sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Postilaatikko kriittisempi kuin roskalaatikko

Itellan julkaisema tutkimus roskalaatikoiden antimista identiteettivarkaille herätti keskustelua viime viikolla. Itellan oma intressi asiassa on markkinoida tutkimuksen varjolla sähköisiä palveluitaan. Jokainen voi itse pohtia, johtaako nettiasiointi tässä suhteessa ojasta allikkoon vai allikosta pelastukseen.

Joka tapauksessa roskalaatikon riskit on hyvä muistaa, sillä Suomessa on tapana uutisoida (ja sen myötä pelätä) amerikkalaisia identiteettivarkaustapauksia. Meillä verkkoasiointi on tuntuvasti turvallisempaa, mutta paperimaailma on molemmissa sama. Kun huomio kiinnitetään netin vaaroihin, arkipäiväiset riskit unohtuvat. Kuten roskalaatikko.

Roskalaatikoista löytyneillä tiedoilla on Suomessakin tehty rikoksia, esim. kolme miestä tilasi 20 000 euron arvosta tavaraa roskiksista dyykatuilla henkilötiedoilla (IL-uutinen 5.9.2012). Kaikkein suurin riski liittyy kuitenkin lompakon katoamiseen. Luotto- ja ajokorteilla voi tehdä kaikenlaista ikävää.

Roskiin menee papereita, joista käy ilmi henkilön nimi- ja osoitetiedot, ehkä jopa tilin numero. Sellaisenaan niillä on vaikea tehdä vahinkoa. Dyykkaajan olisi kaivettava henkilöstä muitakin tietoja, jotta huijaus onnistuisi. Netistä voi onnistua kaivamaan muutakin, mutta toisaalta nimi- ja osoitetiedot ovat useimmilla muutenkin julkisia.

Suoranaisesti vaarallisia ovat paperit, joista käy ilmi luottokortin numero tai henkilötunnus (esimerkiksi palkkalaskelma).

Tärkeät paperit kannattaa repiä riittävän moneen osaan tai polttaa takassa. Yksi kikka on liottaa paperit ämpärissä lämpimässä vedessä, kunnes muste liukenee ja paperit muuttuvat mössöksi.

Toinen keino on hankkia paperisilppuri. Kotikäyttöön sopivan laitteen saa alle 20 eurolla Verkkokauppa.comista tai Clas Ohlsonilta:

Kotikäyttöön tarkoitettu silppuri nielee enintään viisi paperia kerralla.
Aikakauslehdistä kannattaa leikata osoitelappu ennen niiden viemistä paperinkeräykseen. Yhteystietojen lisäksi lapusta käy ilmi asiakasnumero, jolla voi esimerkiksi rekisteröityä joidenkin lehtien muutoin maksullisiin palveluihin. Avun tai Seuran tilaajat tuskin kiinnostavat ketään, mutta esimerkiksi Arvopaperi-lehden tilaajalla on todennäköisesti varallisuutta. Hänen yhteystietonsa saattavat kiinnostaa murtomiehiä.

Kaikkein vaarallisin paikka on postilaatikko. Postia tuodaan harvoin ovelle saakka, useimmiten laatikko on kerrostalon ala-aulassa tai tien varressa. Laatikko on yleensä muovia tai muutoin heppoinen. Jopa allekirjoitusta vailla olevat luottokortit lähetetään kotiin tavallisessa kirjekuoressa. Tällainen lähetys on rosvolle jackpot.

Roskalaatikon sijaan kannattaa suojata postilaatikko ja muistaa, että rosvot eivät vaani yksistään netissä vaan paljon lähempänä. 

7 kommenttia:

Zarr kirjoitti...

Yksi suurimpia ongelmia on että monet paikat pitävät henkilötunnusta jonkinlaisena varmennuksena, mikä on käsittämätöntä. Hetuhan ei ole mitään muuta kuin tapa yksilöidä ihminen useamman samannimisen joukosta, ja toisaalta taas säilyä samana kun esimerkiksi nimi vaihtuu. Puhelinliittymiä saa ainakin pelkällä henkilötunnuksella auki aika mukavasti..

Osmo kirjoitti...

Postilaatikko yleensä on lukossa. Jos se on murrettu, sen kyllä huomaa. Tuo silppuri kuvassa on nauhasilppuri eli ei kovin varma. On aika helppo teipata ne nauhat takaisin yhteen.

Tässä on ristiin silppuava, joka on paljon varmempi:

http://www.clasohlson.com/fi/Paperisilppuri-Cross-Cut-Exibel/Pr381487000

Anna-Liisa kirjoitti...

Kirjoituksesi on täyttä asiaa, Petteri. Silppureista haluan tarkentaa että viisainta on hankkia vähän tyyriimpi ristiin silppuroiva vehje, joka tekee konfettimaisia palasia. Sellainen, joka vain suikaloi paperin yhteen suuntaan, tylsyessään jättää helposti paperin toisesta reunasta yhteen ja pienellä vaivalla voi paperin kasata taas yhteen. (Osmo näyttääkin sanoneen ihan saman asian yllä.)

Mitä ihmettä puhut kerrostalojen ala-aulojen postilaatikoista? Jenkkileffoissa ne kuuluvat asiaan, mutta Suomessa en ole nähnyt kerrostaloa, jossa postilaatikot olisivat ala-aulassa; posti kannetaan asuntojen ovien kirjeluukuista sisään. :o

Anna-Liisa kirjoitti...

Henkilötunnuksen vaatimista verkkoasioinnissa soisin kiellettäväksi. En ymmärrä myöskään pankkitunnusten laajaa käyttöä.

Zarr kirjoitti...

@Anna-Liisa:Mitä vikaa pankkitunnuksissa on? Nehän nimenomaan ovat vahva tunnistamismenetelmä (eli jotain mitä tiedät=tunnus ja salasana sekä jotain mitä omistat=kertakäyttösalasanalista).

TOASin opiskelija-asunnossani oli ainakin vielä 2000-luvun puolellakin alakerrassa postilaatikot :)

Anonyymi kirjoitti...

Selvittelin juuri yhden kuolinpesän arkiston hävittämistä. Ja ainakin Jyväskylässä kunnallisella kaatopaikalla on lukittu paperilaatikko josta tuhoamispalvelu käy sitten hakemassa paperit tuhottavaksi. Hintaluokka 0,5 € / kg puhelimessa tiedusteltuna.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on pieni lämpökompostori pihalla. pienet määrät ruttuun ja biojätteiden mikana kompostiin. Toimii.

Website Security Test