perjantai 24. huhtikuuta 2015

KRP alkaa selvittää Onecoinin laillisuutta

Tänään tulleen uutisen mukaan Onecoinin laillisuus on annettu KRP:n selvitettäväksi. Hesarin uutisen mukaan varsinaista esitutkintaa ei ole vielä aloitettu, joten KRP päättää itse miten asiassa edetään.

Uutisen ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Olen helmikuusta lähtien kummastellut Onecoinin markkinointia, vihjailua nopeasta rikastumisesta sekä tämän virtuaalivaluutan takana olevaa tekniikkaa. Kritiikkini on saanut monet verkostoon liittyneet vastahyökkäykseen, mikä käy ilmi mm. blogikirjoitukseni yli 600 kommentista.

Helmikuun jälkeen ei ole ilmennyt mitään uutta. Onecoin-verkoston jäsenmäärä kasvaa, mutta niin kauan kuin virtuaalivaluuttaa ei voi oikeasti käyttää missään, kyse on pelkistä lupauksista. Niitä ei voi todistaa oikeiksi eikä vääriksi.

Virtuaalivaluutan "louhinta" muka yhtiön omilla supertietokoneilla sekä lupaukset koodin avaamisesta ja Onecoinin "vapauttamisesta" herättävät kuitenkin vahvoja epäilyjä. Olen lähettänyt niistä tarkentavia kysymyksiä Suomen maajohtajan kautta, mutta en ole saanut vielä vastauksia.

Talvella luvattiin, että Onecoin-järjestelmä ja sen takana oleva yhtiö tullaan auditoimaan Ernst & Young -tasoisen konsulttiyhtiön toimesta. Viikko sitten kerrottiin, että auditoijaksi on valittu bulgarialainen Semper Fortis Ltd, jolla on toimistot Sofiassa ja Kosovon Pristinassa. Toimisto on osa Morison International -ketjua. Ei ihan Ernst & Youngin tasoa.

Faktaa Onecoinista on vähän, mutta keskeisin niistä on tämä: yhtiö ilmoittaa, ettei se myy virtuaalirahaa vaan koulutuspaketteja, joiden hinnat ovat 100-5000 euroa. Kieltämällä osuutensa rahabisneksessä se välttää eri maiden rahoitustarkastusten muodollisuudet. Jokainen voi itse vetää johtopäätökset asiasta.

Tietojeni mukaan koulutuspaketti liikkuu yleisellä tasolla eikä sen ole tarkoituskaan olla tuhansien eurojen arvoinen. Todellinen kaupan kohde ovat optiot louhittuihin virtuaalikolikkoihin. Toiminta, jossa rahaa siirretään vähäarvoista hyödykettä vastaan, on tyypillisesti pyramidipeliä tai jotain muuta huijausta.

Ja huijaus näyttää toimivan. Kävin kuuntelemassa markkinointi-illan, missä maajohtaja kertoi erään henkilön ostaneen peräti 120 kappaletta Tycoon-koulutuspaketteja eli sijoittaneen Onecoiniin 600 000 (todellista) euroa.

Blogini kommenteissa moni anonyymi kirjoittaja vetosi siihen, ettei poliisi ole alkanut tutkia asiaa. Nyt on. Sen ei sinällään tarvitse merkitä mitään -- esitutkinta tehdään vain sen selvittämiseksi, onko asiassa syytä epäillä lainvastaista toimintaa.

Oli tutkinnan tulos mikä tahansa, viimeistään nyt jokaisen rahojaan Onecoiniin sijoittaneen kannattaisi miettiä, onko valmis häviämään kaiken ja käymään läpi mahdollisen oikeuskäsittelyn.

Kiinnostavaa nähdä, miten yhtiö itse tiedottaa asiasta. Onecoinin "virallinen" suomalainen sivu on www.onecoin-finland.com, toinen sivusto on www.tulevaisuudenmaksuvaluutta.com.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Suomalaisten tv-pilvitallentimien sopimukset yhä tekemättä

Eilisessä TVKaista-oikeudenkäynnissä kävi ilmi suomalaisten netti-tv-palveluiden onneton tilanne. Elisan, Soneran, DNA:n ja vajaan 20 muun toimijan nettitallennuspalvelut toimivat sopimusteknisesti epäselvässä tilassa, joten oikeudenhaltijoita edustava TTVK pitää niitä suorastaan laittomina.

Kanta ei ole uusi, mutta se nousi esille taas eilen, kun TVKaistan puolustus kiisti kahden miljoonan euron korvausvaatimukset. Ne oli laskettu mm. arvioimalla, paljonko TVKaistan välittämien ohjelmien (elokuussa 2007-joulukuussa 2009 yhteensä yli 100 000 tuntia) nettioikeuksien hankinta olisi tullut maksamaan.

Puolustuksen mukaan laskuperusteena tulisi olla sopimus, jota operaattorit ja oikeudenhaltijat ovat vasta tekemässä.

Siis mikä sopimus?

Muutama vuosi sitten alan toimijat istuivat neuvottelupöytään laillisen pilvinauhoittamisen sallimiseksi. Helmikuussa 2014 kerrottiin pelisääntöjen olevan valmiita (Digitoday 15.2.2014: TV-ohjelmien nettitallennuksesta sopu). Sen jälkeen ei olekaan kuulunut enää mitään.

Eilen kävi ilmi, että osapuolet (oikeudenhaltijat, tv-kanavat ja pilvitarjoajat) neuvottelevat asioista kukin keskenään. Mitään hinnastoa ei ole eikä sovittua korvaustasoa aiota edes paljastaa julkisuuteen, koska se on jokaisen toimijan liikesalaisuus.

Osapuolten välillä on vasta aiesopimus, jonka nojalla pilvipalvelut maksaisivat jatkossa korvauksia oikeudenhaltijoille, tv-ohjelmissa olevia mainoksia ei voisi kelata yli, tallenteen säilymisaikaa pilvessä rajoitettaisiin ja oikeudenhaltijalla olisi oikeus kieltää oman teoksensa tallentaminen.

Ei ihme, että neuvottelut ovat kesken -- nämähän tietäisivät merkittäviä heikennyksiä nykyisiin palveluihin.

Yksi TTVK:n argumenteista TVKaistaa vastaan oli juuri se, että palvelu totutti asiakkaat liian hyvään, ja nyt vastaavaa odotetaan myös laillisilta toimijoilta. Aivan totta! Mutta kun nyt pidettäisiin edes Elisaviihteen taso, jossa tallennetaan vain merkityt ohjelmat eikä säilytysaikaa ole rajoitettu.

Oikeudenhaltijoiden jatkotoimet nykyisiä palveluita kohtaan riippuvat TVKaistan mahdollisesta tuomiosta sekä osapuolten keskinäisten neuvottelujen tuloksista. Pahimmillaan nykyiset palvelut joudutaan ajamaan alas ja korvaamaan uusilla, heikennetyillä palveluilla.

Katsojan kannalta tilanne on ikävä. TV:n katselu siirtyy yhä selvemmin nettiin ja jos kotimaiset palvelut eivät toimi riittävän hyvin, Netflixin ja muiden jenkkipalveluiden kilpailuetu vain kasvaa.

Olisi kaikkien yhteinen etu saada aikaan järkevä sopimus ja myöntää, ettei tv-ala voi loputtomasti pitää kiinni vanhasta. Hyvä palvelu ja kohtuulliset korvaukset tekijöille ei voi olla mahdoton yhtälö.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

TVKaistan oikeudenkäynti pääsi vihdoin alkamaan

Kiistanalaisen TV-palvelun oikeuskäsittely pääsi tänään vihdoin alkamaan Helsingin käräjäoikeudessa.

Tähän mennessä tapahtunutta: kaksi kaverusta avasi vuonna 2007 TVKaista-nimisen palvelun, joka tallensi kaikki vapaasti näkyvät tv-kanavat palvelimelle ja säilytti tiedostoja kahden viikon ajan. Tilauksensa maksaneet asiakkaat pystyivät katsomaan ohjelmia jälkikäteen, mistä oli usein hyötyä. Erityisen suuren suosion TVKaista sai ulkosuomalaisten keskuudessa, koska se oli heille (lähes) ainoa keino suomalaisten tv-ohjelmien seuraamiseen.

TV-yhtiöt eivät ilahtuneet. Niiden mielestä TVKaista myi asiakkailleen palvelua, johon niillä itsellään ei ollut mahdollisuuksia, vaikka ne olivat sentään ostaneet ohjelmat Suomeen ja maksaneet niistä. Läheskään kaikki elokuva- ja tuotantoyhtiöt eivät olisi myyneet nettilevitysoikeuksia edes rahalla.

Kun osapuolet eivät päässeet sopuun asiassa, oikeudenhaltijat tekivät TVKaistasta tutkintapyynnön poliisille kesällä 2009.

Kiistassa on kyse siitä, onko vapaasti näkyvien tv-kanavien "nauhoittaminen" verkkopalvelimelle digiboksiin verrattavaa toimintaa, joka rinnastetaan yksityiseen kopiointiin ja on siten laillista (enää siitä ei peritä edes hyvitysmaksua). Onko TVKaista pelkkä tallentava digiboksi, jossa on vain todella pitkät piuhat?

Oikeudenhaltijoiden mielestä kyse on laittomasta tv-ohjelmien jakelusta, jossa TVKaista ansaitsee rahaa myymällä asiakkailleen laitonta palvelua, jonka kanssa ohjelmat hankkineet TV-kanavat itse eivät voi kilpailla.

Kumpikin tulkinta on mahdollinen. On kiinnostavaa nähdä, mille kannalle oikeus päätyy. Tässä ollaan tekijänoikeuslain harmaalla alueella, joka on syntynyt nopeasti kehittyvän tekniikan myötä. Ohjelmien pilvitallennus on jotain, mihin tekijänoikeuslaissa ei osattu varautua, vaikka se uudistettiin vuonna 2005 eli vain pari vuotta ennen TVKaistan käynnistymistä.

Selvää on, että tällaiselle palvelulle olisi kysyntää. Katsojan on vaikea ymmärtää, miksi tv-ohjelmien tallentaminen kotona on sallittua mutta työn ulkoistaminen yritykselle ei ole. Kun vielä katselulaitteetkin ovat samoja (tietokone, tabletti, älypuhelin) on vaikea nähdä, minkä juridisen eron tekniikka aiheuttaa.

TVKaista on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, sillä vastaavaa palvelua ei ole missään toisessa maassa. Muualla tv-kanavia hallitsevat maksu-tv-palvelut ja kaapeliverkko, eikä kotinauhoittaminen ole niin laajaa kuin monen vapaan kanavan Suomessa. Toisaalta tekijänoikeuden periaatteet ovat kaikkialla samat, joten TVKaistan kaltainen toimija joutuisi joka tapauksessa selvittämään asiansa oikeudessa. TVKaista on ennakkotapaus, jolla on vaikutusta koko EU-alueella.

Yhdysvalloissa oli viime vuonna hieman vastaava tapaus, kun Aereo yritti myydä vapaita tv-kanavia netin yli. Oikeus määräsi palvelun suljettavaksi (uutinen aiheesta sekä suomenkielinen uutinen Digitodaystä). Tällä hetkellä tilanne on se, ettei korkein oikeus ole vielä ottanut kantaa pilvitallennuksen juridiikkaan, joten kukaan ei tiedä onko se laillista vai ei.

TVKaistan tapaukseen liittyy erikoinen sivuepisodi. Kahden TVKaistan omistajan lisäksi syytteessä on Turre Legalin juristi, joka avusti TVKaistaa neuvotteluissa oikeudenhaltijoiden kanssa. Häntä syytetään petoksesta, sillä neuvottelujen yhteydessä TVKaista oli väittänyt jokaisella asiakkaalla olevan henkilökohtaisen tallennuslaitteen yhtiön konesalissa Espoossa. Poliisin kotietsinnässä kuitenkin selvisi, että laitteet olivat verkon kytkimiä, eikä niitä oltu edes kiinnitetty verkkoon tai tallennuslaitteisiin. Tänään oikeudessa juristi totesi olleensa vain päämiehen antamien tietojen varassa ja kiisti petossyytteen.

Poliisitutkinnan alettua TVKaista myi liiketoiminnan eteenpäin ja toimitusjohtaja katosi. Jäljelle jäänyt suomalainen TVKaista-yhtiö meni konkurssiin ja sen toiminta loppui kesällä 2011. Toimitusjohtaja piileskeli niin kauan, että yksi syytteistä ehti vanhentua. Monen lykkäyksen jälkeen oikeudenkäynti pääsi tänään vihdoin alkamaan, kun kaikki kolme vastaajaa saatiin paikalle. Heiltä vaaditaan yli kahden miljoonan euron hyvityksiä ja korvauksia.

Kiistasta huolimatta TVKaista on toiminut koko ajan normaalisti ja jopa laajentanut toimintaansa ulkomailla. Mitä ilmeisimmin se on omistajilleen erinomainen bisnes.

Syytetyt eivät kertomansa mukaan tiedä mitään TVKaistan nykyisestä toiminnasta. Jos olisi toisin, heiltä vaadittaisiin nyt kahden sijaan ainakin kymmentä miljoonaa. Sen verran hyvitystä olisi kertynyt vuoden 2009 jälkeen tehdystä bisneksestä.

Kyseessä on siten paitsi tekijänoikeudellisesta ennakkotapauksesta myös isoista rahoista. Tätä casea kannattaa seurata.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Luulitko, että lehden toimitus lukee juttukommenttisi?

Tänään on taas aprillipäivä, joten kaikkiin nettisivuilla näkyviin uutisiin pitää suhtautua kriittisesti. Niin tosin kannattaa tehdä muulloinkin, sillä toimitusten kiire ja alimiehitys näkyy päivittäisessä uutistyössä.

Viime viikolla huomasin, miten suuren lehden nettiuutisessa oli alkeellinen moka, jonka jokainen lukija pystyi näkemään. Puoli tuntia uutisen julkaisun jälkeen kommenteissa oli jo ensimmäinen maininta asiasta. Mutta mitään ei tapahtunut.

Kun juttua ei oltu korjattu vielä seuraavanakaan päivänä, mainitsin asiasta Twitterissä. Sen nähtyään saman lehden toinen toimittaja korjasi tekstin välittömästi, mutta närkästyi siitä, että olin maininnut asiasta julkisesti. Eikä korjauskaan mennyt ihan oikeaoppisesti, sillä uutisen kellonaika ei muuttunut. Kommentteihin jäi viittauksia kohtaan, jota tekstissä ei enää ollut.

Mitä siis tehdä, jos huomaa jutussa virheen? Tavallisia kirjoitusvirheitä ei kannata lähteä ilmoittamaan lainkaan, niitä löytyy nykyään melkein jokaisesta jutusta. Toimitusten kiire ei jätä aikaa oikoluvulle ja kun kyse on ilmaisista uutisista, ei niiltä voi vaatiakaan virheettömyyttä.

Joskus virheet ovat niin pahoja, että ne vaikeuttavat joko ymmärtämistä tai herättävät suoranaista hilpeyttä, kuten tämä otsikko viime syksyltä:

Mekkalapoliisi on komennettu pois kadulta.
Tällaiset lapsukset toimitus huomaa ja korjaa yleensä itse, mutta leipätekstin osalta työ on ulkoistettu lukijoille.

Ensimmäisenä tulee mieleen mainita virheestä uutisen lopussa olevissa lukijakommenteissa. Ne eivät välttämättä johda mihinkään, sillä teksti "kommenttisi on toimituksen moderoitavana" johtaa harhaan. Yleensä toimitus ei käsittele palautteita itse, vaan työ on siirretty esimerkiksi sivutuloja kaipaaville opiskelijoille. He tarkistavat, ettei tekstissä ole kirosanoja tai kunnianloukkauksia, mutta eivät ota kantaa sisältöön eikä heillä ole intressiä välittää oikaisupyyntöjä eteenpäin.

Toimituksen kollektiiviosoite (toimitus@lehti.fi) on sekin huono kanava, sillä julkinen postilaatikko hukkuu mainoksiin, lehdistötiedotteisiin, roskapostiin ja sekalaisiin uutisvinkkeihin.

Jos toimittajan nimi mainitaan jutun yhteydessä, palautteen voi lähettää suoraan hänelle. Kaikki uutiset eivät ole lehden omia, vaan niitä ostetaan STT:ltä ja tehdään maakuntalehtien välisenä yhteistyönä. Lisäksi toimittajan työvuoro on saattanut jo loppua, joten pikaista vaikutusta on turha odottaa.

Tehokkainta -- joskin tahditonta -- on mainita asiasta Twitterissä. Sitä kaikki toimitukset kyllä seuraavat, koska kyse on omasta uutistyöstä. Vaarana kuitenkin on, ettei oikaisusta suinkaan olla kiitollisia vaan käytössä on "shoot the messenger" -asenne. Vähän kuten Tekesin tietomurtotapauksessa.

Niinpä lukijan on yleenä parasta vain sulkea silmänsä.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Otetaanko yhdessä pärstiö?

Ylen mainio julkinen palvelu -- Aristoteleen kantapää -- pyysi ehdotuksia selfien suomennokseksi. Ja tulihan niitä. Areenan sivulta löytyvässä jutussa mainitaan mm. seuraavat: pärstiö, meitsie, omake, minäke, lärviö, itselö, egokki ja omis.

Aika näyttää, mikä näistä leviää yleiseen käyttöön, jos mikään. Itseäni viehättää ainakin sana pärstiö, onhan selfie-kuvan pääosassa aina kasvot, ja kyseinen sana välittää aavistuksen itserakkauteen sekä näyttämisen haluun liittyvää negatiivisuutta.

Entä sanan muut versiot -- "Hei kaverit, otetaanko ryhmäpärstiö?" Ja tuleeko selfiesauvasta pärstiöpötkö vai pärstiöpötkylä?

Saa nauraa, sillä tämän suomalaisemmaksi eivät sanat tule. Pärstiöpötkön kolme ö:tä herättävät takuulla huvittuneisuutta ulkomaalaisissa, aivan kuten selfievillitys meissä.

PS. Miltäs nämä kuulostaisivat: omakeonki, meitsiemela, itselötikku?

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Älä mene halpaan: Android-puhelin varoittaa muka viruksista

Käyttäjä pelästyy varmasti, kun Android-puhelin kertoo saaneensa virustartunnan:

Virus detected!
Varoitus voi tulla myös suomeksi:

Ja sama suomeksi.
Kyse ei ole viruksista vaan harhaanjohtavasta markkinoinnista. Ilmoitusikkunat ovat mainoksia, jotka yrittävät saada käyttäjän lataamaan torjuntaohjelman Google Play -kaupasta. Samanlainen pelottelutaktiikka on käytössä PC-puolella, ikävä kyllä se näyttää levinneen myös mobiilimaailmaan.

Yllä olevien kuvien "virukset" on helppo tunnistaa mainoksiksi, mutta entäpä nämä kesken surffauksen ilmestyvät varoitukset:

Lisää virusvaroituksia.
Tai tämä:

Tämäkään ei ole aito virus.
Kaikki kyseenalainen mainonta johtaa yhteen ja samaan ohjelmaan, kiinalaiseen 360 Securityyn:

360 Security - Antivirus Boost
Ilmeisesti mainokset ovat tehonneet, sillä latauksia on yli 50 miljoonaa. Kommenteissa ohjelmaa kehutaan (jopa selvällä suomen kielellä) ja sen kerrotaan poistaneen viruksia sekä nopeuttaneen puhelimen toimintaa.

Erikoisinta on, että Qihoo 360 on New Yorkin pörssissä noteerattu yhtiö, joskin sen kurssikehitys on ollut laskeva ja osakkeen arvo vajaa puolet vuoden takaisesta huippuarvosta. Ehkä juuri siinä on syy epätoivoiseen ja epäeettiseen pelottelumarkkinointiin?

360 Security käytössä.
Kokeiluni perusteella 360 Security ei vaikuta haitalliselta, kuten monet itseään tyrkyttävät apuohjelmat usein ovat. Tekijä ei vaadi rahaa sillä ohjelma on aidosti ilmainen. Toisaalta en ole vakuuttunut myöskään sen hyödyllisyydestä -- älypuhelimen virustorjunta on useimmille käyttäjille turhaa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni Android-viruksen saaneista onkin todellisuudessa saanut vain ohjelman mainoksen.

Enkä periaatteellisista syistä ikinä käyttäisi ohjelmaa, joka mainostaa itseään valheellisilla varoituksilla.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Salamurhat ovat NSA-urkinnan kääntöpuoli

NSA:n eurooppalaisiin kohdistaman urkinnan paljastuminen on herättänyt meissä suurta närkästystä. Miten kehtaattekin rikkoa perusoikeuksiamme ja vakoilla meidän viestintää? Äskettäin opetus- ja viestintäministeri Kiuru halusi nostaa syytteet Gemalton tietomurrosta (ilmeisesti juuri NSA:ta ja Yhdysvaltoja vastaan). Onhan törkeää, että valtion hakkerit varastavat matkapuhelinten salausavaimia pystyäkseen salakuuntelemaan luottamuksellista liikennettä.

Viestinnän urkinta loukkaa perusoikeuksia, mutta niin loukkaa myös tappaminen. EU-maat eivät juurikaan kritisoi Yhdysvaltoja siitä, että lennokki-iskuissa on kuollut yli tuhat sivullista ja muutama epäilty terroristi.

Yhdysvaltojen näkökulmasta CIA ja NSA ovat sisarjärjestöjä, jotka toteuttavat yhteistä tehtävää: ne ajavat maan kansallista etua ja varmistavat sen turvallisuutta. Tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää myös se, miksei Euroopan urkinnan paljastuminen herätä Yhdysvalloissa sen suurempaa närkästystä. Business as usual, älkää urputtako turhasta.

CIA ja NSA tekevät samaa asiaa, vaikka keinot ovatkin erilaiset. Järjestöt tekevät myös läheistä yhteistyötä. Esimerkiksi lennokki-iskuissa NSA jäljittää uhrin puhelimen ja antaa koordinaatit CIA:lle, joka tietää mihin radiolähettimeen tähdätä lennokillaan. Viestinnän urkinta ja salamurhat ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Venäjän Putinilla on kuulemma oma tappolistansa, Obamalla omansa. Kumman lista mahtaa olla pidempi?

Eivätkä muut suurvallat ole yhtään sen puhtoisempia. Urkinnalla ja sotimisella on lähes aina oman kansan tuki.

Meitä eurooppalaisia hämmästyttää, miten Putin voi nauttia suurta kansansuosiota Krimin ja Ukrainan operaatioiden jälkeen. Onko kansa näin tyhmää?

Historia on monet kerrat osoittanut, miten helposti kansan saa yhdistymään todellisen tai kuvitellun ulkoisen uhkan edessä.

George W. Bush sai kansan tuen hyökkäykselleen Irakiin, vaikka "todistusaineisto" oli yhtä keinotekoista kuin Venäjän perustelut Ukrainan tapahtumille. Eikä pelkästään kansan, vaan myös vapaan lehdistön ja television. Toukokuussa 2003 79 % amerikkalaisista piti hyökkäystä Irakiin oikeana, olipa siellä joukkotuhoaseita tai ei. Hyökkäyksen perusteluna käytettyjä aseita ei koskaan löytynyt, mutta silti Bush valittiin syksyllä 2004 uudelleen presidentiksi.

Wikipedian mukaan 57 % amerikkalaisista tv-katsojista uskoi, että Irak tuki Al-Qaidaa ja oli mukana 9/11-terrori-iskuissa. 69 % uskoi Saddam Husseinilla olleen osuutta 9/11-iskuihin ja 22 % luuli, että Irakista oli hyökkäyksen jälkeen löytynyt joukkotuhoaseita.

Jos yleistä mielipidettä on näin helppoa manipuloida netin ja vapaan tiedonvälityksen Yhdysvalloissa, vastaava temppu Venäjällä on helppo nakki.

Mutta on valtioiden välillä eroakin: sananvapauden ansiosta Yhdysvalloissa saa olla eri mieltä ja näyttää sen myös julkisesti.

Sodanvastainen mielenilmaus New Yorkin kadulla 21.5.2004

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Epäilyt Facebookin salakuuntelusta kytevät yhä

Image-lehti aiheutti pienen kohun väittäessään, että Facebook kuuntelee älypuhelimessa salaa käyttäjien keskusteluja ja valitsee mainoksia niiden perusteella. Kiistanalainen "löytö" ehdittiin jo tyrmätä, mutta Image palasi asiaan uudella jutulla.

Imagen uusin juttu on teknisesti hieman epätarkka (Android luovuttaa käyttäjätietoja iOS:ää helpommin, alemmalla TCP-tasolla liikkuu salaista dataa) eikä edes toimitus pystynyt toistamaan havaintoa. Silti aihe kutkuttaa mielikuvitusta ja saa pohtimaan, olisiko se edes teoriassa mahdollista.

No, olisihan se. Kaikissa älypuhelinalustoissa (iOS, Android, Windows Phone) on kehittynyt puheentunnistus, joka toimii myös suomen kielellä. Teoriassa Facebook-sovellus voisi kuunnella ympäristöään ja käyttää tietoja mainosten valitsemiseen. Mutta on epätodennäköistä, että niin todella tapahtuisi -- ainakaan vielä.

Ensinnäkin jatkuva kuuntelu ja puheentunnistus kuluttaisi akkua, minkä käyttäjä huomaisi. Toiseksi puheentunnistus vaatii verkkoyhteyden, mikä rajoittaa esimerkiksi käännössovellusten hyödyntämistä ulkomailla. Puheen salakuuntelu näkyisi jatkuvana verkkoliikenteenä, mitä Image-lehti tai muutkaan eivät ole pystyneet havaitsemaan. Jatkuva liikenne olisi ongelma maissa, joissa ei ole kiinteähintaista mobiilidataa -- eli siis melkein kaikkialla.

Tiettävästi mikään sovellus ei tee puheentunnista ilman nettiyhteyttä. Facebook voisi olla ensimmäinen, mutta silloin ominaisuus tuotaisiin varmaankin tarjolle myös muihin tarkoituksiin.

Kolmanneksi voi pohtia salakuuntelun hyötysuhdetta. Vaikka melkein kaikki uhkakuvat ovat teknisesti mahdollisia, niiden toteuttamisessa ei useinkaan ole järkeä. Facebook joutuu puntaroimaan, mikä on järkevää resurssien käyttöä. Sanojen poiminta puheesta olisi turhan hankalaa, kun vaihtoehtona on kerätä samat tiedot surffailusta. Se on teknisesti helppoa, yleisesti tiedossa ja kaikkialla hyväksyttyä. Miksi ottaa PR-riski kuuntelun paljastumisesta? Sillä yhtiö tekisi haittaa lähinnä itselleen.

On mahdollista, että Facebook vasta testailee ominaisuutta ja sen vuoksi se näyttää toimivan vain ajoittain. Tulevaisuudessa, kun surffailun seurannan keinot on käytetty loppuun, salakuuntelu otetaan sitten yleiseen käyttöön. Siihen mennessä myös ilmapiiri on saatu lobattua salakuuntelulle myönteiseksi.

Harva on pystynyt toistamaan ilmiötä, mutta kuten Imagen jutun palautteista näkee, sellaisiakin henkilöitä on. Itse en kuulu tähän joukkoon. Olen lausunut puhelimelle monta kertaa avainsanoja, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mitenkään mainoksiin.

Itse asiassa FB-sivullani näkyvät mainokset ovat suorastaan hölmöjä, eivätkä liity mitenkään tekemisiini. Tuotehakujen jälkeen siellä näkyy etsittyjen tuotteiden mainoksia, mutta ne eivät säily pitkään. Nyt seinällä on mainos Denonin äänentoistosta ja Plan-kummeista.

FB-mainokset eivät näytä kovin osuvilta.
Herää epäily, ettei FB seuraa edes nettisurffailuani kovin tarkasti.

Voisiko selitys olla psykologinen? Mainokset vaihtuvat ja jos ne osuvat yksiin puhuttujen asioiden kanssa, se herättää huomiota. Ne mainokset, jotka menevät ihan metsään, unohtuvat heti. Ja vaikka ei itse kirjoittaisi aiheista, joku kaveri on saattanut lähettää viestejä aiheista, joista on puhuttu yhdessä. Näin puhe on muuttunut avainsanoiksi, vaikkei sitä itse huomaakaan.

Vai onko tässä sittenkin jotain takana? Joku väittää saaneensa mainoksia asioista, joista on puhunut luottamuksella vain lääkärin kanssa. Sellainen olisi vahva todiste salakuuntelun puolesta.

Jotta asiaan tulisi selkeyttä, olen perustanut uuden FB-tilin ja Gmail-osoitteen. Näin vanhat historiat eivät pääse vaikuttamaan mainosten valikoitumiseen. Lausun puhelimelle keksittyjä avainsanoja ja katson, vaikuttavatko ne mainoksiin.

Vielä mitään ei ole tapahtunut. Palaan aiheeseen jos tilanne muuttuu. Siihen asti luokittelen ilmiön samaan kategoriaan kuin ns. sähköallergian: oireet ovat todellisia, mutta syyt muualla kuin itsestä tuntuu.

Lisäys 17.3.2015: Tänään on kaunis, aurinkoinen aamu. Facebookiin on ilmestynyt aurinkolasien mainos:

Kuka sanoi "aurinkolasit"?
Tiedän, etten ole sanonut "aurinkolasit" ääneen, vaikka käytinkin niitä työmatkalla toimistolle. Mutta jos olisin, olisi nyt helppo epäillä Facebookin salakuunnelleen puheitani. Voisiko selitys Facebookin epäiltyyn salakuunteluun olla näin yksinkertainen?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Syövätkö it-laitteet maapallon turmioon?

Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner herättelee aamun Hesarissa ihmisiä tietotekniikan energianälkään. "Verkko syö kohta sähkömme - on kysyttävä onko meillä varaa tähän", kysyy juttu.

Minun on hieman vaikea seurata Mannerin ajatuksenjuoksua. Tietotekniikka haukkaa yhä suuremman osan maailman sähkönkulutuksesta, mutta se ei ole mobiililaitteiden syy. Päinvastoin, älypuhelimet ovat korvanneet pc-koneita ja vievät vain murto-osan niiden kulutuksesta. Prosessorien määrä ei tässä ole merkittävä vaan näytön koko.

Professori rinnastaa puhelinvalmistajat autoteollisuuteen ja ihmettelee, miksi vain autoteollisuus pyrkii vähentämään tuotteidensa energiankulutusta. Asiakkaat valittavat jatkuvasti älypuhelinten lyhyestä akkukestosta. Valmistajat pyrkivät kaikin keinoin vähentämään kulutusta, koska se on niiden ja asiakkaiden oman intressin mukaista.

Autoissa kyse on energian hinnasta, puhelimissa käyttömukavuudesta. Olisi kestämätöntä, jos autotkin pitäisi tankata joka päivä. Tai no, niinhän sähköautot pitääkin. Niistä on tulossa todellinen energiasyöppö, ei mobiililaitteista.

Ja vaikka älypuhelimia professorin mukaan myydään miljardi kappaletta vuodessa, valtaosa niistä on korvaushankintoja, joissa vanha puhelin vaihdetaan uuteen. Trendi-ihmisten pitää saada joka vuosi uusin iPhone. Käytössä olevien puhelinten määrä kasvaa paljon hitaammin ja loppuu jonain päivänä kokonaan.

Huoli palvelinkeskusten energiankulutuksesta on helpompi ymmärtää. Ne sijoittuvat maihin, joissa on viileää ja joissa energia on halpaa -- kuten Suomessa. Tälläkin sektorilla energiatehokkuus on jo pitkään ollut keskeisiä kilpailuvaltteja, koska suurempi sähkönkulutus vaatii tehokkaampaa jäähdytystä, ja ne nostavat käyttökustannuksia.

Palvelinkeskusten määrä kasvaa nopeasti ja niiden vaikutus maapallon energiatalouteen on tuntuva. Toisaalta töiden siirtyminen sähköiseen muotoon ja palveluiden muuttuminen itsepalveluksi netissä vähentää muuta energiankulutusta. Onko sattumaa, että öljynkulutus on vähentynyt ja sen hinta laskenut?

Energiatalouden kannalta on vain hyvä, että ihmisten ja tavaroiden liikuttaminen siirtyy bittien liikuttamiseksi. Sähköä on helpompi tuottaa keskitetysti ja sille on fossiilisista polttoaineista poiketen monia eri tuotantotapoja.

Eniten hämmentää Mannerin viimeinen, utopistinen ehdotus: miksi veroasioita pitäisi voida hoitaa kellon ympäri, eivätkö verkkopalvelutkin voisi olla auki vain 12 tuntia päivässä?

Tässä ajatuksessa ei ole logiikkaa. Online-palveluiden riippumattomuus ajasta ja paikasta on niiden suurin etu. Miksi pitäisi palata vanhaan virka-aikaan, kun siihen ei ole mitään todellista syytä?

Nettipalvelut voivat aivan hyvin olla auki 24 tuntia vuorokaudessa, sillä ne kuluttavat energiaa vain käytettäessä. Kun palvelussa on satoja asiakkaita, prosessori käy kuumana heitä palvellessaan. Yöaikaan kun asiakkaita on vähän, virransäästö sammuttaa tarpeettomia ytimiä ja laskee kulutusta (ei ihan nollaan, mutta merkittävästi kuitenkin).

Pakottamalla asiointi vain 8-20 välille aiheutettaisiin asiakkaille harmeja, mutta energiaa ei kuluisi yhtään vähempää. Ehkä jopa enemmän, sillä tekniikka pitää mitoittaa kulutushuipun mukaan. Mitä tasaisemmin käyttö jakautuu kellon ympäri, sen parempi.

Elektroniikkaromu on todellinen ongelma. Nämä sentään menevät kierrätykseen - kai.
Mutta on jotain, mistä meidän oikeasti pitäisi olla huolissamme. Ylen radiouutisissa kerrottiin aamulla, että kuluttajaviranomaisten mukaan elektroniikkalaitteiden tulee kestää vähintään kaksi vuotta, vaikka takuu kattaisi vain vuoden. Vain kaksi vuotta! Tällä hetkellä tuotamme elektroniikkarojua järkyttävän määrän ja miljardit myydyt älypuhelimet päätyvät saastuttamaan Afrikan luontoa vielä senkin jälkeen, kun ne eivät kuluta sähköä edes yhden elektronin vertaa.

Siihen meillä ja maapallolla ei ole varaa.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Blogeista tuli nuorten naisten media

Hesarin Nyt-liitteen otsikko herätti huomioni: "En aio äänestää, kertoo tähtibloggari". Jutun mukaan Natalia Tolmatsova on Suomen kärkipään bloggareita, jonka teksteillä on viikoittain tuhansia lukijoita.

Olen lukenut blogeja kymmenen ja pitänyt niitä lähes kahdeksan vuotta, mutta en ole kuullutkaan Natalia Tolmatsovasta. En liioin tiennyt, miten ansaitaan "tähtibloggarin" arvonimi.

Enkä näköjään tiennyt paljon muutakaan.

Blogeista on tullut naisten media, erityisesti nuorten sellaisten. Nähdäkseni kaikki blogilista.fi:n 25 suosituinta blogia ovat nuorten naisten pitämiä. Niiden sisältö pyörii vaatteiden, meikkien, kampausten ja ruuan ympärillä.

Verkkomaailma perustuu viestintään ja siinä naiset ovat aina olleet ylivoimaisia miehiin verrattuna. On kai luonnollista, että nuoret naiset, joilla on aikaa kirjoittaa, ovat blogimaailman kuningattaria.

Avaan sattumanvaraisesti muutamia blogeja. Klikkaan summamutikassa muutamia tekstejä. Esimerkiksi listan 13. sijalla oleva Annika O. on kirjoittanut eilen otsikolla Uusi viikko & uudet (hius)kujeet. Runsaat tuhat merkkiä tekstiä kampaajalla käynnistä ("Tosiaan, tuli tossa eilen käytyä kampaajalla! Ite oon taas kerran tosi tyytyväinen tulokseen"). Pisteet kahdesta hienosta valokuvasta, jotka on otettu oikealla kameralla eikä kopioitu luvatta jonkin muotilehden sivulta. Teksti on saanut 81 sydäntä ja peräti 65 kommenttia ("Ei voi sanoa muuta, kuin että ihan törkeen ihana tukka").

Näin keski-ikäisenä miehenä olen hieman hämmentynyt. Blogien on sanottu olevan kansalaisjournalismia ja täyttävän kuihtuvan valtamedian jättämää tyhjiötä, mutta suosituimmuus-listan perusteella kyse on lähinnä Cosmopolitanin ja Me Naisten väliin jäävästä aukosta.

Asiablogeja löytyy, kun osaa etsiä. Ilmeisesti niiden kirjoittajat eivät kuitenkaan kuulu bloggarien kärkipäähän eivätkä lukijamäärät yllä meikki- ja muotijuttujen tasolle. Mutta ainahan hömppä ja elämän keveys ovat kiinnostaneet asioita enemmän. Juuri siksi äänestäminenkään ei kiinnosta.

Kärkibloggareita selailtuani ymmärrän, miten kauaksi kaltaiseni keski-ikäinen mies on erkaantunut netin valtavirroista.

Mutta vieläkään en tiedä, mikä sai Hesarin poimimaan näistä nuorten naisten fiilistulvasta juuri Natalian äänestämistä vastustavan vuodatuksen.

Lisäys 31.3.2015: Tänään osui Prisman kassalla silmiin blogilehti. Aiemmin printtilehdistä on tehty nettiversioita, nyt nettisisällöstä tehdään lehtiversioita.

Blogit netistä printtiin. Vaihteeksi näin päin.