Päivän Hesari kirjoittaa Muxlim-portaalin kohtalosta. Vielä viime vuonna tämä maailman muslimeille suunnattu nettipalvelu oli mainio esimerkki siitä, miten Suomessa voidaan tuottaa kansainvälistä sisältöä nettiin.
Entistä hienommaksi menestyksen teki se, että palvelun isä oli Egyptistä Suomeen opiskelijaksi päätynyt Mohamed El-Fatatry. Hänen elämänsä oli juuri sellainen menestystarina, joita innovaatio-Suomi halusi kuulla. Muxlim sai julkisuutta ja sijoittajien rahaa: TEKESiltä 400 000 euroa, Siilasmaalta miljoonan.
Nyt rahat ovat lopussa ja Muxlim suljettu. Palvelun todelliset kävijämäärät jäivät kauaksi siitä, mitä julkisuuteen kerrottiin. Kun tuloja ei ollut, rahat yksinkertaisesti loppuivat.
MikroPC kirjoitti pari vuotta sitten Marko Ahtisaaren Dopplr-palvelusta, joka niin ikään sai paljon julkisuutta, mutta jonka liikevaihto vuodelta 2009 oli 754 euroa. Siis alle tonni. Ahtisaari palasi töihin Nokialle.
Ilmaisuus on vaikea bisnes. Siihen kehottavat äänekkäimmin ne, joilla ei itsellään ole mitään kokemusta yrittämisestä. Ja heitä netissä riittää.
Keskustelupalstoilla moni olettaa palvelujen olevan ilmaisia, koska ilmaisuus on jonkinlainen normi. Netti on täynnä kiinnostavia ilmaispalveluja, jotka pyörivät sijoittajien rahoilla. Ennen pitkää palvelun on kuitenkin pärjättävä omillaan. Jos ei tule tuottoja, palvelu suljetaan. Ilmaista lounasta ei ole.
Suomen pienillä markkinoilla ei juuri voi laskea mainostulojen varaan. Jos Muxlim, jonka potentiaaliseksi käyttäjäkunnaksi ilmoitettiin 25 miljoonaa muslimia, sai kerättyä mainostuloja vain 20 000 euroa vuodessa, miten viidelle miljoonalle suomalaiselle suunnattu www-palvelu pystyisi parempaan? (Muxlimin toimisto oli muuten naapuritalossa, 20 000 euroa riitti tuskin edes vuoden vuokriin).
Ilmaisuuden harha syntyy Googlesta ja Facebookista, jotka tekevät miljoonavoittoja ilmaisella palvelulla. Ero on siinä, että ne ovat alansa dominantteja toimijoita, jotka imuroivat tulot kaikkialta maailmasta. Harva kotimainen toimija pystyy samaan. Angry Birds on lähellä, mutta ehdin jo hieman huolestua, kun he syksyllä kertoivat tavoittelevansa asiakkaiden sijaan faneja. Toivottavasti vihaisista linnuista tulee oman alansa google tai facebook. Se edellyttää fanien lisäksi rahavirtaa. Muxlimissa nähtiin, ettei hyväkään tarina kanna loputtomiin.
Piraateilla on samanlainen ilmaisuuden harha. Koska muutama megatähti tekee miljoonavoitot, he neuvovat jokaista artistia jakamaan musiikkinsa ilmaiseksi. Madonnan ja U2:n kohdalla ilmaisjakelu ehkä toimisikin, koska varsinainen tuote on muualla. Mutta heitä pienempien artistien tilanne on ihan toinen.
On toinenkin tie. Pieni palvelu voi pärjätä, jos sen kohderyhmä on tarkkaan mietitty ja kulut pidetään kurissa. Vastaavasti artisti voi menestyä, jos tekee musiikkia vain omaksi ilokseen ja harrastuspohjalta. Mutta näillä eväillä ei koskaan nousta maakuntasarjaa ylemmäksi.
PS. Muutama Mohamedin lauseista herättää kysymyksiä. Jos rahasta ei ollut puutetta ("Rahaa oli yltäkylläisesti, joten emme välittäneet siitä"), miksi TEKESin piti sijoittaa 400 000 euroa? Miksei Mohamed sijoittanut omiaan, jos hänellä oli kuitenkin varaa tukea 46 000 eurolla Biaudetin presidentinvaalikampanjaa? Kuuden tonnin kuukausipalkasta se on melkoinen summa. Onko viisasta syyttää epäonnistumisesta muita ("Suomesta ei löytynyt bisnesosaamista")? Ehkä pian ilmestyvä kirja vastaa näihin kysymyksiin.