sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Valitusyhteiskunta

Media tarvitsee nopeita ja helppoja otsikkoaiheita. Kansalaisten valitukset kelpaavat tarkoitukseen hyvin. Aina on niitä, jotka kokevat oikeuksiaan loukatun.

YLEn Kuningaskuluttaja teki viime viikolla tv-ohjelmaansa jutun irtokarkeista, joiden pussi maksaa 0,10 euroa.

Kuningaskuluttaja pienen (todella) kuluttajan asialla. 
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (!) ylitarkastaja Sari Hemminki kertoi televisiossa, että painon mukaan myytävien tuotteiden hinnasta pitäisi vähentää paperipussin osuus.

Valitus 0,10 euron pussista tuntuu melko mitättömältä. Kysymys on tietenkin periaatteellinen ja liittyy kuluttajan oikeuksiin. Kuka niitä valvoo jos ei kuluttaja itse? Toisaalta voi kysyä, pitääkö tällaisestakin asiasta valittaa -- jos 10 sentin maksu hirvittää, voi tuoda mukana oman paperipussin tai käyttää hedelmäosaston läpinäkyvää ilmaispussia.

Onko 0,10 euron pussi todellinen epäkohta vai kertooko se siitä, että asiat ovat Suomessa lopulta erittäin hyvin? Onko meistä tullut turhia valittajia?

Jatkuvassa valittamisessa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin pienet asiat hämärtävät suhteellisuudentajua. Kymmenen sentin pussi on mitätön kustannus verrattuna kaupassa käynnin kustannuksiin, hammaslääkäriin tai vaikkapa bonus-kortteihin, joilla asiakkaat saadaan maksaman satoja euroja vuodessa ylihintaa, jonka he sitten kokevat saavansa "bonuksina".

Valittajia on ollut aina, mutta nyt he saavat äänensä kuuluviin median olemattoman "uutis"kynnyksen ja sosiaalisen median kautta. Jatkuva valitus lietsoo tyytymättömyyttä ja negatiivisuutta meihin kaikkiin.

Sitä paitsi luulen, että osa korvaa pussin hinnan laittamalla mukaan pari ylimääräistä karkkia punnituksen jälkeen. Ei siitäkään poliisille soiteta. Pieni joustavuus on tarpeen puolin ja toisin.

Muita legendaarisia valituksen aiheita: miksei aikuinen saa ostaa lastenannosta, vaikka hänellä on lääkärintodistus ja miksi helvetissä Dumle-pussin makeisissa on yhtä lajia liian vähän?

PS. Tässä vielä insinöörin näkökulma karkkipussin painoon

16 kommenttia:

jeejee kirjoitti...

YLE:n kunigaskuluttaja voisi samalla logiikalla kysyä että tarvitseeko YLE-veroa kokonaisuudessaan jos katsoo vain osaa ohjelmista.

Osmo kirjoitti...

Koska ase taara olisi niihin vaakoihin helposti ohjelmoitavissa, niin miksi ei tehdä. Tästä tulisi asiakkaalle hyvä mieli. Minä en näe minään ratkaisuna, että sinen pantaisiin lisää punnituksen jälkeen. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Jos jos tuosta kiinni jäisi, niin varmasti tulisi juttua.

Kokeile kaupan kassalla maksaa 10 senttiä liian vähän, niin huomaat miten iso asia 10 senttiä on.

On turhempiakin valituksia, kuin, että paistijauheliha ei ole täysin paistia. Tällä Evira tuhosi tuotteen. Tilalle tullut tuote sisältää enemmän rasvaa. Onko tämä sitä elintarviketurvallisuutta?


Petteri Järvinen kirjoitti...

Paistijauheliha hävisi, mutta miksi rasvaprosentti muuttui?

Anonyymi kirjoitti...

Ei liene uutinen, että vaaka punnitsee myös paperipussin! Niin ja miksi pussia ei saisi hinnoitella erikseen? Sillä on kaikki samat "tuotteen" ominaisuudet kuin irtokarkeillakin, mm. kauppa on joutunut ostamaan sen. Sinänsä hauska huomio kuitenkin - moni ei varmaan ole tullut ajatelleeksi, että pussillakin on paino.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Asiakas maksaa sen pussin joka tapauksessa karkkien hinnassa. Murehtisi ostaja ennemmin vaikka bonuksista kuin paperipusseista.

Bonus-ylihintaa joudumme maksamaan kaikki ja monin verroin paperipussia enemmän.

Jari kirjoitti...

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1381550171889

Osmo kirjoitti...

Sitä miksi rasvaprosentti nousi en tiedä. Paistijauhelihoissa yleisesti oli 7 %. Nyt korvaavissa on 10 %. Lisäksi jos ideana oli tuoda selkeyttä nimiin, niin en ymmärrä miten se auttaa, kun ei edes tiedä mitä ostaa.

Pussi toki painaa ja maksaa, mutta yleensä tällaisista ei veloiteta eikä sen pakkauksen hinta pitäisi riippua tuotteen kilohinnasta. En ymmärrä miksi tällaiseen ei saisi puutua, jos on jotain muita ongelmia. Bonuskortteja en näe ongelmana. Kaupan sisäiset kulurakenteet eivät ole minun ongelmani. Minua kinostaa määrä, laatu ja hinta ja se, että ne vastaavat ilmoitettuja. S-kortilla minä säästän n. satasen vuodessa kauppa- ja pankkilaskuissa. Se kelpaa minulle.

Petteri Järvinen kirjoitti...

"S-kortilla minä säästän n. satasen vuodessa kauppa- ja pankkilaskuissa"

Mistä luulet, että tämä "säästö" tulee? Miten S-kortti voi tuottaa oikeaa säästöä?

100 euroa vuodessa vastaa tuhatta karkkipussia, joten matemaattisesti ajatellen siihen kannattaa kiinnittää tuhat kertaa enemmän aikaa ja mielenkiintoa.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri: "Sitä paitsi luulen, että osa korvaa pussin hinnan laittamalla mukaan pari ylimääräistä karkkia punnituksen jälkeen. Ei siitäkään poliisille soiteta. Pieni joustavuus on tarpeen puolin ja toisin."


Usko tai älä, mutta kyllä vaan soitetaan! Ilmeisesti irtokarkkeja näpistellään niin paljon, että armeijaa tarvitaan.

Tiedän tapauksen, missä nuorehko asiakas heitti punnituksen jälkeen pussiinsa pari ylimääräistä karkkia. Kaupan vartija näki tapahtuman valvontakamerasta. Pussi punnittiin ja se painoi jotain viitisen grammaa enemmän kuin mitä lapussa luki. Asiakas selitti, että "lisäsi pari karkkia, jotka vielä halusi, mutta unohti punnita pussin uudelleen" ja lupasi maksaa ne. Se ei käynyt, vaan vartija kutsui poliisit, jotka tulivat paikalle yllättävän nopeasti! Ilmeisesti näin suurten rikosten varalta poliisilla on aina resursseja valmiustilassa.

Poliisit veivät asiakkaan ulos kaupasta "maijaan" kuulusteltavaksi. Kun asiakas palasi, edelleen poliisien seurassa, hän kävi kassalla maksamassa ylimääräiset karkkinsa. Kaikki tapahtui julkisesti muiden asiakkaiden nähden.

Jos asiakas narisee, että "10 senttä paperipussista on ryöstöä", niin osaa kauppakin "joustaa" ja ampua hyttystä tykillä.

Anonyymi kirjoitti...

Keittoliha on rasvattomampaa kuin paistiliha. Tämän takia rasvaprosentti nousi. Rasvaprosentti ei ole vakio eri ruhon osissa.

Osmo kirjoitti...

Minusta tulee tehdä selvä ero oikeuksistaan kiinni pitämisen ja erivapauksien vaatimisen välillä. Tässä pussiasiassa kyse on siitä että kauppa ei saa laskuttaa pussista. Tuo Stokkan ilmapallojuttu taas oli erivapauksien vaatimista. Oikeuksista pitänen yritystä vastaan ei miellettäni ole esimerkki valitusyhteiskunnasta. Jos minulta kaupassa yritetään ottaa viisi senttiä liikaa käytän vaikka 10 minuuttia asian korjaamiseen ja siinä 10 ihmistä seisoo jonossa. Ei kauppakaan antaisi minulle tavaroita, jos olisi 5 senttiä liian vähän. Miksi minun pitäisi joustaa? Toisaalta erivapauksia en pyydä.

Jos pieniin asioihin ei koskaan puututa, niin miten ne voisivat tulla kuntoon?


Petteri Järvinen kirjoitti...

Jos pieniin asioihin ei koskaan puututa, niin miten ne voisivat tulla kuntoon?

Eivät ne tulekaan. Maailma on täynnä pieniä virheitä. Itse olen ajatellut hyväksyä ne ja keskittyä suurempiin. Pieni jousto molempiin suuntiin tekee elämän paljon helpommaksi kaikille. Oleellista on, että joustoa tosiaan on.

Montako kertaa kauppa on ottanut ostetun tuotteen takaisin, vaikka siihen ei olisi pakkoa? Montako kertaa kassa on antanut ilmaiseksi sen muovikassin, joka tuli mieleen vasta kun kuitti oli jo tulostettu? Jne.

Ville Alijoki kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ville Alijoki kirjoitti...

Kuningaskuluttajan tuottajana en malta olla osallistumatta keskusteluun.

Irtokarkkipussin hinta voi kuulostaa mitättömältä asialta, mutta asian taustalla on isompi asia. Se on nimeltään mittauslaitelaki, jonka mukaan "Irtotavaraa punnittaessa on käytettävä taaraa pakkausmateriaalin painon poistamiseksi mittaustuloksesta."

2000-luvun kuluttamisen maailmassa on pieniä asioita ja suuria asioita. Kuningaskuluttaja pyrkii käsittelemään niitä kaikkia, mm. bonuskortteja, gm-ruokaa ja kyllä: paistijauhelihaa, jota ei ole jauhettu paistista.

Ville Alijoki, tuottaja, Kuningaskuluttaja

Anonyymi kirjoitti...

Ville Alijoki:
Irtokarkkipussin hinta voi kuulostaa mitättömältä asialta, mutta asian taustalla on isompi asia. Se on nimeltään mittauslaitelaki, jonka mukaan "Irtotavaraa punnittaessa on käytettävä taaraa pakkausmateriaalin painon poistamiseksi mittaustuloksesta."


Mittauslaitelaki on tietenkin hieno asia, mutta tämä karkkipussijuttu on naurettava. Kun puhutaan paperipussin painosta, siis luokkaa 5 - 10 grammaa, on käytännössä hyvin vaikea poistaa tätä punnitustilanteessa tarkasti. Tottakai vaakaan voidaan ohjelmoida joku softanpätkä, joka vähentää jokaisesta painosta vaikkapa 10 grammaa, mutta onko oikeudenmukaista, että se vähennetään myös silloin, kun asiakas punnitsee vaikkapa banaaneja ilman pussia?

Anonyymi kirjoitti...

Älä puhu tuottaja Alijoki mistään mittalaitelaeista niin kauan kun YLE pyyhkii reikäänsä kuluttajasuojalailla.
Kuningaskuluttaja kyllä ottaa kantaa ja puuttuu johonkin metrilakun pituuteen ja mitättömään paperipussiin yms. jonninjoutavaan.
Ehdotin kerran aiheeksi suomalasille tuhatmäärin myytyjä viallisia ja korjauskelvottomia digivastaanottimia (YLEn oma väite). Ei ilmeisesti kelvannut, kun näyttää olevan ihan noita oikeitakin tutkimisen aiheita.

Website Security Test