Islamin pilkkaamisesta alkanut keskustelu osoitti, millainen sananvapaus netissä vallitsee. Saat sanoa mitä vain, kunhan olet herkistä aiheista (sananvapaus, maahanmuutto, islam, aseet) ns. oikeaa mieltä. Jos erehdyt etsimään rajoja sananvapaudelle, puolustamaan maahanmuuttoa tai islamia, tai kannattamaan aseiden rajoittamista, nettiaktiivien äänekäs joukko ryhtyy vastahyökkäykseen. Vääriin mielipiteisiin eksynyt kirjoittaja leimataan typeräksi kukkahattutädiksi, hänelle vastataan alatyylisillä vertauksilla ja hänen nimissään avataan pilaprofiileita sosiaaliseen mediaan.
Aidon mielipiteenvapauden sijaan netissä vallitsee samanlainen vääriä mielipiteitä karsiva kulttuuri kuin mistä äänekkäät syyttävät viranomaisia tai perinteistä mediaa. Netin sananvapaus on sitä, että saat vapaasti olla samaa mieltä kuin me. Eikä "me" tässäkään ole enemmistö vaan ryhmä aktiivisia, jotka ovat anastaneet vallan itselleen.
Ilmapiirin ollessa tällainen viranomaiset tai tutkijat eivät ymmärrettävästi halua osallistua nettikeskusteluihin. Kukaan ei halua tulla ehdoin tahdoin loukatuksi siitä, että ilmaisee mielipiteensä, havaintonsa tai tutkimustuloksen, johon vilpittömästi uskoo.
Vähemmistö on ottanut vallan itselleen, koska nettikeskustelut eivät edusta koko kansaa. Harvalla työssä käyvällä on aikaa tai mahdollisuutta roikkua keskustelupalstoilla päivisin ja illalla on muutakin tekemistä. Harva haluaa esiintyä omalla nimellään, koska pelkää leimautuvansa johonkin asiaan tai mielipiteeseen. Anonymiteetti ratkaisee osan ongelmasta, mutta kuinka moni jaksaa nähdä vaivaa nimimerkkien rekisteröinnistä ja ylläpidosta? Äh, olkoon.
Itselläni on hyvä tilanne. Voin esiintyä aina omalla nimelläni. Olen riippumaton, joten voin olla juuri sitä mieltä kuin haluan, ja kertoa sen avoimesti. Voin hallita ajankäyttöäni ja roikkua vaikka koko työpäivän netissä, jos katson sen aiheelliseksi (harvoin katson). Toisaalta minulla ei myöskään ole mitään tarvetta lyödä päätäni seinään asioissa, jotka eivät siitä muutu miksikään, ja jotka eivät kosketa omaa elämääni.
Tämä olkoon vastauksena niille, jotka ihmettelivät äskettäin, miksi tietokirjailijana otan kantaa muihin kuin oman alani ilmiöihin. Insinöörien, koodarien, juristien, virkamiesten, lääkärien ja kaikkien muidenkin oman alojensa ammattilaisten tulisi katsoa maailmaa ja työtään laajemmasta perspektiivistä. Omalla työllä ja tekemisillä on aina laajempia vaikutuksia kuin vain työ itse.
Monella heistä olisi paljon fiksumpia mielipiteitä kuin itselläni. On vahinko, etteivät he pysty (tai halua) em. syiden vuoksi osallistua, vaan mieluummin vaikenevat. Näiltä osin areena on pienen piirin hallussa ja antaa värittyneen kuvan siitä, minkä on kansan yleinen mielipide.
Netin sananvapaudella on rajansa, mutta ne eivät tule yksin laista.
Aidon mielipiteenvapauden sijaan netissä vallitsee samanlainen vääriä mielipiteitä karsiva kulttuuri kuin mistä äänekkäät syyttävät viranomaisia tai perinteistä mediaa. Netin sananvapaus on sitä, että saat vapaasti olla samaa mieltä kuin me. Eikä "me" tässäkään ole enemmistö vaan ryhmä aktiivisia, jotka ovat anastaneet vallan itselleen.
Ilmapiirin ollessa tällainen viranomaiset tai tutkijat eivät ymmärrettävästi halua osallistua nettikeskusteluihin. Kukaan ei halua tulla ehdoin tahdoin loukatuksi siitä, että ilmaisee mielipiteensä, havaintonsa tai tutkimustuloksen, johon vilpittömästi uskoo.
Vähemmistö on ottanut vallan itselleen, koska nettikeskustelut eivät edusta koko kansaa. Harvalla työssä käyvällä on aikaa tai mahdollisuutta roikkua keskustelupalstoilla päivisin ja illalla on muutakin tekemistä. Harva haluaa esiintyä omalla nimellään, koska pelkää leimautuvansa johonkin asiaan tai mielipiteeseen. Anonymiteetti ratkaisee osan ongelmasta, mutta kuinka moni jaksaa nähdä vaivaa nimimerkkien rekisteröinnistä ja ylläpidosta? Äh, olkoon.
Itselläni on hyvä tilanne. Voin esiintyä aina omalla nimelläni. Olen riippumaton, joten voin olla juuri sitä mieltä kuin haluan, ja kertoa sen avoimesti. Voin hallita ajankäyttöäni ja roikkua vaikka koko työpäivän netissä, jos katson sen aiheelliseksi (harvoin katson). Toisaalta minulla ei myöskään ole mitään tarvetta lyödä päätäni seinään asioissa, jotka eivät siitä muutu miksikään, ja jotka eivät kosketa omaa elämääni.
Tämä olkoon vastauksena niille, jotka ihmettelivät äskettäin, miksi tietokirjailijana otan kantaa muihin kuin oman alani ilmiöihin. Insinöörien, koodarien, juristien, virkamiesten, lääkärien ja kaikkien muidenkin oman alojensa ammattilaisten tulisi katsoa maailmaa ja työtään laajemmasta perspektiivistä. Omalla työllä ja tekemisillä on aina laajempia vaikutuksia kuin vain työ itse.
Monella heistä olisi paljon fiksumpia mielipiteitä kuin itselläni. On vahinko, etteivät he pysty (tai halua) em. syiden vuoksi osallistua, vaan mieluummin vaikenevat. Näiltä osin areena on pienen piirin hallussa ja antaa värittyneen kuvan siitä, minkä on kansan yleinen mielipide.
Netin sananvapaudella on rajansa, mutta ne eivät tule yksin laista.