keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Seuraava yksityisyyskohu nousee älykaiuttimista

Kymmenen vuotta sitten sosiaalinen media hyvine puolineen oli median lempilapsi. Nyt asenne on kääntynyt päinvastaiseksi. Some-jättejä syytetään urkinnasta ja tietovuotoepäilyt synnyttävät raflaavia otsikoita. Lukijoita pelotellaan suurella virheellä, minkä he ovat tehneet luovuttaessaan henkilö- ja käyttäytymistietonsa näille kasvottomille vakoilukoneistoille.

Seuraava kohu on jo muhimassa: älykaiuttimet eli digitaaliset avustajat kuuntelevat koteja jatkuvasti ja toteuttavat omistajiensa puhekomentoja. Amazon Echo (Alexa) on selvä markkinajohtaja, mutta Google Home hengittää niskaan. Monet muut valmistajat ovat joko lisensioineet Amazonin tai Googlen tekniikkaa, tai kehittäneet kokonaan omaansa (kuten Samsung Bixby).

Älykaiuttimet ovat niin hauskoja, että ymmärrän hyvin miksi ihmiset ottavat vapaaehtoisesti koteihinsa aina kuuntelevan mikrofonin. Vielä muutama vuosi sitten ajatuskin tällaisesta olisi tuntunut painajaiselta, eikä kukaan olisi uskonut sen toteutumiseen.

Itselläni on melkein joka huoneessa Googlen tai Amazonin laitteita, toimiston työpöydällä yksi pikku-Alexa. Ostin sen talvella USA-matkalla, eikä 29 dollarin alennushinta päätä huimannut.

Amazon Echo Dot eli ns. "pikku-Alexa" työpöydällä valmiina kuuntelemaan.
Puheentunnistusteknologia on niin halpaa, että se leviää joka paikkaan. Nekin, jotka eivät halua älykaiutinta, saavat kuuntelutoiminnon kuin varkain uusien kodin laitteiden mukana. LG:n ja Samsungin tämän vuoden tv-malleissa on Alexa, samoin monissa autoissa ja muissa kodinkoneissa. USA:ssa on myynnissä mm. mikroaaltouuneja, seinäkelloja, pöytälamppuja, peilejä ja jopa wc-pyttyjä, joissa on puheentunnistus sisäänrakennettuna.

Kehitykseen liittyviä tietosuojariskejä ei ole vaikea keksiä. Kun tunnistus on aktiivisena, puhekomennon taustalla ja sen jälkeen käytävä keskustelu tallentuu Amazonin ja Googlen palvelimille "järjestelmän kehittämistä varten". Varsinkin Amazonin laitteissa sininen, kehää kiertävä merkkivalo syttyy joskus itsestään, mikä saa epäilemään laitteen salakuuntelevan omia aikojaan. Tai sitten kyse on vain väärin kuullusta aktivointikomennosta. Tai päivityksestä. Kuka tietää?

Entä jos hakkeri murtautuu laitteeseen ja kytkee sen kuuntelulle? En suosittelisi hankkimaan laitteita työpaikalle, missä puhutaan luottamuksellisia asioita. Ehkä koko idea onkin NSA:n ovela salajuoni salakuuntelupäätteiden ujuttamiseksi koko maailmaan?

Ja entä, kun kiinalaiset alkavat tehdä vastaavia laitteita myydäkseen niitä länsimaihin?

Ai miksi sitten itselläni on kasa laitteita, joista varoitan muita? On pakko olla koekaniini, jotta ymmärtää uuden teknologian uhkat ja mahdollisuudet. Riskeistään huolimatta älykaiuttimet ovat aidosti hyödyllisiä ja hauskoja laitteita.

Sosiaalisesta mediasta näimme aluksi vain hyviä puolia. Miten käy tekniikalle, jota osaamme epäillä jo nyt, kun kehitys on vasta alussa?

Suomalaisten kannalta kieli on onneksi suojanamme. Vain Applen Siri ja Googlen puhelinsovellus tunnistavat suomen kieltä, mikä rajoittaa älykaiuttimien kysyntää maassamme. Tietosuojan kannalta tämä on hyvä asia. Tällä kertaa olemme kaukana eturintamasta.

Toisaalta emme edes tiedä, missä kaikissa laitteissa nykyään on mikrofoni ja upotettua puheentunnistekniikkaa. BBC:n uutinen kertoo, miten Googlen Nest-perheeseen kuuluvassa Guard-valvontajärjestelmässä on ollut sisäänrakennettu mikrofoni vuodesta 2017 lähtien. Siitä vain ei muistettu kertoa ostajille, eikä mikrofonista ollut mainintaa teknisissä spekseissä.

Kohu nousi vasta, kun Google kertoi lisäävänsä laitteeseen puhetunnistuksen pelkällä softapäivityksellä. Auts!

Kuinka moni olisi ostanut maailman mahtavimman mainosfirman laitteen, jos olisi tiennyt sen sisältämästä mikrofonista? Miten mahtavalle Googlelle sattui taas tällainen megamoka tietosuojan suhteen, eikä kerta ollut ensimmäinen. Vuonna 2010 Google jäi kiinni täysin käsittämättömästä kömmähdyksestä tallentaa StreetView-kuvausautojen mukana asukkaiden wifi-verkkojen liikennettä.

Jos Google toimii näin, miten paljon voimme luottaa pienempiin amerikkalaisiin valmistajiin? Tai mihinkään, mikä tulee Kiinasta?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Onecoin neljä vuotta

Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta ensimmäisestä Onecoin-kirjoituksestani. Otsikko oli enteellisesti "Verkostohuijaus kryptovaluutalla". Huijauksen luonne oli nähtävissä jo neljä vuotta sitten, vaikka palautteissa olikin raivokkaita kommentteja "valuutan" puolesta.

Kolikon "arvoa" voi verrata ruutukuvaan, jossa arvioitiin hintakehitystä kolmen vuoden päähän. Optimistinen skenaario antoi arvoksi 100 dollaria, perusskenaario 50 dollaria. Neljä vuotta myöhemmin kolikon arvoksi ilmoitetaan käsittääkseni 27 dollaria. Arvolla ei ole merkitystä, koska kolikkoa ei noteerata missään eikä sitä voi vaihtaa oikeaksi rahaksi.

Yritin muistella, mitä Onecoinissa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut. Eipä juuri mitään. Neljäntenä vuosipäivänä voi lähinnä listata asioita, joita EI ole tapahtunut. KRP ei ole reagoinut asiaan, nähdäkseni ei myöskään verottaja. Rahaa ei edelleenkään voi vaihtaa euroiksi. Mikään oikea kauppa tai kauppapaikka ei edelleenkään hyväksy Onecoineja. Dealshakerissa on jotain jäsenten välisiä "diilejä", joilla jäsenet voivat huijata toisiltaan oikeita tavaroita kuvitteellista rahaa vastaan.

Ruja Ignatova on kadonnut, samoin tärkeimmät verkostomarkkinoijat. Vain Tommi Vuorinen jaksaa yhä hehkuttaa ja valaa uskoa suomalaisiin jäseniin, mutta julkisesti hän ei anna kommentteja.

Uhrien kärsivällisyys on rajaton, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Rikosilmoitus merkitsisi huijauksen myöntämistä, mahdollista veropetossyytettä ja oman maineen menetystä mukaan houkuteltujen kaverien silmissä.

Valuutan piti vapautua vuoden 2018 lokakuussa, mutta sen sijaan tuli käsittämättömiä venkslauksia ja ICO-suunnitelmia, joilla ostetaan aikaa vuoden 2020 tammikuuhun asti.

Jokainen verkostossa oleva uhri voisi kysyä itseltään, mitä vielä pitää odottaa. Miksei valuutta ole vieläkään valmis?

torstai 7. helmikuuta 2019

Talvi on sähköauton painajainen (ja robottiauton myös)

Twiittasin aamulla uutisen, jonka mukaan sähköautoajan ensimmäinen kunnon talvi Yhdysvalloissa oli havahduttanut monet omistajat huomaamaan sähköautojen rajoitukset. Pakkasella toimintamatka putoaa reilusti siitä, mitä esitteissä luvataan, ja mitä Kalifornian auringossa saavutetaan. Uutisen mukaan (Kauppalehden suomeksi kääntämä versio) jo -7 C lämpötila (20 Fahrenheit) syö peräti 41 prosenttia akkukestosta.

Asian ei pitäisi olla yllätys, sillä kaikkien akkujen toimintakyky heikkenee pakkasella. Sähköautossa ongelmana on, että myös takalasin huurteenpoisto, istuinlämmitys, valot (tarvitaan enemmän talvella kuin kesällä) sekä sisätilalämmitys kuluttavat akkua.

Twiittini sai aikaan vilkkaan keskustelun, josta näkyi, miten ideologinen asia sähköauto tuntuu monelle olevan. Sähköauton puolustelijat keksivät kymmeniä syitä, miten akkuteknologia kehittyy ja hinnat laskevat koko ajan, samalla toimintamatkat pitenevät.

Ei se taida ihan niin mennä? Akkuteknologia ei ole kehittynyt juuri lainkaan tällä vuosituhannella. Teknologia kylläkin, mutta raju kysynnän lisäys aiheuttaisi pulaa raaka-aineesta (litium) ja nostaisi hintoja.

Sähköautojen vastustajat olivat yhtä ehdottomia. Eihän sellaisella autolla voi vetää traileria eikä ajaa Lapin hiihtokeskukseen, kun akku ei kestä. Akkukin voi räjähtää kolarissa.

Miksi sähköautot ovat monelle tunneperäinen kysymys? Eikö tekniikkaa voisi tarkastella objektiivisesti ja miettiä, mihin se sopii?

Vaikka talvi pudottaisi sähköauton toimintamatkan 200 kilometriin, etelän kaupungeissa se riittää useimmille -- etenkin jos akkua voi vielä täydentää työpaikalla tai kauppakeskuksessa. Ei sähköautojen pidäkään johtaa polttomoottorien kieltämiseen, sellainen on poliitikkojen viherpesua ja ideologista kiirehtimistä.

Annetaan sähköautojen poimia ne alhaalla riippuvat hedelmät, eikä yritetä tyhjentää koko puuta. Pakotettu nopea siirtyminen sähköautoihin ajaisi kansalaiset taloudellisiin ongelmiin oman auton hinnan romahtaessa ja kun infra ei pysyisi autojen perässä, kaikki kärsisivät esim. latauspisteiden vähyydestä ja "tankkauksen" pullonkauloista.

Mutta toki sillä toimintamatkalla ON merkitystä. Jos -7 C alentaa tehoa 41 prosenttia, miten käy -20 C tai -30 C paukkupakkasilla? Kuka haluaa ostaa auton, joka ei pakkaspäivänä toimi lainkaan?

Ongelmana on myös kiihtyvyys. Kylmä akku ei anna virtaa lämpimän tavoin. Silloin esimerkiksi ohituskiihtyvyys voi yllättää kohtalokkaasti, ellei asiaan osaa varautua.

Sähköautot toimivat paremmin, mikäli ne pääsevät yöksi lämpimään talliin tai niiden sisätiloja lämmitetään riittävästi ennen lähtöä. Onnistuu kyllä, mutta tallipaikkoja on vain harvalla ja auton lämmittäminen etukäteen syö ekologiset hyödyt.

Toinen ongelma liittyy matkan riskeihin. Pohjoisessa latauspisteitä ei koskaan tule olemaan kovin tiheästi. Jos tehot akusta häviävät kesken matkan ilman äkillisen kylmentymisen tai epätarkan mittarin vuoksi, auto jää tielle. Ja se voi olla hengenvaarallista.

Ongelmana ei ole niinkään lyhyt toimintamatka kuin sen arvaamattomat muutokset alaspäin.

Yritetään siis nähdä sähköautoilun positiiviset puolet ja tekniikan vahvuudet. Kehitetään niitä sen sijaan, että ajettaisiin ideologisista syistä sähköautoja kaikkeen käyttöön.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Onneksi emme ole robottiautojen varassa

Jos robottiautot olisivat yleistyneet, Suomi olisi pysähtynyt tällä viikolla. Lunta on satanut enemmän kuin moneen vuoteen ja aura-autot ovat kasanneet kinoksia vähän joka puolelle. Monilla pienemmillä teillä lumikinos vie puolet toisesta kaistasta, mikä vaatii tarkkaa yhteispeliä vastaantulijoiden kanssa ja liikennesääntöjen vapaata soveltamista. Robottiauto ei sellaiseen pystyisi. Myös lumituiskun aikana olisi pakko jäädä kotiin (mutta entä jos sellainen yllättäisi kesken matkan?).

Onneksi meillä on vielä autoja, joita ihmiset ajavat itse. Uudehkojen autojen vikavalot vilkkuvat vähän väliä, kun vakionopeuden etäisyysanturi, kaistavahti ja törmäystutkien anturit sokaistuvat paakkuuntuneesta lumesta. On pakko ajaa vanhaan tapaan, ihan manuaalisesti.

Se, mikä toimii Arizonassa, ei toimi Suomen talvessa. Tutkien ja anturien kehittäminen talvenkestäviksi tulee olemaan iso tehtävä. Auto ei voi navigoida pelkän kartan varassa, kun puolet kaistasta onkin pois käytöstä tai kaistan täyttää valtava lumikasa. Lumi saartaa autot ja tukkii jalkakäytävät, kirjoittaa Hesari tänään online.

Talviajo vaatii ihmisen kokemusta. Karttaan ja gps-tietoon ei voi yksin luottaa.
Robottiautoihin liittyy suuria odotuksia, kuten uuteen tekniikkaan aina. Uskotaan, että liikenneonnettomuudet loppuvat, koska robotti ei tee virheitä. Saadaanpa nähdä.

Toinen optimismi liittyy ruuhkiin: ihmiset voivat luopua omista autoistaan ja tilata paikalle robottitaksin, kun haluavat paikasta toiseen. Pikemminkin käy päinvastoin. Madaltuva liikkumisen kynnys lisää liikenteen määrää, vähentää nykymuotoisen joukkoliikenteen suosiota ja lisää työmatkaruuhkat ainakin kaksinkertaiseksi.

Nyt ihminen ajaa aamulla töihin ja illalla kotiin. Palveluliikennemallissa robotti ajaa hakemaan ihmisen kotoa, ajaa hänet töihin ja palaa sen jälkeen takaisin odottamaan uutta kyytiä. Matkojen määrä siis kaksin- tai jopa kolminkertaistuu laskutavasta riippuen. Jos ruuhkia halutaan vähentää, ratkaisu ei ole robottiautoissa vaan työaikojen porrastamisessa ja etätyön lisäämisessä.

Suhtaudun epäilevästi siihen, että robottiautot jonain päivänä korvaisivat yksityisautot kokonaan, ja että liikkuminen muuttuisi auton omistamisesta kuljetuspalvelun käyttämiseksi. Trendi on selvä, mutta aikataulu tulee olemaan todella pitkä ja lopputulos erilainen kuin mitä nyt kuvittelemme.

Sähköautojen tilanne on ihan toinen. Niiden yleistyminen on selvää, koska sähköautoilla on käyttäjän näkökulmasta monia selkeitä etuja.

Eniten sähköautot houkuttavat kaupunkilaisia, joilla tahtotila hämärtää joskus realiteetteja. Helsingin Sanomat kertoi VTT:n raportista, jonka mukaan sähköautot voivat yleistyä odottamattoman nopeasti. Sähkön hinta oli arvioitu alakanttiin, energiatehokkuus yläkanttiin ja epävarmuustekijät sivuutettu. Tarkkaavaiset (=realistiset) lukijat toivat ne kuitenkin esiin omissa kommenteissaan.

Sähköauto on edullinen ja näppärä nyt, kun valtio haluaa saada hankinnat alulle. Parkkihalleissa niille on varattu parhaat paikat. Tämä on tietenkin petollista. Valtion on jatkossakin kerättävä miljardinsa liikenteeltä. Polttoaineveron tuoton vähentyessä verotusta on pakko siirtää sähköautoihin.

Turha siis toivoa, että sähköautoilu tulisi jatkossakin olemaan edullisempaa kuin bensa-autoilu nyt. Sähköautojen myötä tulevat luultavasti myös tiemaksut ja ehkä gps-seuranta.

Sähköauton ympäristöystävällisyys on vähintäänkin kyseenalaista, sillä akkuteknologia pilaa hienolta näyttävän yhtälön. Kun sähköautobuumi maailmalla todella alkaa, volyymit laskevat autojen hintaa, mutta samalla litiumin kysyntä lisääntyy, mikä puolestaan nostaa hintoja. Litium-akkujen kierrättäminen on ymmärtääkseni hyvin hankalaa ja siksi uusia akkuteknologioita kaivataan kipeästi. Kemiaa ei voi kuitenkaan kiirehtiä eikä lahjoa.

Hesarin jutussa käsiteltiin sähköauton "tankkausta". Puolen tunnin odotus huoltoasemalla ei kirjoittajan mielestä ole kohtuutonta, sen aikana perhe voi syödä vaikka lounaan. Niinpä - mutta entä kun sata autoa haluaa tehdä saman?

Nykyisin tankkaus kestää pari minuuttia. Saman volyymin saavuttamiseksi pikalatauspisteitä pitäisi olla siis 15-kertainen määrä. Siinä loppuu tila huoltoaseman pihasta, ehkä myös kahvilan puolelta.

Teslan ratkaisu on vaihtaa akkuja. Tyhjä akku jää asemalle ja robotti vaihtaa täyden akun auton pohjaan. Näin "tankkaus" sujuisi jopa nykyistä nopeammin. Akkujen varauskyky heikkenee iän myötä, joten uusi akku olisi ehkä huonompi kuin vanha. Tämä voitaisiin huomioida "tankkauksen" hinnassa, mutta se vaatisi sähköautojen standardointia niin pitkälle, että saman kokoinen akkupaketti kävisi kaikkiin autoihin.

Tekniikan ennustamisessa tehdään aina virheitä aikatauluissa (asiat tapahtuvat paljon hitaammin kuin odotetaan), nykytilan jatkamisessa (tulevaisuus ei ole ekstrapoloitua nykyisyyttä) sekä skaalautumisen unohtamisessa (kun volyymi ja käyttö kasvaa, pelisäännöt muuttuvat - vrt. litiumin hinta ja latausajat).

Joka tapauksessa niin sähkö- kuin robottiautojenkin kehityksessä tullaan näkemään lähivuosina kiinnostavia asioita. Kannattaa seurata kehitystä!

PS. Ennustan, että tästä tulee vielä melkoinen hässäkkä, kun kannustimet ja etuoikeudet poistuvat, ja sähköautoja aletaan sekä seurata että verottaa. Näin kävi diesel-autoille. Valtio kannusti ostamaan vähäpäästöisiksi väitettyjä autoja ja peri siitä hyvästä lisäveroa. Kysynnän myötä dieselin hinta nousi bensan tasolle ja totuus dieselin päästöistä pudotti jälleenmyyntiarvoja. Valtion neuvoja seuranneet joutuivat maksumiehiksi ja -naisiksi, ja tunsivat valtion tempoilevan politiikan pettäneen heidät. Toivottavasti sama ei toistu sähköautojen kanssa.

torstai 31. tammikuuta 2019

Somekalypse tulee, paetkoon ken voi

Sosiaalinen media on joutunut julkisuuden hampaisiin. Uutiset ovat toinen toistaan pelottavampia ja asiantuntijat kehottavat pakenemaan somesta, ennen kuin on liian myöhäistä sillä "some tulee ja tappaa".

Tietovuodoista ja pelottelusta huolimatta Facebook julkisti eilen loistavat luvut. Voitot kasvavat hurjaa vauhtia ja käyttäjiä tulee yhä lisää, myös länsimaissa. Facebook on kuin Teemu Selänne tai Donald Trump: mikään lika ei näytä tarttuvan yhtiöön pysyvästi. Se on toisaalta kiehtovaa, toisaalta pelottavaa. Se kertoo myös niistä hyödyistä, joita Facebookista koetaan saatavan.

Siksi en itse kehota lopettamaan Facebookin käyttöä, mutta kylläkin järkevöittämään sitä. Osoitekirjaa ei kannata ladata palveluun, Messenger erillisenä sovelluksena näkee liikaa ja älypuhelimen appsia ei ehkä kannata asentaa lainkaan. Itse käytän Facebookia vain pöytäkoneella ja läppärillä. Mutta käytän kuitenkin, enkä ole aikeissakaan lopettaa.

Viime viikolla tuli raflaava uutinen, jonka Hesarikin käänsi alkuperäisestä lähteestä suomeksi (Ei ole enää paikkaa piiloutua sosiaalisilta verkostoilta). Jutun mukaan sosiaalista mediaa ei enää pääse pakoon: Facebook ja Twitter tuntevat sinut, vaikket edes liittyisi palveluun, koska kaverisi juoruavat sinusta.

Luin jutun monta kertaa enkä silti ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse. Yritän aina olla kriittinen lukemani suhteen ja esittää tyhmiä kysymyksiä, enkä pelkää tuntea itseäni tyhmäksi muutenkaan. Tätä juttua en tajunnut, enkä usko toimittajankaan miettineen asiaa ihan loppuun asti. Pitäisi miettiä, sehän on heidän työtään.

Some-päivitykset voivat kertoa paljonkin kavereista. Jo se, kenen piireihin kuulumme, kertoo meistä paljon, koska ihmiset hakevat omanlaistaan seuraa. Mutta miten Facebook- tai Twitter-käyttäjät voisivat vuotaa tietoa henkilöistä, jotka eivät ole palvelussa? Miten se yksilöi heidät? Miten tällaista tietoa voitaisiin käyttää hyödyksi mainonnassa tai ylipäätänsä missään muuallakaan?

Epäillään, että Facebookilla on varjoprofiileita henkilöistä, jotka eivät ole liittyneet palveluun. Niitä on mahdollista perustaa osoitekirjan tietojen perusteella, koska puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet riittävät yksilöimään ihmiset. Mutta miten FB voisi tunnistaa päivityksistä viittaukset näihin varjohenkilöihin?

Jos joku ymmärtää minua paremmin, laittakaa selityksiä kommentteihin.

Toinen esimerkki: laajasti siteeratun väitteen mukaan Facebook tuntee sinut paremmin kuin puolisosi (esim. Tekniikka & Talous: Facebook-tykkäyksiä analysoiva ohjelma tuntee persoonallisuutesi paremmin kuin yksikään läheisistäsi), koska tykkäysten analysointi paljastaa kaiken. Jokainen ajatteleva lukija tajuaa, että tämä on puppua. Silti konsultit, toimittajat ja luennoijat toistavat raflaavaa väitettä edelleen. Itselleni se aukesi kunnolla vasta, kun tein Kyberuhkia ja somesotaa -kirjan taustatutkimusta.

Väite perustuu Cambridgen yliopiston tutkimukseen, jossa ihmisten tykkäyksiä verrattiin heidän testilomakkeella antamiin persoonallisuusarviointeihin. Brändien tykkäyksistä voitiin sen jälkeen arvailla, mitä ihmiset harrastivat, millaisia he olivat ja mikä oli heidän sukupuolinen suuntautumisensa. Näiden tekijöiden välillä oli jonkinlainen korrelaatio.

Kaikki perustui kuitenkin persoonallisuustesteihin, joiden tulokset eivät sellaisenaan päde suomalaisiin, sekä kansainvälisten brändien -- ei siis yksittäisten henkilöiden -- tykkäyksiin.

Jos haluaa varmistaa yksityisyytensä, ei kannata tykätä tv-sarjoista, elokuvista, vaatemerkeistä eikä kosmetiikkatuotteista, koska niiden perusteella henkilöstä voidaan tehdä ainakin jotain tilastollisia päätelmiä. Kuinka oikeita ne ovat, sitä eivät edes tutkijat tiedä. Cambridgen tuloksia ja psykometriaa on kritisoitu monin tavoin.

Maalaisjärki on muutenkin paras ase uhkaavaa somekalypsea vastaan.

perjantai 25. tammikuuta 2019

Takana epäluotettavien uutisten viikko

Mediaa syytetään Trump-vastaisuudesta ja huolimattomasta uutisoinnista liberaaleiksi koettujen arvojen puolesta. Valitettavasti joskus kritiikki osuu täysin maaliinsa.

Alkuviikosta kansainvälisessä mediassa kiersi uutinen, jonka mukaan Covingtonin katolisen poikakoulun nuoret olisivat nöyryyttäneet alkuperäiskansan (lue: intiaani) edustajaa mielenosoituksen aikana "hymyilemällä pilkallisesti", kuten Hesari uutisoi.

Hesari hätiköi uutisoinnissa, kuten muutkin mediat.
Jutun mukaan oli "piinallista" katsoa, miten nuori mies hymyilee rumpua soittavalle intiaanille. "Video tapauksesta on herättänyt järkytystä, koska se kertoo Yhdysvaltojen poliittisesta ilmapiiristä".

Nyt on pakko vähän ilkeillä: tapaus ei kerro yksistään Yhdysvaltojen ilmapiiristä vaan myös toimittajien asenteista ja vahvistusharhasta. Hesari peesasi jenkkimedioita ja tulkitsi tapahtuman osoitukseksi siitä, miten Trumpin valinnan jälkeen Yhdysvalloissa vähemmistöjen sorto on lisääntynyt.

Pian kävi ilmi, että tulkinta oli vähintäänkin hätiköity: intiaani oli itse tullut poikajoukon luo ja videon poika hymyili lähinnä rauhoittaakseen tilannetta. Monet tapauksen tuominneet julkkikset peruivat viestejään ja pahoittelivat liian nopeaa reagointia. Hesari peesasi jälleen kansainvälistä mediaa julkaisemalla puolittaisen oikaisun. Sen mukaan "nopeita tulkintoja vauhdittivat Yhdysvaltain jännitteet, joihin liittyvät rotu ja uskonto". Hmmm. Ehkä myös toimittajissa oli jotain vikaa?

Hesarin alkuperäisessä jutussa intiaania kutsuttiin Vietnamin sodan veteraaniksi, ilmeisesti sekään ei pitänyt paikkaansa. Rumpumiehen tausta on muutenkin värikäs.

Covingtonin poikakoulun nuoret oli tuotu paikalle osoittamaan mieltään aborttioikeutta vastaan. Paikalla oli myös mielenosoittajia, jotka kuuluivat erikoiseen mustien muinaisten israelilaisten lahkoon, joka uskoo esi-isiensä olleen alkuperäisiä israelilaisia, ja joiden uskonnossa yhdistyy sekä kristinuskon että juutalaisuuden piirteitä. Intiaanit olivat paikalla omassa mielenosoituksessaan. Koko asetelma kuulostaa suomalaisittain kovin oudoilta, mutta se ei ollut uutisen arvoinen asia. Väärin tulkittu pojan hymyily oli. Se osoittaa, miten ylikierroksilla media käy.

Uutisointi roihahti Twitter-videosta, jonka levitti tunnusta @2020fight käyttänyt kalifornialainen opettaja. Profiilikuva oli kuitenkin lainattu Brasiliasta, joten kyseessä oli mitä ilmeisin trolli, ja Twitter poisti tilin. Itse video oli postattu jo aikaisemmin, mutta vasta "opettajan" lisäämä kuvateksti teki aiheesta uutisen ja tuotti sille 2,5 miljoonaa katselukertaa. Media meni trollin ansaan. Ehkä trollin työnantaja oli peräti venäläinen IRA?

Tapahtuman opetus on yksinkertainen: somekohuja tulee ja menee, eikä median pidä lähteä uutisoimaan niitä hätiköidysti, omien silmälasien läpi. Kaikilla tarinoilla on vähintään kaksi puolta.

Viikkoon mahtui toinenkin mediakriittinen uutinen: meille on vuosia kerrottu, miten päivän mittaan kannattaa juoda paljon vettä. Varsinkin nuoret naiset kantavat vesipulloa joka paikassa ja siemailevat vähän väliä nestettä.

Se kaikki on kuitenkin yhtä suurta valeuutista. Vettä ei tarvitse juoda enempää kuin oma jano vaatii. Pisteet Hesarille tämän kollektiivisen hölmöyden paljastamisesta. Tapaus osoittaa, miten helppo ihmisiä on manipuloida ja miten trendit leviävät, kun ihmiset eivät uskalla kyseenalaistaa asioita.

Kuten Hesarin juttu kertoo, vedenjuonnin eduista kertovia juttuja on käännetty kyseenalaisista jenkkimedioista ja julkaistu Suomessa (mm. Ilta-Sanomat, MTV ja Anna-lehti) journalistisena sisältönä. Jenkkien huuhaasta on meillä tullut terveysvalistusta.

Tämä on kiintoisaa juuri nyt, kun Lääkkeetön elämä -kirja on tuomittu epäluotettavaksi ja uutisoinnin myötä suuret kauppaketjut ovat vetäneet sen pois myynnistä. Kustannusyhtiö Otava on saanut haukkuja huuhaan julkaisemisesta.

Ovatko median omat "terveysuutiset" yhtään sen oikeampia?

Lisäys 20.2.2019: Teinipojan perhe vaatii Washington Postilta 250 miljoonan dollarin korvauksia virheellisestä uutisoinnista. Perinteinen media sentään vastaa toiminnastaan, nimettömät nettisaitit ja twiittaajat eivät vastaa mistään eivätkä mihinkään.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Huawei on vain Kiina-ilmiön jäävuoren huippu

Huawei on noussut uudenlaisen Kiina-ilmiön keihäänkärjeksi. Yhdysvallat varoittaa länsimaita hankkimasta Huawein verkkolaitteita ja tukiasemia, koska epäilee yhtiön olevan maan johdon määräysvallassa. Asia ei ole uusi, mutta nyt siitä on noussut kansainvälinen kohu. Huawein perustajan tyttären pidättäminen Kanadassa Iranin vientikiellon rikkomisesta on nostanut kiistan uudelle, poliittiselle tasolle.

Uskon, että Yhdysvalloilla on tiedustelutietoa, jonka perusteella varoitukset on annettu. Tätä tukee se, että maan läheisimmät kumppanit ovat ryhtyneet konkreettisiin tekoihin Huawein torppaamiseksi. British Telecom purkaa verkostaan Huawein 4G-laitteita, Norjassa Huaweitä ei päästetty 5G-kilpailuun; Kanada harkitsee samaa. Suomeen näin salainen tiedustelutieto päätyy viimeisenä, joten meillä operaattorit joutuvat luottamaan kiinalaisyhtiöiden vakuutteluihin. Operaattoreilla on lainmukainen velvollisuus huolehtia verkkojensa turvallisuudesta, mutta vaatimus ei voi kattaa salaista tiedustelutietoa.

Julkista näyttöä kiinalaisten epäreilusta toiminnasta ei ole. Tiedetään kuitenkin, että Kiina paaluttaa asemiaan tulevaisuuden markkinoista päättäväisesti ja keinoja kaihtamatta mm. Afrikan luonnovaroista kilpaillessaan. Se voi veljeillä vapaasti diktaattorien kanssa ja lahjoa päättäjiä kaivossopimusten saamiseksi, koska kotimaan kansalaismielipiteestä ei tarvitse välittää.

Yhdysvalloilla on tähän asti ollut etulyöntiasema teknologisen kehityksen veturina ja internetin ykkösmaana. Laitteisto on kiinalaisten salainen ase: 90 % tietotekniikasta valmistetaan Kiinan tehtaissa. Olisi vain loogista käyttää strategista kilpailuetua hyödyksi ja painostaa laitevalmistajat lisäämään emolevyille sekä prosessoreihin piilotettuja toimintoja. Niitä voitaisiin käyttää tietoliikenteen salakuunteluun tai mahdollisen kriisin hetkellä tiedon sabotointiin. Laitetasolle upotettuja takaovia tai vakoilutoimintoja on mahdotonta havaita ohjelmallisesti.

Yhdysvalloilla on pitkä kokemus vastaavasta toiminnasta. Se on hyödyntänyt laitetoimituksia ja nettipalveluita omien etujensa ajamiseen. Siksi se tietää muita paremmin, mitä vaaroja Kiinan kehitykseen liittyy. Yhdysvallat pelkää joutuvansa pian maistamaan omaa lääkettään.

Huawei on pelkkä jäävuoren huippu. Se on nostettu tikun nokkaan, koska juuri nyt operaattorit tekevät suuria investointeja 5G-verkkoihin, ja Huawein tarjooma on erittäin kilpailukykyistä. Laitteet ovat teknisesti edistyksellisiä ja (ilmeisesti Kiinan valtion rahoituksella) myös edullisia. Nyt tehdyt hankintapäätökset vaikuttavat mobiiliverkkojen turvallisuuteen ainakin kymmenen vuoden ajan.

Yhdysvallat pelkää Kiinan teknovakoilua monella muullakin rintamalla. Joitakin valvontakameroita on kielletty ja viranomisten käyttämien DJI:n lennokkien on epäilty vakoilevan kriittistä infrastruktuuria. Muutama vuosi sitten Lenovon tietokoneet olivat epäiltyjen listalla ja niiden hankinta valtionhallintoon kiellettiin. Ja kun Motorola myi 2010 verkkoliiketoimintansa, kaupat tehtiin Nokian kanssa, vaikka Huawei tarjosi 100 miljoonaa dollaria enemmän.

Samaan sarjaan kytkeytyy viimekesäinen episodi, jossa EU julisti Yhdysvalloilta saamiensa tietojen perusteella Kaspersky Labin tietoturvaohjelmat "haitallisiksi". Lännessä pelätään Kiinan lisäksi myös Venäjän urkintaa. Taaskaan meille ei kerrota perusteluita eikä näytetä todisteita. Olemme pimennossa.

Onko meillä mitään todisteita Kiinan epäreilusta pelistä? Viime lokakuussa Bloomberg pudotti uutispommin väittämällä, että Supermicron valmistamista emolevyistä olisi löytynyt vakoilusiruja. Supermicro on taiwanilaisten perustama yritys, jonka pääkonttori on Piilaaksossa ja tehtaat Kiinassa. Yhtiön emolevyjä käytetään erityisesti datakeskuksissa, mm. Amazonilla ja Applella sekä valtion omissa yksiköissä aina CIA:ta myöten. Vakoilusirulla näissä laitteissa olisi järisyttäviä seurauksia.

Apple, Amazon, Supermicro sekä kansallisen turvallisuuden virasto tutkivat asiaa, mutta eivät löytäneet mitään todisteita. Eri asia on, kertoisivatko ne löydöistään siinäkään tapauksessa, että vakoilulaitteita löytyisi. Bloomberg ei ole vetänyt uutistaan takaisin, mutta ei myöskään esittänyt omia todisteita sen tueksi. Kaikki perustuu luottamuksellisiin lähteisiin.

Sen sijaan Bloomberg julkaisi toisen uutisen, jonka mukaan Kiinan tiedustelu oli velvoittanut alihankkijat asentamaan vakoilulaitteita SuperMicron alihankkijoiltaan tilaamiin emolevyihin. Tiedot olivat peräisin israelilaiselta tutkijalta. Ilmeisesti vakoiluosa oli emolevyjen Ethernet-portissa eikä Supermicro ollut ainoa valmistaja, jonka laitteisiin tällaisia lisäyksiä oli tehty. Bloombergin mukaan Yhdysvaltojen NSA oli käyttänyt itse samanlaista tekniikkaa.

Jotain on selvästi tekeillä ja kyse on todella isoista asioista: vakoilusta, kybersotaan valmistautumisesta sekä kansallisesta turvallisuudesta. Meille suomalaisille epäluulo on hyväksi, sillä se parantaa Nokian ja Ericssonin asemia 5G-laitekilpailussa.

Yksittäisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Huawei- tai Honor-älypuhelimestaan. Sen vakoilu ei ketään kiinnosta. Mutta kun kyse on valtiotason asioista tai yritysten tuotekehityksestä, kannattaa lähteä siihen, ettei mobiililaitteisiin voi aukottomasti luottaa. Kannattaa käyttää vahvoja salaustekniikoita (ei niitäkään amerikkalaisilla ohjelmilla) ja pyrkiä käsittelemään salaista tietoa perinteisin menetelmin, ilman verkkoja.

Olemme astuneet uuteen aikakauteen, jossa teknologia liittyy oleellisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kamppailuun talousmahdista ja vaikutusvallasta.