maanantai 26. huhtikuuta 2010

Olipa härski piraatti

En yleensä käytä p2p-verkkoja. Ei ole tarvetta. Radiosta ja televisiosta tulee enemmän ohjelmaa kuin mitenkään ehdin katsoa. Blu-ray-elokuvia ostan joskus, mutta niistäkin moni lojuu edelleen hyllyssä muoveissa. No, ehkä kesällä on aikaa...

Jokin aika sitten piti kuitenkin testata, miten PirateBay toimii eri operaattorien mokkuloilla. Ja toimihan se, oikein hyvin (vaikka p2p-käyttö onkin joidenkin operaattorien käyttäjäsopimuksessa kielletty). Ei ole välttämättä edes terveellistä, että langaton 3G-yhteys siirtää kotona tai työpöydällä dataa koko ajan. 3G-kenttä on voimakkaampi kuin wlan-verkon kenttä, riippuen etäisyydestä tukiasemaan. Jatkuvalla datasiirrolla voi olla pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Kukaan ei tiedä varmaksi.

Valitsin siirron kohteeksi Alice in Wonderland-elokuvan, jonka olin nähnyt teatterissa vähän aikaisemmin. Hmmm... jos on jo maksanut elokuvasta teatterissa, miten suuri rikos on siirtää elokuva bitteinä? Etenkin, jos elokuvaa ei edes katso?

Tässä tapauksessa tiedosto jäi katsomatta senkin vuoksi, että tiedoston valmistellut piraatti oli ollut tavallista härskimpi: hän oli suojannut tiedoston salasanalla ja kertoi www-sivun, josta salasanan voisi hakea.

Jutussa oli pieni koukku: salasana tuli näkyviin vasta, kun oli suorittanut jonkun kolmesta annetusta tehtävästä. Kaikissa oli jotain vilunkia: yhdessä piti suorittaa muka älykkyystesti ja antaa sen jälkeen toimiva puhelinnumero maksullista palvelua varten. Toisessa piti ladata selaimeen uusi tehtäväpalkki, epäilemättä haittaohjelman saastuttama.

Piraatti perusteli koukkua sillä, että lataaja varmaan ymmärsi, miten paljon vaivaa tiedoston valmistaminen p2p-jakelua varten oli häneltä vaatinut. Siksi oli vain luonnollista, että hän halusi vähän rahallista hyvitystä työstään. Jos ei niin omapahan oli lataajan häpeä, elokuva jäi näkemättä.

Kaikki piraatit eivät näköjään pyri vapaaseen tiedonlevitykseen, vaan haluavat ansaita rahaa toisten työllä. Härskiä toimintaa.

Uteliaisuudesta suoritin yhden tehtävistä turvallisesti loppuun. Sen jälkeen www-sivu näytti salasanat:



Näistä vain kolmas salasana toimi, joten elokuvatiedostoa ei pystynyt purkamaan edes tehtävän suoritettuaan.

No jaa, odottiko joku että tällaisen piraatin sanaan voi luottaa?

Kuinkahan yleisiä tällaiset temput mahtavat olla? Pitäisikö salasanojen edes toimia, vai onko kyse moninkertaisesta huijauksesta?

6 kommenttia:

The Interweb kirjoitti...

Hmmm... jos on jo maksanut elokuvasta teatterissa, miten suuri rikos on siirtää elokuva bitteinä? Etenkin, jos elokuvaa ei edes katso?

Ladatessasi todennäköisesti myös jaat tiedoston jo saapuneita osia, mikä lienee myös rikollista.

Kuinkahan yleisiä tällaiset temput mahtavat olla?

Alaa "läheltä seuranneena" täytyy vähän ihmetellä, miten onnistuit tuollaisen torrentin löytämään. Laitappa Pirate Bayn linkki esille. Kiinnostaisi tietää miten suosittu se on ja mitä kommentteja siitä on annettu.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tiedostonimi oli:

Alice.In.Wonderland.CAM.XViD.rar

Eiköhän sillä löydy, jos joku haluaa tutkia.

Kennu kirjoitti...

Kannattaa aina tarkistaa seedien määrä ja lukea varmuudeksi myös kommentit ;-)

Netti on pullollaan rickrollausta ja mainoshuijauksia.

Anonyymi kirjoitti...

Jos salasanalla olisi saanut tiedoston purettua, niin sieltä olisi löytynyt jotain ihan muuta kuin ao. elokuva. Pahimmassa tapauksessa törkeää lapsipornoa. Surullisinta on, että lokitiedostoja tuollaisen tiedoston lataamisesta (ja sen myötä myös jakamisesta) voidaan käyttää todisteena tekijänoikeusrikkomuksesta, vaikka käytännössä mitään elokuvan tuottajan oikeuksia ei ole roskaa ladatessa tullutkaan rikottua.

Vaaralliset Sivut kirjoitti...

Lista vaarallisista sivuista. Sinne ei kannata mennä.

http://riknik.weebly.com/1/post/2010/05/list-of-notorious-websites.html

Anonyymi kirjoitti...

Hoho, kyllä oli niin läppää tekstiä. Ei kai tämä Järvinen ole tosissaan? Jos näkisin tosielämässä nauraisin päin naamaa.