tiistai 31. heinäkuuta 2012

Teosto istuu katsomossa kanssasi

Päivän Hesari erittelee, kenelle menevät elokuvalipun myyntitulot. Valtio ottaa 9 % veroa, noin 45 % jää elokuvateatterille ja noin 45 % menee filmin vuokraan. Siitä levittäjän osuus on 15-30 % ja loput elokuvan tuottajalle, joka maksaa mm. levitys- ja markkinointikulut.

Vaan mihin hävisi yksi prosentti? Hesarin jutun mukaan Te­ki­jän­oi­keuk­sia val­vo­val­le Teos­tol­le puo­les­taan me­nee 1,1 pro­sen­tin kor­vaus. Mielenkiintoista. Vanha kampanja muistutti, että "myymälävaras syö sinunkin pöydässäsi". Istuuko Teosto nyt katsomossa sinunkin vieressäsi?

Toisin kuin lehden tekstissä sanotaan, Teosto ei "valvo tekijänoikeuksia". Teosto on säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikin kustantajien etujärjestö, joka ajaa jäsentensä asiaa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Teoston asema on vahva, että järjestöä luullaan joskus suorastaan valvovaksi viranomaiseksi.

Jätin asiasta soittopyynnön Teostoon ja toimitusjohtaja Katri Sipilä soittikin takaisin. Selvisi, että 1,1 prosenttia (joka lasketaan muuten liikevaihtoverottomasta hinnasta, eli valtio lisää päälle oman 9 % osuutensa) on kollektiivinen maksu elokuvan sisältämästä musiikista.

Hollywood-jättiläinen voi käyttää satoja miljoonia dollareita elokuvan tekemiseen, mutta se ei omista oikeuksia musiikkiin. Kuulemma vanhan kansainvälisen sopimuksen perusteella musiikista maksetaan aina erikseen ja riippumatta siitä, onko kyseessä Tarkovskin taide-elokuva vai musikaali.

Muusikot ovat korvauksensa ansainneet, mutta nykymaailmassa tuntuu todella kömpelöltä, ettei elokuvaa voida myydä yhtenä pakettina. Musiikista maksaminen kuuluu elokuvan tekijälle, ei sen suomalaisille katsojille.

Ei ihme, että sisältöteollisuudella on vaikeuksia sopeutua digiaikaan. Tällaisten maksujärjestelmien ylläpitäminen on taistelua aikaa ja tuulimyllyjä vastaan.

22 kommenttia:

Tero Lehto kirjoitti...

Tulevaisuus lienee, että EU-maissa on yksi putiikki, jolta voi ostaa tekijänoikeuksia kaikkien jäsenmaiden markkinoille kerralla tai erikseen valikoiden.

Nykymalli ei ole kestävä. Vie liian kauan aikaa, että oikeudet sovitaan joka maassa erikseen. Tässä systeemissä Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan kuluttajat kärsivät, kun tänne ei kannata tuoda kaikkea sisältöä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitos asian selvittämisestä - mielenkiintoista uutta tietoa!

ps. liikevaihtovero on nykyisin arvonlisävero, ja - toisin kuin Hesarikin ynnäili - yhdeksän prosentin alv muodostaa "vain" noin 8,3 prosenttia tuotteen lopullisesta hinnasta.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kiitos täsmennyksestä. Teoston 1,1 % lasketaan arvonlisäverottomasta hinnasta, joten verorasitus tulee siihen päälle. Sama hyvitysmaksuissa: valtio perii tavallaan veroa verosta.

Zarr kirjoitti...

On muuten huomattava että teattereitten tulojakauma vaihtelee sen mukaan kuinka kaukana ensi-illasta ollaan. Avajaisviikonlopun tuloista saattaa mennä jopa tyyliin 80-85% elokuvayhtiölle, ja leffateatterin osuus kasvaa seuraavilla viikoilla pala palalta. Siksi leffateatterit tykkäävät Titanic-tyyppisistä leffoista jotka pyörivät viikkokausia - tai vielä enemmän jonkinlaisisista sleeper-hiteistä joitten ei edes odoteta pysyvän ohjelmistossa ikuisuutta. Siksi myös leffateatterit elävät popcorn-myynnillä.

Anonyymi kirjoitti...

Sinällään popcorn-myynnillä eläminen ei ole huono asia, kyseessähän on loppuen lopuksi elämyskokonaisuus.

Moni muukin bisnes tekee katteen oheistuotteilla.

Osmo kirjoitti...

Kertolasku on vaihdannainen, joten sillä ei ole merkitystä lisätäänkö se verottomaan vai verolliseen hintaan. Eroa tulisi, jos maksu olisi määritelty senteissä (niin kuin hyvitysmaksu on)

Tuo maksu taitaa olla jäänne joltain mykkäfilmin ajoilta, jolloin elokuvateattereissa oli piano. Nykyään yhtään nuottia ei tule elokuvaan ilman säveltäjän lupaa. Säveltäjällä on myös erikoisasema siinä että se on yksi elokuvan kolmesta tekijästä ohjaajan ja käsikirjoittajan rinnalla. Esimerkiksi tuottaja ei ole tekijä.

Keräämällä tällaisia maksuja Teosto menettää uskottavuutensa, kun se yrittää puolustella muita maksuja, etenkin uusia.

Jouni Laurila kirjoitti...

Onko todella niin että vaikkapa USA:ssa kerätään erikseen musiikista elokuvalipussa maksu?

Harri Hursti kirjoitti...

Elokuvien tekemiseen, ja tekemisen rahoittamiseen vahan sotkeutuneena hiukan taustaa. Hollywood tuotannoissa iso osa kuluista on musiikin teettaminen ja olemassaolevien kappaleiden oikeuksien ostaminen. Pienemmissa tuotannoissa, varsinkin indy-elokuvissa, toisinaan EI osteta oikeuksia johonkin kappaleeseen koko maailmaan, vaan yksilla markkinoilla soi yksi kappale, mutta saman elokuvan versiossa toisaalla on saman teemainen, mutta eri kappale - eli kun olet kaynyt katsomassa leffan teatterissa, ja katsot sen uudelleen lentokoneessa ja tulee olo etta "olin ihan varma etta tassa oli kappale X, mutta on nyt Y - olenko tulossa hulluksi?", niin on todennakoisempaa etta itse asiassa muistat oikein ja musiikki on todellakin toinen! Tama on varsinkin totta elokuva-festareilla esiteltavissa elokuvissa (esim Fox Searchlight tuotannot), joissa kaytetaan kertalisesseilla A-listan tuoretta musiikkia, mutta kun elokuvan levitysoikeudet myydaan, ostaja ei halua maksaa oikeuksista naihin kappaleisiin, vaan useita kappaleita vaihdetaan joko lisenssivapaaseen musiikkiin tai tilataan saveltajalta musiikki kertakorvausta vastaan ja kaytetaan artistien back-catalogeien omistajilta ostettavaa halvemmalla saatavaa musiikkia.

Eli elokuvan tekijat kylla maksavat musiikin oikeuksista pitkan pennin.

Harri Hursti kirjoitti...

Kas, lisatietoa loytyi. Suomessa teostomusiikin kaytosta on kaksi eri korvausta. Tallennuskorvaus ja esityskorvaus. Tallennuskorvaus maksetaan silloin kun musiikki liitetään esim. elokuvaan. Esityskorvaus puolestaan maksetaan silloin kun elokuvaa esitetaan, pidetään netissa ladattavana tai muutoin saatetaan yleisolle.

Ulkomailla maksettu korvaus elokuvan musiikista katsotaan suomessa tallennuskorvaukseksi, ja sen jalkeen pitaa maksaa suomessa esityskorvaus vaikka ulkomailla maksettu korvaus nimenomaisesti kattaisikin jo luvan esittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs tekemistä digiajalla on elokuvien musiikin korvaussopimuksilla?

Muutenkin Harrin tieto - Petterin mutu 6-0.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kirjoituksessani mainitut tiedot olivat Teoston toimitusjohtajalta. Hän viittasi kansainvälisiin sopimuksiin, mutta katsoi tietenkin asiaa järjestönsä edunvalvonnan näkökulmasta.

pitaa maksaa suomessa esityskorvaus vaikka ulkomailla maksettu korvaus nimenomaisesti kattaisikin jo luvan esittaa

Digiaikana järjestelmien on oltava läpinäkyviä ja yhdenmukaisia. Kansalliset käytännöt ja moninkertainen maksaminen ei ole 2000-lukua. Niiden romuttuminen on vain ajan kysymys.

Tekijänoikeus itsessään on universaali, mutta sen nimissä eri maihin on luotu kansallisia rahastusautomaatteja (kuten vain Suomessa taksien radioista perittävä maksu).

Kulttuuriministeri Arhinmäki on perännyt hyvitysmaksun uudistamista vedoten kohtuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Mitäpä jos ministeriö kävisi läpi oman hallinnonalansa lait ja rahastusoikeudet, ja selvittäisi miten paljon ne ovat jääneet ajastaan jälkeen? Herätys, Arhinmäki!

Osmo kirjoitti...

Kenelleköhän Teosto jakaa nämä rahat? Tuskin niille, joiden musiikkia elokuvissa on. Teosto paheksuu sitä, että joku yritys ansaitsee musiikilla maksamatta tekijöille, mutta tekee itse samaa. Tekijänoikeudet eivät ole mikään kollektiivi, vaan kyse on kunkin yksittäisen tekijän oikeudesta omiin teoksiinsa ja nämä tekijät kilpailevat toistensa kanssa. Teoston perimät epämääräiset korvaukset hämärtävät tätä. Pahin on toki hyvitysmaksu, jota edes periaatteessa ei jaeta ulkomaisille tekijöille.

Nämä maksut ovat vähän kuin kännyköiden myyntiin pantaisiin vero, jonka tulot ohjattaisiin Nokialle.

Erikoisimpia tekijänoikeusprotektionismin muotoja oli Hollannissa, jossa ainakin joku vuosi sitten DVD+R levyn hyvitysmaksu oli 50 senttiä ja DVD-R:n euron. Tuskin tällä oli mitään tekemistä sen kanssa, että Philips käytti plussia ja Panasonic "miinuksia".

Anonyymi kirjoitti...

Kopioiminen ja tallentaminen ei ole sama asia. Jostain kumman syystä Teosto käsittää televisiolähetyksen tallentamisen kopiointina.

Kun lähetys tulee digiboksille niin sen voi tallentaa tai se häviää olemasta. Sitä ei voi siis kopioida niin että alkuperäinen säilyisi tallessa.

Osmo kirjoitti...

Tekijänoikeuslaki ei puhu kopioinnista vaan teoskappaleen valmistamisesta. Lain silmissä ei ole eroa lähetyksen tallentamisella ja kopioinnilla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Juridisesti ei ehkä ole, mutta kaupallisesti kyllä. Kun kasettimaksu otettiin käyttöön, kopioimalla lp-levyn tai c-kasetin välttyi sen ostamiselta, mikä aiheutti tulonmenetyksiä tekijöille. Television ajansiirrossa tilanne on ihan erilainen.

Jari Ahlgren kirjoitti...

Kaipaisin vähän suhteellisuudentajua tähän hyvitysmaksukeskusteluun. Kyse on kuitenkin niin pienistä rahasummista yksittäisen ihmisen kohdalla, ettei siitä kannattaisi nostaa suurta porua.

Minua on aina hieman huvittanut tämä ajansiirtoon vetoaminen. Aikoinaan sanottiin, että videokasetteja käytetään lähinnä ajansiirtoon, sentähden oli väärin periä niistä kasettimaksua. Tosiaan, monilla oli vain muutamia videokasetteja, joille he saattoivat tallentaa jopa satoja kertoja uudestaan. Mutta eihän niistä silloin kasettimaksuakaan joutunut monta markkaa maksamaan.

Sama juttu nykyisin digiboksien kanssa. Saman tallennustilan voi käyttää aina uudestaan, mutta hyvitysmaksu maksetaan vain kerran. Tällöin yksi tallennuskerta on mitättömän halpa. Toisaalta mihin silloin tarvitaan niin isoja kovalevyjä? Suurella kovalevyllä voi säilyttää pitkäaikaisesti vaikka sata elokuvaa, ja silti siinä riittää vielä runsaasti tilaa ajansiirtoon.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hyvitysmaksu on periaatteellinen kysymys: millä perusteilla kuluttajilta voidaan kerätä veroluonteista maksua, jonka tuotot on korvamerkitty yhden alan tarpeisiin?

Kasettiaikana sisällöstä oli niukkuutta, joku saattoi katsoa tv-sarjoja VHS-kaseteilta useaan kertaan. Silloinkin maksu oli merkittävä suhteessa median hintaan.

Tallentava digiboksi on lähinnä ajansiirtoväline, koska levy hajoaa muutamassa vuodessa. Isoa levyä tarvitaan kai siksi, että ahneuksissaan ihmiset tallentavat paljon kiinnostavia ohjelmia, joita eivät ikinä ehdi katsoa edes yhtä kertaa -- arkistoinnista tai toistuvasta katselusta puhumattakaan.

Lisäksi VHS-kaseteille kopioitiin elokuvia joko vuokravideoista, kirjastosta tai toisilta käyttäjiltä. Tätä ei voi tehdä digibokseille, eikä dvd-elokuvien kopiointi olisi edes laillista.

Anonyymi kirjoitti...

[url=http://www.kdssodlps.com]kdfokodlps[/url] - kdfokodlps - http://www.kdssodlps.com

Anonyymi kirjoitti...

[url=http://www.kdssodlps.com]kdfokodlps[/url] , kdfokodlps - http://www.kdssodlps.com

Anonyymi kirjoitti...

[url=http://www.kdssodlps.com]kdfokodlps[/url] - kdfokodlps - http://www.kdssodlps.com

Anonyymi kirjoitti...

http://pvyyrimpop.com - wASmToYyVnDsCh , PSFnIfAamFJ - http://rflxfbxds.com - [link=http://amkwpmjq.com - yehEaPglDzwwfb[/link -

Anonyymi kirjoitti...

[url=http://whqyffl.com]tNzkJCrl[/url] , ZakETYXZ - http://iwctfnw.com

Website Security Test