maanantai 23. lokakuuta 2017

Tekoäly on uusi jumala

Michel Laakasuo, Jussi Palomäki ja Mika Koverola varoittivat super­tekoälyn voivan siirtää ihmiset ”pysyvästi kyberavaruuteen ­heroiinitokkuraa muistuttavaan tilaan” (HS Mielipide 19.10.).

Ihmiskunta on aina pelännyt tuntematonta ja projisoinut siihen omia, inhimillisiä ominaisuuksia. Kristinusko puhuu jumalan pojasta ja syntien anteeksi antamisesta, mitkä ovat puhtaasti ihmisiin liittyviä käsitteitä ja luultavasti täysin vieraita todelliselle jumaluudelle.

Uskonnon väistyessä jumalanpelko on muuttunut peloksi teknologiaa kohtaan. Pelkäämme, että jonain päivänä superteko­äly ottaa vallan ja alistaa ihmiskunnan tavalla, joka on tuttu Terminator-elokuvista.

Pelko on inhimillinen, mutta todennäköisesti täysin väärä. Vaikka tekoälytutkimus kehittyy erittäin nopeasti, keinotekoinen älykkyys on vielä kaukana siitä, mitä me ihmiset ymmärrämme älykkyydellä. Googlen uusimmassa projektissa ohjelma oppii itse pelaamaan Go-peliä, mutta kyse on edelleen niin sanotusta kapeasta tekoälystä – koneen kyvystä luoda uusia sääntöjä, jotka optimoivat suorituksen pelilaudalla.

Tekoälystä tulee vaarallista vasta sitten, mikäli tutkijat pystyvät luomaan koneelle tietoisuuden ja kyvyn ajatella itse. Kapea tekoäly on vielä kaukana tästä tasosta. Ihminen ei ymmärrä edes omaa tietoisuuttaan, joten sen kehittäminen koneelle saattaa osoittautua yksinkertaisesti mahdottomaksi. Kukaan ei vielä tiedä varmaksi.

Singulariteetin pelkoa läheisempi uhka liittyy tekoälyn lyhyen ajan arkisiin vaikutuksiin. Yhdessä digitalisaation, maapalloistumisen ja robotiikan kehittymisen kanssa ne repivät rikki yhteiskuntarakenteita nopeammin kuin ehdimme luoda uusia.

Toimintaympäristön muutosnopeus ylittää ihmisten ja rakenteiden sopeutumiskyvyn. Koulutamme ihmisiä väärille aloille, nojaudumme teollisuusyhteiskunnan perinteisiin arvoihin ja käännymme sisäänpäin, kun pitäisi katsoa ulospäin.

Se, että tekoäly oppii tunnistamaan kuvia tai kääntämään tekstiä kieleltä toiselle, ei ole varsinaista älykkyyttä eikä uhkaa ihmiskuntaa, mutta se riittää tuhoamaan monia ammatteja. Pitkä koulutus ei enää takaa asemaa yhteiskunnassa eikä edes työpaikkaa.

Ideologisesti työttömät ovat esimakua tulevasta kehityksestä. Pystymme tuottamaan elämisen peruspalvelut niin edullisesti, että yhteiskunnan maksamat minimituet riittävät ihmisarvoiseen elämään. Kaikkien työpanosta ei enää tarvita, joten miksei saisi olla röyhkeästi tyytyväinen työttömyyteen ja etsiä elämän sisältöä muualta?

Viime kädessä kyse on vain teknologian kehittämisestä ja käyttöönotosta. Tekoäly ei ole jumalallinen voima eikä ihmiskuntaa ohjaava näkymätön käsi, vaan sarja arkisia päätöksiä, ­joita poliitikot ja kuluttajat tekevät joka päivä. Niiden kautta voimme itse valita, millainen tulevaisuudestamme tulee.

(Mielipide-kirjoitus Helsingin Sanomat 22.10.2017)

5 kommenttia:

Kaappo Raivio kirjoitti...

Maapalloistuminen :)

Jari kirjoitti...

"Se, että tekoäly oppii tunnistamaan kuvia tai kääntämään tekstiä kieleltä toiselle, ei ole varsinaista älykkyyttä"

Tuo on juuri älykkyyden ydintä - ainakin jos on uskominen Jeff Hawkinsia (On Intelligence 2004). Ihmisen aivokuori tunnistaa hierarkisia sekvenssejä. Ehkäpä tietoisuus on heijastumaa tästä kyvystä. Itse uskoisin, että oppivalla neuroverkolla on jonkinlaista tietoisuutta. Se tuntee olevansa olemassa, vaikkakin alkeellisessa mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

Sanalla sanoen Supismi on sitä, että ihminen löytää Jumalan.

Janne Ikonen kirjoitti...

Yuval Noah Harari kirjassaan Homo Deus: A Brief History of Tomorrow (2016) käsittelee tätä aihetta laajasti ja ansiokkaasti (esim mitä on mieli ja ihmisen kokemat subjektiiviset tuntemukset). Suosittelen tätä luettavaksi aiheesta kiinnostuneille.

gustavus kirjoitti...

Löytyy jo suomeksikin kirjastoista - Homo Deus : huomisen lyhyt historia

Website Security Test