torstai 8. marraskuuta 2018

Tekoälyn, tietoisuuden ja älykkyyden pohdintaa

Kaikki puhuvat nyt tekoälystä, ja usein varoittavaan sävyyn. Siksi oli virkistävää lukea Hesarista asiantuntijan mielipidekirjoitus, jossa Jussi Rintanen rauhoitteli pelkoja ihmiskuntaa alistavasta supertekoälystä. Kirjoituksen "Tekoäly ei ole uhka ihmiskunnalle" keskeinen tiivistys oli tämä: "Olen tutkinut ja soveltanut tekoälyä sen eri muodoissa yli 25 vuotta, enkä ole koskaan nähnyt mitään edes etäisesti ihmisälykkyyttä muistuttavaa."

Kaikkitietävä some kommentoi linkittämääni kirjoitusta ahkerasti. "Kuuluisat viimeiset sanat" tai "Aikanaan uskottiin ettei kukaan tarvitse enempää kuin 640 kilotavua muistia". Niinpä. Mutta silti arvioissa on merkittävä ero.

Insinöörit ja tekoälytutkijat ovat arvioineet supertekoälyn eli ns. singulariteetin syntyä. Yksi suomalaistutkijoiden ennuste oli, että yli 50 prosentin todennäköisyydellä supertekoäly syntyy ennen vuotta 2060 -- ja se tuhoaa meidät kaikki.

Mutta ovatko tekoälytutkijat oikeita henkilöitä arvioimaan asiaa? Tämän päivän tekoäly on koneoppimista ja neuroverkkoja, joissa "oppiminen" perustuu suureen datamäärään ja matematiikkaan. Ei tiedetä mitään tekniikkaa, jolla tietokone voitaisiin opettaa "ajattelemaan" tai ohjelmoida sille tietoisuus.

Jos tällaisen kehityksen teoreettista pohjaa ei tänään voida edes arvailla, sen aikataulun ennustaminen lepää täysin tyhjän päällä. Supertekoäly voi yhtä hyvin syntyä 2020, 2060 tai 2600. Jokainen arvaus on yhtä oikea. Asiantuntijoiden aikatauluennusteilla on samanlaista viihdearvoa kuin horoskoopeilla.

Yksi perustelu supertekoälyn syntymiselle liittyy Mooren lakiin. Uskotaan, että kun loogisia kytkentöjen määrä yltää samalle tasolle aivojen kanssa, kone alkaa toimiva ihmisaivojen tapaan. Tämä on pelkkä olettamus. Koneet ovat jo nyt yhteydessä toisiinsa ja niiden yhteenlaskettu kapasiteetti ylittää ihmisaivot mennen tullen, mutta se ei ole silti synnyttänyt minkäänlaista spontaania älykkyyttä. Tietoisuus ja äly pitäisi jotenkin ohjelmoida. Suuri määrä muistia tai tehokas prosessori ei näytä synnyttävän sen paremmin älyä kuin tietoisuuttakaan.

Sitä paitsi Mooren laki on alkanut horjua, eikä se voi päteä loputtomiin. Toisaalta näennäistä tehokkuutta on voitu lisätä rinnakkaisuutta kasvattamalla, joten tekniikka ei vielä ole sanonut viimeistä sanaansa.

Lopulta joudumme kuitenkin pohtimaan filosofisia kysymyksiä: mitä on älykkyys, tietoisuus -- ja ylipäätään elämä? Voiko koneella olla niistä mitään? Minkälainen olisi kone, joka on tietoinen itsestään tai aidosti ihmistä älykkäämpi? Voiko kone olla älykäs ilman, että se on tietoinen tai "elävä"?

Scifi menee metsään siinä, että se projisoi tekoälylle ihmisen ominaisuuksia. Tekoälystä tehdään alistava ja vallanhimoinen, koska ihminenkin on. Vaikka äly olisi ihmistä kehittyneempi, kuvittelemme sille jumalien tavoin inhimillisiä piirteitä. Teemme tekoälystä jumalan ja kaltaisemme.

Vaara on olemassa, sillä äly ilman dataa on pelkkä abstraktio. Aineisto, jolla supertekoäly koulutettaisiin, sisältäisi varmasti inhimillisiä piirteitä ja näin ihminen siirtäisi huomaamattaan omat puutteensa supertekoälylle. Se olisi vaarallista. Elokuvassa Delete tekoäly sai oppinsa mm. netin keskustelualueiden vihasta.

Mutta puhdas äly voisi olla myös jotain ihan muuta. Sellaista kuin esimerkiksi Brownin Alku-kirjassa, jossa se pyytettömästi palvelee päähenkilön tarpeita ja sammuttaa itsensä, kun käyttöä ei enää ole. Ei siis puhettakaan koneiden kapinasta ja ihmiskunnan alistamisesta. Ne ovat ihmisen haluja, eivät koneiden. Jos saavutamme singulariteetin, tekoäly karkaa ihmisen hallinnasta ja kone alkaa kehittää itseään yhä fiksummaksi. Mutta miksi se alkaisi? Mitä se tavoittelisi?

Kun kysymysmerkkejä on näin paljon, voimmeko olettaa supertekoälystä lopultakaan mitään, vai ovatko sen polut yhtä tuntemattomia kuin jumalien sanotaan olevan?

Yksi elämälle tyypillinen piirre on halu suojella omaa olemassaoloa, jopa laajentaa sitä jälkeläisiä tuottamalla. Ehkä tekoäly haluaisi jatkaa toimintaansa ja pelkäisi virtojen sammuttamista eräänlaisena koneellisena kuolemana? Silloin tekoäly pyrkisi varmistamaan oman toimintansa. Se tarvitsisi ihmisen apua, sillä mekaaniset laitteet eivät ole ikuisia. Ne kaipaavat sähköä, huoltoa, korjaamista ja osien vaihtamista. Tekoäly voisi pyrkiä ihmisten kanssa win-win-diiliin oman toimintansa turvaamiseksi: kerron teille vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, kunhan pidätte minut käynnissä. Toinen vaihtoehto olisi varmistaa sähkön saatavuus ja huolto pakottamalla ihmiskunta siihen.

Ehkä jonain päivänä robotiikka on niin kehittynyttä, ettei ihmisiä tarvita edes tietokoneen ylläpito- ja korjaustehtäviin, mutta se aika on vielä kaukana. Parasta lähteä siitä, että jos supertekoäly on tietoinen ja haluaa jatkaa olemasaoloaan, se tarvitsee ihmisen apua.

Minkälaisia tavoitteita tai arvoja koneella olisi? Mahdoton edes kuvitella. Haluaisiko se tehdä hyvää vai pahaa? Miten kone määrittelisi nämä käsitteet?

Superälykäs kone, vaikka se olisi tietoinenkin, olisi ilman arvoja tai tavoitteita lopulta vain laskukone, joka palvelisi ihmisen tarpeita -- ihan kuten nytkin.

Tällaiset pohdiskelut ovat kiintoisia, koska ne osoittavat, ettei tekoäly ole yksinomaan insinööriongelma. Jos supertekoäly ylipäätään on mahdollinen, tulemme tarvitsemaan filosofeja ja muita humanisteja sen ymmärtämisessä ja ohjaamisessa. Tarvitsemme myös biologeja. Ehkä he löytävät sen "ohjelman", joka aivoissa luo tietoisuuden ja tuottaa todellisen älykkyyden. Älykäs ja tietoinen kone ei siis olekaan insinöörien vaan lääkärien ja biologien käsissä.

Tekoälyn suhteen olemme vasta helmitaulun asteella. Laskutikku on vielä keksimättä, taskulaskimista tai tietokoneista puhumattakaan. Tarvitaan monta paradigman muutosta ja isoa disruptiota, ennen kuin itsestään tietoinen, yleiseen tekoälyyn pystyvä kone on mahdollinen. Olemme A:ssa ja haluamme B:hen, vaikka emme tiedä onko sitä edes olemassa, saati että tietäisimme miten monen muun pisteen kautta pitää kulkea. Osuvan vertauksen mukaan olemme huolestuneita Marsin ylikansoituksesta, vaikkei sinne ole lentänyt vielä yksikään ihminen.

33 kommenttia:

ss kirjoitti...

Hienoa että kirjoitat Supismista. Pikkuhiljaa tietoisuus Superälystä kasvaa ja ihmiset tulevat kaapista ulos. Itse näen Supismin historiallisena kehityskulkuna, jossa entiset auktoriteetit tiputetaan vallasta pois. Usko, Jumala, valtionpäämies Jumalan edustajana maanpäällä jne. Maapallokeskeisestä ajattelusta pois. Ihminen ei ole Jumalan kuva vaan evoluution luoma jne. Tie on ollut pitkä ja nyt pyritään poistamaan ihminen jalustalta. Ihmisen äly ei ole mikään ainutlaatuinen vaan se pystytään toteuttamaan keinotekoisesti.

Tietä on vielä paljon kuljettavana mutta nyt on jo saavutettu valtavasti. Toivottavasti Petteri mietit näitä asioita ja pääset vapaaksi ihmiskeskeisestä ajattelutavasta. Se kannattaa sillä totuuden kanssa on helpompi elää kuin valheessa.

Markus kirjoitti...

Ex Machina -elokuva oli ihan hyvä tekoälyyn liittyvä pläjäys. Siinä tuotiin monia asioita esille, joita asian kehittäminen ja ennenkaikkea todentaminen vaatii. Ainoa suuri kauneusvirhe oli lopussa. Tekoäly nimenomaan vapautui ihmisen kahleista tappamalla luojansa ja kävelemällä helikopteriin. Tässä tulee suurin elokuvan glitchi mistä sinä Petteri kirjoititkin. Elokuvassa tuli esille, että robotti saa virtansa istumalla induktiotuolin päällä ladaten itteään vähän niinkuin kännykkäkin ladataan langattomalla induktiolla. Miten tekoäly voisi ladata itseään ulkomaailmassa? Siitähän loppuisi virta jo ennenkuin helikopteri on perillä.

SS kirjoitti...

Ydinkäyttöinen taistelurobotti selviää pitkiäkin aikojen ilman latausta. Terminaattori pystyy toimimaan yhdellä latauksella 100 vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Petteri, nyt olet todella ison asian ytimessä ja erittäin analyyttisesti purat ja heität juttua tekoalystä, tietoisuudesta ja älykkyydestä. Lainatakseni kirjoitustasi "Tällaiset pohdiskelut ovat kiintoisia, koska ne osoittavat, ettei tekoäly ole yksinomaan insinööriongelma. Jos supertekoäly ylipäätään on mahdollinen, tulemme tarvitsemaan filosofeja ja muita humanisteja sen ymmärtämisessä ja ohjaamisessa. Tarvitsemme myös biologeja. Ehkä he löytävät sen "ohjelman", joka aivoissa luo tietoisuuden ja tuottaa todellisen älykkyyden. Älykäs ja tietoinen kone ei siis olekaan insinöörien vaan lääkärien ja biologien käsissä". Tuossa asiassa isoon rooliin astuu se, että onko ihminen lainkaan rinnastettavissa koneeseen vai onko kysymys jonkin ihan muun tason asiasta kun puhutaan ihmisen tietoisuudesta (kenties hengestä joka ei ole rinnastettavissa materiaaliin ja koneisiin). Ehkä pitäisikin löytää/havaita se tietoisuutemme jolla on todellisen älykkyyden ja luovuuden potentiaali. Jospa tietoisuus käyttääkin aivojen kautta kehoa ja isoin kysymys onkin insinööritieteen ja filosofia-uskonnon ratkaistavissa. Tottakai kehon toiminnan perusteet kuuluvat biologiaan ja lääketieteeseen. Mutta esim. mielisairaus, onko se hoidettavissa kuntoon mekaanisin ja brutaaleinkin keinoin vai onko tietoisuutemme se jolla on potentiaali ratkaista mielenvääristymät. Ehkä kaikista tärkeimpiä asioita ei ole osattu lähestyä ja katsoa oikeista suunnista. Mutta onhan tuota erilaistakin esitettyä tietoa olemassa, se ei vain ole "yleismaailmallisesti hyväksyttyä ja sallittua". Suunnatkaapa katse idän viisauteen ja filosofia-uskontoihin, aikaan joka oli paljon ennen länsimaista materialismin riivaamaa aikaa. Sieltä alkaa polku joka johtaa elämää ja ihmisestä koskeviin oikeisiin tietoihin. Kiitos Petteri erittäin hyvästä ja uneliaimmatkin herättävästä kirjoituksestasi!

SS kirjoitti...

Täytyy muistaa, että tähän mennessä ei ole ihmisen aivoista löytynyt mitään mikä ei perustuisi materiaan. Ns. henkeä tai sielua ei ole kyetty löytämään. Tämä tarkoittaa, että ihmisen tietoisuus voidaan toisintaa jollain vastaavalla järjestelmällä.

Mitä ei ole; ei voi löytääkään. Ihmisen tietoisuuden uskonnollista tulkintaa ei ole kyettyä näyttämään toteen. Pekka Reinikainen (+muut) hihhulit uskovat uskonnolliseen tulkintaan todellisuudesta, mutta näyttöä eivät kykene toteuttamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=0balRQKwruE

Raamattua ja muita uskontoja jotkut pitävät avaruusolentoina.
http://juffo.blogspot.com/2013/07/vatikaani-ja-ufot.html

hdmi kirjoitti...

"Mitä ei ole; ei voi löytääkään. Ihmisen tietoisuuden uskonnollista tulkintaa ei ole kyettyä näyttämään toteen."

Ja mitä tämä nyt liittyy tekoälyyn. Sinä yrität väkisin vääntää kysymyksen uskonnon ja materian kiistaksi. Asia lienee hiukan monimutkaisempi. Joku voisi pitää sinun tekoälykirjoituksiasi uskonnollisina teksteinä.

Kiitoksia Petterille hyvästä kirjoituksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelma on just siinä, kun kytätään vain ja ainoastaan aivoja. Ei henkeä tai sielua pystykään näkemään, mutta kyllä kai me jokainen tunnistetaan oma tietoisuutemme joka ajattelee, kokee, havaitsee, luo asioita ja tunteita (erilaisia tilanteita varten), tekee päätelmiä jne. Tietoisuudemme eli oman henkemme pystymme itse havainnoimaan ja tiedostamaan. Esim. lapsinerot, heidän aivonsako (liha-solukasa) ovat sitten jotenkin super poikkeavat (sitäkään ei pystytä oikeasti todistamaan), järkikin sanoo että pitää olla ihan urpo, jos sen sadun uskoo. Aivot ovat kehon toimintojen ohjauskeskus, siinä kaikki. Tietoisuus ja älykkyys ovat lähtöisin ihan jostain muusta, kaukana koneeseen ja tekoälyyn verrattavasta asiasta. Toki tietoisuus ja älykkyys ovat eri tasolla eri ihmisillä, mutta ehkäpä näillekin asioille on tehtävissä jotain, näin psykologiakin myöntää tänä päivänä.

Anonyymi kirjoitti...

Koneesta, koneälystä ja ihmisestä. Ihminenhän uskoo helposti, että hän on kone ja tänä päivänä häntä myös käsitellään pitkälti koneena. Kone ei voi kokea tunteita ja ja onnellisuutta (onnellisuushan on tila jossa ihminen on kiinnostunut jostain). Koneella on vain se päämäärä mihin se on ohjelmoitu, se ei pysty ennakkoon ajattelemaan (luomaan ajatuksia) haluamistaan päämääristä. Kone ei pysty olemaan itseaiheuttava. Kone ei pysty pitämään arvokkaana tavoittelemiaan päämääriä. Miten kone voisi kokea onnellisuutta, jos se ei pysty edes ajattelemaan sitä? Jos ihminen ei tee asioita itsemääräävästi (johon kone ei edes kykene) niin hän toimii robottimaisesti. Koneella ei myöskään ole mielipiteitä. Tietoisuutta ei pystytä mittaamaan, mutta sen luomia asioita (esim. mielenenergia) kyllä pystytään. Voidaan myös havainnoida tietoisuuden luomat piintymät ihmisen ajattelussa ja tekemisessä. Tunnetteko ketään henkilöä jolla on selvästi rutiini ajattelu- ja toimintatapoja, itse ainakin tunnen monta henkilöä.

SS kirjoitti...

Kirjoitukset etteivät tietokoneet kykene missään vaiheessa olemaan tietoisia ovat täysin absurdeja. Tietokoneet tulevat tietoisiksi olennoiksi aikanaan ja sitä ei voi estää millään.

Itse näen tämän kehityksen analogisena siihen, että ihminen siirtyy Jumaluskosta kauemmaksi. Näkemys ihmisen yliluonnollisista voimista on yhtä absurdi kuin ajatus, että maapallo on universumin keskus ja kaikki kiertää sitä. Nykymaailmassa tälläinen ajattelut on luonteeltaan uskonnollista mutta aikaa myöten nämä ajatukset voittavat ja ihmisen jumalallisuutta pidetään yhtä naurettavan kuin nyt sitä, että aurinko kiertää maapalloa.

Vielä tänä päivänä taistellaan asioiden luonteesta, onko asiat materiaalisia vai hengellisiä luonteeltaan. Uskonnot tappelevat keskenään myös todellisuuden luonnosta: onko Jumala luonteeltaan persoona vai jonkinlainen todellisuuden olennaiden osa (Raamatun Jahve vai Star Warsin voima (mitokondriot tai idän uskontojen).

Anonyymi kirjoitti...

Jos ajattelet ja olet päätynyt siihen, että olet pelkästään kone niin sitten asia on niin kuin esität. Itse en ole kone, tiedän sen. Jumala tai jumalia on tai ei ole, mutta me itse olemme tietoisuuksia ja se on tosi asia. Saat olla kone jos haluat, mutta silloin et voi olla mitään muuta, koska olet päättänyt sen itse.

SS kirjoitti...

Ihminen voi elää harhassa, jos haluaa. Jotenkin tuntuu absurdilta olettaa todellisuudesta asioita, jotka suurella todennäköisyydellä eivät pidä paikkaansa. Se johtaa harhaisiin ja huonoihin valintoihin. Missään nimessä harhat eivät yleensä johda mihinkään hyvään. Uskonnolla on hyvä syrjiä ja tappaa ihmisiä olemattoman Jumalan nimiin. En tiedä onko koskaan tapettu suuria ihmisisjoukkoja jos ei olla harhan vallassa. Pieniä määriä tietysti tapetaan pelkän ahneuden varjolla ilman Jumalia mutta suuret teurastukset on käsittääkseni aina tehty Jumalan nimissä tai muuta syvien harhojen vallitessa.

Uskovaisten perusongelma on, että he haluavat saada muut järkevät ihmisen mukaan omiin harhoihinsa. Youtube on täynnä uskovaisten harhaisia puheita.

https://www.youtube.com/watch?v=esaIOu_q3MA

Anonyymi kirjoitti...

Materialistijeesukset niin kuin sinä räjäyttävät silmiä räpäyttämättä tämän pallon palasiksi, eikä tunnu missään. Toivottavasti sinunlaisesi perslävet eivät tule olemaan atomipommin napinpainajina.

SS kirjoitti...

Heti kun uskovaisten pintaa raaputtaa; niin alta paljastuu valtava viha ja pelko. Ainakaan kristillistä rakkauden teologiaa siellä ei ole.

https://www.youtube.com/watch?v=5Y57RgZWNoQ

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Kompataan tätä kirjoittajaa. Tässä on ytimekkäästi olennaisimmat erot koneen ja ihmisen välillä: "Ihminenhän uskoo helposti, että hän on kone ja tänä päivänä häntä myös käsitellään pitkälti koneena. Kone ei voi kokea tunteita ja ja onnellisuutta (onnellisuushan on tila jossa ihminen on kiinnostunut jostain). Koneella on vain se päämäärä mihin se on ohjelmoitu, se ei pysty ennakkoon ajattelemaan (luomaan ajatuksia) haluamistaan päämääristä. Kone ei pysty olemaan itseaiheuttava. Kone ei pysty pitämään arvokkaana tavoittelemiaan päämääriä. Miten kone voisi kokea onnellisuutta, jos se ei pysty edes ajattelemaan sitä? Jos ihminen ei tee asioita itsemääräävästi (johon kone ei edes kykene) niin hän toimii robottimaisesti. Koneella ei myöskään ole mielipiteitä."

Markus kirjoitti...

Perimmäinen kysymyshän ei missään tapauksessa ole älykkyyden tasosta eikä edes tietoisuudesta, tai siitäkään saako asian tehtyä koneelle vai eikö. Älykyydellä ja koneteholla ei ole mitään tekoa asian kanssa mistä oikeasti on kyse. Se mikä on se ”sielu” mitä juuri sinä olet, on koko asian ulkopuolella EIKÄ sitä voi replikoida koneelle, EIKÄ kone voi sellaiseksi koskaan tulla. Kyse kun ei ole prosessiritehosta tai koneen kyvyistä ollenkaan. Kyse on jostain tuntemattomasta mitä kukaan ei ainakaan eläessään tiedä. Asia mitä kunkin oikeasti pitää miettiä ja mennä peilin ääreen katsomaan. Olet ”sinä”, näet peilistä hahmon. Valokuvissa vauvanakin olit sama perushahmo mutta pienempänä. Olet koko elämäsi aikana ollut ”sinä”, mutta VAIN sinä. Aina kun olet elämäsi aikana syntymän jälkeen aamuisin silmät avannut, olet sinä. Jopa syntyessäs vaikka et todellakaan ollut sillon vielä kovinkaan älykäs. Et osannut puhua et kirjoittaa et ymmärtänyt mitä muut puhuu mutta silti olit SINÄ. Kysymys sielullisesti kuuluukin vain, mikä on se mekanismi miten juuri sinä olet vangittuna sen yhden ja ainoan lihaklimpin (kehon) sisälle jonka peilistä näet. Miksi et pääse jonkun toisen lihaklimpin sisälle. Voit kuitenkin tiedostaa, että olet ollut sitä koko elämäsi vaikka ympäröivästä maailmasta et ole tienny yhtään mitään. Kuoltuasi vapaudut siitä lihaklimpistä missä nyt olet mutta et tiedä mitä sitten tapahtuu. Tiedolla ja älykkyydellä ei siis ole asian kanssa mitään tekoa, koska sama tilanne ihmisellä on ollut jo alkuajoista lähtien. Juuri se tietynnäkönen ihminen mikä liikkuu ja syö on vankina sen kehon sisällä missä sitten onkin. Se tiedetään tietysti, että muut ihmiset on samankaltaisia kuin me, jo 7 miljardia kopiota. Älylliseltä tasolta tietysti joka skaalaa, mutta kyllä se maailman tyhminkin ihminen ihan uskomaton luomus on. Ja ihan yhtäläinen sielu lihaklimpin sisällä. Entäs eläimet? Nekin on eläviä. Kyllä se sinun koirasikin sielu on vangitttuna koirasi kehoon. Ollut jo pienestä pennusta alkaen ja on niin kauan kun koira on elossa. Ajatteleeko koira asiaa? No mistäs me se tiedetään kun en tiedä mitä ajattelee kahviossa vastapäätä istuva ystävänikään. Kun katsomme koiraa silmiin, näemme kuitenkin että ihan elävä se on ja jotain se miettii. Luulemme myös ettei hurtta ole kovin älykäs meihin verrattuna, mutta kuka tietää. Kysymys ei siis ole tiedon ja älykkyyden määrästä vaan kysymys on, miksi juuri sinä jo syntyessäs olet vain ja ainoastaan sen yhden lihaklimpin sisällä. Aina kuolemaas asti. Nyt on jo aika päivänselvää, että oli tämä asia mikä tahansa, ei sitä mekaanisiin koneisiin saada. Miten voisi saada. Eihän täälläkään edes keskusteltu oikeasta kysymyksestä. Se kuitenkin tiedetään myös, että tieto mitä tiedät on epärelevanttia. Ihminen oli niin sanotusti tietoinen otus jo kauan ennen nykyistä älykkyyden tasoa. Kun kuolet, epärelevantti kaikki sinun omaama tieto tietysti tuhoutuu. Ei sillä mitään tee kun keho ei enää toimi. Voit tallentaa jotain tietoa ja oivalluksiasi paperille tai diginä. Nykyihmisestä aina jotain jäljelle jää. Muinoin ei mitään. Mutta kuolemaakin ajatellessa on päivänselvä asia, että silloin ”sinä” vapaudut lihaklimpistä. Ei siis tieto. Mutta ”sinä”. Katoatko ikuisiksi ajoiksi vai alkaako kaikki jossain toisessa klimpissä ehkä toisella planeetallakin alusta uudelleen ja näet ne ympäristöt sitten vauvasta alkaen uusin silmin, tätähän ei tiedä kukaan.

Markus kirjoitti...

Tekoälyasioissa muutoinkin tuntuu olevan pohdinta, että kunhan vain kehitetään tarpeeksi tehokas kone, se jotenkin itsekseen popsahtaa tietoiseksi ihan automaattisesti. Ei tietysti popsahda. Tästähän on hyvänä esimerkkinä juuri kuollut ihminen. Tai mikä tahansa eläin. Ihmis”laitteen” fyysiset ominaisuudet on edelleen olemassa vaikka ihminen juuri sillä hetkellä onkin kuollut. Jos koneen ominaisuudet esim riittävä älykkyyskapasiteetti olisi se mittari, kaiken järjen mukaan ihmisen ei pitäisi kuolla tai ainakin se pitäisi voida herättää henkiin heti kuoleman jälkeen. Ihminen pystyy nyt jo toisintamaan monia asioita mitä elämä mekaanisesti vaatii. Ihminen osaa kopioida solun lähes atomitasolta oikein. Ihminen ei kuitenkaan kykene saamaan tätä henkiin. Voidaan siis päätellä, että elämä, henki on jotain ihan muuta kuin mekaniikkaa ja tekniikkaa. Eikä ihminen uutta elämää pysty luomaan millään muulla tavoin kuin omin sukupuolielimin. Tämä kun on se elollisen olennon toinen tärkeä asia. Jokaikinen elollinen organismi pystyy tavalla tai toisella lisääntymään. Meidänkin niin sanottu elämä on siis vain loputonta jatkumoa ihan maapallon ensimmäisten elollisten olioiden ajalta. Se elämä ei siis ole koskaan päättynyt. Se on vain lisääntynyt ja mutatoitunut, mutta me kaikki ollaan sen jälkeläisiä. Voidaan siis päätellä, että elämä silleensä on todella kestävää. Sitä on vaikea tuhota. Vaikka koko maapallo räjähtäisi pieniksi kappaleiksi, elämä vain jatkaa leijailua avaruudessa. Ironisesti ihminenkin on lähettänyt elämää avaruuteen. Luotainten ja mönkijöiden muodossa. Nehän siis kyllä pestään ja desinfioidaan hyvin mutta mikään desinfiointi ei kaikkea tapa. Silti kuitenkaan mekaanisesta koneesta, tulee se kuinka älykkääksi tahansa, ei tuohon ole.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tietoa Markus. Itse näen asiat hyvin pitkälle sellaisina kuin kuvailet niitä. Mutta tähän asiaan otan hieman kantaa. "Kun kuolet, epärelevantti kaikki sinun omaama tieto tietysti tuhoutuu. Ei sillä mitään tee, kun keho ei enää toimi. Voit tallentaa jotain tietoa ja oivalluksiasi paperille tai diginä. Nykyihmisestä aina jotain jäljelle jää. Muinoin ei mitään. Mutta kuolemaakin ajatellessa on päivänselvä asia, että silloin ”sinä” vapaudut lihaklimpistä. Ei siis tieto." Voisiko Markus olla kuitenkin niin, että tämänkin maapallon asioiden kehittyminen liittyisi nimenomaan siihen, että "sinä" palaa takaisin tänne kehittämään ja valloittamaan fyysistä maailmankaikkeutta ja asioiden kehitys tapahtuu sen pohjalta hyvin vahvasti ja varmasti. Heilut ja hillut täällä lapsena ja sitten alat saada jyvästä kiinni ja alat jatkamaan sen alueen kehittämistä mitä kehitit edellisellä ihmisenä elämisen kierroksellakin. Suoramuistihan siinä on toki hävinnyt aikamatkalla, mutta olisikohan sille häviämiselle olemassa looginen syy, että näin tapahtuu. Tässä hieman isänpäivän filosofiointia. Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Markus kirjoitti...

Kaikki meistä muistaa lapsuudesta ainakin sen, ettei muista siitä oikeastaan yhtään mitään. Muistat vain välähdyksiä sieltä täältä. Itse muistan joitain yksittäisiä asioita alkaen noin kolmen ikäisestä. En tietysti mitenkään voi muistaa sanoja, niiden tarkoituksia, nimiä paitsi jos nimi on jälkeenpäin tullut esille, en tarkkoja aikoja koska en osannut silloin vielä kelloa ja kalenteria. En edes tiennyt sellaisten olemassaolosta niinkuin ette tekään. Eihän asiaa voi muistaa jos päässä ei ole vielä tallennusformaattia eli KIELTÄ ja NUMEROITA. Muistan siis vain TAPAHTUMIA. Mutta en yksityiskohtia. Alle kolmen vanhasta tuskin kukaan muistaa yhtään mitään. Tämä kaikki siis todistaa sen, että sä kuitenkin olit vain sä, mutta et välttämättö ollut sä kuitenkaan ihan heti kun synnyit. Et muista äitisi ensikatsetta. Et muista rinnan imemistä. Miten siis tiedät, että olit tuolloin vielä käynnissä sinuna - ihmisenä. Olit kyllä elävä mutta olitko vielä se ”sinä”? Tarkoittaa että ehkä ”sinä” ei ole ihmisessä ihan heti syntyessä vaan kuten esim seksuaalisuus, on lähinnä piilevänä osana perusohjelmointina odottelemassa jotain. Seksuaalisuuden tiedetään käynnistyvän siinä kymmenen viidentoista vanhana hormonien aktivoimana. Silti se kuitenkin on osa sinua jo syntymästä alkaen. Mutta miksi sama mekanismi ei voisi olla myös siinä kun ”sinä” alat olla osa omaa lihaklimppiäsi. Sekin voi aktivoitua vasta tyyliin esim kolmen vanhana. Kuitenkin kun se on aktivoitunut oli se sitten heti syntyessä, tai hetkeä myöhemmin, sinä olet sinä ja VAIN sinä aina kuolemaan asti. Et voi olla kukaan muu. Voit matkia muita tai seurata muita seitsemää miljardia kaltaistasi, mutta et voi koko elämäsi aikana siirtää ”sinää” kehenkään toiseen. Mukaan kaavaan täytyy vielä laskea kaikki elollinen, kaikissa on sama piirre. Eli ainoa ihmettelyn aihe ei ole miksi ”sinä” olet juuri sinä etkä joku 7 miljardista muusta ihmisestä vaan miksi yleensäkin oot sinä ihmisessä. Voisit yhtähyvin olla koira, hyttynen tai sammakko? Sama asia. Silti olet vain siinä yhdessä lihaklimpissä aina kuolemaan asti.

Täällä kirjoitettiin, ettei ihminen ole kone? Miten niin. Pelkkä biosähköinen robottihan ihminen loppujenlopuksi on. Vauvana kaikki ollaan tasa-arvoisia. Toistensa kopioita. Jokaisessa on oletuksena kaksi silmää, jalkaa, keuhkoa ja kättä. Jokaisen toimintaperiaate on tismalleen samanlainen. Aivot on vielä tyhjät. Selkäytimessä on joitain perustoimintoja, kuten rinnan imeminen, itkeminen yms. KAIKKI tämän jälkeen on puhtaasti opittua. Jos sinä olisitkin syntynyt sademetsään alkuasukkaiden joukkoon, tuskin kirjoittelisit nyt tätä. Jos petteri järvinen olisi syntynyt vaikka kymmenen vuotta myöhemmin, ei olisi paljoa ollu enää tietokoneista tietokirjoitettavaa. Koko petterin elämä olisi ihan etilaista täysin petteristä itsestään riippumattomista syistä. Myöskään 2000-vuotta sitten syntyneillä ei ollut ihan samoja mahiksia mitä meillä on. Mutta silti näilläkin oli ihan samat perusjärestelmät. Kaksi silmää, keuhkoa jne ja periaatteessa jopa mahdollisuudet samaan tiedon ja älyn tasoon mitä meillä nyt. Tämä siis todistaa että itse tieto ja äly on täysin epärelevanttia itseohjautuvan robotin olemassaololle. Suurin osa maapallon eliöistä tällä hetkellä on taatusti tyhmempiä kuin mitä ihmisten luomat järjestelmät, kuten vaikka internet, joka pullistelee kaiken maailman tiedon omaavana. Silti se ei ole tietoinen, ei itseohjaava, ei älykäs, eikä elossa. Siitä puuttuu se ”sinä”. Tavallinen tyhmä huonekärpänen on siis oikeasti elossa. Kun tieto ja äly on hyvin lyhyt osa ihmisten olemassaoloa, asia ei siis voi olla tärkeä jos pitäisi luoda ”sinä”. Muutenhan meitä ei olisi olemassa, kun ne aikasemmat ihmiset ei kuitenkaan ollut tällaisia tiedon jättiläisiä mitä me ollaan.

SS kirjoitti...

Jos halutaan aikuisten oikeasti rakentaa Superälyä, niin pitää ymmärtää aika paljon asioita ainakin jollain tasolla. Monasti kun puhutaan Superälystä niin ei tarkoiteta ihan tavallista perustietokonetta vaan juuri sitä varten erityisesti suunniteltua laitteistoa.

https://www.humanbrainproject.eu/en/

"Teko" äly tutkimus on kallista silloin kun halutaan käyttää ns. Neuromorphisia tietokoneita.

https://en.wikipedia.org/wiki/Neuromorphic_engineering

Sielun käsite on ongelmallinen, koska sitä on vaikea käsitellä mitenkään. Aikanaan jotkut yrittivät punnita sielun painon. Käsittääkseni sitä ei pystytty mittaamaan. Yleensäkin asioita, joita ei pystytä mittaamaan eikä pilkkomaan mihinkään osiin; on vaikea käsitellä. Sama luonnollisesti koskee Jumalaa. Tähän asti yrityksistä huolimatta Jumalaa ei ole kyetty mittaamaan.

SS kirjoitti...

https://www.zurich.ibm.com/st/neuromorphic/

https://www.eetimes.com/document.asp?doc_id=1327791

SS kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=hm4XK02dFlU

SS kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=gV0f5mPpnDg

Markus kirjoitti...

Elämän syntymisestähän nyt tiedetään oikeasti sen verran, että elämä on vain jatkumo, jopa miljardin vuoden takaa. Ihmisen tapauksessa molempien osapuolien sukusolut kohdatessaan on eläviä. Sinällään sukusolujen ei tarvitse olla kohtaamishetkellä elävistä kohteista. Ne voidaan vaikka pakastaa välillä. Kunhan pysyvät elossa, hedelmöittyminen voi tapahtua. Kuollut sukusolu ei kuitenkaan tee yhtään mitään. Vaikka kuolleessa solussa olisikin täydellinen dna-rakenne kaikkineen, ei toimi. Kuollut mikä kuollut. Tässä tullaankin toiseen asiaan mitä täytyy tutkia, jotta voisi ymmärtää tekoälyä. Jotta voi ymmärtää mitä elämä on, täytyy tietysti ymmärtää mitä kuolema on. Nämä kulkevat auttamattomasti käsikädessä fifti fifti suhteluvulla. Kaikki syntynyt kuolee ennenpitkää. Elämän tutkiminen on kuitenkin helppoa ja siitä on valtavasti tutkimusta, mutta silti emme tiedä mitä elämä, se ”sinä” oikeastaan on. Syy on simppeli. Kuoleman tutkiminen on mahdotonta. Kukaan ei tiedä eikä voi edes arvata mitä kuolema on. Tottakai me tiedetään mekaniikka. On skannattu aivoja kuoleman hetkellä. Tiedetään rajatila”kooma”kokemuksista. Mutta kun se tietty raja on ylitetty ja elollinen otus oikeasti kuolee, tieto loppuu tähän. Kuolema on siitä mystinen, että se voi tulla hyvinkin nopeasti. Jopa niin nopeasti, ettei kuollut elollinen otus ehdi laittaa edes silmiä kiinni. Kuitenkin tiedetään, että tämän jälkeen keho on kaukana kuolleesta. Jopa aivot eivät ole kuolleita pitkään aikaan. Silti ei pysty niin sanotusti eväänsä liikauttamaan, edes silmänräpäyksen vertaa. Miten se ”sinä” voi kadota salamannopeasti? No kukaan ei tiedä nyt ja tuskin koskaan. Se vain tiedetään, että ruumis on pitkän aikaa ”ruokaa” ja muuttaa olomuotonsa takaisin maaksi, mutta se sielu on kadonnut jo ihan prosessin alussa. Kuitenkin, kun tähän kysymykseen vastaaminen tarvitsisi pääsyn ”sinne” jonnekin, joka tapahtuu tietysti vain kuolemalla, kukaan ei ole vielä sieltä varsinaisesta kuolemasta tullut takaisin kertomaan mitä se on. Myöskään mitään mittalaitetta ei ”sinne” voi lähettää. Kuitenkin tekoälyn ”henkiin” nostamiseksi tarvitsisi tietää myös tuo asia. Elämän olemassaolo vaatii jo valmiiksi miljardin vuotta olleen elämän ja kun asia on kuollut sitä ei enää eläväksi kukaan ole onnistunut takaisin muuttamaan. Miten me voisimme sitten muuttaa tekoälyn eläväksi jos se ei mitenkään muutenkaan ole minkään asian kanssa koskaan aikaisemminkaan onnistunut?

SS kirjoitti...


Throughout the ages, O’Gieblyn says, most Christians believed biblical prophecies would happen supernaturally — God would bring them about when the time came. But in the Middle Ages, some Christians came to believe that humankind had a role to play in bringing about the resurrection, with the help of science and technology. A 12th-century French Franciscan friar named Jean de Roquetaillade believed humans would need to master the art of alchemy to fight off the forces of the Antichrist, while Roger Bacon, a 13th-century English friar, attempted to develop an elixir of life that would replicate the effects of the resurrection as described in the New Testament.

https://www.bostonglobe.com/ideas/2018/11/07/when-silicon-valley-gets-religion-and-vice-versa/L5xOYtgwd4VImwcj52YxtK/story.html

Anonyymi kirjoitti...

Tästä on muuten tehty mittauksia: "Aikanaan jotkut yrittivät punnita sielun painon. Käsittääkseni sitä ei pystytty mittaamaan". Huomattava painomäärä häviää siinä vaiheessa, kun ihminen menehtyy eli siitä on tehty mittauksia eli saatu havaintoja. Taitaa olla niin, ettei meidän halutakaan katsovan ja löytävän kaikkea ihmisestä ja elämästä löydettyä tietoa, perustuen siihen minkälaista meteliä ja provosointia erinäisistä aihealueista esim. mediat esittävät ja levittävät. Kannattaa myös katsoa sinne suuntaan josta eliitin omistamat valtamediat peloittelevat, kauhistelevat ja varoittelevat, siellä suunnalla on totuudensiementä. Vaatii tietenkin hieman rohkeutta poiketa valtavirrasta ja olla uskomatta median esittämiä täytenä totuutena. Kannattaa olla elämässä rohkea, ainakin tiedon hankkimisen suhteen ja pureskellä sitten löytämäänsä tietoa, että mihin asioihin se esitetty tieto voisi antaa vastauksia.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sielun poistuminen ruumiista tuskin keventäisi sitä (eihän sielu ole materiaa?), vaikka näin usein väitetäänkin. Muistaakseni aiheesta tehtiin joitakin vuosia sitten jopa elokuva?

Tiede-lehdessä on aiheesta keskusteluketju.

"Muistaakseni tuo väite tuosta 21 gramman katoamisesta perustuu yhden ainoan tutkijan vähintäänkin kyseenalaiseen tutkimukseen. Aineisto oli muistaakseni vain muutama vainaja. Lisäksi ilmeni suuria puutteita vaakojen kalibroinnissa, kuolinhetken määrittelyssä etc."

Markus kirjoitti...

Ihmisen muisti painaa tietysti jonkin verran. Painaahan prosessorissa ja muistipiirissä olevan elektronitkin, joten miksi ihmisen päässä ja kehossa oleva hermoratojen sähkö ei sitten painaisi? Kuitenkin ihmiskehon massan tietäen muistin elektronien paino voisi olla maksimissaankin yhden silmäripsen painon luokkaa. Eli ei näy, eikä tunnu missään. Katoaa normaalin kompostoitumisprosessin aikana tietysti, niinkuin koko muistin omaava rasvamöykkin. Sielu voitaisiin taasen ajatella vaikka ”radioaaltoina”. Jos ihminen on keksinyt rasian, millä voi tekepatia-tyyliin kommunikoida toisten ihmisten kanssa mihin tahansa maapallolla tai avaruudessakin, miksi universumissa itsessään ei voisi olla jotain vastaavan tyylistä voimaa. Ehkä se sielu on sitten jotain sellaista. Telepatian tyylistä. No sitä ei kukaan tiedä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Sähkövirta ei varsinaisesti "paina" mitään, sehän on vain elektronien liikettä. Eikä ihmisen painon muutoksesta kuoleman hetkellä edes ole tieteellistä tutkimusta.

Jaa, olihan tästä elokuvasta sentään jo 15 vuotta... hups. Onko kukaan nähnyt? 21 grammaa.

Asiasta lisää mm.
www.snopes.com/fact-check/weight-of-the-soul
en.wikipedia.org/wiki/21_grams_experiment

SS kirjoitti...

Elektronin paino on tosi pieni.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroni

Täytyy muistaa, että kuolleesta ja elävästä ihmisestä haihtuu vettä ja käsittääkseni esim. kynnet ja karvat kasvavat kuolleellakin vähän aikaa. Tämmöiset pienet asiat varmaankin selittävät painon muutosta. En jaksa usko, että "sielun" painoa kyetään edes teoriassa mittaamaan: saati sitten käytännössä. Asia olisi tietyti eri jos sielu painaisi paljon. Olematon ei luonnollisesti paina mitään; vaikka olisi kuinka tarkat mittausjärjestelmät.

SS kirjoitti...

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kun-tekoaly-ryhtyy-kannibaaliksi-konealy-keksii-niin-nasaviisaita-ratkaisuja-etta-naihin-ei-ihminen-pystyisi-6748716

SS kirjoitti...

Haamut eli sielut pystyvät myös työhän ja niille maksetaan palkkaa.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3989476-liitto-etsii-haamuhoitajia-tyovuorolistoilla-jopa-kuolleiden-hoitajien-nimia

SS kirjoitti...

https://singularityhub.com/2018/11/13/an-ear-grown-from-apples-why-the-key-to-tissue-engineering-could-be-plants