sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Jos talvisota syttyisi nyt...

Seitsemänkymmentä vuotta sitten talvisodan ensimmäinen viikko oli takana. Näin Suomen itsenäisyyspäivänä on sopiva hetki pohtia aihetta.

Entä jos sota syttyisi tänään? Miten nyky-Suomi varustautuisi sotaan? Miten naiset, jotka luulivat armeijan käymisen olevan vain trendikästä ulkoilua, suhtautuisivat liikekannallepanoon? Entä tietokonepeleissä kouliintuneet ja pitkissä palavereissa kahvin juomiseen tottuneet nuoret miehet? Ase käteen ja rintamalle, valmiina kaatumaan maansa puolesta?

Mitä, apua! Entä talveksi varattu Thaimaan-loma, pitääkö se perua? Saako siitä rahat takaisin? Entä mitä tapahtuu mun leasing-autolle? Toimiiko rintamalla kännykkä ja netti? Saako siellä käyttää Facebookia? Ja kuka nauhoittaa tv-ohjelmat poissaollessani? Mun on ihan pakko nähdä 24 ja Täydelliset naiset.

Luultavasti tämä sukupolvi olisi aivan hukassa, jos se joutuisi isovanhempiensa saappaisiin - niin paljon suomalainen yhteiskunta on 70 vuodessa muuttunut. Olemme tottuneet arkipäivän mukavuuksiin. Pieni jonotus rokotukseen tai kaupan hyllyltä puuttuva lempijugurtti riittää pilaamaan päivän. Jos kaikki ei toimi kuin rasvattu, jostain pitää löytää syyllinen.

Entä työmme? Istumme palavereissa, teemme Powerpointteja ja naputtelemme tietokonetta. Kaikki likipitäen hyödyttömiä taitoja, mikäli oikea kriisi alkaa. Kuinka moni meistä osaisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä kotirintamalla?

Spekulointi voi olla turhaa. Ehkä seuraavaa sotaa ei käydä rintamalla, vaan vihollinen lamauttaa yhteiskunnan viestintäyhteydet ja näin pysäyttää koko maan. Länsimainen yhteiskunta on niin haavoittuva, ettei se kestä veden, sähkön tai tietoverkkojen katkoksia. Ehkä cybersota tekee juoksuhaudat tarpeettomiksi? Ehkä hyökkäjä käyttää viruksia ja palvelunestoja tankkien sijaan? Toivottavasti - silloin meillä on mahdollisuuksia selvitä.

Mutta miksi sitten armeijassa edelleen opetetaan ampumista ja taistelua aivan kuten 70 vuotta sitten?

22 kommenttia:

HENRIKKI kirjoitti...

Ehkä armeija opettaa niitä vanhoja taitoja siksi, koska ehkä seuraava sota ei ole cybersota.

Vahinkojen aiheuttaminen tietoverkoissa on varmaan osa hyökkäystä, jos sellainen tulee, mutta kokonaan sodankäynti ei verkkoon siirry. Jos joku pelkästään sellaiseen varautuu, niin vihulaisen ei tarvitse tulla kuin fyysisesti paikalle pistämään sähköverkot yms pimeiksi, niin sittenhän siinä olisi verkossa sotiva nörtti polvillaan.

HENRIKKI kirjoitti...

On lisäksi varsin huvittava, kommettisi siitä, että aikoinaan syttynyt sota ei ollut järkytys silloiselle nuorelle ja pistänyt heidän sunnitelmiaan uusiksi. Kyllä heillä oli vastaavia suunnitelmia kuin nyky-ihmisen thaimaan lomat tai leasing autot. Silloisella mittapulla tarkistettuna tietenkin.

On sitä eletty ennenkin..:).

Kyösti kirjoitti...

Armeijassa ammuskellaan ja taistellaan juuri siksi etteivät Talvisodan tapahtumat uusiutuisi. Siksipä juuri.

Seuraava sota käydään varmasti kaikilla rintamilla, myös cyberavaruudessa, mutta biteillä ei maata vallata vaan sotilailla. Niitä sotilaita torjutaan aseilla ja ampumataidolla.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Varmasti sota pisti tuolloinkin nuorten suunnitelmat uusiksi - ainakin niiden jotka kuolivat tai loukkaantuivat. Tarkoitukseni olikin herättää pohdintaa siitä, mitä tämän päivän rintamalle lähtijä pohdiskelisi. Elintaso on noussut 70 vuodessa moninkertaiseksi, mikä on vaikuttanut odotuksiin ja elämäntapaan.

Olen tällä viikolla muistellut tapahtumia erään yli 90-vuotiaan kanssa. Hän muistaa sota-ajan kotirintamalla hyvänä aikana. Uhkista huolimatta he olivat nuoria ja siksi täynnä elämää.

Pikaruuan, videopelien ja nettisurffailun parissa kasvaneet, hyvinvointivaltion palveluihin ja etuuksiin tottuneet nuoret tuskin kestäisivät isovanhempiensa tavoin. Tässä suhteessa maailma ON muuttunut. Onneksi naapurilla on itselläänkin samansuuntaista kehitystä.

HENRIKKI kirjoitti...

Eihän vanhempi sukupolvi koskaan arvosta seuraavaa..Ja jokainen testataan vasta kun tosipaikka tulee eteen..:).

Tottakai tuossa on tottakin, senhän voi lukea siitä, miten aloikkaiden kunto keskimäärin on laskusuunnassa ja tältä osin suunta ei ole rohkaiseva.

Toisaalta juuri parikymppiset Porin prikaatin sotilaat saivat kovasti kiitosta suomalaisten Afganistanin joukkojen komentajalta, kun mediassa on pohdittu joukkojemme olosuhteita ja pärjäämistä.

Nykynuorison tilasta (kuntomielessä) voimme olla suhteellisen samaa mieltä, mutta väitteesi siitä että armeija valmistumistautuu vääränlaiseen sotaan on mielestäni vielä perusteluja vailla.

Anonyymi kirjoitti...

"Nykynuorison tilasta (kuntomielessä) voimme olla suhteellisen samaa mieltä, mutta väitteesi siitä että armeija valmistumistautuu vääränlaiseen sotaan on mielestäni vielä perusteluja vailla."

Luotan siihen että Suomen puolustusvoimat on valmistautunut kaikkeen mahdolliseen mitä voi tulla, mutta käsittääkseni kirjoitus viittasi enemmänkin kansaan - ihmisiin, yksilöihin. Ja sinänsä ihan aiheellinen huolenaihe, johon ei saada kunnon vastausta muuten kuin "tositilanteen" edessä...eli toisinsanoen toivottavasti keskustelu tästä pysyy teoriatasolla ja emme ikinä saa selvyyttä tuohon.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Alkuperäisessä kirjoituksessa ei ollut tarkoitus ottaa kantaa sodan tyyppiin lainkaan, vain spekuloida.

Suomen asema on tänään aivan toinen kuin 70 vuotta sitten. Jos uhka tulee naapurista, se on perinteistä tyyppiä. Mutta verkkomaailmassa Suomea vastaan voidaan hyökätä mistä tahansa maailman valtiosta - ja se on totisesti uusi tilanne. Jo nähdyistä palvelunestohyökkäyksistä päätellen Suomi on hyvin haavoittuva.

Ylipäätänsä tuntuu, että tulevaisuuden suurimmat uhkat eivät ole lainkaan sotilaallisia. Talous, maahanmuutto tai arvokysymykset voivat tuottaa ilmiöitä, joita vastaan aseista ei ole mitään hyötyä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sitä ns cybersotaakin koulutetaan armeijassa mutta kuten monista suomalaisista asioista siitä ei puhuta.

Anonyymi kirjoitti...

Irakin ja Afganistanin sodista on hyvä katsoa mallia miten teknologia vastaan ihmismieli onnistuu. Maa saadaan ehkä haltuun mutta sota ei lopu.

Maailma oli toki herkemmässä tilassa sotien aikaan mutta jos katsoo vaikkapa sanomalehtiä näiltä ajoilta, niin siellä oli myös aivan normaaleja uutisia ja ilmoituksia sotatietojen keskellä.

Vaikka itsenäisyys onkin nykyään "itsestäänselvyys", uskon että jokainen suomalainen kuitenkin ymmärtää mitä sen menetys tarkoittaisi ja tositilanteessa tekisi sen, mitä tarvitaan.

Vaikka nykylapset onkin kasvatettu kuplamuovissa, Siperia kyllä opettaa nopeasti.

PS. Sinällään kolmas maailmansota olisi mielenkiintoinen konsepti, ketkä siinä oikeastaan taistelisivat ja ketä vastaan. Yhdysvaltojenkin tilanne muuttuisi mielenkiintoiseksi jos heidän pitäisi sotia monella rintamalla.

Anonyymi kirjoitti...

Näin hlökohtaisesti voin sanoa, että meikä ei tän maan puolesta sotisi. Käytännössähän tuo maa tarkoittaa siis meidän poliittista johtoa. Sillon vuosikymmenet sitten vastassa oli Neuvostoliitto ja nyt se olisi nyky-Venäjä. Noi on kaksi täysin eri asiaa. Ei mua ainakaan vaivaisi yhtään olla osa Venäjää. Verotkin alenisivat huomattavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisluonteeseen kuuluu tietty joustavuus, etenkin pakon edessä.

YK -komennuksella tuli seurattua alueen evakoiden elämää, siellä näki miten akateemikot opettelivat perheineen maanviljelystaitoja ja timpurointia.

Suomi on jälkiteollinen maa mutta suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin edelleen jonkinlainen kontakti maaseudulle tai "oikeaan työntekoon". Jos ei muuten niin edes kesämökin kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös Petteri juuri reilu vuosi sitten halunnut heikentää näitä suomalaisten sotimistaitoja ja kieltää käsiaseet?

Toisaalta voisi kysyä, että miten hyvin 30-luvun nuoriso selviäisi nyky-yhteiskunnassa jossa pitäisikin korjata sekaisin mennyt atk-järjestelmä tai tehdä työtä kansainvälisissä projekteissa ulkomaankielellä.

Janne Pirinen kirjoitti...

Koetko kuinka todennäköiseksi sen että suomeen hyökättäisiin tai sen että Suomi hyökkäisi vieraaseen valtioon?

Henkilökohtaisesti pidän suomisoldaatin mahdollista rintamalle joutumista niin epätodennäköisenä että tilanteen lopulta sattuessa voi sotapoikien unelmat olla jälleen toinenkin lautanen perunavelliä ja lämmin sauna. Thaimaan lomia viettävät autonliisaajat hoitelevat tuossa vaiheessa feissailut vanhaan malliin. Eiköhän rintamasota sodita hamassa tulevaisuudessa lähinnä köyhien voimalla.

Anonyymi kirjoitti...

Blogi-isäntä kirjoitti: "Istumme palavereissa, teemme Powerpointteja ja naputtelemme tietokonetta. Kaikki likipitäen hyödyttömiä taitoja, mikäli oikea kriisi alkaa. Kuinka moni meistä osaisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä kotirintamalla?"

Siinä se on se tuhannen taalan kysymys. Minä en ainakaan osaisi. En osaa edes lämmittää puulämmitteistä taloa.

Moniko nuori osaa laittaa ruokaa käsittelemättömistä raaka-aineista? Tietenkin sen oppii ennen kuin nälkään kuolee, mutta jos niitä raaka-aineita on niin vähän että kaikki haaskoon meno on katastrofi...

Kuka osaa hiihtää umpihangessa metsässä eksymättä?

Terv. Anna-Liisa

Petteri Järvinen kirjoitti...

Hyviä kommentteja. En ottanut huomioon suomalaisten mökkiharrastusta. Suomalaisen suhde luontoon on läheisempi kuin muissa länsimaissa, siitä olisi varmasti apua.

Nuorten tilanne on silti huolestuttava. TV-uutiset kertoi illalla, että varsinkin 16-19-vuotiaiden nuorten miesten mielenterveysongelmat lisääntyvät erittäin nopeasti.

Olin 2004 New Yorkissa ja katselin, miten näyttelijäseurue teki pilaa Bushista ja Irakin sodasta. Oli vaikea muistaa, että maa oli sodassa - tosin rintama oli toisella puolella maapalloa, eikä mitenkään vaikuttanut perusjenkin arkipäivään. Ehkä tämä on joskus Suomenkin tie?

Joku väittää, että Suomessa on väkivallan hyväksyvä kulttuuri. Olen eri mieltä. Suomalaisten suhde aseisiin on kuitenkin erikoinen. Jatkuvasti saamme lukea uutisista, miten laillisilla käsiaseilla tapetaan ihmisiä - eikä se tunnu herättävän mitään huomiota. Lievät ylinopeudet tuntuvat olevan päättäjien mielestä paljon suurempi riski.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri, ylinopeuksista onkin syytä olla enemmän huolissaan mitä käsiaseista. Liikenteessä kuolee valtavasti enemmän ihmisiä mitä käsiaseiden uhreina. Lisäksi suurin osa aseilla tehdyistä henkirikoksista edelleen tehdään pitkillä metsästysaseilla kuten haulikoilla. Käsiaseilla tehdyt henkirikokset ovat marginaali-ilmiö, mutta lehdistö vain uutisoi niitä näkyvästi.

Anonyymi kirjoitti...

Ylinopeus taitaa olla harvoin se syyllinen liikennekuolemiin, varsinkin jos jätetään nuorten järjettömät hurjastelut pois joihin mikään nopeuksien rajoittaminen ei tule vaikuttamaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Liikenne on vaarallisempaa kuin aseet, mutta lukuja ei voi suoraan verrata. Liikenne on välttämätöntä ja useimmat sen uhrit ovat itse myötävaikuttaneet kohtaloonsa (ylinopeus, rattijuoppous, nukahtaminen, vaaralliset ohitukset jne).

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi nykyajan nuorukaisilta löytyy osaamista PowerPointista ja räiskintäpeleistä muutoin oltaisiinkin kusessa jos ei osattaisi taistella vihollisen cyper-virus-tankkeja vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Aikoinaan Päätälon Kalle kirjoitti, että melkein tippa tuli silmään kun katsoin Hesan poikien rintamalle tuloa. Hesan poikien varusteet kun olivat ala-arvoiset metsien olosuhteisiin. Muutaman vuosikymmenen kuluttua Aarne "Piippu" Saarinen vastasi Päätalolle, että vaikka hesalaisten varusteet eivät olleet pakkasille soveliaat, niin hesalaisetpa toimivat joukkona. Toinen toistaan auttaen. Sitä vastoin maalaismiehet eivät osanneet taistella joukkona, että heitä oli vaikea saada suorittamaan esimiehen käskyä. Johtui siitä, etta peltomies oli pitkään ollut oma herransa. Kaupunkilainen taas sodankäynnin kannalta oli tottunut toimimaan ryhmässä. Eli kaduilta opituilta tavoilla.

Toki tämän toteamuksen ovat muut ennen minua näheet ja todenneet.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma, mutta hyvin uskottava. Ehkä kaupunkilaiset todellakin osaavat toimia paremmin ryhmänä - sitä ainakin nykyisessä työelämässä kovasti painotetaan. Yksinäiset puurtajat saattavat menestyä pelto- ja metsätöissä, mutta eivät sodassa eivätkä toimistossa.

Anonyymi kirjoitti...

Ai kauheeetaaa!

Olen itse keskustassa syntynyt ja kasvanut, mutta elänyt jo 86 lähtien maalla ja metsäläiseksi muuttunut. Ei todellakaan se mene niin, että maalaiset eivät osaisi toimia joukkona tai eivät osanneet. Isäni syntyi helsingin keskustassa ja teki ensimmäiset työvuotensa siellä, mutta taisteli junttien parissa helvetin korvessa.

Mutta ei me täällä maalla ymmärretä sen enempää aina teidän kaupunkilaisten tapaa ajatella. Erilaisuus on rikkaus.

Pitää muistaa, että saarisen kommentissa on vahvasti poliittinen väritys ja tietoisuus maalaisliittolaisten kepposista.

Maalla ja varsinkin Ylä-Savon sydänmailla ihmiset ovat lopulta saatanan itsellisiä. He ovat jo muutama sata vuotta tehneet mitä lystäävät, koska hallitsijoilla ei ole ollut otetta näissä köyhissä ja tiettömissä seuduissa. Ei ole ollut intressia, ei ole ollut riittäviä tuottoja. Mutta tiimityötä he ovat aina joutuneet tekemään pysyäkseen hengissä.

Terveisin Maalaistollo

Website Security Test