etsimisestä. Sitä on verrattu jopa Shakespearen tuotantoon.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin Twitterissä Anssi Tapion viestin. Hän oli tilannut Moby Dickin suomennetun laitoksen Adlibris-kirjakaupasta ja saanut täyttä kuraa: kirjan, joka oli kaikesta päätellen "käännetty" suomeksi Google Translatorilla.

Kävin itsekin tilaamassa kirjan (22,90 euroa + 2,90 toimituskulut), mutta nettipalaute oli ilmeisesti mennyt perille ja Adlibris peruutti jo maksamani tilauksen. Tapio myi kuitenkin oman kappaleensa minulle, jolloin pääsin tutustumaan lähemmin tähän kirjalliseen raiskaukseen.

Ja totta se on -- jo tekstin alku panee lukijalle jauhot suuhun ja nostaa huimauksen pintaan:
Soita minulle ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - älä pidä mielessä, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä maailman vesipitoisen osan. Se on tapa, jolla voin ajaa pois pernasta ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; kun se on kostea, drizzly marraskuu sieluni; aina kun löydän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja, ja tuon jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hypossi saa sellaisen ylemmän käden, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tarkoituksellisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hattuja pois - sitten otan sen, että minulla on korkea aika päästä mereen heti kuten voin.
Eihän tällaista roskaa voi lukea!
Tyrmäävä aloitus - ja loppu on sitä samaa.
Ilmeisesti Google Translator on parantunut sitten tämän julkaisun, sillä nykyinen versio kääntää kirjan alun hieman eri tavalla:
Soita minulle Ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - koskaan miettimään, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä vesipitoisen maailmanosan. Se on tapa, jolla minun täytyy ajaa perna ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; aina kun se on kostea, drizzly marraskuussa sieluni; aina kun pidän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja ja kasvatan jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hyppyni saavat niin ylhäältä käsin, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tietoisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hatut pois - otan sen huomioon, että on aika ottaa merelle mahdollisimman pian kuten voin.
Alkuperäinen englanninkielinen Moby Dick löytyy netistä Gutenberg-projektin sivulta. Siinä teksti menee näin:
Call me Ishmael. Some years ago—never mind how long precisely—having little or no money in my purse, and nothing particular to interest me on shore, I thought I would sail about a little and see the watery part of the world. It is a way I have of driving off the spleen and regulating the circulation. Whenever I find myself growing grim about the mouth; whenever it is a damp, drizzly November in my soul; whenever I find myself involuntarily pausing before coffin warehouses, and bringing up the rear of every funeral I meet; and especially whenever my hypos get such an upper hand of me, that it requires a strong moral principle to prevent me from deliberately stepping into the street, and methodically knocking people’s hats off—then, I account it high time to get to sea as soon as I can.
Suomenkielisissä versioissa on pieniä eroja, mutta teksti ei ole yhtään ymmärrettävämpää. Jostain syystä drizzly jää kääntämättä, vaikka yksittäisenä sanana Translator osaa helposti kääntää sen sanaksi tihkuinen.

Tähän pitäisi nyt laittaa pätkä oikeasta suomenkielisestä käännöksestä, mutta en löytänyt kirjaa Helsingin keskuskirjasto Oodista, en Akateemisesta kirjakaupasta enkä Elisa Kirjasta. Helmet-palvelun perusteella kirjasta on pääkaupunkiseudun kirjastossa useampia kappaleita, mutta kaikki olivat lainassa.

Vaikka Translator kääntää suuria maailmankieliä (espanja, saksa, ranska, englanti) toisiinsa hyvin, sen suomen kielen taito on asiatekstissäkin puutteellinen ja kaunokirjallisuudessa kerrassaan kehno. Tekoälystä huolimatta kääntäjät saavat siis pitää työnsä vielä jatkossakin.

Mollusca Press esittää: vain kirjan ja tekijän nimet ovat oikein. 
Adlibriksen myymä "kirja" on mielenkiintoinen. Sen nimenä on vain VALAS, mikä oli myös alkuperäisen laitoksen englanninkielinen nimi. Moby Dick otettiin käyttöön markkinointisyistä vasta myöhemmin. "Kirjan" alkulehdillä ei mainita kääntäjää, ei painovuotta, ei edes kustantajaa - ei kerrassaan mitään. "Kirjassa" ei ole edes sivunumeroita.

Takakannesta löytyy sentään ISBN-numero 9788734992648. Google-haku löytää kirjan vielä Book Depositorystä ja antaa ymmärtää, että samalla tavalla tuotettuja kirjoja on muitakin (Dickens Joululaulu, Wells Aikakone sekä Orczy Punainen pimpernel). Moby Dickin julkaisupäiväksi ilmoitetaan 5.1.2019 ja kustantajaksi Mollusca press. Nilviäistä tarkoittava latinankielinen sana kuvaakin kustantajan toimintaa erinomaisesti!

Mutta palataan vielä siihen käännökseen. Maailmankirjat-sivulta löytyy lainaus oikeasta suomennoksesta:
Ahab kumartui selvittämään sitä ja sai sen taas juoksemaan, mutta ohitse sujahtava lenkki tarttui hänen kaulaansa, ja Ahab sinkoutui veneestä ennen kuin miehet ehtivät huomata mitään, yhtä ääneti kuin turkkilaisen mykän narulla kuristama uhri. Seuraavassa hetkessä köysi oli juossut saavista loppuun ja sen pään painava silmäpujos heitti yhden soutajista kumoon, iskeytyi veteen ja katosi syvyyksiin.
"Kirjassa" kyseinen kohta menee näin:
Ahab kumartui selvittämään sen; hän selvitti sen; mutta lentävä vuoro sai hänet kaulan ympärille ja äänettömästi, kun turkki mykistää uhrinsa, hänet ammuttiin pois veneestä, mutta miehistö tiesi, että hän oli poissa. Seuraavana päivänä köyden loppupään raskas silmukka lensi karkeasta tyhjästä ammeesta, pudotti hevosen, ja hymyili mereen, kadonnut sen syvyyksiin.
Mitäpä tuohon enää lisäämään! Mutta jos jollakin on oikea suomennos, voisi naputella kommentteihin alun oikeasta kirjasta.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Onecoin sulkee jäsentensä suut

Rujan veljen pidätys Yhdysvalloissa on aiheuttanut säpinää suomalaisissa onecoinisteissa. Ex-maajohtaja Tommi Vuorinen saa tehdä hartiavoimin töitä selittääkseen tapahtumat parhain päin vielä jäljellä oleville jäsenille.

Varmuuden vuoksi Vuorinen poistaa kaikki kriittiset kirjoitukset Onecoinin suomalaisesta Facebook-ryhmästä (vain jäsenille) ja uhkaa niitä, jotka aikovat puhua medialle tai poliisille, Onecoin-tilin jäädyttämisellä.

Jäsenyys verkostossa, mahdolliset rikossyytteet ja veropetokset sekä tilin sulkemisuhka, joka sammuttaisi viimeisenkin toivon saada rahojaan koskaan takaisin, sulkevat uhrien suut tehokkaasti.

Joitakin uhreja on huijattu vuosien ajan ilman, että viranomaiset ovat millään tavalla puuttuneet asiaan. Se on hämmästyttävää, enkä olisi helmikuussa 2015 osannut kuvitellakaan, että kuvio sinnittelee yhä vain uusien lupausten varassa vielä neljä vuotta myöhemmin.

Kerään edelleen aineistoa ja uhrien kokemuksia. Voit kertoa tarinasi vaikka sähköpostilla. Kaikki yhteydenpidot pysyvät luottamuksellisina.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut! Kävin läpi vanhoja kommentteja ja löysin mm. osuvaa nimimerkkiä Ponzitiivari käyttäneen henkilön kirjoituksen 6.11.2015 klo 17.07:

Myynnin ammattilaisena olen sitä mieltä ja usein työssäni myös sen todennut, että suomalaisissa on joukko ihmisiä joiden elämää hallitsee suuri skeptisyys, pessimismi sekä negatiivisuuden kautta asioihin suhtautuminen. 

Jos olet oikeasssa ikiaikaisen härmäläisen skeptisyytesi sekä toistaiseksi vielä mustamaalaukseksi luokittelemani Blogisi kanssa. LUPAAN että tulevana Onecoin sijoittajana tulen 2-4 vuoden kuluttua kirjoittamaan tänne suuret kiitokset sinulle että säästit monien ihmisten "lomakassan". 

MUTTA jos olet väärässä niin LUPAAN että sijoitan osan Onecoineistani aukeaman kokoiseen palstaan helsingin sanomissa jossa käsittelen tätä blogiasi, sekä sitä kuinka paljon haaveita ja asioita ihmisiltä jäi toteutumatta sinunkaltaisen jarrumiehen toimesta.

Skeptistä loppuvuotta ja antoisia mustamaalaushetkiä vuodelle 2016 Petteri.

Nimim. Ponzitiivari

Kirjoittaja lupasi palata asiaan 2-4 vuoden kuluttua ja kiittää suomalaisten uhrien rahojen pelastamisesta. Toinen vaihtoehto oli aukeaman kokoinen kirjoitus Helsingin Sanomissa, missä allekirjoittanutta olisi syytetty suomalaisten haaveiden romuttamisesta.

Olisiko nyt sopiva hetki kirjoitukseen, Ponzitiivari? Jos julkinen sanoista vastaaminen tuntuu pahalta, voit lähestyä minua suoraan ja kertoa tarinasi, luottamuksellisesti tietenkin.

Ja no hard feelings, pääasia että ainakin joidenkin suomalaisten uhrien rahat säästyivät.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Rasistista ja vihapuhujasta kansanedustajaksi - mitä tapaus Hussein al-Taee kertoo

Hussein al-Taee on joutunut somekohun silmään. Tai ei, kyse ei ole somekohusta vaan laajasta, jopa kansainvälisestä mediakohusta. Ja toisin kuin somekohuissa yleensä, tällä kertaa uhri saa syyttää vain itseään. Valehdeltuaan kysyjille, ettei ole kirjoittanut vanhoja rasistisia ja herjaavia tekstejä, hän joutui lopulta (viestintäkonsulttien avustuksella?), sopivasti vaalien jälkeen, tekemään täyskäännöksen ja myöntämään kirjoitukset aidoiksi.

Olisi helppoa yhtyä mukaan pilkkaajien kuoroon. Hussein sanoo, ettei tunnista itseään vanhoista kirjoituksista. Entä tunnistaako hän itsensä siitä valehtelijasta, joka vielä viikko takaperin väitti syytöksiä vääriksi?

Muita lyöjiä löytyy ihan tarpeeksi, joten tarkastelen asiaa muista näkökulmista. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin CMI teki pahan virheen, kun se asettui suojelemaan työntekijäänsä ja uskoi sokeasti tämän version tapahtumista. Virheen CMI teki myös siinä, että se palkkasi al-Taeen rauhansovittelijaksi selvittämättä miehen taustoja ja some-kirjoittelua. Ehkä työnantaja ei saisi niin tehdä, mutta kansainvälinen ura ja asema vaatii joskus oikomaan mutkia. Nyt myös CMI:n oma maine on uhattuna.

Toinen opetus on siinä, että al-Taee melkein onnistui luistamaan vanhoista mielipiteistään. Oli kaiketi sattumaa, että joku oli ottanut vanhoja tekstejä talteen ja toimitti ne medialle henkilön lähdettyä mukaan politiikkaan. Jos al-Taee olisi tyytynyt tv-kommentaattorin ja rauhanvälittäjän rooliin, vanhat hölmöydet olisivat painuneet unholaan.

Tai ei niin kovin vanhat. Husseinin viittaukset illuminaatiin, Israelin ja Isisin rinnastaminen, saudikuninkaan herjaaminen ym. näyttävät olevan alle 10 vuoden takaa. Hussein on ollut ne kirjoittaessaan 27-28-vuotias, ei siis mikään teiniangstinen koulupoika.

Väitetään, ettei netti unohda mitään, ja että vanhat hölmöydet palaavat aina kummittelemaan. Se ei selvästikään pidä paikkaansa. Tässäkin tapauksessa menneisyyden haamut olivat vähällä unohtua. Kuka tietää, monellako muulla nykyisellä vaikuttajalla on takanaan vihainen ja rasistinen historia? Mutta onko sillä edes väliä, jos kukaan ei huomaa? Joko asenteet ovat aidosti muuttuneet tai sitten ne pystyy pitämään omana tietonaan niin, etteivät ne haitaa työtä.

Jos Hussein olisi ollut tavallinen suomalaismies, olisiko hänestä tullut samanlaista julkkista? Media halusi tehdä al-Taeesta esimerkin, miten irakilainen pakolainen voi menestyä Suomessa. Ulkonäköään myöten al-Taee soveltui median lemmikiksi, jolloin toimittajien oma kriittisyys unohtui.

Viimeinen asia saa itseni aidosti mietteliääksi. Olen tähän asti ohittanut sosiaalisen median vihapuheviestit ja kuitannut mielessäni niiden kirjoittajat hölmöiksi. Monet viestit tihkuvat patoutunutta vihaa, tyytymättömyyttä ja humalatilaa. Mutta ovatko niiden kirjoittajat yksinomaan pahoja ihmisiä?

Ehkä tuomioni on ollut liian jyrkkä. Jos al-Taee pärjäsi vain muutama vuosi purkaustensa jälkeen televisiossa, kansainvälisessä tehtävässä ja pääsi lopulta eduskuntaan asti -- edes myöntämättä ja katumatta viestejään ajoissa -- niin eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tulevaisuuden vaikuttaja nykyisten vihaviestien takaa tulevaisuudessa paljastuu.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Yle, näytä esimerkkiä! (Ilmastonmuutos)

Yle on ottanut tehtäväkseen kasvattaa suomalaisia ilmastotietoisuuteen. Tuskin on iltaa, jolloin jossain Ylen ohjelmassa ei muistutettaisi ilmastonmuutoksen uhkasta ja kannustettaisi pieniin ilmastotekoihin: vähemmän autoilua, vähemmän lihansyöntiä, vähemmän lentomatkailua. Jokaisen meistä pitää tehdä osuutemme! Vaikka Suomi on pieni maa, meidän pitää toimia esimerkkinä muille. Välillä ilmaston mukaan ymppääminen saa erikoisia piirteitä tai tuottaa kummallisia tutkimuksia ("samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa", Yle 24.4.2019).

Miten olisi, Yle, jos näyttäisitte itse esimerkkiä ja eläisitte kuten opetatte?

Ensimmäisenä tulee mieleen urheilu-uutiset. Tuskin on ilmaston kannalta haitallisempaa ja muutenkaan turhempaa lajia kuin ralliautoilu (voiko sitä edes urheiluksi kutsua?). Autoja huoltojoukkoineen lennätetään kaukaisiin maihin ajamaan kilpaa yleisillä teillä. Touhussa ei ole mitään järkeä. Autot kiitävät eksoottisissa maisemissa pölyä lennättäen ja hullunrohkeita katsojia väistellen. Argentiinassa näkyi tielle päässyt koira, jonka auto hädin tuskin ehti väistää.

Äskettäin Yle lähetti toimittajansa seuraamaan Meksikon rallia, viikonloppuna oli Argentiinan rallin vuoro. Jos oikein näin, toimittaja oli lentänyt myös Argentiinaan haastattelemaan suomalaiskuljettajia. Ralliuutisista ei totisesti ole puutetta.

Onko tällainen toiminta linjassa Ylen ilmastouutisoinnin kanssa? Entä jos Yle näyttäisi esimerkkiä maailman uutistoimituksille ja lopettaisi toimittajiensa lähettämisen kaukaisiin maihin?

Ralli olisi sopiva laji aloittaa. Aluksi uutisoinnin voisi hoitaa kansainvälisen kuvamateriaalin pohjalta, myöhemmin riittäisi tulosten kertominen, lopulta koko lajin saisi unohtaa. Eihän meillä uutisoida enää kukkotappeluista eikä härkätaisteluistakaan. Aika ja arvot ovat ajaneet niistä ohi.

Moni kokee ahdistuvansa suomalaisen median ilmastouutisoinnista, eikä mikään ihme. Näitä ihmisiä kehotan katsomaan illan urheilu-uutiset. Siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä, mitä tulee matkailuun tai co2-päästöihin. On kisoja, eksoottisia harjoittelupaikkoja, suomalaisia kisaturisteja ja ihailevia juttuja ultrajuoksijasta, joka egoilee itsensä voittamista Chilen autiomaassa ja etelämantereella.

Näin räikeä kaksoisstandardi ärsyttää katsojia ja saa monet kääntämään selkänsä koko ilmastonmuutoksen uhkalle. Mitä jos Yle alkaisi elää kuten se opettaa meitä katsojia? Ole se muutos, jonka haluat muissakin nähdä.

Kaksoisstandardi ei tietenkään rajoitu Yleen. Kaupallisissa medioissa pistää silmään urheilun lisäksi eksoottisten matkailujuttujen ja -mainosten määrä. Kaupalliset mediat elävät kuitenkin mainostuloista, toisin kuin Yle. Siksi Yle voisi olla se esikuva, jota se haluaa meidän suomalaisten olevan.

Ylellä olisi suorastaan velvollisuus toimia ilmastouutisoinnin pioneerina, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Ilmastopaniikki ja sen hoito-opas

Toimittaja Matti Virtanen julkaisi maaliskuussa kirjan Ilmastopaniikki ja antoi sille kuvaavan alaotsikon: hoito-opas. Koska aihe on herkkä enkä ole asiantuntija, en lähde arvioimaan ilmaston lämpenemistä sinänsä. Virtasen kirja on kuitenkin mainio, sillä se antaa erilaisen näkökulman nykyiseen ilmastovouhotukseen ja siihen paniikkiin, johon meitä suomalaisia yllytetään.

Ilmastopaniikki, hoito-opas suomalaiselle lukijalle.
Paniikista ei ole koskaan hyötyä, ei liioin hätiköidyistä toimista. Mitä tahansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdäänkin, sen täytyy olla rationaalista ja perusteltua. Arjen pienet teot eivät paljon auta, eivät edes koko Suomen isot teot.

Tiedemiehet ovat liki yksimielisiä siitä, että ilmasto lämpenee. Kehityksen nopeus ja ihmisen osuus nousussa on paljon mutkikkaampia asioita. Virtanen on haastatellut lukuisia tukijoita niin Suomesta kuin lähimaistakin, joiden mielestä ihmisen vaikutusta on liioiteltu, eikä tulevaa lämpenemistä osata ennustaa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu usko maailman loppumiseen. Pelkoa on helppo lisätä ja näin mediavallan aikana se on myös taloudellisesti houkuttelevaa. Onkin huvittavaa katsoa Youtubesta, miten kasvihuoneilmiötä pelättiin jo 1984. Siinä luvattiin maailmalle "synkää tulevaisuutta", koska kasvihuoneilmiön vuoksi suurkaupungit hukkuvat ja miljoonat ihmiset kuolevat. Sadassa vuodessa lämpötila nousee viisi astetta, napa-alueilla vieläkin enemmän. Vaikutukset alkavat näkyä jo 1980-luvulla eikä mitään ole tehtävissä. Uutinen menisi täydestä vielä näin 35 vuotta myöhemmin.

Virtasen argumentti on ylittämätön: miten ilmastomallit voisivat ennustaa tulevaa kehitystä, kun ne eivät pysty ennustamaan edes aikaa taaksepäin? Keskiajan lämmin kausi (980-1250) jätti talvet lumettomiksi Keski-Suomea myöten. Pieni jääkausi (1450-1850) kylmensi ilmaa ja katovuodet 1695-1697 aiheuttivat Suomessa suurta nälänhätää. Puhumattakaan jääkaudesta (päättyi noin 11 000 vuotta sitten), jolloin Suomen peitti parin kilometrin jääkerros. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty selittämään, mistä tällaiset vaihtelut johtuvat.

Toimittajataustansa nojalla Virtanen kritisoi voimakkaasti medioita, joiden asenne ilmastonmuutokseen on voimakkaan alarmistinen. Erityisesti Yle julkaisee toistuvasti juttuja ilmastonmuutoksen uhkaavuudesta (ja heti perään glorifioivia juttuja turismin tai urheilun nimissä maailmaa kiertävistä suomalaisista). Maikkarin uutisten mukaan ilmastonmuutos lisää lapsiavioliittoja ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa ja CNN pelottelee syntyvyyden laskulla. On vaikea löytää aihetta, johon ilmastonmuutos ei median mukaan vaikuttaisi kielteisesti.

Hesarin käyttämä professori väitti löytäneensä kirjasta kymmenittäin vääristäviä tai virheellisiä väittämiä. Niitä ei tietääkseni vieläkään ole yksilöity. Jos virheitä on, niitä ei voi laittaa Virtasen piikkiin, koska hän lähinnä siteeraa ja haastattelee alan tunnettuja tutkijoita. Tässä on kirjan sekä vahvuus että heikkous: se ei yritä selittää ilmastonmuutosta pois eikä kieltää kehitystä, vaan osoittaa millaisia epävarmuuksia nykyisiin tieteellisiin teorioihin liittyy. Tämä tekee kirjasta toisaalta hieman sekavan, mutta toisaalta erityisen kiinnostavan.

Luonnontieteissä havaintoja voidaan tulkita monella tavalla. Jos keksitään ideoita, jotka sopivat paremmin havaintoihin ja ennustavat paremmin tulevaisuutta, teoriaa on korjattava. Tästä on tuore esimerkki Hesarin jutussa, jossa kerrottiin tutkijoiden havainneen aivosolujen uusiutuvan jopa 97-vuotiailla. Tähän asti on ajateltu, etteivät aivosolut enää lisäänny aikuisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusi tutkimus kyseenalaistaa käsityksen. Varmoja ei silti olla: "...on kiistanalaista, missä määrin uusia soluja syntyy aivoissa. Eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi aivonäytteiden säilömistavasta johtuen".

Jos ihmisen, jonka solut voidaan asettaa mikroskoopin alle ja kokeet toistaa rajattoman monta kertaa, tutkiminen on näin vaikeaa, mitä sitten onkaan koko maapallon kaltaisen järjestelmän mallintaminen teorioiksi? Tieteen on oltava nöyrä. Media ei ole.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet toimittaja Matti Virtasen asiantuntemuksen ilmastoasioista. Hän on opiskellut maantiedettä yliopistossa ja lähtökohtaisesti paremmin perillä teorioista kuin 90 % arvostelijoista. Kirjassa Virtanen ei yritä selittää asioita itse, vaan antaa puheenvuoron valtavirrasta poikkeaville tutkijoille.

Itse kyseenalaistaisin ne nuoret kansalaisjärjestöjen henkilöt, jotka esiintyvät esim. WWF:n ja Fingon virallisina "ilmastoasiantuntijoina" ja osallistuvat siinä roolissa Ylen tv-ohjelmien keskusteluihin. He ovat lukeneet IPCC:n raportit ja käyneet ilmastokokouksissa, mutta antaako se tarvittavan pätevyyden?

Tutkijat ja tiedemiehet kehittävät koko ajan uusia malleja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi. Mittausdataa on muokattu jälkikäteen. Keskiajan lämmin kausi oli joidenkin mielestä globaali, toisten mielestä euroopanlaajuinen ilmiö. Jos näin tärkeistä kysymyksistä ei ole tieteellistä varmuutta, kaikki havainnot ja johtopäätökset voidaan kyseenalaistaa loputtomasti.

Siksi tarvitaan maalaisjärkeä paniikin sijaan. Maailma ei lopu ilmastonmuutokseen ja Suomella on läheisempiäkin ongelmia. Jokaisen tulee kantaa vastuu ympäristöstä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä kehityksessä ilmastonmuutos on vain yksi osa.

Kielen osalta kirja on huolellista työtä ja sujuvaa tekstiä on ilo lukea. Alun vuosiluku on lipsahtanut 2018 puolelle, mikä on inhimillistä, koska kyseinen kohta on kirjoitettu alkuvuodesta 2019. Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään, mikä yli 400-sivuisessa teoksessa on poikkeuksellista. Lopun liitteissä on tosin pari lipsahdusta.

PS. Suosittelen katsomaan Suomalainen ilmastotodellisuus -luentopäivän, jonka tiivistelmä on Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=V310FslxVfg. Siitä saa hyvän kuvan ilmastodatan tulkinnasta ja ennustamisen vaikeudesta.

PS 2: Vihdoinkin suoraa puhetta ilmastonmuutoksesta! Aamulattesta luopumisella ei ole merkitystä, toimet pitää kohdistaa sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Kyytiä saavat niin tiedostavan eliitin joogaretriitit kuin Hesarin omat matkailumainokset (rohkea veto lehdeltä, muuten). "Maailman rikkain kymmenen prosenttia tuottaa puolet kasvihuonekaasuista. Jos heidän päästönsä laskisivat edes keskimääräisen eurooppalaisen tasolle, niin globaaleista päästöistä kolmasosa poistuisi saman tien" ja "Ihmiskunnalla on ilmastonmuutoksen lisäksi käsissä koko joukko toisiinsa kytkeytyviä kestävyyshaasteita. Kaikkien juurisyy on liiallinen kulutus. Tällä hetkellä pahinta on, että elonkirjo supistuu supistumistaan ja ravinnekierron epätasapaino pahenee." -- kyse ei todellakaan ole pelkistä CO2-arvoista. Mutta miksi tämä Hesarin juttu on auto-osastolla? https://www.hs.fi/autot/art-2000006082762.html