torstai 18. joulukuuta 2014

Joulusatu Korvatunturin tietotekniikasta

Olen saanut harvinaisen mahdollisuuden vierailla Korvatuntunturilla ja tavata itse Joulupukin! Pukin työ ei ole juuri vuosikymmenten saatossa muuttunut, mutta turha luulla, että Pukki olisi jäänyt kehityksestä jälkeen. Ehei, hän ja tontut ovat valjastaneet tietotekniikan avukseen.

Miten luulet, että Joulupukki ehtisi edelleen vierailla jokaisessa lapsiperheessä yhden illan aikana, vaikka jaettavien lahjojen määrä on 70-luvulta lähtien moninkertaistunut? Salaisuus on uuden tekniikan ennakkoluulottomassa hyödyntämisessä. Joulupukki pitää yllä Suomen it-mainetta, vaikkei kukaan saakaan tietää siitä.

Ajatellaanpa vaikka lasten kilttiyden seurantaa. Ennen tonttujen piti kurkkia ikkunoiden takana ja salakuunnella puheita lahjatoiveiden selvittämiseksi. Jo kolme vuotta Joulupukki on tehnyt yhteistyötä Ruotsin FRA-tiedustelun ja amerikkalaisen NSA:n kanssa. Hyvä käytös, kiltit teot ja ystävälliset puheet selviävät helposti sähköpostia ja sosiaalista mediaa analysoimalla.

Pukki on erittäin tyytyväinen siitä, ettei Snowden paljastanut tätä yhteistyötä. Ilmeisesti Moskovassa piileskelevä tietovuotaja pelkäsi Pakkasukon kostoa ja arveli itsekin jäävänsä ilman lahjoja, jos tiedot paljastuisivat.

Kohta sillä ei ole enää merkitystä. Joulupukki odottaa innolla ensi vuonna hyväksyttävää tiedustelulakia, sillä se avaa Pukille mahdollisuuden omaan verkkovalvontaan. Pukin riippuvuus ulkomaisista tiedusteluorganisaatioista vähenee ja paljastumisen riski minimoituu, kun salaisuudet pysyvät Suomen rajojen sisällä.

Urkinta on tehokasta, mutta se tuottaa valtavan määrän sähköistä dataa. Pukki onkin joutunut ensi kertaa ulkoistamaan osan ydintoiminnoistaan Korvatunturin ulkopuolelle.

Muistatko sen 150 miljoonan euron arvoisen datakeskuksen, jonka Microsoft lupasi perustaa Suomeen ostaessaan Nokian matkapuhelinliiketoiminnot syyskuussa 2013? Ilmoituksen jälkeen hankkeesta ei kuulunut mitään, kunnes toukokuussa 2014 Microsoft kertoi keskuksen valmistuneen kaikessa hiljaisuudessa ja sijaitsevan jossain Uudellamaalla. Keskus on hys-hys, sillä Joulupukki ei halua paljastaa toimintatapojaan suurelle yleisölle.

Mutta on salamyhkäisyyteen toinenkin syy: Pukki ei suin surminkaan halua tietosuojavaltuutettua tarkastuskäynnille. Tietokannoissa säilytettävät tiedot ihmisten toiveista, paheista ja hyveistä ovat erittäin luottamuksellisia eikä niihin voida soveltaa henkilötietolain määräyksiä, kuten rekisteröidyn tarkastusoikeutta. Tietosuojadirektiivin pilkuntarkka noudattaminen olisi Joulupukin loppu ja antaisi medialle tilaisuuden ilkkua, miten EU tuhosi myös suomalaisen jouluperinteen. On kaikkien yhteinen etu, että nämä tietokannat pysyvät jatkossakin salaisina.

Toinen suuri salaisuus ovat Joulupukin pajassa ensi vuonna alkavat YT-neuvottelut. Ne ovat historian ensimmäiset, mutta niihin on syynsä.

Ensinnäkin Korvatunturi sijaitsee valtakunnanrajalla, puoliksi Venäjän alueella. Paikka valittiin aikoinaan siksi, että sieltä oli helppo kuunnella lapsia. Sähköisen tiedustelun myötä korvat ovat menettäneet merkitystään, joten Joulupukki pystyy nyt siirtämään toimintansa lähemmäksi Etelä-Suomen asutuskeskuksia, mikä samalla helpottaa aattoillan logistiikkaa.

Lisäksi itänaapuri on käynyt tänä vuonna levottomaksi ja aiheuttanut Joulupukille niin paljon huolta, että valkoiseen partaan on ilmaantunut ensi kertaa harmaita haivenia. Joulupukki pelkää, että lahjattoman poliitikon mielenkiinto kohdistuu seuraavaksi Korvatunturin lahjapajaan. Sen siirtäminen on tarpeen geopoliittisista syistä.

Kolmas syy on tonttujen ikääntyminen. Vanhimmat tontut ovat ahkeroineet työssään satoja vuosia ja kaipaavat eläkepäiviä. Sivumennen sanoen, tontut ovat tänä vuonna seuranneet huvittuneina julkista keskustelua eläkeiän portaittaisesta nostosta. Sadan vuoden työura on tontulle vasta alkua. Töitä tehdään niin pitkään kuin pystytään, sillä työ on hauskaa ja palkitsevaa.

Tulevaisuudessa tekniikka saattaa syrjäyttää myös Petteri Punakuonon. Tontut ovat testanneet uutta, kauko-ohjattuihin koptereihin perustuvaa jakelutapaa. Kenties jo muutaman vuoden päästä Joulupukin ei tarvitse rehkiä aattoiltana lainkaan, sillä nelikopterit lennättävät lahjapaketit suoraan koteihin. Kopterien avulla Joulupukki varautuu myös ilmastonmuutokseen. Ei huolta, vaikka koko Suomessa olisi musta joulu – lahjatoimituksia lumenpuute ei haittaa.

Lahjapakettien uusi jakelutapa muuttaa koko joulun merkitystä. Miksi odottaa jouluun, kun kiltit lapset ja hyvin käyttäytyvät aikuiset voidaan palkita vaikka joka päivä? Näin toteutuu vanhan laulun sanat: ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!”

Päätän raporttini Joulupukin päämajasta tähän ja toivotan kaikille mielikuvituksellista joulunajan odotusta.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Salakuuntelua väärennetyillä tukiasemilla

Norjassa paljastunut valetukiasemien tapaus kertoo urkkijoiden poikkeuksellisesta röyhkeydestä. Vaikka uutisointi onkin hieman epätarkkaa, tuntemattomat tahot ovat ilmeisesti onnistuneet perustamaan omia matkapuhelinten tukiasemia ja kaapanneet ihmisten puheluita niiden kautta salakuunteluun.

Tällaisessa urkinnassa ei ole varsinaisesti mitään uutta. Kirjoitin siitä jo 2010 ilmestyneessä kirjassani. Silloin käsityksenä oli, että salakuuntelua harrastaisivat viranomaiset tai ehkä järeän luokan rikolliset. Norjan tapauksessa on viitteitä kansalliseen vakoiluun, mikä tekee kuuntelusta poikkeuksellisen röyhkeää.

Valetukiasemia voi ostaa nettikaupoista, tosin hinnat liikkuvat kymmenissä tai jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Usein sivulla mainitaan, että asiakkaiksi kelpaavat vain viranomaiset -- siis esimerkiksi poliisi. Tiedusteluvirastoilla on tietenkin omat, vielä kehittyneemmät laitteensa.

Puhelun kaappaaminen on helppoa, sillä matkapuhelin etsii voimakkaimman signaalin ja kytkeytyy sitä lähettävään tukiasemaan. Salakuuntelija voi murtaa puhelimen käyttämän gsm-salauksen tai komentaa puhelimen pudottamaan salauksen kokonaan pois käytöstä. Sen jälkeen liikenne välitetään oikean operaattorin verkkoon. Kyseessä on siis klassinen man-in-the-middle-hyökkäys, jota soittaja itse ei voi havaita.

Salakuuntelun tehokkuutta vähentää se, että puhelu vaihtaa tukiasemaa kesken puhelun, mikäli se löytää paremman signaalin tai jos kohde esimerkiksi kävelee puhuessaan. Jotta koko puhelu saataisiin talteen, valeasemia on oltava riittävän monta. Toinen vaihtoehto on asentaa tukiasema autoon ja seurata kohdetta riittävän lähellä.

Uutisten mukaan Oslosta oli löytynyt useita kiinteästi asennettuja valeasemia, mikä tekee tapauksesta poikkeuksellisen julkean. Yhtä ihmeelliseltä tuntuu se, ettei yksikään Norjan viranomaisista ole aiemmin tiennyt asiasta (tai ainakaan myönnä sitä).

Olisi helppo spekuloida kuka on kuuntelun tapana, mutta se on hyödytöntä ennen kuin asiasta saadaan lisätietoja. Kiinnostavaa on, että vähän aiemmin outoja tukiasemia löydettiin myös Yhdysvalloista. Emme tiedä, ovatko tukiasemat oman valtion, vieraan valtion, poliisin vai rosvojen asentamia. Kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään. Tällainen epävarmuus on ennenkuulumatonta ja huolestuttavaa.

Jos valeasemia löytyy Oslosta, niitä todennäköisesti löytyy myös Helsingistä. Tähän saakka kukaan ei ilmeisesti ole tajunnut etsiä niitä. Mikäli kyseessä ovat vieraan vallan asentamat laitteet, asian tutkinta kuuluu Suojelupoliisille.

Kaikeksi onneksi valeasemat on helppo paljastaa, sillä mobiiliverkon asemat kertovat itsestään koko ajan. Tarvitaan vain skannausohjelma, joka raportoi löytämänsä asemat. Sellainen on esimerkiksi IMSI-Catcher Detector Androidille.

Taajuuksien käyttöä ja radiolähettimiä valvoo Suomessa Viestintävirasto. Sillä pitäisi myös olla tiedot operaattorien virallisista tukiasemista. Luvaton radiolähetin on laiton, joten valeasemien etsinnän pitäisi kuulua Viestintäviraston tehtäviin. Samalla tavalla virasto seuraa muutakin radiotaajuuksien käyttöä ja skannaa mm. laittomia ULA-lähettimiä.

Luulisi, että Suojelupoliisi olisi jo aiemmin neuvonut ViViä tarkkailemaan tukiasemia. Ellei, nyt on korkea aika herätä salakuuntelun röyhkeyteen ja lähettää mittausautot partioimaan kaupungille. Viranomaisten vastaukset ovat tyypillisen vältteleviä, mutta rivien välistä voi lukea, ettei salakuuntelu ehkä tullut aivan yllätyksenä. Jos niistä on tiedetty, miksei ketään ole varoitettu? Jos ei ole tiedetty, ovatko kaikki osapuolet olleet tehtäviensä tasalla?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vanhanen ja liikennevalot

"Liikennevalojen ohjaus on ihan pielessä, ne vain lisäävät ruuhkia. Eivätkö insinöörit ikinä opi säätämään valoja oikein?"

Yleensä tällaisia purkauksia kuulee nuorten suusta. Siksi olin hämmästynyt lukiessani Uuden Suomen uutisesta ex-pääministeri Matti Vanhasen kiukuttelua asiasta. Tässä alkuperäinen Facebook-päivitys:

Pyrkiikö Helsinki hidastamaan autoilua?
Liikennevalojen ohjaus tuntuu aina olevan pielessä, koska niitä ei voida optimoida juuri omaa liikkumista varten. Valoilla pyritään maksimoimaan liikenteen läpimeno kaikkiin suuntiin. Olisi helppoa näyttää vihreää aaltoa Mannerheimintien päästä päähän, jolloin Vanhasen kaltaiset kiireiset miehet pääsisivät äkkiä töistään Nurmijärvelle, mutta silloin poikittaisliikenne kärsisi.

Joskus näkee, että valot palavat punaisina, vaikka risteävää liikennettä ei ole lainkaan. Odottavasta autoilijasta tuntuu, että valojen ohjaus on täysin pielessä. Kyse voi olla siitä, ettei autoja haluta päästää tukkimaan seuraavaa risteystä, jossa punaiset palavat hyvästä syystä. Liikennekapeikko voi olla myös näkymättömissä mutkan takana.

Liikenne on kokonaisoptimointia, joka on erittäin mutkikas tehtävä. Yhdysvalloissa on esimerkiksi huomattu, ettei kaistojen lisääminen välttämättä nopeuta liikennettä. Jossain tapauksissa sujuvuus voi lisääntyä jopa kaistoja poistamalla, koska liikenneruuhkissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Matti Vanhasen päivitys tuntuu huonosti harkitulta myös sen vuoksi, että hänen työpaikkansa on Musiikkitaloa vastapäätä aivan Helsingin sydämessä. Matkaa rautatieasemalle on noin 200 metriä. Jos joku, Vanhanen olisi oikea henkilö käyttämään joukkoliikennettä, tai ainakin jättämään autonsa liityntäpysäköintiin. Virassa toimiessaan Vanhasella oli tapana ylistää Nurmijärvellä asumista, joten urputtaminen Helsingin keskustan ruuhkasta ihmetyttää. Tosin Nurmijärven vetovoima on muutenkin hiipunut. Ehkä muutkin pääkaupunkiseudulla töissä käyvät ovat kyllästyneet sahaamaan väliä edestakaisin.

Liikennesuunnittelussa on aina kohtia, jotka herättävät ihmetystä, eivätkä insinöörit ole erehtymättömiä. Itseäni kummastuttaa reitti Tuusulanväylältä lentoasemalle. Kun ajetaan etelästä ja käännytään Kehä III:lle länteen kohti lentokenttää, exit-kaista muuttuu kaarteen ajaksi kaksikaistaiseksi, mutta palaa jälleen yksikaistaiseksi ennen liittymistään Kehä III:lle.

Miksi kaarre on kaksikaistainen, vaikka liittymäkohdissa kaistoja on vain yksi?
Miksi mutka on rakennettu kaksikaistaisena, vaikka liittymissä on vain yhdet kaistat? Loppuivatko rahat vai onko tarkoitus, että ruuhkan sattuessa autot kerätään kaarteeseen jotta pääväylät pysyvät avoimina?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Youtube opetuksessa - missä ongelma?

Yksi tekijänoikeusaloitteen argumenteista oli halu sallia Youtube-videoiden käyttö luokassa. Tarkkaan ottaen aloitteen tekstissä ei sanottu ihan niin, mutta tällainen vaikutelma monelle jäi asiasta. Esimerkiksi Elina Lepomäki kirjoitti Uuden Suomen blogissaan, että tiukan tulkinnan mukaan opettaja rikkoo tekijänoikeuslakia näyttäessään videoita Youtubesta.

Olen yrittänyt selvittää perusteluita näin tiukalle tulkinnalle, mutta turhaan. Youtuben käyttämisestä opetuksessa ei ole tehty ongelmaa missään muualla kuin Suomessa. Muissa EU-maissa, joiden tekijänoikeuslait noudattavat samaa direktiiviä kuin omamme, käyttöä pidetään sallittuna. Ainoat ongelmat liittyvät koulujen palomuureihin, joissa Youtube on saatettu estää, sekä videon alle jätettyihin asiattomiin kommentteihin.

Youtube itse ei rajoita videoidensa käyttöä opetuksessa, pikemminkin päinvastoin. Miksi siis suomalaisten koulujen tai opettajien pitäisi tehdä niin?

Nähdäkseni suomalainen opettaja voi käyttää Youtube-videoita omassa työssään. Varmuuden vuoksi kannattaa katsoa video etukäteen ja lukea tekijän itsensä mahdollisesti asettamat käyttörajoitukset. Ja tietenkään ei pidä näyttää videoita, jotka rikkovat selvästi jonkun tekijänoikeuksia.

Mikä sitten on "selvästi" oikeuksia rikkovaa sisältöä? Sanoisin, että jos ei opettaja sitä itse tunnista, luvattomuus ei ole riittävän selvää. Lähtökohta on, että aineisto on Youtubessa laillisesti, eikä opettajan tarvitse tehdä kohtuutonta työtä oikeuksien selvittämiseksi. Normaalin maalaisjärjen, elämänkokemuksen ja opettajantoimesta kertyneen ammattitaidon pitää riittää.

Joten vaikka tekijänoikeusaloite ei mennytkään läpi, kannattaa hyödyntää Youtuben mainioita opetusvideoita. Niistä on iloa myös kokeisiin valmistautuvalle opiskelijalle. Tarjolla on mm. lukuisia matematiikkaan ja fysiikkaan liittyviä toisten opettajien omatekoisia videoita, joista voi olla paljon hyötyä.

Matematiikan opetusvideot ovat hyvä apu omatoimiseen harjoitteluun ennen kokeita.

torstai 27. marraskuuta 2014

EU haluaa lakinsa koskevan myös Yhdysvaltoja

Päivän uutisen mukaan EU on tyytymätön siihen, että Googlelle määrätty oikeus tulla unohdetuksi -periaate koskee vain EU-maissa toimivia hakukoneita. Jos haluaa etsiä entiseen tapaan kaikkia sivuja, ei tarvitse muuta kuin tehdä haut kansainvälisen google.com-sivun kautta.

Tämä ei varmaankaan tullut EU:lle yllätyksenä, sillä nettipalvelut toimivat globaalisti -- ellei sitten omistaja itse rajoita pääsyä niihin esimerkiksi jakeluoikeuksien vuoksi (yritäpä katsoa Hulu.com-videoita Suomesta).

Yllätyksenä tulee kuitenkin EU:n vaatimus, että myös Googlen amerikkalaisen emoyhtiön pitäisi noudattaa EU-tuomioistuimen päätöstä (ainakin niissä hauissa, joita tehdään EU-maista käsin). Koska google.com-palveluita ei ole suunnattu eu-kansalaisille (ei toisaalta estettykään), käytännössä kyse olisi unohdusperiaatteen pakottamisesta myös amerikkalaisille käyttäjille.

Entä jos Kiinan valtio vaatisi eurooppalaista nettiyhtiötä poistamaan palvelustaan toisinajattelijan blogin, joka on heidän kansallisen lakinsa vastainen? Tai luovuttamaan tietoja käyttäjistä, joiden "rikos" ei ole meidän mielestämme rikos lainkaan? Tietenkin torjuisimme tällaiset vaatimukset. Pitäkää lakinne ja määräyksenne, meillä on omamme.

On kiinnostavaa nähdä, miten EU aikoo edetä asiassa. Amerikkalaisen yhtiön sakottaminen voi osoittautua mahdottomaksi, sillä laeilla voidaan vaikuttaa vain kansallisiin maayhtiöihin. Googlen emoyhtiölle voidaan määrätä vaikka miljardin sakot, mutta kuka ne perisi? Onko vaihtoehtona se, että EU-maat velvoitetaan estämään kansalaisten pääsy google.com-hakukoneeseen Pirate Bay -estojen tapaan?

Joka tapauksessa EU:n kiukuttelu USA:ta vastaan on epäviisasta ja koituu molempien haitaksi.

Jos amerikkalaiset haluavat säätää vastaavan unohduslain omalle Googlelleen tai hajottaa yhtiön useampaan osaan, se on heidän asiansa. Vain heillä on siihen oikeus ja juridiset keinot.

Emmehän mekään EU-alueella noudattaisi yhdysvaltalaisia lakeja.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sinunkin äitisi oli liberaali

Lakivaliokunta äänesti 20.11.2014 avioliittolain uudistusta vastaan äänin 9-8. Hesarin grafiikka osoittaa havainnollisesti, miten edustajan ikä korreloi äänestyskäyttäytymisen kanssa. Vedenjakajana oli vuosi 1965: ennen sitä syntyneet äänestivät uudistusta vastaan, sen jälkeen syntyneet puolesta. Poikkeuksen teki ainoastaan perussuomalaisten Mika Niikko (s. 1967).

Some-tuomioistuin antoi päätöksensä heti tuloksen selvittyä ja se oli äänekäs: viisikymppiset ovat dinosauruksia, jotka vain hidastavat Suomen kehittymistä ja yhteiskunnan vapautumista.

Nuorten tuomio on ankara, kuten edelliselle sukupolvelle aina. Mutta tämän päivän fossiilit ovat itse eilisen liberaaleja. Ne arvot ja oikeudet, joita parikymppiset pitävät itsestäänselvyyksinä, ovat heidän vanhempiensa hankkimia. Eikä siitä ole edes kauaa, hädin tuskin yksi sukupolvi.

Vielä 1950-luvulla yksinäistä naista pidettiin ilmeisesti niin moraalittomana, ettei heitä päästetty ravintolaan. Ovi aukesi vain herraseurassa. Sukunimilain muutos, joka salli naisen pitää oman (tai no, isänsä) sukunimensä avioliitossa, hyväksyttiin eduskunnassa 1985. Aborttilakeja lievennettiin vuosina 1950 ja 1970. Todennäköisesti äitisi kannatti näitä muutoksia, joita muu yhteiskunta piti aikoinaan yhtä radikaaleina kuin avioliittolakia nyt.

Homouden salliva historia on vielä lyhyempi. Vuoteen 1971 asti homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos, siitä eteenpäin "vain" sairaus vuoteen 1981 asti. Vuoden 1983 vaalipaneelissa homoudesta väiteltiin yhtä värikkäästi kuin avioliittolain uudistamisesta nyt. Yllyttäminen homoseksuaaliseen tekoon (mistä Venäjää nyt paheksutaan) poistui rikoslaista vuonna 1999 -- vain 15 vuotta sitten. Vuonna 1991 kuollut Touko Laaksonen (alias Tom of Finland) ei voinut kuvitellakaan, millainen tähti hänestä tulisi runsaat 20 vuotta myöhemmin.

Avioliittolain muuttaminen ei jää viimeiseksi lajissaan. Nyt päiväkodissa olevat lapset tulevat aikanaan tuomitsemaan nyt tehtävät uudistukset vanhoillisiksi ja riittämättömiksi. Varmasti löytyy vielä paljon sääntelyä, jonka jälkipolvet kokevat ahdistavaksi, moraalittomaksi ja tasa-arvon vastaiseksi, vaikka emme vielä tiedäkään, mitä ne voisivat olla.

Maailman muuttaminen ja liberaalit uudistukset kuuluvat nuorille aikuisille. Ehkä on niin kuin Winston Churchill sanoi: "Ihminen joka ei ole nuorena idealisti on sydämetön, mutta ihminen joka ei ole vanhana konservatiivi on idiootti". Perjantaina 28.11.2014 nähdään, riittääkö eduskunnan keski-ikä uuden lain hyväksymiseen.

Kävi miten tahansa, tänään muutosta puolustavat ovat huomisen dinosauruksia. Tervetuloa joukkoon!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kansanedustajat eivät perehdy säätämiinsä lakeihin

Alkoholimainontaa rajoittava laki nousi syystäkin median ja kansalaisten hampaisiin. Mitä järkeä on säätää lakia, jonka soveltamiseen tarvitaan 60 sivun pikkutarkka ohje ja jonka linjaukset herättävät lähinnä huvittuneisuutta? Lisäksi tiedetään, ettei laki pysty estämään sosiaalista mediaa tai ihmisten oma-aloitteista toimintaa. Laki on yksinkertaisesti mahdoton.

Julkisuudessa kansanedustajat ovat heränneet vastustamaan byrokratiaa ja ylenpalttista sääntelyä, vaikka ovat itse säätäneet ongelmia tuottavat lait. Viranomaiset noudattavat vain lain määräyksiä, ja lakien säätäminen on kansanedustajien tärkein tehtävä.

Eivätkö kansanedustajat perehdy lakeihin, joita säätävät? Oletan, että alkoholimainontaa säätelevästä laista pyydettiin lausuntoja ja järjestettiin valiokuntakuulemisia. Eikö niissä tullut ilmi, miten koomisiin tilanteisiin laki johtaa? Vai eivätkö edustajat perehtyneet lausuntoihin? Moni asiantuntija ramppaa valiokunnassa kuultavana ja laatii lausuntoja, eikä tästä työstä makseta mitään. Miksi lausuntoja pyydetään, jos niillä ei ole merkitystä?

Osa edustajista kritisoi mainoskieltoja liian tiukoiksi, vaikka äänesti itse vielä tiukemman lain puolesta. Onneksi heidän ehdotuksensa ei voittanut, jos kerran nykyinenkin laki on arkielämälle vieras ja tulee alan yrityksille kalliiksi.

Toinen paljon porua aiheuttanut määräys velvoittaa yrittäjän hakemaan maksullista lupaa, mikäli aikoo työskennellä omassa kampaamossaan itsenäisyyspäivänä -- esimerkiksi presidentin itsenäisyysjuhliin osallistuvia vieraita palvellakseen.

Kansanedustajat vetoavat usein suureen työmääräänsä. Onko edustajia siis liian vähän vai liian paljon? Kaksisataa edustajaa on väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muissa maissa. Sujuisiko työ paremmin, jos edustajia olisi vähemmän?

Osa lainsäädännöstä tulee EU-direktiiveistä, minkä pitäisi vähentää kansallisen sääntelyn määrää. Voi myös kysyä, pitääkö pyörä keksiä joka maassa uudelleen. Alkoholimainonta on hankala alue, joten miksei perehdytä Ruotsin tai Norjan lakeihin ja mahdollisiin ongelmiin? Naapureista voisi ottaa oppia.

Kiire ei voi olla peruste tehdä lainvalmistelutyö huonosti, sillä epäonnistuneet lait palaavat kuormittamaan eduskuntaa uudelleen ja nakertavat koko yhteiskuntaa. Jos hyvää lakia ei pystytä tekemään, on parasta jättää laki kokonaan säätämättä. Selviämme ilman, jos olemme selvinneet tähänkin asti.

Lisäys 5.12.2014: Onneksi sentään joillakin kansanedustajilla on nöyryyttä tunnustaa virheensä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Googlen jakaminen kahtia Euroopassa on kuolleena syntynyt idea

Lehtitietojen mukaan Euroopan parlamentti suunnittelee lakia, joka (yhtiötä nimeltä mainitsematta) haluaisi jakaa Googlen kahteen osaan. Hakukone siirrettäisiin yhteen ja muu liiketoiminta toiseen yhtiöön.

Taustalla on ymmärrettävä huoli Googlen alati lisääntyvästä vallasta markkinoilla. Yhtiön markkinaosuus nettihauissa on yli 90 prosenttia ja Google näyttää laajenevan ameeban lailla yhä uusille markkoinille.

Kilpailuviranomaiset ovat ennenkin puuttuneet liian suuriksi kasvaneisiin yhtiöihin, ja hyvä niin. Täysin vapaa kapitalismi ei johda kovaan kilpailuun vaan monopoliin. Yhtiöiden on kannattavampaa ostaa toisensa pois markkinoilta kuin tuhlata voimansa keskinäiseen kilpailuun. Pienempien yhtiöiden omistajien kannattaa myydä osuutensa isommalle, koska tällöin kaikki voittavat -- paitsi tietenkin asiakkaat, markkinat ja tuotekehitys. Monopoliyhtiöllä ei ole suurta halua uuden kehittämiseen. Vanhalla rahastaminen on kannattavampaa.

Tässä kaikessa on vain yksi ongelma: Google on amerikkalainen yhtiö ja siksi sen mahdollisen jakamisen pitää tapahtua Yhdysvalloissa, ei Euroopassa.

USA:n kilpailuviranomaiset ovat ennenkin pilkkoneet jättiyhtiöitä viranomaispäätöksillä. Rockefellerien öljy-yhtiö Standard Oil pilkottiin vuonna 1911 peräti 34 osaan, joista yksi tunnetaan nykyään nimellä Esso  (Eastern States Standard Oil). Pilkkomishetkellä Standard Oil hallitsi runsasta puolta öljynjalostuksen markkinoista -- siis paljon vähempää kuin Google nyt. Ja sanonta kuuluu, että data on tämän päivän öljyä.

Bellin keksimä puhelin synnytti valtavan puhelinjätin, jonka seurauksena AT&T pilkottiin 1980-luvun alussa seitsemään paikallisyhtiöön ("Baby Bell").

Öljy ja puhelinliiketoiminta ovat perinteistä bisnestä, nopeasti kehittyvä IT-ala jotain muuta. Kesäkuussa 2000 tuomari määräsi Microsoftin pilkottavaksi kahteen osaan, joista toiseen jäisi Windows ja toiseen kaikki muu. Pelättiin, että Microsoftin monopoliasema käyttöjärjestelmissä antaisi sille etulyöntiaseman myös tulevaisuuden it-markkinoiden hallintaan.

Päätöksestä valitettiin eikä George W. Bushin hallinto pitänyt Microsoftin valta-asemaa pahana, vaan pikemminkin Yhdysvaltojen kansallisen edun mukaisena. Jakopäätös kumottiin ja Microsoft sai säilyä yhtenäisenä.

Ironista kyllä, Googlen nykyisen monopolin siemenet itivät jo tuolloin. Microsoftin monopoli murtui nopeasti ja ilman liittovaltion apua. Nyt Google on samassa asemassa. Todennäköisesti senkään monopoli ei ole ikuista. Sosiaalinen media on yksi uusista kasvu-aloista, joilla Google ei ole pärjännyt lainkaan. Yhteisöpalvelu Plus kituu miljardi-investoinneista huolimatta tekohengityksen varassa. Kilpailun merkiksi Yahoo on ostanut itselleen pääsyn Firefox-selaimeen.

EU:n halu pilkkoa Google on enemmänkin huolta sen omien nettiyritysten puolesta. Miksei Eurooppa ole pystynyt kehittämään juuri lainkaan nettimaailman menestystarinoita?

Googlen kahtijako Euroopassa olisi käytännössä merkityksetön, koska emoyhtiö säilyy yhtenäisenä. Tieto ja raha virtaavat pääkonttorin kautta entiseen malliin, päättipä EU eurooppalaisista paikallisyhtiöistä mitä tahansa. Pelkona on, että kohtuuttomat sääntelyt (kuten oikeus tulla unohdetuksi) saavat jenkkiyritykset vetämään toimintansa pois Euroopasta ja sääntelyn piiristä.

Käyttäjille tällä ei ole juurikaan merkitystä, sillä pilvipalvelut toimivat yhtä hyvin maasta riippumatta. Kuinka moni nytkään tietää, mistä maasta Googlen palvelut tulevat? Mitä eroa on google.com- ja google.fi-osoitteilla käyttäjän näkökulmasta? (paitsi se, että com-osoite toimii paremmin, eikä sensuroi vanhoja hakutuloksia).

EU:lla ei ole tässä kiistassa mitään muuta kuin hävittävää. Toivottavasti hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja MEPit keskittyvät mieluummin omien yritysten tukemiseen kuin jenkkiyhtiöiden kampittamiseen.

torstai 20. marraskuuta 2014

Herätysjuhla (Slush) on ohi, takaisin yrittämään

Kaksipäiväinen Slush-tapahtuma päättyi eilen. Jo vuosi sitten se sai paljon julkisuutta, tänä vuonna julkisuuden määrä oli suorastaan ylenpalttista. Hesarilta paikan päällä ahersi viisi toimittajaa, molempien tv-kanavien aamutelevisiot seurasivat tapahtumaa. Suomen pääministeri ja Kiinan varapääministeri olivat paikalla ja keskustelivat yleisön edessä. Eikä raportointi liittynyt pelkkään viralliseen ohjelmaan, vaan kattoi myös iltabileet.

Ulkopuolinen voisi luulla, että Slush oli hurmoksellinen herättäjäjuhla eikä yrittäjien bisnestapahtuma. "Slush ei ole pelkkä valonpilkahdus marraskuun pimeässä, vaan se valaisee koko Suomen", hehkutti pääministeri Stubb. Vieläkö joku väittää, että Suomi on yrittäjäkielteinen maa?

Tämän suurempaa arvostusta aloittelevia yrittäjiä kohtaan valtio tai media tuskin voisi osoittaa. Jos joku nuori vielä empii yrittäjäksi ryhtymistä, se ei takuulla johdu huonosta ilmapiiristä tai arvostuksen puutteesta. Tuskin edes epäonnistumisen pelosta, sillä lähes kaikessa uutisoinnissa yrittämistä ja startupeja käsitellään erittäin myönteisesti. Välillä tuntuu, että Yle on suorastaan komennettu kertomaan yrittäjien menestystarinoita.

Epäonnistumisista kerrotaan harvoin, ellei kyse ole Sunny Car Centerin kaltaisesta sotkusta, joka ylittää uutiskynnyksen muistakin syistä. Tässä suhteessa Hesarin juttu 3.11. ("Yli puolet startupeista ei lähde lentoon") epäonnistumisista oli suorastaan tervetullut. Yrittäminen on nimensä mukaisesti yrittämistä, eikä se saa pelottaa alalle ryhtyvää.

Nykyisessä taloustilanteessa valtio suorastaan rukoilee teknisen ja palvelualojen uusia startupeja tuomaan kaivattua kasvua ja työllistämään. Perinteisemmät alat tai jo pitkään toimineet yritykset eivät saa vastaavaa hemmottelua.

Startupit ovat mukavia myös siksi, että ne toimivat yleensä uusilla, vähän säädellyillä aloilla. Rakentaminen, kuljetuspalvelut ja ruoka-ala ovat hankalampia, koska niille on ehtinyt kertyä mittava säädösten ja rajoitusten verkosto.

Ehkä valtio voisi muistaa myös näitä perinteisiä yrittäjiä ja purkaa heidän toimintaansa rajoittavia esteitä? Siitä ei ehkä saa hurmosta eikä mediahuomiota startupien tapaan, mutta perinteiset ja "tylsät" yritykset tuottavat kuitenkin leijonanosan tämänkin maan bruttokansantuotteesta.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Yllätystabletti Nokialta: N1

Myytyään matkapuhelimet Microsoftille Nokian uusi strategia piti rakentaa mobiiliverkkojen, patenttien ja HERE-paikannuspalvelujen varaan. Yhtiö on myös vihjannut etsivänsä kokonaan uusia liiketoiminta-alueita ja harkitsevan paluuta kuluttajamarkkinoille.

Eilen sanat muuttuivat todeksi ja uunista putkahti esiin... Android-tabletti. Pettymys oli melkoinen. Aikoinaan yhtiö totesi, ettei sen kannata lähteä kilpailemaan halpojen Android-puhelinten markkinoille, missä tuotedifferentiointi on vaikeaa, Sen vuoksi Nokia valitsi Microsoftin, ja loppu on historiaa -- surullista sellaista.

On vaikea ymmärtää, miksi Nokia nyt lähtisi kilpailemaan aivan yhtä hankalille tablet-koneiden markkinoille. Eilen julkistettu N1 on teknisesti kelpo tabletti, mutta siinä ei ole mitään omaperäistä. Ainoa linkki Nokiaan on yhtiön nimi (ja Z-launcher ohjelma), kaikki muu tulee aasialaiselta Foxconnilta. Hinta on halpa juuri siksi, ettei Nokia ole itse tehnyt siihen mitään. Ja kun laite saadaan joskus Suomeen, hinta tuskin on enää yhtä edullinen.

"Joskus" saattaa tarkoittaa ensi kevättä tai alkukesää. Toimitukset ensimmäisellä markkina-alueella Kiinassa alkavat vasta helmikuun puolivälissä. Miksi julkistaa tablet näin paljon etuajassa?

Mieleen tulee aivan Nokian miniläppäri, jonka yhtiö esitteli vaikeuksiensa jo alettua syksyllä 2009. Booklet 3G:n piti olla paluu yhtiön juurille ja esimerkki uudesta tulemisesta. Toisin kävi.

Olisipa Nokia lähtenyt vaikka terveysranneke-bisnekseen! Siinä markkinat ovat vielä jakamatta, innovaatioille on tilaa eivätkä aasialaiset ole heränneet. Mutta tabletti... vaikea ymmärtää. Patenttien lisensointibisneksen rinnalle ollaan näköjään nostamassa brändin myyntibisnestä. Yleensä brändin myynti muiden käyttöön on merkki omien ideoiden loppumisesta, ja monelle yhtiölle se tarkoittaa alamäen alkua.

Kaiken lisäksi Nokia myy brändinsä todella halpaan laitteeseen, joka kävisi kaupaksi millä tahansa nimellä. Minkä viestin se lähettää markkinoille? Jos hinta olisi tuplasti kalliimpi (500 dollaria), se kertoisi brändin arvosta. Applen ei tarvitse kilpailla hinnalla, Nokian täytyy.

Jotta konseptissa olisi mitään järkeä, pitäisi julkistaa muitakin Nokia-merkkisiä kuluttajatuotteita. Jos kerran tablet niin miksei myös Android-puhelinta? Ehkä sellainen nähdään jo ensi syksynä?