tiistai 9. helmikuuta 2016

Onecoin: yksi vuosi myöhemmin

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin blogiini Onecoinista. Kaikki ensimmäisen kirjoituksen johtopäätökset ovat yhä voimassa, eikä vuoden aikana mikään ole vahvistanut uskoa tähän mullistavaan kryptovaluuttaan.

Olen yllättynyt vain siitä, että huijaus on yhä pystyssä, eikä pyramidi ole romahtanut. Kymmeneen Onecoin-kirjoitukseeni on tullut yhteensä 1839 kommenttia (pahimmat asiattomuudet olen poistanut), joista valtaosa on ollut nimettömiä hehkutuksia valuutan puolesta. Yleisin argumentti on ollut vahva usko tulevaisuuteen: odotetaan rauhassa ja katsotaan, miten tässä käy.

Vuoden aikana kukaan ei ole nähnyt yhtään Onecoinia eikä tehnyt sillä yhtään ostosta. Paljon muuta on kyllä tapahtunut:
  • Onecoinin "koulutusmateriaali" on paljastunut kirjoista plagioiduksi.
  • Onecoinin käyttäjäsopimus on kopioitu amerikkalaisesta deittipalvelusta.
  • Suomeen luvattua koulutuskeskusta ei ole avattu.
  • Tiedotteessa mainittu pankin osto hävisi ilman selityksiä.
  • Sabway.biz, josta Onecoinin web-sivun leiska ja kuvat on ilmeisesti kopioitu, on yhä olemassa.
  • Vuosi sitten luvattiin Ernst & Young -tasoinen kovan luokan nimi auditoimaan kolikkoja. Saatiin Semper-Fortisin bulgarialainen yhteistyökumppani, joka hävisi kesän aikana vähin äänin verkosta.
  • Onecoinin päämarkkina-alue on Aasia, missä herkkäuskoisia riittää ja missä finanssipalveluiden lainsäädäntö ei ole turhan tarkkaa.
  • Yksikään ulkopuolinen taho ei edelleenkään noteeraa Onecoinille arvoa.
Mikään näistä ei ole lannistanut verkoston uskoa helppoon rikastumiseen. Anonyymit jäsenet pitävät varoituksia loukkaavina ja suorastaan vaativat saada ottaa riskiä huijatuksi tulemisesta. He ovat huijauksensa ansainneet.

Ainoa näkyvä todiste virtuaalisesta rikastumisesta on yhtiön itsensä ylläpitämä, säälittävän huonosti feikattu sivu, jossa Onecoinin arvo nousee lähes joka päivä hieman.

Onecoinin "arvo" nyt 5,24 euroa/kpl.
Nousu on ollut huimaa, sillä viime keväänä louhinnan alkaessa lähtöarvo oli 0,50 euroa/kpl. Kukaan ei vain osaa selittää, mistä arvonnousu tulee, sillä rahaa ei voi ostaa eikä myydä, eikä todellista pörssiä ole.

Liioin kukaan ei osaa selittää, miksi Onecoin-rahoja syntyy joka vuorokausi 1 440 000 kappaletta, vaikka louhinnan pitäisi vaikeutua koko ajan ("palapeli, jonka ratkaiseminen käy yhä vaikeammaksi"). Koska kolikkoja syntyy 2,1 miljardia, rahavarannon arvo on nykyisellään runsaat 10 miljardia euroa. Ruja Ignatova on spekuloinut arvon vielä kymmenkertaistuvan. 

Jos tämä kaikki olisi totta, jokin oikea talouslehti olisi jo ajat sitten kiinnostunut Onecoinista ja nerokkaasta bisnesnaisesta, jolla on omien puheidensa mukaan pitkä kokemus Bitcoinista. Silti hän väitti videolla, että Bitcoin kehitettiin ennen WTC-terrori-iskuja, mikä osoittaa täydellistä tietämättömyyttä.

Jännitys tiivistyy. Onecoin-väki on luvannut, että kauppapaikat aukeavat, kun kolikoista 30 % on louhittu ja valuutta avautuu vapaaseen kaupankäyntiin 50 % rajan jälkeen. Taaksepäin katsoen 20 % raja rikkoutui 16.11.2015 ja 25 % 28.1.2016, joten 73 päivää myöhemmin eli 10.4.2016 näemme, toteutuuko Onecoinin lupaus kauppapaikoista. Samalla laskemisella 50 % raja saavutetaan 27.1.2017. Viimeistään siis vuoden päästä tiedämme, tekikö Onecoin verkkonsa jäsenistä rikkaita.

torstai 4. helmikuuta 2016

Tullin pääjohtajan outo sähköpostisotku

Yhdysvalloissa Hillary Clinton on ollut vaikeuksissa käytettyään omaa sähköpostipalvelintaan virka-asioiden hoitoon. Suomessa kohut ovat pienempiä, mutta vielä oudompia. Helsingin Sanomien mukaan Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen olisi epäiltynä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Outo sotku vahingossa lähetetystä sähköpostista.
Lehden tietojen mukaan Hartikainen olisi lähettänyt vahingossa viestin, jossa ei ollut mitään arkaluonteista, alaiselleen, joka on Tullissa "merkittävässä asemassa". Hartikainen oli pyytänyt vahingossa viestin saanutta tuhoamaan viestin, mutta saanut myöhemmin "tavalla tai toisella" selville, että alainen oli vastoin hänen pyyntöään välittänyt viestin eteenpäin.

Alainen oli tehnyt rikosilmoituksen koska uskoi, että pääjohtaja sai tiedon viestin eteenpäin välittämisestä laittomasti. Edelleen lehden tietojen mukaan poliisi on aloittanut esitutkinnan, joten rikosilmoituksen tueksi on olemassa jotain näyttöä.

Jokin tässä nyt klikkaa. Tietoyhteiskuntakaari (tämä kohta entinen sähköisen viestinnän tietosuojalaki) suojelee vahingossa lähetettyjä viestejä. Pykälässä 136 sanotaan näin:

Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sähköisestä viestistä, radioviestinnästä tai välitystiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Tämän perusteella alainen, joka tiesi saaneensa viestin vahingossa, mutta välitti sen silti eteenpäin, syyllistyi itse lainvastaiseen tekoon. Kuitenkaan uutinen ei kirjoita mitään siitä, että häntä epäiltäisiin. Pääjohtajan toimintaan on mahdotonta ottaa kantaa, koska uutinen ei paljasta millä tavalla viestintäsalaisuuden loukkaaminen olisi tapahtunut.

Tämä on kuitenkin hyvä muistaa: jos saat sähköpostin, tekstiviestin tai muun vastaavan, joka ei selvästikään ole tarkoitettu sinulle, sinulla on velvollisuus unohtaa koko asia. Ainakaan viestissä olevaa tietoa ei saa levittää eteenpäin eikä käyttää edes omaksi hyödyksi. Velvollisuutta lähettäjän informointiin ei ole, mutta se on toki kohteliasta.

Jos lähettäjä on tehnyt yleisen mokan ja klikannut osoitekirjasta väärää nimeä, viesti tulee omalla nimellä, jolloin vahingon voi huomata vain asiayhteydestä ja viestin sisällöstä. Se ei kuitenkaan muuta pykälän merkitystä. Ja uutisen mukaan vastaanottajan erehdyksestä ei voinut olla kyse, koska lähettäjä huomautti asiasta.

Uutisointi on selvästikin puutteellista emmekä tiedä tapauksen taustoja. Toivottavasti ne kerrotaan julkisuuteen myöhemmin, jotta voimme kaikki oppia tästä esimerkistä jotain.

Lisäys 6.2.2016: Päivän Hesarin mukaan "Tullin pääjohtajan Antti Hartikaisen rikosepäily on aiheeton". Näyttöä sähköpostin tunnistetietojen hankkimisesta teknisin keinoin ei ole. Ilmeisesti tieto asiasta on kulkenut henkilöltä toiselle, ja sitä laki ei kiellä.

Tästä huolimatta valtiovarainministeriö kutsui perjantaina Hartikaisen kuultavaksi mahdollista virantoimituksesta pidättämistä varten ja poliisi teki kotietsinnän pääjohtajan työtiloihin Tullissa. Kuulostaa aika hurjalta näin lievässä rikosepäilyssä.

Eikä sanaakaan varsinaisesta laittomasta teosta: vahingossa saadun viestin välittämisestä lainvastaisesti eteenpäin.

Tuntuu kovin kummalliselta.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Salasanojen hyvät, pahat ja rumat

Päivän Hesari ohjeistaa alati ajankohtaisessa asiassa: hyvin salasanojen valinnassa ja muistamisessa (Näin selätät salasanakaaoksen, 3.2.2016). Kirjoituksessa on toimittajan laatima fakta-laatikko, joka on hieman epätarkka.

Laatikon mukaan "salasana ei saa sisältää omaa nimeäsi, perheenjäsenten tai lemmikkien nimiä... siinä ei saa olla syntymäaikaasi tai oikeita sanoja". Tässä on varmaan tapahtunut pieni väärinkäsitys. Salasana saa kyllä sisältää näitä, mutta ei olla mikään näistä.

Huono salasana on "ABC-123", mikäli kyse on oman auton rekisteristä. Hyvä salasana olisi "AutoniOnABC-123". Vastaavasti lemmikin nimi "Musti" ei ole hyvä salasana, mutta "Koira:Musti" on jo erinomainen.

Erittäin hyviä salasanoja syntyy laittamalla useita suomen kielen sanoja peräkkäin, koska pituus vaikeuttaa brute-force-murtoa. "minullaonmelkeinainamattikukkarossa" on oikein hyvä salasana, vaikka siinä on suomen kielen sanoja ja ainoastaan pienaakkosia.

Jutun asiantuntijat suosittelevat salasanamanagerien käyttöä. Niissä on etunsa ja haittansa, kuten kaikissa muissakin tavoissa. Ajatus omista salasanoista jossain pilvessä, salattuna jollain algoritmilla ja suojattuna jälleen yhdellä uudella muistettavalla salasanalla sisältää riskejä. Lisäksi lähes kaikki mobiililaitteissa toimivat salasanamanagerit maksavat, poikkeuksiakin toki löytyy.

Liian pitkä salasana, auts! (maksimi vain 14 merkkiä)
Hyvä salasanakäytäntö koostuu useista osista, jotka liitetään peräkkäin. Tällöin törmätään kuitenkin ikävään rajoitukseen: monissa palveluissa salasanan pituus on rajoitettu, joskus yllättävän pieneen merkkimäärään. Lisäksi palveluissa on erilaisia vaatimuksia: yksi hyväksyy ääkköset, toinen vaatii isoja ja pieniä kirjaimia, kolmas lisäksi erikoismerkkejä.

Alla olevassa taulukossa on koottuna suosittujen nettipalveluiden salasanavaatimuksia ja toisaalta myös rajoituksia. X tarkoittaa "pitää olla", X* tarkoittaa "pitää olla jokin näistä ryhmistä" ja - tarkoittaa "ei saa olla".

Yleisten nettipalveluiden salasanavaatimuksia.
Kirjava taulukko osoittaa, miten vaikeaa on löytää yhtenäinen, eri palveluihin kelpaava käytäntö.

Netflix ja Spotify ovat kaikkein sallivimpia. Niihin kelpaa millainen salasana tahansa, ainoa vaatimus on neljän merkin minimipituus. Ylärajaa ei ole. Toisaalta Samsungin web-palvelu rajoittaa pituuden jo 15 merkkiin, Paypal 20:een ja AppleID sekä Yahoo 32 merkkiin.

Paypalin vaatimukset.
Paypal vaatii isoja ja pieniä kirjaimia sekä erikoismerkkejä, samoin Samsung. Microsoft ID vaatii näistä jotain, pelkät pienaakkoset eivät riitä. Apple vaatii pienten lisäksi isoja kirjaimia tai numeroita.

Yllättäen myös Dropbox-pilvipalvelu hyväksyy minkä tahansa vähintään 6-merkkisen salasanan, vaikka siinä olisi pelkkiä pienaakkosia. Niin tekee myös Twitter. Näissä käyttäjän on itse varmistettava, ettei tyydy minimiin.

Hesari tiukensi viime vuoden lokakuussa salasanavaatimuksia. Ihan mikä tahansa ei enää kelpaa, vaan pitää olla vähintään kuusi merkkiä näillä lisämausteilla:

Hesari vaatii vähintään kuusi merkkiä.
Hieman kummastuttaa, miksi verkkolehti haluaa näin vahvaa salasanaa.

Salasanojen ääkköset lisäävät tietoturvaa, mutta aiheuttavat käytännön ongelmia ulkomailla liikuttaessa. Lisäksi ne tuottavat muita yllätyksiä: esimerkiksi Gmail ei huoli niitä lainkaan, ei liioin Microsoft tai Apple.

Google ja Gmail eivät hyväksy ääkkösiä salasanaan. Pituutta ei kuitenkaan ole rajoitettu.
Myös uusi Yle-tunnus sekoilee, jos sille tarjoaa ääkkösiä ja välilyöntejä. Yritin valita salasanaksi "Tämä on pitkä salasana", jolloin tuloksena oli virheilmoitus:

Muka liian lyhyt salasana?
Ällistyttävin kohtalo ääkkösillä oli kuitenkin 23andMe.com-geenipalvelussa: yritys rekisteröityä tällaisella salasanalla kaatoi koko palvelun!

Salasanat ovat tärkeitä, mutta paraskaan salasana ei takaa turvallisuutta. Salasana voidaan urkkia olan yli tai kaapata näppäimistöltä, oli se kuinka pitkä ja mutkikas tahansa. Ainoa turvallinen todennustapa on salasanan ja matkapuhelimen yhdistelmä eli kaksivaiheinen todennus (two factor authentication).

Siinä käyttäjä todennetaan salasanan lisäksi koodilla, jonka palvelu lähettää tekstiviestinä. Varjopuolena on, että puhelinnumero täytyy ilmoittaa palveluun ja koska viestit maksavat, vain suurilla ilmaispalveluilla on mahdollisuus niiden käyttöön. Tätä kuvaa taulukossa sarake "2-vaiheinen".

Jos kaksivaiheinen todennus on käytettävissä, se kannattaa ilman muuta kytkeä päälle. Sen jälkeen salasanamurheet kevenevät merkittävästi, ainakin kyseisissä palveluissa.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Daily Mail sensuroi ruotsalaisten puolesta

Brittiläinen Daily Mail uutisoi Ruotsin traagisen puukotustapauksen kaikkine yksityiskohtineen:

Daily Mail ei peittele nimiä.
Uutinen kertoo 15-vuotiaan tekijän nimen sekä uhrin nimen kuvilla varustettuna. Mutta jos uutista katsoo Ruotsista (Freedome VPN vaihtaa maata näppärästi), tuloksena onkin tämä:

"Sivua ei löydy" ruotsalaisille.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että Ruotsi estää oman maan kansalaisia lukemasta arkaan maahanmuuttaja-asiaan liittyviä ikäviä uutisia. Kokeilin varmuuden vuoksi muita Daily Mailin uutisia, ne toimivat normaalisti. Kokeilin myös Tanskaa ja Saksaa, ei estoja sielläkään. Kyse on selvästi vain Ruotsista. Mutta miksi ihmeessä -- jotain vastaavaa kuin meidän lapsipornolakimme?

Jos kyseessä olisi Ruotsin oma esto, virhesivun sijaan näytölle tulisi HTTP-protokollan virhe 404-sivua ei löydy. Tämän eston täytyy olla Daily Mailin oma. Vielä kummallisempaa.

Ilmeisesti kyse on siitä, että uutinen kertoo alaikäisen vakavasta rikoksesta epäillyn henkilön nimen. Se on Ruotsin (ja ymmärtääkseni myös Suomen) lain (tai ainakin hyvän journalistisen tavan) vastaista.

Kokeilemalla löytyy toinenkin estetty uutinen: The city destroyed by migration. Tässäkin jutussa mainitaan epäilty, vaikka jutun fokus onkin Mölndalin esikaupunkialueen ongelmissa.

Miksi Daily Mail estää Ruotsin säädöksiä rikkovan uutisensa näkymisen ruotsalaisille? Uutinen on kirjoitettu englanniksi ja tarkoitettu kansainväliseen jakeluun. En näe perusteluita, joilla Ruotsi voisi vaatia uutisen poistamista tai haastaa lehteä siitä oikeuteen. On aika huolestuttavaa, jos mediat alkavat sensuroida omia juttujaan vieraiden maiden vuoksi.

Olen lähettänyt sähköpostilla kyselyn toimitukseen, mutta en ole saanut vastausta. Täytyypä tarkkailla, onko vastaavia estoja muillekin maille. F-Securen Freedome tekee maan vaihtamisen helpoksi.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Spotify on mainio palvelu

Olen kokeillut Spotifyn ilmaisversiota vuosien mittaan useaan kertaan, mutta en ole innostunut siitä. Kiintolevyllä on lähes 7000 omilta cd-levyiltä digitoitua ja iTunesiin ostettua biisiä, miksi maksaisin kuukausittain musiikista, jota en saa edes omaksi?

Kiinnostus Android Autoa ja Carplaytä kohtaan sai vihdoin tekemään tilauksen ja Spotify on osoittautunut oikein mainioksi. Kymmenellä eurolla kuussa saa rajattomasti musiikkia. Mutta määrä ei ole se tärkein, vaan ne uudet tavat, jotka Spotify avaa musiikin kuluttamiselle.

Mahdollisuus kuulla ja jakaa mikä tahansa biisi esimerkiksi Facebook-kaverien kesken on hieno, koska sen jälkeen musiikki on kuin itse otetut valokuvat, joita voi jakaa ja kommentoida kaverien kesken. Spotifyn sisällä jaettavat soittolistat ja sadan parhaan biisin kokoelmat eri vuosikymmeniltä, eri genreistä ym. ovat mainio tapa löytää uutta ja vanhaa. Joulumusiikin tarjosivat tänä vuonna Spotifyn lukuisat parasta joulumusiikkia sisältävät listat. Toisin kuin cd-levyillä, joukossa ei ole lainkaan huonoja, vain täytteeksi laitettuja kappaleita.

Myös valikoimalla on merkitystä. Esimerkiksi Fifty shades -kirjoissa mainitaan toistuvasti täysin tuntemattomia biisejä ja artisteja. Spotifyn avulla ne voi kuunnella saman tien eikä ole vaaraa, että ostaisi jotain, mitä ei jatkossa halua enää kuulla. Spotifyn valikoima on niin laaja, että melkein mikä tahansa cd:nä julkaistu musiikki löytyy.

Klassisen musiikin tarjonta on paikoin ohutta. Wagnerin Ring-sarjan oopperoista löytyy vain muutama kokonaislevytys, ja niistäkin osa on ikivanhoja monoversioita.

Ennen juna- tai lentomatkaa soittolistat voi ladata biiseineen omaan puhelimeen, ja kuunnella niitä ilman nettiyhteyttä matkan aikana. Alustatuki on kattava, soitto-ohjelma löytyy pöytäkoneille, mobiililaitteille ja jopa älytelevisioille. Kaikki voivat olla kirjautuneina sisään yhtä aikaa, mutta vain yhdellä laitteella kerrallaan voi kuunnella.

Moni tyytyy Spotifyn kanssa tietokoneen omiin kaiuttimiin, jolloin äänenlaatu jää surkeaksi. Itse olen soittanut musiikin Mac-läppäristä Airplayn kautta 5.1-vahvistimeen, jolloin extended stereo -tilaa jakaa äänen koko huoneeseen. Musiikin laadussa ei todellakaan ole valittamista. Enyan kaikua ja pehmeää laulua sisältävät biisit luovat vaikutelman, että koko huone kelluu valtameren ääniaalloilla. Tässä suhteessa Mac on mainio: ääni on helppo ohjata Airplayn kautta langattomasti vahvistimeen. Varjopuoli on, että myös koneen omat äänimerkit ym. tehosteet kuuluvat, ja äänenvoimakkuudessa on turhan karkeat pykälät. Lisäksi säädössä on kiusallinen viive. Mutta ne ovat pikkuseikkoja.

Spotify valitsee musiikin liikunnan mukaan.
Spotifyn mobiiliversiossa on hauska toiminto, joka mittaa ensin puhelimen heilumista ja valitsee sen jälkeen soitettavan musiikin tämän perusteella. Sille, joka jaksaa juosta puhelin taskussa, tämä on varmasti hyödyllinen toiminto.

Älypuhelimet yhdistyvät auton omaan kosketusnäyttöön ja äänentoistoon, mikä avaa taas uusia mahdollisuuksia. Musiikki ei lopu pitkälläkään matkalla kesken.

Vielä yksi ominaisuus ansaitsee maininnan: sanoitukset. Monista biiseistä on mukana sanat, jotka näkyvät synkronoituna rivi kerrallaan.

Sanat näkyvät karaoke-tyyliin kuuntelun aikana.
Voipahan harjoitella karaokea vaikka ruokatunnin aikana. Sanoituksia löytyy lähinnä englanninkielisistä, mutta jonkin verran myös suomenkielisistä kappaleista. Jossain tapauksissa tarjolla on vain sanoitusten alkua ja sekin graafisena kuvana, jolloin sanat eivät ole synkronoituja musiikin kanssa.

Kun sanoitusta ei löydy, Spotify yrittää keventää tilannetta puujalkavitseillä.

"Lady Gaga käyttää sanoituksiamme nyt hattuna"
 Ja toinen esimerkki:

"Ups, unohdin tuon kappaleen sanat"
Wagnerin Reininkullan tekstitysten sijaan tuli ilmoitus "Musiikkimakusi on selvästi parempi kuin meillä".

Spotifyssä voittavat kaikki muut paitsi musiikin tekijät. On vaikea kuvitella, että enää ostaisin cd-levyjä (muutoin kuin lahjaksi) tai lataisin musiikkia iTunesista. Kaikki on tarjolla 10 euron kuukausihintaa vastaan. Kun Spotify ottaa vielä omansa välistä, ei artisteille jää paljoakaan. Ymmärrän hyvin, ettei Adele antanut levyään Spotify-jakoon, ja Beatlesin musiikki tuli tarjolle vasta joulun 2015 tienoilla.

Voi tietysti ajatella, että Spotifyn ansiosta kuluttajat löytävät uutta musiikkia, mutta siitä on vain vähän hyötyä näillä hinnoilla. Ehkä keikkailevat artistit hyötyvät näkyvyydestä -- ja onhan Spotify ilmeisesti vähentänyt piratismia. Tämä on nyt se palvelu, jota piraatit ovat peränneet vuosituhannen vaihteesta lähtien: edullinen ja helppo tapa kuluttaa kaikkea maailman musiikkia.

Toisaalta 10 euroa kuukaudessa vastaa noin ostettua cd-levyä joka toinen kuukausi. Kuinka moni Spotifyn käyttäjistä osti aiemmin näin paljon levyjä? Jos musiikkiin käytetty rahavirta lisääntyy, tekijätkin hyötyvät. Mutta musiikin täytyy olla hyvää, jotta sitä todella kuunneltaisiin.

Spotify on armoton. Kun kaikki on helposti saatavilla huomaan, miten valtavan paljon huonoa musiikkia maailmassa on tehty. Ihan vain siksi, että saadaan cd täyteen. Musiikki polarisoituu entisestään: hittien kuuntelu lisääntyy, cd:lle tyypillinen pakko-ostaminen loppuu.

Spotify on saanut monia kilpailijoita, viimeksi Applen oman Music-palvelun. Takaisin ostettuihin raitoihin ei ole paluuta (harrastajat ovat asia erikseen, he ovat palanneet myös lp-levyihin ja analogisiin soittimiin, mutta massamarkkinoita niistä ei tule). Spotify on musiikin digitalisaatio. Se ei ehkä hyödytä kuin pientä osaa musiikin tekijöistä, mutta niinhän digitaalisuus vaikuttaa kaikissa muissakin ammateissa.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Valvova silmä taivaalla (JLENS)

Muutama viikko sitten ajoin Arizonassa ja vastaan tuli Yuma Proving Ground -- yksi maailman suurimmista sotilaskoealueista. Yhdysvaltojen armeija testaa siellä tykkejä, miinoja, ohjuksia, pommeja sekä erilaisia suojautumiskeinoja mm. tienvarsipommeja vastaan. Googlen satelliittikuvassa alueen rakennukset näkyvät hyvin, samoin niiden lähellä oleva Laguna Army Airfield -lentokenttä.

Yuma Proving Ground.
Ajaessani koealuetta halkovaa 95-tietä pohjoiseen huomasin taivaalla jotain erikoista: valkoinen esine, joka oli kuin liimattu kiinni taivaankanteen:

Mikäs siellä taivaalla on?
Olemme nähneet erilaisia mainospalloja, jotka pyörivät ja heiluvat narunsa varassa tuulessa, mutta tämä oli jotain muuta. Täydellinen liikkumattomuus teki siitä aavemaisen ja synnytti painostavan vaikutelman. Joku todellakin katseli taivaalta ja seurasi kaikkea maassa tapahtuvaa liikennettä.

Lähikuva 200-millisellä putkella kertoi, millaisesta laitteesta oli kyse (kuvauspaikka Google Mapsin kartalla tässä linkissä):

Taivaan valvova silmä.
Laite on JLENS (Joint Land Attack Cruise Missile Defense Elevated Netted Sensor System), jota käytetään ilmasta suoritettavaan valvontaan. Kehittyneillä tutkillaan se tarkkailee autoja, laivoja ja ilmaliikennettä. Tietoliikenne kulkee liikuteltavalle maa-asemalle valokuitukaapelia pitkin. Tekniikka on upouutta -- valvontapalloja on rakennettu vasta neljä kappaletta ja yksikköhinta on 175 miljoonaa dollaria.

Kiinnostava yksityiskohta on laitteen täydellinen valkoisuus. Ei numeroita, ei merkintöjä, ei edes USA:n lippua. Laite on täysin anonyymi eikä paljasta mitään valvojasta, mutta valkoisen värinsä ansiosta se erottuu hyvin sinistä taivasta vasten. Nämäkin luultavasti tarkoin harkittuja valintoja.

JLENS sai kiusallista julkisuutta lokakuussa 2015, kun alus karkasi Pennsylvaniassa. Se ajelehti yli 200 kilometriä ja veti perässään kahden kilometrin pituista kaapelia, joka aiheutti maassa sähkökatkoja ja muuta vahinkoa. Ars Technican uutinen kertoo tapahtuneesta. Sen kuvasta käy ilmi myös aluksen valtava koko: pituus on 70 metriä ja läpimitta 24 metriä.

Nyt tulee se kiinnostavin osa: mihin USA tarvitsee jälleen uutta tiedustelulaitetta, ja vieläpä oman maan rajojen sisällä? Ilmeisesti yhtenä tavoitteena on havaita ja torjua nelikoptereilla ja drone-lennokeilla tehtäviä hyökkäyksiä. Halvat harrastajakopterit pystyvät kantamaan muutaman kilon räjähdekuorman, ammattilaitteissa hyötykuorma voi olla yli kymmenen kiloa. Terroristien käsissä kauko-ohjattava lentopommi tekisi pahaa jälkeä. Remeksen Jäätyvä helvetti -kirjassa pienellä nelikopterilla tuhotaan Ylen Pasilan lähetystorni.

Tulevaisuudennäkymä on pelottava: jonain päivänä tällaisia valvontalaitteita saattaa päivystää suurkaupunkien yläpuolella eikä mikään pääse pakoon niiden silmiltä ja tutkilta. Tekniikan lisäksi laitteella on psykologinen, alistava vaikutus. Sen ymmärtää vasta jouduttuaan itse tarkkailun kohteeksi.

torstai 21. tammikuuta 2016

Paljonko iPhone maksaisi Trumpin valtakaudella?

Me suomalaiset naureskelemme Donald Trumpin möläytyksille ja pidämme häntä kahjona äärirepublikaanina. Ei ehkä kannattaisi. Vaikeina aikoina ihmiset kaipaavat yksinkertaisia ratkaisuja, ja juuri niitä Trump lupaa kansalleen. Trumpilla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja ehkä jopa presidentiksi asti. Meidän eurooppalaisten kannalta valinta olisi huolestuttava, mutta jenkit ajattelevat tietenkin oman maansa etua ja kunniaa.

Trumpin lupaus siitä, että presidenttinä hän vaatisi Applea palauttamaan iPhone-valmistuksen Yhdysvaltoihin, havahdutti ainakin nuoret demokraattiäänestäjät. Nyt puhutaan pyhistä arvoista: Applesta ja sen tuotteiden hinnoista.

Digitoday uutisoi räväkästi "Rukoile ettei Trumpia valita presidentiksi", koska valmistuksen siirtyminen Kiinasta Yhdysvaltoihin nostaisi puhelimen hinnan pilviin. Taustalla on CNETin uutinen, jonka mukaan USA:ssa valmistettu iPhone maksaisi vähintään tuplat nykyiseen verrattuna.

Asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen. Puhelimen osien hinta on arviolta 31 prosenttia tuotteen hinnasta (toisen arvion mukaan vielä vähemmän, ja työvoimakustannus on siinä mukana). Näillä katteilla ei ole ihme, että Applen kassaan on kertynyt jo 200 miljardia dollaria rahaa.

Jos valmistus palaisi Yhdysvaltoihin, tuotantokustannukset nousisivat tehtaiden rakentamisen ja korkeampien palkkojen vuoksi, mutta toisaalta kuljetuskustannukset laskisivat ja laatukin voisi parantua.

Applella olisi kaksi vaihtoehtoa: joko säilyttää huippukorkea kate ennallaan ja nostaa puhelimen hintaa esim. 50 prosentilla, tai sitten säilyttää hinta ennallaan ja tinkiä katteestaan. Luultavasti edes 50 % hinnannousu ei estäisi faneja hankkimasta aina uusinta mallia, mutta kokonaismyynti laskisi ja puhelimien elinkaari pitenisi.

Toinen vaihtoehto olisi tinkiä katteesta. Onko kohtuullista, että Apple kerää lähes koko puhelinvalmistuksen voitot itselleen ja osakkeenomistajilleen? Katteen puolittuminen ei olisi lainkaan pahasta koko teollisuudelle ja amerikkalaiselle yhteiskunnalle. Applen paluu tavallisten yritysten joukkoon lisäisi kilpailua ja ehkä myös Applen omaa innovointia, joka Jobsin poismenon jälkeen tuntuu pysähtyneen kokonaan.

Itse asiassa kumpikaan vaihtoehto ei olisi hullumpi. Eri asia sitten on, miten Trump voisi presidenttinä pakottaa Applen valmistamaan laitteensa Yhdysvalloissa, ja miten järkevää yritysten toimintaan puuttuminen olisi. Applen lisäksi monet muutkin valmistavat tuotteensa muualla ja voittovarat lihottavat rikkaimman prosentin taskuja -- juuri niitä puolueen vankimpia tukijoita. Ehdotuksellaan Trump osoittaa olevansa populisti, joka ei kunnioita edes oman puolueensa arvoja, vaan hyödyntää härskisti kansalaisten pelkoa ja tyytymättömyyttä.

Se tekee hänestä arvaamattoman ja vaarallisen. 

maanantai 28. joulukuuta 2015

Onecoinin joulukirje mainostaa Bitcoinia

Joulupäivänä Onecoinin markkinointikirje keskittyi Bitcoinin kurssinousun hehkuttamiseen, kas näin:

Onecoin ratsastaa Bitcoinin maineella.
Onecoinin strategia on aina ollut sama: kehutaan Bitcoinin loistavaa arvonnousua ja annetaan rivien välistä ymmärtää, että sama on vasta tulossa Onecoinille.

Tällä kertaa kirjeessä on myös suora viittaus Onecoinin arvonnousuun. Tämän hetkisellä "kurssilla" 4,35 euroa Onecoin on suorastaan halpa, on vain ajan kysymys milloin sen arvo nousee 50, 100 ja 1000 euroon. Amazing, todellakin!

Onecoin-kolikkoja syntyy 2,1 miljardia kappaletta, joten 50 eurolla koko valuutan arvoksi tulisi 100 miljardia euroa, 100 eurolla 200 miljardia euroa ja 1000 eurolla 2000 miljardia euroa. Näissä luvuissa ei tietenkään ole mitään järkeä, mikä jokaisen mukaan huijatun pitäisi itsekin ymmärtää. "Nykykurssilla" (joka on vain yhtiön itsensä kertoma luku) arvo olisi jo käsittämättömät 9,1 miljardia euroa.

Mainoskirjeessä kehutaan laajasti Bitcoinin valoisaa tulevaisuutta, joka sinällään on ristiriidassa Onecoinin oman tulevaisuuden kanssa. Jos Bitcoin menestyy, mihin toista kryptovaluuttaa tarvittaisiin? Mikä olisi se kilpailuetu, jota hämäräperäisen bulgarialaisen yhtiön valuutta voisi tarjota?

Mainoskirjeessä viitattu Reutersin uutinen spekuloi Bitcoinin arvon nousevan ensi vuonna jopa tuhanteen dollariin ja edelleen nelinkertaistuvan vuoden 2017 loppuun mennessä (nykyinen arvo noin 400 dollaria). Tärkeimpinä syinä pidetään kolikoiden syntyvauhdin puolittumista kesällä 2016 sekä kryptovaluutan yleisen tunnettuisuuden lisääntymistä.

Reutersin arvio tulevasta kehityksestä on perusteltu, mutta kyse on kuitenkin vain arviosta. Bitcoinien hankkiminen sijoitusmielessä on iso riski. Toisaalta on niin kuin Ocean's eleven -elokuvan alkuperäisversiossa (Kovat kaverit) sanotaan:

Et voi rikastua, ellet ota riskiä.
Tätä lausetta Onecoin-uskovaiset itsekin toistavat mielellään. On kuitenkin eri asia, sijoittaako rahojaan avoimeen ja julkiseen kryptovaluuttaan vai hämäräperäisen yhtiön suljettuun rahaan, jonka historia on täynnä epämääräisiä lupauksia ja kyseenalaisia "koulutuspaketteja". Kun Onecoin-kuvio romahtaa, on suuri vaara menettää rikoshyötynä mahdolliset voitotkin. Bitcoinissa ainoa riski on kurssilasku.

Jos uskot kryptovaluuttoihin, hanki mieluummin Bitcoinia kuin Onecoinia. Niinhän Onecoinin oma mainoskirjekin suosittelee tekemään.

Star Wars ja hassut valomiekat

Uusi Star Wars -elokuva Force Awakens on laatuviihdettä, jossa on vain yksi vika: se on lähes sama elokuva kuin 1977 valmistunut alkuperäinen -- vain henkilöitä on hieman uudistettu. Yllätyksellisyys on uhrattu laskelmoinnin alttarille, jotta elokuva vetäisi mahdollisimman paljon katsojia. Ja niinhän se on tehnytkin.

Yksi asia on aina ärsyttänyt Star Wars -elokuvissa: valomiekat. Ne ovat visuaalisesti hauska, mutta täysin typerä keksintö. Laser tai mikään muukaan tunnettu valo ei voisi toimia miekkana, koska sen "terä" ei pysähtyisi toiseen "terään" eikä valon pituutta voisi rajoittaa. Valomiekka olisi myös käyttäjälleen tappavan vaarallinen, koska pienikin huolimattomuus sen käytössä johtaisi omien raajojen tahattomaan amputointiin. 

Entä sitten, vaikka valomiekat eivät voisikaan toimia? Onhan koko elokuva pelkkää fiktiota. Miksi valomiekka ärsyttää kaikkien muiden mielikuvituslaitteiden ja -olioiden keskellä? Ehkä siksi, että valoa nopeammat avaruusalukset, puhuvat robotit, hirviöt ja äänekkäästi paukkuvat sädeaseet ainakin voisivat olla totta -- emme vain vielä tiedä sitä varmaksi. Sen sijaan valomiekka on jo lähtökohtaisesti mahdoton ja lapsellinen keksintö.

Vaikka elokuva olisi puhdasta satua ja science fictionia, siltä voi odottaa jotain uskottavuutta. Erikoistehosteet pyritään tekemään mahdollisimman aidoiksi ja tapahtumille luomaan looginen jatkumo, jopa elokuvasta toiseen. Valomiekka nakertaa tätä perususkottavuutta.

Uudessa Bondissa on vähän samaa ongelmaa, erityisesti junan tappelukohtauksessa. Se on täysin keinotekoinen ja epäuskottava. Jostain syystä kaikki vaunun muut matkustajat katoavat kuin taikaiskusta tappelun alettua. Tappelu on myös täysin turha, koska Bond on joka tapauksessa matkalla konnan luokse.

Kun panostatte miljoonia erikoistehosteisiin ja käsikirjoitukseen, älkää oikaisko muissakaan kohdissa. Fiktiossakin pitää olla logiikkaa.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Suomalainen teräväpiirto otti askeleen taaksepäin, onneksi vain pienen

Viime viikolla hämmästytti uutinen, jonka mukaan Ylen HD-lähetykset Digitan antenniverkossa loppuvat. Ylen oma tiedote asiasta on liioitellun neutraali, aina otsikkoa myöten.

Antennikatsojat jäävät ilman Ylen HD-kanavia, elleivät he asu DNA:n VHF-verkon peittoalueella ja omista VHF-antennia (jonka monet purkivat tarpeettomana digisiirtymän tapahtuessa kymmenkunta vuotta sitten). Jos olet antenniverkossa (kuten lähes puolet kotitalouksista) ja kanavapaikoilla 21-27 näkyy nyt Ylen HD-ohjelmia, ne jatkavat näkymistä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Muutoin olet pulassa -- tai ainakin antenniliikkeen avun tarpeessa. Tuskin kukaan pystyy katsomaan perustarkkuuden (suttupiirto) lähetyksiä nykyisiltä 55-65 tuuman televisioilta. Se yksinkertaisesti sattuu silmiin. Digitan jakelemien Ylen HD-kanavien numerot alkavat 31:stä eteenpäin.

Lähetystavan voi tarkistaa myös kanavan teknisistä tiedoista:

DNA:n VHF-verkossa kanavaväli on 7 MHz.
VHF-alueella kanavanipun koko on 7 MHz, kun se UHF-alueella on 8 MHz. Tilaa on vähemmän, mutta DVB-T2-lähetystekniika koodaa bitit tehokkaammin, joten kanavanippuun mahtuu useita HD-kanavia.

Myös Digitan jakeluverkko käytti HD-ohjelmissa DVB-T2-tekniikkaa, mutta noin 300 000 euron rahariita Ylen kanssa torppasi jakelusopimuksen ensi vuodelta.

Digitan jakelun loppuminen on takaisku suomalaiselle HD-tekniikalle. Tavoite on edelleen, että vuodesta 2017 lähtien kaikki kanavat olisivat HD-tasoa ja vain peruskanavia (Ylen kanavat, MTV, Nelonen, Fox) lähetettäisiin perustarkkuudella vuoteen 2026 asti.

Ero kuvanlaadussa on merkittävä. Ymmärtääkseni Ylen uutisia ei vieläkään tuoteta aidolla teräväpiirrolla vaan kuva skaalataan ylöspäin, mutta silti kuvanlaadussa on suuri ero. Toissailtaiset uutiset SD-suttupiirtona:

Uutiset perustarkkuudella.
Sama teräväpiirtona:

Uutiset lähes teräväpiirtona.
Ei ole vaikea valita, kumpaa haluaisi katsoa 55-65 tuuman televisiosta!

Kirjoittelusta syntyy vaikutelma, että teräväpiirto olisi jotain tekniikan huippua. Pötypuhetta, perustarkkuuden tuotantolaitteita ei ole valmistettu enää vuosiin ja HD on normi kaikissa sivistysmaissa. Tekniikan huippua edustaa nyt UHD, joka on neljä kertaa HD:tä tarkempi. Sitä tuskin koskaan saadaan antennikatsojien ulottuville, vaikka valtaosa nyt myytävistä televisioista on UHD-malleja.

Miten HD jaetaan koko Suomen antennikatsojille ja kuka jakelun maksaa on vielä avoin kysymys. Ilman Digitaa osa Suomesta jää antenni-HD:n ulkopuolelle ehkä lopullisesti. Näiden katsojien ainoa toivo on joko kaapeli-tv:ssä (vain kaupunkialueilla) sekä nopeissa laajakaistayhteyksissä, joiden kautta parempilaatuista kuvaa saa jo nyt. Nettijakelu sopii valokuituverkossa oleville tietokoneille, mutta on ongelmallinen television tai 4G-datan kanssa.

Nettikeskustelussa on syyllistetty Digitaa rahastuksesta ja pidetty Ylen jakeluverkon myyntiä pahana virheenä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kustannukset olivat hyvin tiedossa ja digitalisointi säästi niitä merkittävästi. Määräävän markkina-aseman vuoksi Digita ei voi nostaa hintoja pilviin.

Sitä paitsi Digita saa taas uuden kilpailijan. Vuoden 2017 alusta norjalaisen Telenorin omistama Norkring As alkaa kilpailla Digitan kanssa jakelusta. Se rakentaa oman jakeluverkkonsa Digitan UHF-mastojen ja maa-asemien varaan. Ehkä Ylen HD-jakelusta nyt putoavat katsojat saavat teräväpiirtonsa takaisin vuoden päästä?

Täytyy toivoa parasta. Suomen 15 vuoden takainen päätös ryhtyä televisiotoiminnan digitalisoinnin edelläkävijäksi on tullut maksamaan kansalaisille jo aivan tarpeeksi niin rahan kuin teknisten ongelmien (muistatko vielä pätkivät tekstitykset) vuoksi. Teräväpiirto on ensimmäinen riittävä syy digitalisoinnin toteuttamiseen. Ilman sitä televisiolla ei ole tulevaisuutta.

Lisätty 22.12.2015 sd/hd-kuvavertailu sunnuntain uutisista.
Website Security Test