Joitakin vuosia sitten huvitin kuulijoita amerikkalaisten optimismilla. Oletko koskaan kuullut jenkin sanovan, että heillä on ongelmia? Ei, heillä on vain haasteita. Ja isot ongelmat ovat "great challenge".
Ei olisi pitänyt nauraa asialle. Nyt haaste-sana on tarttunut suomalaiseen kielenkäyttöön niin tiukasti. Aamulla ministeri Pekkarinen toisteli vanhenevan väestön kunnille aiheuttamia haasteita niin moneen otteeseen, että se alkoi jo huvittaa. Eikö voida reilusti suomalaiseen tapaan sanoa, että näillä kunnilla tulee olemaan ongelmia tilanteen kanssa? Onko meidän pakko matkia amerikkalaisten pakkomyönteistä puhetapaa, kun meillä ei kuitenkaan ole sitä tukevaa aitoa optimismia?
Kaikkein pahimman pisti kuitenkin Markus Leikola, joka talvella Facebook-statuksessaan kertoi kuulleensa äidin hoputtavan lumihangessa tarpovaa lastaan: "täällä on vähän haastavaa liikkua..." Taisi äiti olla jonkin alan konsultti, tai muuten vain katsellut liikaa Powerpointteja.
10 kommenttia:
"Onko meidän pakko matkia amerikkalaisten pakkomyönteistä puhetapaa, kun meillä ei kuitenkaan ole sitä tukevaa aitoa optimismia?"
Eikö optimistinen puhetapa ole aitoa optimismia? Minusta Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian mukaan on. Lisäksi puhetapa ja kieli tukee ajattelua.
Ongelma-sanan käyttö tuntuu vastenmieliseltä. Enpä ole tietoisesti ajatellut miksi. Ehkä syy se että englanninkielessä sanalle on pessimistinen vastine "trouble". Jos suomalaiset itse välttävät trouble-sanan käyttöä, niin meitä voisi sanoa aidosti (real!) optimistiseksi?
Niinpä. Jos Apollo 13 -lento lennettäisiin nyt, kuuluisiko lausahdus toisin:
"Houston, we have a challenge"
Tuntuu siltä, että ongelmien muuttuminen haasteiksi on levinnyt kieleen pelkkänä puhetapana. Siinä ei ole takana amerikkalaisten loputonta optimismia. Ikuinen kehitysoptimismi, luottamus oman maan ylivertaisuuteen ja amerikkalainen unelma omasta menestymisestä ovat asioita, jotka siellä opitaan jo lapsuudessa. Näiden asioiden muuttuminen vie sukupolvia, kielen muoti-ilmiöt leviävät muutamassa vuodessa.
- Hauska tuo Houston-juttu.
Mielenkiitoisesti myös töitä nimitetään haasteiksi eikä enää työtehtäviksi. Kuuntelin kerran kauhulla kun jonkin rekrytointiyhtiön johtaja jutteli sujuvasti siitä miten ihminen saa uuden haasteen ja he etsivät ihmisiä haasteisiin. Mielestäni ihan noin vakavaan konsulttikielen omaksumiseen ei tarvitsisi mennä:-)
Amerikkalaisilla on pian yksi ongelma/haaste enemmän. Läpi nuijittu Obaman terveydenhuoltolaki edellyttää, että amerikkalaiset ottavat mikrosirun samaan tapaan kuin Suomessa koirilla:
http://www.infowars.com/flashback-both-house-and-senate-health-bills-require-microchipping/
Onko tämä ongelma vai haaste? Ainakin amerikkalaisten kontrollointi ja valvonta tulee olemaan tulevaisuudessa helpompaa...
Petteri Järvinen: "levinnyt kieleen pelkkänä puhetapana"
Se edellyttäisi että "haasteen" ymmärretään tarkoittavan juuri ongelmaa, eikä sitä sekoitettaisi suomenkielen haaste-sanan merkitykseen tai englannin challengeen. Muutenhan meillä on oikeasti olemassa vain haasteita amerikkalaisessa merkityksessä.
Sanotaanhan usein että "Kieli on tärkeä osa identiteettiä". Identiteetin vaihtuminen edellyttäisi kaiketi koko amerikkalaisen kielenkäytön omaksumista?
Tästä näkökulmasta myös Ylen ruotsinkielisen ohjelmasisällön tärkeyden voi ymmärtää.
"Niinpä. Jos Apollo 13 -lento lennettäisiin nyt, kuuluisiko lausahdus toisin:
"Houston, we have a challenge"
Ja Challenger olikin Nasalle todellinen ongelma.
On muitakin käsitteitä kuin "haasteita" mitä olen työpaikkahaastatteluissani kuullut.
1980-luvun alkupuolella uusimpana käsitteenä kuulin monesti työpaikkahaastatteluissa, että olenko osallistunut "projekteihin".
Eikä tuolloin projektien alkuaikoina ollut kovin soveliasta, että jos meni työpaikkahaastattelussa mainitsemaan, että teen työtä mielummin ohjelmointityötä yksin kuin "tiimissä".
miten ihminen saa uuden haasteen ja he etsivät ihmisiä haasteisiin
Samaa olen itsekin ihmetellyt. Paikkaa hakiessaan ihminen etsii töitä, ei haasteita (ellei sitten ole oikeuslaitokseen hakemassa). Tyhjä puhe ja jenkeistä kopioitu fraseologia on pöhköä.
Ties vaikka lumihangessa tarponut lapsi ymmärsi "haasteen" ironian. Ehkä hänelle oli opetettu... Ehkä Pääministeri Esko Aho otti jonkin käsitteen tosissaan kun amerikkalaisti suomea. Voin vain arvailla...
Lähetä kommentti